Kate Furnivall: Pietarin jalokivi

The Jewel of St. Petersburg
Julkaistu 2010, suomennos 2012
448 sivua.

Kate Furnivall on brittiläinen kirjailija, joka äitinsä kuoltua kirjoitti esikoisteoksensa The Russian Concubine löyhästi perustuen tämän elämään. Kirja oli menestys ja sai jatkoa ensin nimellä The Concubine's Secret ja sarjan kolmas osa on suomennettu nimellä Pietarin jalokivi. Vaikka Pietarin jalokivi on kirjoitusjärjestyksessä kolmas, niin tapahtumiltaan se on kuitenkin ensimmäinen, eli kyseessä on sarjan esiosa. Kirja kertoo fiktiivisesti Furnivallin isoäidin ja isoisän elämästä 1910-luvulla Pietarissa.

Vuoden 1910 Pietarissa Valentina Ivanova on kaunis ja nuori varakkaan perheen vanhempi tytär. Hänen isänsä kenraali Nikolai Ivanov on ministeri, joka lähinnä toivoo Valentinalle hyvää avioliittoa, mutta Valentina itse haluaa elämältään muutakin. Hän on ihastunut jo aiemmin tanskalaiseen insinööriin Jens Friisiin, joka rakentaa viemäröintiä Pietariin. Valentina on mestarillinen pianisti ja kun hän vihdoin soitollaan saa herätettyä Jensin huomion ja he alkavat tapailla, Valentinan isällä on jo vävyehdokas valittuna. Isän valinta on rikkaan perheen poika ja armeijan kapteeni Stepan Tšernov ja Valentina on vaikean valinnan edessä, hyvien perheiden tyttäriltä kun odotetaan tottelevaisuutta.

1910-luku on Venäjällä kuitenkin hyvin rauhatonta aikaa ja bolševikit (tulevat kommunistit) ja mensevikit kapinoivat monarkiaa vastaan. Tsaaria ja ministerereitä kohtaan tehdään useita murhayrityksiä ja muutenkin kaupungilla on välillä rauhatonta, kun työläiset protestoivat karmeita olosuhteitaan vastaan. Valentinan monarkistiperhettäkin nämä tapahtumat koskettavat hyvin läheisestija traagisesti useampaan kertaan. Mutta maan mullistukset ja poikkeukselliset olot antavat Valentilalle myös vapautta, johon hänellä tuskin muuten olisi ollut mahdollisuuksia.

Yleensä pidän historiallisesta romantiikasta paljon ja Furnivallin teoksen pitäisikin olla juuri minulle sopiva. Jostain syystä kuitenkaan tällä kertaa en kunnolla päässyt mukaan tarinaan enkä siten juuri Valentinan seikkailuista innostunut. Furnivall on hyvin punonut historiallisia faktoja tarinaansa mukaan ja näitä nähdään monen eri henkilön silmin. Tositapahtumiin pohjautuvasta taustatarinasta huolimatta Furnivallin kirjoitustyyli ei uponnut, vaan monet kohtaukset vaikuttivat aika epäuskottavilta. Ote tarinaan ei ollut tuore, vaan Pietarin jalokivi tuntui tuttujen juonenkäänteiden kierrätykseltä.

Seurattavia henkilöitä on useita Valentinan ja Jensin lisäksi, en edes laskenut kuinka monta, ja tämä oli ehkä yksi ongelma. Nämä eri äänet eivät erottuneet kovin kovin hyvin ja aina välillä piti varmistella uudelleen, että kenen mukana tällä hetkellä mennään. Henkilöt tuntuivat välillä hieman liioitelluilta ja varsinkin pahisten suhteen motiivit jäivät vähän huonolle selitykselle. Bolševikkien ideologia kyllä mainittiin, kuten myös työläisten huonot olot, mutta ei siinä laajuudessa, että väkivaltaa olisi voinut ymmärtää. En tiedä onko sillä vaikutusta, että luin tämän yksittäisenä teoksena enkä sarjan kolmantena osana. On hyvin mahdollista, että tästä olisi saanut enemmän irti lukemalla ensin nuo kaksi muuta kirjaa, varsinkin jos niistä olisi pitänyt paljon. Ja moni muu on kuitenkin tähän (kuten Furnivallin kirjoihin yleensäkin) ihastunut.

The Russian Concubine:

1. The Russian Concubine (2007)
2. The Concubine's Secret, aka The Girl from Junchow (2009)
3. The Jewel of St. Petersburg (2010) - Pietarin jalokivi (2012)

Kate Furnivall Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Booklovin' ja Länsiväylä

Mario Vargas Llosa: Keltin uni

El sueño del celta

Julkaistu 2010, suomennos 2011
518 sivua.

Nobel-palkittu Mario Vargas Llosa kertoo uusimmassa romaanissaan irlantilaisen historiallisen henkilön Roger Casementin värikkään elämäntarinan. Casement syntyi 1860-luvulla lähellä Dublinia perheeseen, jossa samanniminen isä oli vahvasti brittimielinen protestantti ja äiti salaa katolinen. Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla. Vanha Casement on Irlannin Pääsiäiskapinan jälkeen vuonna 1916 kuolemaantuomittuna vankina brittiläisessä vankilassa odottamassa tietoa armonanomuksestaan ja odottelun lomassa kerrotaan hänen elämästään Britannian konsulina ja kuinka hän löysi kutsumuksena Irlannin itsenäisyyden puolustajana

Kaksikymppisenä idealistina Casement lähti Afrikkaan ja 1900-luvun alussa hän sai tehtäväkseen selvittää Ison-Britannian konsulina mitä Belgian kuninkaan Leopold II:n omistamassa Kongossa oikein tapahtuu. Casementin idealismi oli vähitellen karissut hänen Afrikan-vuosiensa aikana ja varsinkin matka kuuluisan löytöretkeilijän ja sankarin Henry Morton Stanleyn seurassa sai hänet huomaamaan kuinka julmasti länsimaiset ryöstivät ja valtasivat maata omiin tarkoituksiinsa oikean uskonnon ja sivistyksen nimissä.

"... Tänne tulee yhtöitä, jotka antavat heille työtä. Kouluja, joissa he oppivat sivistyneitä kieliä ja joissa heidät opetetaan pukeutumaan, rukoilemaan oikeaa Jumalaa ja puhumaan kristillisesti eikä noita apinamurteita, joita he nyt mongertavat. Vähitellen he muuttavat barbaariset tapansa nykyaikaisten ja sivistyneiden ihmisten tavoiksi. Jos he tietäisivät, mitä me heille teemme, he suutelisivat jalkojamme. Mutta heidän henkinen tasonsa on lähempänä krokotiilin ja virtahevon tasoa kuin teidän tai minun tasoani. Siksi me päätämme heidän puolestaan , mikä on heille hyväksi, ja siksi me panemme heidät allekirjoittamaan näitä sopimuksia. Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat vielä kiittämään meitä, eikä olisi lainkaan ihme, vaikka he jonkin ajan kuluttua alkaisivat jumaloida Leopold II:ta samalla tavalla kuin he nyt jumaloivat taikakalujaan ja mörköjään." (Stanley Casementille, s 45-46)

Casement kiertää Kongoa kuuntelemassa ihmisten kertomuksia väärinkäytöksistä, riistosta, kidutuksesta ja murhista. Lontoossa Casement kirjoittaa pitkän raporttinsa uloministeriölle ja hänestä tulee kuuluisa kun hallitus julkaisee sen. Kokemukset Afrikassa saivat Casementin ajattelemaan Irlannin tilannetta ja huomaamaan kuinka se on vastaavasti brittien vallan alla ja hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä tätä miehittäjävaltaa kohtaan, jonka palveluksessa hän itsekin työskentelee. Brasilian tylsemmän toimeksiannon jälkeen hänet lähetetään Peruun, josta Kongon tilannetta vastaavasti on alkanut kuulua huhuja vakavista väärinkäytöksistä brittiomisteisen kumiyhtiön alueilta. Jos mahdollista, Perun todellisuus on vieläkin raaempi kuin Kongon ja siellä edes paljastetuista julmuuksista ei niin vaan saakaan ketään vastuuseen, edes Iso-Britannian tuella.

Casementin tie johtaa sankaruudesta petturiksi kun hän "radikalisoituu" ja alkaa ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Hänen iso virheensä on hakea ensimmäisen maailmansodan aikaiselta Saksalta tukea, ajatuksena "viholliseni vihollinen on ystäväni ". Lisäksi tarinan edetessä hänen homoseksuaalisuutensa ja himo nuoria, hyvävartaloisia miehiä kohtaan saa yhä enemmän tilaa ja Casementin vangitsemisen jälkeen hänen päiväkirjoistaan julkistetut rivot kirjoitukset tuhoavat hänen maineensa vuosikymmeniksi ja saattavat itseasiassa koko henkilön unohduksiin pitkäksi ajaksi.

Vargas Llosan kirja on kyllä hieno. Keltin uni jakautuu kolmeen osaan (Kongo, Amazonia ja Irlanti) ja 15 kappaleeseen. Kirjoitustyyli on erikoinen siinä mielessä, että kappaleen alussa monesti kerrataan jotain edeltäviä tapahtumia tai vankila-aikana kerrotut lyhyet jutut tulevat uudestaan esille menneisyyden aika-jaksolla, joten tätä voi hyvin lukea pätkittäinkin. Suomenkielinen Wikipedia kutsuu tätä teosta moraliteetiksi ja englanninkielinen historiallisen romaanin ja journalistisen kronikan yhdistelmäksi. Mukana on myös maailmanpolitiikan kiemuroita, paljon todellisia historian hahmoja ja kiinnostavia katsauksia näiden muutamien maiden vaikeaan historiaan.

On karmaisevaa, kuinka eurooppalaiset suhteellisen hyvine tarkoitusperineen saavat aikaan massiivisia kansanmurhia ja tuhoavat heimoja sukupuuton partaalle huolimattomuuttaan ja rikkauksien sokaisemina. Vargas Llosa kuitenkin kuvailee näitä kauheuksia siinä määrin ulkopuolisen silmin, että nenäliinoja ei tarvitse varastoida tätä kirjaa varten. Alkuperäisväestön edustajiin, tapohin tai kulttuureihin ei juuri tutustuta, vaan näkökulma on tarkkailevan haastattelijan koko ajan.

Hieno kirja, tämä kannattaa kyllä lukea! Olen suhtautunut Nobel-voittajiin hieman ennakkoluuloisesti ja ajatellut, että heidän teoksensa tuskin sopivat minulle kun pidän yleensä vauhdikasta toimintaa sisältävistä tarinoista, mutta ehkä tämä tuo hieman muutosta tuohon ajattelutapaan.

Mario Vargas Llosa Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Keltin unen ovat lukeneet mm Kirjaton, Kirjahamsteri, Luettua ja juttua löytyy myös Helsingin Sanomista.