maanantai 31. lokakuuta 2011

Steve Alten: Mayojen testamentti - Domain 1

Domain
Julkaistu 2001, suomennos 2010
Pokkari 2011, 428 sivua.

Mayojen testamentin maailmanlopun taistelu on saanut paljon lukijoita ja arvosteluita ja minäkin vihdoin sain tämän luettua lomamatkalla. Tämän voi lukea yksittäisenä teoksena, mutta tähän on olemassa myös kaksi jatko-osaa, joten kyseessä on trilogian aloitusosa. Kirja myös loppuu niin, että se jättää hieman ovea auki jatkolle, mutta tämä ei ollut mitenkään häiritsevää.

Arkeologi Julius Gabriel on tutkinut elämäntyönään maailman isoja monumentteja, kuten Chichén Itzá, Gizan pyramidit ja Stonehenge ja todennut, että nämä liittyvät vanhaan mayojen ennustukseen maailmanlopusta. Mayojen kalenterin viimeinen päivä on talvipäivänseisaus 21.12.2012 ja Julius Gabriel on päätellyt, että ratkaisu tuon päivän tuhon estämiseksi on piilotettu näihin monumentteihin talteen.

Tarinan päähenkilöt ovat Juliuksen poika Mick, joka on uskomuksistaan passitettu mielisairaalaan, sekä hänen uusi harjoittelijapsykiatrinsa Dominique, jonka Mick saa houkuteltua apurikseen. Esteitä tielle tulee paljon ja Mickillä on vain pari kuukautta aikaa saattaa isänsä työ loppuun ja keksiä viimeiset, puuttuvat palat maailmanlopun estoon.

Mayojen testamentti sekoittaa tiedettä, scifiä, polittiista peliä ja historiaa ja sisältää myös hieman romantiikkaakin. Alten keskittyy paljon tarkkoihin tieteellisiin tutkimuksiin ja ne kuulostavatkin vakuuttavilta, mutta minulta ne menivät kyllä jonkin verran ohi. Henkilökuvaukset eivät mielestäni ole tämän teoksen vahvin puoli. Dominique on ärsyttävä tuuliviiri, mielipiteet muuttuvat aina sen mukaan, että ketä hän on sattunut viimeksi kuuntelemaan ja muutenkin porukasta löytyy paljon yksipuolisia stereotypioita. Päivänpolitiikasta olisi tähän voinut saada enemmän vetoa, mutta tuntuu, että siinäkin puolella Alten on mennyt helpoimman kautta ja käyttänyt lähinnä tuttuja kliseitä, tuomatta mukaan mitään uutta ja omaperäistä.

Kokonaisuutena Mayojen testamentti on hyvä ja vauhdikas seikkailu scifin ystäville, joka sisältää (ehkä hieman liiankin paljon) erilaisia tapahtumia. Muinainen mytologia ja todellisten monumenttien rakentamisen pohdinta ovat hyvinkin mielenkiintoisia. Jatko-osia en ole heti ainakaan lukemassa, mutta ehkä jossain vaiheessa kuitenkin...

Domain Trilogia:
  • Domain (2001) - Mayojen testamentti
  • Resurrection (2004)
  • Phobos (2011)

Steve Alten Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös marjis, Norkku, Jossu ja Lumikki.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Paul Johnston: Kultainen hiljaisuus - Alex Mavros 3

The Golden Silence - The Greek Novels 3
Julkaistu 2004, suomennos 2008.
444 sivua.

Kultainen hiljaisuus on viimeinen skottilais-kreikkalaisesta yksityisetsivästä Alex Mavrosista kirjoitettu teos, ainakin toistaiseksi. Sivuillaan Paul Johnston vihjailee, että saattaa joskus palata jatkamaan Alexin tarinaa ja ehkä tämä voisi jopa selvittää, mitä kauan sitten kadonneelle veljelle on tapahtunut.

Alex on ollut ilman töitä jonkun aikaa, ja hänen edellisistä sarjan osista tuttu tyttöystävänsä Niki pyytää häntä etsimään kadonneen 18-vuotiaan venäjänkreikkalaisen tytön Katian. Katoamiseen liittyy jollain lailla rikollisjärjestön johto, heidän kiduttajinaan toimivat Isä ja Poika ja kuuluisa näyttelijä Jenny Ikonomou. Päähenkilöiden menneisyys nivoutuu taas tälläkin kertaa yhteen kommunistisen liikkeen menneisyydessä ja sotilasdiktatuurin aikana.

Alexin tutkiessa menneitä hän saa taas vinkkejä veljestään Andoniksesta, joka tuntuu olleen kaiken keskipisteessä, mutta tämän kohtalo jää taas auki. Siitä olin iloinen, että suhde tyttöystävän Nikin kanssa syvenee nyt hieman ja saa enemmän sisältöä. Johnston kirjoittaa hyvin minulle sopivasti. Henkilöiden välillä hypitään kohtauksesta toiseen hyvässä tahdissa - niin, että mielenkiinto pysyy yllä. Tarinat ovat hyvin koottuja ja väkivaltaisuus ei ole häiritsevää. Lisäbonuksena tulevat nuo Kreikan synkkä lähimenneisyys ja kova nykyaika, jotka ovat hyvin vahvasti mukana kaikissa tarinoissa.

Olen tässä matkan varrella oppinut pitämään Alexin seikkailuista paljon, joten mielelläni näitä lukisin lisääkin. Tarina 2010-luvun Kreikasta talouskriisin keskelta olisikin oikein mukava, joten täytyy toivoa Johnstonin jatkavan sarjaa vielä. Seuraavaksi sitten Paul Johnstonin tuotannosta on vuorossa hänen uudempi sankarinsa Matt Wells.

Alex Mavros -kirjat:

Paul Johnstonin kirjat ja tämä kirja englanniksi Adlibriksessä.

Liza Marklund & James Patterson: Postikorttimurhat

Postcard Killers
Julkaistu & suomennettu 2010.
Pokkari 2011, 319 sivua.

James Patterson on hyvin tuottelias kirjailija ja häntä onkin kritisoitu yhteistyöstään monien muiden kirjoittajien kanssa. Patterson on kertonut, että yhteistyössä yleensä tämä kumppani kirjoittaa ensin ensimmäisen version, jota hän sitten lähtee työstämään. James Pattersonin kirjat ovat hyvin viihdyttäviä, joskin melko samantapaisia, joten odotinkin nyt innolla, että mitä uutta Liza Marklund tuo tähän tarinaan. Ja englanniksi kirjailijoiden nimet ovat tietysti toisinpäin, mutta mennään nyt tässä suomi-painoksen mukaan.

Sarjamurhaajapariskunta tappaa yhteisen illanvieton jälkeen toisia pariskuntia ympäri Euroopan kaupunkeja ja he lähettävät aina paikalliselle toimittajalle postikortteja vinkeiksi tapahtumista. Tukholmassa kortin saa rikostoimittaja Dessie, joka alkaa tutkia tapahtumia yhdessä rähjäisen amerikkalaisen poliisin Jacobin kanssa, jonka tytär oli yksi aiemmista uhreista. Lukija saa seurata niin murhaajia kuin tutkijoitakin, mutta ihan kaikkea ei kuitenkaan paljasteta suoraan.

Täytyy myöntää, että hieman pettynyt olin tähän tuotokseen. Pattersonia enemmän lukeneille tarinassa ei ole juuri mitään yllättävää, saman kaavan mukaan mennään nyt kuin monesti ennenkin hänen kanssaan. Marlundin ääni kuuluu ehkä eniten Pohjoismaiden kuvauksessa. Alkuun ajattelin, että Dessie olisi Marklundin hahmo, mutta ei hänkään juuri eronnut lopulta monista muista Pattersonin henkilöistä. Pidin hänestä kyllä muuten, mutta Dessien ja Jacobin suhde ei minua oikein vakuuttanut, se jäi jotenkin ontoksi. Hyvää teoksessa olivat ainakin loppuosan Suomi-maininnat :)

Lopputeksteissä Patterson kiittelee Marklundia, että tämä oli aina valmis joustamaan. Tästä jäin sitten miettimään, että olisiko kirja ollut parempi, jos Marklund ei olisi antanut niin paljon periksi... Mutta, Pattersonin teoksien lukemista aion kyllä ehdottomasti jatkaa. Hän tuottaa mukavaa, nopealukuista viihdettä, joka sopii tiettyyn mielialaan, eli silloin kun tekee mieli heittää aivot narikkaan.

James Patterson ja Liza Marklund Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Leena Lumi, Maarit, Jonna ja Cathy

Kuningatar Noor: Uskomaton elämäni

Leap of Faith - Memoirs of an Unexpected Life
Julkaistu 2003, suomennos 2003.
Pokkari 2004, 443 sivua.

Jordanian matkalle piti saada mukaan joku aluetta käsittelevä teos ja löysin siten tämän kuningatar Noorin hyvin mielenkiintoisen elämänkerran. Noor kertoo tässä hieman sukunsa historiaa ja elämästään lapsuudesta miehensä kuolemaan vuonna 1999 asti.

Lisa Halaby on 1951 syntynyt amerikansyyrialainen nuori nainen, jonka isä on ilmailualalla töissä ja myös hallinnon korkeana johtajana, joten he sitä kautta tutustuvat valtaapitäviin henkilöihin. Hän nuoruudessaan saa kokea niin John F. Kennedyn hallinnon kuin myös Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset ja hänet hyväksytään ensimmäisten naisten ryhmässä opiskelemaan Princetoniin. Perhe muuttaa useampaan kertaan, mikä varmasti vaikuttaa Lisan ystävyyssuhteisiin ja valmistuttuaan Lisa itse työskentelee ensin Australiassa ja sitten Iranissa kaupunkisuunnittelijana.

Iranin levottomuuksien alettua Lisa siirtyy Jordaniaan isänsä perustamaan Arab Air Services firmaan tilapäiseksi toimitusjohtajaksi. Siellä hän tapaa kuningas Husseinin ja he alkavat tapailla ja menevät lopulta naimisiin. Lisa saa avioliiton myötä uuden nimen, Noor al-Hussein - Husseinin valo. Hänen elämänsä muuttuu täysin, hän on Husseinin neljäs vaimo ja hänestä tulee äitipuoli 8 lapselle, joista vanhempien kanssa elämä ei ole aina ihan helppoa. Husseinin lisäksi Noor rakastuu Jordanian maahan ja kansaan ja kirjoittaa näistä niin elävästi, että mieli varmasti tekisi lähteä matkalle paikanpäälle, jos en olisi lukenut tätä juuri Jordaniassa.

Noor kuvaa elämäänsä hyvin kiinnostavalla tavalla, selkeästi ja helppotajuisesti. Mukana on henkilökohtaista perhe-elämää, virallisia vastaanottoja, politiikkaa ja historiaa. Hän kertoo Jordanian näkemyksen Israelin ja palestiinalaisten vieläkin jatkuvata konfliktista, sen syistä ja Husseinin yrityksistä ratkaista ongelmaa. Hyvin mielenkiintoisia ovat myös Noorin tulkinnat ja muistot maailman merkkihenkilöiden teoista ja motiiveista Lähi-idän alueella. Alkuun minua hieman häiritsi tämä name dropping, mutta totuin siihen kyllä ajan myötä. Onhan se luonnollista, että kuninkaalliset ystävystyvät keskenään ja ymmärtävät toistensa elämää aivan eri tavalla kuin taviskansalaiset.

Tämä kirja oli  todella hyvä, ehdottomasti parhaita viime aikoina lukemiani. Noor on vahva ja rehellinen päähenkilö, joka tekee itselleen vahvan roolin järjestöissä ja puhujana, vaikka perinteisesti hänen kuuluisi pysytellä taka-alalla. Hän kirjoittaa myös hyvin kriittisesti oman kotimaansa Yhdysvaltojen suhtautumisesta arabimaailmaan ja turhautumisesta heidän Israelia suosivaan politiikkaansa.

Suosittelen ehdottomasti, tämä kannattaa kyllä lukea, kirja avaa niin mielenkiintoisella tavalla poliittisen pelin ja kuninkaallisen hovin taustoja ja henkilöitä.

Kuningatar Noor al-Hussein Wikipediassa.

Agatha Christie: Syyttömyyden taakka

Ordeal by Innocence
Julkaistu 1958, suomennos 1976
Pokkari 2010, 238 sivua

Innostuin Agatha Christien teoksista ensimmäisen kerran peruskouluaikoina. Hänen hyvin kirjoitetut "kuka sen teki" -tyyppiset dekkarit yllättävine juonenkääteineen 1900-luvun alkupuolen maailmassa ovat kestäneet aikaa erinomaisesti ja toimivat edelleenkin hyvin. Nykyään kun Christieltä on julkaistu useita tarinoita uusina pokkariversioina luen näitä aina satunnaisesti muiden kirjojen lomassa.

Syyttömyyden taakan tarina on esiintynyt myös uudemmassa Marple-sarjassa hyvin paljon muokattuna, alkuperäisessä kun ei ole edes Jane Marplea. Tämä kirja kertoo Argylen perheestä. Perheen äiti on murhattu ja poika Jack tuomittu murhasta ja tämä on sittemmin kuollut vankilassa. Perheen kannalta parin vuoden takainen murhenäytelmä on siis käsitelty ja takanapäin. Sitten tohtori Calgary saapuu heidän ovelleen ja todistaa, että Jack oli syytön ja koko kipeä tapahtuma pitää avata uudelleen.

Tohtori Calgary on herkullinen hahmo kun hän menee innoissaan kertomaan ilouutista Argyleille, mutta joutuukin ihmettelemään suuresti kun perhe ei otakaan hänen uutisiaan vastaan kovin hyvin. Kaikki syyttömätkin joutuvat nyt epäilyksen alle ja heidän tulevaisuutensa vaarantuu, koska ei voi olla varma, että kuka heistä on syyllinen. Tästä tohtori Calgary saa sitten virikkeen selvittää alkuperäinen murha perinpohjin.

Syyttömyyden taakka on ihan hyvä kirja mutta ei erinomainen. Tosin minun mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa tuo aiemmin nähty leffaversio, joka muunneltunakin paljasti pääjuonen. Tämä kirja koostui lähinnä keskusteluista päähenkilöiden välillä, mutta en päässyt sisälle näihin henkilöihin kovin hyvin. Näiden keskusteluiden perusteella pitäisi pohtia psykologiselta kannalta, että kuka voisi tehdä tämän tyyppisen murhan ja mikä vaikuttimena olisi. Minulta tämä jäi väliin, koska valmiiksi oli niin vahva epäilys syyllisestä (vain epäilys siksi, että uudessa Marple-sarjassa on myös vaihdettu murhaajia välillä).

Ei siis parasta Christietä tällä kertaa, mutta loppuyllätys on taas hyvin tehty ja jättää hyvän fiiliksen kirjasta. Suosittelen Christien ystäville ja välipalaksi muillekin.

Agatha Christie Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Lomailua


Blogi oli pienellä tauolla Jordanian lomareissun ajan ja kirjoja tuli matkassa luettua iso kasa. Pääpaino oli tietysti maahan tutustumisessa, mutta pokkarit ovat mainioita seuralaisia rannalle ja rentoutumiseen. Nyt onkin sitten pieni ongelma siinä, että saan pian jutut kirjoitettua noista kaikista - ennen kuin kertyy pidempiaikainen suma :)

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ken Follett: Valkeuden vangit

Whiteout
Julkaistu 2004, suomennos 2006.
365 sivua.

Ken Follettilta olen lukenut satunnaisesti muutamia teoksia vuosien saatossa. Vaikka hänestä ei minulle mikään suuri suosikki ole tullut, yleensä nämä kirjat ovat olleet ihan viihdyttäviä ja vauhdikkaita seikkailuja ja tuovat mukavaa vaihtelua lukulistalle.

Valkeuden vangit kuvaa tapahtumia tunti tunnilta muutamana joulun päivänä, lumimyrskyn keskellä. Skotlantilaisesta huipputurvallisesta laboratoriosta varastetaan ensin salaista, kehityksen alla olevaa viruslääkettä ja sitten vielä itse äärimmäisen vaarallinen viruskin. Turvallisuuspäällikkö Toni Gallon pitää selvittää tapaukset ja pelastaa yrityksen maine, ongelmat kun vuotavat heti lehdistölle ja koko yrityksen tulevaisuus on vaakalaudalla. Toni on vielä lisäksi itse ihastunut suuresti firman omistajaan Stanleyhin.

Valkeuden vangit ei ole juonestaan huolimatta lääketieteellinen trilleri, eikä myöskään perinteinen dekkari, koska tarinaa kerrotaan myös varkaiden näkökulmasta, joten suunnitelmat ovat lukijalle selvillä koko ajan. Asetelma oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen, mutta jouduin kyllä pettymään tämän kanssa. Jo se, että jännäri ei tarjoa mitään yllätyksiä juonessaan on yleensä huono piirre ja tällä kertaa monet käänteet tuntuivat helpoimman kautta tehdyiltä. Myöskään Tonin ja Stanleyn suhde ei minusta ollut kovin uskottavasti esitetty ja se tuntui hieman päälleliimatulta pakolliselta rakkauskuviolta. Parasta antia olivat ehkä Tonin tutkimukset, hän oli fiksun oloinen tutkija ja välillä hänellä välähti hyvin.

Nyt tämän kirjan loppuun saatuani jäin hieman pohtimaan lääkevarkauksia ja niiden motiiveja. Mielestäni tätä puolta ei käsitelty tarpeeksi ja tarina jäi näiden osalta hieman ohueksi. Osuus talossa lumen vankina olemisesta toi mieleen Agatha Christien Hiirenloukun, mutta toteutus jäi kauaksi siitä. Eli, en juuri suosittele tätä teosta kuin Follettin faneille :)

Ken Follett Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Susan Krinard: Yön kutsu - Chasing Midnight 3

Come the Night
Julkaistu 2008, suomennos 2011
477 sivua.

Yön kutsu on Susan Krinardin 1920-luvulle sijoittuvan trilogian päätösosa. Ensimmäisen ja toisen osan tapahtumapaikkana on gansterien, salakapakkojen ja jazzin täyttämä New York, tässä kolmannessa siirrytään Englantiin kartanomaisemiin. Maailma tosiaan on näissä kolmessa teoksessa sama ja joitain samoja hahmoja vilahtelee tarinasta toiseen, mutta juonet ovat itsenäisiä ja näitä voi lukea yksittäinkin.

Ensimmäinen osa oli minusta kiinnostavin, koska se esitteli koko Krinardin asetelman ja kertoi vampyyrien ja ihmissusien yhteiselosta. Toinen taas keskittyi ihmisen ja vampyyrin suhteeseen ja oli paljon tylsempi tapaus. Tässä kolmannessa osassa paneudutaan ihmissusien kuvioihin ja säännöstöihin.

Englannissa Gillian Maitlandin 11-vuotias poika lukee äitinsä päiväkirjaa ja saa selville, että hänen isänsä onkin nimeltään Ross Kavanaugh ja tämä toimii poliisina New Yorkissa. Toby sitten karkaa laivalla Yhdysvaltoihin ja lähtee etsimään isäänsä. New Yorkissa Ross on erotettu työstään murhasta epäiltynä, eikä halua Jillin ja Tobyn kuulevan vaikeuksistaan. Jill on myös pulassa, hänen pitäisi palata Englantiin mahdollisimman pian mennäkseen naimisiin isänsä valitseman puhdasverisen ihmissuden kanssa, tuottaakseen puhdasverisiä jälkeläisiä. Ross ei missään nimessä kelpaa, hän on liiaksi ihminen.

Väkivalta ja murhat seuraavat heitä takaisin Englantiin ja Jillin kotikartanossa pidettäävään puhdasveristen kokoukseen, jossa Jillin tuleva aviomies valitaan. Osallistujina on edustajia ympäri Eurooppaa, muun muassa saksalaisia kansallissosialismin kannattajia.

Susan Krinard ei ole suosikkejani, mutta tämä kirja oli kyllä ihan luettava. Juoni oli hieman ennalta-arvattava, eikä loppuratkaisu ollut yllättävä, mutta tarina oli mukavan vauhdikas ja lukaisin sen nopeasti yhteen putkeen läpi. Jill ja hänen veljensä ovat alkuun aivan täysin heidän vahvan isänsä tossun alla, mutta molemmat löytävät kirjan edetessä omia voimiaan ja alkavat vähitellen päättää omista asioistaan. 1920-luvusta kiinnostuineille suosittelisin trilogian aloitusosaa Pimeällä puolella, tämä viimeinen osa varsinkin skippaa tuon ajan herkullisimmat piirteet melko täysin.

Chasing Midnight -trilogia:
  • Chasing Midnight (2007) - Pimeällä puolella
  • Dark of the Moon (2008) - Pimeä kuu
  • Come the Night (2008) - Yön kutsu

Tämä kirja Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

Muiden arvioita: marjis & Pimeällä puolella ja Anu & Pimeä kuu.

Paul Johnston: Punainen kuolema - Alex Mavros 2

The Last Red Death - The Greek Novels 2
Julkaistu 2003, suomennos 2008.
473 sivua.

Skottilais-kreikkalaisen yksityisetsivän Alex Mavrosin seikkailut jatkuvat Ateenassa ja muualla Kreikassa tässä Paul Johnstonin toisessa hänestä kertovassa kirjassa. Taaskaan suomenkielisen version kansikuvaa ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, mutta englanninkielisistä versioista tämä käyttämäni on fiilikseltään lähinnä vastaava.

Edellisestä tarinasta tuttuja ovat Alexin (huonosti kohtelema) tyttöystävä, sisko ja äiti, jotka piipahtavat mukana vain lyhyesti ja juoni on hyvin itsenäinen, edellisen osan tietoja ei tämän lukemiseen tarvita. Alex myös etsii tietoja 70-luvulla kadonneesta vanhemmasta veljestään joka osassa, mutta nämäkin etsinnät taidetaan hoitaa yhdestä suunnasta aina suht siististi yhden kirjan sisällä.

Amerikkalainen Grace näki lapsena isänsä murhattavan terroristiryhmän toimesta ja hän palkkaa Alexin etsimään tappajan käsiinsä. Uusia näyttäviä murhia tapahtuu myös samaan aikaan ja vaikuttaa, että tappaja Iraklis (Herkules) on aktivoitunut uudestaan. Alexin selvittelyihin punoutuvat niin Toisen maailmansodan tapahtumat, kommunistinen puolue, 70-luvun terrorismi ja kuohunta maassa kuin nykypäivän CIA:kin. Juoni on monitahoinen ja eri aikakaudet ja hahmot nivoutuvat vähitellen yhteen tarinan edetessä.

Tappaja Iraklis kuvataan hyvin inhimillisenä, tunnontuskiaan myöten ja terrorismiin johtavia syitä valoitetaan kuitenkaan liikaa selittelemättä. Tästä kirjasta jäikin päällimmäisenä mieleen ajatus, että väkivalta vain synnyttää lisää väkivaltaa ja koston kierrettä on vaikea pysäyttää. Kaikilla osapuolilla on omat vahvat syynsä ja motivaationsa toimilleen ja he ovat omasta mielestään oikeutettuja jopa murhiin asiaansa edistääkseen.

Henkilöitä on taas ilmeisesti Johnstonille tyypillisesti paljon kuten myös viittauksia historiaan ja politiikkaan. Tämä kirja on kuitenkin nopealukuinen, ehkä hieman liikaakin - ehkä pitäisikin pureskella tekstiä rauhassa. Johnston kuvaa Kreikkaa ja sen yhteiskuntaa aivan eri näkökulmasta kuin mitä normaali turisti tulee näkemään, joten hyvin suositeltavia ovat nämä Mavros-teokset kaikille maasta kiinnostuneille. Johnston osaa yksityiskohdat ja niiden kautta herättää hienosti tapahtumapaikan henkiin.

Alex Mavros -kirjat:

Paul Johnstonin kirjat ja tämä kirja englanniksi Adlibriksessä.

torstai 13. lokakuuta 2011

Philippa Gregory: The Lady of the Rivers - The Cousins' War 3

Julkaistu 2011, 502 sivua.

Philippa Gregoryn kolmannessa kirjassa Ruusujen sodan aikakaudelta mennään ajassa taaksepäin ja tutustutaan ensimmäisen kirjan päähenkilön Elizabeth Woodvillen äitiin Jacquettaan. The Lady of the Rivers kattaa noin kolmenkymmenen vuoden ajanjakson vuodesta 1430 eteenpäin.

Tarina alkaa hyvin mielenkiintoisesta asetelmasta. Jacquetta on teini-ikäinen aatelistyttö Ranskassa ja Satavuotinen sota on vaiheessa, jossa suuri osa Ranskaa kuuluu Englannille. Jeanne D'Arc on vasta jäänyt vangiksi ja häntä pidetään Jacquettan perheen luona, oletuksella, että ranskalaiset lunastavat hänet suuria lunnaita vastaan. Jacquetta ja Jeanne viettävät aikaa yhdessä, löytävät yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja muutenkin ystävystyvät. Kuten tiedossa on, tässä ei kuitenkaan käy hyvin ja lopulta Jacquetta joutuukin todistamaan kuinka englantilaiset polttavat Jeannen roviolla.

Jacquetta naitetaan Ranskan sijaishallitsijalle, Bedfordin herttualle, joka on Englannin lapsikuninkaan setä ja myös mies Jeanne D'Arcin kohtalon taustalla. Bedford ei kuitenkaan halua Jacquettaa perinteisessä mielessä vaimokseen, vaan hänellä on muut hyödyt tähtäimessä. Jacquetta jää nuorena leskeksi ja aiheuttaa skandaalin naimalla taloudestaan ensimmäisen miehensä aseenkantajan Richard Woodvillen. Ajan myötä - ja sakot maksettuaan - Jacquetta saa anteeksi "hairahduksensa" ja hänestä tulee kuningatar Margareeta Anjoulaisen hovinainen ja läheinen ystävä. The Lady of the Rivers avaakin paljon myös Margareetan ja hänen puolisonsa Henrik IV:n elämäntarinaa, kuten myös Ruusujen sodan syitä ja alkua.

Tätä kirjaa varten ei tarvitse lukea sarjan aikaisempia osia, varsinkin kun tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Valkoista kuningatarta. Gregory kirjoittaa mielellään historian vahvoista naishahmoista, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle ja Jacquetta henkilönä sopii kyllä tähän kategoriaan mainiosti ja on kirjansa ansainnut. Kuitenkaan en ihan yhtä paljon tästä innostunut kuin tuosta aiemmasta Valkoisesta kuningattaresta, huomioni keskittyi enemmän päähenkilön sijaan hallitsijoiden poliittiseen peliin ja virheisiin, jotka johtivat tuhoisaan serkkujen sotaan.

The Lady of the Rivers on taattua Gregory-laatua, hyvin kirjoitettua ja uskottavaa ajankuvausta, historiaa erittäin mielenkiitoisessa muodossa. Noituus on tällä kertaa hyvin vahvasti mukana tarinassa, mutta nyt se ei häirinnyt minua ollenkaan ja Jacquettan näyt ja taidot olivat luonteva osa juonta. Keskiajan noitavainoistakin nähdään pieniä vilauksia. Loppusanoissaan Gregory pettymyksekseni mainitsee, että seuraava sarjan kirja on Kuninkaantekijä Richard Nevillen tyttäristä, joten vielä on pitkä odotus edessä White Princess -kirjan osalta.

The Cousins' War:
  1. The Lady of the Rivers (2011)
  2. The Kingmaker's Daughters (TBA)
  3. The White Princess (TBA)

Todellinen Jacquetta Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö - Rizzoli & Isles 9

The Silent Girl - Rizzoli & Isles 9
Julkaistu 2011, suomennos 2011
320 sivua

Tess Gerritsenin uusin Rizzoli & Isles -teos sijoittuu Bostonin Chinatowniin ja kiinalaisten tarujen ja taistelulajien maailmaan. Periaatteessa tarina on itsenäinen, mutta tämä kirja sisältää paljon viittauksia Jääkylmän tapahtumiin ja kummankin päähenkilön elämä jatkaa kulkuaan siitä, mihin aiemmissa teoksissa on päädytty, joten näitä kannattaa lukea järjestyksessä.

Jane Rizzoli on kovapintainen etsivä Bostonin poliisissa ja Maura Isles taas faktoihin luottava kuolinsyyntutkija. Alkuun tällä kertaa mennään Maura-voittoisesti, mutta jossain vaiheessa hän putoaa tarinasta pois melkein kokonaan ja loppu menee Janen mukana rikoksia selvitellessä. Maura on ollut minun suosikkini näistä kahdesta päähenkilöstä ja olinkin hieman pettynyt, että hänellä ei ollut tässä isompaa osaa. Edellinen kirja tosin oli pääasiassa Mauran seikkailuja, joten ehkä nyt olikin sitten Janen vuoro.

Bostonin Chinatownista löytyy irtonainen käsi ja pian käden omistaja, naisen ruumis, jolta on melkein pää leikattu irti. Löytöä läheisessä ravintolassa tapahtui massamurha 19 vuotta aiemmin, kokki ampui ravintolassa olleet ja itsensä. Nyt vaikuttaa siltä, että uudet tapahtumat liittyvät jotenkin 19 vuotta vanhoihin murhiin ja Jane Rizzoli kollegoineen saa lisää tutkittavaa. Lisäksi kahdelta ravintolatragedian uhrilta on kadonnut teini-ikäinen tytär, joten selviteltävää riitää.

Tess Gerritsen on yksi suosikkikirjailijoistani ja hänen kirjansa luen aina heti, kun ne käsiini saan. Tällä kertaa kuitenkin täytyy todeta, että tuo Kiina-juoni ei jaksanut kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin nämä Rizzoli & Isles -kirjat yleensä. Juoni toi minulle mieleen aiemmin tänä vuonna lukemani P.D. Martinin Tappavat kädet, vaikka ei näillä kirjoilla lopulta liikaa yhteistä ollut. Jane Rizzolin aviomiehellä, FBI-agentti Gabriel Deanilla on harmillisen pieni rooli näissä kirjoissa nykyään, tässäkin hän vain käväisi kertomassa, että Janen pitäisi jättää vaarallinen juttu muiden hoidettavaksi. Eli, ei parasta Gerritseniä mielestäni, mutta silti ihan hyvä kirja, jonka parissa viihtyy taatusti.

Pitäisi varmaan aloittaa uusi kierros Gerritsenin teoksista ja muistutella mieleen tarkemmin niitä vanhoja suosikkejani... Sen verran suosittuja nämä ovat olleet, että TV-sarjakin on olemassa. Saa nähdä löytääkö se tiensä Suomeen jossain vaiheessa.

Rizzoli & Isles -kirjat:
  • The Surgeon (2001) - Kirurgi
  • The Apprentice (2002) - Taidonnäyte
  • The Sinner (2003) - Synnintekijä
  • Body Double (2004) - Kaksoisolento
  • Vanish (2005) - Katoaminen
  • The Mephisto Club (2006) - Mefisto-klubi
  • The Keepsake (Keeping the Dead) (2008) - Voitonmerkki
  • Ice Cold (The Killing Place) (2010) - Jääkylmä
  • The Silent Girl (2011) - Hiljainen tyttö

Tess Gerritsen Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Paul Johnston: Siniset varjot - Alex Mavros 1

A Deeper Shade of Blue/ Crying Blue Murder  - The Greek Novels 1
Julkaistu 2002, suomennos 2007
448 sivua.

Löysin Paul Johnstonin 3 Alex Mavros -dekkaria divarista, suomeksi näitä on aika vaikea saada käsiin, kun ovat Harlequinin julkaisemia ja heidän vanhemmat julkaisunsa tuntuvat aina katoavan kuin tuhka tuuleen. Tuo alkuperäinen kuva on kuitenkin aika lähellä suomennoksen kuvaa, tosin englanninkielinen nimi on sittemmin vaihdettu.

Alex Mavros on skottilais-kreikkalainen yksityisetsivä, joka asuu Ateenassa. Hän saa asiakkaakseen amerikanturkkilaisen Denis Ozalin, jonka sisko Rosa on kadonnut oleskeltuaan Kreikassa Trigonon saarella. Alex lähtee sitten Trigonoon, jossa nuori pariskunta on juuri löydetty hukkuneena, ja kaikilla asukkailla tuntuu olevan jotain salattavaa. Kaikkeen liittyy myös jollain lailla Toisen maailmansodan tapahtumat, kun alue oli Italian miehittämä.

Tarinaa kerrotaan pääasiassa Alexin näkökulmasta mutta välillä tutustutaan muistinsa menettäneeseen naiseen, jota pidetään vangittuna ja raiskataan väkivaltaisesti. Muutaman kerran luetaan myös brittisotilaan päiväkirjaa sodan ajalta. Pidän Johnstonin kirjoitustyylistä, vaikka väkivaltaa ja kuolemia juttu sisältääkin. Teksti on nopealukuista ja sujuvaa, mutta henkilöitä on paljon ja näissä kaikissa kreikkalaisissa nimissä menin kyllä välillä hieman sekaisin. Juttu myös loppuu hyvin äkisti ja jäinkin sitten miettimään, että tuliko kaikki tosiaan selvitettyä ennen loppua. Totesin, että melkein kyllä, pari kohtaa vain jäi kaihertamaan mieltä.

Alex on mielenkiintoinen sankari ja juttu kokonaisuutena hyvin kirjoitettu, joten suosittelen tätä kyllä, varsinkin dekkarien ja Kreikan ystäville. Esimerkiksi lomalukemiseksi mukaan jonnekin idylliselle paikkakunnalle Kreikan saaristoon tämä olisi oikein loistava. Minun ainakin alkoi tehdä tätä lukiessa mieli etelän lomamatkalle, tosin ei kyllä tämän kirjan Trigonoon, se on aivan liian vaarallinen paikka :).

Alex Mavros -kirjat:

Paul Johnstonin kirjat ja tämä kirja englanniksi Adlibriksessä.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Cassandra Clare: City of Glass - The Mortal Instruments 3

Suom: Lasikaupunki - Varjojen kaupungit 3
Julkaistu 2009, suom 2011
541 sivua.

Tuli sitten luettua suoraan kakkososan perään tämä ensimmäisen Varjojen kaupunkien trilogian päätösosa. Tämäkin tarina on suoraa jatkoa taas edelliselle osalle, eli järjestyksessä pitää nämä lukea.

Clary on saanut tietää miten voi auttaa äitiään, ja tätä varten hänen pitäisi päästä Idrisin Alicanteen, Varjometsästäjien kotikaupunkiin. Jace kuitenkin tekee parhaansa suojellakseen Clarya ja jättääkseen tämän pois matkasta, sarjan pääpahis Valentine kun on myös suuntaamassa Alicanteen kolmatta Muutoksen välinettä (engl: Mortal Instrument) varten. Clary joutuu siten suutuksissaan keksimään itselleen oman tiensä Idrisiin ja saattaa samalla itsensä ja muitakin vaaraan sen vuoksi.

Olen aiempienkin teosten kohdalla maininnut, kuinka päähenkilö Clary on mielestäni ollut jokseenkin ärsyttävä, kun hän suinpäin syntäilee vaaraan ja aiheuttaa muille ongelmia äkkipikaisuuksissaan. Tällä kertaa ilostuin, kun kirjan alkupuolella Clary saakin kunnon puhuttelun Jacelta juuri näistä syistä. Tosin myöhemmin kyllä selitellään ja pyydellään anteeksi puheita. Clary kuitenkin kasvaa ja oppii enemmän omista voimistaan ja tekee hyvinkin oman osansa saadakseen luotua yhteistä rintamaa Valentinea vastustamaan.

Tässä kirjassa tutustutaan Sebastianiin, Jacen kasvattiperheen sukulaispoikaan, jolla onkin aika iso rooli Lasikaupungissa. Tuo osa juonesta ei kuitenkaan toimi mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Jo edellisessä osassa annettiin paljon selkeitä vinkkejä näistä tulevista juonenkäänteistä ja nyt mennään jo niin pitkälle, että henkilöt tuntuvat suorastaan tyhmiltä, kun eivät näitä vihjeitä tajua sitten millään. Ennalta-arvattavuus siis pilaa hieman lukukokemusta, pidän enemmän nokkelista kirjoista, joissa saa yllättyä lopussa tai fiksut päähenkilöt päättelevät asioita, joita en itse lukiessani ole vielä hoksannut.

Kuitenkin kaikenkaikkiaan tämäkin on hyvä kirja. Tarina on vauhdikas ja viihdyttävä, Idris on paikkana mielenkiintoinen ja hahmojen seikkailuja on mukava seurata. Eli suosittelen niille, joita tämä genre muutenkin kiinnostaa. Ja tarina saatetaan tässä loppuun - melkein. Pari pientä juttua jättää hieman ovea auki jatko-trilogialle.

The Mortal Instruments:

Tämä kirja Adlibriksessä.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Cassandra Clare: City of Ashes - The Mortal Instruments 2

Suom: Tuhkakaupunki - Varjojen kaupungit 2
Julkaistu 2008, suomennos 2010
453 sivua.

Ensimmäisen Mortal Instruments -trilogian toinen osa Tuhkakaupunki hyppää suoraan mukaan tarinaan siitä, mihin Luukaupunki jäi. Ensimmäisestä osasta tuttuja hahmoja ei juuri esitellä uudelleen, eikä aiempia tapahtumia kerrata, joten on hyvä olla jotenkuten muistissa tuo Luukaupunki.

Clary ja Jace uskovat nyt olevansa sisko ja veli, mutta joitain vihjeitä kirjassa annetaan siihen suuntaan, että heidän taustansa eivät ole vielä kokonaan selvillä. Jacen kasvattivanhemmat palaavat New Yorkiin ja kasvattiäiti Maryse haluaa heittää Jacen ulos talostaan tämän taustasta selvinneiden asioiden vuoksi. Jace on myös joutumassa oikeuteen petoksesta, mutta Kohtalon miekka, jota oikeudessa tarvittaisiin, varastetaan hyvin väkivaltaisesti juuri ennen tätä.

Varjojen kaupunkien maailma sisältää ihmissusia, vampyyrejä, keijuja (ja tällä kertaa myös hienon vierailun keijujen kuningattaren luo), velhoja ja monia erilaisia demoneita, joten kattaus on hyvin monipuolinen. Näiden eri olentojen lapsia löydetään surmattuina ja Valentine kokoaa joukkojaan taisteluun vallasta. Tässä osassa ei niinkään ole kyse Varjometsästäjien taistelusta poliiseina pitääkseen muut olennot aisoissa, vaan nyt koitetaan hakea yhteistä rintamaa maagisen maailman sisällä yhteistä vihollista Valentinea vastaan.

Nyt tuntuu, että olen päässyt paremmin sisälle tähän Claren asetelmaan, henkilöt tuntuvat tutuilta ja pidin tästä menosta paljon. Teksti oli nopealukuista ja viihdyttävää ja henkilöihin päästiin hieman syvemmälle sisälle. Clary oli minusta vieläkin hieman ärsyttävä & turhan äkkipikainen ja innokas kirkumaan, mutta hänkin alkaa jo hieman löytää itseään ja muuttua kiinnostavammaksi hahmoksi. Onneksi tarinassa tosiaan hahmoja riitää ja on myös muita - kuten velho Magnus Bane - jotka pitävät mielenkiintoa hyvin yllä.

Lukulistalla on paljon kiinnostavia kirjoja odottamassa vuoroaan ja menikin yllättävän kauan tuon edellisen jälkeen, että pääsin palaamaan Claren pariin. Nyt tämä jäi (taas) sen verran jännään kohtaan, että pitää lukea tuo tämän trilogian päätösosa Lasikaupunki ihan pian...

The Mortal Instruments:

Tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Maria ja Harakanvarpaita-blogi.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Becca Fitzpatrick: Crescendo - Hush, Hush 2

Tulossa suomeksi 11/2011 nimellä Riitasointu.
Julkaistu 2010, 427 sivua.

Kävi sitten ilmi, että väärässä olin tästä Hush, Hush sarjasta. Crescendon tarina nimittäin jää aikalailla kesken, eikä tämä toimi enää itsenäisenä teoksena. Kannattaa siis lukea ehdottomasti tuo ykkösosa Langennut enkeli ensin ja varautua jatkamaan kolmoseen myös. Minä kuitenkin pidin tästä jatko-osasta enemmän kuin ykkösestä. Fitzpatrickin maailma ja sen henkilöt ovat nyt tuttuja ja tässä päästään paremmin heti heidän matkaansa mukana.

Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut pari kuukautta ja Patch on edennyt langenneesta enkelistä Noran suojelusenkeliksi. He myös seurustelevat, mutta Noraa hieman häiritsee se, että enkeleiltä puuttuu tuntoaisti ja Patch ei fyysisesti tunne mitään. Arkkienkelit myös vahtivat Patchin tekemisiä tarkkaan ja Patch ei saisi olla liian läheisissä väleissä suojattinsa kanssa.

Nora saa heti alkuun kunnon riidan aikaiseksi ja he Patchin kanssa eroavat. Patch alkaa viettää aikaa Marcie Millarin (!) kanssa ja Nora taas hengailee vasta kaupunkiin palanneen lapsuudenystävänsä Scottin kanssa. Scott on kuitenkin muuttunut ja joutunut vaikeuksiin edellisessä asuinpaikassaan. Hän osaa myös keskustella ajatuksillaan ja edellisen osan lukeneet tietävät mihin se ominaisuus viittaa... Nora myös selvittelee tässä osassa isänsä kohtaloa ja etsii nimellä Black Hand tunnettua miestä. Niin ja joku taas haluaa tappaa Noran.

Crescendo oli hyvin viihdyttävä teos ja luinkin tämän nopeammin kuin ykkösosan. Välillä kyllä ihmettytti, että kuinka nuo satoja vuosia vanhat enkelit viihtyvät niin hyvin 15-vuotiaiden tyttöjen seurassa, mutta ehkä se on heille mukavaa vaihtelua :). Nefilit keräävät rivejään vastustamaan langenneita enkeleitä ja en osaa päättää kummalla puolella pitäisi olla. Tästä voisi kehittyä hyvin kiinnostava juonne seuraavaan kirjaan. Fitzpatrick ei ehkä parhaalla tavalla saa henkilöitään elämään paperilla, mutta siitä huolimatta kyseessä on hyvä kirja. Mielestäni Patch varsinkin jäi edelleen hahmona hieman liian etäiseksi, olin toivonut hänestä opittaisiin jo enemmän mutta ehkä ensi kerralla sitten...

Hush, Hush:

Tämä kirja suomeksi ja englanniksi Adlibriksessä.

Tämän on lukenut myös Cathy.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...