Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummalisille lapsille

Miss Peregrine's Home for Peculiar Children
Julkaistu 2011, suomennos 2012
350 sivua.

Tässä Ransom Riggsin kirjassa erikoiset vanhat valokuvat ovat isossa roolissa ja niitä onkin kirjan sivujen lomassa lähes 50 kappaletta. Wikipedia tietää kertoa, että Riggs alunperin ehdotti kustantajalleen kuvakirjaa, mutta kustantajan toiveesta kuvat ovat saaneet tekstin ympärilleen ja kokonaisuus on sovitettu ehjäksi romaaniksi.

15-vuotias Jacob Portman asuu perheineen Englewoodissa Floridassa. Hän on elänyt lapsuutensa isoisänsä Aben tarinoita kuunnellen. Abe varttui Puolassa, mutta joutui 12-vuotiaana orpokotiin saarelle Walesiin. Hänen tarinansa sisältävät kaikenlaisia hirviöitä, paitsi orpokodin osuudessa, sen hän aina kuvaa paratiisimaiseksi, aurinkoiseksi turvapaikaksi, jossa ei edes ole sairautta.

Eräänä päivänä Jacob saa isoisältään oudon puhelun töihinsä. Isoisä haluaa tietää mihin hänen asekaappinsa avain on piilotettu, hirviöt ovat kuulemma löytäneet hänet taas. Jacob tietää dementoituneen isoisänsä sekoilleen samantyyppisesti aiemmin, joten hän ei huolestu, mutta lupaa käydä tämän luona pian. Päästyään isoisänsä luokse Jacob löytää tämän kuolemaisillaan. Viimeisillä voimillaan isoisä jättää oudon viestin, joka sisältää päivämäärän 3.9.1940 ja pyytää Jacobia menemään saarelle. Pitkän houkuttelun jälkeen Jacob saa isänsä lähtemään kanssaan Cairnholmin saarelle Walesiin tutustumaan entiseen orpokotiin, jota Alma LeFay Peregrine 1940-luvulla johti ja jossa oli asukkeina eriskummallisia lapsia.

Tiesin etukäteen, että kuvat ovat iso osa tätä tarinaa, mutta niiden runsaus ja hienous yllätti kyllä. Kuvat on myös hienosti sovitettu mukaan tarinaan, joten ne tuovat hienon visuaalisen elementin mukaan tekstiin. Aina kaikki eivät tunnu ihan samasta paikasta tai samassa ajassa otetuilta, mutta se nyt on pientä. Muutenkin painotyö on laadukasta, paperi on paksua, luvut on eroteltu hienoilla värisivuilla ja eräs kirje on skannattu sellaisenaan mukaan sivuksi.

Tarinan alku isoisän kanssa lähtee hyvin liikkeelle, mutta sitten juttu hieman hidastuu ja käy melkein tylsäksi, kunnes Jacob pääsee Cairnholmiin ja löytää raunioituneen orpokodin. Sen jälkeen seuraakin kirjan parhaat pätkät kun Jacob pääsee selville sitä 1940-luvulla asuttaneista lapsista. Lapsissa tulee esille se, että kirjailija on enemmän luonut heidät kuvien mukaan, eikä suunnittellut lapsia itse etukäteen. Taidot ja erikoisuudet ovat niin moninaisia ja kummallisia, tässä ei oikein ole mitään logiikkaa mukana. Tarina on kiva, enemmän satumainen kuin goottisävyjä omaava ja sopii nuoremmillekin lukijoille. Hieman jäin joitain teknisiä yksityiskohtia pohtimaan, mutta muuten toteutus on hyvä ja suosittelen tätä kyllä.

Pieni miinus tulee siitä, että Riggs jättää loppuratkaisun osittain aika avoimeksi, minä kun en näistä ratkaisuista niin pidä. Mutta, ehkä tulossa oleva jatko-osa sitten jatkaa suoraan siitä, mihin tässä jäätiin.

Ransom Riggs Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Helsingin Sanomat, Risingshadow, Yöpöydän kirjat, Lukuisa ja Taikakirjaimet.

Anna Godbersen: Erheitä - Huumaa 3

Envy - A Luxe Novel

Julkaistu 2009, suomennos 2010

Pokkari 428 sivua.

Anna Godbersenin Huumaa-sarjan kolmas osa Erheitä lähtee liikkeelle pari kuukautta edellisen osan jälkeen, eli vuosisata on vaihtunut ja nyt ollaan helmikuussa 1900. Taas pieni varoitus juonipaljastuksista, eli kun kyseessä on tälläinen jatkuvajuoninen sarja, niin tästä osasta ei oikein voi kertoa mitään spoilaamatta aiempia osia.

Penelopen ja Henryn suhde on huonossa jamassa, vaikka Penelope yrittää kaikkensa. Henry on suunnitellut reissua Palm Beachiin ystävänsä Teddy Cuttingin kanssa, mutta kun Penelope kuulee asiasta hän haluaa matkaan mukaan ja kutsuu vielä useita ystäviäänkin seuraksi. Lina on löytänyt varakkaan tukijan, joka maksaa hänen laskunsa, joten hän on nykyään lähes tasavertainen muiden tyttöjen kanssa.

Floridan reissussa syntyy uusia ihastuksia. Lina viettää aikaa varakkaan Leland Brouchardin kanssa ja ottaakin tämän miehen uudeksi kohteekseen. Teddy on pitkään ollut ihastunut Elizabethiin ja vanhat tunteet nousevat taas pintaan Palm Beachin lämmössä. Penelopen veli Grayson taas yrittää Penelopen pyynnöstä herätellä Dianan mielenkiintoa. Mukava loma keskeytyy, kun Lina saa huonoja uutisia ja joutuu palaamaan pikaisesti takaisin New Yorkiin, jossa hänen hieno uusi elämänsä on vaarassa romahtaa. Myös Elizabeth huomaa olevansa pahassa pulassa.

Pieni maisemanvaihdos teki hyvää Huumaa-sarjan porukalle. Vuoden 1900 junamatka on ihan mielenkiintoinen, varsinkin kun matkaa tehdään privaatti-junanvaunussa. Uiminen ei myöskään ole ollut viime vuosisadan alussa kovinkaan samanlaista kuin nykyään, varsinkaan naisten osalta. Kahdessa ensimmäisessä osassa pyörittiin aika tiukasti saman 2 miestä ja 4 naista -asetelman ympärillä, mutta nyt mukaan tulee vahvemmin muitakin hahmoja - lähinnä miehiä ja valintamahdollisuudet laajentuvat. Varakkaat ja mukavat poikamiehet Teddy ja Leland jäävät kyllä aika harmaiksi ja helposti unohdettaviksi henkilöiksi. Graysonissa on enemmän särmää (lue: vikoja), joten häntä kuvataan hieman syvällisemmin.

Godbersen on juonensa laatinut sen verran mukaansatempaavaksi, että yhden osan jälkeen tekee aina mieli jatkaa pian seuraavaan. Nyt päähenkilöt ovat jo tulleet hyvin tutuiksi, joten heidän seuraansa on aina kiva palata. Tytöt ovat ihan ok, mutta Erheissä vihdoin alkoi kunnolla ärsyttämään se, kuinka nynnyjä ja saamattomia tapauksia nämä Godbersenin nuoret miehet ovat. Henry on tietysti tästä pahin esimerkki olemalla aikamoinen nössö ja täydellisesti muiden ohjailtavissa, mutta eivät nuo muutkaan herrasmiehet juuri vakuuta. Monta kertaa olisi Henrylläkin ollut tilaisuus valita toisin ja korjata sillä tilanne, mutta päättämättömyydellään hän on ajanut itsensä mahdottomaan tilanteeseen.

Aikamoinen sotku on Huumaa-sarjan päähenkilöiden suhdesoppa vielä tämäkin osan jälkeen, joten ei kun viimeisen osan kimppuun, josko vihdoin asiat alkaisivat selvitä...

The Luxe - Huumaa-sarja:

1. The Luxe (2007) - Huumaa (2009)
2. Rumors (2008) - Juoruja (2010)
3. Envy (2009) - Erheitä (2010)
4. Splendor (2009) - Hehkua (2011)

Erheitä Adlibriksessä.

Lisää Erheitä: Le Masque Rouge,  Sananen kirjasta, L'amour des livres ja Humisevalla harjulla.

Steve Alten: Mayojen testamentti - Domain 1

Domain
Julkaistu 2001, suomennos 2010
Pokkari 2011, 428 sivua.

Mayojen testamentin maailmanlopun taistelu on saanut paljon lukijoita ja arvosteluita ja minäkin vihdoin sain tämän luettua lomamatkalla. Tämän voi lukea yksittäisenä teoksena, mutta tähän on olemassa myös kaksi jatko-osaa, joten kyseessä on trilogian aloitusosa. Kirja myös loppuu niin, että se jättää hieman ovea auki jatkolle, mutta tämä ei ollut mitenkään häiritsevää.

Arkeologi Julius Gabriel on tutkinut elämäntyönään maailman isoja monumentteja, kuten Chichén Itzá, Gizan pyramidit ja Stonehenge ja todennut, että nämä liittyvät vanhaan mayojen ennustukseen maailmanlopusta. Mayojen kalenterin viimeinen päivä on talvipäivänseisaus 21.12.2012 ja Julius Gabriel on päätellyt, että ratkaisu tuon päivän tuhon estämiseksi on piilotettu näihin monumentteihin talteen.

Tarinan päähenkilöt ovat Juliuksen poika Mick, joka on uskomuksistaan passitettu mielisairaalaan, sekä hänen uusi harjoittelijapsykiatrinsa Dominique, jonka Mick saa houkuteltua apurikseen. Esteitä tielle tulee paljon ja Mickillä on vain pari kuukautta aikaa saattaa isänsä työ loppuun ja keksiä viimeiset, puuttuvat palat maailmanlopun estoon.

Mayojen testamentti sekoittaa tiedettä, scifiä, polittiista peliä ja historiaa ja sisältää myös hieman romantiikkaakin. Alten keskittyy paljon tarkkoihin tieteellisiin tutkimuksiin ja ne kuulostavatkin vakuuttavilta, mutta minulta ne menivät kyllä jonkin verran ohi. Henkilökuvaukset eivät mielestäni ole tämän teoksen vahvin puoli. Dominique on ärsyttävä tuuliviiri, mielipiteet muuttuvat aina sen mukaan, että ketä hän on sattunut viimeksi kuuntelemaan ja muutenkin porukasta löytyy paljon yksipuolisia stereotypioita. Päivänpolitiikasta olisi tähän voinut saada enemmän vetoa, mutta tuntuu, että siinäkin puolella Alten on mennyt helpoimman kautta ja käyttänyt lähinnä tuttuja kliseitä, tuomatta mukaan mitään uutta ja omaperäistä.

Kokonaisuutena Mayojen testamentti on hyvä ja vauhdikas seikkailu scifin ystäville, joka sisältää (ehkä hieman liiankin paljon) erilaisia tapahtumia. Muinainen mytologia ja todellisten monumenttien rakentamisen pohdinta ovat hyvinkin mielenkiintoisia. Jatko-osia en ole heti ainakaan lukemassa, mutta ehkä jossain vaiheessa kuitenkin...

Domain Trilogia:

• Domain (2001) - Mayojen testamentti
• Resurrection (2004)
• Phobos (2011)

Steve Alten Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös marjis, Norkku, Jossu ja Lumikki.