Douglas Preston & Lincoln Child: Reliquary - Pendergast 2

Julkaistu 1997, 464 sivua.

Douglas Prestonin ja Lincoln Childin FBI agentti Pendergastin ensiesiintyminen tapahtui 1990-luvun puolessavälissä julkaistussa museon peto -kirjassa Relic. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Reliquary jatkaa tätä tarinaa suoraan ja edellisen osan tutut hahmot museon kuraattori Margo Green, poliisi Vincent D'Agosta ja tietysti agentti Pendergast saavat tutkittavakseen uusia murhia, jotka muistuttavat heitä suuresti puolentoista vuoden takaisista museomurhista. Tämän kirjan jälkeen Preston ja Child nostivatkin agentti Pendergastin sarjan päähenkilöksi ja suomentaminenkin on aloitettu tuosta kolmannesta osasta.

Etsiessään veteen heitettyjä huumeita sukeltajat löytävät 2 päätöntä ja huonossa kunnossa olevaa ruumista. Toinen osoittautuu kadonneeksi seurapiiritytöksi aiheuttaen mediamylläkän ja toinen luuranko on hyvin epämuodostunut eikä sitä pystytä tunnistamaan. Tämä kokoaa yhteen taas aiempaa museon petoa selvittäneen tutkijaryhmän. Ruumiit ovat todennäköisesti huuhtoutuneet löytöpaikkaansa New Yorkin maanalaisista tunneleista, joissa asuu useita ihmisyhteiskuntia. Näistä yhteisöistä on viime aikoina kadonnut paljon ihmisiä ja joitain ruumiita on löytynyt, syötyinä ja päättöminä.

Margo Green kumppaneineen tunnistaa kyllä yhteydet museon petoon, mutta se on tapettu aiemmin ja eroavaisuuksiakin on. Vähitellen he huomaavat, että heiltä jäikin osa museon pedon tarinasta selvittämättä ja ratkaisut löytyvät tälläkin kertaa hyvin läheltä. Loppua kohden jännitys tiivistyy sekä maan pinnalla, jossa taas suuri joukko ihmisiä on yllättäen vaarassa, sekä maan alla tunneleissa, jotka täytyy puhdistaa tavalla tai toisella.

Reliquary on vahva jatko-osa Relicille ja yhteneväisyydet ovat niin isossa osassa, että yksinään tämä ei varmasti toimi yhtä hyvin. Relic kuitenkin loppui siten, että tutkijat luulivat selvittäneensä museon pedon arvoituksen kokonaan, mutta lukija tiesi tapahtumista paljon enemmän ja todellisen laidan. Tämän takia Reliquaryn alku on hieman turhauttavaa luettavaa, päähenkilöiltä kestää aika kauan saada lukijat kiinni tietotasossaan ja itsestäänselvyyksiä jankataan hieman turhaan. Kuitenkin Preston ja Child osaavat hommansa ja tarina on hyvin kiinnostava koko ajan, alkuun vaan tekee mieli lukea nopeammin.

Ympäristö on vaihtunut nyt museosta maan alle hylättyihin tunneleihin ja nämä ovatkin yllättävän mielenkiintoinen tapahtumapaikka. Varsinkin kuvaus hylätyistä, rappeutuvista rikkaan eliitin omista "Astor-tunneleista" luksusluokan odotustiloineen on hieno ja kirjailijat loppusanoissaan kertovat tämän pohjautuvan todellisuuteen, liioitellusti tosin. Myös tunneli-ihmisten kohtaamiset ja elämäntapa oli kuvattu uskottavasti, vaikka surullistahan se on, että monet tippuvat näin täysin yhteiskunnan ulkopuolelle ja jopa kasvattavat lapsensa tunneli-elämään. Toinen suosikkikohtani oli sukeltaa maan alle Navy SEAL -joukkojen mukana, heidän ammattiosaamistaan ja tehtävien suoritusta olisin seurannut pidempäänkin.

Pientä miinusta tulee siitä, että jotkut johtavissa asemissa olevat henkilöt ovat Relicin lailla aivan turhan itsepäisiä ja tyhmiä ja vaikeuttavat asioita liikaa. Tämä piirre menee jo liiallisuuksiin eikä ole kovinkaan todentuntuista, mutta onneksi nämä hahmot yleensä tyhmyyttään tapattavat itsensä näyttävästi, joten heistä ei sen suurempaa huolta ole.

Tykkäsin, hieno ja vauhdikas kirja, jonka mukana oppii taas paljon uutta.

Pendergast:

1. Relic (1995)
2. Reliquary (1997)
3. The Cabinet of Curiosities (2002) - Ihmeiden kabinetti
4. Still Life with Crows (2003) - Kuoleman asetelma
5. Brimstone - Diogenes 1 (2004) - Tulikivi
6. Dance of Death - Diogenes 2 (2005) - Veljensä vartija (09/2012)
7. The Book of the Dead - Diogenes 3 (2006)
8. The Wheel of Darkness (2007)
9. Cemetery Dance (2009)
10. Fever Dream - Helen 1 (2010)
11. Cold Vengeance - Helen 2 (2011)
12. Two Graves - Helen 3 (2012)

Reliquary Adlibriksessä.

Douglas Preston & Lincoln Child: Relic - Pendergast 1

Julkaistu 1995, 473 sivua.

Kun kerran pidän paljon Douglas Prestonin ja Lincoln Childin kirjoista ja tyylistä, niin pitää sitten tutustua myös heidän tunnetuimpaan sankariinsa, FBI:n agentti Pendergastiin. Gummerus on aloittanut sarjan suomentamisen kolmannesta osasta, jossa Pendergast nousee päähenkilöksi ensimmäistä kertaa, kahdessa edeltävässä hän on merkittävä sivuhenkilö.

Relicin tarina alkaa Amazonin alueelta Brasiliasta vuodesta 1987, jossa New Yorkin Luonnontieteellisen museon tutkimusretki on vaikeuksissa. Osa retkeläisistä on jo lähtenyt, mutta Whittlesey etsii vielä itsepintaisesti merkkejä Kothoga-heimosta ja heidän palvomastaan Mbwun-olennosta. Tutkijat saavat lähetettyä useita laatikollisia löydoksiään matkalle New Yorkiin, mutta kukaan ryhmästä ei itse pääse palaamaan kotiinsa.

Useita vuosia myöhemmin Manhattanilla Luonnontieteellisessä museossa on valmisteilla uusi suurnäyttely Taikausko, jonka tähtenä on Whittleseyn löytämä pieni Mbwunia kuvaava veistos, joka on ainoa laatuaan. Kun sitten kaksi poikaa löydetään raa-asti murhattuina museon kellarista, museon johdon ehdoton vaatimus on turvata lähestyvät suurnäyttelyn juhlalliset avajaiset. Museon tutkija Margo Green epäilee, että jutussa on takana enemmänkin ja alkaa itse selvitellä tapahtumia. Omia tutkintalinjojaan vetävät myös New Yorkin poliisikomisario Vincent D'Agosta, sekä paikalle pian saapuva agentti Pendergast FBI:n New Orleansin toimistosta. Pendergast on nähnyt vastaavia murhia aiemminkin ja kun ruumiita alkaa nytkin kertyä enemmän hänkin alkaa Margon tavoin uskoa, että murhilla on yhteys Whittleseyn tutkimusretkeen.

Relic on taas oikein hyvin rakennettua laatujännitystä Prestonilta ja Childilta. Ajan kulumisen huomaa lähinnä siinä, että museon IT järjestelmät ovat hyvin vanhanaikaisia ja melko yksinkertaisia, vihreää tekstiä mustalla ruudulla ja niin edelleen. Luottokaan järjestelmiin ei ole kovin kova, eikä juonen mukaan kuulukaan olla. Muuten tarina voisi hyvin olla nykypäivää, niin hyvin se on tehty. New Yorkin Luonnonhistoriallinen museo on tapahtumapaikkana hieno ja kiinnostava. Suurmuseon päivittäinen toiminta tulee tässä tutuksi ja on kuvattu niin tarkasti sisäpiiriläisen silmin, mutta selitys onkin se, että Preston on itse ollut töissä American Museum of Natural Historyssä, jonka nimeä on hieman muutettu kirjoihin.

Pendergast on hieman erikoinen, fiksu ja hauska hahmo ja ymmärrän hyvin miksi hän on myöhemmin päässyt oman sarjansa päähenkilöksi. Relicissä varsinkin alkuun hänen esiintymisensä ovat aika vähissä ja enemmän tilaa saavat museon työntekijät, jotka myös tutkivat tapahtumia. Pendergast sitten pääsee loistamaan enemmän loppupuolella. Prestonin ja Childin kirjoitustyyli tässä on sellainen, että lukija tietää koko ajan hieman enemmän kuin tutkijat, mutta ei läheskään kaikkea kuitenkaan. Monia asioita myös alustetaan niin huolella, että on helppo arvata, että miten jutun kanssa tulee myöhemmin käymään. Pieni ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan haittaa, kun juoni on tarpeeksi monipuolinen ja osaa silti yllättää.

Reliciä on kirjana verrattu Jurassic Parkiin, mutta leffaversiona tämä ei ollut yhtä vakuuttava, joten kannattaa mielummin lukea kirja.

Pendergast:

1. Relic (1995)
2. Reliquary (1997)
3. The Cabinet of Curiosities (2002) - Ihmeiden kabinetti
4. Still Life with Crows (2003) - Kuoleman asetelma
5. Brimstone - Diogenes 1 (2004) - Tulikivi
6. Dance of Death - Diogenes 2 (2005) - Veljensä vartija (09/2012)
7. The Book of the Dead - Diogenes 3 (2006)
8. The Wheel of Darkness (2007)
9. Cemetery Dance (2009)
10. Fever Dream - Helen 1(2010)
11. Cold Vengeance - Helen 2 (2011)
12. Two Graves - Helen 3 (2012)

Relic Adlibriksessä.

Lincoln Child: Kuoleman algoritmi

Death Match

Julkaistu 2004, suomennos 2011

482 sivua.

Kuoleman algoritmi on ensimmäinen Lincoln Childilta lukemani teos, vaikka hyllyssä on kyllä makaillut jo jonkin aikaa pari muutakin. Tämä tarttui mukaan kirjaston Bestseller-hyllystä ja 7 päivän laina-aika tiesi sitä, että tämä pitää lukea nopeasti.

 

Christopher Lash on psykologian tohtori ja entinen FBI:n erikoisagentti käyttäytymistieteen yksiköstä. Huippuluokan deittipalvelufirma Eden Inc pyytää tohtori Lashiä tutkimaan erään yhteensaattamansa parin kaksoisitsemurhaa. Kuollut Thorpen pariskunta oli täydellinen osuma, 100% toisilleen yhteensopiva ja kaikin tavoin onnellinen perhe pienen vauvansa kanssa, joten heidän yllättävät itsemurhansa ovat suuri arvoitus. Onko Edeniltä jäänyt huomaamatta näistä ihmisistä joku psykologinen taipumus, joka näissä yhdistelmissä voisi johtaa tälläiseen katastrofiin?

Edenin algoritmipohjainen ohjelma on löytänyt vuosien varrella 6 tälläistä 100% superparia ja firman sisällä he ovat julkkiksia vaikka eivät tiedäkään sitä itse. Lashin selvitellessä tapahtumia hän pääsee tutustumaan Edenin johtoportaaseen ja päällisin puolin parinmuodostukseen, mutta varsinaisia arkistoja ja Eden keräämiä valtavia määriä tietoja ei hänelle noin vaan avatakaan, edes salassapitosopimusten allekirjoittamisen jälkeen. Välähdyksinä Lashiä vaivaa vielä hänen FBI:stä lähtönsä aiheuttanut murhasarja, joka lukijalle aukeaa hitaasti tarinan mukana. Sitten kun toinen superpari löytyy kuolleena siirtyy fokus oudon tapahtuman selvittelystä aktiivisen murhaajan etsintään ja loppujen parien suojeluun

Tämä kirja oli kuin minulle tehty, juuri sellaista vauhdikasta jännitystä ja murhan selvittelyä mistä paljon pidän, lisämausteena hieman tiedettä. Henkilöt ovat mukavia, mutta heihin ei sen enempää tarvitse kiintyä tai heistä välittää, itse juoni on pääosassa. Lähtökohta tarinalle oli myös todella hyvä ja kiinnostava ja psykologinen aspekti oli hyvä. Hieman vaan muodostui ongelmaksi loppuosasta se mihin suuntaan Child tarinaansa lopulta vei. Tämä sen takia, että luin vasta asetelmaltaan täysin erilaisen, mutta lopultaan aivan samanlaisen teoksen ihan vasta, joten tästä nyt tuli sen vuoksi pettymys. Kyseessä on tietysti oma vikani ja se toinen tapaus on paljon uudempi, joten tämä Kuoleman algoritmi olisi pitänyt lukea ensin...

Edenin toimintatapa ja parinmuodostus avatarien avulla oli hieno idea ja tästä puolesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Nyt juonenkäänteitä ja tapahtumia oli niin paljon, että kovin syvällistä katsausta ei mukaan mahtunut mihinkään suuntaan. Juonesta en oikein muuta osaa sanoa, kun arvasin ratkaisun aika aikaisin, joten se hieman pilasi tätä lukukokemusta. Muuten tämä oli tosi hyvä tekno-jännäri ja aion ehdottomasti lukea Childia jatkossakin.

Lincoln Child (sooloteokset, ilman  Douglas Prestonia):

1. Utopia (2002) - Utopia (2010)
2. Death Match (2004) - Kuoleman algoritmi (2011)
3. Deep Storm (2007) - Uusi Atlantis (2008)
4. Terminal Freeze (2009) - Sulamispiste (2009)
5. The Third Gate (2012)

Lincoln Child Wikipediassa ja Kuoleman algoritmi Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta Kirjavinkeissä.