lauantai 31. joulukuuta 2011

Maggie Stiefvater: Väristys - Väristys 1

Shiver - The Wolves of Mercy Falls 1
Julkaistu 2009, suomennos 2010.
368 sivua.

Vuoden päätteeksi päätin vihdoin aloittaa paljon faneja keränneen Väristys-trilogian lukemisen. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Mercy Fallsin pikkukaupunkiin Minnesotan osavaltiossa.

Tarina lähtee liikkeelle hyvin hitaasti ja töksähdellen, tämä siksi, että Stefvaterin luvut ovat varsinkin alussa hyvin lyhyitä, jopa vain yhden sivun tai yhden aukeaman mittaisia. Yhteensä kirja jakautuu 67 lukuun, joten keskiarvoltaankin päästään vain noin 5,5 sivuun per luku. Stiefvaterin kieli on kuvailevaa ja runollista ja kirjan ensimmäinen puolikas keskittyy lähinnä asetelman esittelyyn.

Tarinaa kerrotaan kahden päähenkilön näkokulmista. Grace on lukioikäinen tyttö, joka asuu metsän laidalla ja on hyvin kiinnostunut metsän susista. Varsinkin yksi keltasilmäinen kiehtoo häntä. Useita vuosia aiemmin sudet hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja purivat, mutta tämä keltasilmäinen pelasti Gracen. Sam on tämä keltasilmäinen ihmissusi, joka viettää talvensa suden hahmossa ja kesät ihmisenä. Sam ja Grace rakastuvat, mutta suhde tuntuu tuhoon tuomitulta alusta asti, koska he eivät voi juurikaan viettää aikaa yhdessä. Kylmä ilma ja talvi lähestyvät ja saavat Samin muuttamaan muotoa, jos tämä ei pysyttele sisätiloissa ja lämpimänä.

Alussa tämä kirja tuntui minulle hieman liian hitaalta ja pitkäveteiseltä, mutta juttu parani huomattavasti puolenvälin jälkeen kun tarinaan tuli enemmän vauhtia ja tapahtumia mukaan eikä oltu enää niin Gracen ja Samin ajatusten ja keskusteluiden varassa. Susilauma hierarkioineen on aika mielenkiintoinen tuttavuus ja kummankin päähenkilön ongelmalliset perhesuhteet tuovat hahmoihin hieman syvyyttä. Sivuhenkilöt jäävät kuitenkin vielä ainakin tässä avausosassa kovin ohuiksi. Fiilis on läpi kirjan hieman surullinen ja kylmä ilma on isossa osassa tarinaa.

Kaikenkaikkiaan ihan mukavaa luettavaa, mutta ei tämä suosiksi nouse. Jatkoa aion kuitenkin lukea, koska aihe on hyvä ja omaperäinen ja susilaumasta haluaisin tietää lisää.

Wolves of Mercy Falls - Väristys:
  1. Shiver - Väristys
  2. Linger - Häivähdys
  3. Forever - Ikuisuus
Maggie Stiefvater Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjamielellä, Katinkan kirjasto, Kirjaretket, Yöpöydän kirjat ja Humisevalla harjulla.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011

Susa tuossa joulukuun alkupuolella heitti Järjellä ja tunteella blogissaan mukavan haasteen vuoden päätteeksi. 15 kysymykseen pitäisi vasta aina jollain tänä vuonna luetulla kirjalla. Monet muut tähän ovatkin jo vastanneet ja nyt sitten minäkin liityn mukaan. Hieman ovat haastavia jotkut näistä ja valinnat vaikeita, varsinkin kun haluaisin eri kirjoja mukaan. Mieli tekisi vastata esim Philippa Gregoryn Valkoisella kuningattarella mahdollisimman moneen kun siitä niin paljon pidin :) Lisähaasteena on vielä se, kun aloitin blogini vasta nyt syyskuussa niin en tietenkään muista yhtään, että mitä sitä ennen tuli luettua. Mutta katsotaan, kuinka tässä käy...

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
Walter Isaacson: Steve Jobs.

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
Rachel Vincent: Kissatyttö (+ loput 5 osaa sarjasta, jos innostuu). Siskoni ei lue juuri ollenkaan, hieman matkakirjoja mutta ei oikein muuta ja yritän tätä houkutella häntä lukemaan :)

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?
Elizabeth Kostova: Historiantutkija. Tämä onkin jäänyt toistaiseksi kesken, mutta vakaa aikomus on saattaa luku-urakka loppuun jossain välissä...

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
Kuningatar Noor: Uskomaton elämäni. Tämä oli tosi hieno kirja ja juttuja siitä ei kovin helpolla löydy, mutta se nyt johtunee siitä kun kirja on 2000-luvun alusta.

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?
Steve Alten: Mayojen testamentti. Ei tule mitään kunnon pettymyksiä nyt heti mieleen, joten ehkä tämä oli niistä pienistä pettymyksistä suurin.

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?
En mitään yksittäistä kirjaa, niillä ei pitkälle pärjää! Pitäisi saada vähintään joku sarja mukaan, kuten Charlaine Harrisin Sookie Stackhouset tai J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta. Nämä 2 taitavat olla lempisarjojani nykyään. Yleensä varaan kirjoja lomareissuun mukaan periaatteella yksi per päivä, on sitten valinnanvaraa lukemiseen.

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar. Tuo "eniten" on vaikea. Top 3 sisältäisi Gregoryn Valkoisen kuningattaren lisäksi Isaacsonin Steve Jobsin ja kuningatar Noorin elämänkerran. Ja kaikki näistä ovat näemmä hieman erilaisia elämänkertoja, joten ne lienevät suosikkejani tähän kategoriaan.

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Sophie Kinsella: Varsinainen talousihme. Mitään kotimaista ei nyt ollut listalla, joten tätä kysymystä piti hieman pohtia. Kinsella on tosi hyvä tämän ajan nuorten naisten maailman kuvaaja, tosin hyvin humoristisella tavalla. Joten sadan vuoden päästä hän voisi olla uusi ja hieman erilainen Jane Austen :)

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Suzanne Collins: Nälkäpeli (+ jatko-osat). Ja se leffa oli tulossa, jännittää millaisen tekevät kun lukiessa näin niin vahvasti mielessäni nämä tapahtumat jo kertaalleen :)

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
Suzanne Collins: Matkijanärhi. Sanotaan nyt tähän tuo Nälkäpeli-trilogian päätösosa kun se sarjakokonaisuus kyllä pyöri mielessä ainakin, vaikka niin teki muutama muukin.

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
Walter Isaacson: Steve Jobs. Minulle eräs vuoden parhaista kirjoista ehdottomasti.

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?
Cassandra Clare: Luukaupunki

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Ryszard Kapuściński: Keisari

Meinasin vielä liittää tähän blogini Top 10 luetuimpien listauksen, mutta siellä onkin niin tiukkaa taistelua sijoista menossa, että ei voi vielä tietää lopullista järjestystä...

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kathryn Stockett: Piiat

The Help
Julkaistu 2009, suomennos 2010
Pokkari 2011, 611 sivua.

Hoksasin Piiat-kirjan lukulistalleni taas muiden blogeista, muuten tämä olisikin mennyt minulta varmaan kokonaan ohi, tämän syksyn leffaversiosta huolimatta.

Piiat kertoo yhdestä 1960-luvun rasismin pääpaikoista Yhdysvalloissa, Jacksonin kaupungista Mississipissä. Separate but equal -teoria on valloillaan, eli rotuerottelu on laillista kunhan kummallekin rodulle taataan näennäisesti omat palvelunsa. Kirjassa Jackson kuvataan hyvin pikkukaupunkimaisesti ja piirit pieniksi, vaikka toimintaa kuten tennisklubi ja ravintola löytyykin. Piti ihan tarkistaa tuo asukasmäärä ja Wikipedian mukaan 1960-luvulla väkeä olisi ollut lähes 150.000.

Tarinaa kerrotaan kolmen päähenkilön näkökulmasta. Skeeter (oikealta nimeltään Eugenia) on valkoinen plantaasinomistajan tytär, mukavasti toimeentulevasta perheestä ja juuri valmistunut yliopistosta. Kotiin palatessaan hän huomaa vanhan mustan hoitajansa kadonneen eikä kukaan suostu kertomaan, että mitä on tapahtunut. Skeeter huomaa myös ajattelevansa vähitellen eri lailla asioista kuin ystävänsä ja keksii kirjoittaa kirjan mustien kotiapulaisten elämästä, jos vaan saa houkuteltua ihmisiä kertomaan hänelle tarinoitaan.

Toiset kaksi päähenkilöä ovat Aibileen ja Minny, kotiapulaisia, jotka auttavat Skeeteriä kirjansa kanssa. Heidän erilaista elämäänsä ja vaikeuksiaan seurataan enemmän ja tarkemmin kuin Skeeteriä ja varsinkin Minny on hyvin herkullinen hahmo, värikäs ja suorapuheinen ja aina hankkiutumassa pulaan. Aibileen on vanhempi ja tasapainottava, äidillisempi hahmo räiskähtelevän Minnyn vastineeksi. Tarinan pahis on Hilly, Skeeterin hyvä ystävä, jolla on tiukat mielipiteet mustien alempiarvoisuudesta ja joka haluaa vahvistaa rotujen erilläänpitoa.

Hillyssä jäi hieman mietityttämään se, että miten näin nuori parikymppinen ja vasta koulunsa naimisiinmenon vuoksi keskeyttänyt nuori nainen voi olla Jacksonin seurapiirien ykköshahmo, luulisi jokaisesta amerikkalaisesta kaupungista löytyvän varakkaita vanhempia naisia, jotka pitävät tiukkaan kiinni reviireistään. Muuten tarina on ihan hyvä, ei niin koskettava kuin voisi olla - esimerkiksi nenäliinoja ei tämän kirjan kanssa tarvita - mutta mukavaa luettavaa, tässä ei aihetta oteta liian vakavasti. Uutta ehkä on piian näkökulma, mutta muuten en tästä kovin paljon innostunut. Kannattaa myös varautua siihen, että kirja loppuu hieman kesken, henkilöiden tarinat jäävät aikalailla auki - joillekin tämä on hyvän kirjan merkki mutta ei minulle!

Tätä tapausta on kuitenkin blogeissa luettu paljon ja monet muut ovat tästä pitäneet paljon minua enemmän, eli kannattaa vilkaista muidenkin arvioita. :)

Jim Crow -lait Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta mm: Le Masque Rouge, Lukuisa, Lumiomena, Kuutar, Luettua ja Järjellä ja tunteella.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Walter Isaacson: Steve Jobs

Steve Jobs
Julkaistu 2011, suomennos 2011
622 sivua.

Steve Jobs oli yksi digiajan ikoneista, henkilönä harvinaisen kiinnostava tapaus ja yrityksensä ehdoton keulakuva. Isaacson kirjoittaa Jobsista tämän omasta pyynnöstä, mutta hyvin rehellisesti ja monipuolisesti, kymmenien ihmisten haastatteluihin pohjaten. Tässä kirjassa ei kerrota mitään virallista totuutta Applen tai Jobsin näkökulmasta, vaan avataan tapahtumia ja henkilöitä laajemmin, monen tahon muistoja ja mielipiteitä kuunnellen. Isaacson käsittelee laajaa materiaaliaan ja noin 60 vuoden tapahtumia pääpiirteittäin kronologisesti, tosin aihe kerrallaan. Hieman matkan varrella tulee myös kertausta kun jo käsiteltyihin asioihin ja tapahtumiin palataan eri kannalta.

Kun Steve Jobs syntyi vuonna 1955 hänen vanhempansa eivät olleet naimisissa keskenään eikä hänen äitinsä isä olisi liittoa sallinutkaan, joten vauva annettiin adoptoitavaksi. Poika päätyi mutkan kautta Paul ja Clara Jobsille ja he antoivat hänelle nimeksi Steven Paul. Steve tiesi pienestä pitäen olevansa adoptoitu ja tämä hylkääminen vaivasi häntä koko elämänsä läpi. Isä Paul ei ollut koulutettu, mutta hän mielellään rakenteli ja korjaili kaikenlaista ja pystyi auttamaan Steveä alkuun tämän kiinnostuksessa elektroniikkaan, kunnes Steve hoksasi olevansa vanhempiaan fiksumpi.

Steven ura on ennakkoon ajatellen kirjan kiinnostavinta luettavaa. Jokainen askel harrastuskerhoista ja kesätöistä HP:lla oman firman Applen perustamiseen käydään tarkkaan läpi ja Isaacson osaa kirjoittaa sopivalla tasolla pitäen mielenkiinnon yllä koko ajan. Potkut Applelta ja sitä seuranneet vaikeudet uuden firman kanssa kasvattivat nuorta Steveä paljon ja Isaacsonin kuvauksesta syyt tapahtumiin tulevat hyvin selkeiksi. Seikkailu Pixarin johtajana ja piirroselokuvien maailmassa on hauska välivaihe ja lukijakin oppii tässä samalla paljon Piilaakson yritysmaailmasta.

Ihmisenä Steve oli hyvin hankala. Hän tutustuu huumeisiin kouluikäisenä ja innostuu varsinkin LSD:stä. Hän ei halua kuluttaa aikaa sellaiseen mikä häntä ei kiinnosta ja jättää koulunsa tällä perusteella kesken, päästäkseen eroon tylsistä pakollisista aineista. Hän ei myöskään halua noudattaa muiden sääntöjä vaan päättää itse omansa. Vanhemmat eivät osaa pitää häntä aisoissa vaan taipuvat Steven tahtoon. Hän on hyvin intensiivinen ihminen ja ei sensuroi ajatuksiaan ollenkaan. Hän saattaa muiden läsnäollen suoraa huutoa haukkua toisen lyttyyn ja mielellään esittää kaikki hyvät ideat ominaan. Isänä ja aviomiehenä Steve Jobs ei vaikuta olleen läheskään parhaimmillaan ja hän kertookin halunneensa tämän kirjan kirjoitettavaksi, että hänen lapsensa oppisivat tuntemaan hänet.

Pidin tästä kirjasta todella paljon ja suosittelen tätä ehdottomasti kaikille luettavaksi. Parhaita kohtia ovat ne, missä päästään seuraamaan Steven ajattelutapaa ja innovointia. Hän on hyvin tiukka alaisilleen, mutta niin usein oikeassa vaatimuksineen, että useimmat ymmärtävät miksi Steven oikut pitää toteuttaa. Applen ja Microsoftin suhteista kertovat sekä Jobs että Bill Gates ja kiistaa suljettu vs avoin ympäristö käsitellään paljon. Tosin näiden kahden firman lisäksi monet muut eivät kyllä varmasti Microsoftia kovin avoimeksi väittäisi vaikka se lisenssoikin tuotteitaan muille. Kaikenkaikkiaan kyseessä on hyvin perusteellinen ja paljon ajatuksia herättävä teos hankalasta ihmisestä, mielenkiintoisesta ajanjaksosta ja eräästä maailman tunneituimmista brändeistä. Sekä niistä keksinnöistä, jotka mullistivat maailman.


Steve Jobs Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Talouselämä, Aamulehti ja KirjaKissa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Ally Condie: Tarkoitettu - Tarkoitettu 1

Matched
Julkaistu 2010, suomennos 2011
326 sivua.

Alun perin aioin lykätä tämän paljon blogeissa esiintyneen Ally Condien trilogian aloittamista sen verran, että saan luettua kaikki kirjat suht hyvin putkeen, mutta enpäs sitten malttanutkaan odottaa ensimmäisen osan kanssa. Nyt kuitenkin on hieman sellainen fiilis, että ehkä olisi pitänyt odotella kuitenkin...

17-vuotias Cassia elää tulevaisuuden Yhteiskunnassa, joka sääntelee hyvin pitkälle asukkaidensa koko elämää, tehokkuuden periaatteiden mukaan. Valmiit määräykset toimitetaan asukkaille töistä, ruokailuista, vapaa-ajasta, kuolemasta ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Jopa parinmuodostus tapahtuu tarkkojen laskukaavojen mukaan, mutta tässä Cassian kohdalla näyttäisi tapahtuvan mahdoton virhe. Hänelle ilmoitetun parin, parhaan ystävänsä Xanderin sijasta Cassia näkee näytöltään vilaukselta tuttavansa Kyn kuvan ja tämä vahinko saa Cassian silmät avautumaan vähitellen ja koko Yhteiskunnan asetelma alkaa häntä epäilyttää.

Condie kirjoittaa pumpulimaisen pehmeästi ja tarina etenee verkkaisesti. Kolmiodraama Cassian, Xanderin ja Kyn välillä on samantapainen kuin mitä tuntuu löytyvän lähes kaikista nuorten sarjoista nykyään. Toimintaa ja vauhtia ei tässä ensimmäisessä osassa juuri ole, vaan nyt päästään vasta hieman tutustumaan Cassian maailmaan ja Yhteiskuntaan. Olin odottanut tältä avaukselta enemmän, jotain Nälkäpelin tyylistä, joten lukiessani ihmettelin koko ajan, että milloin tarina pääsee kunnolla vauhtiin hitaan esittelyn jälkeen. Vasta puolenvälin paikkeilla hoksasin, että tässä tämä oikeasti on ja aloin paremmin nauttia lukemastani.

Taiteen rajoittaminen vain 100 teokseen per laji, käsin kirjoittamisen taidon katoaminen ja runous saavat suuren sijan Condielta. Tämä on yksi syy siihen, että en ihastunut Tarkoitettuun suoraan. Minua kiinnostaisi poliittinen järjestelmä, valtio ja muut tämän tyyppiset asiat enemmän. Ja itseasiassa Condien luoma Yhteiskunta on hyvin kiinnostava ja toiveet sarjan seuraavalle osalle ovat korkealla, jos siellä sitten päästäisiin paremmin perehtymään näihin minua eniten kiinnostaviin kohteisiin. Asetelma provinssien kesken ja käynnissä oleva sota vihollista vastaan herättivät mielenkiinnon, vaikka näitä aiheita ei Tarkoitetussa juuri vielä käsiteltykään, joten pitänee lukea jatkoa piakkoin.

Tarkoitettu-trilogia:
  1. Matched - Tarkoitettu
  2. Crossed - Rajalla (06/2012)
  3. Reached (11/2012)
Ally Condie Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Vinttikamarissa, KirjaretketLa petite lectrice ja Yöpöydän kirjat.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot - 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa

Les Aquariums de Pyongyang, dix ans au goulag nord-coréen
Julkaistu 2000, suomennos 2009
Pokkari 2011, 226 sivua.

Pohjois-Korea on nyt ollut uutisissa paljon, joten se olikin siten sopiva valinta maailmanvalloitusprojektin seuraavaksi kohteeksi. Nyt on ihmetelty Kim Jong-il:n kuoleman aiheuttamia surureaktioita pohjoiskorealaisissa ja tässä Kang Chol-hwanin kirjassa sivutaan hieman Suuren Johtajan Kim Il-sungin kuoleman aikaa.

Kangin perhe on korealainen, mutta hänen isovanhempansa päätyivät asumaan miehittäjävaltio Japaniin töiden perässä. Kuitenkin ennen Kangin syntymää 1960-luvulla hänen isovanhempansa kuuntelivat ja uskoivat Pohjois-Korean propagandaa ja päättivät muuttaa sinne, tuhansien muiden mukana. Lupaukset tulevasta olivat hienoja ja he uskoivat idealistisesti pääsevänsä rakentamaan uutta hienoa maata.

Alkuun kaikki toimii kohtalaisesti vaikka pettymyksiäkin tulee vastaan. Yllätyksenä tulee se, kuinka tiukasti säännösteltyä kaikki on ja perusasiatkin kuten asunto, ruoka ja työpaikka osoitetaan valtion toimesta. Maan sisälläkään ei saa matkustaa ilman lupaa ja isoisä turhautuu liikemiehenä, kun ei saa käyttää osaamistaan hyödyksi ja kehittää toimintatapoja haluamaansa suuntaan. Lisäksi Japanin paluumuuttajista ei juuri pidetä Pohjois-Koreassa, joten ystävystyminen ei ole helppoa.

Heinäkuussa 1977 kaikki muuttuu kun isoisä joutuu vankileirille ja pian koko perhe äitiä lukuunottamatta joutuu seuraamaan perässä. Äiti on sankariperheestä, joten häntä ei katsota kanssasyylliseksi vaikka muuten aina koko perhe kärsii yhden rikkomuksista. Leirielämä Yodokissa on järkyttävää, olosuhteet ovat epäinhimilliset, koko ajan on nälkä, työ on rankkaa ja opiskelu turhaa, joten ihmisiä kuolee jatkuvasti. Vartijoita ja vakoojia pitää muistaa varoa, koska vääristä sanoistakin saattaa tulla ankara rangaistus.

Kokonaisuutena tämä on hieno kirja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Iso osa tekstistä tietysti keskittyy kuvaamaan elämää vankileirillä ja elo siellä on hyvin rankkaa, mutta kuvaus pääpiirteiltään poikkeaa yllättävän vähän muista pahoista oloista, joista olen lukenut. Vakoojat, ilmiannot, kritiikit ja itsekritiikit ovat tuttuja muistakin kuvioista. Pohjois-Koreaan on kuitenkin hyvin kiehtovaa päästä tutustumaan sekä maana, että ihmisten ja näiden ajattelutavan kannalta.

Pitänee nyt tämän luettuani ja aiheesta innostuttuani tutustua myös Barbara Demickin teokseen Suljettu maa.

Kang Chol-Hwan Wikipediassa ja Pjongjangin akvaariot Adlibriksessä.

Juttua tästä löytyy myös näistä: Kirjanviemää, Luin kirjan ja Kolmas linja.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Bernard Cornwell: Pohjoisen valtiaat - The Saxon Stories 3

Lords of the North
Julkaistu 2006, suomennos 2009
Pokkari 2010, 368 sivua.

800-luvun viikinkiaikojen Englannin ja Bernard Cornwellin päähenkilön Uthredin seikkailutarina jatkuu Pohjoisen valtiaissa. Ensimmäistä Cornwellia (Viimeinen kuningaskunta) aloittaessani en juuri tiennyt mitä odotettavissa olisi, mutta nyt mitä enemmän näitä luen niin sitä paremmin tunnun pääsevän tyyliin sisälle ja sitä paremmalta nämä kirjat myös vaikuttavat.

Edellisen kirjan Kalpean ratsastajan tapahtumista on kulunut noin kuukausi ja Uthred on 21-vuotias nuorimies. Tarinaa kerrotaan vanhan Uthredin näkökulmasta, joten hän osaa katsoa omia vanhoja tekemisiään kriittisesti ja nuori Uthred onkin ylimielinen ja rohkea, mutta silti hyvin sympaattinen sankari. Viikinkikasvatuksen saanut englantilainen Uthred elää edelleen kahden maailman välissä, kristinuskoa halveksien ja viikinkimytologiaan tukeutuen. Uthred on siinä mielessä avomielinen, että hän arvioi tapaamiaan ihmisiä henkilöinä ja tekojen pohjalta eikä kansallisuuden mukaan ja ystäviä hänellä onkin eri maista.

Todellinen kuningas Alfred Suuri on tällä kertaa sivussa tapahtumista, kun Uthred lähtee pohjoiseen kostoretkelle. Aiemmin sarjassa Uthredin tanskalainen kasvatti-isä murhattiin julmasti ja Uthred on vannonut kostavansa kuolemat. Hän tuntee koston velvollisuudekseen ja saa hyvän tilaisuuden koittaa onneaan Kjartanin ja tämän pojan kanssa, kun edellisen osan taistelujen jälkeen koittaa rauhaisampi ajanjakso.

Tarina on viihdyttävä ja vetävä, mukana on juonitteluja, petos ja kekseliäitä kuvioita. 800-luvun elämästä saadaan taas hyvä silmäys ja tähän ympäristöön on aina mukava palata, koska teksti on hyvin uskottavaa. Uthred viihtyy taisteluissa paremmin kuin politiikassa, mutta joutuu silti vedetyksi mukaan myös näihinkin juonitteluihin. Ja onhan Uthredilla omiakin tavoitteita, ilmeisesti sarjan läpi jatkuvana juonena on mukana hänen vahva halunsa saada isänsä alueet Bebbanburgissa ja tittelinsä vallattua takaisin ne varastaneilta sukulaisilta.

The Saxon Stories:
  1. The Last Kingdom (2004) - Viimeinen kuningaskunta
  2. The Pale Horseman (2005) - Kalpea ratsastaja
  3. The Lords of the North (2006) - Pohjoisen valtiaat
  4. Sword Song (2007) - Miekkojen laulu
  5. The Burning Land (2009) - Palava maa
  6. Death of Kings (2011)
Tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Morre, Booksy ja Nipvet.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Paul Johnston: Kuolemanleikki - Matt Wells 2

The Soul Collector
Julkaistu 2009, suomennos 2009
443 sivua.

Suomenkielistä kantta ei taas löytynyt, joten pitää käyttää kuvana tätä englanninkielistä versiota, joka ei tällä kertaa muistuta ollenkaan kotimaista vihreää kantta. Kuolemanleikki jatkaa tarinaa siitä, mihin Tappolistassa päädyttiin, joten tuo sarjan ensimmäinen teos on hyvä lukea ensin.

Tappolistan tapahtumista on kulunut 2 vuotta ja Matt Wells on saanut menestystä tositapahtumiin perustuvalla teoksellaan, nimeltään Tappolista. Hän myös seurustelee etsivä Karen Oatenin kanssa, joka auttoi selvittämään edellisen tarinan rikokset. Itse pääpahis Valkoinen paholainen jäi kiinni, mutta hänen apulaisensa pakeni Tappolistan lopuksi, joten Matt on käyttänyt kuluneet 2 vuotta valmistautuakseen mahdollisimman hyvin tämän apulaisen uuteen kohtaamiseen. Matt on varma vanhojen tapahtumien pohjalta, että uusi kohtaaminen on tulossa ja apulainen haluaa edelleen kostaa ja epäilykset osoittautuvat nyt todeksi.

Taattuun Johnstonin tyyliin raakoja kuolemia alkaa kertyä taas paljon. Uhrien joukossa on kirjailija, turkkilais- ja kurdirikollisliigojen jäseniä ja Mattin läheinen ystävä ja poliiseillakin on täysi tekeminen pohtiessa, että liittyvätkö nämä erilliset tapahtumat jotenkin yhteen. Matt saa taas Tappolistan hengessä selvitettäväkseen arvoituksia, jotka ratkaisemalla hän voi estää seuraavan kuoleman. Välillä piipahdetaan myös salaseuran palvontamenoissa, joten vauhtia riittää. Tätä kirjaa pitäisikin lukea kunnolla ajatuksella, että pysyvät kaikki henkilöt ja tapahtumat järjestyksessä päässä. Muutaman kerran tuli tunne, että nyt ei oikein muista enää, että kenestä on kyse ja pitäisi palata jotain sivuja taaksepäin - hieman huolimaton lukija kun olen.

En edelleenkään innostunut Matt Wellsistä yhtä paljon kuin Johnstonin aiemmasta sankarista Alex Mavrosista, mutta tämän sarjan kolmas osa Paholaisen pergamentit odottaa jo lukuvuoroaan hyllyssä (yli 50 lukemattoman kirjan joukossa - sitä pidemmälle en halunnut laskea!). Jotenkin Matt (vaikka ihan menestyvä nyt tässä osassa onkin) ei herätä sympatioitani vieläkään. Aiempi teoriani siitä, että tämä kylmäksi jättävä suhtautuminen johtui osittain siitä, että päähenkilö oli hieman surkea tapaus ei nyt taidakaan pitää paikkaansa. Hyvin Johnston kuitenkin kirjoittaa ja tuntuu tekevän taustatutkimuksensa huolella asiasta kuin asiasta, joten ei liene syy sielläkään.

Ihan hyviä kirjoja nämä kyllä ovat, tuntuvat vaan vaativan lukijalta hieman enemmän tarkkaavaisuutta kuin mitä minusta nyt tässä mielentilassa saa irti. Suosittelen, jos miehinen rikostarina kiinnostaa, tässä ainakin riittää toimintaa, murhia ja henkilöhahmoja. Romantiikkaa tai ihmissuhteita ei näissä juuri käsitellä vaikka Harlequinin kirjoja ovatkin :)

Matt Wells -kirjat:
Kuolemanleikki englanniksi Adlibriksessä.

Sophie Kinsella: Minishoppaaja - Himoshoppaaja 6

Mini Shopaholic
Julkaistu 2010, suomennos 2011
Pokkari 2011, 541 sivua.

Vuodenajasta johtuen jouluinen versio Sophie Kinsellan kannesta vetosi ja siten Minishoppaaja päätyi luettavaksi. Muutenkin mieli teki jotain kevyttä viihdettä näin joulun alla ja Kinsellaa parempia ei monia ole. Himoshoppaaja-sarjan alkuaikoina pidin näistä teoksista paljonkin, mutta nuo pari viimeisintä eivät ole enää vedonneet samalla lailla. Kirjat tuntuvat hieman toistavan samaa kaavaa ja olenkin tykästynyt enemmän Kinsellan yksittäisteoksiin, jotka tuntuvat paljon monipuolisimmilta.

Becky Brandon (os Bloomwood) on nyt nuori brittiäiti ja hänen 2-vuotias tyttärensä Minnie on aikamoinen täystuho, joka onnistuu hoitamaan heille porttikieltoja useampaankin paikkaan. Becky on tartuttanut tyttäreensä shoppausvillityksensä ja Minnie onkin oppinut vaatimaan kaikkea kivaa näkemäänsä omakseen. Nyt ollaan talouskriisin aikakaudella ja Beckynkin pitäisi perheineen oppia säästäväisyyttä, mikä ei kyllä Bloomwoodeille tule luonnostaan. Becky päättää piristää kiireistä miestään Lukea järjestämällä tälle yllätyssynttärit ja Beckyn tuntien kaikki ei todellakaan mene putkeen. Beckyllä riittää mielikuvitusta, joten juhlien teema ja laajuus paisuu kuten myös kutsuvieraslistakin ja kaikki pitäisi pystyä jotenkin pitämään Lukelta salassa.

Uutta kirjassa on Beckyn äitiys ja Minnien kasvatukseen liittyvät seikat. Brandonit kokeilevat Minnielle hoitajaa ja kasvatusasiantuntijaa, jonka vierailut ovat mielestäni kirjan parhaita hetkiä. Vanha shoppausteema on tietysti mukana myös ja Beckyn kohdalla se menee taas niin yli, että hieman jo ärsyttää itsehillinnän puute, vaikka humoristisesti jutut onkin kirjoitettu. Pahimpia on, kun Becky säästölinjallaan joutuu pohtimaan uusia tapoja saada shoppausrahaa ja hän keksii Minnien viikkorahat tähän tarkoitukseen.

Minnien kasvatuspuoleen olisi voinut panostaa enemmänkin, pidin paljon asiantuntija Nanny Suesta, joten olisin mielelläni nähnyt Beckyn hänen koulutettavanaan pidempään. Tosin Beckyn himoshoppauksen hallintaan saaminen voisi vaikeuttaa sarjan jatkoa, mutta kyllä tämä sarja jo enemmänkin uudistusta voisi kaivata, vaikka faneja tuntuu vielä riittävänkin. Lukesta olisi mukava lukea enemmänkin. Nyt kun ollaan naimisissa asti niin luulisi juttua riittävän myös aviomiehestä ja parisuhteessa, mutta Luke on hyvin kiireinen töissään ja osallistuu tarinaan kunnolla vain parissa kohdassa.

Mukavaa lukemista joulushoppailukiireiden keskellä, mutta hieman olisi voinut tekstiä karsia :)

Himoshoppaaja-sarja:
  1. The Secret Dreamworld of a Shopaholic (2000) - Himoshoppaajan salaiset unelmat
  2. Shopaholic Abroad (2001) - Himoshoppaaja vierailla mailla
  3. Shopaholic Ties the Knot (2001) - Himoshoppaajan ratkaiseva askel
  4. Shopaholic & Sister (2004) - Himoshoppaajan sisko
  5. Shopaholic & Baby (2007) - Himoshoppaajan vauva
  6. Mini Shopaholic (2010) - Minishoppaaja
Sophie Kinsella Wikipediassa ja Minishoppaaja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukenet myös Norkku, Sara ja Susa.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Sharon Sala: Myrskytuulten viemää -trilogia

Nyt joulukuussa on ollut niin paljon muita kiireitä, että lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle ja varsinkin juttujen kirjoittaminen muutamista lukemistani on unohtunut lähes kokonaan.

Sharon Salan trilogian hirmumyrskyn kouriin joutuvasta louisianalaisesta pikkukaupungista sain kuitenkin vasta luettua loppuun ja tässä tulee koostejuttu sarjasta. Tapahtumat Bordelaisessa lähtevät liikkeelle yhdestä tuhoavasta tornadosta, josta kolme eri tarinaa saa alkunsa. Kaikkien kolmen kirjan aikajana on sama ja paikallinen poliisipäällikkö selvittelee kaikkia tapahtumia yhtäaikaa.

Ensimmäinen kirja Myrskytuulten viemää kertoo kirjailija Carolina (Cari) Northista, joka näkee naapurinsa hautaavan ruumiin. Sitten tornado iskee ja tappaa matkallaan koko Carin perheen ja Cari päättää tekeytyä serkukseen Susaniksi paetakseen naapuriaan. Romantiikka tulee mukaan kuvioihin, kun Cari saa avukseen Susanin pomon Miken. Carin pitää Miken avulla selvittää naapurinsa tekemiset, jotta hänen ei tarvitse pelätä murhaajan kostoa ja hän voisi palata takaisin omaksi itsekseen.

Toinen kirja Tuhon tuulet kertoo Earlen perheestä. Katie ja J.R. ovat asumukserossa J.R.:n otettua vastaan työpaikan eri paikkakunnalta. Tornadon iskiessä Katie on pienen poikansa Bobbyn kanssa kirkolla ja tuulten tyynnyttyä Bobby on kadonnut. Tarinaa seurataan alusta alkaen Katien, J.R.:n ja Bobbysta kiinnostuneen pedofiilin näkökulmasta, joten lukija tietää koko ajan paljon enemmän kuin tarinan hahmot. Bobbyn luullaankin alkuun joutuneen tornadon uhriksi ja kun sieppaus vahvistuu eräs vahva epäilty on erossa asuva isä J.R.

Pedofiilitarina kerrotaan hyvin siististi ja pehmosti. Tarinan pahis on enemmän säälittävä kuin pelottava ja eteen tulee kaikenlaisia uskomattomia kommelluksia, jotka estävät mitään pahaa tapahtumasta sieppaajan ja Bobbyn välillä.

Kolmannen kirjan Yhdessä tuulta päin tarinaan viitataan sarjan aiemmissa osissa, mutta varsinainen selvittely hoidetaan kokonaan tässä teoksessa. Bordelaisen tornado rikkoo paikallisen poliisiaseman putkan seinän ja neljä vankia pääsee pakenemaan. Tämä neljän porukka on kaikki otettu yhdessä kiinni ja se sisältää huumeviraston agentin Nick Aroyon, jonka 8 kuukautta kestäeen peiteoperaation piti olla jo loppusuoralla. Vankiporukka päätyy pakomatkallaan piilottelemaan tarinan varsinaisen päähenkilön Amalia Popen vanhaan taloon, jonka tämä on juuri perinyt isoäidiltään.

Kaikki kirjat sisältävät viittauksia muihin kaupungin samanaikaisiin tapahtumiin, eli sarjan muihin osiin, mutta mielestäni näitä voi silti lukea yksittäinkin. Tyyli on hieman pehmojännitystä ja jokainen osa sisältää myös romantiikkaa jonkin verran. Normijännäreistä tyyli poikkeaa siinä, että kaikissa näissä tarinaa seurataan monen osapuolen silmin, eli lukija tietää aina kaiken mitä on tapahtumassa, joten yllätyksiä ei ole luvassa.

Sala ei ollut minulle kirjailijana tuttu ennen näitä teoksia eikä hänestä mikään suosikki tullut tämän sarjan myötäkään. Kirjat ovat ihan mukavan viihdyttäviä ja nopeita lukea, mutta eivät mitään mieleenpainuvia merkkiteoksia. Hyvää lukemista olisi pinossa odottamassa vuoroaan niin paljon, että jatkossa saatan hyvinkin jättää nämä Sharon Salan teokset väliin.

Storm Front - Myrskytuulten viemää (2010, suomennettu 2011):
  1. Blown Away - Myrskytuulten viemää (330 sivua)
  2. Torn Apart - Tuhon tuulet (331 sivua)
  3. Swept Aside - Yhdessä tuulta päin (329 sivua)

lauantai 3. joulukuuta 2011

Ryszard Kapuściński: Keisari

Cesarz
Englanniksi: The Emperor: Downfall of an Autocrat
Julkaistu 1978, suomennettu 2006.
Pokkari 2009, 205 sivua.

Maailmanvalloitus jatkuu ja tällä kertaa aiheena on Etiopia ja Haile Selassien hovi. Edellä lukemastani Nälkäpelin kuvitteellisesta totalitaarisesta järjestelmästä siirrytään nyt todelliseen vastineeseen, Etiopian yksinvallan kuvaukseen silminnäkijoiden kertomana. Teksti koostuu haastattelunomaisista pätkistä, joissa nimikirjamilla esiintyvät hallinnon ja palatsin virkailijat kertovat omia kokemuksiaan arkielämästään, byrokratiasta ja valtion toiminnasta Mr Richardille (eli kirjailijalle). Kapuściński itsekin kommentoi tapahtumia väleissä, kursiivilla erotettuna.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Alussa perehdytään hovielämään ja päiväjärjestykseen. Tunnelma on melko naivi ja kommentoijat kertovat kuinka tärkeää on, että keisari henkilökohtaisesti päättää ja tietää kaikesta, eikä kukaan riko lojaalisuuden periaatteita vastaan yrittämällä hoitaa jotain itse. Päivä alkaa aina ilmiantotunnilla, jolloin käydään henkilökohtaisesti kertomassa keisarille muiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Kaikki tapahtuu suullisesti, sillä keisari ei kirjoita tai lue, vaikka onkin lukutaitoinen. Hänellä on oma kynäasioidenministeriö, jonka virkailijat kirjaavat ylös puheet ja päätökset. Tätä seuraa nimitystunti, jolloin keisari palkitsee ja ylentää, mutta myös rankaisee, alentaa ja erottaa oman mielensä mukaan, yrittäen pitää tasapainoa eri ryhmittymien välillä.

Nimitystunnin jälkeen vuorossa on rahavaraintunti, jolloin hierarkian yläpäässä olevat pääsevät esittämään raha-anomuksensa keisarille. Keisari tekee päätöksensä, mutta maksaminen on varainhoitajan vastuulla ja hänen tehtävänsä on pitää kukkaron nyörit tiukoilla, joten anojat saavat monesti yllättyä ikävästi avatessaan saamansa kuorensa. Samalla lailla päätöksissään keisari on monesti moniselitteinen ja vaikeaselkoinen ja on kynäasioidenministerin vastuulla kirjata päätös ymmärrettävästi. Virkanimikkeitä ja rooleja on joka lähtöön, kuten koiranpissan pyyhkijä, (jalka-)tyynypalvelija ja seremoniavirkamies, jonka ainoa tehtävä on kumartaa keisarille merkiksi kun suunniteltu aikavaraus on käytetty ja on aika siirtyä eteenpäin.

Toinen osa kirjasta selventää hovin keskenäistä kilpailua ja Etiopiassa koetaan myös vallankaappausyritys. Ongelmia nousee esimerkiksi siitä, että keisari on hyvää hyvyyttään lähettänyt merkkihenkilöiden jälkikasvua ulkomaille opiskelemaan ja palattuaan nämä nuoret alkavat ajatella. Hallinnolle tämä on petos, vain keisari ajattelee itse ja muut toteuttavat näitä käskyjä. Kolmas osa kertoo siitä, miten kaikki lopulta luhistuu, nälänhätä tulee julkiseksi ja hallitsijoiden haalimat mittavat omaisuudet paljastuvat.

Tämä oli yllättävän hieno kirja. Kapuścińskin hovin virkailijoille antama ääni on kiehtovaa luettavaa. He kaikki suhtautuvat keisariinsa kuin jumalaan, joka on aina oikeassa ja kaiken arvostelun yläpuolella. Tuntuukin uskomattomalta, että nämä tapahtumat kuvaavat 1900-lukua, enemmän hovin elämä sopisi keskiajalle. Hovi itsessään on kaiken keskus ja kaikkein tärkein. Ulkopuolisilla tapahtumilla ei juuri ole merkitystä niin kauan kun ne eivät vaikuta hoviin. Hovista ei myöskään voi lähteä, koska silloin helposti menettää vaivalla saavutetun asemansa. Hieman kirjassa pohditaan myös sitä, että tiesiko Haile Selassie itse maansa tilaa ja nälänhädän laajuutta ja tämän luettuani on kyllä helppo ymmärtää miksi, jos ei tiennyt.

Haile Selassie Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän on lukenut myös Nipvet ja Hesarilta ja Kiiltomadostakin löytyy arvio.
Suomentaja Tapani Kärkkäinen kirjoittaa Ryszard Kapuścińskista.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Suzanne Collins: Matkijanärhi - Nälkäpeli 3

Mockingjay
Julkaistu & suomennettu 2010
362 sivua.

Nyt on vihdoin luettu koko Nälkäpeli-sarja ja hieno kokemus olikin. Esimmäinen osa oli erilaisuudessaan hyvin raikas, toisessa alkoi jo näkyä tummempia sävyjä ja tämä päätösosa oli jo hyvin synkkä. Sarja toimii hyvin kokonaisuutena ja sisältää suoria viittauksia aiempiin osiin, joissa hieman jouduin muistelemaan menneitä, joten nämä on kätevintä lukea kerralla putkeen.

Katniss on muutaman muun kanssa pelastettu Nälkäpelistä kapinallisten Vyöhyke 13:lle, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Peeta on jäänyt taakse Capitolin alueelle. Myös Katnissin kotialue on tuhottu ja samalla paljon ihmisiä on tapettu. Elämä uudella vyöhykkeellä ei kuitenkaan ole mitää juhlaa, Katnissin on vaikea tottua oleskelemaan maan alla, hyvin tiukat aikataulut annetaan kaikille valmiiksi ja muutenkin fiilis on kuin armeijassa. Katnissin halutaan ottavan innolla vastaan roolinsa Matkijanärhenä, kapinan propagandan keulakuvana, mutta valinta ei Katnissille olekaan niin helppo ja suoraviivainen.

Täysi sota on syttymässä ja pohdinnan jälkeen Katniss suostuu mainoskasvoksi, omine ehtoineen. Sen jälkeen hänet halutaan pitää taisteluista sivussa, keskittyen propagandamateriaaliin, mutta Katnissin tuntien tämä ei kovin helpolla onnistu. Katniss haluaa päästä mukaan oikeaan toimintaan, pelastaa Peetan ja kaataa presidentti Snown. Lopulta hänen pitää myös tehdä valintansa Peetan ja lapsuudenystävänsä Galen välillä, mikäli kaikki selviävät hengissä sinne asti.

Collins kuvaa kiinnostavalla tavalla tavallista elämää kapinaliikkeen keskiössä. Se poikkeaa Katnissin vanhasta elämästä lähinnä tiukemman kurin ja hieman paremman yleisen ruokahuollon ansiosta. Sodassa molemmat puolet tappavat toisiaan säälimättä ja siviilit joutuvat kärsimään välissä. Välillä on vaikea tietää kumpi on se hyvä ja kumpi paha puoli, kun molemmilla on omat takaa-ajatuksensa toiminnalleen. Katniss myös kasvaa edelleen ihmisenä ja loputkin lapsellisesta luottamuksesta karisevat tämän tarinan myötä.

Katniss ja monet muut joutuvat kokemaan niin paljon raakuutta, että joutuvat henkisen kestämisen äärirajoille ja ylikin. Hieman alkoi jo jossain vaiheessa huolestuttamaan näiden sankarien puolesta, että nyt kirjailija laittaa heidät kestämään ihan liikaa. Nykysotaa ja taisteluita enemmän minua olisi kiinnostunut kuulla historiasta, että miten tälläinen totalitaristinen valtio on syntynyt ja mitä yhteiskunnassa seuraavaksi tapahtuu.

Nälkäpeli-trilogia:
  1. The Hunger Games - Nälkäpeli
  2. Catching Fire - Vihan liekit
  3. Mockingjay - Matkijanärhi
Tämä kirja Adlibriksessä.

Tästä kirjasta lisää: Taikakirjaimet, Vinttikamarissa, La petite lectrice ja Kirjamielellä,

Suzanne Collins: Vihan liekit - Nälkäpeli 2

Catching Fire
Julkaistu 2009, suomennos 2010
Pokkari 2011, 412 sivua.

Nälkäpeli-trilogian kakkososa jatkuu aivan yhtä upeasti, kuin mitä ykkönen jo lupaili.

Nälkäpeli on ohi, mutta Katniss ei ole vapaa. Pelin voittajana hän on nyt julkkis ja suuren kiinnostuksen kohteena, mutta hallinnossa voittajiin ei olla ollenkaan tyytyväisiä. Katniss ja Peeta rikkoivat sääntöjä pakottamalla pelinjärjestäjät ottamaan tällä kertaa 2 voittajaa ja presidentti käy henkilökohtaisesti syyttämässä Katnissia kapinan lietsomisesta. Katniss uskoo pitävänsä läheisensä turvassa lupaamalla, että hänen näyttelemänsä suhde Peetaan vakuuttaa kaikki oikeista tunteista tulevalla voittajien kiertueella, jossa he käyvät esittäytymässä kaikilla vyöhykkeillä.

Kotivyöhykkeellä menee koko ajan huonommin. Katniss ja Peeta perheineen ovat kyllä muuttaneet lähes tyhjillään olevaan Voittajien kylään ja heillä on rahaa ja ruokaa yllinkyllin, mutta muut kärsivät. Katnissin paras ystävä ja salametsästyspari Gale on joutunut menemään hiilikaivokseen töihin, joten heillä ei enää ole juuri yhteistä aikaa. Lisäksi Katnissin ja Peetan hyvin julkinen "romanssi" vaikeuttaa suhdetta Galeen. Muutamat vyohykkeet alkavat kapinoida ja keskushallinto kiristää otettaan kaikista. Vyöhykkeelle 12 tulee uusia rauhanvartijoita, jotka alkavat noudattaa sääntöjä hyvin tarkasti, rankaista kaikista rikoksista raa'asti ja he korjaavat myös sähköaidan ja eristävät alueen Katnissin rakkaasta metsästä.

Seuraava Nälkäpeli on järjestyksessään 75 ja kyseessä on aina 25 vuoden välein järjestettävä neljännesjuhlapeli. Pelinjärjestäjiltä on tiedossa jotain uutta kaikkien aikojen juhlaa varten ja Katniss valmistautuu osallistumaan ohjaajana mukaan, mutta presidentin ilmoitus kääntääkin asetelman täysin ympäri.

Tällä kertaa mukana on enemmän politiikkaa ja Katniss alkaa hitaasti ymmärtää vallassa olevia ihmisiä ja ympäristöään paremmin. Aiemmin kaikki hänen aikansa on mennyt elannon hankintaan, mutta nyt hänellä on uusien kuvioidensa vuoksi mahdollisuus pohtia tapahtumien taustoja ja vaikuttimia. Katniss on todella sympaattinen sankari, naivi, kiltti ja neuvokas, mutta osaa pitää itsestään huolen tarpeen tullen. Tässä osassa alkaa hieman liika naivius tippua pois, mutta silti Katnissilla on edessä paljon yllätyksiä. Yhtenä näistä Katnissin käyttämän matkijanärhikorun merkitys alkaa selvitä hänelle itselleen.

Hieman pohditaan myös vastarintaliikettä tiukasti valvotussa valtiossa. Ajatukset yhdistävä keulakuva - jopa sellainen, joka ei itse tiedä tärkeästä roolistaan - on aivan oleellinen, että ihmiset saadaan innostettua mukaan varsinaiseen toimintaan. Lisäksi tiedona kulku alueelta toiselle ja kapinan koordinointia sivutaan hieman. Ja mikä onkaan todellisuudessa täysin tuhotuksi kerrotun vyöhyke 13 tilanne? Yhteiskunnallinen asetelma ja politiikka onkin hyvin kiehtova osa tätä tarinaa, varsinkin tässä kakkososassa.

Ja sitten heti kolmosta lukemaan :)

Nälkäpeli-trilogia:
  1. The Hunger Games - Nälkäpeli
  2. Catching Fire - Vihan liekit
  3. Mockingjay - Matkijanärhi
Tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Vinttikamarissa, Aamuvirkku yksisarvinen, Kirjamielellä ja Lukuisa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Nälkäpeli 1

The Hunger Games
Julkaistu 2008, suomennos 2008
Pokkari 2010, 389 sivua.

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiasta on kirjoitettu paljon ja blogeista minäkin tämän bongasin luettavaksi joku aika sitten. Tämä sarja on ollut hyvin suosittu maailmalla ja ensi vuonna olisi elokuvaversiokin tästä tulossa.

Tapahtumapaikkana on entisen Pohjois-Amerikan raunioihin perustettu maa Panem. Alue oli jaettu pääkaupunkiin Capitoliin ja kolmeentoista vyöhykkeeseen, mutta vuosia sitten puhkesi kapina, jonka tukahduttamisessa kolmastoista vyöhyke tuhottiin täysin. Kapinan jälkeen perustettiin vuosittainen viihdeohjelma Nälkäpeli, johon jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan tyttö ja poika osallistumaan peliin. Peli on tappava, kilpailijoiden pitää eliminoida toisensa kunnes vain voittaja on jäljellä.

Päähenkilö Katniss joutuu mukaan peliin kun arpa valitsee hänen pikkusiskonsa osallistumaan ja Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pelastaakseen siskonsa. Katniss on kotoisin vyohyke 12:sta ja hän elättää äitiään ja siskoaan salametsästyksellä ja kaiken mahdollisen syötävän keräilyllä metsästä. Heidän vyohykkeensä tuote on hiili ja Katnissin isä on kuollut aiemmin kaivosonnettomuudessa. Vyöhyke 12 on maan kurjimpia alueita ja muistuttaa kuvaukseltaan enemmän vankileiriä kuin asuinaluetta. Ympärillä on sähköaita (tosin sähköä riittää vain pariksi tunniksi päivässä) ja nälkäkuolemat ovat tavallisia.

Katniss saa alueeltaan vastaansa leipurin pojan Peetan, joka Katnissin isän kuoltua pelasti tilanteen antamalla heille leipää ja sen mukana toivoa. Kilpailijoita on yhteensä 24, joista osaa kutsutaan ammattilaisiksi, koska he ovat koko elämänsä valmistautuneet ja treenanneet kisoihin. Katnissin pitää oppia nopeasti viihdyttämään Capitolin yleisöä ja sponsoreita oikealla tavalla. Ja pelinjärjestäjät kyllä keksivät jotain hyvin nopeasti kilpailijoiden päänmenoksi, jos katsojille ei muuten viihdettä riitä.

Nyt ymmärrän hyvin kuinka tämä sarja on saanut niin suuren suosion. Collins kirjoittaa hyvin mukaansatempaavasti ja olenkin elänyt hyvin vahvasti Katnissin maailmassa ja kisassa hänen mukanaan tämän kirjan kanssa. Yhteiskunnassa on suunnitelmatalouden meininki. Joka alueella on päätuotteet, joihin keskitytään täysin ja tuotanto pitää lähettää eteenpäin keskuhallinnolle Capitoliin. Siten Capitolissa eletään uskomattomassa yltäkylläisyydessä kun taas köyhillä vyöhykkeillä kuollaan nälkään.

Mutta, ei tästä sen enempää tällä kertaa, pitää päästä heti lukemaan jatko-osaa! Aivan mahtava kirja oli kyseessä ja kannattaa kyllä varata kaikki kolme lähelle ennen kuin sarjan aloittaa, sen verran koukuttava oli ainakin aloitus.

Nälkäpeli-trilogia:
  1. The Hunger Games - Nälkäpeli
  2. Catching Fire - Vihan liekit
  3. Mockingjay - Matkijanärhi
Suzanne Collins Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjamielellä, Sivupiiri, Vinttikamarissa, Kirjapinot ja Aamuvirkku yksisarvinen.

Julie Kagawa: Rautatytär - Rauta-saaga 2

The Iron Daughter
Julkaistu 2010, suomennos 2011
396 sivua.

En ihastunut suoraan tähän Kagawan Rauta-saagaan ensimmäisen kirjan kanssa, joten odottelin mielenkiinnolla, että minkälainen jatko-osa on ja millaiset fiilikset tästä jäävät. Megan Chase on uusi tulokas Mikämikässä ja edellisessä osassa hän sai tietää olevansa puoliksi haltija ja kaiken lisäksi Kesähovin prinsessa. Tämän tarinan alkaessa Megan elelee Talvihovissa, lupauksen sitomana ja melkein vankina. Megan ei saa Talvihovin kuningatarta Mabia vakuutettua kertomuksestaan uudesta Rautahovista, joka haluaa vallata koko Mikämikän.

Sitten Talvihoviin hyökätään, yksi prinsseistä tapetaan ja tärkeä tasapainon ylläpitäjä Vuodenaikain Valtikka varastetaan. Mab syyttää rikoksista Kesähovia ja Meganin isää kuningas Oberonia ja julistaa sodan. Megan ja Talvihovin prinssi Ash tietävät kaiken takana olevan Rautahovin, joten heidän täytyy nyt pelastaa Mikämikä hakemalla Valtikka takaisin. Seurakseen he saavat edellisestä osasta tutun Puckin, Meganin lapsuudenaikaisen ystävän ja suojelijan, joka on rakastunut Meganiin. Megan näkee edelleen vain Ashin, mutta joutuu nyt pohtimaan suhdettaan Puckiin myös.

 Kagawan fantasiamaailma on värikäs ja monipuolinen hahmot muuttuvat kiinnostavimmiksi ajan kanssa ja koko teema raudan ja teknologian ylivallasta maailmassa on hyvä. Eli tämä on sellainen sarja, josta haluaisin pitää paljon, mutta jostain syystä lukeminen oli tälläkin kertaa hieman nihkeää. Osasyynä voi olla sekin, että luin tätä aina pätkän kerrallaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa, enkä ehkä siten päässyt uppoutumaan tarinaan sen vaatimalla tavalla.

 Megan ei ole enää yhtä pihalla kaikesta kuin Rautakuninkaassa, joten hän osaa jo hieman paremmin pitää puoliaan eikä ole enää aivan täysin riippuvainen muitten avusta. Meganin voimat on sinetöity, mutta silti hän löytää sisältään uuden, mielenkiintoisen kyvyn, joka vaikuttaa hyvin positiivisesti lukukokemukseen ja mahdollisesti sarjan jatkoonkin. Kirja alkoi kiinnostavasti, mutta keskiosa oli minulle hieman hidasta luettavaa. Loppua kohden tarinan vauhti taas kiihtyi ja juttu jäi sen verran hyvään kohtaan, että tekisi mieli jatkaa suoraan seuraavaan kirjaan. Jatkoa vaan saadaankin nyt odotella 2 kuukautta, koska Harlequin tiputtaa nämä Nocturnet (uusi nimi Paranormal Romance) ilmestymään vain joka toinen kuukausi, 2 kirjaa kerrallaan.

Lisäsin listaan nuo sarjan novellit myös, koska kiinnostuneet voivat varsinkin haluta tuon ilmaisen hakea talteen itselleen.

Rauta-Saaga:

Rautatytär Harlequinin sivuilla ja Adlibriksestä löytyy englanninkielinen versio.

Tämän on lukenut myös Anu.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Sophie Kinsella: Varsinainen talousihme

The Undomestic Goddess
Julkaistu 2005, suomennos 2007.
408 sivua.

Sophie Kinsella on tunnettu Himoshoppaaja-sarjastastaan, josta on tehty elokuvakin, mutta hän on kirjoittanut myös yksittäisiä teoksia sekä omalla nimellään (Madeleine Wickham), että Kinsellan nimellä. Itse olen pitänyt eniten näistä Kinsellan yksittäisistä tapauksista, vaikka Himoshoppaajiakin mielelläni luen.

Varsinainen talousihme kertoo Samanthasta, joka on huippukiireinen juristi ja lähellä tavoitettaan päästä osakkaaksi työpaikassaan, joka on Lontoon arvostetuimpia lakifirmoja. Samantha on myös täysin uusavuton kaikissa kotitalousasioissa, hän ei tiedä yhtään mitään pölypusseista tai uunin käyttämisestä. Hänet on kuitenkin lapsesta asti kasvatettu urakeskeiseen malliin, joten Samantha on tottunut olemaan ilman vapaa-aikaa ja elämään minuuttiaikataulunsa mukaan.

Sitten kuitenkin töissä sattuu katastrofi ja yhtäkkiä Samanthan ura on mennyttä ja hän ei halua hetkeen näyttää naamaansa Lontoossa. Hän löytää itsensä pikkukaupungista ja häntä luullaan taloudenhoitaksi, jolla on huippukokin koulutus. Samantha on aivan pulassa uuden roolinsa kanssa ja joutuu nopeasti opettelemaan itselleen täysin vierasta maailmaa, joka sisältää käsittämättömiä keittiövälineitä, pesukoneita, silitysrautoja ja paljon muuta. Samantha harkitsee pakoa, mutta talon puutarhuri herättää hänen mielenkiintonsa (ja näyttää oikein hyvältä ilman paitaa). Lisäbonuksena on jotain uskomatonta, vapaat viikonloput.

Kinsellan kieli on kepeää ja humoristista ja näitä on aina oikein mukava lukea. Päähenkilö on yleensä myös hyvin rehellinen omissa pohdinnoissaan, joten edessä on monia hauskoja hetkiä. Nämä päähenkilön mukana tapahtuvat ihemttelyt tuovat todellisuudentuntua tarinoihin, varsinkin silloin, kun on jotain yllättäviä käänteitä. Samantha on hieman liian onneton kotitöissä, jopa leivän leikkaaminen tuottaa hänelle hankaluuksia. Tätä yritetään perustella perhetaustalla ja hän kertoo myös ettei hänellä ollut ikinä kotitaloustunteja koulussakaan. Suomessa onneksi näin huonon tilanteen ei ymmärtääkseni pitäisi olla mahdollista :)

Kinsella ei kyllä petä. Tämä oli taas loistavaa viihdettä sopivaan mielentilaan. Varsinaisesta talousihmeestä jäi hyvä fiilis ja olisin jatkanut tämän kanssa pidempääkin. Lopetus oli ehkä hieman nopea, tosin pitkällisten pohdintojen jälkeen ja jäinkin miettimään, että mitäköhän Samanthan elämä tästä jatkuu. Suomenkielinen nimi on muuten jännä, alkuperäinen viittaa suoraan kotitalouspuolelle, mutta käännösen voi tulkita toisellakin tavalla. Töissä raha- ja talousasioissahan Samantha on ihme, lähes valokuvamuistinsa ja uskomattoman päässälaskutaitonsa kanssa.

Sophie Kinsella Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjakirppu, Kuuttaren lukupäiväkirja, Rivien välistä, Lukupaikka ja Kirjojen labyrintti.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat - Antichrist Trilogy 1

The Nostradamus Prophecies
Julkaistu 2009, suomennos 2010
434 sivua.

Steve Altenin Mayojen testamentin pienoisen pettymyksen jälkeen kiehtova aihe jäi kuitenkin pyörimään mieleen ja etsiskelin muuta samantapaista luettavaa. Mario Readingin Maya-ennustus on nyt näkyvästi kaupoissa esillä, joten se oli helppo valinta seuraavaksi. Se vaan on oman trilogiansa kakkososa, joten pitää aloittaa tarinan alusta.

Mario Reading on aiemmin kirjoittanut lähinnä tietokirjallisuutta ja paljon sitä juuri Nostradamuksesta, joten hän kyllä tuntee aiheensa ja osaa hoitaa taustatutkimukset huolella. Nostradamuksen aikakirjat on hänen toinen fiktiivinen romaaninsa. Tyyliltään tämä on lähempänä Dan Brownia kuin Steve Altenia, selvitettävänä on historiallinen mysteeri, joka ohjaa salaisuuden arvoisia vihjeeltä toiselle ja matkaa ovat sotkemassa niin poliisit kuin väkivaltainen vihollinenkin, joka on jotenkin sotkeutunut historialliseen salaseuraan.

Nostradamus kirjoitti 1500-luvulla 1000 runomuotoista ennustusta, mutta näistä 58 on jätetty julkaisematta ja kadonnut. Tarina alkaa siitä, kun Babel Samana, mustalainen, tarjoaa Nostradamuksen kadonneita säkeitä kahdelle miehelle ostettavaksi. Ensimmäinen ehdokas, Bale, on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen nämä käsiinsä. Toinen on Adam Sabir, amerikkalais-ranskalainen kirjailija, joka tietää näiden säkeiden arvon ja haluaa mainetta ja mammonaa, joka seuraisi siitä, että hän ensimmäisenä saisi julkaista nämä maailmalle. Tästä lähtee liikkeelle vauhikas jahti ja seikkailu, jossa vastakkain ovat Adam Sabir apunaan Babelin mustalaissukulaisia ja tappava Bale.

Reading nostaa kirjan tasoa kertomalla paljon Nostradamuksen historiasta, mustalaisten perimästä ja tavoista (tosin tässä hän sanoo yhdistäneensä eri heimojen käytäntöjä) ja monesta muustakin kohdatusta aiheesta. Alun jälkeen kirja tuntuu hieman jämähtävän paikoilleen, viihdearvo ei ole ihan samalla tasolla kuin Brownin kanssa, mutta loppua kohti tahti paranee kyllä. Mustalaisten kulttuurin ja tapoihin ihmettelyyn käytetään paljon Sabirin aikaa, joten lukijakin saa aiheesta kiehtovan silmäyksen.

Tämä tarina kerrotaan osittain kyllä loppuun, mutta sen verran hyvään kohtaan kirjailija teoksensä jättää, että pitää lukea piakkoin tuo jatko-osakin. Odotukset jatkoa kohtaan ovat kyllä nyt hieman korkeammalla tämän alustuksen jälkeen ja haluan ehdottomasti seurata Sabirin seikkailujen jatkoa.

Antichrist Trilogy:
  1. The Nostradamus Prophecies - Nostradamuksen aikakirjat
  2. The Mayan Codex - Maya-ennustus
  3. The Third Antichrist - Kolmas Antikristus
Mario Reading Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tästä lisää juttuja: Vinttikamarissa, Lukupaikka ja Aivot narikassa.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Paul Johnston: Tappolista - Matt Wells 1

The Death List
Julkaistu 2007, suomennos 2008
374 sivua.

Tappolista aloittaa uuden, lontoolaisesta kirjailijasta Matt Wellsistä kertovan sarjan. Matt Wells on aiemmin menestynyt kohtalaisesti 1600-luvulle sijoittuneella kirjasarjallaan, mutta nykyään hänellä menee huonosti. Hänen kustannussopimuksensa on purettu, agentti on hylännyt ja avioerokin on käyty läpi. Rahat ovat tiukassa ja inspiraatio on kadoksissa. Yksi uskollinen fani hänellä kyllä on vielä, ja tämä jaksaa kirjoittaa säännöllisesti.

Fani VP kuitenkin muuttuu hyvin pelottavaksi, kun hän paljastaa ottaneensa kaiken mahdollisen - ja myös mahdottoman - selvää Mattista. Mattin läheisiä uhkaamalla hän pakottaa tämän kirjoittamaan omaa raakojen murhien värittämää elämäntarinaansa, jossa viholliset kohtaavat karmeat kuolemat, yksi kerrallaan. Matt lähipiireineen on vaarassa, mutta VP - Valkoinen Paholainen - vahtii hänen jokaista liikettään ja sanaansa, joten avun hakeminen ei onnistu. Murhat ovat toteutukseltaan tarkkoja kopioita Mattin kirjoista, joten Matt nousee myös poliisin epäiltyjen listan kärkeen.

Johnstonin aiemmassa Alex Mavros -sarjasta poiketen en nyt samantien tuntenut suurtakaan sympatiaa tämänkertaista päähenkilöä kohtaan. Tuo tosin saattaa johtua siitä, että Matt Wellsin lähtötilanne on aika kurja, eikä hän siten ole alkuun kovin vetovoimainen. Johnstonin kirjoitustyyli jatkuu samanlaisena kuin aiemminkin, eli henkilöitä on paljon ja kohtauksia seurataan vuorotellen eri ihmisten näkökulmista. Murhia on paljon ja ne ovat myös edelleen hyvin värikkäitä, raakoja ja mielikuvituksellisia.

Tällä kertaa pyöritään koston teemassa ja asioita hoidetaan paremmin omankädenoikeudella kuin virallista tietä. Yksityisetsivän (Mavros-sarja) kanssa vielä ymmärsin paremmin tuon kaiken hoitamisen itse, ilman poliisia, mutta nyt kirjailijan kanssa se jo hieman häiritsee. Tosin Matt ei ole ainoa tähän syyllistyvä vaan lähes kaikki muutkin kirjan hahmot toimivat samalla tavalla, pahimpana tietysti VP, joka säännönmukaisesti tappaa kaikki häntä satuttaneet. Johnston kuitenkin osaa asiansa ja kokonaisuus toimii hyvin. Juoni on jännittävä ja tekee mieli lukea kirja nopeasti loppuun. Muutamia asioita jäin pohtimaan, että mitenköhän ne nyt menivätkään, mutta ne olivat pikkujuttuja. Lopun yllätys ei oikein ollut kovin tehokas ja muutenkin tälläiselle omankädenoikeuden vastustajalle se oli hieman pettymys.

Matt Wells -kirjat:

Paul Johnstonin kirjat ja tämä kirja englanniksi Adlibriksessä.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Philippa Gregory: The Constant Princess

Julkaistu 2005, 490 sivua.

Philippa Gregoryn uudempia kirjoja Ruusujen sodan ajalta luettuani päätin aloittaa (hitaan) urakan lukea läpi hänen teoksiaan tapahtumajärjestyksessä. Ruusujen sodan sarjan kaikki osat tulisivat tietysti järjstyksessä ensin, mutta koska nämä ovat vielä kirjalilijalla työn alla, hypätään suoraan Tudor-suvun aikaan. Suurimman osan näistä olen jo lukenut aiemmin kertaalleen, mutta tämä tapaus oli ensikertalainen.

The Constant Princess sopii hyvin luettavaksi Valkoisen kuningattaren ja muiden uudempien Gregoryn teosten jälkeen, koska tämän tapahtumat ovat suoraa seurausta Plantagenet -kirjoihin, tosin hieman vielä puuttuu vuosia välistä. Tarina alkaa aivan 1400-luvun lopulta ja Valkoisen kuningattaren Elizabeth Woodvillen tytär Elizabeth on naimisissa Henry Tudorin kanssa ja Henryn äiti Margaret Beaufort (Punainen kuningatar) hallitsee hovia tiukalla otteellaan.

The Constant Princess kertoo Katariina Aragonialaisen tarinan. Katariina on espanjalainen prinsesssa, Ferdinandin ja Isabellan tytär, joka pian syntymänsä jälkeen kihlataan Englannin kruununprinssille Arthurille. Hänet kasvatetaan Englannin kuningattareksi ja Katariina oppii tuntemaan tämän roolin kohtalokseen, keinolla millä hyvänsä. Espanjalla on omat ongelmansa alueiden yhdistymisessä ja taisteluissa maureja vastaan, mutta se on maana ja tietämykseltään paljon Englantia edistyneempi, joten muutto Englantiin onkin aikamoinen shokki teini-ikäiselle Katariinalle.

Katariinan elämä on kiinnostavaa seurattavaa. Kahden hyvin nuoren ihmisen avioliitossa on alkuun omat kommelluksensa, mutta pian Katariina ja Arthur rakastuvat. Arthur kuitenkin tunnetusti kuolee pian, joten Katariina on pulassa - vieraassa maassa ja ilman puolisoa, odottaen käskyä perheeltään mitä tehdä. En kerro tarkemmin kuinka tarina näin kääntyy - tämän osan saavat kiinnostuneet lukea itse - mutta useiden vuosien päästä Katariina päätyy naimisiin Henryn ja Elizabethin nuoremman pojan Henry VIII:n kanssa. Hänestä tulee täten kuuluisista kuudesta vaimosta ensimmäinen ja selkeästi pitkäkestoisin, heidän avioliittonsa kesti lähes 24 vuotta.

Katariina on englantilaisittain hyvin poikkeuksellinen. Hänet on kasvattanut Isabella, joka oli itse hallitseva, vahva kuningatar eikä vain puoliso kuninkaalle. Katariinankin tavoite onkin idealistinen Camelot ja hänellä on suunnitelmat valmiina oman maansa johtoon ja tarvittaviin muutoksiin. Näitä toiveita vallasta ja vahvan kuningattaren roolista ei Englannissa juuri ymmärretä, siellä naisen paikka on taustalla - vaikka kyseessä olisikin kuningatar. Gregory antaa Katariinasta hyvin monipuolisen ja erilaisen näkökulman, kuin miten hänet yleensä muistetaan. Espanjasta, Granadasta ja Alhambrasta saadaan myös eläviä kuvauksia.

Tudor-sarja tapahtumajärjestyksessä:
  • The Constant Princess (2005)
  • The Other Boleyn Girl (2001)
  • The Wise Woman (1992, ei varsinaisesti osa sarjaa, mutta ajallisesti sijoittuu tähän väliin)
  • The Boleyn Inheritance (2006)
  • The Queen's Fool (2003)
  • The Virgin's Lover (2004)
  • The Other Queen (2008)

Henry VIII:n vaimot Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Valeri Panjuškin: Mihail Hodorkovski - Hiljaisuuden vanki

Uznik tiÏsiny
Julkaistu 2006, suomennos 2007
265 sivua.

Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteessa lupauduin laajentamaan lukulistaani ja Kuningatar Noorin elämänkerrasta innostuneena valitsin luettavaksi Mihail Hodorkovskista kertovan teoksen. En millään voinut olla vertailematta tätä teosta tuon vasta lukemani Uskomaton elämäni -kirjan kanssa ja sille tämä minulla ainakin hävisi monella osa-alueella, kiinnostavasta aiheesta huolimatta.

Kuningatar Noor on kansainvälisesti kiinnostava ja tottunut puhuja maailmalla (varsinkin Yhdysvalloissa), joten hänen teoksensa oli alunperinkin suunnattu oman maansa ulkopuoliselle lukijakunnalle. Tämän ansiosta teksti hyvin jäsenneltyä, lähtötietoja ei vaadittu ja asiat selitettiin sopivalla tasolla. Panjuškin taas itsekin toteaa, että Hodorkovskin rikoksia retostelevat "dokumentit" saavat miljoonia katsojia, kun taas hän kirjallaan voi saavuttaa ehkä 10.000 lukijaa - ja tämä siis Venäjällä. Eli lähtökohdat ovat hyvin erilaiset.

Panjuškin aloittaa tarinansa Hodorkovskin pidätyksestä - kuten Noorkin tapaamisestaan kuninkaan kanssa, mutta Panjuškin ei ikinä palaa alustuksen jälkeen kunnolla alkuun ja kerro tapahtumista järjestyksessä. Kirja sisältää otteita keskusteluista Hodorkovskin läheisten kanssa ja katkemia Hodorkovskin omista teksteistä ja kirjeistä, mutta kokonaisuudesta jäi minulle hieman hajanainen kuva ja itse kohde ei tässä tule kovin tutuksi. Kirjailija ei itsekään tunnu tuntevan Hodorkovskia kovin hyvin, mutta yrittää pohtia syytteitä ja syytettyä henkilönä monelta kannalta. Siitä pidin, että Panjuškin käy ensin läpi Hodorkovskin liiketoimia tarkemmin ja palaa myöhemmin näihin lukijalle tutuksi tulleisiin kohtiin esitellessään syyttäjän esittämää syytelistaa, ja perustelee sitä kautta näkemystään totuudesta.

Ehkä päällimmäinen tunne tämän kirjan jälkeen on, että kannattaa olla hyvin varovainen kaikessa liiketoiminnassa Venäjällä ja hyvät välit päättäviin tahoihin ovat elintärkeitä. Korruptio on niin syvään juurtunut järjestelmän tapa ja lait ristiriitaisia keskenään, että kenet tahansa liiketoiminnan harjoittajista voisi tämän mukaan vetää oikeuteen ja jotain lainvastaista löytyy aina syytteiden tueksi.

Hiljaisuuden vanki on melko lyhyt, joten se on nopea lukea. Enemmänkin sisältöä tähän olisi voinut ottaa mukaan, esimerkiksi kunnolla jäsentelemällä menneitä vuosikymmeniä ja selventämällä niitä kokonaisuuksia tälläisiä systeemin ulkopuolisia lukijoita varten, mutta alkuperäistä kohdeyleisöä varten tämä ei liene ollut tarpeen. Kuningatar Noorin teos on selkeämpi ja lukijalle helpompi kokonaisuus, jossa kokenut esiintyjä esittää oman, hyvin esimerkein perustellun kantansa kansainväliseen konfliktiin.

Suosittelen, jos korruptio, Venäjä tai Hodorkovski henkilönä kiinnostaa.

Mihail Hodorkovski Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä (tilapäisesti lopussa).

torstai 10. marraskuuta 2011

Rachel Vincent: Myrskylinnut - Kissojen kesken 5

Shift - Shifters 5
Julkaistu 2010, suomennos 2011
446 sivua.

Eräs tämän hetken suosikkinisarjoistani on ehdottomasti Nocturnen ja Rachel Vincentin kuusiosainen sarja Kissojen kesken. Nämä kannattaa lukea järjestyksessä ja tosiaan tutustumisen arvoinen sarja on kyseessä. Minä olin näihin koukussa heti ensimmäisen osan alkuaskelien jälkeen.

Ihmiskissat elävät laumoissa tarkoilla reviireillä ja nämä laumat ovat muodostuneet perheyhteisöjen ympärille. Jokaisen reviirin johdossa on alfa, jonka perheeseen kuuluu vaimon lisäksi useita poikia, yksi tyttölapsi ja muita miespuolisia sukulaisia. Lisäksi henkivartijoina saattaa toimia muidenkin laumojen miehiä. Tyttökissat ovat arvokkaita suvunjatkamistarkoituksissa, koska heitä syntyy niin vähän ja kissageenistön säilyttämiseen he ovat korvaamattomia.

Faythe Sanders on kapinoi perinteitä vastaan ja haluaa itse päättää elämästään ja sen sisällöstä. Hän on poikkeuksellisesti edennyt isänsä henkivartijaksi ja häntä valmistellaan laumansa uudeksi Alfaksi isänsä jälkeen. Laumojen kesken on kahnausta ja Faythen isä on syrjäytetty reviirineuvoston puheenjohtajan paikalta. Tilanne on niin kireä, että täysimittainen sotakin näyttää mahdolliselta. Kumpikin puoli varmistelee tukijoitaan, kun Faythen lauman kimppuun hyökkätään tarunomaisten myrskylintujen toimesta.

Myrskylinnut uskovat Faythen Keskietelän lauman jäsenen tappaneen yhden heidän linnuistaan ja haluavat nyt kostaa, tuhoamalla koko lauman. Faythe tekee sopimuksen lintujen kanssa ja saa mahdollisuuden todistaa oman väkensä syyttömyyden - enää tarvitsee vain keksiä, että miten tämän voisi tehdä :) Tämä osa oli hieman erilainen kuin nuo aiemmat, koska nyt tutustuttiin aivan erilaiseen lintuporukkaan ja heidän säännöstöihinsä. Laumojen välinen tuleva taistelu jää alun jälkeen hieman taka-alalle, mutta tässä pedataan asemia viimeistä osaa ja lopullista välien selvittelyä varten.

Nämä Kissojen kesken -pokkarit ovat aina niitä, joiden lukemista en millään malta odottaa ja ahmin nämä yleensä kerralla läpi. Faythe on räväkkä ja aikaansaava sankaritar, hän ei tarvitse ketään pelastamaan itseään (yleensä) vaan osaa hoitaa itsekin homman kotiin. Hän myös aktiivisesti keksii ratkaisuja pulmiinsa, joista jotkut ovat kyllä itseaiheutettuja - kun on vauhti päällä niin välillä tulee hutejakin. Faythen miessotkut ja valintatilanne Marcin ja Jacen välillä on hyvin ja uskottavasti kirjoitettu. En itsekään osaa päättää, että kumpi näistä kahdesta miehestä on suosikkini :)

Shifters/ Kissojen kesken:
  1. Stray - Kissatyttö
  2. Rogue - Saalistaja
  3. Pride - Syytetty
  4. Prey - Kaappaus
  5. Shift - Myrskylinnut
  6. Alpha - Uusi alfa
Marjiksen arviot Kissojen kesken -sarjan aiemmista osista.

Tämä kirja Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Stephen King: Kuvun alla

Under the Dome
Julkaistu 2009, suomennos 2011
1115 sivua.

Kuvun alla takakannen New York Timesin lainaus "Kirjaa on vaikea nostaa, mutta vielä vaikeampi sitä on laskea käsistään" piti paikkansa minun kohdallani. Stephen Kingin kirja on pelottavankin paksu, mutta tarina on hyvin kirjoitettu, joten mieli olisi tehnyt lukea tämä ihan yhteen putkeen, mutta käytännön syistä se ei tietenkään ollut mahdollista.

Mainelaisen pikkukaupungin Chester's Millin päälle ilmestyy yllättäen näkymätön ja läpäisemätön kupu, joka alkuun aiheuttaa paljon traagisia onnettomuuksia kun autot ja kaikki muutkin törmäilevät tähän uuteen esteeseen. Entinen armeijan kapteeni ja nykyinen ruokalan kokki Dale Barbara on joutunut paikallisten kanssa kahnauksiin ja on juuri lähdössä kaupungista, kun kupu sulkee kaikki sisälleen ja eristää kaupungin muusta maailmasta. Dale -lempinimeltään Barbie- alkaa tutkia asioita ja suututtaa pian Chester's Millin johtohahmoja, jotka näkevät kuvussa ja täyseristyksessä uusia mahdollisuuksia.

Kuvun alla kertoo pitkälti amerikkalaisen pikkukaupungin henkilökemioista ja paikallispolitiikasta, tosin hyvin äärimmäisen ja mustan esimerkin avulla. Teksti on hyvin suorasukaista, väkivaltaa kuvataan yksityiskohtaisesti ja eritteistäkin riittää juttua. Kuvun synnyn tai tekijöiden pohtimiseen ei kovin paljoa käytetä aika, enemmän keskitytään jumiin jääneisiin henkilöihin, heidän päivittäiseen selviämiseensä ja kaupunkilaisten aiheuttamiin ongelmiin. Hahmoja tässä kirjassa riittää yllinkyllin ja alusta löytyvää noin 60 henkilön listaa tulikin vilkuiltua useampaan otteeseen. Muuten pidin paljon henkilögallerista kokonaisuutena, mutta pahikset olivat mielestäni turhan suoraviivaisia tapauksia, olisin hieman enemmän moniulotteisuutta kaivannut heihin.

Varsinainen scifikirja tämä ei ole, se osa on lähinnä pienen sivujuonteen tasolla. Enemmänkin ehkä kyseessä on selviytymistarina, jossa ei kannata kiintyä kovin vahvasti kehenkään, koska King pääsee aina välillä yllättämään valitessaan seuraavaksi tapettavia hahmoja. Juonen osalta enemmän odotin takakannessa mainituilta ilmanlaadun ongelmilta ja kauppojen tyhjenemiseltä. Oletin, että näiden teemojen ympärillä pyörittäisiin vahvemmin, mutta tässä takakansi hieman harhautti. Tosin kirja kuvaa tapahtumia vain noin viikon ajalta (!), että eipä siinä kauheasti kerkiä vaikka yli tuhat sivua onkin käytettävissä. Lähtökohtana lukijalle voisi paremminkin olla pohdinnat siitä, että kuka aina kuolee seuraavaksi ja mitä järjetöntä kaupungissa seuraavaksi keksitään :)

Valitsin tämän Kingin teoksen luettavaksi pitkästä aikaa sen takia, että idea oli mielestäni todella kiinnostava ja kirja vaikutti erilaiselta. Näiden suhteen Kuvun alla ei pettänyt ja pidin tästä paljon. Herkempien tosiaan kannattaa kuitenkin huomioida tuo varoitus kielen suhteen, mutta minua eivät väkivaltaa sisältäneet kohtaukset juuri häirinneet. Loppuratkaisut jäivät mietityttämään, hieman eri tavalla olin toivonut asioiden menevän ja tietynlainen helppo ratkaisu toisaalta mielestäni oli kyseessä, mutta ei enempää siitä, että ei spoilata kenenkän lukukokemusta.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos kyseessä, jos vaan pikkukaupunkielämä ja eristyksiin jääminen kiinnostaa. Tykkäsin!

Stephen King Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös marjis, Maija ja Nirppu.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...