Julkaistu 2002, suomennos 2004
394 sivua.
Johanne Hildebrandt on trilogiansa julkaissut jo 2000-luvun alkupuolella, mutta minä löysin tämän vasta vuodenvaihteen kirja-aleista. Valhallan tarinat kertoo Skandinaavisesta mytologiasta tutuista hahmoista ja tapahtumista. Freijan lopussa Hildebrandt kertoo sijoittaneensa Vanaheimin tarinoissaan Ahvenanmaalle saaren keskeisen sijainnin vuoksi.
Freija sijoittuu pronssikaudelle, 700-luvulle eaa. Päähenkilö Freija on nuori papitar Vanaheimissa ja kuningatar Åsen tytär. Åse on kuitenkin antanut Freijan kasvatettavaksi sisarelleen Gullveigille. Freija on taikuudessa hyvin lahjakas, Kuunjumalattaren valittu ja näkee muun muassa enneunia. Freijan näyt viittaavat ennustettuun Vanaheimin loppuun ja kuningatar Åse haluaa taistella yhteiskuntansa olemassaolosta.
Läheisen Hallundaan on asettunut muukalaisheimo viljelemään maata ja he ovat tappaneet hallundalaisia runsaasti raivatessaan tilaa itselleen. Vanha ylipapitar Gullveig lähtee neuvottelemaan tämän heimon kanssa rauhasta ja ottaa suojattinsa Freijan mukaan matkalle. Idunvallissa aasojen luona vanaheimin väki on ihmeissään, koska he ovat jumalatarten naisjohtoinen kansa, mutta täällä johdossa onkin mies, Odin, ja miehet muutenkin pitävät valtaa. Neuvottelut Odinin ja tämän pojan Torin kanssa menevät niin huonosti, että Freija joutuu pakenemaan paikalta ja taisteluita on tulossa. Lyhyellä matkallaan Freija ja Tor ehtivät ihastua toisiinsa ja Freija näkee näkyjäkin heidän yhteydestään. Joten kumpikaan ei ole iloinen, kun Odin ja Åse täyden sodan estääkseen sopivat vaihtokaupoista, joiden myötä Freijasta pitäisi tulla Odinin vaimo.
En juuri tiennyt mitä odottaa kun tämän aloitin, mutta pidin Freijasta paljon. En tunne muinaisskandinaavista mytologiaa kovinkaan hyvin, joten muutamien päähenkilöiden nimet olivat vain etäisesti tuttuja, joten juoni oli minulle mukavan uutta ja yllättävää maailmaa. Kirjan lukemisen myötä nousikin innostus lukea aiheesta enemmänkin ja Wikipediassa kävinkin jo hieman seikkailemassa. Ensimmäinen kirja ei vielä kerro varsinaisesta Valhallasta vaan sinne ollaan vasta matkalla.
Hildebrantin kuvaus ajanjaksosta 2700 vuoden takaa on elävä ja hyvä ja taikuus on yllättävän vahvasti mukana tarinassa. Jumalat ja jumalattaret ovat todellisia eivätkä pelkkiä uskomuksia ja taikuus on realistinen ja päivittäinen osa tätä maailmaa. Åsen naisjohtoiseen yhteisöön on kiinnostava tutustua ja Freijan ihmettely päinvastaisessa - normaalimmassa - asetelmassa Odinin luona on ihan hauskaa. Freija hämmästelee muun muassa sitä, kuinka joku mies uskaltaa keskeyttää naisen ja kuinka miehiä voi olla paikalla kun naiset keskustelevat tärkeistä asioista.
Seksuaalisuus tuntuu olevan vaanien (Vanaheimin väen) keskuudessa hyvin vapaata ja sukulaisuussuhteillakaan ei ole tässä asiassa juuri merkitystä. Varsinkin palvontamenoissaan valitut papittaret ja papit parittelevat keskenään taatakseen hyvän lopputuloksen, esimerkiksi hyvän sadon. He antavat ruumiinsa jumalattarien ja jumalten käyttöön, joten tuloksena syntyvä lapsi on siunattu. Toisaalta taas erään Freijan raskaana olevan ystävättären suhteen pohditaan, että kun tämän lapsi ei ole saanut alkuaan rituaalin aikana, niin hänen ei välttämättä anneta pitää sitä.
Valhallan tarinoita:
- Freja - Sagan om Valhalla (2002) - Freija (2004)
- Idun - Sagan om Valhalla (2003) - Idun (2005)
- Saga från Valhalla (2004) - Saaga (2006)
Freijan on lukenut myös Kirjahullu.
