Julkaistu 2011, suomennos 2012
644 sivua.
Lumottu on Deborah Harknessin esikoisromaani, akateemisesta kirjoittamisesta hänellä kuitenkin on paljon kokemusta historioitsijana. Harkness on lisäksi viiniharrastaja ja kumpikin näistä mieltymyksistä tulee hyvin esille tässä romaanissa. Kannattaa sitten varautua siihen, että Lumottu on trilogian avausosa, joten jos tästä innostuu niin jatkoa on pakko lukea - varsinkin kun juoni jää aivan kesken.
Diana Bishop on vanhan ja kuuluisan noitasuvun nuorin ja viimeinen edustaja. Dianalla on vielä Sarah-tätinsä tukenaan, mutta suku sammuu heidän myötään ellei Diana saa jälkeläisiä. Diana on kuitenkin päättäväisesti kieltäytynyt kaikesta noituuteen liittyvästä, hän ei halua osallistua mihinkään, käyttää taitojaan tai oppia taikuudesta. Diana haluaisi olla "normaali" tieteeseen keskittyvä tutkija ja yrittää pitää tarkkaa kirjaa siitä kuinka usein joutuu turvautumaan noituuteen hätätilanteissa - esimerkiksi kun pesukone on aiheuttaa vesivahingon.
Matthew Clairmont on vanha vampyyri - ja kuinka vanha selviää vasta sivulla 170, sekä takakannen esittelyssä. Matthew on ehtinyt perehtyä useampaan alaan, mutta nyt häntä kiinnostaa perinnöllisyystiede. Yllättäen Diana saa käsiinsä yliopistonsa kirjastosta noin vaan pyytämällä teoksen, joka on ollut pitkään kadoksissa ja jonka kaikki olennot (noidat, vampyyrit ja demonit) haluaisivat omakseen. Kirjan huhutaan sisältävän suuria salaisuuksia, jotka kaikki nämä olennot haluavat selvittää, mutta Diana palauttaa sen välittämättä sen noidutusta sisällöstä. Juttu löydöstä kiertää pian kaikkien korviin ja kohta kaikki olennot ovat Dianan perässä toivoen saavan Dianan kautta tämän tärkeän kirjan käsiinsä. Diana turvautuu Matthewin apuun ja yhdessä he lähtevät pakomatkalle Englannista.
Lumotun kanssa ei olekaan ihan niin helppo sanoa, että mitä mieltä tästä olin. Alkuun olin aivan ihastuksissani, Harknessin tyyli kirjoittaa on mukaansatempaavaa, hauskaa ja romanttista. Sitten kuitenkin ensimmäisen sadan sivun jälkeen alkoi tarinan hidas tempo vaikuttaa negatiivisesti. Harknessilla on mukana paljon keskusteluja eikä kovin paljoa tapahtumia ja vain muutamissa kohdissa varsinaista toimintaa. Juoni on kyllä hyvä ja henkilöistäkin pidin paljon, mutta olisin kyllä kaivannut jonkinverran tiivistämistä tekstiin. Ja tässäpä se ongelma mielipiteenmuodostamiseen piileekin, Harkness on hyvä yksityiskohdissa ja tuo tarkkuus tuo aivan oman fiiliksensä tarinaan, mutta tekee siitä hyvin hitaasti etenevän. Lumottu olisikin varmaan hyvä lomakirja, sopiva tilanteeseen kun on hyvin aikaa rauhassa uppoutua hyvän lukuromaanin maailmaan ja keskittyä tarinaan, jonka ei toivoisi loppuvan ollenkaan.
Lumotun tarina tapahtuu nykyajassa, mutta Harkness pääsee loistamaan historiantuntemuksellaan kun juttu kääntyy Dianan tutkimuksiin tai Matthewin menneisyyteen. Ja näitä kohtia on itseasiassa yllättävänkin paljon. Pidin paljon näistä historiankatsauksista, tutkimuksista ja tieteellisistä pätkistä, ne olivat mukava lisä tähän magian maailmaan. Noitien, demonien ja vampyyrien kanssa Harkenessilla on oma otteensa ja hänen versionsa näistä legendoista, olentojen piirteistä sekä nykyajan ongelmista toimi hyvin. Nämä pienet katsaukset olivat minulle kirjan parasta antia ja kun kerran juoni jää aivan kesken ykkösosan jälkeen, niin nämä selvittelyt jatkunevat suoraan kakkososassa. Siitä en kyllä vielä tiedä, että jaksanko odottaa suomennosta, englanninkielinen versio kun on pian ilmestymässä...
Bonuksena mukana muuten on suomalainen hahmo, noita nimeltä Satu Järvinen.
All Souls -trilogia:
- A Discovery of Witches (2011) - Lumottu (2012)
- Shadow of Night (07/2012)
- TBA
Lumotun ovat lukeneet myös Saraseeni ja Q+Black.
