Julkaistu 2008, suomennos 2011
620 sivua.
Mustan tikarin veljeskunta on yksi niistä sarjoista, joista piti miettiä hieman, että miten näistä osista kirjoittaa. Mieli teki hieman palata alkuun ja tehdä jutut kaikista osista, mutta päätin kuitenkin pitäytyä tuoreemmissa, ainakin toistaiseksi.
Lähtökohdiltaan sarja muistuttaa Gena Showalterin tuoreempaa Manalan valtiaita. Mustan tikarin veljeskunta, erityiskoulutettu ja jalostettu vampyyrisoturikaarti, asuu New Yorkin Caldwellissa, salaisessa paikassa. Veljeskunnan tehtävä on suojella vampyyreja heitä metsästävältä Harvennuskunnalta ja muilta ikävyyksiltä. He myös kouluttavat nuoria vampyyreitä ja yrittävät näin varmistaa jatkuvuutta. Vaikka vampyyrien elinajanodote on noin 1000 vuotta niin heikko syntyvyys ja Harvennuskunta aiheuttavat ongelmia. Wardin maailmassa on aikalailla omanlaisensa säännöt ja esimerkiksi ihmisestä ei saa käännytettyä vampyyria puremalla.
Jokainen kirja - varsinkin sarjan alussa - keskittyy kertomaan yhden veljen tarinan ja puolison löytämisen. Ward on ottanut mukaan myös Veljeskunnan läheisiä, sillä veljiä on periaatteessa vain 6, joten heillä pelkästään ei ilmeisesti tarpeksi pitkää sarjaa saisi aikaan. Nyt pidemmälle edettyään Ward kertoo kirjoissaan enemmän yleisistä tapahtumista ja muista hahmoista ja tässä tuoreimmassa ehkä noin kolmasosa kirjasta keskittyi enää päähenkilöihin Phuryyn ja Cormiaan. Paljon pohjustettiin seuraavaa, Rehvengestä kertovaa osaa ja opittiin tuntemaan nuoria koulutettavia.
Sitomattoman rakastajan tapahtumien myötä Phury ja Cormia ovat päätyneet yhteen, kun Phury on suostunut Esiurokseksi ja Cormia on määrätty hänen Ensimmäiseksi puolisokseen. Tosin Phuryn pitäisi siittää kokonainen uusi sukupolvi Valittujen kanssa ja pelastaa siten Veljeskunta ja vampyyrit sukupuutolta. Lisähaastetta tutustumiseen tuo Phuryn huumeriippuvuus ja pään sisällään kuulemat äänet. Sarjan iso pahis ja Harvennuskunnan perustaja Omega on onnistunut saamaan pojan, jonka hän on sijoittanut kasvamaan vampyyrien keskelle. Nyt tuo poika alkaa olla aikuisiässä, joten hänet pitäisi hakea oikean isänsä puolelle ja auttamaan vampyyrien tuhoamisessa sisäpiirintiedoillaan.
Mustan tikarin veljeskunta on ollut yksi ehdottomia suosikkisarjojani nyt lähiaikoina. Nyt kuitenkin tuntui, että tämä Varjeltu rakastaja ei ihan yltänyt edeltäjien tasolle kiinnostavuudessa. Sivumääräkin on kasvanut alun noin 450:stä yli kuudensadan, että ehkä tarina ei ollut enää yhtä tiivis kuin aiemmin. Nyt haahuiltiin paljon enemmän muiden henkilöiden mukana ja Phury ja Cormia olivat vain yhdet hahmot muiden joukossa, tämä osa ei missään kohtaa tuntunut heidän kirjaltaan. Cormia ei henkilönä ollut kovin kiinnostava. Hänen erilaisuuttaan yritettiin selittää Valitun kasvatuksella, mutta silti tyttö vaikutti aika nynnyltä. Sitomattoman rakastajan tapahtumista oli kuitenkin kulunut jo lähemmäs puoli vuotta ja koko sen ajan Cormia oli vaan istuskellut huoneessaan Veljeskunnan talossa tutustumatta kehenkään (edes Phuryyn) tai taloon ollenkaan.
Wardin kirjoitustyyli vie mukanaan, mutta sisältää myös paljon tappeluita, väkivaltaa, päihteitä, seksiä ja välillä dialogeissa turhankin värikästä ja runsasta kiroilua. Eli tästä pieni varoitus herkemmille ja nuoremmille. Ja lukeminen pitää näissä aloittaa ykkösosasta, jatkuvajuoniseen osaan tarinasta ei pienellä kertauksella kirjojen alussa pääse kunnolla mukaan. Nyt kuudennessa osassa on jo muutenkin paljon viittauksia aiempiin tapahtumiin ja tausta-tarina on kertynyt aika massiiviseksi, eli suoraan tätä kokeilemalla jää paljosta paitsi.
Black Dagger Brotherhood - Mustan tikarin veljeskunta:
- Dark Lover (2005) - Pimeyden rakastaja (2009) - Wrath & Beth
- Lover Eternal (2006) - Ikuinen rakastaja (2010) - Rhage & Mary
- Lover Awakened (2006) - Herätetty rakastaja (2010) - Zsadist & Bella
- Lover Revealed (2007) - Paljastettu rakastaja (2011) - Butch & Marissa
- Lover Unbound (2007) - Sitomaton rakastaja (2011) - Vishous & Jane
- Lover Enshrined (2008) - Varjeltu rakastaja (2011) - Phury & Cormia
- Lover Avenged (2009) - Koston rakastaja (02/2012) - Rehvenge & Ehlena
- Lover Mine (2010) - Minun rakastajani (06/2012) - John Matthew & Xhex
- Lover Unleashed (2011) - Vapautettu rakastaja (09/2012) Payne & Manuel
- Lover Reborn (2012) - Uudestisyntynyt rakastaja (12/2012) Tohrment
Lisää tästä kirjasta: Lukunurkka, Jos vaikka lukisi... ja Laiskan laardisian logi.
Tää kirja kyllä yllätti positiivisesti koska en ole pitänyt Phurya aiemmin kovinkaan mielenkiintoisena hahmona, mutta tässä oli kyllä paljon muiden hahmojen juttuja ja pääpari jäi vähän varjoon... mikä ei sinänsä haitannut :D Zsadistin kirja (Herätetty rakastaja) pysyy edelleen suosikkina ;)
VastaaPoistaOlen odottanut jo jonkin aikaa kärsimättömän, koska saisin kirjan kirjastosta... ja tämän postauksen muistutuksen myötä odotan vielä hiukan kärsimättömämmin : D
VastaaPoistaMutta hei, seuraava osa on jo ihan pian tulossa!! Tosi kiva, että suomennos tahti on tiivis! Olen kyllä lukenut viidennen osan englanniksi, mutta tällä hetkellä aika on sen verran kortilla, että kyllä suomeksi lukeminen on vain nopeampaa : P
Mä taas olen aina tykännyt noista alkuperäisistä Veljeskunnan jäsenistä, joten siksi oli odotukset korkealla Phuryn tarinaa varten. Tähän astisista olen pitänyt kolmesta ekasta kirjasta eniten.
VastaaPoistaSeuraavan julkaisupäiväksi kerrotaan 6.2, joten ihan pian sekin on tosiaan kaupoissa. Minullakin alkuun teki mieli vaihtaa kieli englanniksi, mutta maltoin sitten odotella suomennoksia kuitenkin.
Wardin uudempaa sarjaa The Fallen Angels (Langennut enkeli) aikomus on kokeilla englanniksi, vaikka eka suomennos on tulossa keväällä. Näissä kahdessa sarjassa pitäisi kuulemma olla hieman yhteistäkin, jonkunlaisia crossovereita.
Pakko kommentoida tuota the Fallen Angelsia sen verran että mielestäni se jäi huomatttavasti näiden vampyyrien jalkoihin. Itse en niille hirveästi syttynyt, tosin uusinta eli kolmatta osaa en ole lukenut.
PoistaTosin näistä BDB- kirjoista olen pitänyt ja odottelenkin tuon uusimman Lover Reborn-n ilmestymistä , enään reilu kuukausi.. Phury ei myöskään ole suosikkini noista veljeksistä ja hänen "kirjansa" onkin mielestäni ollut sarjan heikoin.
Hmm, nyt kyllä pitää pian lukea eka noista Fallen Angelsista tuon kommentin jälkeen, että pääsen itsekin kokeilemaan millaisia ova :)
VastaaPoistaTäälläkin kytätään Lover Rebornia.
VastaaPoistaEnglanniksi moni kohta noissa toimii paremmin, sillä kieli on aika haastavaa ja sisältää paljon sanaleikkejä. Suomennokset ovat käännöstahtiin nähden kuitenkin loistavia.
Phury kuuluu omiin suosikkeihini kyllä ja Cormia on naishahmoista mielestäni sarjan paras, ehkä siksi, että jaamme samoja luonteenpiirteitä yhtäaikaa naiivin ja kapinallisen neidon kanssa.
Minä olen ollut näihin suomennoksiin sen verran tyytyväinen, että en ole edes kokeillut alkuperäisversioita, vaikka monesti tykkään juuri lukea englanniksi, ilman kääntäjän vaikutusta tarinaan. Ja suomennostahti on nyt sen verran kiivas, että se riittää kyllä hyvin :) Rehvenge ja John Matthew vaan eivät kuulu suosikkeihini (ainakaan vielä), mutta Payne vaikuttaa jo nyt hyvältä hahmolta.
PoistaVarjeltu rakastaja oli ehkä naiivein ja henkilöhahmoiltaan mitättömin näistä kirjoista. Onneks siinä oli sivujuonia, muuten olisin jättänyt kesken. Luin just Koston rakastajan ja oli aivan pakko tilata Lover mine. Eniten oon tykännyt just näistä uusimmista osista, joissa alkaa jo olla jotain muutakin juonta kun paneskelua. Myöskin kirjailija on kasvanu paljon kirjojen myötä ja saanut hahmot elävämmiksi ja realistisemmiksi, kun alussa tuntu et henkilöt on melko paperisia. Lempihahmoni on ehdottomasti Veljeskunnasta Ztadist, mut Rehvengeen rakastuin sen oman kirjan myötä aivan totaalisesti. Myös Johnista löytyy puolia, joista tykkään. Vishousin kirjalta ootin paljon, mut petyin loppuratkasuun ekalla lukukerralla aivan totaalisesti. Tuli vaan sellanen olo, et pientä hätäratkasun makua. Onhan nää vähän sellasta aivotonta luettavaa, mut joskus vaan rankan työpäivän jälkeen ei jaksa lukea muuta.
VastaaPoistaJoo minustakin tämä Varjeltu rakastaja on ollut toistaiseksi sarjan huonoin. Koston rakastajassa oli hyvää sen monipuolisuus kun Rehvenge ei ole ollut suosikkejani, niin paljon muutakin kiinnostavaa oli mukana. Sen kanssa ei enää niin ärsyttänyt se päähenkilön tarinan jättäminen pienempään rooliin, vaan tämä uusi tyyli oli jo ihan positiivinen asia.
VastaaPoistaJa Vishousin ja Janen tarinan loppu oli aikamoinen pettymys minullekin, hyvä että aiheeseen tullaan palaamaan vielä.