Kathryn Stockett: Piiat

The Help
Julkaistu 2009, suomennos 2010
Pokkari 2011, 611 sivua.

Hoksasin Piiat-kirjan lukulistalleni taas muiden blogeista, muuten tämä olisikin mennyt minulta varmaan kokonaan ohi, tämän syksyn leffaversiosta huolimatta.

Piiat kertoo yhdestä 1960-luvun rasismin pääpaikoista Yhdysvalloissa, Jacksonin kaupungista Mississipissä. Separate but equal -teoria on valloillaan, eli rotuerottelu on laillista kunhan kummallekin rodulle taataan näennäisesti omat palvelunsa. Kirjassa Jackson kuvataan hyvin pikkukaupunkimaisesti ja piirit pieniksi, vaikka toimintaa kuten tennisklubi ja ravintola löytyykin. Piti ihan tarkistaa tuo asukasmäärä ja Wikipedian mukaan 1960-luvulla väkeä olisi ollut lähes 150.000.

Tarinaa kerrotaan kolmen päähenkilön näkökulmasta. Skeeter (oikealta nimeltään Eugenia) on valkoinen plantaasinomistajan tytär, mukavasti toimeentulevasta perheestä ja juuri valmistunut yliopistosta. Kotiin palatessaan hän huomaa vanhan mustan hoitajansa kadonneen eikä kukaan suostu kertomaan, että mitä on tapahtunut. Skeeter huomaa myös ajattelevansa vähitellen eri lailla asioista kuin ystävänsä ja keksii kirjoittaa kirjan mustien kotiapulaisten elämästä, jos vaan saa houkuteltua ihmisiä kertomaan hänelle tarinoitaan.

Toiset kaksi päähenkilöä ovat Aibileen ja Minny, kotiapulaisia, jotka auttavat Skeeteriä kirjansa kanssa. Heidän erilaista elämäänsä ja vaikeuksiaan seurataan enemmän ja tarkemmin kuin Skeeteriä ja varsinkin Minny on hyvin herkullinen hahmo, värikäs ja suorapuheinen ja aina hankkiutumassa pulaan. Aibileen on vanhempi ja tasapainottava, äidillisempi hahmo räiskähtelevän Minnyn vastineeksi. Tarinan pahis on Hilly, Skeeterin hyvä ystävä, jolla on tiukat mielipiteet mustien alempiarvoisuudesta ja joka haluaa vahvistaa rotujen erilläänpitoa.

Hillyssä jäi hieman mietityttämään se, että miten näin nuori parikymppinen ja vasta koulunsa naimisiinmenon vuoksi keskeyttänyt nuori nainen voi olla Jacksonin seurapiirien ykköshahmo, luulisi jokaisesta amerikkalaisesta kaupungista löytyvän varakkaita vanhempia naisia, jotka pitävät tiukkaan kiinni reviireistään. Muuten tarina on ihan hyvä, ei niin koskettava kuin voisi olla - esimerkiksi nenäliinoja ei tämän kirjan kanssa tarvita - mutta mukavaa luettavaa, tässä ei aihetta oteta liian vakavasti. Uutta ehkä on piian näkökulma, mutta muuten en tästä kovin paljon innostunut. Kannattaa myös varautua siihen, että kirja loppuu hieman kesken, henkilöiden tarinat jäävät aikalailla auki - joillekin tämä on hyvän kirjan merkki mutta ei minulle!

Tätä tapausta on kuitenkin blogeissa luettu paljon ja monet muut ovat tästä pitäneet paljon minua enemmän, eli kannattaa vilkaista muidenkin arvioita. :)

Jim Crow -lait Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta mm: Le Masque Rouge, Lukuisa, Lumiomena, Kuutar, Luettua ja Järjellä ja tunteella.

Walter Isaacson: Steve Jobs

Steve Jobs
Julkaistu 2011, suomennos 2011
622 sivua.

Steve Jobs oli yksi digiajan ikoneista, henkilönä harvinaisen kiinnostava tapaus ja yrityksensä ehdoton keulakuva. Isaacson kirjoittaa Jobsista tämän omasta pyynnöstä, mutta hyvin rehellisesti ja monipuolisesti, kymmenien ihmisten haastatteluihin pohjaten. Tässä kirjassa ei kerrota mitään virallista totuutta Applen tai Jobsin näkökulmasta, vaan avataan tapahtumia ja henkilöitä laajemmin, monen tahon muistoja ja mielipiteitä kuunnellen. Isaacson käsittelee laajaa materiaaliaan ja noin 60 vuoden tapahtumia pääpiirteittäin kronologisesti, tosin aihe kerrallaan. Hieman matkan varrella tulee myös kertausta kun jo käsiteltyihin asioihin ja tapahtumiin palataan eri kannalta.

Kun Steve Jobs syntyi vuonna 1955 hänen vanhempansa eivät olleet naimisissa keskenään eikä hänen äitinsä isä olisi liittoa sallinutkaan, joten vauva annettiin adoptoitavaksi. Poika päätyi mutkan kautta Paul ja Clara Jobsille ja he antoivat hänelle nimeksi Steven Paul. Steve tiesi pienestä pitäen olevansa adoptoitu ja tämä hylkääminen vaivasi häntä koko elämänsä läpi. Isä Paul ei ollut koulutettu, mutta hän mielellään rakenteli ja korjaili kaikenlaista ja pystyi auttamaan Steveä alkuun tämän kiinnostuksessa elektroniikkaan, kunnes Steve hoksasi olevansa vanhempiaan fiksumpi.

Steven ura on ennakkoon ajatellen kirjan kiinnostavinta luettavaa. Jokainen askel harrastuskerhoista ja kesätöistä HP:lla oman firman Applen perustamiseen käydään tarkkaan läpi ja Isaacson osaa kirjoittaa sopivalla tasolla pitäen mielenkiinnon yllä koko ajan. Potkut Applelta ja sitä seuranneet vaikeudet uuden firman kanssa kasvattivat nuorta Steveä paljon ja Isaacsonin kuvauksesta syyt tapahtumiin tulevat hyvin selkeiksi. Seikkailu Pixarin johtajana ja piirroselokuvien maailmassa on hauska välivaihe ja lukijakin oppii tässä samalla paljon Piilaakson yritysmaailmasta.

Ihmisenä Steve oli hyvin hankala. Hän tutustuu huumeisiin kouluikäisenä ja innostuu varsinkin LSD:stä. Hän ei halua kuluttaa aikaa sellaiseen mikä häntä ei kiinnosta ja jättää koulunsa tällä perusteella kesken, päästäkseen eroon tylsistä pakollisista aineista. Hän ei myöskään halua noudattaa muiden sääntöjä vaan päättää itse omansa. Vanhemmat eivät osaa pitää häntä aisoissa vaan taipuvat Steven tahtoon. Hän on hyvin intensiivinen ihminen ja ei sensuroi ajatuksiaan ollenkaan. Hän saattaa muiden läsnäollen suoraa huutoa haukkua toisen lyttyyn ja mielellään esittää kaikki hyvät ideat ominaan. Isänä ja aviomiehenä Steve Jobs ei vaikuta olleen läheskään parhaimmillaan ja hän kertookin halunneensa tämän kirjan kirjoitettavaksi, että hänen lapsensa oppisivat tuntemaan hänet.

Pidin tästä kirjasta todella paljon ja suosittelen tätä ehdottomasti kaikille luettavaksi. Parhaita kohtia ovat ne, missä päästään seuraamaan Steven ajattelutapaa ja innovointia. Hän on hyvin tiukka alaisilleen, mutta niin usein oikeassa vaatimuksineen, että useimmat ymmärtävät miksi Steven oikut pitää toteuttaa. Applen ja Microsoftin suhteista kertovat sekä Jobs että Bill Gates ja kiistaa suljettu vs avoin ympäristö käsitellään paljon. Tosin näiden kahden firman lisäksi monet muut eivät kyllä varmasti Microsoftia kovin avoimeksi väittäisi vaikka se lisenssoikin tuotteitaan muille. Kaikenkaikkiaan kyseessä on hyvin perusteellinen ja paljon ajatuksia herättävä teos hankalasta ihmisestä, mielenkiintoisesta ajanjaksosta ja eräästä maailman tunneituimmista brändeistä. Sekä niistä keksinnöistä, jotka mullistivat maailman.

Steve Jobs Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Talouselämä, Aamulehti ja KirjaKissa.

Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot - 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa

Les Aquariums de Pyongyang, dix ans au goulag nord-coréen
Julkaistu 2000, suomennos 2009
Pokkari 2011, 226 sivua.

Pohjois-Korea on nyt ollut uutisissa paljon, joten se olikin siten sopiva valinta maailmanvalloitusprojektin seuraavaksi kohteeksi. Nyt on ihmetelty Kim Jong-il:n kuoleman aiheuttamia surureaktioita pohjoiskorealaisissa ja tässä Kang Chol-hwanin kirjassa sivutaan hieman Suuren Johtajan Kim Il-sungin kuoleman aikaa.

Kangin perhe on korealainen, mutta hänen isovanhempansa päätyivät asumaan miehittäjävaltio Japaniin töiden perässä. Kuitenkin ennen Kangin syntymää 1960-luvulla hänen isovanhempansa kuuntelivat ja uskoivat Pohjois-Korean propagandaa ja päättivät muuttaa sinne, tuhansien muiden mukana. Lupaukset tulevasta olivat hienoja ja he uskoivat idealistisesti pääsevänsä rakentamaan uutta hienoa maata.

Alkuun kaikki toimii kohtalaisesti vaikka pettymyksiäkin tulee vastaan. Yllätyksenä tulee se, kuinka tiukasti säännösteltyä kaikki on ja perusasiatkin kuten asunto, ruoka ja työpaikka osoitetaan valtion toimesta. Maan sisälläkään ei saa matkustaa ilman lupaa ja isoisä turhautuu liikemiehenä, kun ei saa käyttää osaamistaan hyödyksi ja kehittää toimintatapoja haluamaansa suuntaan. Lisäksi Japanin paluumuuttajista ei juuri pidetä Pohjois-Koreassa, joten ystävystyminen ei ole helppoa.

Heinäkuussa 1977 kaikki muuttuu kun isoisä joutuu vankileirille ja pian koko perhe äitiä lukuunottamatta joutuu seuraamaan perässä. Äiti on sankariperheestä, joten häntä ei katsota kanssasyylliseksi vaikka muuten aina koko perhe kärsii yhden rikkomuksista. Leirielämä Yodokissa on järkyttävää, olosuhteet ovat epäinhimilliset, koko ajan on nälkä, työ on rankkaa ja opiskelu turhaa, joten ihmisiä kuolee jatkuvasti. Vartijoita ja vakoojia pitää muistaa varoa, koska vääristä sanoistakin saattaa tulla ankara rangaistus.

Kokonaisuutena tämä on hieno kirja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Iso osa tekstistä tietysti keskittyy kuvaamaan elämää vankileirillä ja elo siellä on hyvin rankkaa, mutta kuvaus pääpiirteiltään poikkeaa yllättävän vähän muista pahoista oloista, joista olen lukenut. Vakoojat, ilmiannot, kritiikit ja itsekritiikit ovat tuttuja muistakin kuvioista. Pohjois-Koreaan on kuitenkin hyvin kiehtovaa päästä tutustumaan sekä maana, että ihmisten ja näiden ajattelutavan kannalta.

Pitänee nyt tämän luettuani ja aiheesta innostuttuani tutustua myös Barbara Demickin teokseen Suljettu maa.

Kang Chol-Hwan Wikipediassa ja Pjongjangin akvaariot Adlibriksessä.

Juttua tästä löytyy myös näistä: Kirjanviemää, Luin kirjan ja Kolmas linja.