Kate Furnivall: Pietarin jalokivi

The Jewel of St. Petersburg
Julkaistu 2010, suomennos 2012
448 sivua.

Kate Furnivall on brittiläinen kirjailija, joka äitinsä kuoltua kirjoitti esikoisteoksensa The Russian Concubine löyhästi perustuen tämän elämään. Kirja oli menestys ja sai jatkoa ensin nimellä The Concubine's Secret ja sarjan kolmas osa on suomennettu nimellä Pietarin jalokivi. Vaikka Pietarin jalokivi on kirjoitusjärjestyksessä kolmas, niin tapahtumiltaan se on kuitenkin ensimmäinen, eli kyseessä on sarjan esiosa. Kirja kertoo fiktiivisesti Furnivallin isoäidin ja isoisän elämästä 1910-luvulla Pietarissa.

Vuoden 1910 Pietarissa Valentina Ivanova on kaunis ja nuori varakkaan perheen vanhempi tytär. Hänen isänsä kenraali Nikolai Ivanov on ministeri, joka lähinnä toivoo Valentinalle hyvää avioliittoa, mutta Valentina itse haluaa elämältään muutakin. Hän on ihastunut jo aiemmin tanskalaiseen insinööriin Jens Friisiin, joka rakentaa viemäröintiä Pietariin. Valentina on mestarillinen pianisti ja kun hän vihdoin soitollaan saa herätettyä Jensin huomion ja he alkavat tapailla, Valentinan isällä on jo vävyehdokas valittuna. Isän valinta on rikkaan perheen poika ja armeijan kapteeni Stepan Tšernov ja Valentina on vaikean valinnan edessä, hyvien perheiden tyttäriltä kun odotetaan tottelevaisuutta.

1910-luku on Venäjällä kuitenkin hyvin rauhatonta aikaa ja bolševikit (tulevat kommunistit) ja mensevikit kapinoivat monarkiaa vastaan. Tsaaria ja ministerereitä kohtaan tehdään useita murhayrityksiä ja muutenkin kaupungilla on välillä rauhatonta, kun työläiset protestoivat karmeita olosuhteitaan vastaan. Valentinan monarkistiperhettäkin nämä tapahtumat koskettavat hyvin läheisestija traagisesti useampaan kertaan. Mutta maan mullistukset ja poikkeukselliset olot antavat Valentilalle myös vapautta, johon hänellä tuskin muuten olisi ollut mahdollisuuksia.

Yleensä pidän historiallisesta romantiikasta paljon ja Furnivallin teoksen pitäisikin olla juuri minulle sopiva. Jostain syystä kuitenkaan tällä kertaa en kunnolla päässyt mukaan tarinaan enkä siten juuri Valentinan seikkailuista innostunut. Furnivall on hyvin punonut historiallisia faktoja tarinaansa mukaan ja näitä nähdään monen eri henkilön silmin. Tositapahtumiin pohjautuvasta taustatarinasta huolimatta Furnivallin kirjoitustyyli ei uponnut, vaan monet kohtaukset vaikuttivat aika epäuskottavilta. Ote tarinaan ei ollut tuore, vaan Pietarin jalokivi tuntui tuttujen juonenkäänteiden kierrätykseltä.

Seurattavia henkilöitä on useita Valentinan ja Jensin lisäksi, en edes laskenut kuinka monta, ja tämä oli ehkä yksi ongelma. Nämä eri äänet eivät erottuneet kovin kovin hyvin ja aina välillä piti varmistella uudelleen, että kenen mukana tällä hetkellä mennään. Henkilöt tuntuivat välillä hieman liioitelluilta ja varsinkin pahisten suhteen motiivit jäivät vähän huonolle selitykselle. Bolševikkien ideologia kyllä mainittiin, kuten myös työläisten huonot olot, mutta ei siinä laajuudessa, että väkivaltaa olisi voinut ymmärtää. En tiedä onko sillä vaikutusta, että luin tämän yksittäisenä teoksena enkä sarjan kolmantena osana. On hyvin mahdollista, että tästä olisi saanut enemmän irti lukemalla ensin nuo kaksi muuta kirjaa, varsinkin jos niistä olisi pitänyt paljon. Ja moni muu on kuitenkin tähän (kuten Furnivallin kirjoihin yleensäkin) ihastunut.

The Russian Concubine:

1. The Russian Concubine (2007)
2. The Concubine's Secret, aka The Girl from Junchow (2009)
3. The Jewel of St. Petersburg (2010) - Pietarin jalokivi (2012)

Kate Furnivall Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Booklovin' ja Länsiväylä

Valeri Panjuškin: Mihail Hodorkovski - Hiljaisuuden vanki

Uznik tiÏsiny
Julkaistu 2006, suomennos 2007
265 sivua.

Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteessa lupauduin laajentamaan lukulistaani ja Kuningatar Noorin elämänkerrasta innostuneena valitsin luettavaksi Mihail Hodorkovskista kertovan teoksen. En millään voinut olla vertailematta tätä teosta tuon vasta lukemani Uskomaton elämäni -kirjan kanssa ja sille tämä minulla ainakin hävisi monella osa-alueella, kiinnostavasta aiheesta huolimatta.

Kuningatar Noor on kansainvälisesti kiinnostava ja tottunut puhuja maailmalla (varsinkin Yhdysvalloissa), joten hänen teoksensa oli alunperinkin suunnattu oman maansa ulkopuoliselle lukijakunnalle. Tämän ansiosta teksti hyvin jäsenneltyä, lähtötietoja ei vaadittu ja asiat selitettiin sopivalla tasolla. Panjuškin taas itsekin toteaa, että Hodorkovskin rikoksia retostelevat "dokumentit" saavat miljoonia katsojia, kun taas hän kirjallaan voi saavuttaa ehkä 10.000 lukijaa - ja tämä siis Venäjällä. Eli lähtökohdat ovat hyvin erilaiset.

Panjuškin aloittaa tarinansa Hodorkovskin pidätyksestä - kuten Noorkin tapaamisestaan kuninkaan kanssa, mutta Panjuškin ei ikinä palaa alustuksen jälkeen kunnolla alkuun ja kerro tapahtumista järjestyksessä. Kirja sisältää otteita keskusteluista Hodorkovskin läheisten kanssa ja katkemia Hodorkovskin omista teksteistä ja kirjeistä, mutta kokonaisuudesta jäi minulle hieman hajanainen kuva ja itse kohde ei tässä tule kovin tutuksi. Kirjailija ei itsekään tunnu tuntevan Hodorkovskia kovin hyvin, mutta yrittää pohtia syytteitä ja syytettyä henkilönä monelta kannalta. Siitä pidin, että Panjuškin käy ensin läpi Hodorkovskin liiketoimia tarkemmin ja palaa myöhemmin näihin lukijalle tutuksi tulleisiin kohtiin esitellessään syyttäjän esittämää syytelistaa, ja perustelee sitä kautta näkemystään totuudesta.

Ehkä päällimmäinen tunne tämän kirjan jälkeen on, että kannattaa olla hyvin varovainen kaikessa liiketoiminnassa Venäjällä ja hyvät välit päättäviin tahoihin ovat elintärkeitä. Korruptio on niin syvään juurtunut järjestelmän tapa ja lait ristiriitaisia keskenään, että kenet tahansa liiketoiminnan harjoittajista voisi tämän mukaan vetää oikeuteen ja jotain lainvastaista löytyy aina syytteiden tueksi.

Hiljaisuuden vanki on melko lyhyt, joten se on nopea lukea. Enemmänkin sisältöä tähän olisi voinut ottaa mukaan, esimerkiksi kunnolla jäsentelemällä menneitä vuosikymmeniä ja selventämällä niitä kokonaisuuksia tälläisiä systeemin ulkopuolisia lukijoita varten, mutta alkuperäistä kohdeyleisöä varten tämä ei liene ollut tarpeen. Kuningatar Noorin teos on selkeämpi ja lukijalle helpompi kokonaisuus, jossa kokenut esiintyjä esittää oman, hyvin esimerkein perustellun kantansa kansainväliseen konfliktiin.

Suosittelen, jos korruptio, Venäjä tai Hodorkovski henkilönä kiinnostaa.

Mihail Hodorkovski Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä (tilapäisesti lopussa).