Julkaistu 2010, suomennos 2011
345 sivua.
Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogian aloituksesta onkin kulunut yllättävän pitkä aika, ennen kuin nyt vihdoin pääsin palaamaan Samin ja Gracen tarinan pariin. Nyt jo muutaman kuukauden ajan on oikein tehnyt mieli päästä takaisin Mercy Fallsiin ja hyvänä muistuttajana on toiminut Emilie Le Masque Rouge -blogista, hän kun on lukenut tämän trilogian nyt alkukesästä. Stiefvater on muuten hyvä ystävä Veritaika-kirjasta tutun Tessa Grattonin kanssa ja Grattonia kiitellään Häivähdyksessäkin. Ja sarjan jatkuvajuonisuudesta johtuen juttu sisältää spoilereita Väristystä lukemattomille.
Sam, entinen ihmissusi, on nyt parantunut ja kylmä ilma ei häntä enää sudeksi muuta. Tämän takia Grace ja Sam voivat olla kunnolla pariskunta ja viettää aikaa yhdessä, mutta kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Grace sairastelee ja oirehtii kuin olisi muuttumassa sudeksi, eivätkä tavalliset lääkärit osaa auttaa. Susilauman tulevaisuutta turvaamaan hankittu uusi jäsen Cole on entinen supertähti, joka haluaa olla susi ja unohtaa ihmisyytensä kokonaan. Isabel kiinnostuu Colesta, mutta heidänkin suhteensa on vaikea. Taustansa ja oppineisuutensa vuoksi Colesta kuitenkin voisi olla apua Gracen sairauden selvittelyssä. Lisäksi Isabelin isä vihaa susia ja jahtaa heitä edelleenkin aseensa kanssa, tappavin tuloksin.
Trilogian ensimmäinen osa Väristys oli aikoinaan yllättävä ja pettymys, koska odotin tarinalta paljon enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Nyt toinen osa oli sikäli helpompi luettava, että Stiefvaterin tyyli ja juonen käsittely oli tiedossa. Häivähdys on samalla lailla vähäeleinen ja hitaasti etenevä kuin Väristyskin, mutta nyt se ei enää häirinnyt eikä juoni tuntunut tylsältä missään vaiheessa. Itse asiassa aloin pitää tästä sarjasta todella paljon ja viimeinen osakin pitää lukea ihan pian.
Samin ja Gracen suhde ei Häivähdyksessä kauheasti etene ja uusi tulokas, salaperäinen Cole onkin hyvä lisä henkilögalleriaan. Pää-ärsytyksenaihe Väristyksestä, eli hyvin lyhyet luvut, on kuitenkin mukana tässäkin teoksessa ja kertojaäänen vaihtuminen tiiviisti jopa lukujen sisällä vielä korostaa tätä pätkittäisyyttä ja juonen etenemisen jatkuvaa katkomista. Kertojina ovat nyt Samin ja Gracen lisäksi Isabel ja Cole. Jossain vaiheessa luovutin näiden suhteen, enkä edes enää yrittänyt pysyä kärryillä eri äänistä ja kuka tarinaa kuljettaa milloinkin.
Väristys toimi hyvin itsenäisenä teoksena ja tuntui kertoneen melko hyvin tarinansa loppuun, joten jatkaminen siitä eteenpäin olisi voinut olla vaikeaa. Stiefvater on tässä kuitenkin onnistunut hyvin ja osaa hyvin tuoda tarpeellisia uusia elementtejä mukaan jatkaen samalla yhtenäistä juonta eteenpäin. Itseasiassa fiksu Cole kääntääkin hieman aiempia tapahtumia ympäri aivan uuteen näkökulmaan, ja tämä hieno koukku saa innolla odottamaan jatkoa. Muita teemoja ovat mm teini-ikäisen tytön vanhempien huoli uudesta poikaystävästä ja huumeet. Hieman pelkäsin etukäteen, että kun ensimmäisen osan lopuksi Sam ja Grace vihdoin pääsivät yhteen, jatkosta voisi tulla turhan siirappista rakkaustarinaa, mutta onneksi näin ei käynyt vaan Häivähdys on paljon syvällisempi ja oikein hyvä tapaus.
Wolves of Mercy Falls - Väristys:
- Shiver (2009)- Väristys (2010)
- Linger (2010) - Häivähdys (2011)
- Forever (2011) - Ikuisuus (2011)
Lisää Häivähdyksestä: Kirjamielellä, Booklovin', Yöpöydän kirjat, Sky's the limit, Le Masque Rouge, Lukufiilis, La petite lectrice, Jossun lukupäiväkirja ja Vinttikamarissa.
"Vähäeleinen" kuvaakin hyvin fiiliksiäni tästä sarjasta! Minun kohdallani tämä toinen osio oli tosiaan vähän pettymys, koska odotin erittäin vähäeleisen, ensimmäisen osan jälkeen jotain runsaampaa, etenkin susipuolelta. Viimeisestä pidinkin sitten kaikkein eniten. :) Saas nähdä miten sinun kohdalla käy..
VastaaPoistaTosiaan ne susikuvaukset olivat aika vähissä tässä osassa, sinne suuntaan olisi ollut hyvä jatkaa tarinaa, mutta kävi se näinkin. Vika osa pitää lukea ihan pian, jäi sellainen fiilis, että enää ei tämän jutun loppuunsaattamisen kanssa odotella :)
VastaaPoista