lauantai 31. joulukuuta 2011

Maggie Stiefvater: Väristys - Väristys 1

Shiver - The Wolves of Mercy Falls 1
Julkaistu 2009, suomennos 2010.
368 sivua.

Vuoden päätteeksi päätin vihdoin aloittaa paljon faneja keränneen Väristys-trilogian lukemisen. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Mercy Fallsin pikkukaupunkiin Minnesotan osavaltiossa.

Tarina lähtee liikkeelle hyvin hitaasti ja töksähdellen, tämä siksi, että Stefvaterin luvut ovat varsinkin alussa hyvin lyhyitä, jopa vain yhden sivun tai yhden aukeaman mittaisia. Yhteensä kirja jakautuu 67 lukuun, joten keskiarvoltaankin päästään vain noin 5,5 sivuun per luku. Stiefvaterin kieli on kuvailevaa ja runollista ja kirjan ensimmäinen puolikas keskittyy lähinnä asetelman esittelyyn.

Tarinaa kerrotaan kahden päähenkilön näkokulmista. Grace on lukioikäinen tyttö, joka asuu metsän laidalla ja on hyvin kiinnostunut metsän susista. Varsinkin yksi keltasilmäinen kiehtoo häntä. Useita vuosia aiemmin sudet hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja purivat, mutta tämä keltasilmäinen pelasti Gracen. Sam on tämä keltasilmäinen ihmissusi, joka viettää talvensa suden hahmossa ja kesät ihmisenä. Sam ja Grace rakastuvat, mutta suhde tuntuu tuhoon tuomitulta alusta asti, koska he eivät voi juurikaan viettää aikaa yhdessä. Kylmä ilma ja talvi lähestyvät ja saavat Samin muuttamaan muotoa, jos tämä ei pysyttele sisätiloissa ja lämpimänä.

Alussa tämä kirja tuntui minulle hieman liian hitaalta ja pitkäveteiseltä, mutta juttu parani huomattavasti puolenvälin jälkeen kun tarinaan tuli enemmän vauhtia ja tapahtumia mukaan eikä oltu enää niin Gracen ja Samin ajatusten ja keskusteluiden varassa. Susilauma hierarkioineen on aika mielenkiintoinen tuttavuus ja kummankin päähenkilön ongelmalliset perhesuhteet tuovat hahmoihin hieman syvyyttä. Sivuhenkilöt jäävät kuitenkin vielä ainakin tässä avausosassa kovin ohuiksi. Fiilis on läpi kirjan hieman surullinen ja kylmä ilma on isossa osassa tarinaa.

Kaikenkaikkiaan ihan mukavaa luettavaa, mutta ei tämä suosiksi nouse. Jatkoa aion kuitenkin lukea, koska aihe on hyvä ja omaperäinen ja susilaumasta haluaisin tietää lisää.

Wolves of Mercy Falls - Väristys:
  1. Shiver - Väristys
  2. Linger - Häivähdys
  3. Forever - Ikuisuus
Maggie Stiefvater Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjamielellä, Katinkan kirjasto, Kirjaretket, Yöpöydän kirjat ja Humisevalla harjulla.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011

Susa tuossa joulukuun alkupuolella heitti Järjellä ja tunteella blogissaan mukavan haasteen vuoden päätteeksi. 15 kysymykseen pitäisi vasta aina jollain tänä vuonna luetulla kirjalla. Monet muut tähän ovatkin jo vastanneet ja nyt sitten minäkin liityn mukaan. Hieman ovat haastavia jotkut näistä ja valinnat vaikeita, varsinkin kun haluaisin eri kirjoja mukaan. Mieli tekisi vastata esim Philippa Gregoryn Valkoisella kuningattarella mahdollisimman moneen kun siitä niin paljon pidin :) Lisähaasteena on vielä se, kun aloitin blogini vasta nyt syyskuussa niin en tietenkään muista yhtään, että mitä sitä ennen tuli luettua. Mutta katsotaan, kuinka tässä käy...

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
Walter Isaacson: Steve Jobs.

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
Rachel Vincent: Kissatyttö (+ loput 5 osaa sarjasta, jos innostuu). Siskoni ei lue juuri ollenkaan, hieman matkakirjoja mutta ei oikein muuta ja yritän tätä houkutella häntä lukemaan :)

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?
Elizabeth Kostova: Historiantutkija. Tämä onkin jäänyt toistaiseksi kesken, mutta vakaa aikomus on saattaa luku-urakka loppuun jossain välissä...

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
Kuningatar Noor: Uskomaton elämäni. Tämä oli tosi hieno kirja ja juttuja siitä ei kovin helpolla löydy, mutta se nyt johtunee siitä kun kirja on 2000-luvun alusta.

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?
Steve Alten: Mayojen testamentti. Ei tule mitään kunnon pettymyksiä nyt heti mieleen, joten ehkä tämä oli niistä pienistä pettymyksistä suurin.

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?
En mitään yksittäistä kirjaa, niillä ei pitkälle pärjää! Pitäisi saada vähintään joku sarja mukaan, kuten Charlaine Harrisin Sookie Stackhouset tai J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta. Nämä 2 taitavat olla lempisarjojani nykyään. Yleensä varaan kirjoja lomareissuun mukaan periaatteella yksi per päivä, on sitten valinnanvaraa lukemiseen.

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar. Tuo "eniten" on vaikea. Top 3 sisältäisi Gregoryn Valkoisen kuningattaren lisäksi Isaacsonin Steve Jobsin ja kuningatar Noorin elämänkerran. Ja kaikki näistä ovat näemmä hieman erilaisia elämänkertoja, joten ne lienevät suosikkejani tähän kategoriaan.

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Sophie Kinsella: Varsinainen talousihme. Mitään kotimaista ei nyt ollut listalla, joten tätä kysymystä piti hieman pohtia. Kinsella on tosi hyvä tämän ajan nuorten naisten maailman kuvaaja, tosin hyvin humoristisella tavalla. Joten sadan vuoden päästä hän voisi olla uusi ja hieman erilainen Jane Austen :)

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Suzanne Collins: Nälkäpeli (+ jatko-osat). Ja se leffa oli tulossa, jännittää millaisen tekevät kun lukiessa näin niin vahvasti mielessäni nämä tapahtumat jo kertaalleen :)

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
Suzanne Collins: Matkijanärhi. Sanotaan nyt tähän tuo Nälkäpeli-trilogian päätösosa kun se sarjakokonaisuus kyllä pyöri mielessä ainakin, vaikka niin teki muutama muukin.

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
Walter Isaacson: Steve Jobs. Minulle eräs vuoden parhaista kirjoista ehdottomasti.

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?
Cassandra Clare: Luukaupunki

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Ryszard Kapuściński: Keisari

Meinasin vielä liittää tähän blogini Top 10 luetuimpien listauksen, mutta siellä onkin niin tiukkaa taistelua sijoista menossa, että ei voi vielä tietää lopullista järjestystä...

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kathryn Stockett: Piiat

The Help
Julkaistu 2009, suomennos 2010
Pokkari 2011, 611 sivua.

Hoksasin Piiat-kirjan lukulistalleni taas muiden blogeista, muuten tämä olisikin mennyt minulta varmaan kokonaan ohi, tämän syksyn leffaversiosta huolimatta.

Piiat kertoo yhdestä 1960-luvun rasismin pääpaikoista Yhdysvalloissa, Jacksonin kaupungista Mississipissä. Separate but equal -teoria on valloillaan, eli rotuerottelu on laillista kunhan kummallekin rodulle taataan näennäisesti omat palvelunsa. Kirjassa Jackson kuvataan hyvin pikkukaupunkimaisesti ja piirit pieniksi, vaikka toimintaa kuten tennisklubi ja ravintola löytyykin. Piti ihan tarkistaa tuo asukasmäärä ja Wikipedian mukaan 1960-luvulla väkeä olisi ollut lähes 150.000.

Tarinaa kerrotaan kolmen päähenkilön näkökulmasta. Skeeter (oikealta nimeltään Eugenia) on valkoinen plantaasinomistajan tytär, mukavasti toimeentulevasta perheestä ja juuri valmistunut yliopistosta. Kotiin palatessaan hän huomaa vanhan mustan hoitajansa kadonneen eikä kukaan suostu kertomaan, että mitä on tapahtunut. Skeeter huomaa myös ajattelevansa vähitellen eri lailla asioista kuin ystävänsä ja keksii kirjoittaa kirjan mustien kotiapulaisten elämästä, jos vaan saa houkuteltua ihmisiä kertomaan hänelle tarinoitaan.

Toiset kaksi päähenkilöä ovat Aibileen ja Minny, kotiapulaisia, jotka auttavat Skeeteriä kirjansa kanssa. Heidän erilaista elämäänsä ja vaikeuksiaan seurataan enemmän ja tarkemmin kuin Skeeteriä ja varsinkin Minny on hyvin herkullinen hahmo, värikäs ja suorapuheinen ja aina hankkiutumassa pulaan. Aibileen on vanhempi ja tasapainottava, äidillisempi hahmo räiskähtelevän Minnyn vastineeksi. Tarinan pahis on Hilly, Skeeterin hyvä ystävä, jolla on tiukat mielipiteet mustien alempiarvoisuudesta ja joka haluaa vahvistaa rotujen erilläänpitoa.

Hillyssä jäi hieman mietityttämään se, että miten näin nuori parikymppinen ja vasta koulunsa naimisiinmenon vuoksi keskeyttänyt nuori nainen voi olla Jacksonin seurapiirien ykköshahmo, luulisi jokaisesta amerikkalaisesta kaupungista löytyvän varakkaita vanhempia naisia, jotka pitävät tiukkaan kiinni reviireistään. Muuten tarina on ihan hyvä, ei niin koskettava kuin voisi olla - esimerkiksi nenäliinoja ei tämän kirjan kanssa tarvita - mutta mukavaa luettavaa, tässä ei aihetta oteta liian vakavasti. Uutta ehkä on piian näkökulma, mutta muuten en tästä kovin paljon innostunut. Kannattaa myös varautua siihen, että kirja loppuu hieman kesken, henkilöiden tarinat jäävät aikalailla auki - joillekin tämä on hyvän kirjan merkki mutta ei minulle!

Tätä tapausta on kuitenkin blogeissa luettu paljon ja monet muut ovat tästä pitäneet paljon minua enemmän, eli kannattaa vilkaista muidenkin arvioita. :)

Jim Crow -lait Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta mm: Le Masque Rouge, Lukuisa, Lumiomena, Kuutar, Luettua ja Järjellä ja tunteella.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Walter Isaacson: Steve Jobs

Steve Jobs
Julkaistu 2011, suomennos 2011
622 sivua.

Steve Jobs oli yksi digiajan ikoneista, henkilönä harvinaisen kiinnostava tapaus ja yrityksensä ehdoton keulakuva. Isaacson kirjoittaa Jobsista tämän omasta pyynnöstä, mutta hyvin rehellisesti ja monipuolisesti, kymmenien ihmisten haastatteluihin pohjaten. Tässä kirjassa ei kerrota mitään virallista totuutta Applen tai Jobsin näkökulmasta, vaan avataan tapahtumia ja henkilöitä laajemmin, monen tahon muistoja ja mielipiteitä kuunnellen. Isaacson käsittelee laajaa materiaaliaan ja noin 60 vuoden tapahtumia pääpiirteittäin kronologisesti, tosin aihe kerrallaan. Hieman matkan varrella tulee myös kertausta kun jo käsiteltyihin asioihin ja tapahtumiin palataan eri kannalta.

Kun Steve Jobs syntyi vuonna 1955 hänen vanhempansa eivät olleet naimisissa keskenään eikä hänen äitinsä isä olisi liittoa sallinutkaan, joten vauva annettiin adoptoitavaksi. Poika päätyi mutkan kautta Paul ja Clara Jobsille ja he antoivat hänelle nimeksi Steven Paul. Steve tiesi pienestä pitäen olevansa adoptoitu ja tämä hylkääminen vaivasi häntä koko elämänsä läpi. Isä Paul ei ollut koulutettu, mutta hän mielellään rakenteli ja korjaili kaikenlaista ja pystyi auttamaan Steveä alkuun tämän kiinnostuksessa elektroniikkaan, kunnes Steve hoksasi olevansa vanhempiaan fiksumpi.

Steven ura on ennakkoon ajatellen kirjan kiinnostavinta luettavaa. Jokainen askel harrastuskerhoista ja kesätöistä HP:lla oman firman Applen perustamiseen käydään tarkkaan läpi ja Isaacson osaa kirjoittaa sopivalla tasolla pitäen mielenkiinnon yllä koko ajan. Potkut Applelta ja sitä seuranneet vaikeudet uuden firman kanssa kasvattivat nuorta Steveä paljon ja Isaacsonin kuvauksesta syyt tapahtumiin tulevat hyvin selkeiksi. Seikkailu Pixarin johtajana ja piirroselokuvien maailmassa on hauska välivaihe ja lukijakin oppii tässä samalla paljon Piilaakson yritysmaailmasta.

Ihmisenä Steve oli hyvin hankala. Hän tutustuu huumeisiin kouluikäisenä ja innostuu varsinkin LSD:stä. Hän ei halua kuluttaa aikaa sellaiseen mikä häntä ei kiinnosta ja jättää koulunsa tällä perusteella kesken, päästäkseen eroon tylsistä pakollisista aineista. Hän ei myöskään halua noudattaa muiden sääntöjä vaan päättää itse omansa. Vanhemmat eivät osaa pitää häntä aisoissa vaan taipuvat Steven tahtoon. Hän on hyvin intensiivinen ihminen ja ei sensuroi ajatuksiaan ollenkaan. Hän saattaa muiden läsnäollen suoraa huutoa haukkua toisen lyttyyn ja mielellään esittää kaikki hyvät ideat ominaan. Isänä ja aviomiehenä Steve Jobs ei vaikuta olleen läheskään parhaimmillaan ja hän kertookin halunneensa tämän kirjan kirjoitettavaksi, että hänen lapsensa oppisivat tuntemaan hänet.

Pidin tästä kirjasta todella paljon ja suosittelen tätä ehdottomasti kaikille luettavaksi. Parhaita kohtia ovat ne, missä päästään seuraamaan Steven ajattelutapaa ja innovointia. Hän on hyvin tiukka alaisilleen, mutta niin usein oikeassa vaatimuksineen, että useimmat ymmärtävät miksi Steven oikut pitää toteuttaa. Applen ja Microsoftin suhteista kertovat sekä Jobs että Bill Gates ja kiistaa suljettu vs avoin ympäristö käsitellään paljon. Tosin näiden kahden firman lisäksi monet muut eivät kyllä varmasti Microsoftia kovin avoimeksi väittäisi vaikka se lisenssoikin tuotteitaan muille. Kaikenkaikkiaan kyseessä on hyvin perusteellinen ja paljon ajatuksia herättävä teos hankalasta ihmisestä, mielenkiintoisesta ajanjaksosta ja eräästä maailman tunneituimmista brändeistä. Sekä niistä keksinnöistä, jotka mullistivat maailman.


Steve Jobs Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Talouselämä, Aamulehti ja KirjaKissa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Ally Condie: Tarkoitettu - Tarkoitettu 1

Matched
Julkaistu 2010, suomennos 2011
326 sivua.

Alun perin aioin lykätä tämän paljon blogeissa esiintyneen Ally Condien trilogian aloittamista sen verran, että saan luettua kaikki kirjat suht hyvin putkeen, mutta enpäs sitten malttanutkaan odottaa ensimmäisen osan kanssa. Nyt kuitenkin on hieman sellainen fiilis, että ehkä olisi pitänyt odotella kuitenkin...

17-vuotias Cassia elää tulevaisuuden Yhteiskunnassa, joka sääntelee hyvin pitkälle asukkaidensa koko elämää, tehokkuuden periaatteiden mukaan. Valmiit määräykset toimitetaan asukkaille töistä, ruokailuista, vapaa-ajasta, kuolemasta ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Jopa parinmuodostus tapahtuu tarkkojen laskukaavojen mukaan, mutta tässä Cassian kohdalla näyttäisi tapahtuvan mahdoton virhe. Hänelle ilmoitetun parin, parhaan ystävänsä Xanderin sijasta Cassia näkee näytöltään vilaukselta tuttavansa Kyn kuvan ja tämä vahinko saa Cassian silmät avautumaan vähitellen ja koko Yhteiskunnan asetelma alkaa häntä epäilyttää.

Condie kirjoittaa pumpulimaisen pehmeästi ja tarina etenee verkkaisesti. Kolmiodraama Cassian, Xanderin ja Kyn välillä on samantapainen kuin mitä tuntuu löytyvän lähes kaikista nuorten sarjoista nykyään. Toimintaa ja vauhtia ei tässä ensimmäisessä osassa juuri ole, vaan nyt päästään vasta hieman tutustumaan Cassian maailmaan ja Yhteiskuntaan. Olin odottanut tältä avaukselta enemmän, jotain Nälkäpelin tyylistä, joten lukiessani ihmettelin koko ajan, että milloin tarina pääsee kunnolla vauhtiin hitaan esittelyn jälkeen. Vasta puolenvälin paikkeilla hoksasin, että tässä tämä oikeasti on ja aloin paremmin nauttia lukemastani.

Taiteen rajoittaminen vain 100 teokseen per laji, käsin kirjoittamisen taidon katoaminen ja runous saavat suuren sijan Condielta. Tämä on yksi syy siihen, että en ihastunut Tarkoitettuun suoraan. Minua kiinnostaisi poliittinen järjestelmä, valtio ja muut tämän tyyppiset asiat enemmän. Ja itseasiassa Condien luoma Yhteiskunta on hyvin kiinnostava ja toiveet sarjan seuraavalle osalle ovat korkealla, jos siellä sitten päästäisiin paremmin perehtymään näihin minua eniten kiinnostaviin kohteisiin. Asetelma provinssien kesken ja käynnissä oleva sota vihollista vastaan herättivät mielenkiinnon, vaikka näitä aiheita ei Tarkoitetussa juuri vielä käsiteltykään, joten pitänee lukea jatkoa piakkoin.

Tarkoitettu-trilogia:
  1. Matched - Tarkoitettu
  2. Crossed - Rajalla (06/2012)
  3. Reached (11/2012)
Ally Condie Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Vinttikamarissa, KirjaretketLa petite lectrice ja Yöpöydän kirjat.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot - 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa

Les Aquariums de Pyongyang, dix ans au goulag nord-coréen
Julkaistu 2000, suomennos 2009
Pokkari 2011, 226 sivua.

Pohjois-Korea on nyt ollut uutisissa paljon, joten se olikin siten sopiva valinta maailmanvalloitusprojektin seuraavaksi kohteeksi. Nyt on ihmetelty Kim Jong-il:n kuoleman aiheuttamia surureaktioita pohjoiskorealaisissa ja tässä Kang Chol-hwanin kirjassa sivutaan hieman Suuren Johtajan Kim Il-sungin kuoleman aikaa.

Kangin perhe on korealainen, mutta hänen isovanhempansa päätyivät asumaan miehittäjävaltio Japaniin töiden perässä. Kuitenkin ennen Kangin syntymää 1960-luvulla hänen isovanhempansa kuuntelivat ja uskoivat Pohjois-Korean propagandaa ja päättivät muuttaa sinne, tuhansien muiden mukana. Lupaukset tulevasta olivat hienoja ja he uskoivat idealistisesti pääsevänsä rakentamaan uutta hienoa maata.

Alkuun kaikki toimii kohtalaisesti vaikka pettymyksiäkin tulee vastaan. Yllätyksenä tulee se, kuinka tiukasti säännösteltyä kaikki on ja perusasiatkin kuten asunto, ruoka ja työpaikka osoitetaan valtion toimesta. Maan sisälläkään ei saa matkustaa ilman lupaa ja isoisä turhautuu liikemiehenä, kun ei saa käyttää osaamistaan hyödyksi ja kehittää toimintatapoja haluamaansa suuntaan. Lisäksi Japanin paluumuuttajista ei juuri pidetä Pohjois-Koreassa, joten ystävystyminen ei ole helppoa.

Heinäkuussa 1977 kaikki muuttuu kun isoisä joutuu vankileirille ja pian koko perhe äitiä lukuunottamatta joutuu seuraamaan perässä. Äiti on sankariperheestä, joten häntä ei katsota kanssasyylliseksi vaikka muuten aina koko perhe kärsii yhden rikkomuksista. Leirielämä Yodokissa on järkyttävää, olosuhteet ovat epäinhimilliset, koko ajan on nälkä, työ on rankkaa ja opiskelu turhaa, joten ihmisiä kuolee jatkuvasti. Vartijoita ja vakoojia pitää muistaa varoa, koska vääristä sanoistakin saattaa tulla ankara rangaistus.

Kokonaisuutena tämä on hieno kirja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Iso osa tekstistä tietysti keskittyy kuvaamaan elämää vankileirillä ja elo siellä on hyvin rankkaa, mutta kuvaus pääpiirteiltään poikkeaa yllättävän vähän muista pahoista oloista, joista olen lukenut. Vakoojat, ilmiannot, kritiikit ja itsekritiikit ovat tuttuja muistakin kuvioista. Pohjois-Koreaan on kuitenkin hyvin kiehtovaa päästä tutustumaan sekä maana, että ihmisten ja näiden ajattelutavan kannalta.

Pitänee nyt tämän luettuani ja aiheesta innostuttuani tutustua myös Barbara Demickin teokseen Suljettu maa.

Kang Chol-Hwan Wikipediassa ja Pjongjangin akvaariot Adlibriksessä.

Juttua tästä löytyy myös näistä: Kirjanviemää, Luin kirjan ja Kolmas linja.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Bernard Cornwell: Pohjoisen valtiaat - The Saxon Stories 3

Lords of the North
Julkaistu 2006, suomennos 2009
Pokkari 2010, 368 sivua.

800-luvun viikinkiaikojen Englannin ja Bernard Cornwellin päähenkilön Uthredin seikkailutarina jatkuu Pohjoisen valtiaissa. Ensimmäistä Cornwellia (Viimeinen kuningaskunta) aloittaessani en juuri tiennyt mitä odotettavissa olisi, mutta nyt mitä enemmän näitä luen niin sitä paremmin tunnun pääsevän tyyliin sisälle ja sitä paremmalta nämä kirjat myös vaikuttavat.

Edellisen kirjan Kalpean ratsastajan tapahtumista on kulunut noin kuukausi ja Uthred on 21-vuotias nuorimies. Tarinaa kerrotaan vanhan Uthredin näkökulmasta, joten hän osaa katsoa omia vanhoja tekemisiään kriittisesti ja nuori Uthred onkin ylimielinen ja rohkea, mutta silti hyvin sympaattinen sankari. Viikinkikasvatuksen saanut englantilainen Uthred elää edelleen kahden maailman välissä, kristinuskoa halveksien ja viikinkimytologiaan tukeutuen. Uthred on siinä mielessä avomielinen, että hän arvioi tapaamiaan ihmisiä henkilöinä ja tekojen pohjalta eikä kansallisuuden mukaan ja ystäviä hänellä onkin eri maista.

Todellinen kuningas Alfred Suuri on tällä kertaa sivussa tapahtumista, kun Uthred lähtee pohjoiseen kostoretkelle. Aiemmin sarjassa Uthredin tanskalainen kasvatti-isä murhattiin julmasti ja Uthred on vannonut kostavansa kuolemat. Hän tuntee koston velvollisuudekseen ja saa hyvän tilaisuuden koittaa onneaan Kjartanin ja tämän pojan kanssa, kun edellisen osan taistelujen jälkeen koittaa rauhaisampi ajanjakso.

Tarina on viihdyttävä ja vetävä, mukana on juonitteluja, petos ja kekseliäitä kuvioita. 800-luvun elämästä saadaan taas hyvä silmäys ja tähän ympäristöön on aina mukava palata, koska teksti on hyvin uskottavaa. Uthred viihtyy taisteluissa paremmin kuin politiikassa, mutta joutuu silti vedetyksi mukaan myös näihinkin juonitteluihin. Ja onhan Uthredilla omiakin tavoitteita, ilmeisesti sarjan läpi jatkuvana juonena on mukana hänen vahva halunsa saada isänsä alueet Bebbanburgissa ja tittelinsä vallattua takaisin ne varastaneilta sukulaisilta.

The Saxon Stories:
  1. The Last Kingdom (2004) - Viimeinen kuningaskunta
  2. The Pale Horseman (2005) - Kalpea ratsastaja
  3. The Lords of the North (2006) - Pohjoisen valtiaat
  4. Sword Song (2007) - Miekkojen laulu
  5. The Burning Land (2009) - Palava maa
  6. Death of Kings (2011)
Tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Morre, Booksy ja Nipvet.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Paul Johnston: Kuolemanleikki - Matt Wells 2

The Soul Collector
Julkaistu 2009, suomennos 2009
443 sivua.

Suomenkielistä kantta ei taas löytynyt, joten pitää käyttää kuvana tätä englanninkielistä versiota, joka ei tällä kertaa muistuta ollenkaan kotimaista vihreää kantta. Kuolemanleikki jatkaa tarinaa siitä, mihin Tappolistassa päädyttiin, joten tuo sarjan ensimmäinen teos on hyvä lukea ensin.

Tappolistan tapahtumista on kulunut 2 vuotta ja Matt Wells on saanut menestystä tositapahtumiin perustuvalla teoksellaan, nimeltään Tappolista. Hän myös seurustelee etsivä Karen Oatenin kanssa, joka auttoi selvittämään edellisen tarinan rikokset. Itse pääpahis Valkoinen paholainen jäi kiinni, mutta hänen apulaisensa pakeni Tappolistan lopuksi, joten Matt on käyttänyt kuluneet 2 vuotta valmistautuakseen mahdollisimman hyvin tämän apulaisen uuteen kohtaamiseen. Matt on varma vanhojen tapahtumien pohjalta, että uusi kohtaaminen on tulossa ja apulainen haluaa edelleen kostaa ja epäilykset osoittautuvat nyt todeksi.

Taattuun Johnstonin tyyliin raakoja kuolemia alkaa kertyä taas paljon. Uhrien joukossa on kirjailija, turkkilais- ja kurdirikollisliigojen jäseniä ja Mattin läheinen ystävä ja poliiseillakin on täysi tekeminen pohtiessa, että liittyvätkö nämä erilliset tapahtumat jotenkin yhteen. Matt saa taas Tappolistan hengessä selvitettäväkseen arvoituksia, jotka ratkaisemalla hän voi estää seuraavan kuoleman. Välillä piipahdetaan myös salaseuran palvontamenoissa, joten vauhtia riittää. Tätä kirjaa pitäisikin lukea kunnolla ajatuksella, että pysyvät kaikki henkilöt ja tapahtumat järjestyksessä päässä. Muutaman kerran tuli tunne, että nyt ei oikein muista enää, että kenestä on kyse ja pitäisi palata jotain sivuja taaksepäin - hieman huolimaton lukija kun olen.

En edelleenkään innostunut Matt Wellsistä yhtä paljon kuin Johnstonin aiemmasta sankarista Alex Mavrosista, mutta tämän sarjan kolmas osa Paholaisen pergamentit odottaa jo lukuvuoroaan hyllyssä (yli 50 lukemattoman kirjan joukossa - sitä pidemmälle en halunnut laskea!). Jotenkin Matt (vaikka ihan menestyvä nyt tässä osassa onkin) ei herätä sympatioitani vieläkään. Aiempi teoriani siitä, että tämä kylmäksi jättävä suhtautuminen johtui osittain siitä, että päähenkilö oli hieman surkea tapaus ei nyt taidakaan pitää paikkaansa. Hyvin Johnston kuitenkin kirjoittaa ja tuntuu tekevän taustatutkimuksensa huolella asiasta kuin asiasta, joten ei liene syy sielläkään.

Ihan hyviä kirjoja nämä kyllä ovat, tuntuvat vaan vaativan lukijalta hieman enemmän tarkkaavaisuutta kuin mitä minusta nyt tässä mielentilassa saa irti. Suosittelen, jos miehinen rikostarina kiinnostaa, tässä ainakin riittää toimintaa, murhia ja henkilöhahmoja. Romantiikkaa tai ihmissuhteita ei näissä juuri käsitellä vaikka Harlequinin kirjoja ovatkin :)

Matt Wells -kirjat:
Kuolemanleikki englanniksi Adlibriksessä.

Sophie Kinsella: Minishoppaaja - Himoshoppaaja 6

Mini Shopaholic
Julkaistu 2010, suomennos 2011
Pokkari 2011, 541 sivua.

Vuodenajasta johtuen jouluinen versio Sophie Kinsellan kannesta vetosi ja siten Minishoppaaja päätyi luettavaksi. Muutenkin mieli teki jotain kevyttä viihdettä näin joulun alla ja Kinsellaa parempia ei monia ole. Himoshoppaaja-sarjan alkuaikoina pidin näistä teoksista paljonkin, mutta nuo pari viimeisintä eivät ole enää vedonneet samalla lailla. Kirjat tuntuvat hieman toistavan samaa kaavaa ja olenkin tykästynyt enemmän Kinsellan yksittäisteoksiin, jotka tuntuvat paljon monipuolisimmilta.

Becky Brandon (os Bloomwood) on nyt nuori brittiäiti ja hänen 2-vuotias tyttärensä Minnie on aikamoinen täystuho, joka onnistuu hoitamaan heille porttikieltoja useampaankin paikkaan. Becky on tartuttanut tyttäreensä shoppausvillityksensä ja Minnie onkin oppinut vaatimaan kaikkea kivaa näkemäänsä omakseen. Nyt ollaan talouskriisin aikakaudella ja Beckynkin pitäisi perheineen oppia säästäväisyyttä, mikä ei kyllä Bloomwoodeille tule luonnostaan. Becky päättää piristää kiireistä miestään Lukea järjestämällä tälle yllätyssynttärit ja Beckyn tuntien kaikki ei todellakaan mene putkeen. Beckyllä riittää mielikuvitusta, joten juhlien teema ja laajuus paisuu kuten myös kutsuvieraslistakin ja kaikki pitäisi pystyä jotenkin pitämään Lukelta salassa.

Uutta kirjassa on Beckyn äitiys ja Minnien kasvatukseen liittyvät seikat. Brandonit kokeilevat Minnielle hoitajaa ja kasvatusasiantuntijaa, jonka vierailut ovat mielestäni kirjan parhaita hetkiä. Vanha shoppausteema on tietysti mukana myös ja Beckyn kohdalla se menee taas niin yli, että hieman jo ärsyttää itsehillinnän puute, vaikka humoristisesti jutut onkin kirjoitettu. Pahimpia on, kun Becky säästölinjallaan joutuu pohtimaan uusia tapoja saada shoppausrahaa ja hän keksii Minnien viikkorahat tähän tarkoitukseen.

Minnien kasvatuspuoleen olisi voinut panostaa enemmänkin, pidin paljon asiantuntija Nanny Suesta, joten olisin mielelläni nähnyt Beckyn hänen koulutettavanaan pidempään. Tosin Beckyn himoshoppauksen hallintaan saaminen voisi vaikeuttaa sarjan jatkoa, mutta kyllä tämä sarja jo enemmänkin uudistusta voisi kaivata, vaikka faneja tuntuu vielä riittävänkin. Lukesta olisi mukava lukea enemmänkin. Nyt kun ollaan naimisissa asti niin luulisi juttua riittävän myös aviomiehestä ja parisuhteessa, mutta Luke on hyvin kiireinen töissään ja osallistuu tarinaan kunnolla vain parissa kohdassa.

Mukavaa lukemista joulushoppailukiireiden keskellä, mutta hieman olisi voinut tekstiä karsia :)

Himoshoppaaja-sarja:
  1. The Secret Dreamworld of a Shopaholic (2000) - Himoshoppaajan salaiset unelmat
  2. Shopaholic Abroad (2001) - Himoshoppaaja vierailla mailla
  3. Shopaholic Ties the Knot (2001) - Himoshoppaajan ratkaiseva askel
  4. Shopaholic & Sister (2004) - Himoshoppaajan sisko
  5. Shopaholic & Baby (2007) - Himoshoppaajan vauva
  6. Mini Shopaholic (2010) - Minishoppaaja
Sophie Kinsella Wikipediassa ja Minishoppaaja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukenet myös Norkku, Sara ja Susa.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Sharon Sala: Myrskytuulten viemää -trilogia

Nyt joulukuussa on ollut niin paljon muita kiireitä, että lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle ja varsinkin juttujen kirjoittaminen muutamista lukemistani on unohtunut lähes kokonaan.

Sharon Salan trilogian hirmumyrskyn kouriin joutuvasta louisianalaisesta pikkukaupungista sain kuitenkin vasta luettua loppuun ja tässä tulee koostejuttu sarjasta. Tapahtumat Bordelaisessa lähtevät liikkeelle yhdestä tuhoavasta tornadosta, josta kolme eri tarinaa saa alkunsa. Kaikkien kolmen kirjan aikajana on sama ja paikallinen poliisipäällikkö selvittelee kaikkia tapahtumia yhtäaikaa.

Ensimmäinen kirja Myrskytuulten viemää kertoo kirjailija Carolina (Cari) Northista, joka näkee naapurinsa hautaavan ruumiin. Sitten tornado iskee ja tappaa matkallaan koko Carin perheen ja Cari päättää tekeytyä serkukseen Susaniksi paetakseen naapuriaan. Romantiikka tulee mukaan kuvioihin, kun Cari saa avukseen Susanin pomon Miken. Carin pitää Miken avulla selvittää naapurinsa tekemiset, jotta hänen ei tarvitse pelätä murhaajan kostoa ja hän voisi palata takaisin omaksi itsekseen.

Toinen kirja Tuhon tuulet kertoo Earlen perheestä. Katie ja J.R. ovat asumukserossa J.R.:n otettua vastaan työpaikan eri paikkakunnalta. Tornadon iskiessä Katie on pienen poikansa Bobbyn kanssa kirkolla ja tuulten tyynnyttyä Bobby on kadonnut. Tarinaa seurataan alusta alkaen Katien, J.R.:n ja Bobbysta kiinnostuneen pedofiilin näkökulmasta, joten lukija tietää koko ajan paljon enemmän kuin tarinan hahmot. Bobbyn luullaankin alkuun joutuneen tornadon uhriksi ja kun sieppaus vahvistuu eräs vahva epäilty on erossa asuva isä J.R.

Pedofiilitarina kerrotaan hyvin siististi ja pehmosti. Tarinan pahis on enemmän säälittävä kuin pelottava ja eteen tulee kaikenlaisia uskomattomia kommelluksia, jotka estävät mitään pahaa tapahtumasta sieppaajan ja Bobbyn välillä.

Kolmannen kirjan Yhdessä tuulta päin tarinaan viitataan sarjan aiemmissa osissa, mutta varsinainen selvittely hoidetaan kokonaan tässä teoksessa. Bordelaisen tornado rikkoo paikallisen poliisiaseman putkan seinän ja neljä vankia pääsee pakenemaan. Tämä neljän porukka on kaikki otettu yhdessä kiinni ja se sisältää huumeviraston agentin Nick Aroyon, jonka 8 kuukautta kestäeen peiteoperaation piti olla jo loppusuoralla. Vankiporukka päätyy pakomatkallaan piilottelemaan tarinan varsinaisen päähenkilön Amalia Popen vanhaan taloon, jonka tämä on juuri perinyt isoäidiltään.

Kaikki kirjat sisältävät viittauksia muihin kaupungin samanaikaisiin tapahtumiin, eli sarjan muihin osiin, mutta mielestäni näitä voi silti lukea yksittäinkin. Tyyli on hieman pehmojännitystä ja jokainen osa sisältää myös romantiikkaa jonkin verran. Normijännäreistä tyyli poikkeaa siinä, että kaikissa näissä tarinaa seurataan monen osapuolen silmin, eli lukija tietää aina kaiken mitä on tapahtumassa, joten yllätyksiä ei ole luvassa.

Sala ei ollut minulle kirjailijana tuttu ennen näitä teoksia eikä hänestä mikään suosikki tullut tämän sarjan myötäkään. Kirjat ovat ihan mukavan viihdyttäviä ja nopeita lukea, mutta eivät mitään mieleenpainuvia merkkiteoksia. Hyvää lukemista olisi pinossa odottamassa vuoroaan niin paljon, että jatkossa saatan hyvinkin jättää nämä Sharon Salan teokset väliin.

Storm Front - Myrskytuulten viemää (2010, suomennettu 2011):
  1. Blown Away - Myrskytuulten viemää (330 sivua)
  2. Torn Apart - Tuhon tuulet (331 sivua)
  3. Swept Aside - Yhdessä tuulta päin (329 sivua)

lauantai 3. joulukuuta 2011

Ryszard Kapuściński: Keisari

Cesarz
Englanniksi: The Emperor: Downfall of an Autocrat
Julkaistu 1978, suomennettu 2006.
Pokkari 2009, 205 sivua.

Maailmanvalloitus jatkuu ja tällä kertaa aiheena on Etiopia ja Haile Selassien hovi. Edellä lukemastani Nälkäpelin kuvitteellisesta totalitaarisesta järjestelmästä siirrytään nyt todelliseen vastineeseen, Etiopian yksinvallan kuvaukseen silminnäkijoiden kertomana. Teksti koostuu haastattelunomaisista pätkistä, joissa nimikirjamilla esiintyvät hallinnon ja palatsin virkailijat kertovat omia kokemuksiaan arkielämästään, byrokratiasta ja valtion toiminnasta Mr Richardille (eli kirjailijalle). Kapuściński itsekin kommentoi tapahtumia väleissä, kursiivilla erotettuna.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Alussa perehdytään hovielämään ja päiväjärjestykseen. Tunnelma on melko naivi ja kommentoijat kertovat kuinka tärkeää on, että keisari henkilökohtaisesti päättää ja tietää kaikesta, eikä kukaan riko lojaalisuuden periaatteita vastaan yrittämällä hoitaa jotain itse. Päivä alkaa aina ilmiantotunnilla, jolloin käydään henkilökohtaisesti kertomassa keisarille muiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Kaikki tapahtuu suullisesti, sillä keisari ei kirjoita tai lue, vaikka onkin lukutaitoinen. Hänellä on oma kynäasioidenministeriö, jonka virkailijat kirjaavat ylös puheet ja päätökset. Tätä seuraa nimitystunti, jolloin keisari palkitsee ja ylentää, mutta myös rankaisee, alentaa ja erottaa oman mielensä mukaan, yrittäen pitää tasapainoa eri ryhmittymien välillä.

Nimitystunnin jälkeen vuorossa on rahavaraintunti, jolloin hierarkian yläpäässä olevat pääsevät esittämään raha-anomuksensa keisarille. Keisari tekee päätöksensä, mutta maksaminen on varainhoitajan vastuulla ja hänen tehtävänsä on pitää kukkaron nyörit tiukoilla, joten anojat saavat monesti yllättyä ikävästi avatessaan saamansa kuorensa. Samalla lailla päätöksissään keisari on monesti moniselitteinen ja vaikeaselkoinen ja on kynäasioidenministerin vastuulla kirjata päätös ymmärrettävästi. Virkanimikkeitä ja rooleja on joka lähtöön, kuten koiranpissan pyyhkijä, (jalka-)tyynypalvelija ja seremoniavirkamies, jonka ainoa tehtävä on kumartaa keisarille merkiksi kun suunniteltu aikavaraus on käytetty ja on aika siirtyä eteenpäin.

Toinen osa kirjasta selventää hovin keskenäistä kilpailua ja Etiopiassa koetaan myös vallankaappausyritys. Ongelmia nousee esimerkiksi siitä, että keisari on hyvää hyvyyttään lähettänyt merkkihenkilöiden jälkikasvua ulkomaille opiskelemaan ja palattuaan nämä nuoret alkavat ajatella. Hallinnolle tämä on petos, vain keisari ajattelee itse ja muut toteuttavat näitä käskyjä. Kolmas osa kertoo siitä, miten kaikki lopulta luhistuu, nälänhätä tulee julkiseksi ja hallitsijoiden haalimat mittavat omaisuudet paljastuvat.

Tämä oli yllättävän hieno kirja. Kapuścińskin hovin virkailijoille antama ääni on kiehtovaa luettavaa. He kaikki suhtautuvat keisariinsa kuin jumalaan, joka on aina oikeassa ja kaiken arvostelun yläpuolella. Tuntuukin uskomattomalta, että nämä tapahtumat kuvaavat 1900-lukua, enemmän hovin elämä sopisi keskiajalle. Hovi itsessään on kaiken keskus ja kaikkein tärkein. Ulkopuolisilla tapahtumilla ei juuri ole merkitystä niin kauan kun ne eivät vaikuta hoviin. Hovista ei myöskään voi lähteä, koska silloin helposti menettää vaivalla saavutetun asemansa. Hieman kirjassa pohditaan myös sitä, että tiesiko Haile Selassie itse maansa tilaa ja nälänhädän laajuutta ja tämän luettuani on kyllä helppo ymmärtää miksi, jos ei tiennyt.

Haile Selassie Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän on lukenut myös Nipvet ja Hesarilta ja Kiiltomadostakin löytyy arvio.
Suomentaja Tapani Kärkkäinen kirjoittaa Ryszard Kapuścińskista.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...