maanantai 30. huhtikuuta 2012

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo - Unohdettujen kirjojen hautausmaa 1

La sombra del viento - El Cementerio de los Libros Olvidados 1
Julkaistu 2002, suomennos 2004
Pokkari 647 sivua.

Innostuin tutustumaan Carlos Ruiz Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjaan kun huomasin, että Otava julkaisee kolmannen osan suomeksi nyt kesäkuussa. Kirjoja pitäisi tulla kaikkiaan neljä, mutta se viimeinen taitaa olla vielä työn alla jonkun aikaa kun ei ole espanjaksikaan ilmestynyt vielä. Kirjojen lukujärjestyksellä ei pitäisi ymmärtääkseni tässä sarjassa olla niin väliä, mutta vasta yhden luettua ei tuohon juuri osaa ottaa kantaa.

Tuulen varjo sijoittuu Barcelonaan 1940- ja 1950-luvuilla. Päähenkilön Daniel Semperen ollessa 10-vuotias hänen isänsä tutustuttaa tämän Unohdettujen kirjojen hautausmaahan, valtavaan salaiseen kirja-arkistoon ja vannottaa pitämään tietonsa salaisuutena. Daniel saa valita arkistosta yhden teoksen itselleen ja valinta osuu Julián Caraxin Tuulen varjoon. Daniel kiinnostuu kirjailija Caraxista suunnattomasti, varsinkin kun kukaan ei tunnu tietävän tästä juuri mitään. Caraxin kirjat on ostettu ja varastettu keräilijöiltä ja tuhottu lähes kaikki, joten Danielin löytämä kappale saattaa olla viimeinen.

Tuulen varjo, Caraxin viimeinen kirja, on painettu vuonna 1935 ja Daniel selvittää Caraxin olleen barcelonalainen, mutta kirjoittaneen Pariisissa. Noihin aikoihin Carax näyttää kadonneen lopullisesti ja ilmaantuneen myöhemmin ruumiina Barcelonaan. Daniel selvittelee Julián Caraxin elämää 10 vuoden ajan tämän tuttavien ja ystävien avulla ja hänen omakin elämänsä alkaa muistuttaa läheisesti Caraxin kokemuksia. Samat ongelmat rakkaudessa, petokset ja vaarat näyttävät tulevan nyt Danielin kohtaloksi, jopa siinä määrin, että eräs nimensä Caraxin kirjan sivuilta saanut hahmo alkaa seurata Danielia.

Tuulen varjo oli hieman erilainen kirja verrattuna siihen mistä yleensä pidän. Tarina on aika pitkä - pokkarina noin 650 sivua - ja etenee melko hitaasti. Ruiz Zafónin kieli on kuitenkin mukavan rikasta ja kuvailevaa, joten juonen kanssa ei ole kiire minnekään eikä juttu käy tylsäksi. Tämän kirjan seurassa on mukava viettää päivä tai pari 1940- ja 1950-lukujen elävässä Barcelonassa. Jäin vain toivomaan, että kunpa itse tietäisin enemmän Espanjan lähihistoriasta, sisällissodasta ja Francon ajasta, niin olisivat olleet tämän tarinan asetelmat paremmin selvillä.

Termi maaginen realismi sopii hyvin Tuulen varjoon. Kuvaus on hyvin realistista, mutta taustaväre on hieman maaginen, ilman mitään varsinaisia fantasian elementtejä. Henkilöt ovat hyviä ja moniulotteisia, tosin varsinkin Caraxin tuttavat ovat kärsineet aika lailla ja hieman turhan takia. Kirjan loppu oli pettymys, hyvin pitkä kirje paljastaa ensin kaiken oleellisen ja sen jälkeen Ruiz Zafón vitkuttelee lopetuksen kanssa vielä turhan pitkään. Olin myös odottanut lopetukselta jotain enemmän, magiaa, yllättävää käännettä tai muuta sellaista ja vähäeleinen hahmojen seuraaminen näiden elämässä eteenpäin ei ollut sitä mitä minä olisin halunnut lukea. Alkufiilis kannen suljettuani oli siis pettymys, mutta hieman asiaa sulateltuani tarinan vahvuus nousi paremmin mieleen ja mielipide paranee varmasti vielä ajan kanssa.

Tämä on hyvä tarina kirjoista, kirjojen ystävistä ja kirjailijasta, joten sopii etenkin näistä aiheista pitäville. Trillerien ja jännärien ystäville tämä lienee juoneltaan liian hidastempoinen ja ennalta-arvattava.

El Cementerio de los Libros Olvidados - Unohdettujen kirjojen hautausmaa
  1. La sombra del viento (2002) - Tuulen varjo
  2. El juego del ángel (2008) - Enkelipeli
  3. El prisionero del cielo (2011) - Taivasten vanki (06/2012)
  4. TBA
Carlos Ruiz Zafón Wikipediassa ja Tuulen varjo Adlibriksessä.

Tuulen varjoa on luettu paljon, juttuja mm seuraavilta: Kuutar, Mimmu, Aura Illumina, Anki ja Lukija

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Bernard Cornwell: Palava maa - The Saxon Stories 5

The Burning Land
Julkaistu 2009, suomennos 2011
402 sivua (+ 14 sivua taustatietoja)

Bernard Cornwellin Uthred-sarja on edennyt jo viidenteen osaan ja vuoteen 892. Kuudes osa Kuninkaiden kuolema on julkaistaan suomeksi syksyllä, mutta Cornwell on veikkaillut sarjan kasvavan yhteensä 7 tai 8 kirjan mittaiseksi, joten jokunen on hänellä vielä kirjoittamatta.

Uthred on edelleen kuningas Alfredin juoksupoika ja taistelija. Wessexiä uhkaa nyt kaksi eri tanskalaista, Harald ja Uthredin vanha tuttu Hæsten. Alfred lähettää Uthredin lahjomaan Hæstenin jättämään Wessexin rauhaan, jotta voisi keskittyä taisteluihin Haraldin joukkoja vastaan. Uthred saa yhdessä kahnauksessa vangikseen Haraldin naisen Skaden, joka on sekä hyvin kaunis että julma ja jolla tulee olemaan iso rooli tulevissa tapahtumissa.

Uthred kohtaa Haraldin joukot suuressa taistelussa Fearnhammessa ja sen jälkeen pääsee pitkästä aikaa palaamaan takaisin kotiin pohjoiseen. Uthred suunnittelee vihdoin isänsä linnoituksen Bebbanburgin takaisinvalloitusta sedältään ja tämä on hänellä ollut mielessä sarjan alusta asti. Uthred viettää myös aikaa kasvattiveljensä Ragnarin ja muiden tanskalaisten kanssa ja on vahvasti kallistumassa tanskalaisten puolelle. Sitten Uthredia muistutetaan aiemmasta lupauksesta ja sen pitäminen sotkee taas Uthredin omat suunnitelmat täysin ja edessä on uusia taisteluita.

Uthredin seikkailuista on aina yhtä nautinnollista lukea. Juoni Palavassa maassa menee hyvin samaan tapaan kuin sarjan aiemmissakin osissa. Cornwellilla tuntuu olevan oma luottokaavansa, jonka mukaan hän kirjoittaa ja kyllähän se toimii. Mukana on kauniita naisia Uthredin kiinnostuksen kohteina, petoksia, muutama yllätys ja hienoja taisteluita, joista varsinkin loppuhuipennus vaatii Uthredilta kekseliäisyyttä. Cornwellin kirjoitustyyli vanhan Uthredin näkökulmasta on hyvä, koska siten Uthred pääsee itse  kritisoimaan nuoruuden hölmöilyjään ja jälkiviisaasti kommentoimaan valintojaan.

Cornwell kritisoi nyt vahvasti ja useaan otteeseen tapaa lahjoja uhkaajia jättämään alueita rauhaan tai poistumaan kokonaan paikkakunnalta, koska tarinat lahjuksista vaan houkuttelevat muitakin rahasaaliiden perässä paikalle. Tätä viestiä toisteltiin turhankin paljon, olisi se jo vähemmälläkin tullut selväksi, että kyseessä ei ollut pidemmällä tähtäimellä viisas taktiikka. Lieköhän Cornwell saanut palautetta siitä, että Alfredin suuruus ei oikein tule selväksi näistä tarinoista, kun hän on nyt liittänyt kirjan loppuun tällä kertaa kaksi lisätieto-osiota, yhteensä 14 sivua, Historiallisia tietoja ja Englannin synty: tapahtumat tähän saakka, joissa ajatusta Alfredista yhtenäisen Englannin isänä vahvistetaan.

Uthred-sarja on edelleen yksi suosikkejani, mutta seuraavaa suomennosta joutuukin nyt odottelemaan noin puoli vuotta :(

The Saxon Stories:
  1. The Last Kingdom (2004) - Viimeinen kuningaskunta
  2. The Pale Horseman (2005) - Kalpea ratsastaja
  3. The Lords of the North (2006) - Pohjoisen valtiaat
  4. Sword Song (2007) - Miekkojen laulu
  5. The Burning Land (2009) - Palava maa
  6. Death of Kings (2011) - Kuninkaiden kuolema (10/2012)
Palava maa Adlibriksessä.

Palavasta maasta ovat kirjoittaneet myös Jossu ja Xerxes.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Yö ikuinen - Vitsaus 3

Night Eternal
Julkaistu 2011, suomennos 2012
440 sivua.

Yö ikuinen päättää Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin zombi-vampyyritrilogia Vitsauksen. Tämä on jatkuvajuonisia trilogioita, joten viimeisestä osasta ei taas oikein voi kirjoittaa spoilaamatta aiempia osia. Lukeminenkin siten kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikka kirjailijat aika hyvin alkuun kertaavatkin vanhoja tapahtumia.

Lankeemuksen tapahtumista on kulunut 2 vuotta ja tilanne New Yorkissa ja muualla maailmassa tuntuu täysin hävityltä. Vampyyrit ja heidän kannattajajoukkonsa ovat vallassa ja hallitukset ja armeijat ovat kukistuneet. Ilmastoa on muutettu siten, että vampyyreille tappavaa päivänvaloa näkyy vain parin tunnin ajan. Hengissä selvinneet ihmiset joko työskentelevät vampyyreille tai heidät on suljettu keskitysleirejä muistuttaviin verileireihin, joissa heistä pumpataan ravintoa uudelle valtarodulle.

Eph Goodweather ystäviensä Fetin ja Noran kanssa jatkaa omaa vastarintaansa ja taistelua vampyyrien johtajaa Mestaria vastaan. Heillä on hallussaan Occido Lumen, ikivanha teos, jonka pitäisi paljastaa vampyyrien salaisuudet, mutta ei taitoa lukea sitä. Mestarilla taas on hallussaan Ephin poika Zack, joten Ephillä on vaikea paikka pohtia, että kuinka pitkälle hän on valmis menemään saadakseen poikansa takaisin. Kapinallisten, apunaan herra Quinlan, pitääkin keksiä kunnollinen suunnitelma Mestarin tuhoamiseksi, muuten ihmiskunnalla ei ole enää mitään toivoa.

Trilogian avauksesta Vitsauksesta pidin paljon, koska se oli vielä melko lähellä teknotrillerigenreä, mutta tarinan edetessä tunnelma on muuttunut koko ajan synkemmäksi ja tiede ja tutkimukset ovat jääneet lähes kokonaan pois. Kapinalliset ovat joutuneet kirjaimellisesti maan alle asumaan ja Eph on henkisesti lopussa. Kiinnostavimmiksi hahmoiksi nousevatkin nyt Fet ja Nora, jotka ovat löytäneet toisensa ja heillä täysi taistelutahto on vielä tallella. Del Toro ja Hogan avaavat myös herra Quinlanin historiaa sekä Muinaisten ja Mestarin syntyä, joten tässä päätösosassa monet avoimet kysymykset saavat vastauksensa.

Del Toron ja Hoganin maailmanlopun zombisota muistuttaa paljon Toista maailmansotaa ja natseja. Samankaltaisuudet eivät kuitenkaan ole liian suorasukaisia ja ajatus toimii hyvin. Piipahdus verileirillä oli yksi kirjan kiinnostavimpia kohtia minulle ja vampyyrejä avustavista ihmisistä oli saatu todentuntuisia kuvauksia. Toinen kohokohta oli välinäytöksenä nähty Quinlanin tarina Rooman valtakunnan ajalta. Kaikenkaikkian Yö ikuinen on hyvä teos, parempi kuin edeltäjänsä Lankeemus ja se päättää trilogian ihan ansiokkaasti. Hyvin olivat kirjailijat hoitaneet vaikean jatkon Lankeemuksen supernäyttävän lopun jälkeen. Pientä miinusta tulee siitä, että Yö ikuisen mukanaan tuomat paljastukset olivat osittain pettymyksiä ja uskonnon ja Jumalan olisi voinut hyvin jättää pois.

The Strain Trilogy - Vitsaus-trilogia
  1. The Strain (2009) - Vitsaus (2010)
  2. The Fall (2010) - Lankeemus (2011)
  3. The Night Eternal (2011) - Yö ikuinen (04/2012)
Yö ikuinen Adlibriksessä ja Risingshadowssa.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Cecelia Ahern: Ihmemaa

A Place Called Here
Julkaistu 2006, suomennos 2008
Pokkari 455 sivua.

Irlantilaiselta Cecelia Ahernilta luin ensimmäisen kirjan pari kuukautta sitten ja silloin en juuri innostunut kaksi pientä aikuisten satua sisältäneestä Tyttö peilissä -teoksesta. Kiinnostus kirjailijaan kuitenkin jäi ja halusinkin kokeilla häneltä jotain muuta ja tutustua paremmin Ahernin kirjoitustyyliin täyspitkissä romaaneissa. Kirjastossa sitten silmään sattui tämä Ihmemaa, joka kevyine fantasiajuonineen olikin hyvä ja piristävä valinta

Sandy Shorttilta on aina kadonnut paljon tavaroita. Varsinaisen pakkomielteen hävinneiden etsinnästä Sandy saa lapsena, kun hänen luokkakaverinsa ja naapurinsa Jenny-May katoaa. Sen jälkeen hän etsii hukkaamiaan tavaroita niin intensiivisesti, että hänen vanhempansa lähettävät hänet terapeutin Gregory Burtonin juttusille. Terapeuttikaan ei kuitenkaan osaa vastata Sandyä askarruttaviin kysymyksiin, mutta he ystävystyvät ja alkavat Sandyn aikuistuttua viettää aikaa enemmänkin yhdessä.

Aikuisena Sandy on kokeillut ensin poliisin ammattia, mutta siirtynyt sitten yksityisesti etsimään kadonneita ihmisiä. Saatuaan toimeksiannon etsiä Jack Ruttlen kadonnut veli Donal, Sandy itsekin eksyy ja katoaa, päätyen erikoiseen maailmaan, johon monet kahdonneet tavarat ja ihmiset päätyvät. Paikka on osittain Sandyn unelmien täyttymys - ratkaisu asiaan, joka on vaivannut häntä koko iän, mutta muiden tavoin Sandykin on jumissa tässä ihmemaassa. Takaisin todellisuuteen ja omaan elämäänsä ei Sandylle tunnu olevan paluuta. Lisäksi Sandyä huolettaa se, että mahdollisesti vain Jack voisi ymmärtää edes etsiä Sandyä, Gregorykin kun on tottunut Sandyn poissaoloihin.

Ihmemaa oli oikein mukavaa luettavaa ja positiivinen yllätys. Tarina on kevyttä fantasiaa ja mukana on hieman chicklittiä. Romantiikkaa olin odottanut tarinassa olevan myös, mutta se osa jäi hyvin vähälle. Tarina lähtee liikkeelle hieman hitaasti, mutta pääsee kunnolla vauhtiin kun Sandy eksyy satumaailmaansa. Ahernin luoma ihmeellinen kadonneiden maailma on kiinnostava kaikkine erityispiirteineen ja on hauska lukea siitä, kuinka sinne tupsahtelee kaikenlaista sitä mukaa kun ihmiset kadottavat tai unohtavat asioita. Tämä kuulostaa paikalta, jossa olisi mukava päästä piipahtamaan, kunhan vaan poispääsykin olisi taattu.

Pidin Ahernin kirjoitustyylistä paljon ja tähän juoneen oli helppo uppoutua mukaan. Ainoastaan Sandyn pakkomielle kadonneiden sukkien ja muiden tavaroiden etsimisestä koko perheen voimin kävi välillä hieman hermoille, kun samaa aihetta toisteltiin niin monta kertaa, tarkoituksena ilmeisesti kuvata kuinka voimakkaasti kaikki katoamiset Sandyyn vaikuttavat. Monesti tuli jo toivottua, että Sandy luovuttaisi kyseisen yksittäisen asian suhteen, mutta eipä hän niin voinut tehdä. Ahernilla on mukana taustalla ajatuksia itsensä löytämisestä ja siitä, mikä on elämässä oikeasti tärkeää, mutta kovin vakavaksi ei heittäydytä missään vaiheessa, vaan juttu pysyy mukavan kevyenä ja viihteellisenä vaikka vakaviakin asioita käsitellään.

Cecelia Ahern:
  1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
  2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
  3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
  4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
  5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
  6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
  7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
  8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
  9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)
Cecelia Ahern Wikipediassa ja Ihmemaa Gummeruksen sivuilla.

Ihmemaassa ovat vierailleet myös Vinttikamarissa, Kirjahyllyn kätköistä, Kuutar ja Luetut.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Antoine B. Daniel: Vuoren valo - Inkat 3

La lumière de Machu Pichu
Julkaistu 2001, suomennos 2004
478 sivua.

Inkat-trilogian päätösosassa Vuoren valossa Antoine B. Daniel -kirjailijakolmikko kattaa päätapahtumat melko pitkältä ajanjaksolta, eli vuosilta 1536-1542. Koko Peru on pääasiassa espanjalaisten konkistadorien vallassa Inkojen pääkaupungin Cuscon valloituksen jälkeen, mutta syrjäisissä  kylissä paikalliset saattavat vielä elellä suhteellisen rauhakseen. Francisco Pizarro on vuotta aiemmin eli 1535 perustanut Kuninkaiden kaupungin, Ciudad de los Reyesin eli Liman uudeksi eurooppalaiseen tyyliin rakennettavaksi pääkaupungiksi.

Gabriel on aina ollut vahvasti espanjalaisten maanmiestensä puolella vaikka hän onkin tuntenut sympatiaa paikallisväestöä kohtaan. Nyt Gabriel on kuitenkin nähnyt liikaa raakuutta ja turhia murhia ja hän kääntyy pahimpia tappajia vastaan ja joutuu tovereidensa vangitsemaksi. Inkavaltias Manco on kerännyt joukkojaan vastarintaan ja taistelut Mancon sotureita vastaan tarjoavat Gabrielille mahdollisuuden vapauteen. Gabriel yhdessä ystävänsä munkki Bartolomén kanssa ottaakin tehtäväkseen saattaa intiaanien julma kohtelu Espanjan hallinnon tietoon ja sitä kautta lopettaa julmuudet.

Tässä viimeisessä osassa Daniel keskittyy hyvin vahvasti ennaltamäärättyyn tapahtumaketjuun, joka Anamayalle on osittain paljastettu jo sarjan alussa. Tapahtumat, päätökset ja ihmisten kohtalot menevät hyvin sen mukaan mitä on ennustettu - ilman, että henkilöillä juuri on omia vaikutusmahdollisuuksia. Tästä osasta juonta en oikein pitänyt enää nyt päätösosassa. Ennustukset ja inkamytologia on kyllä sinänsä kiinnostava aihe, mutta nyt kuollut valtias Huayna Capac saa hieman liian suuren rooliin mahtavana näkijänä ja tämän pojat ja seuraajat, mukaan lukien Atahualpa ja Manco ovat vain isänsä sätkynukkeja. Hieman erilaisella juonella näinkin kiinnostavasta ja traagisesta aiheesta olisi saanut enemmän irti.

Daniel myös käsittelee trilogiassaan melko pitkää ajanjaksoa yleensä edeten hyvin hitaasti, mutta välillä rankasti hyppien, ja myös näissä valinnoissa olisin välillä toivonut painotusten menevän hieman eri lailla. Välillä piti hieman kertailla, että mitäs nyt onkaan oikein tapahtunut ja lueskella Wikipediasta kiinnostavista kohdista lisää, kun kirjailijat olivat päättäneet jättää jonkin asian vain pieneksi maininnaksi. Mutta Daniel kertookin nyt tarinaansa pääasiassa espanjalaisnäkökulmasta ja minun kiinnostukseni kohdistui enemmän inkaelämään, joten siksikin tuli hieman erimielisyyksiä siitä, että mikä on tärkeää.

Inkat-trilogia on hyvä sarja ja aihe on mahtava, mutta hieman tämä oli kyllä pettymys juonen suhteen ja sen, että miten aihetta käsiteltiin. Varsinkin olisin enemmän odottanut tältä päätösosalta, toiveissa oli hieno huipennus, joka kruunaisi koko sarjan, mutta hieman takkuista oli lukeminen. Juonen eteneminen on välillä hyvinkin hidasta ja tämä ei missään nimessä ole vauhdikas seikkailu- tai jännitystarina, vaikka niinkin voisi luulla. Tarinan vahvuus ei olekaan Danielin hahmoissa tai juonessa, joiden osalta ei liikoja kannata odottaa, vaan historiallisissa faktoissa ja paikoissa ja jo näiden takia Inkat-trilogia on lukemisen arvoinen.

Inkat:
  1. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)
Vuoren valo Gummeruksen sivuilla.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Muistutus: Kirjan ja ruusun päivä tänään!

Muistakaahan kaikki käydä tänään Kirjan ja ruusun päivänä kirjaostoksilla! Teemapäivän kunniaksi osallistuvista kirjakaupoista saa kaupanpäällikseksi Tuomas Kyrön uutuuden Miniä, joka ei tule ollenkaan normaalisti myyntiin. Lisätietoja mm täältä: http://www.kirjanjaruusunpaiva.fi/

Kirjan ja ruusun päivä Wikipediassa.


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Douglas Preston: Isku

Impact
Julkaistu 2010, suomennos 2010
468 sivua.

Douglas Preston on minulle nimenä ollut tuttu jo jonkin aikaa, mutta tämä Isku on ensimmäinen häneltä lukemani teos. Prestonin kirjailijapartnerin Lincoln Childin tuotoksiin tutustumisen aloitin myös ihan vasta, joten lukulistaa näiltä herroilta riittää - sekä yksin että yhdessä. Preston muuten on kirjoittanut useampia teoksia, missä Wyman Ford, eräs tämän kirjan päähenkilöistä esiintyy, mutta en nyt laita tähän mitään sarjamerkintää tai numerointia, kun kirjailijakaan ei taida niitä käyttää.

Isku alkaa kolmea eri päähenkilöä ja tapahtumia seuraten. Mainen rannikkolla 21-vuotias Abbey sattuu juuri esittelemään uutta teleskooppiaan ystävälleen, kun taivaan valaisee meteoriitti, joka putoaa maahan lähistölle. Abbey päättää etsiä putoamispaikan ja myydä löydöksensä hyvien rahojen toivossa. Kaliforniassa NASAn alaisessa virastossa Mars-avaruusohjelman tutkija Mark Corso on saanut juuri ylennyksen vasta kuolleen pomonsa paikalle, kun hän saa tältä yllättävän paketin, joka on lähetetty juuri ennen kuolemaa. Mark alkaa perehtyä kuolleen pomonsa tutkimuksiin ja hyvin outoon Marsista tulevaan gammasäteilyyn.

Entinen CIA:n agentti Wyman Ford lähetetään Kambodžaan selvittelemään mistä markkinoille on tullut kauniita hunajaisiksi kutsuttuja jalokiviä, jotka ovat radioaktiivisia ja siten hyvin vaarallisia. Etsiessään kaivosta Ford löytääkin järkyttävissä olosuhteissa jonkinlaisen kraaterin. Tämä löydös saattaa Fordin Maineen ja kolme tarinaa alkavat yhdistyä. Pahin on kuitenkin vasta edessä ja päähenkilöt saavat tehdä kaikkensa selvittääkseen tapahtumat ja estääkseen jatko-iskut.

Jännityksessäkin on paljon alalajeja ja vasta lukemani Charlaine Harrisin kotoisat mysteerit (cozy mystery) ovat hyvin kaukana näistä tekno-trillereistä. Prestonilla tyylisuunnan mukaisesti on hahmoina mukana tutkijoita, jotka selittävät lukijalle tapahtumien tieteellistä puolta. Myös Abbey on hyvin fiksu, fysiikasta ja astronomiasta kiinnostunut entinen Princetonin opiskelija ja hänellä onkin iso asiantuntijarooli kirjassa. Alkuun Ford on hyvin kovapintainen ja itsenäinen, joten hieman ihmettelin sitä, että kuinka nopeasti hän avautui Abbeylle ja alkoi tehdä tämän kanssa yhteistyötä.

Juoni Iskussa on hyvä ja monipuolinen. Pidän näistä monisäikeisistä juonista, jossa juttua vähitellen punotaan yhteen - ainakin kunhan säikeitä ei ole liikaa. Silloin yleensä jännitys pysyy hyvin yllä ja tarina on yllätyksellinen, mikä on yleensä positiivista. Preston oli myös tehnyt taustatukimusta hyvin, tässä hän kuljettaa sankareitaan Mainen hummerinpyynnistä Kambodžan punakmerien maille ja Valkoiseen taloon. Juttu pysyy koko ajan mielenkiintoisena eikä mene yli vaikka aika paljon kaikenlaista sisältääkin. Hieman häiritsemään jäivät erään pahiksen motiivit, mutta se on kuitenkin pikkuasia muuten hyvässä teoksessa. Tykkäsin, lisää näitä :)

Douglas Preston (soolofiktio):
  1. Jennie (1994)
  2. The Codex (2004)
  3. Tyrannosaur Canyon (2005) - Wyman Ford 1
  4. Blasphemy (2008) - Rienaus (2011) - Wyman Ford 2
  5. Impact (2010) - Isku (2010) - Wyman Ford 3
Tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Iskusta: Humisevalla harjulla, Kirjavuutta ja Kannesta kanteen, sivuista sivulle.

Liebster & ostoksia


Sain Norkulta Nenä kirjassa -blogista kivan Liebster Blog -tunnustuksen, kiitos paljon! Tämän saisin nyt antaa eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Norkulla itselläänkin on oikein hieno blogi ja hän lukee paljon kirjoja, joihin minäkin haluaisin jossain vaiheessa tutustua, varsinkin Norkun juttujen jälkeen.

Laitan Liebsteriä eteenpäin tällä kertaa näin (ja jos jollekin menee toista tai kolmatta kertaa niin ei taida haitata):
  • Kirjamielellä - marjis sai minut innostumaan kirjablogeista - Lisäys: hupsista, enpäs huomannutkaan, että marjiksen lukijamäärä on mennyt yli tuon 200 rajan! Onnittelut siitä ja en kyllä ota tätä tunnustusta pois sen takia :)
  • Morren maailma - Morrella todella on sanat hallussa ja hänen juttujaan on aina kiva lukea
  • Katinkan kirjasto - Meillä tuntuu Katinkan kanssa olevan aika samanlainen kirjamaku ainakin lukuvalintojen suhteen
  • Taikakirjaimet - Jos joku fantasia- tai scifi-kirja kiinnostaa, niin Raijalta löytyy varmimmin juttua aiheesta :)
  • Kirjojen parissa - Mari on uusi ja kiinnostava blogituttavuus

Norkkukin oli huomannut, että näytän lukevan paljon sarjoja :). Toinen "heikkouteni" on pokkaritarjoukset, kuten kuvasta näkyy. Mukana on kahden viimeisimmän ostoksen kirjoja, eli sekä Suomalaisen että Adlibriksen alepokkareita. Alimmainen ei kuulu tähän kategoriaan, vaan on muuttanut tuohon sivupöydälle lukuvuoroaan odottelemaan.

Sitä sitten en tiedä, että milloin näitä uutuuksiani pääsisin lukemaan... Vieressä kun on lähes samankorkuinen pino kirjaston lainoja ja hyllyssä pitkä rivi lukemattomia jo valmiiksi muutenkin :)

torstai 19. huhtikuuta 2012

Charlaine Harris: The Aurora Teagarden Mysteries Omnibus 1

Julkaistu 2010, 684 sivua.

Uutta Sookieta odotellessa olen tutustunut Charlaine Harrisin vanhempaan tuotantoon ja nyt vuorossa on hänen ensimmäinen sarjansa. Kirjastonhoitaja Aurora Teagardenin tähdittämiä teoksia on ilmestynyt kaikkiaan 8 ja näistä Harris on todennut, että on epätodennäköistä - mutta ei mahdotonta - että Auroran seikkailut jatkuisivat vielä.

Sarjan alussa Aurora, tai lyhyemmin Roe, on hieman alle kolmekymppinen, sinkku kirjastonhoitaja Lawrencetonissa Georgiassa. Roen vanhemmat ovat eronneet ja hänen äitinsä on varakas kiinteistönvälitystoimiston omistaja. Roen äiti Aida omistaa myös kiinteistön, jossa Roe asuu alkuun ja jonka isännöinnistä Roe saa hieman lisätuloja. Tällä kertaa mukana ei ole mitään yliluonnollisia elementtejä, vaan kyseessä on sarja mukavia jännäreitä, joissa ehkä enemmänkin selvitellään, että mitä oikein on tapahtunut kuin, että kuka on syyllinen.

Avaustarina Real Murders esittelee Roen, tämän lähipiirin ja Lawrencetonin kaupungin. Lawrencetonin tosielämän rikoksista kiinnostuneet - Roe mukaanlukien - ovat jokunen vuosi aiemmin perustaneet Real Murders -kerhon, jonka piirissä he kokoontuvat säännöllisesti keskustelmaan kuuluisista murhamysteereistä. Kerho joutuu huonoon valoon, kun eräs sen jäsenistä löytyy murhattuna kokouspaikalta, varsinkin kun murha on tehty kuuluisaa tapahtumaa matkien ja tämä myös saattaa kaikki jäsenet epäilyksenalaisiksi. Roe alkaa selvitellä tapahtumia, apunaan muita Real Murders -kerholaisia, kuten hänestä kiinnostuneet jännityskirjailija Robin ja poliisietsivä Arthur.

A Bone to Pick -kirjassa Aurora on taas alkuun sinkku ja hän saa tuttavaltaan hyvin yllättävän perinnön. Perintö voisi muuttaa Roen koko elämän ja tehdä hänet äidistään riippumattomaksi, mutta mukana tulevaan taloon liittyy iso mysteeri, joka Roen olisi selvitettävä jotenkin. Pian löytyykin murhan uhrin luuranko ja Roe haluaa selvittää vanhan rikoksen todistaaksen tuttavansa syyttömäksi. Lisäksi naapuriin muuttaa Roen ex uuden vaimonsa kanssa, joten asuinalue ei ole parhain mahdollinen. Roe saa myös uuden ihailijan paikallisesta papista, joka ei kannata seksiä ennen avioliittoa.

Three Bedrooms, One Corpse -tarinassa Roe kokeilee hieman kiinteistönvälittäjän ammattia tietääkseen voisiko jatkaa äitinsä yritystä tämän jälkeen. Roen tuuratessa ensimmäistä kertaa äitiään hienon talon esittelyssä eräästä makuuhuoneesta löytyy kilpailevan kiinteistövälittäjänaisen ruumis. Talon avain oli kuitenkin löytänyt tiensä murhan jälkeen paikoilleen Roen äidin firmaan, joten murhaajan pitää tuntea Lawrencetonin välitysbisnestä jonkin verran. Roe myös kiinnostuu oikein kunnolla näyttönsä asiakkaasta Martinista, joka on häntä 15 vuotta vanhempi ja salaperäisen taustan omaava yritysjohtaja.

The Julius House keskittyy kolmannesta kirjasta Three Bedrooms, One Corpse tuttuun Julius-perheen taloon, josta koko perhe katosi selittämättömästi 6 vuotta aiemmin. Aurora menee naimisiin ja muuttaa miehensä kanssa Juliuksien taloon. Miehen vanha ystävä vaimoineen tulee heidän vuokralaisekseen taloon kuuluvaan erillisiseen asuntoon. Roesta tuntuu, että hänelle ei kerrota ihan kaikkea ja uudet vuokralaiset ovat hieman erikoisia. Roella on myös paljon selviteltävää vähäpuheisen uuden miehensä taustoista, koska he ovat tunteneet niin vähän aikaa. Aikansa kuluksi alkaa tutkia paikkoja tarkkaan ja etsiä talosta piilopaikkoja kolmelle ruumille. Penkomalla näitä vanhoja tapahtumia Roe saattaa itsensä ja läheisensä hengenvaaraan.

Aurora Teagarden on hieman erilainen sankaritar Charlaine Harrisille, koska hänellä ei ole mitään varsinaista vikaa tai ongelmaa, vaan Aurora on hyvin tavallinen ja kiltti nuori nainen. Aurora-kirjat muistuttavat hyvin paljon Harrisin toista sarjaa Lily Bardista. Lily-kirjat ovat kuitenkin hieman synkempiä ja Lily on kovapintainen taistelija, kun taas Aurora tarvitsee apuvoimia pelastamaan hänet pulasta. Varsinkin ensimmäinen teos Real Murders oli asetelmaltaan hyvin lähellä Shakespeare's Counseloria.

Minä kun luin nämä väärässä järjestyksessä, eli ensin uudemmat Lilyt, niin pidin kyllä Lily Bardeista enemmän ja päähenkilönäkin Lily oli kiinnostavampi. Aurora-kirjoja oli kuitenkin oikein mukava lukea, koska tuntui melkein kuin olisi päässyt takaisin Lilyn tarinoiden pariin. Harrsin kirjoitustyyli on myös jo näissäkin ollut melko hyvin kohdillaan ja hän tutulla tavalla kertoo kiinnostavasti Auroran jokapäiväisestä elämästä tapahtumia siten, että Aurora tuntuu nopeasti jo läheiseltä ystävältä. 

Juonet näissä neljässä ensimmäisessä Aurora-tarinassa ovat ihan hyviä. Eniten pidin ensimmäisen osan viittauksista tosielämän rikoksiin ja niitä fanittaneista hahmoista, sekä Juliuksien talon salaisuuden selvittelystä, joka alkoi kiehtoa heti kolmososassa kun siihen ensimmäistä kertaa viitattiin. Ensimmäisten kolmen osan kanssa en juuri pohtinut murhaajaa etukäteen, keskityin vain tapahtumien selvittelyyn. Nelosen kanssa olikin sitten hieman erilainen fiilis, koska siinä arvasin syyllisen hyvissä ajoin, mutta en onneksi talon salaisuutta kuitenkaan.  Hyvää luettavaa ovat nämäkin ja varsinkin Harris-fanien kannattaa kyllä tutustua Auroraankin.


Aurora Teagarden -sarja
  1. Real Murders (1990)
  2. A Bone to Pick (1992)
  3. Three Bedrooms, One Corpse (1994)
  4. The Julius House (1995)
  5. Dead Over Heels (1996)
  6. A Fool And His Honey (1999)
  7. Last Scene Alive (2002)
  8. Poppy Done to Death (2003)
Real Murders, A Bone to Pick, Three Bedrooms, One Corpse, The Julius House ja kokoelma Omnibus 1 Adlibriksessä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

J. R. Ward: Koston rakastaja - Mustan tikarin veljeskunta 7

Lover Avenged - Black Dagger Brotherhood 7
Julkaistu 2009, suomennos 2012
785 sivua.

Seitsemäs Mustan tikarin veljeskunnasta kertova teos on hurjan pitkä pehmeäkantiseksi kirjasksi. J. R. Ward - oikealta nimeltään Jessica Bird - lyö tässä edellisen, kuudennen osan pituusennätyksensä reilusti, joten aikaa pitää Koston rakastajalle varata hyvin. Sarja on jatkuvajuoninen, joten lukeminen pitää aloittaa ykkösosasta ja tämä juttu sisältää juonipaljastuksia aiempia osia lukemattomille.

Koston rakastajan päähenkilö on Rehvenge, symphathin ja vampyyrin yhdistelmä, joka on viimeisissä teoksissa saanut enemmän aikaa juonesta, kun hänen omaa tarinaansa on pohjustettu. Alkuun Rehvenge oli tuttu vain työnsä kautta ja Bellan veljenä ja yhteys Mustan tikarin veljeskuntaan tuleekin ystävyyssuhteiden ja siskon kautta, itse hän ei ole jäsen. Rehvenge on kuitenkin säännöllinen asikas vampyyrien privaattiklinikalla, jossa Ehlena on töissä hoitajana. Yhdellä lääkärikäynnillä Rehvenge ja Ehlena alkavat flirttailla ja siitä se suhde sitten lähteekin eteenpäin hitaasti.

Rehvenge on ns hyvä pahis, eli hänen työnsä sisältää lähes pelkästään laittomuuksia, mutta tämä ei tapahdu täysin hänen omasta halustaan, vaan muitakin syitä taustalla on. Rehvenge pitää myös hyvää huolta perheestään - Bellan tapauksessa aiemmin hieman liiankin kanssa. Ehlenalla on hyvä tausta, mutta hänen perheensä on menettänyt rahansa ja nyt hän hoitaa sairasta isäänsä. Ehlenan kanssa Rehvenge voi olla sellainen kun haluaisi olla, mutta vanhoista synneistä ja velvollisuuksista ei niin vaan pääse eroon ja Rehvengellä on selviteltäviä asioita myös symphath-yhteisössä.

Koston rakastaja jatkaa samalla linjalla kuin edellinenkin sarjan kirja. Rehvenge on vain yksi monista hahmoista, joihin tässä keskitytään ja Ward pohjustaa seuraavia kirjojaan aika lailla. Mukana ovat vahvasti John Matthew ystävineen ja Xhex sekä muutama muu Rehvengen työntekijä. Tohrmentia nähdään tällä kertaa vain hieman langenneen enkelin Lassiterin kanssa. Hienoa oli se, että sarjan aloittaneeseen sokeaan kuninkaaseen Wrathiin keskitytään nyt pitkästä aikaa enemmän. Toivottavasti Ward jatkaa tällä linjalla ja näiden vanhojen tuttujen sankareiden elämiin päästään tutustumaan vielä uudestaan sekin jälkeen kun he ovat puolisonsa löytäneet. Minusta ainakin nämä vanhat tutut ovat paljon kiinnostavimpia kuin uudet lisäykset henkilögalleriaan.

Pidin todella paljon alkuun näistä Mustan tikarin veljeskunnan kirjoista ja sarjan kolme ensimmäistä pysyvät edelleen suosikkeinani. Kuitenkin Koston rakastaja oli taas oikein mukavaa ja viihdyttävää luettavaa, nyt kun tiesi taas mitä odotettavissa on. Jatkossakin näihin pitänee suhtautua koko tarinaa eteenpäin vievinä jatko-osina, eikä enää niin yhteen hahmoon ja pariskuntaan keskittyvinä kirjoina. Rehvengen tarina oli hyvä ja symphatheista oli kiva oppia lisää. Wrathin tarinan jatkosta pidin myös paljon. Seuraavana tuleva John Matthewin ja Xhexin tarina sai nyt niin hyvän pohjustuksen, että vaikka en tästä pariskunnasta ole aiemmin juuri välittänyt, niin nyt jäi juttu sen verran jännään kohtaan, että onneksi jatkoa on tulossa ihan pian.

Black Dagger Brotherhood - Mustan tikarin veljeskunta:
  1. Dark Lover (2005) - Pimeyden rakastaja (2009)  - Wrath & Beth
  2. Lover Eternal (2006) - Ikuinen rakastaja (2010) - Rhage & Mary
  3. Lover Awakened (2006) - Herätetty rakastaja (2010) - Zsadist & Bella
  4. Lover Revealed (2007) - Paljastettu rakastaja (2011) - Butch & Marissa
  5. Lover Unbound (2007) - Sitomaton rakastaja (2011) - Vishous & Jane
  6. Lover Enshrined (2008) - Varjeltu rakastaja (2011) - Phury & Cormia
  7. Lover Avenged (2009) - Koston rakastaja (2012) - Rehvenge & Ehlena
  8. Lover Mine (2010) - Minun rakastajani (06/2012) - John Matthew & Xhex
  9. Lover Unleashed (2011) - Vapautettu rakastaja (09/2012) - Payne & Manuel
  10. Lover Reborn (2012) - Uudestisyntynyt rakastaja (12/2012) - Tohrment
Tämä kirja Adlibriksessä.

Juttua Koston rakastajasta myös Lukunurkassa.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Antoine B. Daniel: Soturin voima - Inkat 2

L'Or de Cuzco
Julkaistu 2001, suomennos 2003
560 sivua.

Antoine B. Daniel -nimellä kirjoittavan kolmikon Inkat-trilogian toinen osa lähtee liikkeelle keväästä 1533. Espanjalaiset konkistadorit ovat vallassa inkavaltion pohjoisosissa, mutta inkat vielä toivovat heidän lähtevän pois kultalahjuksilla.

Inkahallitsija Atahualpa on espanjalaisten vankina Cajamarcassa. Atahualpa on valinnut vankila-palatsinsa suurimman huoneen lunnashuoneeksi ja luvannut täyttää sen inka-aarteilla ja uskoo pääsevänsä vapaaksi kun tämä on tehty. Espanjalaiset valloittajat kuitenkin vaan innostuvat lisää valtavista aarteista ja unohtavat helposti lupauksensa kultahuumassaan. Varsinkin pääkaupunki Cuscon mahtavista rikkauksista kertovat huhut saavat konkistadorit hullaantumaan ahneuksissaan.

Gabriel on ainoa konkistadori, jolle ei kuulu osuutta kultasaaliista ja hän yrittää hieman hillitä muiden maanmiestensä villiä ja välinpitämätöntä käytöstä. Gabriel on myös opetellut paikallisen kielen ketsuan ja hän ymmärtää hyvin inkaväestöä. Tosin kyllä Gabrielkin taisteluissa tappaa oman osansa vastapuolen väestöstä, joten hän on selkeästi espanjalaisten puolella edelleen. Lähes kaikki merkittävät inkaylimykset ovat espanjalaisten vankeina, mutta silti pelko kapinasta on jatkuvasti läsnä. Gabriel ja inkatyttö Anamaya rakastuivat ensisilmäyksellä ja ovat edelleen yhdessä, mutta he yrittävät salailla suhdettaan. Anamayalla kun on merkittävä seremoniallinen rooli entisen kuninkaan Kaksoisveljen puolisona, joten hän ei voi tavallista liittoa solmia. Anamayan vaikutusvallan ansiosta hänen valinnoillaan ja neuvoillaan on iso rooli tulevissa tapahtumissa.

Gabriel on hyvä hahmo, suht puhtoinen sankari, joka kyllä tekee työnsä hyvin, mutta tuntee syyllisyyttä jouduttuaan tappamaan inkoja. Gabrielin ajattelutapa on modernimpi kuin matkakumppaniensa, hän näkee intiaanit ja eurooppalaiset tasavertaisina ja yrittää saada muitakin kohtelemaan paikallisväestöä ihmisarvoja kunnioittaen. Harmi kyllä lähes kaikki muut tuntuvat menettäneen omantuntonsa ja todellisuudentajunsa Perun rikkauksien äärellä. Gabrielin ja Anamayan suhde tuntuu vieläkin hieman väkinäiseltä osalta juonta, varsinkin kun rakastuminen oli niin äkkinäistä, vaikkei heillä ollut edes yhteistä kieltä. Anamayan asemassa olevan voisi myös olettaa käyttäytyvän hieman vähemmän vapaamielisesti. Anamayan näyt, neuvot ja päätökset on tietysti pitänyt sovittaa historiallisiin tosiseikkoihin, mutta monet näistä valinnoista ihmetyttävät kyllä. Tuntuu, että välillä hän lähes ajaa espanjalaisten asiaa tyhmillä neuvoillaan.

Daniel kirjoittaa hienoa historiallista, vahvasti tositapahtumiin perustuvaa fiktiota, pienellä määrällä romantiikka maustettuna. Tarina itsessään on hyvin surullinen ja vaikuttava ja kuvaukset välillä aika raakoja, varsinkin kun ajattelee, että kaikki inkojen kohtaloksi tuleva nöyryytykset, kidutukset ja murhat ovat tosipohjaisia. On myös kamala lukea siitä, kuinka espanjalaiset sulattavat kultaharkoiksi arvokkaita inkaesineitä ja taideteoksia. Onneksi jotain sentään säästyi jälkipolvillekin ihailtavaksi ja ihan kaikkea eivät konkistadorit saaneet käsiinsä sulatettavaksi uusiokäyttöön.

Inkat:
  1. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
Soturin voima Gummeruksen sivuilla.

Juttua Puuman varjosta ja Soturin voimasta Hesarissa.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Anna Godbersen: Hehkua - Huumaa 4

Splendor - A Luxe Novel
Julkaistu 2009, suomennos 2011
Pokkari 428 sivua.

Anna Godbersenin neljää nuorta seurapiirineitokaista seurannut Huumaa-sarja on edennyt päätösosaansa. Hehkua-kirjassa seikkaillaan New Yorkin lisäksi Havannassa Kuubassa ja ajankohtana on heinäkuu vuonna 1900. Kyseessä kun on jatkuvajuoninen sarja, niin tämä juttu sisältää pakostakin jotain juonipaljastuksia aiemmista osista vaikka yritänkin olla varovainen.

Miehistä Henry ja Teddy ovat lähteneet tekemään jotain merkittävää ja Leland on oleskellut Euroopassa, joten New Yorkissa on tytöillä ollut hieman tylsää. Diana on päässyt seikkailemaan enemmänkin, mutta viettää nyt aikaa Havannassa, koska hän on kuullut Henryn olevan siellä. Henry itse on hyvin pettynyt, koska hänen isänsä onnistui estämään suunnitelmat ja toimittamaan Henryn hyvään turvaan Kuubaan. Lina, joka käyttää nykyään nimeä Carolina odottaa malttamattomana Lelandin paluuta takaisin kotiin ja on jopa järjestänyt itsensä lähes naapuriksi voidakseen seurata tämän talon tapahtumia suoraan.

Yksinäinen Penelope löytää uuden ihastuksen kohteen eurooppalaisesta prinssistä, joka on New Yorkissa vierailulla. Ihailua ja huomiota kaipaava Penelope voisi olla jopa valmis unohtamaan Henryn näin hyvästä saaliista. Elizabeth on asettunut aloilleen suhteellisen tyytyväisenä, mutta kun Hollandin perheen isästä ja tämän kuolemasta alkaa paljastua yllättäviä seikkoja, Elizabethin elämä ja menneet tapahtumat näyttäytyvätkin aivan uudessa valossa.

Hehkua oli siitä mukava päätösosa, että siinä aika hyvin ratkotaan avoimet asiat, mutta lisäbonuksena on myös yllätys, joka vaikutttaa myös aiempien kirjojen tapahtumiin ja saa näkemään niitä eri tavalla. Godbersen on kyllä jo aiemmissa kirjoissa antanut pieniä vinkkejä tähän suuntaan, joten tarkoille lukijoille tämä käänne ei tule ihan kulman takaa. Siitä, että oliko tuo koukku hyvä vai ei en oikein osaa sanoa... Minulla kävin niin, että olin aiemmin aavistellut jotain tähän suuntaan (kirja 2), mutta sitten hylännyt teorian myöhemmin (kirja 3) kun tarina tuntui vievän eri suuntaan. Mutta onhan se hyvä, että asiat vihdoin selvisivät :)

Godbersen ei ole kovin hellävarainen tarinansa hahmojen kanssa, vaan nämä laitetaan käymään läpi kaikenmoisia kärsimyksiä. Kukaan ei taida selvitä kokonaan onnellisena tämän sarjan läpi. Sama meno jatkuu nyt Hehkua-juonessa ja hairahduksista on maksettava oma hintansa. Aiemmin harmittanut henkilöiden selkärangattomuus - varsinkin miesten kohdalla - korjautuu nyt hieman, mutta vain jonkun hahmon kohdalla. On silti kiva nähdä tätä käännöstä mukana tarinassa. Huumaa-sarja on takuuhyvää viihdettä kun tekee mieli jotain kevyttä luettavaa, juonitteluja, skandaaleja ja pakoa todellisuudesta menneen maailman seurapiireihin.

The Luxe - Huumaa-sarja:
  1. Splendor (2009) - Hehkua (2011)
Tämä kirja Adlibriksessä.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Anna Godbersen: Erheitä - Huumaa 3

Envy - A Luxe Novel
Julkaistu 2009, suomennos 2010
Pokkari 428 sivua.

Anna Godbersenin Huumaa-sarjan kolmas osa Erheitä lähtee liikkeelle pari kuukautta edellisen osan jälkeen, eli vuosisata on vaihtunut ja nyt ollaan helmikuussa 1900. Taas pieni varoitus juonipaljastuksista, eli kun kyseessä on tälläinen jatkuvajuoninen sarja, niin tästä osasta ei oikein voi kertoa mitään spoilaamatta aiempia osia.

Penelopen ja Henryn suhde on huonossa jamassa, vaikka Penelope yrittää kaikkensa. Henry on suunnitellut reissua Palm Beachiin ystävänsä Teddy Cuttingin kanssa, mutta kun Penelope kuulee asiasta hän haluaa matkaan mukaan ja kutsuu vielä useita ystäviäänkin seuraksi. Lina on löytänyt varakkaan tukijan, joka maksaa hänen laskunsa, joten hän on nykyään lähes tasavertainen muiden tyttöjen kanssa.

Floridan reissussa syntyy uusia ihastuksia. Lina viettää aikaa varakkaan Leland Brouchardin kanssa ja ottaakin tämän miehen uudeksi kohteekseen. Teddy on pitkään ollut ihastunut Elizabethiin ja vanhat tunteet nousevat taas pintaan Palm Beachin lämmössä. Penelopen veli Grayson taas yrittää Penelopen pyynnöstä herätellä Dianan mielenkiintoa. Mukava loma keskeytyy, kun Lina saa huonoja uutisia ja joutuu palaamaan pikaisesti takaisin New Yorkiin, jossa hänen hieno uusi elämänsä on vaarassa romahtaa. Myös Elizabeth huomaa olevansa pahassa pulassa.

Pieni maisemanvaihdos teki hyvää Huumaa-sarjan porukalle. Vuoden 1900 junamatka on ihan mielenkiintoinen, varsinkin kun matkaa tehdään privaatti-junanvaunussa. Uiminen ei myöskään ole ollut viime vuosisadan alussa kovinkaan samanlaista kuin nykyään, varsinkaan naisten osalta. Kahdessa ensimmäisessä osassa pyörittiin aika tiukasti saman 2 miestä ja 4 naista -asetelman ympärillä, mutta nyt mukaan tulee vahvemmin muitakin hahmoja - lähinnä miehiä ja valintamahdollisuudet laajentuvat. Varakkaat ja mukavat poikamiehet Teddy ja Leland jäävät kyllä aika harmaiksi ja helposti unohdettaviksi henkilöiksi. Graysonissa on enemmän särmää (lue: vikoja), joten häntä kuvataan hieman syvällisemmin.

Godbersen on juonensa laatinut sen verran mukaansatempaavaksi, että yhden osan jälkeen tekee aina mieli jatkaa pian seuraavaan. Nyt päähenkilöt ovat jo tulleet hyvin tutuiksi, joten heidän seuraansa on aina kiva palata. Tytöt ovat ihan ok, mutta Erheissä vihdoin alkoi kunnolla ärsyttämään se, kuinka nynnyjä ja saamattomia tapauksia nämä Godbersenin nuoret miehet ovat. Henry on tietysti tästä pahin esimerkki olemalla aikamoinen nössö ja täydellisesti muiden ohjailtavissa, mutta eivät nuo muutkaan herrasmiehet juuri vakuuta. Monta kertaa olisi Henrylläkin ollut tilaisuus valita toisin ja korjata sillä tilanne, mutta päättämättömyydellään hän on ajanut itsensä mahdottomaan tilanteeseen.
Aikamoinen sotku on Huumaa-sarjan päähenkilöiden suhdesoppa vielä tämäkin osan jälkeen, joten ei kun viimeisen osan kimppuun, josko vihdoin asiat alkaisivat selvitä...


The Luxe - Huumaa-sarja:
  1. Envy (2009) - Erheitä (2010)
Erheitä Adlibriksessä.

Lisää Erheitä: Le Masque Rouge,  Sananen kirjasta, L'amour des livres ja Humisevalla harjulla.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Antoine B. Daniel: Puuman varjo - Inkat 1

Princesse du soleil
Julkaistu 2001, suomennos 2003
527 sivua.

Antoine B. Danielin Inkat-trilogia pääsi heti suomeksi ilmestyttyään lukulistalleni, mutta jostain syystä sarja sitten unohtui ja aikaa meni melkein 10 vuotta ennen kuin löysin nämä kirjat uudelleen. Antoine B. Daniel on itseasiassa nimimerkki, jolla kirjoittavat Antoine Audouard ja Jean-Daniel Baltassat, apunaan Inka-asiantuntija Bertrand Houette. Kerron tässä juonesta hieman normaalia enemmän, koska tositapahtumiin perustuva tarina on kaikille jo valmiiksi tuttu.

Puuman varjo lähtee liikkeelle vuodesta 1526 kun inkat hyökkäävät pienen Anamaya-tytön chiriguano-kylään. He tappavat Anamayan äidin ja suuren osan muista kyläläisistä ja vievät tytön mukanaan Quitoon inkavaltiaan katsastettavaksi. Anamaya on hyvin erilainen kuin muut, hänen tukkansa kihartuu hieman, hänen nenänsä ei ole leveä ja hänen silmänsä ovat huomiota herättävän siniset. Inkavaltiaan Huayna Capacin odotetaan mestauttavan Anamaya, mutta Anamaya saakin yllättäen hyvin merkittävän roolin inkojen parissa.

Vanhalla Huayna Capacilla on poikia paljon ja pääasiassa kahdessa paikassa, pohjoisessa Quitossa ja etelässä Cuscossa. Vanha valtias on kuolemaisillaan eikä hän ole nimennyt seuraajaa. Parhaat ehdokkaat ovat Atahualpa Quitosta, joka on kyllä kieltäytynyt kunniasta äitinsä alempiarvoisuuteen vedoten, ja Huascar Cuscosta. Kiista seuraajasta johtaa lopulta suureen sisällissotaan, jossa veljekset taistelevat toisiaan vastaan.

Samaan aikaan Espanjassa Francisco Pizarro valmistelee kunnollista retkikuntaa Peruun, jossa he ovat piipahtaneet pikaisesti jo aiemmin ja nähneet mahtavia kulta-aarteita, joita alueella on. Aatelismies Gabriel Montelucar y Flores haluaa vaihtaa maisemaa päästyään inkvisition vankilasta ja hoitaa itsensä mukaan Pizarron matkalle. Inkamaille retkikunta saapuu lopulta oivalliseen aikaan, sisällissodan jälkeen. Gabriel ja Anamaya rakastuvat heti ensinäkemältä, mutta heidän tiensä tulee olemaan hyvin kivikkoinen.

Ensimmäinen osa Inkat-trilogiasta kertoo siis tarinaa siihen asti kun Pizarron joukot pääsevät Atahualpaa tapaamaan loppuvuodesta 1532. Puuman varjossa siten vasta pohjustetaan myöhempää, mutta tämä kaikki on tehty hyvin huolella. Kumpikaan osapuolista ei ole puhtoinen tai täysin hyvä, vaan julmuuksia tapahtuu kaiken aikaa. Nyt vielä ainakin inkojen elämä on paljon suuremmassa määrin kiinnostuksen kohteena ja hyvä niin. Inkojen rituaalit, tavat, hallinto ja uskomukset ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa. Mukana on myös nuorten välisiä ihastuksia, kilvoittelua ja ystävyyssuhteita. Inkanimissä ja terminologiassa oli välillä hieman muistelemista, mutta tässä auttaa kirjan lopun sanasto, ainakin jos sen löytää jo lukemisen aikana :)

Puuman varjo on todella hyvää historiallista viihdettä, jos nyt tositapahtumiin perustuvia massamurhia voi viihteeksi kutsua. Daniel kirjoittaa hyvin uskottavasti ja mukaansatempaavasti ja tekisikin mieli jatkaa heti suoraan seuraavaan osaan. Tarina on tehty helppotajuiseksi ja vaikka selityksiä ei mitenkään alleviivata, niin tätä lukiessa monien henkilöiden ratkaisut on helppo ymmärtää, vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan. Eli nyt jo ensimmäisen Inkat-osan myötä monet mietityttäneet miksi-kysymykset ovat saaneet vastauksia, mutta se, että miksi uskonnon nimissä tapetaan ihmisiä miljoonittain taitaa jäädä minulle ikuiseksi arvoitukseksi.

Inkat:
  1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
Puuman varjo Gummeruksen sivuilla.

Lisää Puuman varjosta Kirjahullun mietteissä.

Anna Godbersen: Juoruja - Huumaa 2

Rumors - A Luxe Novel
Julkaistu 2008, suomennos 2010
Pokkari 463 sivua.

Anna Godbersen jätti tarinansa aikalailla kesken Huumaa-sarjan ykkösosassa lokakuulle 1899. Juoruja jatkaa juttua joulukuulta uuteenvuoteen, joten tästä on aika vaikea kirjoittaa ilman juonipaljastuksia ensimmäisestä osasta.

Penelope Hayes on tehnyt parhaansa vallatakseen Elizabeth Hollandin seurapiireihin jättämän aukon. Hän esittää kilttiä ja kuuliaista ja paljastaa todellisen juonittelevan luontonsa vain lähimmälle ystävälleen. Penelopen tähtäimessä on edelleen saada vallattua Henry Schoonmaker omakseen keinolla millä hyvänsä. Diana Holland on myös rakastunut Henryyn ja tässä tapauksessa tunteet ovat molemminpuolisia. Hollandien tukala rahatilanne alkaa vähitellen olla tiedossa yleisesti ja Diana saa pieniä tilaisuuksia tienata hieman.

Henryyn Elizabethin kohtalo on vaikuttanut rankasti ja hän haluaa pysytellä Dianasta erossa Elizabethiin vedoten ja Dianan parasta ajatellen. Tämä avaa tilaisuutta Penelopelle, vaikkei hän Henryn ja Dianan tunteista tiedäkään. Entinen Hollandien palvelijatar Lina on saanut sen verran rahaa, että hän asuu hienossa hotellissa ja opettelee seurapiirineitokaiseksi. Edessä on kova työ, kalliisiin vaatteisiin, tarvikkeisiin, asumiseen ja niin edelleen tuhlaamalla rahat on pian kulutettu, joten Linan pitää keksiä jokin uusi tienauskeino. Hienoston sisäpiireihin ei myöskään noin vain ulkopuolinen pääse, joten sekin vaatii suunnittelua.

Juoruja jatkaa sarjan ykkösosan viitoittamalla tiellä ja samanlaisissa juonittelujen ja suhdekiemuroiden sopassa New Yorkissa kulta-ajan (Gilded Age) lopulla. Piristävä sarja on siksi, että yleensä tämäntyyppiset sijoittuvat Lontoon tai Pariisin seurapiireihin, joten 1800-luvun lopun New Yorkista on mukavampi lukea vaihteeksi. Mukana on vanhoja hollantilaisia sukuja ja todellisia historiallisia nimiä, kuten Vanderbilt ja Astor. New Yorkin historia olisikin mielenkiintoista luettavaa, kaupunki kulki New Amsterdamin nimellä vain 50 vuotta 1600-luvulla, mutta hollantilaisten vaikutus ainakin ylimmissä piireissä on ilmeisesti kestänyt paljon pidempään. Harmi kyllä Godbersen keskittyy ihmissuhteisiin niin vahvasti, että tapahtumapaikka jää melkein unohduksiin.

Godbersen aloittaa hienosti kappaleensa aina katkelmilla aiheenseen sopivista 1899-vuoden lehdistä tai kirjoista ja nämä tuovat tarvittavaa ajankuvausta mukaan tarinaan. Jutuissa ei sinänsä ole mitään mullistavaa ja jotkut ovat jopa otteita juorupalstoilta sarjan päähenkilöistä, mutta pikkutekstit saavat hyvin kirjan fiiliksen kohdilleen ja tuovat lisäväriä tarinaan. Juoni keskittyy vahvasti huhuihin, juoruihin, salaisuuksiin ja romantiikkaan. Käänteitä on taas tälläkin kertaa yllinkyllin - hieman vähempikin riittäisi - ja Godbersen lopettaa tarinansa hyvin dramaattiseen kohtaan, joka saa innolla odottamaan jatkoa. Juoruja on hieno viihdekirja kunhan sitä ei ota liian vakavasti, vaan asennoituu nauttimaan 5. avenuen hienostokartanoista, upeista puvuista ja seurapiirijuhlista.


The Luxe - Huumaa-sarja:
  1. Rumors (2008) - Juoruja (2010)
Juoruja Adlibriksessä.

Lisää Juoruista: Lukuisa, Humisevalla harjulla, Le Masque Rouge ja Sananen kirjasta.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Anna Godbersen: Huumaa - Huumaa 1

The Luxe
Julkaistu 2007, suomennos 2009
Pokkari 472 sivua.

Anna Godbersenin esikoinen Huumaa aloittaa samaa nimä kantavan sarjan, joka kertoo New Yorkin vaikutusvaltaisista seurapiireistä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Päähenkilöinä seurattavia nuoria neitokaisia on 4 kuten kirjojakin, vanhan ja arvostetun suvun tytär Elizabeth Holland ja tämän pikkusisko Diana, varakkaan nousukasperheen Penelope Hayes sekä Hollandin perheen palvelustyttö Lina Broud, jolla on suuria haaveita.

Vuonna 1899 18-vuotias, vasta Ranskasta palannut Elizabeth on seurapiirien suosikki. Paljon on kuitenkin tapahtunut hänen poissaollessaan ja Elizabeth ei ole heti alkuun ollenkaan kärryillä tilanteesta. Hänen paras ystävänsä Penelope on rakastunut ja Elizabethin oma perhe on köyhtynyt huomattavasti isän kuoltua. Hollandit ja Schoonmakerit sopivat lapsiltaan sen enempää kyselemättä Elizabethin ja Henry Schoonmakerin naimakaupasta. Kumpikaan tulevista puolisoista ei ole asiasta kovinkaan innostunut, Elizabeth siksi, että hän on ihastunut ja viettää yönsä perheensä ajurin Willin kanssa ja Henry siksi, että hän ei ole vielä valmis vakiintumaan. Kun Penelope saa julmalla tavalla kuulla tulevista häistä hän lähtee kostoretkelle, koska Henry on hänen rakastajansa. Apuja hän saa Linalta, joka taas on rakastunut Williin.

Henkilöt kehittyvät hieman juonen edetessä eivätkä ole ihan mustavalkoisia. Elizabeth on kiltti, puhtoinen ja tottelevainen seurapiirityttö, mutta hänelläkin on salaisuutensa. Nuorempi Diana taas yrittää avoimemmin kapinoida aikakauden rooleja vastaan. Penelopesta kehittyy tarinan juonitteleva pääpahis ja hänen tekemisiään onkin oikein hauska seurata. Mutta on Penelopella ne kiltteyden hetkensä. Lina ahnehtii työnantajiensa elämää eikä suostu alistumaan siskonsa tavoin palvelijan rooliin vaan tavoittelee paljon enempää. Miehistä Henry on alkuun aika perinteinen villi ja välinpitämätön poikamies, mutta rakkaus muuttaa häntäkin hieman. Will ei paljoa omaa aikaa tarinasta saa, mutta hänet kuvataan kilttinä, mukavana ja luotettavana apulaisena.

Kantavana voimana sarjassa tuntuvat olevan äärimmäisen hankalat ja solmussa olevat rakkaussuhteet. Kaikki ovat rakastuneita johonkin ja yleensä aivan väärään henkilöön, joka aiheuttaa paljon ongelmia. Esikoisteokselle voi hieman antaa anteeksi juonen suhteen, mutta minun mieleeni näitä suhdesolmuja on jo hieman liikaakin. Aikakausi olisi niin herkullinen, että siitä pitäisi riittää tarinaan enemmänkin sisältöä, ilman näitä kaikkia turhia rakkaussotkuja. Godbersen kirjoittaa kuitenkin hyvin mukaansatempaavasti, mutta myös hieman saippuaoopperamaisesti. Upposin tähän niin täydellisesti, että ensimmäisellä lukukerralla loppuun päästyäni olin hyvin pettynyt kun tarina jäikin hyvin aikalailla kesken ja jännään kohtaan. Silloin päätin, että näitä en enempää lue ennen kuin kaikki osat ovat saatavilla. Nyt sitten olisi vihdoin hyvä aika saattaa tämä luku-urakka päätökseen :)

The Luxe - Huumaa-sarja:
  1. The Luxe (2007) - Huumaa (2009)
Anna Godbersen Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lincoln Child: Kuoleman algoritmi

Death Match
Julkaistu 2004, suomennos 2011
482 sivua.

Kuoleman algoritmi on ensimmäinen Lincoln Childilta lukemani teos, vaikka hyllyssä on kyllä makaillut jo jonkin aikaa pari muutakin. Tämä tarttui mukaan kirjaston Bestseller-hyllystä ja 7 päivän laina-aika tiesi sitä, että tämä pitää lukea nopeasti.
 
Christopher Lash on psykologian tohtori ja entinen FBI:n erikoisagentti käyttäytymistieteen yksiköstä. Huippuluokan deittipalvelufirma Eden Inc pyytää tohtori Lashiä tutkimaan erään yhteensaattamansa parin kaksoisitsemurhaa. Kuollut Thorpen pariskunta oli täydellinen osuma, 100% toisilleen yhteensopiva ja kaikin tavoin onnellinen perhe pienen vauvansa kanssa, joten heidän yllättävät itsemurhansa ovat suuri arvoitus. Onko Edeniltä jäänyt huomaamatta näistä ihmisistä joku psykologinen taipumus, joka näissä yhdistelmissä voisi johtaa tälläiseen katastrofiin?

Edenin algoritmipohjainen ohjelma on löytänyt vuosien varrella 6 tälläistä 100% superparia ja firman sisällä he ovat julkkiksia vaikka eivät tiedäkään sitä itse. Lashin selvitellessä tapahtumia hän pääsee tutustumaan Edenin johtoportaaseen ja päällisin puolin parinmuodostukseen, mutta varsinaisia arkistoja ja Eden keräämiä valtavia määriä tietoja ei hänelle noin vaan avatakaan, edes salassapitosopimusten allekirjoittamisen jälkeen. Välähdyksinä Lashiä vaivaa vielä hänen FBI:stä lähtönsä aiheuttanut murhasarja, joka lukijalle aukeaa hitaasti tarinan mukana. Sitten kun toinen superpari löytyy kuolleena siirtyy fokus oudon tapahtuman selvittelystä aktiivisen murhaajan etsintään ja loppujen parien suojeluun

Tämä kirja oli kuin minulle tehty, juuri sellaista vauhdikasta jännitystä ja murhan selvittelyä mistä paljon pidän, lisämausteena hieman tiedettä. Henkilöt ovat mukavia, mutta heihin ei sen enempää tarvitse kiintyä tai heistä välittää, itse juoni on pääosassa. Lähtökohta tarinalle oli myös todella hyvä ja kiinnostava ja psykologinen aspekti oli hyvä. Hieman vaan muodostui ongelmaksi loppuosasta se mihin suuntaan Child tarinaansa lopulta vei. Tämä sen takia, että luin vasta asetelmaltaan täysin erilaisen, mutta lopultaan aivan samanlaisen teoksen ihan vasta, joten tästä nyt tuli sen vuoksi pettymys. Kyseessä on tietysti oma vikani ja se toinen tapaus on paljon uudempi, joten tämä Kuoleman algoritmi olisi pitänyt lukea ensin...

Edenin toimintatapa ja parinmuodostus avatarien avulla oli hieno idea ja tästä puolesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Nyt juonenkäänteitä ja tapahtumia oli niin paljon, että kovin syvällistä katsausta ei mukaan mahtunut mihinkään suuntaan. Juonesta en oikein muuta osaa sanoa, kun arvasin ratkaisun aika aikaisin, joten se hieman pilasi tätä lukukokemusta. Muuten tämä oli tosi hyvä tekno-jännäri ja aion ehdottomasti lukea Childia jatkossakin.

Lincoln Child (sooloteokset, ilman  Douglas Prestonia):
  1. Utopia (2002) - Utopia (2010)
  2. Death Match (2004) - Kuoleman algoritmi (2011)
  3. Deep Storm (2007) - Uusi Atlantis (2008)
  4. Terminal Freeze (2009) - Sulamispiste (2009)
  5. The Third Gate (2012)
Lincoln Child Wikipediassa ja Kuoleman algoritmi Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta Kirjavinkeissä.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Kiersten White: Yliluonnollisesti - Paranormaali 2

Supernaturally - Paranormalcy 2
Julkaistu 2011, suomennos 2012
331 sivua.

Paranormaali-sarjan kakkososa Kiersten Whiteltä on ollut minulle yksi tämän kevään odotetuimpia tapauksia (ykkönen on selkeästi kuitenkin uusin Sookie). Pidin paljon avauksessa Whiten hienosta ja monipuolisesta maailmasta kuten myös päähenkilöstä Eviestä ystävineen. Kakkososat ovat yleensä hieman hankalia kun asetelma on jo esitelty, jotain uutta pitäisi tuoda mukaan ja tehdä tarinasta taas koukuttava, mutta jättää vielä tilaa jatkolle ja loppuhuipennukselle.

Yliluonnollisesti alkaa muutaman kuukauden Paranormaalin tapahtumien jälkeen. Evie on saanut mitä halusikin, hän on nyt jokseenkin normaali koululainen, asuu omillaan ja tapailee Lendiä. Tosin Evie on huomannut, että oikea koulunkäynti ei ole ollenkaan samanlaista kuin hänen suosikkisarjassaan ja työskentely ravintolassa - vaikkakin paranormaalien olentojen kantapaikassa - ei vedä vertoja Evien entisen työnantajan KPHV:n (Kansainvälinen paranormaalien hallintavirasto) menolle.

Kun Evien entinen äitihahmo ja työnantaja Raquel tulee pyytämään häntä takaisin auttamaan KPHV:ssä, tarjous on Evielle liian houkutteleva muiden vastustuksesta huolimatta. KPHV on ollut aivan pulassa ilman Evien erikoistaitoja, joten Evie saa sanella paluuehtonsa. Sitten kuitenkin Evie joutuu kerta toisensa jälkeen eri olentojen hyökkäysten kohteeksi. Oman historiansa ja vanhojen tapahtumien perusteella epäilykset kääntyvät keijujen suuntaan ja exänsä Rethin avulla Evie saakin selville lisää itsestään.

Yliluonnollisesti on hyvä kirja, mutta ei yllä aivan Paranormaalin tasolle. Paranormaalista olin aivan innoissani, mutta tällä kertaa tarina ei ole aivan yhtä vetävä. Silti kuitenkin luin tämän yhteen menoon ja Evien matkassa kyllä viihtyy hyvin tälläkin kertaa. Kaikenmoisia olentoja on taas monenlaisia mukana, on poltergeist, sylfi, keijuja, peikkoja, vampyyrejä ja paljon muutakin ja tällä kertaa kirjan parhaat hetket olivatkin näiden hahmojen seurassa. Kuten tarkoituskin tietysti oli, niin Evien peruselämä on hieman tylsää ja aika normaalia teini-ikäiselle. Tosin Evien kämppis on vampyyri, mutta muuten.

Aiemmin Evie oli hauska, reilu, herttainen ja hänestä oli helppo pitää. Nyt Evie on hieman muuttunut ja hän ei olekaan niin rehellinen ja suorapuheinen enää ja tämä muutos on huono. Tuntuu, että White tarvitsi Evien puolelta salailua juonen kehityksen kannalta, vaikkei se olisi ollenkaan luonteenomaista tälle hahmolle. Uusi hahmo Jack saa tällä kertaa niin paljon tilaa sivuilla, että Lend jää aikalailla sivuosaan mikä on harmi. Rethkin vain piipahtaa tarinassa sopivissa kohdissa kääntymässä. Tarinan loppu oli hyvin ennalta-arvattava, joten se latisti hieman tunnelmaa, mutta pidän Whitesta siinä, että hän sentään yrittää kertoa yhden jokseenkin kokonaisen tarinan kansien välissä, vaikkakin taustajuonen osia jää paljon vielä odottamaan jatkoa.

Pidin kuitenkin tästä kirjasta paljon, odotukset olivat vaan korkeammalla ihanan ykkösosan jälkeen, joten siinä mielessä tämä oli pieni pettymys. Mutta edelleen innolla odotan jatkoa ja enpä tiedä jaksanko odottaa kolmosen suomennosta, kun englanninkielinen versio olisi tulossa kesällä...

Paranormaali -trilogia:
  1. Paranormalcy (2010) - Paranormaali
  2. Supernaturally (2011) - Yliluonnollisesti (03/2012)
  3. Endlessly (07/2012)
Tämä kirja Adlibriksessä.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Alyson Noël: Varjojen maa - Kuolemattomat 3

Shadowland - Immortals 3
Julkaistu 2009, suomennos 2012
332 sivua.

Sain tämän kirjan luettua jo sunnuntaina, mutta jostain syystä juttua on ollut todella vaikea saada Varjojen maasta aikaiseksi. Alyson Noël jatkaa tarinaansa suoraan siitä, mihin Sinisessä kuussa jäätiin ja aikaakin on välissä kulunut vain muutama päivä.

Ever ja Damen eivät voi nyt koskettaa toisiaan ollenkaan, koska heidän DNA:nsa ovat tappava yhdistelmä. Tämä asettaa hieman lisähaastetta seurustelusuhteelle. Pahispoika Roman on edelleen mukana kuvioissa ja hän osaisi auttaa Everiä ja Damenia, mutta ei tietysti halua. Everin täti Sabine painostaa Everiä töihin ja tämä päätyy metafyysiseen kirjakauppaan, Avan entiseen työpaikkaan, tarkoituksenaan etsiä vastalääkettä DNA ongelmaan. Kirjakaupalla onkin uusi vastuuhenkilö Jude, ja tällä ja Everillä tuntuu olevan jonkunlainen yhteys. Mukana ovat myös Valonmaan nuoret kaksoset Romy ja Rayne, jotka ovat jumissa maan päällä. Ja Varjojen maa on edessä kuolemattomilla, jos heille sattuu käymään huonosti.

Tämän Kuolemattomien kolmannen osan lukeminen oli kyllä aika takkuista puuhaa. Minua ärsytti suunnattomasti tuo lähtöasetelma, että Ever ja Damen eivät voi koskettaa toisiaan, se tuntui niin väkisinkeksityltä tavalta pitää pariskunta erossa. Ajattelin jo jonkun aikaa, että tämä jää varmaan viimeiseksi lukemakseni Kuolemattomiksi, mutta sitten Judeen liittyvä uusi juoni oli kuitenkin hyvä ja sen kehittelystä pidin paljon. Eli jos jatkan näiden parissa, niin se johtuu sitten kiinnostuksesta Judea kohtaan. Tässä kirjassa ei itseasiassa tapahdu juuri mitään ja juoni keskittyy pohdintoihin, keskusteluihin ja jahkailuihin.

Päähenkilö Ever ei ole parhaasta päästä. Hän on hieman rasittava, ei oikein ota muita huomioon ja salailee asioita ystäviltään niin, että nämä ovat taas vaarassa. Tosin tällä kertaa Ever ei kauheasti aikaa ystäviensä kanssa vietä, vaan nyt keskitytään muihin. Romyssa ja Raynessa olisi paljon potentiaalia hyviksi ja hauskoiksi sivuhenkilöiksi, mutta aika ohuiksi jäävät hekin. Jude voisi olla hyvä hahmo, mutta häneen ei niin paljoa tutustuta vielä, että osaisi sanoa. Potentiaalia siis on sielläkin, mutta toistaiseksi henkilöistä puutuu syvyyttä ja tarina on hieman pettymys. Kirjan loppu muuten oli sitten suuri pettymys. Ever tekee aivan  uskomattoman tyhmän ratkaisun ja tällä kertaa ei edes pakotettuna vaan täysin tietoisesti. Juoni jää tietysti kesken jatkuakseen suoraan seuraavassa osassa.


Immortals - Kuolemattomat:
  1. Evermore (2009) - Punaiset tulppaanit (2011)
  2. Blue Moon (2009) - Sininen kuu (2011)
  3. Shadowland (2009) - Varjojen maa (2012)
  4. Dark Flame (2010) - Musta liekki (06/2012)
  5. Night Star (2010)
  6. Everlasting (2011)
Varjojen maa Adlibriksessä.

Juttua Varjojen maasta löytyy myös Lukunurkasta ja Booklovin'ista.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...