sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla - Paljaan taivaan alla 1

Under the Never Sky
Julkaistu  2012, suomennos 2012
362 sivua.

Veronica Rossi on uusi tuttavuus ja esikoiskirjailija (onpas muuten tullut luettua harvinaisen paljon näitä viime aikoina). Blogger-sivuillaan Rossi kertoo olevansa alunperin Brasiliassa syntynyt, mutta asuvansa Kaliforniassa. Paljaan taivaan alla on trilogian avausosa ja kakkonen, alkuperäiseltä nimeltään Through the Ever Night, julkaistaan tammikuussa, joten suomennoksenkin voisi veikata ilmestyvän kevään aikana.

Aria asuu maan päällä umpinaisessa kapselissa nimeltä Haave, jossa kaikki tarvittava tuotetaan itse ja ulkopuolelle ei ole menemistä. Rajoitetun tilan vuoksi aikaa vietetään paljon virtuaalimaailmoissa, joista on tehty mahdollisimman erilaisia ja vanhan maan kaltaisia. Kun olosuhteet ovat näin rajoittavat, niin lasten tekokin suunnitellaan tarkkaan, genetiikkaa myöten. Arialla ei ole isää ja hänen äitinsä on tutkija, joka on lähtenyt toiseen kapseliin Autuuteen, mutta yhteys sinne on katkennut. Saadakseen tietoja Autuudesta tai äidistään Aria koittaa ystävystyä turvallisuuspäällikön pojan Sorenin kanssa. Kaikki menee kuitenkin pahasti pieleen ja Aria päätyy hengenvaaraan ja kapselin ulkopuolelle.

Ulkopuolellakin asuu ihmisyhteisöjä, mutta elämä on hyvin rankkaa ja ruuan hankinta vaikeaa. Eetterimyrskyt ovat jatkuva vaara, ne tuhoavat satoja ja tappavat ihmisiä, mutta sairaudetkin vievät oman osansa väestä. Perry on vuorovetisten yhdyskunnan veriherran Valen veli ja pohtii voisiko haastaa veljensä johtajan paikan. Tilanne muuttuu kun Valen pieni ja sairas poika Talon kaapataan kapselin asukkien toimesta ja Perry syyttää tästä itseään. Hän tapaa Arian ulkopuolella ja he toteavat voivansa auttaa toisiaan tekemällä yhteistyötä, vaikka eivät juuri alkuun toisistaan pidäkään.

Paljaan taivaan alla on dystopia hieman Ally Condien ja Lauren Oliverin tyyliin, mutta parempi sellainen. Nyt kuitenkin avausosassa vain pieni osa ajasta vietetään yhteiskunnassa ja suurin osa tapahtumista on ulkopuolella. Tämä on yllättävän toimiva ratkaisu ja pidin Rossin tarinankerronnasta paljon. Juoni on hyvä ja asetelma aukenee vähitellen ja juttu ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Kuten aiempienkin vastaavien teosten kanssa, niin nytkin jäin hieman kaipailemaan syvempää katsausta itse yhteiskuntaan ja siihen, että miten tähän tilanteeseen on päädytty. Mutta pitää toivoa, että Rossi sivuaisi näitäkin aiheita jonkun verran jatkossa.

Aria on alkuun perinteisen naivi tyttö, joka on hyvin pihalla kaikesta. Ulkopuolella hän kuitenkin alun kommellusten jälkeen alkaa Perryn opastuksella pärjätä paremmin. Hieman oli varsinkin alkuun siinä rajoilla, että alkaako Aria ärsyttämään, mutta kun pitää mielessä, että hän on ensimmäistä kertaa yleensä ulkona, niin hämmennys ja hölmöilyt ovat ymmärrettäviä. Arian kasvaessa ja oppiessa selviytymistaitoja hahmon kiinnostavuus paranee koko ajan. Muutenkin pidin paljon Rossin henkilöistä, nämä ovat värikkäitä ja moniulotteisia ja pahiksillakin on hyvät syyt teoilleen ja käyttäytymiselleen.

Pidin tästä paljon ja luinkin kirjan kerralla läpi, tätä tapausta en olisi malttanut jättää kesken. Juoni jäi sen verran hyvään kohtaan, että innolla odotan jatkoa.

Paljaan taivaan alla:
  1. Under the Never Sky (01/2012) - Paljaan taivaan alla
  2. Through the Ever Night (01/2013)
  3. Into the Still Blue (2014)
Paljaan taivaan alla Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjavinkit, Yöpöydän kirjat, Booklovin', Katinkan kirjasto, Kirja ja kuppi kaakaota, Mustemaailmani ja Lukunurkka.

Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

The Sherlockian (USA)/ The Holmes Affair (UK)
Julkaistu 2010, suomennos 2012
477 sivua.

Alle kolmekymppinen Graham Moore on amerikkalainen elokuvakäsikirjoittaja ja Kuolema Sherlock-seurassa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja kulkee kahdella aikajanalla, nykyajassa New Yorkissa ja Lontoossa nuoren Sherlock-harrastajan Haroldin matkassa, sekä Viktorian aikaisessa Lontoossa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kirjailija Arthur Conan Doylen maailmassa. Moore on innoituksensa tähän teokseen saanut tositapahtumista, vaikka tarina onkin fiktiivinen.

New Yorkissa Harold White on juuri toteuttanut suuren unelmansa ja päässyt liittymään Baker Streetin apujoukkoihin, tunnetuimpaan Sherlock Holmes -seuraan. Alex Cale on ilmoittanut kolleegoilleen ratkaisseensa pahimman sherlokistejä vaivanneen mysteerin, kadonneen Arthur Conan Doylen päiväkirjan tapauksen. Baker Streetin apujoukot ovat kokoontuneet juhlimaan Holmesin syntymäpäivää ja Cale on luvannut esitellä löytöään kaikille, mutta Cale löytyykin huoneestaan kuolleena ja päiväkirja on taas kateissa. Fiksu Harold alkaa tutkia tätä mysteeriä Holmesin tapaan ja saa avukseen toimittajatyttö Sarahin.

Lontoossa 1800-luvun lopulla kirjailija Arthur Conan Doyle on lopullisen kyllästynyt sankariinsa Sherlock Holmesiin ja päättää tappaa tämän. Conan Doyle kuitenkin itse kiinnostuu jonkun ajan kuluttua todellisesta mysteeristä, nuoren morsiamen murhasta, joka on poliisilta jäänyt selvittämättä. Avukseen hän saa hyvän ystävänsä Bram Stokerin, jonka kanssa yhdessä he selvittävät tapausta Holmes-tyyliin. Nämä tapahtumat ovat juuri tuon yhden kadonneen päiväkirjan ajalta, selittäen mitä Conan Doylelle tapahtui tuntemattomana ajanjaksona ja miksi hän herätti Holmesin henkiin erilaisena.

Graham Mooren kirja on jännitystä, mutta Sherlock Holmesin hitaaseen ja pohdiskelevaan tyyliin. Moore on saanut mukaan upotettua paljon fiksua päättelyä, joten tätä on oikein nautinnollista lukea ja kirja sopii varmasti kaikille Holmesin ystäville. Arthur Conan Doyle on kuvattu hienosti ja uskottavasti, hänen tuskailunsa Holmesin kuuluisuuden kanssa selittävät hyvin miksi tämä suuri sankari piti tappaa. Pidin Conan Doylestä paljon kuten myös tämän ystävästä Bram Stokerista, jonka teatteriurasta on heille tutkimuksissa yllättävää hyötyä. Myös molempien ystävä Oscar Wilde mainitaan teoksessa pariin kertaan.

Nykyajan juoni, joka vie Haroldin ja Sarahin Lontooseen on ihan hyvä. Haroldista minulle tuli mieleen Criminal Minds -sarjan Spencer Reid, koska Haroldkin on porukan nuorin, hyvin kekseliäs ja huippunopea lukija ja on siten lukenut lähes kaiken mahdollisen. Sherlock-seurat ja fanien intohimoinen kiinnostus vieläkin nykypäivänä on aivan uskomatonta. Tulee mieleen vaan, että mitäköhän kirjailija tästä kaikesta itse tästä ajattelisi. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin Conan Doylen ympärille rakennettu juoni, joka alkoi hitaammin kirjailijan elämästä ja eteni vähitelleen murhien selvittelyyn, mutta tämän kanssa olin kyllä koukussa heti alusta. 1800-luvulta alkanut tarina vei mukanaan niin hyvin, että usein harmitti jopa, kun Harold tunki väliin omine juttuineen katkaisten hyvän tarinan kulun, vaikka hyvä sekin kokonaisuus oli.

Hieno kirja, kannattaa kyllä lukea! Ja sopii hyvin juuri tähän hetkeen, kun YLE:ltä tulee huippuhyvä Uusi Sherlock -sarja, joten voi vertailla näitä uudempia muunnoksia Conan Doylen tarinoista.

Kuolema Sherlock-seurassa Adlibriksessä ja kustantaja Atenan sivuilla.

Tämä kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkassa ja Amman lukuhetkessä.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Paul McEuen: Spiraali

Spiral
Julkaistu 2011, suomennos 2012
380 sivua.

Paul McEuen on tiedemaailmassa tunnettu fysiikan professori Ivy League -yliopistossa Cornellissa ja Spiraali on hänen ensimmäinen romaaninsa. Teknotrillerissään McEuen pysyttelee pitkälti omilla alueillaan ja yksi tärkeä tapahtumapaikka onkin Cornell.

Tarina alkaa Tyyneltä valtamereltä vuonna 1946, jossa nuori Liam Connor kohtaa Japanin tappavan biologisen aseen uzumakin uhan. Amerikkalainen sota-alus on karanteenissa ja sotilaat ovat yksi kerrallaan sairastuneet pahasti. Tauti alkaa kutinana ja johtaa hulluuteen ja kuolemaan, parannuskeinoa kun ei ole. Liam on sieniasiantuntija kemiallisten ja biologisten aseiden alueelta, mutta on nyt ensimmäistä kertaa omakohtaisesti vastakkain kymmenien kuolevien sotilaiden kanssa. Tartunnan saaneet ja kaikki jäljet tuhotaan, mutta Liam ottaa salaa talteen uzumaki-näytteen.

Nykyajassa 86-vuotias Liam Connor on Cornellin yliopiston professori ja hänen lapsenlapsensa Maggie pitää huolta Liamin sienikokoelmista. Liam on perehdyttänyt hieman osaamistaan myös Maggien pojalle Dylanille. Tappaja nimeltä Orkidea sieppaa Liamin ja yrittää kiduttamalla saada tältä tietoja uzumakista ja seuraavana päivänä Liam löytyykin kuolleena yliopiston alueelta. Liamin kolleega Jake alkaa Maggien kanssa selvitelä kuolemaan johtaneita syitä ja Liam onkin jättänyt jälkeensä jotain salaperäisiä vihjeitä. He saavat kuitenkin peräänsä Orkidean ja jos uzumaki-epidemia pääsee liikkeelle se uhkaa koko maata ja maailmaa.

Pidän yleensäkin teknotrillereistä ja Spiraali on jopa yllättävän hyvä. Kirjailijan oma innostus aiheesta kuuluu tekstistä läpi ja tekee tiede-osioista tavallistakin kiinnostavampia. McEuenia on vaikea uskoa esikoiskirjailijaksi, niin hyvin hän saa heti hienosta alusta lähtien lukijan mukaan tarinaan. Juonessa pysyy hyvin sopiva vauhti päällä koko ajan ja tapahtumat on kuvattu hyvin uskottavasti ja tieteelliseltä kannalta tarkasti.

Pidin myös kirjan alkupuolella olevista pienistä katsauksista Cornellin yliopistoon ja Jaken luennolle. Tuli jo melkein ikävä omia opiskeluaikoja, monilla proffilla vaan olisi kyllä oppimista Jaken opetustyylistä, hän kun osaa tehdä luennoista kiinnostavia. Henkilöt jäävät hieman etäisiksi tässä teoksessa, mutta se on lajille tyypillistä. Liam itse on hahmoista kiinnostavin, mutta sivumäärässä lyhytikäisin. Maggien 9-vuotias poika Dylan tuntuu lähinnä yritykseltä kalastella lukijoiden sympatioita. Tappajalle Orkidealle ei McEuen ole edes yrittänyt antaa minkäänlaista persoonallisuutta, vaan hän on täysin stereotyyppinen, kylmäverinen aasialaismurhaaja.

Spiraali on oikein hieno kirja ja loppukin on ihan kohtalainen, suosittelen ehdottomasti kaikille lajityypin ystäville. Sienistäkin voi siis saada mielenkiintoisen tarinan aikaan :) Kaikki tekniset vempeleet, kuten mikromönkijät, ovat oikein kivoja tuttavuuksia. Toivottavasti McEuen jatkaa fiktion parissa päätyönsä ohella.

Paul McEuen Wikipediassa ja Spiraali Adlibriksessä.

Lisää Spiraalista: Risingshadow, Kirjavinkit ja Kalaksikukko.

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä

Thanks for the Memories
Julkaistu 2008, suomennos 2009
491 sivua.

Muutamasta aiemmin lukemastani Cecelia Ahernin kirjasta olen pitänyt paljon ja siksi tämä Suoraan sydämestä tarttui mukaan kirjastoreissulta. Ahernin tyyli on mukavan kevyt ja omaperäinen, romanttista kerrontaa pienillä yliluonnollisilla mausteilla, ja siten mitä parhainta kesälukemista.

Joyce Conway on menettänyt vauvansa ja tämän yhteydessä saanut sairaalassa verensiirron. Joycen avioliittokin rakoilee pahasti, mies jopa asuu pääasiassa muualla töidensä takia. Joyce tukeutuukin surussaan isäänsä, joka on jo vanhuudenhöperö ja muutenkin hieman erikoinen tapaus. Amerikkalainen professori Justin Hitchcock on vierailevana luennoitsijana Trinity Collegessa, kun kaunis nainen saa hänet suostuteltua luovuttamaan verta. Justin on eronnut ja hänen entinen vaimonsa ja tyttärensä asuvat Lontoossa, joten hänkin on hieman yksinäinen.

Joyce alkaa käyttäytyä oudosti verensiirron saatuaan. Hän tietää yhtäkkiä paljon taiteesta ja arkkitehtuurista, osaa monia kieliä ja uskoo matkustelleensa paljon. Justinkin haluaa selvittää kenelle hänen verensä meni, mutta niitä tietoja ei suostuta luovuttamaan. Joyce ja Justin tapaavatkin lyhyesti muutamaan kertaan, mutta vetovoimasta huolimatta pikatapaamiset eivät johda mihinkään, vaan he jahtaavat toisiaan ympäri Dublinia ja Lontoota, tietämättä tarkkaan mitä ovat hakemassa.

Aiemmin Ahernin kirjat ovat olleet nokkelia ja hauskaa luettavaa, mutta Suoraan sydämestä ei kyllä uponnut ja piti yrittää kunnolla keskittyä tarinaan, että yleensä jaksoin tämän lukea loppuun asti. Tunnelma on surullinen ja päähenkilöt ovat jokseenkin alakuloisia ja eksyksissä elämissään. Kommelluksia ja yhteensattumia on Joycen ja Justinin matkalla paljon ja niiden on tarkoitus hauskuuttaa, mutta tämäkään puoli ei nyt kohdallani toiminut, vaan nämä hidasteet ja esteet lähinnä ärsyttivät ja kyllästyttivät. En osaa sanoa onko Ahernin tyyli muuttunut vai mikä tässä oikein oli vikana, voi olla tietysti, että Suoraan sydämestä ei nyt vaan sopinut omaan lukufiilikseen.

Henkilöistä Justin ja Joyce ovat kumpikin ihan ok, mutta eivät sen enempää innostaneet. Joycen höperöstä isästä taas en pitänyt ollenkaan, hahmo tuntui liian karikatyyriltä, vaikka tälläisiä vanhuksia varmaan onkin. Ympäristöt kuitenkin ovat hienoja ja sekä Dublinissa että Lontoossa onkin helppo viihtyä Ahernin seurassa. Mukaan on myös saatu paljon hyvää nippelitietoa Justinin ja Joycen innostuessa kertomaan arkkitehtuurista tai taiteesta, mutta se ei missään vaiheessa mene liiallisuuksiin, vaan pysyy mukavana sivujuonteena.

Suosittelen Ahernin ystäville ja Dublinin ja Lontoon faneille. Tarina itsessään ei ole uskottavimmasta päästä, mutta tuon muun hyvän takia voi kannattaa kokeilla.

Cecelia Ahern:
  1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
  2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
  3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
  4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
  5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
  6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
  7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
  8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
  9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

 Suoraan sydämestä Adlibriksessä.

torstai 26. heinäkuuta 2012

E. L. James: Fifty Shades Darker - Fifty Shades 2

Julkaistu 2011/2012, 532 sivua.
Tulossa suomeksi lokakuussa nimellä Fifty Shades - Satutettu.

Pidin paljon E. L. Jamesin hyvin myyneen Fifty Shades -erotiikkatrilogian ensimmäisestä osasta, joten piti sitten samantien lukea myös kakkososa. Pääosassa sarjassa ovat parikymppiset Anastasia Steele, joka on vasta yliopistosta valmistunut ja miljardööri-liikemies Christian Grey, sekä heidän suhteensa.

Anastasian ja Christianin suhde on vaikeuksissa. Christian ei halua menettää Anaa, joten hän ehdottaakin, että he kokeilisivat perinteistä parisuhdetta BDSM-piirteitä omaavan seksisuhteen sijaan. Kummallekin tämä on ensimmäinen vakava suhde, joten opeteltavaa riittää. Christianilla myös lapsuuden traumat vaikuttavat vielä pahasti ja läheisyys on hänelle hankalaa. Christian on myös edelleen äärimmäisen kontrolloiva, mustasukkainen ja määräilevä kaikilla elämän alueilla.

 Ana on vasta valmistunut ja ensimmäisessä kunnollisessa työssään kustantamossa, mutta hänen esimiehensä Jack Hyde osoittautuu hyvin hankalaksi. Anan paras ystävä Kate on lomareissussa ja Christian ei pidä koko töissäkäymisestä, mutta Ana muutenkin haluaa selvittää omat ongelmansa itse. Hankaluuksia aiheuttaa myös Leila, Christianin entinen sub, joka on kokenut lähiaikoina kovia ja nyt henkisesti poissa tasapainosta. Mukana on myös "Mrs Robinson", eli vanhempi rouva, joka aikoinaan perehdytti teini-ikäisen Christianin BDSM-maailmaan.

Fifty Shades of Grey oli mielestäni hyvä, mutta nyt tässä tarinan jatko-osassa tuntuu juttu olevan liian samantyyppinen ja kirja oli itseasiassa melko tylsä. Ymmärtääkseni tämä Jamesin trilogia on yksi tarina jaettuna kolmiin kansiin, joten siksikin juoni kulkee hyvin yhtenäisenä läpi kaikkien näiden kirjojen, mutta silti tämä olisi kaivannut lisää sisältöä. James on yrittänyt tuoda jännitystä mukaan tarinaan muutaman epäilyttävän henkilön kautta, mutta ne osiot jäävät kuitenkin aika pieniksi sivujuonteiksi. Ensimmäisessä osassa Anan hauska sisäinen jumalatar -ääni ajatuksissa oli mukava humoristinen lisä, mutta nyt sekin jää aika pienelle.

Eniten kuitenkin nyt alkoi ottaa päähän se, kuinka BDSM tässä kuvataan. Anan suuri tavoite on "parantaa" Christian lapsuuden traumoistaan ja muovata tästä "normaalimpi" ja helpommin avautuva mies. Mukana on kolme BDSM:stä kiinnostunutta hahmoa - Christian, Leila ja Mrs Robinson - ja he kaikki ovat pahasti avun tarpeessa. Christian on kehittänyt kovan pinnan, mutta kärsii lapsuuden julmuuksien vuoksi, Leila on henkisesti rikki (ja Christian syyttää itseään ja heidän vanhaa suhdettaan siitä) ja Mrs Robinson on julma lapsiinsekaantuja. Christian on jopa käynyt lapsesta asti terapiassa, mutta siitä ei ole juuri apua ollut, mutta kun Ana tulee kunnolla kuvioihin mukaan, niin hän parissa viikossa auttaa paljon enemmän kuin parinkymmenen vuoden terapia. En pitänyt ollenkaan tästä suhtautumistavasta ja yleistämisestä, tästä jää pakollakin se mielikuva, että BDSM-mieltymyksissä on jotain väärää tai että ne johtuvat vanhoista traumoista. Paljon rennompi ote olisi tarvittu Jamesilta aiheen käsittelyyn.

James käyttää teksteissään paljon sivistyssanoja (kuten obtuse, avuncular, reticence ja antediluvian) Anan ja Christianin dialogissa. Tarkoituksena ehkä on korostaa kummankin älykkyytä ja koulutusta - kuten ehkä omaansakin. Muuten ei kyllä kirjailija tekstillään tässä sitten oikein pääsekään häikäisemään, vaan tuntuu, että aika paljon jankataan samoja asioita. Mutta suomentajalle tässä on kyllä hieman haastetta, vaikutus kun ei ole ollenkaan sama, jos käännökseen valitsee sivistyssanan tilalle jonkun selkokielisen vastineen. Ana ja Christian vitsailevatkin, että toinen on käynyt lukemassa sanakirjaa, joten toivottavasti idea säilyy käännöksessäkin.

Fifty Shades -trilogia:*
  1. Fifty Shades of Grey – 50 Shades - Sidottu (08/2012)
  2. Fifty Shades Darker – 50 Shades - Satutettu (09/2012)
  3. Fifty Shades Freed – 50 Shades - Vapautettu  (11/2012)
* julkaisuaikataulu korjattu Otavan muutosten mukaiseksi
Fifty Shades Darker ja Satutettu Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Valikoiva kirjatoukka, Aakkosellinen hakemisto ja Puhkiluettu.

J. R. Ward: Minun rakastajani - Mustan tikarin veljeskunta 8

Lover Mine - Black Dagger Brotherhood 8
Julkaistu 2010, suomennos 2012
704 sivua.

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan suomentaja Basam on hassusti koko ajan kiihdyttänyt sarjan kirjojen julkaisutahtia ja tänä vuonna osia ilmestyykin 4. Sen jälkeen tahti hidastuu paljon pakosti, koska kaikki kirjat on sitten suomennettu ja pitää hieman odotella kirjailija J. R. Wardin seuraavia. Basamin julkaisutahdissa on kuitenkin vaikea pysyä mukana, kun nämä ovat melko pitkiä kirjoja ja väleissä pitäisi lukea Wardin toista sarjaa Langenneita enkeleitä. Uusin Veljeskunta-kirja Minun rakastajani ilmestyi kuukausi sitten.

Minun rakastajani kertoo John Matthewin ja Xhexin tarinan. Romanssia on tuttuun Wardin tyyliin alustettu jo pitkään aiemmissa kirjoissa ja tässäkin mukana on myös runsaasti muita tarinoita. Lesserien pomo on kaapannut Xhexin ja John Matthew on jo pitkään yrittänyt löytää naaraan, mutta hänet on piilotettu taidokkaasti jonkunlaista magiaa käyttäen. Pääpahis Omega tunnetusti vaihtaa mielellään lessereiden johtajaa ja edes hänen oma poikansa ei ole turvassa näiltä mielenmuutoksilta. Tämä poika käy muutenkin läpi rankkaa muutosta vampyyristä joksikin muuksi.

John Matthewin parhaat kaverit Qhuinn ja Blay eivät ole enää ihan niin hyvissä väleissä kuin aiemmin. Blay on huomannut olevansa homo ja rakastuneensa Qhuinniin, mutta Qhuinn viehättyy naisista. Kun Blay löytää itselleen uuden treffikumppanin alkaa Qhuinnkin tuntea jotain normaalia ystävyyttä vahvempaa kaveriaan kohtaan. Tarinan väleissä kursiivilla kerrotaan Dariuksen ja Tohrmentin tutustumisesta ja seikkailuista 1600-luvulta. Kolmas erillinen juoni kertoo tv-kuvausporukan tutustumisesta kummituskartanoon Charlestonin lähistöllä. Lopussa juonet yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka taas pohjustaa seuraavia seikkailuita.

John Matthew ei ole aiemmin ollut suosikkihahmojani, kuten ei Xhexkään, mutta heidän tarinansa oli kuitenkin yllättävän mukavaa luettavaa. Muutenkin näissä BDB-kirjoissa on nykyään niin paljon muita juonenpätkiä mukana pääparin tarinan lisäksi, että juttu pysyy kyllä mielenkiintoisena. Nyt alkoi kiinnostamaan, että saavatkohan Blay ja Qhuinn oman kirjansa vai kerrotaanko heidän tarinaansa aina muiden kirjojen sivujuonteena. Homopari päähenkilöinä olisi hyvin erilainen tapaus näiden kirjojen joukkoon ja tuoda mukavaa vaihtelua näihin hieman saman kaavan mukaan meneviin romansseihin.

Xhex on siis siepattu ja näitä sieppaustarinoita on sarjassa ollut aiemminkin. Tällä kertaa erilaista on piilotustapa ja syy, lessereiden vetäjä kun on halunnut oman seksiorjan. Xhexin vapautumisen jälkeen suhde John Matthewiin menee peruskaavan mukaan, eteen tulee kaikenlaisia pieniä hankaluuksia, kunnes pari tajuaa kuuluvansa yhteen. John Matthew kun on mykkä niin kommunikointi hänen kanssaan hoituu pääasiassa viittomakielellä, mutta Xhex kyllä oppi sen uskomattoman nopeasti. John Matthewin vasta päästyä alkuun aakkosten opettamisessa Xhex tuntuu jo osaavan kielen ihan sujuvasti. Mutta ehkä nopea oppiminen on luontevaa Wardin vampyyreille tai sympatheille.

En odottanut kovin innolla tätä BDB-sarjan kahdeksatta osaa, mutta Minun rakastajani olikin oikein hyvä kirja, ehkä jopa parempi kuin kaksi edellistä. Seuraavan kirjan päähenkilö Payne, jumalatar Kirjurineitsyen tytär, on ollut alusta asti kiinnostava hahmo, joten Vapautettu rakastaja pitänee lukea pian julkaisun jälkeen syyskuussa.

Black Dagger Brotherhood - Mustan tikarin veljeskunta:
  1. Dark Lover (2005) - Pimeyden rakastaja (2009)  - Wrath & Beth
  2. Lover Eternal (2006) - Ikuinen rakastaja (2010) - Rhage & Mary
  3. Lover Awakened (2006) - Herätetty rakastaja (2010) - Zsadist & Bella
  4. Lover Revealed (2007) - Paljastettu rakastaja (2011) - Butch & Marissa
  5. Lover Unbound (2007) - Sitomaton rakastaja (2011) - Vishous & Jane
  6. Lover Enshrined (2008) - Varjeltu rakastaja (2011) - Phury & Cormia
  7. Lover Avenged (2009) - Koston rakastaja (2012) - Rehvenge & Ehlena
  8. Lover Mine (2010) - Minun rakastajani (2012) - John Matthew & Xhex
  9. Lover Unleashed (2011) - Vapautettu rakastaja (09/2012) - Payne & Manuel
  10. Lover Reborn (2012) - Uudestisyntynyt rakastaja (12/2012) - Tohrment 
  11. Lover at Last (03/2013) - Blay & Qhuinn
Minun rakastajani Adlibriksessä.

Minun rakastajani on luettu myös Lukunurkassa.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

James Joyce: Dublinilaisia

Dubliners
Julkaistu 1914, suomennos 2012 (Heikki Salojärvi/ Basam Books). Aiempi suomennos 1965 (Pentti Saarikoski/ Tammi).
240 sivua.

Irlantilainen James Joyce kuoli vuonna 1941, joten hänen teostensa tekijänoikeudet vanhenivat vuodenvaihteessa ja siksi uusia painoksia onkin näistä nyt tullut. Basam Books on julkaissut aiemmin tänä vuonna uuden käännöksen Dublinilaisista ja tämän kansikuva on mielestäni todella kaunis. Melkein voisi Dublinissa asuneena hankkia kirjan omaan hyllyyn ihan vaan kannen takia!

Marjis Kirjamielellä-blogista on houkutellut kimppalukijoita Joycen pääteoksen Ulyssesin pariin, mutta minulle miehen ensimmäisessä julkaistussa proosateoksessakin oli ihan tarpeeksi tekemistä. Novellikokoelma Dublinilaisia oli valmistunut jo 1907, mutta teoksen julkaiseminen olikin hyvin vaikeaa ja vei useita vuosia. Ulysseksenkin piti alunperin olla yksi tarina tässä kokoelmassa, mutta se sitten paisui yli novellin mitan.

Sisältö:
Esipuhe/ Jyrki Vainonen: Mielen ja kielen karttoja - James Joycen Dublin (s.7)
Novellit: Sisaret (s.15), Kohtaaminen (s.25), Arabia (s.35), Eveline (s.42), Kilpa-ajojen jälkeen (s.48), Kaksi liehakkoa (s.56), Täysihoitola (s.69), Pieni pilvi (s.78), Vastineet (s.95), Savea (s.108), Surullinen tapaus (s.116), Murattipäivä komitean istuntohuoneessa (s.128), Äiti (s.147), Armo (s.162) ja Kuolleet (s.189).

Novellit kaikki kuvaavat tavallisten ihmisten arkista elämää 1900-luvun alussa. Ensimmäisen tekstin Sisaret luettuani olin ihmeissäni, kun jutussa ei tuntunut olevan mitään kunnollista juonta tai koukkua. Paikallinen pappi on kuollut ja eräässä perheessä vaan keskustellaan siitä - ja mitään ei tapahdu. Tämä oli sen verran hämmentävää, että teki jopa mieli palata alkuun ja lukea novelli uudestaan, että jos minulta meni jotain oleellista ohi juonesta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi eteenpäin ja sama juttu toistui jokaisen tarinan kohdalla tässä kirjassa. Teksteistä puuttuu kaikki oleellinen, mukana ei ole mitään yllättäviä loppuja tai hienoja juonenkäänteitä, nämä ovat vaan yksittäisiä pätkiä tavallisten ihmisten elämästä.

Joyce sai kyllä tuntemaan olon todella tyhmäksi, kun en tajunnut hänen juoniaan ollenkaan. Dublinilaisiinkin olisi siis hyvä saada mukaan jonkunlaisia tulkintaohjeita :) Asiaa kuitenkin auttavat hieman nämä otteet Joycen kommentit Dublinilaisista kustantaja Grant Richardsille:

"Ei ole minun vikani, että kertomuksissani leijuu tuhkapesien ja vanhojen jätteiden löyhkä. Uskon vakavissani, että viivytätte Irlannin sivistymistä, jos estätte irlantilaisia näkemästä itseään kunnolla hienosti kiillottamastani peilistä."

"Tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkielma maani moraalisesta historiasta, ja valitsin tapahtumapaikaksi Dublinin, koska se tuntui olevan lamaantuneisuuden keskus. Olen yrittänyt esitellä ynseälle yleisölle kaupungista neljä näkökulmaa: lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja julkisen elämän. Tämä on tarinoiden järjestys. Olen kirjoittanut teoksen suurimmaksi osaksi tunnollisen ilkeästi..."

Nykyään luettuna on aika uskomatonta, että alunprin tarinoita pidettiin liian rohkeina tai epäsiveellisinä julkaistavaksi. Uskonto on kyllä tarinoissa läsnä ja parisuhteitakin käsitellään, mutta tyyli on hyvin hienovarainen ja Joyce aina tarinan alustuksen jälkeen keskittyy lähinnä tavallisten ihmisten keskusteluihin. Kovin mukavia monetkaan päähenkilöistä eivät ole, mutta Joycen kommentit huomioon ottaen se lienee ollut tarkoituskin. Ymmärrän hyvin nyt mistä Joycen maine vaikeana luettavana tulee, vaikka tämä esimerkki ei olekaan sieltä herran tuotannon pahimmasta päästä. Muutaman kerran kävi niin, että aloin juuri päästä sisälle tarinaan kun se jo loppuikin yllättäen. Parasta Dublinilaisissa oli tuttujen tapahtumapaikkojen bongailu teksteistä :)

Dublinilaisia ei siis ollut ollenkaan minulle sopivaa kirjallisuutta, mutta sainpahan sentään tämän luettua läpi. Aikaa se tosin vei kuukauden verran... Useampaan kertaan nimittäin teki mieli jättää juttu kesken vaikka sivuja on vaan vähän yli 200 ja novellit ovat suhteellisen lyhyitä.

James Joyce ja Dublinilaisia Wikipediassa ja Dublinilaisia Adlibriksessä.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Karin Slaughter: Piinattu - Grant County 3

A Faint Cold Fear
Julkaistu 2003, suomennos 2005
411 sivua.

Olen edennyt Karin Slaughterin Grant County -sarjassa jo kolmanteen osaan. Edellisen kirjan Riistetyiden tapahtumista on kulunut tässä välissä aika paljon aikaa, koska Lena Adams on joutunut jättämään poliisityönsä 7 kuukautta aiemmin ja on nyt yliopiston vartijana.

Sara Linton on autossa viimeisillään raskaana olevan siskonsa Tessan seurassa, kun poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver soittaa löytyneestä ruumiista. Siten hän tulee ottaneeksi siskonsa mukaan mennessään tutkimaan tapausta. Opiskelijapoika näyttää hypänneen sillalta, mutta tarkempi tutkimus saa Saran epäilemään itsemurhateoriaa. Ruumiin tutkittuaan Sara huomaa siskonsa Tessan olevan kateissa ja kiireisen etsinnän tuloksena hän löytyy metsästä pahasti puukotettuna.

Tutkimukset keskittyvät yliopistoon ja pian sieltä löytyy taas uusi uhri. Itsetuhoisasti käyttätyvä Lena Adams, nykyinen yliopiston vartija, yrittää omatoimisesti selvitellä näitä rikoksia myös, mutta poliisin suuntaan hänestä tulee yksi pääepäillyistä. Rikossarjan selvittelyn lomassa Sara tapaa sairaalassa exänsä, joka vaikuttaa kiinnostuneelta jatkamaan heidän suhdettaan, joten Sara saa vaihtoehdon pohdittavakseen.

Tämän sarjan kolmesta päähenkilöstä parhaiten esiin nousee nyt Lena, jonka ongelmat ovat jo pakottaneet tämän luopumaan urastaan. Alkoholisimikaan ei ole Lenalla enää kaukana ja se, että entinen pomo Jeffreykin epäilee Lenaa murhista ei ainakaan auta. Uusi suhde rikosrekisterin omaavaan opiskelijapoikaan ei vaikuta kovin terveeltä, vaikka Ethan Lenasta tuntuu välittävänkin. Heidän keskenäinen kemiansa ei oikein välity tekstistä, enkä siten ihan ymmärtänyt tätä ihastusta. Poliisitaustasta huolimatta Lena ei ole kovin innokas auttamaan entisiä työkavereitaan murhasarjan selvittelyssä, vaan haluaa hoitaa sitä itsenäisesti.

Slaughter käsittelee rankalla tavalla ja suoraan vaikeita aiheita, joten tyyli on hyvin erilainen kuin monilla muilla kirjailijoilla. Tekstit eivät siten ole helpoimmasta päästä eivätkä mitään kevyttä viihdettä, mutta hyvin mukaansatempaavia kyllä. Slaughterin kaikki henkilöt ovat rosoisia ja epätäydellisiä, varsinkin miehet ja Lena. Sara perheineen on paljon kiltimpiä ja sarjan hyviksiä, vaikka tässä kirjassa Tessan puukotus nostaakin esiin perheen sisäistä skismaa. Sara itse ja muut järkyttyneinä kun syyttävät Saraa Tessan loukkaantumisesta. Itse murhajuoni on tällä kertaa ihan vaan ok, loppuratkaisu ei ole niin uskottava kuin aiemmissa kirjoissa. Muuten tekisi mieli jatkaa suoraan seuraavaan Grant County -osaan, mutta Lenan suhteen pitää pitää ainakin pieni tauko.

Grant County:
  1. Blindsighted (2001) - Sokaistu
  2. Kisscut (2002) - Riistetyt
  3. A Faint Cold Fear (2003) - Piinattu
  4. Indelible (2004) - Merkitty
  5. Faithless (2005) - Kadotettu
  6. Skin Privilege, aka Beyond Reach (2007) - Häpäisty
Piinattu englanniksi Adlibriksessä.

Lisää Piinatusta: Luetut, Löhösohva, Kuuttaren lukupäiväkirja ja Helsingin Sanomat.

Danielle Trussoni: Enkelioppi - Angelology 1

Angelology
Julkaistu 2010, suomennos 2011
500 sivua.

Danielle Trussonin toinen romaani Enkelioppi on jo pitkään ollut lukulistallani, mutta kiirettä tämän kanssa ei vieläkään ole. Vaikka Trussoni onkin tekemässä Enkeliopista sarjaa, niin jatko-osa Angelopolis ilmestyy englanniksi vasta ensi vuonna.

Enkeliopin päähenkilö, parikymppinen sisar Evangeline, on asunut New Yorkin Pyhän Rosan luostarissa 12-vuotiaasta. Evangeline työskentelee luostarin kirjastossa, joten taidehistorioitsija Verlainen pyyntö päästä tutustumaan luostarin abbedissan kirjeenvaihtoon 1940-luvulta tulee Evangelinelle. Kieltävästä vastauksesta huolimatta Verlaine saapuu paikalle ja saa Evengelinenkin kiinnostumaan entisen abbedissan ja Abigail Rockefellerin yhteydenpidosta. Verlainen toimeksiantaja on kuitenkin Percival Grigori ja tämän ei pitäisi antaa päästä selville Pyhän Rosan luostarin salaisuuksista.

Vanhan sisaren Celestinen kautta Evangeline saa kuulla tämän ja Evangelinen isoäidin Gabriellan menneisyydestä toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa, enkelitieteestä ja enkeleistä maan päällä, nefileistä. Käy ilmi, että Evangelinen perhe on ollut enkelitutkijoita ja tämän takia hänen äitinsä on murhattu. Evangelinea tarvittaisiin perheensä perinteiden mukaan nyt vuorostaan mukaan taisteluun nefileitä vastaan ja enkelitutkijoiden salaisuuksien vartijaksi.

Trussonin teksti on hyvin kiinnostavaa, mutta tahti hyvin rauhallinen ja tieteellinen, keskittyen paljon enkelimytologiaan ja tutkimuksiin. Enkelioppi onkin kirjana pitkään siinä rajoilla, että käykö tämä kaikki tylsäksi, mutta sen verran mukana on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että pidin kuitenkin teoksesta paljon. Lukija oppii hitaasti Evangelinen mukana lisää enkelitieteen mysteereistä ja tämä piti juonen niin kiehtovana, että tätä kirjaa ei tee mieli jättää kesken. Evangeline on varsinkin alkun hieman tylsä henkilö, kun hän on niin pihalla kaikesta vaikka ei tarvitsisi olla. Lisäksi kiinnostus Verlainea kohtaan tuntuu hieman liian heppoiselta, joten sekään suhde ei täysiä pisteitä saisi. Minusta kirja parani selvästi, kun siirryttiin 1940-luvun Pariisiin ja Celestinen ja Gabriellan matkaan. Nefilit olivat myös hyvin kiinnostavia ja heidän parissaan olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, syvemmällä otteella.

Alkuun päästyään juoni ei ole kovin yllätyksellinen kunnes vasta ihan lopussa. Ja tuo loppu olikin sitten oikein hieno, mutta jättää tarinan osittain auki ja tilaa sarjan seuraavalle osalle. Salaseuran taistelu ikiaikaista pahuutta vastaan ei sinänsä ole mitään uutta, kuten eivät langenneet enkelit hahmoinakaan, mutta toteutus ja tyyli on omaperäinen ja sen takia tämäkin kannattaa lukea. Minusta kuitenkaan kyseessä ei ole trilleri, siihen tämä on aivan liian hidastempoinen.

Angelology:
  1. Angelology (2010) - Enkelioppi
  2. Angelopolis (2013)

Danielle Trussoni Wikipediassa ja Enkelioppi Adlibriksessä.

Lisää Enkelioppia: Kirjavinkit, Saran kirjat, Kirjamielellä, Helsingin Sanomat, Humisevalla harjulla, Aamunkajon lukukokemukset, Sananen kirjasta, Katinkan kirjasto,

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Maggie Stiefvater: Ikuisuus - Väristys 3

Forever
2011, suomennos 2011
442 sivua.

Maggie Stiefvaterin ihmissusi-trilogian toisesta osasta Häivähdyksestä jäi sen verran hyvä fiilis, että teki mieli lukea tarina loppuun Ikuisuuden muodossa nyt samantien.

Grace on nyt susi, eikä hallitse muodonmuutoksiaan vielä kovin hyvin. Hän myös normaalin suden tavoin unohtaa ihmisyytensä suden muodossa, ja ihmiseksi palatessaan hän saattaakin olla missä vaan. Samista ei Mercy Fallsissa juuri pidetä, koska Gracenkin on kateissa ja Sam tuttuineen on hyvä epäilty. Sam ja Cole kämppiksinä ovat antaneet kaiken mennä hieman rempalleen, mutta Cole on kuitenkin jatkanut tutkimuksiaan muodonmuutoksen aiheuttajasta.

Colen suhde Isabeliin ei etene ihan sujuvasti, vaan kahnauksia riittää. Isabelin isä kuitenkin aiheuttaa pahimmat ongelmat, kun taas löytyy suden tappama nuori. Hän haluaa tapattaa kaikki alueen sudet lisäkuolemien estämiseksi ja saakin kannatusta hankkeelle. Susien ystävät arvaavat kyllä kuka uudenkin surman takana on, mutta siitä ei juuri apua ole vaan Samin joukkoineen pitääkin nyt keksiä joku keino pelastaa laumansa massamurhalta.

Tällä kertaa kerronta tuntui sujuvalta ja aiempien osien ongelma lyhyiden kappaleiden ja jatkuvien kertojanvaihdoksien kanssa ei nyt vaivannut. Siirtymät olivat loogisia ja tarina eteni hyvin neljän päähenkilön välillä. Ikuisuudessa päästään myös vihdoin paremmin susien matkaan Gracen mukana ja tämä monipuolisti tarinaa mukavasti. Samin ja Gracen suhde ei nyt enää oikein jaksanut kiinnostaa, ehkä kirjailijallakaan ei ollut enää tähän uutta annettavaa tai syvennettävää. Colen ja Isabelin tapaus taas on hauskalla tavalla hankala, joten siinä riittää edelleen seurattavaa.

Kirja alkaa pätkällä Shelbyn näkökulmasta, joten odotin hänestäkin nousevan yksi merkittävä hahmo. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Shelby ei tainnut uudelleen päästäkään ääneen. Shelby kun on alusta asti ollut susilauman pahis, niin mielestäni juoni olisi vaatinut hieman Shelbyn hahmon syventämistä. Nyt hänen tekemisensä eivät olleet mitenkään ymmärrettävissä. Toinen alkuun vahvemassa osassa ollut oli Olivia, joka on Shelbyn tavoin lähes kokonaan jätetty pois jatko-osista. Olinkin jo melkein unohtanut koko tytön.

 Ikuisuus on aika pitkä ja juoni kulkee eteenpäin melko hitaasti, kunnes päästään loppuun. Sitten tapahtuukin ja kunnolla ja tarina loppuu aika yllättäen siten, että osa loppuratkaisusta jää avoimeksi. Stiefvater on ilmeisesti halunnut jättää lukijalle pohdittavaa, mutta muuten hitaaseen, runolliseen ja pikkutarkkaan etenemiseen tuo vauhdikas ja osittain avonainen loppu ei oikein sopinut. Ihan kiva sarja, mutta ei nouse suosikiksi minulla.

Wolves of Mercy Falls - Väristys:
  1. Shiver (2009)- Väristys (2010)
  2. Linger (2010) - Häivähdys (2011)
  3. Forever (2011) - Ikuisuus (2011)
Ikuisuus Adlibriksessä

Lisää Ikuisuutta: Kirjamielellä, Le Masque Rouge, Kirjavinkit, Booklovin', Le petite lectrice, Yöpöydän kirjat, Vinttikamarissa, Sky's the limit, Remember When ja Jossun lukupäiväkirja.

E. L. James: Fifty Shades of Grey - Fifty Shades 1

Julkaistu 2011/2012, 514 sivua.
Suomennos tulossa syyskuussa nimellä Fifty Shades - Sidottu.

Brittiläisen E. L. Jamesin Fifty Shades -trilogia on ollut kymmeniä miljoonia myynyt menestystarina ja sarjaan perustuva Hollywood-tähtien elokuvakin on tekeillä. Ottaen huomion sarjan lähtökohdat tämä kaikki on hyvin poikkeuksellista, Fifty Shades kun on vahvasti eroottinen tarina ja alunperin fanifiktiota. Ensimmäisessä muodossaan tarinan pääparin nimet olivat Edward Cullen ja Bella Swan, ei siis kovin hyvät lähtökohdat edes kustannettavaksi kirjaksi.

James kuitenkin kirjoitti tarinansa uusiksi ja sai pienen australialaisen uuden ajan kustantamon julkaisemaan kirjansa. Sarja osoittautui suosituksi naisten keskuudessa ja varsinainen maailmanlaajuinen menestystarina tästä tuli kun Random Housen osa Vintage Books nappasi julkaisuoikeudet. Suomeksi Fifty Shadesin tarinaan pääsee tutustumaan piakkoin, koska Otava julkaisee tämän sarjan Seven-pokkareina.

Anastasia Steele on viimeistä vuottaan opiskelijana Washington State Universityssä, kun hän joutuu yliopiston lehden juttukeikalla tuuraamaan kämppäkaveriaan Katea. Anastasia pääsee haastattelemaan Christian Greytä, erästä Seattelen varakkaimista miehistä ja oman firmansa toimitusjohtajaa. Anan ja Christianin välillä on heti sähköä ja Ana ihastuu tähän komeaan mieheen. Loppuviikosta Christian ilmestyy Anan työpaikalle rautakauppaan ostamaan tarvikkeita, kuten nippusiteitä ja hitaasti he alkavat tapailla. Ana on hyvin kokematon ja viaton miesten suhteen, mutta hän huomaa, että Christianin puheilla tuntuu monesti olevan joku toinenkin merkitys, jota hän ei ymmärrä.

Christian kertoo, että häntä ei kiinnosta perinteinen suhde ja hän ei tyttöystävää halua, mutta tarkemmat selitykset ovat luvassa vasta Anan allekirjoitettua NDA:n eli salassapitosopimuksen. Christian on BDSM:stä kiinnostunut master, joka haluaa Anasta suhteen alistuvan osapuolen, subin itselleen. Christian toimittaa Analle paperilla pitkän sopimusluonnoksen, jossa määritellään kummankin rooli ja mikä on sallittua heidän leikeissään. Ana on ihmeissään, kun Christian haluaa kontrolloida kaikkea hänen nukkumisistaan ja syömisistään lähtien ja joutuukin pohtimaan tarkkaan, että voiko tämä kaikki olla hyväksi hänelle, vahvoista tunteista huolimatta.

Tämä tarina todella vei mukanaan heti alusta lähtien ja pitkästä aikaa kävi niin, että puolet yöstä meni tätä lukiessa, kun en malttanut jättää kirjaa kesken. Anan ja Christianin tutustuminen oli hauskaa luettavaa, Ana on nokkela, sanavalmis ja hyvä vastus Christianille, kokemattomuudestaan huolimatta. Kirjan parhaita kohtia olivatkin nämä pääpariskunnan sanailut ja sähköpostinvaihdot, jotka monesti saivat naureskelemaan. Ana ei myöskään suoraan suostu Christianin kontrolloitavaksi ja dominoitavaksi, vaan pistää vastaan ja haluaa pitää oman päänsä. Ihastus ja vetovoima parin välillä on niin vahva, että Ana yrittää löytää jonkunlaisen kompromissiratkaisun heidän hyvin erilaisiin toiveisiinsa. Kumpikin haluaa nähdä vaivaa tämän suhteen eteen, mutta helppoa tämä ei ole, pahimmillaan kontrollifriikki Christian vaikuttaa stalkkerilta.

Erotiikka ja seksi on isossa osassa Fifty Shadesia, joten sitäkin puolta on pakko kommentoida. Anan kokemattomuuden ja tietämättömyyden varjolla James ja Christian perehdyttävät lukijankin hitaasti ja varovasti BDSM:n maailmaan, aloittaen ihan seksin perusteista. Ensimmäinen seksikohtaus tulee kirjassa noin 110 sivun paikkeilla, mutta se onkin sitten pitkä, Anan yö ja aamu Christianin luona. Kirjoja on kutsuttu termillä Mommy Porn, eli rouvasporno, ja tämä on kyllä helppo ymmärtää. James kuvaa yksityiskohtaisesti kaiken Anan ja Christianin yhdessä viettämän ajan ja seksileikit ovat osa sitä. Monesti kyllä piti pyöritellä silmiä Christianin tekemisille ja haluille, mutta tässäkin mittakaavassa erotiikka sopi hyvin osaksi tarinaa, eikä se minulle ainakaan nouse tarinassa pääosaan. Vähempikin kyllä riittäisi, eikä minusta tämän myötä vielä tule eroottisen kirjallisuuden fania.

Anan ja Christianin tarina vetosi. Ana haluaa kunnollisen, täyden suhteen ja tutustua perinpohjin Christianiin. Tällä kuitenkin on hyvin rankka varhaislapsuus ja mieltymysten taustalla olevien syiden selvittely, kuten hauraan suhteen rakentaminenkin, jatkuu suoraan seuraaviin kirjoihin, joten ei kun jatkoa lukemaan.

Fifty Shades -trilogia:*
  1. Fifty Shades of Grey – 50 Shades - Sidottu (08/2012)
  2. Fifty Shades Darker – 50 Shades - Satutettu (9/2012)
  3. Fifty Shades Freed – 50 Shades - Vapautettu  (11/2012)
* julkaisuaikataulu korjattu Otavan muutosten mukaiseksi

Fifty Shades of Grey ja Sidottu Adlibriksessä.

Fifty Shades of Greystä ovat kirjoittaneet myös Valikoiva kirjatoukka, Sylvi ja Aakkosellinen hakemisto.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Michelle Gagnon: Lunastus - Kelly Jones 4

Kidnap & Ransom
Julkaistu 2010, suomennos 2012
363 sivua.

FBI:n erikoisagentti Kelly Jonesista kertova sarja on Yhdysvaltalaisen Michelle Gagnonin ensimmäinen ja heti menestys. Toinen vakituinen päähenkilö näissä kirjoissa on Jake Riley, joka vaihtuvissa ammateissa tutkii rikoksia Kellyn rinnalla.

Lunastuksessa Jake Rileyllä on oma sieppauksien lunnasneuvotteluita hoitava firma ja he saavat töitä kun kilpailevan yrityksen johtaja Cesar Calderon siepataan Meksikossa ja tämän pelastuyrityskin menee pieleen. Jakella on henkilökohtaiset syyt lähteä selvittämään tätä tapausta, vaikka kilpailija ei heitä avuksi haluakaan ja kahnauksia saattaa olla luvassa. Pahasti Portinvartijassa loukkaantunut Kelly haluaa välttämättä mukaan matkaan, vaikka hänen kuntoutuksensa on vielä kesken.

Meksikossa sieppaukset ovat hyvin ammattimaista ja tuottoisaa hommaa isoine vankileireineen, joita puolisotilaalliset rikollisjärjestöt vartioivat tiukasti. Tämä tapaus on kuitenkin hyvin erikoinen, sieppaajat tuntuvat koko ajan olevan askeleen edellä, joten Jake ei tiedä kehen voi luottaa. Lisäksi alkuperäinen Calderonin sieppaus ei sovi normaaliin kaavaan, koska lunnasvaatimusta ei ole tullut, joten takana vaikuttaa olevan jotain muuta kuin rahastusmahdollisuus.

Kelly Jones -sarja on perinteinen, mutta hyvä jännärisarja, jossa FBI:n matkassa päästään selvittelemään erilasia sarjamurhaaja- ja terrorismi-juonia. Lunastuksessa kuvio on taas uudenlainen, koska nyt ollaan pääasiassa Jaken firman matkassa ja tutustutaan ammattimaiseen kidnappausten ratkomiseen hyvin läheisesti. Saadakseen lisää tilaa kirjasta Kellylle Gagnon laittaa tämän törmäämään vanhaan, osittain auki jääneeseen rikostapaukseensa, kun pääjuoni menee tällä kertaa Jaken johdolla. Alkuun ärsyttikin hieman, kun vasta kuntoutuva Kelly välttämättä tunkee mukaan kidnappausjuttuun, joten tämä erillinen juoni hänelle oli ihan hyvä ratkaisu. Toisaalta ehkä näissä molemmissa olisi ollut aineksia omiksi kirjoikseen ja se jako kahteen olisi selkeyttänyt tätä teosta. Kiva oli kuitenkin palata vanhaan juttuun, jossa syyllinen pääsi karkuun ja jatkaa sitäkin juonta eteenpäin.

Gagnon kirjoittaa vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita juonia ja näistähän minä pidän paljon. Henkilöhahmojen kehittäminen jää kuitenkin sitten toissijaiseksi, vaikka Kellyyn yritetään nyt hieman paneutua tuon loukkaantumisen kautta. Jaken hahmossa hieman häiritsee se, että ammatit vaihtuvat kirjoissa tiuhaan siten, että hän on aina sattumalta mukana kaikissa näissä Kellyn isoissa tapauksissa. Tuota juonta ei Gagnon ole oikein uskottavasti saanut tehtyä, mutta muuten tämä kaveri on ihan ok. Kolmas päähahmo on Jaken ystävä ja firman toinen perustaja Syd, joka sarjan toinen nainen, eli toinen mahdollinen kiinnostuksen kohde Jakelle. Syd on myös hieman villimpi ja hyppää helpommin sänkyyn kiinnostavien miesten kanssa. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa tällä puolella, mutta hyvä ja suositeltava sarja vauhdikkaitten jännärien ystäville.

Kelly Jones -sarja:
  1. The Tunnels (2007) - Maan alla (2009)
  2. Boneyard (2008) - Joita kukaan ei näe (2009)
  3. The Gatekeeper (2009) - Portinvartija (2010)
  4. Kidnap & Ransom (2010) - Lunastus (2012)
Michelle Gagnonin kotisivut ja Lunastus Harlequinin sivuilla.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

J. R. Ward: Covet - Fallen Angels 1

Julkaistu suomeksi nimellä Halu - Langenneet enkelit 1
Julkaistu 2009, suomennos 2012
Pokkari 474 sivua (+ näyte kirjasta Lover Mine)

J. R. Wardin aiemmasta sarjasta Mustan tikarin veljeskunta (Black Dagger Brotherhood, BDB) olen pitänyt paljon, varsinkin sen alkupään teoksista. Uudempi sarja Langenneet enkelit sijoittuu samaan maailmaan ja kaupunkiin, eli New Yorkin Caldwelliin, kuin BDB. Lisäksi jonkinlaisia crossovereita on ilmeisesti luvassa, joten lienee parempi lukea näitä kirjoitusjärjestyksessä BDB-kirjojen väleissä.

Jim Heron on kompromissivalinta erikoiseen tehtävään. Hän saa yrittää pelastaa 7 sielua kuolemansynneiltä pelissä, jossa vastakkain ovat enkelit ja demonit ja palkintona koko ihmiskunnan kohtalo. Jim saa uuteen hommaansa hyvin lyhyen johdatuksen ja on itsekin hieman hämillään koko työstä, mutta ensimmäinen kohde on kuitenkin selvä, paikallinen varakas rakennuttaja Vin diPietro. Onneksi Jim on ollut töissä Vinin rakennustyömaalla, joten sitä kautta hän tuntee tapaustaan hieman, mutta silti alkuun on aika selvittäminen siinä, että mikä Vinin elämässä on niin pahasti pielessä, että hänen sielunsa on vaarassa.

Vinin suhde malli-tyttöystäväänsä Devinaan on hieman huonossa jamassa ja asioita hankaloittaa vielä kuvioihin mukaan tuleva uusi ihastus. Juttu kuitenkin mutkistuu koko ajan ja kumpikin osapuoli, sekä enkelit että demonit, tuppautuvat salakavalasti mukaan operaatioon. Myös Jimin oma menneisyys nousee vaikuttamaan asioihin, mutta eipä ihan puhtoinen kaveri kummallekin osapuolelle olisikaan kelvannut riidan ratkaisijaksi.

Tässä Langenneiden enkelien avauksessa ei viittauksia BDB:n hahmoihin tai tapahtumiin juuri ole, paitsi pieni maininta Rehvengen klubista ja joku Koston rakastajassa vilahtanut hahmo. Eli tämän ensimmäisen osan voi hyvin lukea tietämättä mitään BDB-maailmasta. Nyt ollaan pääasiassa Caldwellin ihmisten parissa ja he nyt eivät vampyyreista niin tiedäkään. Asetelma on siis se, että Jim saa 7 tilaisuutta pelastaa ihmisen ja tämän sielun, joten tasapeli ei ole mahdollinen, mutta tappioitakin lienee tulossa, muutenhan homma olisi neljällä kirjalla selvä. Nyt kyllä hieman mietityttää se, että miten Ward oikein lopettaa tämän sarjan, varsinkin kun kyseessä on myös BDB:n maailma. Tuloksena kun pitäisi olla joko enkelten puolen voitto ja taivas maan päällä, tai demonien helvetillinen maailma.

BDB-sarjaa suomeksi luettuani halusin kokeilla Wardia englanniksi, joten siitä tämä kielivalinta. Aiemmissa Wardin suomennoksissa varsinkin joskus kirosanasanavalinnat ja muu tälläinen rankempi teksti on kuulostanut vähän oudolta välillä, mutta nyt en kuitenkaan Covetin kanssa juuri kiinnittänyt kieleen huomiota vaikka tarkoitus oli. Mutta ehkä se on hyvä piirre. Juoni taas oli ihan ok, ei ollenkaan niin vetävä kuin BDB-sarja heti alusta, mutta kyllä tätäkin lukee. Romantiikkaa oli mukana aika vähän ja seksiäkään ei liikaa - loppupuolella meni ehkä hieman eräs parisuhde imeläksi - eli aika tyypillistä Wardia.

Ainakaan vielä en siis innostunut ihmiskunnan kohtalonpelistä yhtä paljon kuin vampyyriveljeskunnan taisteluista, mutta Jim vaikutti kuitenkin ihan hyvältä ja mukavan epätäydelliseltä sankarilta, joten aion kyllä jatkaa hänen seikkailujensa parissa. Kotimaisesta kannesta en muuten sitten tykkää yhtään, joten siinäkin hyvä syy lukea näitä englanniksi :)

Fallen Angels - Langenneet enkelit:
  1. Covet (9/2009) - Halu (2012)
  2. Crave (10/2010)
  3. Envy (9/2011)
  4. Rapture (9/2012)
Halu ja Covet Adlibriksessä.

Lisää Halusta: Risingshadow, Mustemaailmani ja Jos vaikka lukisi.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Mario Reading: Kolmas Antikristus - Antichrist trilogy 3

The Third Antichrist
Julkaistu 2011, suomennos 2012
618 sivua (+ kiitokset ja nimien selitykset 16 sivua)

Brittiläisen Mario Readingin Antikristus-trilogia huipentuu kesäkuussa julkaistuun viimeiseen osaan Kolmas Antikristus. Ranskasta ja Nostradamuksen kadonneista säkeistä liikkeelle lähtenyt Adam Sabirin tarina ja mysteerin loppuselvittely saa päätöksensä Itä-Euroopassa, jossa Napoleonin ja Hitlerin veroinen Antikristus kerää valtaa.

Kolmannen Antikristuksen juoni tapahtuu kahdella aikajaksolla. 1980-luvulta eteenpäin seurataan Moldovassa rikkinäisestä ja väkivaltaisesta kodista tulevaa nuorta Dracul Lupeita, joka on opetellut tappajaksi jo varhain. Hän tietää mitä haluaa ja raivaa surutta esteet tieltään. Ensimmäiseksi Dracul haluaa itselleen siskonsa Antanasian, jota heidän isänsä on myynyt rahasta jo vuosia. Vähitellen Dracul löytää paikkansa ja kerää ympärilleen uuden uskonnon, kultin, jossa hänen seuraajansa ovat valmiita hänen käskystään mihin vaan.

Toinen aikajakso jatkaa Maya-ennustuksen tarinaa, jossa muutamat hengissä olevat de Balen perheen lapset jäivät pahaan pulaan Meksikossa. Johtohahmoksi nousee Abiger de Bale, joka käy sekä sisäistä taistelua de Balen perheen rahoista, että jahtaa Adam Sabiria ja tämän ystäviä. Sabirin tärkein tehtävä on suojella Kristuksen toiseksi tulemiseksi tunnistamaansa henkilöä, koska tämä on de Balejen ensisijainen kohde. Kaksi aikajanaa ja juonta yhdistyvät tarinan edetessä lopun taisteluihin.

Luin tämän kirjan jo muutama viikko sitten, mutta juttua en aiemmin saanut aikaiseksi, koska tästä on hieman hankala kirjoittaa spoilaamatta juonta. Useampiakin juonenkäänteitä tekisi mieli kommentoida, mutta ne ovat sellaisia, joita ei voi paljastaa kirjaa lukemattomille. Pidän paljon Dan Brownin tyylisistä vauhdikkaista jännäreistä joissa ratkotaan historiallisia mysteerejä ja Antikristus-sarjan kaksi ensimmäistä osaa olivatkin osittain sitä kategoriaa. Nyt tässä kolmannessa osassa ei kuitenkaan ole enää juuri yllätyksiä tiedossa tai mysteereitä ratkottavana, teksti on enemmän väkivaltaa ja ihmisjahtia Moldovassa ja Romaniassa. Readingilla ei sitten ollutkaan tähän mitään hienoa arvoitusta, jota lukijakin olisi voinut pohtia ja se oli minulle pettymys.

Kolmannen Antikristuksen henkilöllisyys paljastuu heti kirjan alussa, mutta vaikka Dracul Lupei onkin julma tappaja ja raiskaa mielellään siskoaan, niin en missään vaiheessa nähnyt häntä Napoleonin tai Hitlerin vertaisena. Reading yrittää rakentaa hänestä raakaa kulttijohtajaa, mutta yritys ei vakuuta. Näin suuren pahan rooliin tarvitaan jotain paljon enemmän, jotain millä olisi maailmanlaajuinen vaikutus. Kirja on myös melko pitkä yli 600-sivuisena, ja mielenkiinto ei ihan jaksanut pysyä yllä tuon kaiken läpi vaan juttu kävi hieman tylsäksi paikoitellen. Henkilöistä ei juuri ole muuta sanottavaa, kuin että turhan kliseisiä olivat, joten vetoapua tarinalle ei tullut sieltäkään suunnalta.

Olin toivonut aika erilaista jatkoa Sabirin tarinalle, joten tämä oli aikamoinen pettymys. Sopii sarjasta muuten kiinnostuneille ja nämä kannattaa lukea järjestyksessä, vaikka Reading jonkun verran vanhoihin tapahtumiin perehdyttääkin. Pikaisen googlailun perusteella jotkut muut ovat kyllä pitäneet tästä minua enemmän :)

Antikristus-trilogia:
  1. The Nostradamus Prophecies - Nostradamuksen aikakirjat
  2. The Mayan Codex - Maya-ennustus
  3. The Third Antichrist - Kolmas Antikristus
Kolmas Antikristus Adlibriksessä.

P. D. Martin: Kuoleman suudelma - Sophie Anderson 5

Kiss of Death
Julkaistu 2010, suomennos 2012
373 sivua.

Australialainen P. D. Martin on yksi suosikkikirjailijoistani jännityksen alueella. Hänen sankarittarensa Sophie Anderson on alun perin australialainen, mutta sarjan alussa vasta päässyt Quanticoon FBI:n profiloijaksi. Sophiella on erikoinen kyky nähdä enneunia ja näkyjä, ja tästä voisi olla paljon apua hänen työssään, kunhan vaan Sophie itse pääsee sinuiksi taitojensa kanssa.

Kuoleman suudelma on jo viides Sophiesta kertova kirja ja todennäköisesti viimeinen suomeksi ilmestyvä. Kuudennen ja viimeisen osan Coming Homen kun Martin teki interaktiivisena e-kirjana, jossa lukijat pääsivät äänestämään juonenkäänteistä kirjoittamisen edetessä. Nyt Martin keskittyy muihin kirjoitustöihin, mutta ei ole sulkenut pois myöhempää paluuta Sophien seikkailujen pariin.

Sophie Anderson toimii FBI:n profiloijana Los Angelesissa ja hänet pyydetään apuun kun puistosta löytyy alaston nuoren naisen ruumis. Naisella on kaulassaan kaksi pistojälkeä, mutta ei juuri muita vammoja, joten kuolinsyyksi epäillään verenhukkaa. Perinteiset tutkintalinjat poikaystävistä lähtien ovat etusijalla, mutta Sophie epäilee saamansa näyn perusteella taustalla olevan jotain muuta. Poliisilla on tiedossa, että After Dark -niminen vampyyreiksi itseään uskovien ryhmittymä käyttää tätä puistoa rituaaleihinsa, joten Sophie lähtee tutustumaan paikalliseen vampyyrialakulttuuriin, joka muistuttaa uskonnollista kulttia karismaattisine johtajineen.

Kuoleman suudelma ja koko Sophie-sarja on juuri sellaista kirjallisuutta, josta minä pidän paljon. Juonet ovat vauhdikkaita, erilaisia ja tutkittavana oleva rikossarja on aina hyvin kiinnostavasti esitelty. Sophie myös vähitellen sarjan edetessä oppii tulemaan paremmin toimeen karmeiden näkyjensä kanssa ja jopa luottamaan niiden ohjaamaan häntä oikeaan suuntaan rikoksia selvitellessään. Kuitenkin Sophie on myös hyvin pätevä profiloija ja tutkija, eikä hän ole pelkästään näkyjensä varassa työssään. Sophien työ, eli varsinaisen profiilin tekeminen rikollisesta on myös isossa osassa näissä kirjoissa.

Kuoleman suudelman vampyyrijuoni on realistiselta kannalta tehty ja hyvin uskottava, eikä juuri sisällä paranormaaleja elementtejä, no sen enempää kuin nämä kirjat yleensäkään enneunineen. Vaikka aihe on vakava, niin vaalean Sophien valmistautuminen vampyyrikubille ja naamioituminen goottityyliin hymyilyttivät. Henkilöistä Sophiesta itsestään olen pitänyt paljon jo pitkään, mutta tässä esitelty vampyyrikulttijohtaja Anton Ward herätti kyllä mielenkiinnon, harmi vaan, että hänestä tai hänen järjestöstään ei tämän enempää voi lukea. Sophien miesystävillä on joskus ollut isompikin rooli tarinassa, mutta nyt tämä herra jäi aika sivuun rikostutkinnasta, vaikka sattuikin olemaan juuri vierailulla Sophien luona murhasarjan aikaan.

Ihana sarja kaikenkaikkiaan, mutta kiinnostuneiden kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, koska siinä esitellään koko asetelma hyvin. Vaikka nämä Sophie-kirjat melko itsenäisiä teoksia ovatkin, niin viittauksia vanhoihin tapahtumiin on kuitenkin aina mukana ja Sophien elämä etenee, joten parhaiten juonet toimivat, kun ne lukee oikeassa järjestyksessä. Suosittelen ehdottomasti kaikille jännityksen ystäville!

Sophie Anderson -sarja:
  1. Body Count (2005) - Painajaiset (2009)
  2. The Murderer's Club (2007) - Murhaajien kerho (2010)
  3. Fan Mail (2009) - Ihailijapostia (2010)
  4. The Killing Hands (2009) - Tappavat kädet (2011)
  5. Kiss of Death (2010) - Kuoleman suudelma (2012)
  6. Coming Home (e-book, 2011)
P. D. Martinin sivut. Kuoleman suudelma Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Jane Green: Kirjaflirttiä

Bookends
Julkaistu 2002, suomennos 2008
Pokkari 2011, 370 sivua

Minulla on hämärä muistikuva, että ainakin joku Jane Greenin kirja on aiemminkin tullut luettua, mutta aikaa on kyllä välissä kulunut useampi vuosi. Kirjaflirttiä tarttui mukaan pokkaritarjouksesta, mutta melkein valitsin jotain muuta, kansikuvan takia. Chick litissä kuuluu olla kannessa pastellisävyjä tai valkoista ja jotain hempeämpää aihetta, joten tässä ei ole kyllä ihan genren onnistunein kuvitus.

Kirjaflirttiä-kertoja ja päähenkilö Cathy on opiskeluaikoina saanut tiiviin ystäväporukan ja he ovat läheisiä vielä kolmekymppisinäkin. Yksi porukasta, itsevarma ja kaunis Portia, on tiputettu matkan varrella pois luottamuspulan vuoksi. Cathy on edelleen sinkku, kuten on myös Si, joka on homo. Josh taas on mennyt naimisiin Lucyn kanssa ja siten Lucysta on tullut osa porukkaa. Nämä neljä viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat tiivis ystäväporukka.

Lucy houkutelee Cathyn jättämään työnsä ja toteuttamaan unelmansa ja perustamaan heidän yhteisen kahvila-kirjakaupan. Oma yritys vaatii paljon aikaa ja tuntuu vaikuttavan Lucyn ja Joshin avioliittoon. Sitten paluun tekee myös vanha tuttu Portia, joka alkaa taas osoittaa kiinnostusta Joshia kohtaan. Kuvioita sotkee myös Lucyn ja Joshin kaunis au-pair -tyttö ja Cathy ja Si ovat varmoja, että Josh pettää Lucyä jommankumman kanssa. Cathy itse on ihastunut kiinteistönvälittäjään, jonka kanssa yrityksen tila-asiat hoidettiin, mutta muita kiireitä tuntuu olevan niin paljon, että miehelle ei tunnu jäävän aikaa. Kaiken lisäksi hyvä ystävä sairastuu vakavasti.

Jane Green on yksi chick litin suurista nimistä, mutta ainakaan tämän esimerkin pohjalta hänen tekstinsä eivät ole yhtä kevyitä ja hauskoja kuin joidenkin muiden. Kirjaflirttiä ei saa nauramaan ääneen vaan ote on hieman vakavampi. Green käsittelee suhteita ja ystävyyttä, varsinkin kasvutarinan näkökulmasta, siitä kuinka asiat muuttuvat opiskeluajoista kolmekymppisten elämään. Kirjan loppupuolen iso teema on ystävän vakava sairastuminen ja siihen suhtautuminen. Cathyn suhde kiinteistönvälittäjä/taiteilija Jamesin kanssa on selkeässä sivuosassa tässä tarinassa ja ei kovin paljoa aikaa saa.

Kirjaflittiä on erilainen, mutta vetävä ja mukaansa vievä romaani. Päähenkilönä ovat kertojan lisäksi vahvasti tämän lähimmät ystävät ja romantiikka on aika pienessä osassa, joten odotukset on hyvä olla kohdillaan. Takakannen kuvaus antaa hieman turhan perus-chick lit käsityksen sisällöstä, kun mitään hauskaa kohellusta ei tämä teos sisällä. Pidin paljon esimerkiksi Greenin kuvauksesta kirjakaupan perustamisesta, yrittäjäksi ryhtyminen näytettiin kovana työnä ja oman vapauden vastineeksi vaatimukset vapaa-ajan puolelle rasittavat molempia uusia yrittäjiä.

Jane Green:
  1. Jemima J: A Novel About Ugly Ducklings and Swans (2000) - Netti@deitti (2000)
  2. Mr. Maybe (2001) - Avioliittoallergia (2001)
  3. Bookends (2002) - Kirjaflirttiä (2008)
  4. Babyville (2003) - Vauvakuume (2003)
  5. Straight Talking (2003)
  6. Spellbound (aka To Have and To Hold) (2004) - Vieraissa vuoteissa (2004)
  7. The Other Woman (2005) - Anoppiahdistus (2005)
  8. This Christmas (2005)
  9. Life Swap (aka Swapping Lives) (2006) - Roolit vaihtoon (2006)
  10. Second Chance (2007)
  11. The Beach House (2008) - Hiekkalinnoja (2009)
  12. Girl Friday (aka Dune Road) (2009) - Kuviot uusiksi (2011)
  13. The Love Verb (aka Promises to Keep) (2010) - Vuosi maalla (2012)
  14. The Patchwork Marriage (aka Another Piece of my Heart) (2012)

Jane Green Wikipediassa ja Kirjaflirttiä Adlibriksessä.


Maggie Stiefvater: Häivähdys - Väristys 2

Linger - The Wolves of Mercy Falls 2
Julkaistu 2010, suomennos 2011
345 sivua.

Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogian aloituksesta onkin kulunut yllättävän pitkä aika, ennen kuin nyt vihdoin pääsin palaamaan Samin ja Gracen tarinan pariin. Nyt jo muutaman kuukauden ajan on oikein tehnyt mieli päästä takaisin Mercy Fallsiin ja hyvänä muistuttajana on toiminut Emilie Le Masque Rouge -blogista, hän kun on lukenut tämän trilogian nyt alkukesästä. Stiefvater on muuten hyvä ystävä Veritaika-kirjasta tutun Tessa Grattonin kanssa ja Grattonia kiitellään Häivähdyksessäkin. Ja sarjan jatkuvajuonisuudesta johtuen juttu sisältää spoilereita Väristystä lukemattomille.

Sam, entinen ihmissusi, on nyt parantunut ja kylmä ilma ei häntä enää sudeksi muuta. Tämän takia Grace ja Sam voivat olla kunnolla pariskunta ja viettää aikaa yhdessä, mutta kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Grace sairastelee ja oirehtii kuin olisi muuttumassa sudeksi, eivätkä tavalliset lääkärit osaa auttaa. Susilauman tulevaisuutta turvaamaan hankittu uusi jäsen Cole on entinen supertähti, joka haluaa olla susi ja unohtaa ihmisyytensä kokonaan. Isabel kiinnostuu Colesta, mutta heidänkin suhteensa on vaikea. Taustansa ja oppineisuutensa vuoksi Colesta kuitenkin voisi olla apua Gracen sairauden selvittelyssä. Lisäksi Isabelin isä vihaa susia ja jahtaa heitä edelleenkin aseensa kanssa, tappavin tuloksin.

Trilogian ensimmäinen osa Väristys oli aikoinaan yllättävä ja pettymys, koska odotin tarinalta paljon enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Nyt toinen osa oli sikäli helpompi luettava, että Stiefvaterin tyyli ja juonen käsittely oli tiedossa. Häivähdys on samalla lailla vähäeleinen ja hitaasti etenevä kuin Väristyskin, mutta nyt se ei enää häirinnyt eikä juoni tuntunut tylsältä missään vaiheessa. Itse asiassa aloin pitää tästä sarjasta todella paljon ja viimeinen osakin pitää lukea ihan pian.

Samin ja Gracen suhde ei Häivähdyksessä kauheasti etene ja uusi tulokas, salaperäinen Cole onkin hyvä lisä henkilögalleriaan. Pää-ärsytyksenaihe Väristyksestä, eli hyvin lyhyet luvut, on kuitenkin mukana tässäkin teoksessa ja kertojaäänen vaihtuminen tiiviisti jopa lukujen sisällä vielä korostaa tätä pätkittäisyyttä ja juonen etenemisen jatkuvaa katkomista. Kertojina ovat nyt Samin ja Gracen lisäksi Isabel ja Cole. Jossain vaiheessa luovutin näiden suhteen, enkä edes enää yrittänyt pysyä kärryillä eri äänistä ja kuka tarinaa kuljettaa milloinkin.

Väristys toimi hyvin itsenäisenä teoksena ja tuntui kertoneen melko hyvin tarinansa loppuun, joten jatkaminen siitä eteenpäin olisi voinut olla vaikeaa. Stiefvater on tässä kuitenkin onnistunut hyvin ja osaa hyvin tuoda tarpeellisia uusia elementtejä mukaan jatkaen samalla yhtenäistä juonta eteenpäin. Itseasiassa fiksu Cole kääntääkin hieman aiempia tapahtumia ympäri aivan uuteen näkökulmaan, ja tämä hieno koukku saa innolla odottamaan jatkoa. Muita teemoja ovat mm teini-ikäisen tytön vanhempien huoli uudesta poikaystävästä ja huumeet. Hieman pelkäsin etukäteen, että kun ensimmäisen osan lopuksi Sam ja Grace vihdoin pääsivät yhteen, jatkosta voisi tulla turhan siirappista rakkaustarinaa, mutta onneksi näin ei käynyt vaan Häivähdys on paljon syvällisempi ja oikein hyvä tapaus.

Wolves of Mercy Falls - Väristys:
  1. Shiver (2009)- Väristys (2010)
  2. Linger (2010) - Häivähdys (2011)
  3. Forever (2011) - Ikuisuus (2011)
Häivähdys Adlibriksessä.

Lisää Häivähdyksestä: Kirjamielellä, Booklovin', Yöpöydän kirjat, Sky's the limit, Le Masque Rouge, Lukufiilis, La petite lectrice, Jossun lukupäiväkirja ja Vinttikamarissa.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Janet Evanovich: Kahta kovemmin & Kolmas kovanokka

Two for the Dough - Stephanie Plum 2
Julkaistu 1996, suomennos 1996 ja 2009
(Ensimmäinen suomennos nimellä Ei millään pahalla Stephanie)
Pokkari 363 sivua.

Three to Get Deadly - Stephanie Plum 3
Julkaistu 1997, suomennos 2009
355 sivua.

Janet Evanovich ei ensimmäisen Stephanie Plum -kirjan myötä liittynyt suosikkikirjailijoideni joukkoon, mutta sarjan ajatus oli ihan hauska, joten ajattelin antaa kirjailijalle vielä tilaisuuden vakuuttaa. Stephanien seikkailut ovat kuitenkin myyneet tarpeeksi, että sarjaa on jatkettu pitkälle, sekä englanniksi että suomeksi.

Kahta kovemmin -kirjassa Stephanie voi jo kutsua itseään palkkionmetsästäjäksi ratkaistuaan ensimmäiset juttunsa. Kuitenkin kiinniotoissa ja ammatin opiskelussa Stephanie vielä fiksusti tukeutuu Rangeriin, kokeneeseen kolleegaansa. Stephanielle annetaan näin alkuun helppoja juttuja ja sellainen Kenny Mancusonkin tapaus piti olla. Ensikertalainen, joka ampui kaveriaan polveen ja häipyi vankilasta päästyään. Juttu kuitenkin mutkistuu ja sitä tutkii myös omalta kantiltaan poliisista Joe Morelli, Stephanien kiinnostuksen kohde. Tutkimukset johdattavat Stephanien hautaustoimistoon, josta sivuhommana häntä pyydetään etsimään kadonneet 24 halpis-ruumisarkkua. Lisäksi Stephanien isoäiti Mazur haluaa auttaa käymällä ruumiinvalvojaisissa ja siitähän ei hyvä seuraa.

Kolmas kovanokka -kirjassa takuurahat saatuaan kadonnut on liikennerikkomuksesta pidätetty Mo-setä, kaikkien rakastama paikallinen jäätelö- ja karkkikauppias. Stephanie ei siis kovin paljon apua voi odottaa saavansa tämän naapureilta tai ystäviltä. Onneksi takuuluottoliikkeen uusi arkistonhoitaja Lula, entinen ilotyttö, on innokas apuri ja tuntee sopivia ihmisiä. Mukaan sekaantuu tottakai myös taas Joe Morelli, mutta se on ihan vaan hyvä juttu, kun ruumiita alkaa löytyä.

Kahta kovemmin ei noussut suosikiksi, hautajaisteema ei niin jaksanut kiinnostaa, vaikka Evanovichilla olikin mukana oikein herkullisia kohtauksia. Eräs parhaista oli se, kun Stephanie kuuman kohtauksen keskellä potkaisee puolialastoman Morellin ulos autostaan ja ajaa pois. Juoni Evanovichillä on yleensä ihan hyvä, muuten melko suoraviivainen, mutta loppuun on varattu jotain kivaa yllätystä. Kirjoitustyyli on chick litin ja jännityksen välimaastosta, Stephanien elämää, kohelluksia ja tutkimuksia seurataan hyvin tarkkaan. Vakiokuvioita mukana ovat mm ikuiset auto-ongelmat, vanhempien luona syömässä käyminen ja parkkipaikoilla istuskelu varjostustehtävissä.

Kolmas kovanokka oli jo paljon parempi tarina, tai sitten alan päästä paremmin mukaan Evanovichin juoneen ja henkilöihin. Karkkikauppias Mo-setä oli hyvä kohde Stephanielle, päällepäin mahdollisimman helppo ja yksinkertainen, mutta alta paljastuukin kirjan verran salaisuuksia. Lula satunnaisena apulaisena oli myös hyvä lisä tarinaan, vaikka hahmo onkin jo tuttu edellisistä kirjoista. Tässä kirjassa myös selviää hieman lisää Stephaniesta itsestään ja tämän historiasta, oli jo aikakin tuoda jotain uutta Stephanien hahmoon. Uutta on kyllä myös Stephanien erikoinen hiusväri, mutta se nyt on ihan erään takuukarkurin syytä.

Perusjännärien tai trillerien ystäville Stephanien tarinat ovat varmasti hieman pitkäveteisiä, mutta chick lit + romantiikka + jännitys yhdistelmänä nämä toimivat ihan hyvin. Onneksi Evanovich tuo välillä tarinaan värikkäitä takuukarkureita ylimääräisinä kiinniotettavina, kun pääjuoni on suvantovaiheessa ja saa siten hieman vauhtia ja tapahtumia tarinoihinsa.

Stephanie Plum -sarja (ilman novelleja):
  1. One for the Money (1994) - Ensin rahat (2008)
  2. Two for the Dough (1996) - Kahta kovemmin (2009)
  3. Three to Get Deadly (1997) - Kolmas kovanokka (2009)
  4. Four to Score (1998) - Neljäs kerta toden sanoo (2010)
  5. High Five (1999) - Luuvitonen (2010)
  6. Hot Six (2000) - Kuudestilaukeava (2011)
  7. Seven Up (2001) - Herttaseiska (2011)
  8. Hard Eight (2002) - Kahdeksan kaunista (2012)
  9. To the Nines (2003) - Yhdeksän hyvää (10/2012)
  10. Ten Big Ones (2004)
  11. Eleven on Top (2005)
  12. Twelve Sharp (2006)
  13. Lean Mean Thirteen (2007)
  14. Fearless Fourteen (2008)
  15. Finger Lickin' Fifteen (2009)
  16. Sizzling Sixteen (2010)
  17. Smokin' Seventeen (2011)
  18. Explosive Eighteen (2011)
  19. Notorious Nineteen (11/2012)
Nämä kirjat Adlibriksessä: Kahta kovemmin ja Kolmas kovanokka.

Lisää kirjasta Kahta kovemmin: Dekkarimania, Saraseeenin maailma, Lumikin luetut ja Luetut.
Kolmannesta kovanokasta ovat kirjoittaneet Lumikin luetut, Saraseeenin maailma ja Luetut.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...