sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Suzanne Collins: Matkijanärhi - Nälkäpeli 3

Mockingjay
Julkaistu & suomennettu 2010
362 sivua.

Nyt on vihdoin luettu koko Nälkäpeli-sarja ja hieno kokemus olikin. Esimmäinen osa oli erilaisuudessaan hyvin raikas, toisessa alkoi jo näkyä tummempia sävyjä ja tämä päätösosa oli jo hyvin synkkä. Sarja toimii hyvin kokonaisuutena ja sisältää suoria viittauksia aiempiin osiin, joissa hieman jouduin muistelemaan menneitä, joten nämä on kätevintä lukea kerralla putkeen.

Katniss on muutaman muun kanssa pelastettu Nälkäpelistä kapinallisten Vyöhyke 13:lle, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Peeta on jäänyt taakse Capitolin alueelle. Myös Katnissin kotialue on tuhottu ja samalla paljon ihmisiä on tapettu. Elämä uudella vyöhykkeellä ei kuitenkaan ole mitää juhlaa, Katnissin on vaikea tottua oleskelemaan maan alla, hyvin tiukat aikataulut annetaan kaikille valmiiksi ja muutenkin fiilis on kuin armeijassa. Katnissin halutaan ottavan innolla vastaan roolinsa Matkijanärhenä, kapinan propagandan keulakuvana, mutta valinta ei Katnissille olekaan niin helppo ja suoraviivainen.

Täysi sota on syttymässä ja pohdinnan jälkeen Katniss suostuu mainoskasvoksi, omine ehtoineen. Sen jälkeen hänet halutaan pitää taisteluista sivussa, keskittyen propagandamateriaaliin, mutta Katnissin tuntien tämä ei kovin helpolla onnistu. Katniss haluaa päästä mukaan oikeaan toimintaan, pelastaa Peetan ja kaataa presidentti Snown. Lopulta hänen pitää myös tehdä valintansa Peetan ja lapsuudenystävänsä Galen välillä, mikäli kaikki selviävät hengissä sinne asti.

Collins kuvaa kiinnostavalla tavalla tavallista elämää kapinaliikkeen keskiössä. Se poikkeaa Katnissin vanhasta elämästä lähinnä tiukemman kurin ja hieman paremman yleisen ruokahuollon ansiosta. Sodassa molemmat puolet tappavat toisiaan säälimättä ja siviilit joutuvat kärsimään välissä. Välillä on vaikea tietää kumpi on se hyvä ja kumpi paha puoli, kun molemmilla on omat takaa-ajatuksensa toiminnalleen. Katniss myös kasvaa edelleen ihmisenä ja loputkin lapsellisesta luottamuksesta karisevat tämän tarinan myötä.

Katniss ja monet muut joutuvat kokemaan niin paljon raakuutta, että joutuvat henkisen kestämisen äärirajoille ja ylikin. Hieman alkoi jo jossain vaiheessa huolestuttamaan näiden sankarien puolesta, että nyt kirjailija laittaa heidät kestämään ihan liikaa. Nykysotaa ja taisteluita enemmän minua olisi kiinnostunut kuulla historiasta, että miten tälläinen totalitaristinen valtio on syntynyt ja mitä yhteiskunnassa seuraavaksi tapahtuu.

Nälkäpeli-trilogia:
  1. The Hunger Games - Nälkäpeli
  2. Catching Fire - Vihan liekit
  3. Mockingjay - Matkijanärhi
Tämä kirja Adlibriksessä.

Tästä kirjasta lisää: Taikakirjaimet, Vinttikamarissa, La petite lectrice ja Kirjamielellä,

Suzanne Collins: Vihan liekit - Nälkäpeli 2

Catching Fire
Julkaistu 2009, suomennos 2010
Pokkari 2011, 412 sivua.

Nälkäpeli-trilogian kakkososa jatkuu aivan yhtä upeasti, kuin mitä ykkönen jo lupaili.

Nälkäpeli on ohi, mutta Katniss ei ole vapaa. Pelin voittajana hän on nyt julkkis ja suuren kiinnostuksen kohteena, mutta hallinnossa voittajiin ei olla ollenkaan tyytyväisiä. Katniss ja Peeta rikkoivat sääntöjä pakottamalla pelinjärjestäjät ottamaan tällä kertaa 2 voittajaa ja presidentti käy henkilökohtaisesti syyttämässä Katnissia kapinan lietsomisesta. Katniss uskoo pitävänsä läheisensä turvassa lupaamalla, että hänen näyttelemänsä suhde Peetaan vakuuttaa kaikki oikeista tunteista tulevalla voittajien kiertueella, jossa he käyvät esittäytymässä kaikilla vyöhykkeillä.

Kotivyöhykkeellä menee koko ajan huonommin. Katniss ja Peeta perheineen ovat kyllä muuttaneet lähes tyhjillään olevaan Voittajien kylään ja heillä on rahaa ja ruokaa yllinkyllin, mutta muut kärsivät. Katnissin paras ystävä ja salametsästyspari Gale on joutunut menemään hiilikaivokseen töihin, joten heillä ei enää ole juuri yhteistä aikaa. Lisäksi Katnissin ja Peetan hyvin julkinen "romanssi" vaikeuttaa suhdetta Galeen. Muutamat vyohykkeet alkavat kapinoida ja keskushallinto kiristää otettaan kaikista. Vyöhykkeelle 12 tulee uusia rauhanvartijoita, jotka alkavat noudattaa sääntöjä hyvin tarkasti, rankaista kaikista rikoksista raa'asti ja he korjaavat myös sähköaidan ja eristävät alueen Katnissin rakkaasta metsästä.

Seuraava Nälkäpeli on järjestyksessään 75 ja kyseessä on aina 25 vuoden välein järjestettävä neljännesjuhlapeli. Pelinjärjestäjiltä on tiedossa jotain uutta kaikkien aikojen juhlaa varten ja Katniss valmistautuu osallistumaan ohjaajana mukaan, mutta presidentin ilmoitus kääntääkin asetelman täysin ympäri.

Tällä kertaa mukana on enemmän politiikkaa ja Katniss alkaa hitaasti ymmärtää vallassa olevia ihmisiä ja ympäristöään paremmin. Aiemmin kaikki hänen aikansa on mennyt elannon hankintaan, mutta nyt hänellä on uusien kuvioidensa vuoksi mahdollisuus pohtia tapahtumien taustoja ja vaikuttimia. Katniss on todella sympaattinen sankari, naivi, kiltti ja neuvokas, mutta osaa pitää itsestään huolen tarpeen tullen. Tässä osassa alkaa hieman liika naivius tippua pois, mutta silti Katnissilla on edessä paljon yllätyksiä. Yhtenä näistä Katnissin käyttämän matkijanärhikorun merkitys alkaa selvitä hänelle itselleen.

Hieman pohditaan myös vastarintaliikettä tiukasti valvotussa valtiossa. Ajatukset yhdistävä keulakuva - jopa sellainen, joka ei itse tiedä tärkeästä roolistaan - on aivan oleellinen, että ihmiset saadaan innostettua mukaan varsinaiseen toimintaan. Lisäksi tiedona kulku alueelta toiselle ja kapinan koordinointia sivutaan hieman. Ja mikä onkaan todellisuudessa täysin tuhotuksi kerrotun vyöhyke 13 tilanne? Yhteiskunnallinen asetelma ja politiikka onkin hyvin kiehtova osa tätä tarinaa, varsinkin tässä kakkososassa.

Ja sitten heti kolmosta lukemaan :)

Nälkäpeli-trilogia:
  1. The Hunger Games - Nälkäpeli
  2. Catching Fire - Vihan liekit
  3. Mockingjay - Matkijanärhi
Tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Vinttikamarissa, Aamuvirkku yksisarvinen, Kirjamielellä ja Lukuisa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Nälkäpeli 1

The Hunger Games
Julkaistu 2008, suomennos 2008
Pokkari 2010, 389 sivua.

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiasta on kirjoitettu paljon ja blogeista minäkin tämän bongasin luettavaksi joku aika sitten. Tämä sarja on ollut hyvin suosittu maailmalla ja ensi vuonna olisi elokuvaversiokin tästä tulossa.

Tapahtumapaikkana on entisen Pohjois-Amerikan raunioihin perustettu maa Panem. Alue oli jaettu pääkaupunkiin Capitoliin ja kolmeentoista vyöhykkeeseen, mutta vuosia sitten puhkesi kapina, jonka tukahduttamisessa kolmastoista vyöhyke tuhottiin täysin. Kapinan jälkeen perustettiin vuosittainen viihdeohjelma Nälkäpeli, johon jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan tyttö ja poika osallistumaan peliin. Peli on tappava, kilpailijoiden pitää eliminoida toisensa kunnes vain voittaja on jäljellä.

Päähenkilö Katniss joutuu mukaan peliin kun arpa valitsee hänen pikkusiskonsa osallistumaan ja Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pelastaakseen siskonsa. Katniss on kotoisin vyohyke 12:sta ja hän elättää äitiään ja siskoaan salametsästyksellä ja kaiken mahdollisen syötävän keräilyllä metsästä. Heidän vyohykkeensä tuote on hiili ja Katnissin isä on kuollut aiemmin kaivosonnettomuudessa. Vyöhyke 12 on maan kurjimpia alueita ja muistuttaa kuvaukseltaan enemmän vankileiriä kuin asuinaluetta. Ympärillä on sähköaita (tosin sähköä riittää vain pariksi tunniksi päivässä) ja nälkäkuolemat ovat tavallisia.

Katniss saa alueeltaan vastaansa leipurin pojan Peetan, joka Katnissin isän kuoltua pelasti tilanteen antamalla heille leipää ja sen mukana toivoa. Kilpailijoita on yhteensä 24, joista osaa kutsutaan ammattilaisiksi, koska he ovat koko elämänsä valmistautuneet ja treenanneet kisoihin. Katnissin pitää oppia nopeasti viihdyttämään Capitolin yleisöä ja sponsoreita oikealla tavalla. Ja pelinjärjestäjät kyllä keksivät jotain hyvin nopeasti kilpailijoiden päänmenoksi, jos katsojille ei muuten viihdettä riitä.

Nyt ymmärrän hyvin kuinka tämä sarja on saanut niin suuren suosion. Collins kirjoittaa hyvin mukaansatempaavasti ja olenkin elänyt hyvin vahvasti Katnissin maailmassa ja kisassa hänen mukanaan tämän kirjan kanssa. Yhteiskunnassa on suunnitelmatalouden meininki. Joka alueella on päätuotteet, joihin keskitytään täysin ja tuotanto pitää lähettää eteenpäin keskuhallinnolle Capitoliin. Siten Capitolissa eletään uskomattomassa yltäkylläisyydessä kun taas köyhillä vyöhykkeillä kuollaan nälkään.

Mutta, ei tästä sen enempää tällä kertaa, pitää päästä heti lukemaan jatko-osaa! Aivan mahtava kirja oli kyseessä ja kannattaa kyllä varata kaikki kolme lähelle ennen kuin sarjan aloittaa, sen verran koukuttava oli ainakin aloitus.

Nälkäpeli-trilogia:
  1. The Hunger Games - Nälkäpeli
  2. Catching Fire - Vihan liekit
  3. Mockingjay - Matkijanärhi
Suzanne Collins Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjamielellä, Sivupiiri, Vinttikamarissa, Kirjapinot ja Aamuvirkku yksisarvinen.

Julie Kagawa: Rautatytär - Rauta-saaga 2

The Iron Daughter
Julkaistu 2010, suomennos 2011
396 sivua.

En ihastunut suoraan tähän Kagawan Rauta-saagaan ensimmäisen kirjan kanssa, joten odottelin mielenkiinnolla, että minkälainen jatko-osa on ja millaiset fiilikset tästä jäävät. Megan Chase on uusi tulokas Mikämikässä ja edellisessä osassa hän sai tietää olevansa puoliksi haltija ja kaiken lisäksi Kesähovin prinsessa. Tämän tarinan alkaessa Megan elelee Talvihovissa, lupauksen sitomana ja melkein vankina. Megan ei saa Talvihovin kuningatarta Mabia vakuutettua kertomuksestaan uudesta Rautahovista, joka haluaa vallata koko Mikämikän.

Sitten Talvihoviin hyökätään, yksi prinsseistä tapetaan ja tärkeä tasapainon ylläpitäjä Vuodenaikain Valtikka varastetaan. Mab syyttää rikoksista Kesähovia ja Meganin isää kuningas Oberonia ja julistaa sodan. Megan ja Talvihovin prinssi Ash tietävät kaiken takana olevan Rautahovin, joten heidän täytyy nyt pelastaa Mikämikä hakemalla Valtikka takaisin. Seurakseen he saavat edellisestä osasta tutun Puckin, Meganin lapsuudenaikaisen ystävän ja suojelijan, joka on rakastunut Meganiin. Megan näkee edelleen vain Ashin, mutta joutuu nyt pohtimaan suhdettaan Puckiin myös.

 Kagawan fantasiamaailma on värikäs ja monipuolinen hahmot muuttuvat kiinnostavimmiksi ajan kanssa ja koko teema raudan ja teknologian ylivallasta maailmassa on hyvä. Eli tämä on sellainen sarja, josta haluaisin pitää paljon, mutta jostain syystä lukeminen oli tälläkin kertaa hieman nihkeää. Osasyynä voi olla sekin, että luin tätä aina pätkän kerrallaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa, enkä ehkä siten päässyt uppoutumaan tarinaan sen vaatimalla tavalla.

 Megan ei ole enää yhtä pihalla kaikesta kuin Rautakuninkaassa, joten hän osaa jo hieman paremmin pitää puoliaan eikä ole enää aivan täysin riippuvainen muitten avusta. Meganin voimat on sinetöity, mutta silti hän löytää sisältään uuden, mielenkiintoisen kyvyn, joka vaikuttaa hyvin positiivisesti lukukokemukseen ja mahdollisesti sarjan jatkoonkin. Kirja alkoi kiinnostavasti, mutta keskiosa oli minulle hieman hidasta luettavaa. Loppua kohden tarinan vauhti taas kiihtyi ja juttu jäi sen verran hyvään kohtaan, että tekisi mieli jatkaa suoraan seuraavaan kirjaan. Jatkoa vaan saadaankin nyt odotella 2 kuukautta, koska Harlequin tiputtaa nämä Nocturnet (uusi nimi Paranormal Romance) ilmestymään vain joka toinen kuukausi, 2 kirjaa kerrallaan.

Lisäsin listaan nuo sarjan novellit myös, koska kiinnostuneet voivat varsinkin haluta tuon ilmaisen hakea talteen itselleen.

Rauta-Saaga:

Rautatytär Harlequinin sivuilla ja Adlibriksestä löytyy englanninkielinen versio.

Tämän on lukenut myös Anu.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Sophie Kinsella: Varsinainen talousihme

The Undomestic Goddess
Julkaistu 2005, suomennos 2007.
408 sivua.

Sophie Kinsella on tunnettu Himoshoppaaja-sarjastastaan, josta on tehty elokuvakin, mutta hän on kirjoittanut myös yksittäisiä teoksia sekä omalla nimellään (Madeleine Wickham), että Kinsellan nimellä. Itse olen pitänyt eniten näistä Kinsellan yksittäisistä tapauksista, vaikka Himoshoppaajiakin mielelläni luen.

Varsinainen talousihme kertoo Samanthasta, joka on huippukiireinen juristi ja lähellä tavoitettaan päästä osakkaaksi työpaikassaan, joka on Lontoon arvostetuimpia lakifirmoja. Samantha on myös täysin uusavuton kaikissa kotitalousasioissa, hän ei tiedä yhtään mitään pölypusseista tai uunin käyttämisestä. Hänet on kuitenkin lapsesta asti kasvatettu urakeskeiseen malliin, joten Samantha on tottunut olemaan ilman vapaa-aikaa ja elämään minuuttiaikataulunsa mukaan.

Sitten kuitenkin töissä sattuu katastrofi ja yhtäkkiä Samanthan ura on mennyttä ja hän ei halua hetkeen näyttää naamaansa Lontoossa. Hän löytää itsensä pikkukaupungista ja häntä luullaan taloudenhoitaksi, jolla on huippukokin koulutus. Samantha on aivan pulassa uuden roolinsa kanssa ja joutuu nopeasti opettelemaan itselleen täysin vierasta maailmaa, joka sisältää käsittämättömiä keittiövälineitä, pesukoneita, silitysrautoja ja paljon muuta. Samantha harkitsee pakoa, mutta talon puutarhuri herättää hänen mielenkiintonsa (ja näyttää oikein hyvältä ilman paitaa). Lisäbonuksena on jotain uskomatonta, vapaat viikonloput.

Kinsellan kieli on kepeää ja humoristista ja näitä on aina oikein mukava lukea. Päähenkilö on yleensä myös hyvin rehellinen omissa pohdinnoissaan, joten edessä on monia hauskoja hetkiä. Nämä päähenkilön mukana tapahtuvat ihemttelyt tuovat todellisuudentuntua tarinoihin, varsinkin silloin, kun on jotain yllättäviä käänteitä. Samantha on hieman liian onneton kotitöissä, jopa leivän leikkaaminen tuottaa hänelle hankaluuksia. Tätä yritetään perustella perhetaustalla ja hän kertoo myös ettei hänellä ollut ikinä kotitaloustunteja koulussakaan. Suomessa onneksi näin huonon tilanteen ei ymmärtääkseni pitäisi olla mahdollista :)

Kinsella ei kyllä petä. Tämä oli taas loistavaa viihdettä sopivaan mielentilaan. Varsinaisesta talousihmeestä jäi hyvä fiilis ja olisin jatkanut tämän kanssa pidempääkin. Lopetus oli ehkä hieman nopea, tosin pitkällisten pohdintojen jälkeen ja jäinkin miettimään, että mitäköhän Samanthan elämä tästä jatkuu. Suomenkielinen nimi on muuten jännä, alkuperäinen viittaa suoraan kotitalouspuolelle, mutta käännösen voi tulkita toisellakin tavalla. Töissä raha- ja talousasioissahan Samantha on ihme, lähes valokuvamuistinsa ja uskomattoman päässälaskutaitonsa kanssa.

Sophie Kinsella Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjakirppu, Kuuttaren lukupäiväkirja, Rivien välistä, Lukupaikka ja Kirjojen labyrintti.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat - Antichrist Trilogy 1

The Nostradamus Prophecies
Julkaistu 2009, suomennos 2010
434 sivua.

Steve Altenin Mayojen testamentin pienoisen pettymyksen jälkeen kiehtova aihe jäi kuitenkin pyörimään mieleen ja etsiskelin muuta samantapaista luettavaa. Mario Readingin Maya-ennustus on nyt näkyvästi kaupoissa esillä, joten se oli helppo valinta seuraavaksi. Se vaan on oman trilogiansa kakkososa, joten pitää aloittaa tarinan alusta.

Mario Reading on aiemmin kirjoittanut lähinnä tietokirjallisuutta ja paljon sitä juuri Nostradamuksesta, joten hän kyllä tuntee aiheensa ja osaa hoitaa taustatutkimukset huolella. Nostradamuksen aikakirjat on hänen toinen fiktiivinen romaaninsa. Tyyliltään tämä on lähempänä Dan Brownia kuin Steve Altenia, selvitettävänä on historiallinen mysteeri, joka ohjaa salaisuuden arvoisia vihjeeltä toiselle ja matkaa ovat sotkemassa niin poliisit kuin väkivaltainen vihollinenkin, joka on jotenkin sotkeutunut historialliseen salaseuraan.

Nostradamus kirjoitti 1500-luvulla 1000 runomuotoista ennustusta, mutta näistä 58 on jätetty julkaisematta ja kadonnut. Tarina alkaa siitä, kun Babel Samana, mustalainen, tarjoaa Nostradamuksen kadonneita säkeitä kahdelle miehelle ostettavaksi. Ensimmäinen ehdokas, Bale, on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen nämä käsiinsä. Toinen on Adam Sabir, amerikkalais-ranskalainen kirjailija, joka tietää näiden säkeiden arvon ja haluaa mainetta ja mammonaa, joka seuraisi siitä, että hän ensimmäisenä saisi julkaista nämä maailmalle. Tästä lähtee liikkeelle vauhikas jahti ja seikkailu, jossa vastakkain ovat Adam Sabir apunaan Babelin mustalaissukulaisia ja tappava Bale.

Reading nostaa kirjan tasoa kertomalla paljon Nostradamuksen historiasta, mustalaisten perimästä ja tavoista (tosin tässä hän sanoo yhdistäneensä eri heimojen käytäntöjä) ja monesta muustakin kohdatusta aiheesta. Alun jälkeen kirja tuntuu hieman jämähtävän paikoilleen, viihdearvo ei ole ihan samalla tasolla kuin Brownin kanssa, mutta loppua kohti tahti paranee kyllä. Mustalaisten kulttuurin ja tapoihin ihmettelyyn käytetään paljon Sabirin aikaa, joten lukijakin saa aiheesta kiehtovan silmäyksen.

Tämä tarina kerrotaan osittain kyllä loppuun, mutta sen verran hyvään kohtaan kirjailija teoksensä jättää, että pitää lukea piakkoin tuo jatko-osakin. Odotukset jatkoa kohtaan ovat kyllä nyt hieman korkeammalla tämän alustuksen jälkeen ja haluan ehdottomasti seurata Sabirin seikkailujen jatkoa.

Antichrist Trilogy:
  1. The Nostradamus Prophecies - Nostradamuksen aikakirjat
  2. The Mayan Codex - Maya-ennustus
  3. The Third Antichrist - Kolmas Antikristus
Mario Reading Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tästä lisää juttuja: Vinttikamarissa, Lukupaikka ja Aivot narikassa.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Paul Johnston: Tappolista - Matt Wells 1

The Death List
Julkaistu 2007, suomennos 2008
374 sivua.

Tappolista aloittaa uuden, lontoolaisesta kirjailijasta Matt Wellsistä kertovan sarjan. Matt Wells on aiemmin menestynyt kohtalaisesti 1600-luvulle sijoittuneella kirjasarjallaan, mutta nykyään hänellä menee huonosti. Hänen kustannussopimuksensa on purettu, agentti on hylännyt ja avioerokin on käyty läpi. Rahat ovat tiukassa ja inspiraatio on kadoksissa. Yksi uskollinen fani hänellä kyllä on vielä, ja tämä jaksaa kirjoittaa säännöllisesti.

Fani VP kuitenkin muuttuu hyvin pelottavaksi, kun hän paljastaa ottaneensa kaiken mahdollisen - ja myös mahdottoman - selvää Mattista. Mattin läheisiä uhkaamalla hän pakottaa tämän kirjoittamaan omaa raakojen murhien värittämää elämäntarinaansa, jossa viholliset kohtaavat karmeat kuolemat, yksi kerrallaan. Matt lähipiireineen on vaarassa, mutta VP - Valkoinen Paholainen - vahtii hänen jokaista liikettään ja sanaansa, joten avun hakeminen ei onnistu. Murhat ovat toteutukseltaan tarkkoja kopioita Mattin kirjoista, joten Matt nousee myös poliisin epäiltyjen listan kärkeen.

Johnstonin aiemmassa Alex Mavros -sarjasta poiketen en nyt samantien tuntenut suurtakaan sympatiaa tämänkertaista päähenkilöä kohtaan. Tuo tosin saattaa johtua siitä, että Matt Wellsin lähtötilanne on aika kurja, eikä hän siten ole alkuun kovin vetovoimainen. Johnstonin kirjoitustyyli jatkuu samanlaisena kuin aiemminkin, eli henkilöitä on paljon ja kohtauksia seurataan vuorotellen eri ihmisten näkökulmista. Murhia on paljon ja ne ovat myös edelleen hyvin värikkäitä, raakoja ja mielikuvituksellisia.

Tällä kertaa pyöritään koston teemassa ja asioita hoidetaan paremmin omankädenoikeudella kuin virallista tietä. Yksityisetsivän (Mavros-sarja) kanssa vielä ymmärsin paremmin tuon kaiken hoitamisen itse, ilman poliisia, mutta nyt kirjailijan kanssa se jo hieman häiritsee. Tosin Matt ei ole ainoa tähän syyllistyvä vaan lähes kaikki muutkin kirjan hahmot toimivat samalla tavalla, pahimpana tietysti VP, joka säännönmukaisesti tappaa kaikki häntä satuttaneet. Johnston kuitenkin osaa asiansa ja kokonaisuus toimii hyvin. Juoni on jännittävä ja tekee mieli lukea kirja nopeasti loppuun. Muutamia asioita jäin pohtimaan, että mitenköhän ne nyt menivätkään, mutta ne olivat pikkujuttuja. Lopun yllätys ei oikein ollut kovin tehokas ja muutenkin tälläiselle omankädenoikeuden vastustajalle se oli hieman pettymys.

Matt Wells -kirjat:

Paul Johnstonin kirjat ja tämä kirja englanniksi Adlibriksessä.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Philippa Gregory: The Constant Princess

Julkaistu 2005, 490 sivua.

Philippa Gregoryn uudempia kirjoja Ruusujen sodan ajalta luettuani päätin aloittaa (hitaan) urakan lukea läpi hänen teoksiaan tapahtumajärjestyksessä. Ruusujen sodan sarjan kaikki osat tulisivat tietysti järjstyksessä ensin, mutta koska nämä ovat vielä kirjalilijalla työn alla, hypätään suoraan Tudor-suvun aikaan. Suurimman osan näistä olen jo lukenut aiemmin kertaalleen, mutta tämä tapaus oli ensikertalainen.

The Constant Princess sopii hyvin luettavaksi Valkoisen kuningattaren ja muiden uudempien Gregoryn teosten jälkeen, koska tämän tapahtumat ovat suoraa seurausta Plantagenet -kirjoihin, tosin hieman vielä puuttuu vuosia välistä. Tarina alkaa aivan 1400-luvun lopulta ja Valkoisen kuningattaren Elizabeth Woodvillen tytär Elizabeth on naimisissa Henry Tudorin kanssa ja Henryn äiti Margaret Beaufort (Punainen kuningatar) hallitsee hovia tiukalla otteellaan.

The Constant Princess kertoo Katariina Aragonialaisen tarinan. Katariina on espanjalainen prinsesssa, Ferdinandin ja Isabellan tytär, joka pian syntymänsä jälkeen kihlataan Englannin kruununprinssille Arthurille. Hänet kasvatetaan Englannin kuningattareksi ja Katariina oppii tuntemaan tämän roolin kohtalokseen, keinolla millä hyvänsä. Espanjalla on omat ongelmansa alueiden yhdistymisessä ja taisteluissa maureja vastaan, mutta se on maana ja tietämykseltään paljon Englantia edistyneempi, joten muutto Englantiin onkin aikamoinen shokki teini-ikäiselle Katariinalle.

Katariinan elämä on kiinnostavaa seurattavaa. Kahden hyvin nuoren ihmisen avioliitossa on alkuun omat kommelluksensa, mutta pian Katariina ja Arthur rakastuvat. Arthur kuitenkin tunnetusti kuolee pian, joten Katariina on pulassa - vieraassa maassa ja ilman puolisoa, odottaen käskyä perheeltään mitä tehdä. En kerro tarkemmin kuinka tarina näin kääntyy - tämän osan saavat kiinnostuneet lukea itse - mutta useiden vuosien päästä Katariina päätyy naimisiin Henryn ja Elizabethin nuoremman pojan Henry VIII:n kanssa. Hänestä tulee täten kuuluisista kuudesta vaimosta ensimmäinen ja selkeästi pitkäkestoisin, heidän avioliittonsa kesti lähes 24 vuotta.

Katariina on englantilaisittain hyvin poikkeuksellinen. Hänet on kasvattanut Isabella, joka oli itse hallitseva, vahva kuningatar eikä vain puoliso kuninkaalle. Katariinankin tavoite onkin idealistinen Camelot ja hänellä on suunnitelmat valmiina oman maansa johtoon ja tarvittaviin muutoksiin. Näitä toiveita vallasta ja vahvan kuningattaren roolista ei Englannissa juuri ymmärretä, siellä naisen paikka on taustalla - vaikka kyseessä olisikin kuningatar. Gregory antaa Katariinasta hyvin monipuolisen ja erilaisen näkökulman, kuin miten hänet yleensä muistetaan. Espanjasta, Granadasta ja Alhambrasta saadaan myös eläviä kuvauksia.

Tudor-sarja tapahtumajärjestyksessä:
  • The Constant Princess (2005)
  • The Other Boleyn Girl (2001)
  • The Wise Woman (1992, ei varsinaisesti osa sarjaa, mutta ajallisesti sijoittuu tähän väliin)
  • The Boleyn Inheritance (2006)
  • The Queen's Fool (2003)
  • The Virgin's Lover (2004)
  • The Other Queen (2008)

Henry VIII:n vaimot Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Valeri Panjuškin: Mihail Hodorkovski - Hiljaisuuden vanki

Uznik tiÏsiny
Julkaistu 2006, suomennos 2007
265 sivua.

Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteessa lupauduin laajentamaan lukulistaani ja Kuningatar Noorin elämänkerrasta innostuneena valitsin luettavaksi Mihail Hodorkovskista kertovan teoksen. En millään voinut olla vertailematta tätä teosta tuon vasta lukemani Uskomaton elämäni -kirjan kanssa ja sille tämä minulla ainakin hävisi monella osa-alueella, kiinnostavasta aiheesta huolimatta.

Kuningatar Noor on kansainvälisesti kiinnostava ja tottunut puhuja maailmalla (varsinkin Yhdysvalloissa), joten hänen teoksensa oli alunperinkin suunnattu oman maansa ulkopuoliselle lukijakunnalle. Tämän ansiosta teksti hyvin jäsenneltyä, lähtötietoja ei vaadittu ja asiat selitettiin sopivalla tasolla. Panjuškin taas itsekin toteaa, että Hodorkovskin rikoksia retostelevat "dokumentit" saavat miljoonia katsojia, kun taas hän kirjallaan voi saavuttaa ehkä 10.000 lukijaa - ja tämä siis Venäjällä. Eli lähtökohdat ovat hyvin erilaiset.

Panjuškin aloittaa tarinansa Hodorkovskin pidätyksestä - kuten Noorkin tapaamisestaan kuninkaan kanssa, mutta Panjuškin ei ikinä palaa alustuksen jälkeen kunnolla alkuun ja kerro tapahtumista järjestyksessä. Kirja sisältää otteita keskusteluista Hodorkovskin läheisten kanssa ja katkemia Hodorkovskin omista teksteistä ja kirjeistä, mutta kokonaisuudesta jäi minulle hieman hajanainen kuva ja itse kohde ei tässä tule kovin tutuksi. Kirjailija ei itsekään tunnu tuntevan Hodorkovskia kovin hyvin, mutta yrittää pohtia syytteitä ja syytettyä henkilönä monelta kannalta. Siitä pidin, että Panjuškin käy ensin läpi Hodorkovskin liiketoimia tarkemmin ja palaa myöhemmin näihin lukijalle tutuksi tulleisiin kohtiin esitellessään syyttäjän esittämää syytelistaa, ja perustelee sitä kautta näkemystään totuudesta.

Ehkä päällimmäinen tunne tämän kirjan jälkeen on, että kannattaa olla hyvin varovainen kaikessa liiketoiminnassa Venäjällä ja hyvät välit päättäviin tahoihin ovat elintärkeitä. Korruptio on niin syvään juurtunut järjestelmän tapa ja lait ristiriitaisia keskenään, että kenet tahansa liiketoiminnan harjoittajista voisi tämän mukaan vetää oikeuteen ja jotain lainvastaista löytyy aina syytteiden tueksi.

Hiljaisuuden vanki on melko lyhyt, joten se on nopea lukea. Enemmänkin sisältöä tähän olisi voinut ottaa mukaan, esimerkiksi kunnolla jäsentelemällä menneitä vuosikymmeniä ja selventämällä niitä kokonaisuuksia tälläisiä systeemin ulkopuolisia lukijoita varten, mutta alkuperäistä kohdeyleisöä varten tämä ei liene ollut tarpeen. Kuningatar Noorin teos on selkeämpi ja lukijalle helpompi kokonaisuus, jossa kokenut esiintyjä esittää oman, hyvin esimerkein perustellun kantansa kansainväliseen konfliktiin.

Suosittelen, jos korruptio, Venäjä tai Hodorkovski henkilönä kiinnostaa.

Mihail Hodorkovski Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä (tilapäisesti lopussa).

torstai 10. marraskuuta 2011

Rachel Vincent: Myrskylinnut - Kissojen kesken 5

Shift - Shifters 5
Julkaistu 2010, suomennos 2011
446 sivua.

Eräs tämän hetken suosikkinisarjoistani on ehdottomasti Nocturnen ja Rachel Vincentin kuusiosainen sarja Kissojen kesken. Nämä kannattaa lukea järjestyksessä ja tosiaan tutustumisen arvoinen sarja on kyseessä. Minä olin näihin koukussa heti ensimmäisen osan alkuaskelien jälkeen.

Ihmiskissat elävät laumoissa tarkoilla reviireillä ja nämä laumat ovat muodostuneet perheyhteisöjen ympärille. Jokaisen reviirin johdossa on alfa, jonka perheeseen kuuluu vaimon lisäksi useita poikia, yksi tyttölapsi ja muita miespuolisia sukulaisia. Lisäksi henkivartijoina saattaa toimia muidenkin laumojen miehiä. Tyttökissat ovat arvokkaita suvunjatkamistarkoituksissa, koska heitä syntyy niin vähän ja kissageenistön säilyttämiseen he ovat korvaamattomia.

Faythe Sanders on kapinoi perinteitä vastaan ja haluaa itse päättää elämästään ja sen sisällöstä. Hän on poikkeuksellisesti edennyt isänsä henkivartijaksi ja häntä valmistellaan laumansa uudeksi Alfaksi isänsä jälkeen. Laumojen kesken on kahnausta ja Faythen isä on syrjäytetty reviirineuvoston puheenjohtajan paikalta. Tilanne on niin kireä, että täysimittainen sotakin näyttää mahdolliselta. Kumpikin puoli varmistelee tukijoitaan, kun Faythen lauman kimppuun hyökkätään tarunomaisten myrskylintujen toimesta.

Myrskylinnut uskovat Faythen Keskietelän lauman jäsenen tappaneen yhden heidän linnuistaan ja haluavat nyt kostaa, tuhoamalla koko lauman. Faythe tekee sopimuksen lintujen kanssa ja saa mahdollisuuden todistaa oman väkensä syyttömyyden - enää tarvitsee vain keksiä, että miten tämän voisi tehdä :) Tämä osa oli hieman erilainen kuin nuo aiemmat, koska nyt tutustuttiin aivan erilaiseen lintuporukkaan ja heidän säännöstöihinsä. Laumojen välinen tuleva taistelu jää alun jälkeen hieman taka-alalle, mutta tässä pedataan asemia viimeistä osaa ja lopullista välien selvittelyä varten.

Nämä Kissojen kesken -pokkarit ovat aina niitä, joiden lukemista en millään malta odottaa ja ahmin nämä yleensä kerralla läpi. Faythe on räväkkä ja aikaansaava sankaritar, hän ei tarvitse ketään pelastamaan itseään (yleensä) vaan osaa hoitaa itsekin homman kotiin. Hän myös aktiivisesti keksii ratkaisuja pulmiinsa, joista jotkut ovat kyllä itseaiheutettuja - kun on vauhti päällä niin välillä tulee hutejakin. Faythen miessotkut ja valintatilanne Marcin ja Jacen välillä on hyvin ja uskottavasti kirjoitettu. En itsekään osaa päättää, että kumpi näistä kahdesta miehestä on suosikkini :)

Shifters/ Kissojen kesken:
  1. Stray - Kissatyttö
  2. Rogue - Saalistaja
  3. Pride - Syytetty
  4. Prey - Kaappaus
  5. Shift - Myrskylinnut
  6. Alpha - Uusi alfa
Marjiksen arviot Kissojen kesken -sarjan aiemmista osista.

Tämä kirja Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Stephen King: Kuvun alla

Under the Dome
Julkaistu 2009, suomennos 2011
1115 sivua.

Kuvun alla takakannen New York Timesin lainaus "Kirjaa on vaikea nostaa, mutta vielä vaikeampi sitä on laskea käsistään" piti paikkansa minun kohdallani. Stephen Kingin kirja on pelottavankin paksu, mutta tarina on hyvin kirjoitettu, joten mieli olisi tehnyt lukea tämä ihan yhteen putkeen, mutta käytännön syistä se ei tietenkään ollut mahdollista.

Mainelaisen pikkukaupungin Chester's Millin päälle ilmestyy yllättäen näkymätön ja läpäisemätön kupu, joka alkuun aiheuttaa paljon traagisia onnettomuuksia kun autot ja kaikki muutkin törmäilevät tähän uuteen esteeseen. Entinen armeijan kapteeni ja nykyinen ruokalan kokki Dale Barbara on joutunut paikallisten kanssa kahnauksiin ja on juuri lähdössä kaupungista, kun kupu sulkee kaikki sisälleen ja eristää kaupungin muusta maailmasta. Dale -lempinimeltään Barbie- alkaa tutkia asioita ja suututtaa pian Chester's Millin johtohahmoja, jotka näkevät kuvussa ja täyseristyksessä uusia mahdollisuuksia.

Kuvun alla kertoo pitkälti amerikkalaisen pikkukaupungin henkilökemioista ja paikallispolitiikasta, tosin hyvin äärimmäisen ja mustan esimerkin avulla. Teksti on hyvin suorasukaista, väkivaltaa kuvataan yksityiskohtaisesti ja eritteistäkin riittää juttua. Kuvun synnyn tai tekijöiden pohtimiseen ei kovin paljoa käytetä aika, enemmän keskitytään jumiin jääneisiin henkilöihin, heidän päivittäiseen selviämiseensä ja kaupunkilaisten aiheuttamiin ongelmiin. Hahmoja tässä kirjassa riittää yllinkyllin ja alusta löytyvää noin 60 henkilön listaa tulikin vilkuiltua useampaan otteeseen. Muuten pidin paljon henkilögallerista kokonaisuutena, mutta pahikset olivat mielestäni turhan suoraviivaisia tapauksia, olisin hieman enemmän moniulotteisuutta kaivannut heihin.

Varsinainen scifikirja tämä ei ole, se osa on lähinnä pienen sivujuonteen tasolla. Enemmänkin ehkä kyseessä on selviytymistarina, jossa ei kannata kiintyä kovin vahvasti kehenkään, koska King pääsee aina välillä yllättämään valitessaan seuraavaksi tapettavia hahmoja. Juonen osalta enemmän odotin takakannessa mainituilta ilmanlaadun ongelmilta ja kauppojen tyhjenemiseltä. Oletin, että näiden teemojen ympärillä pyörittäisiin vahvemmin, mutta tässä takakansi hieman harhautti. Tosin kirja kuvaa tapahtumia vain noin viikon ajalta (!), että eipä siinä kauheasti kerkiä vaikka yli tuhat sivua onkin käytettävissä. Lähtökohtana lukijalle voisi paremminkin olla pohdinnat siitä, että kuka aina kuolee seuraavaksi ja mitä järjetöntä kaupungissa seuraavaksi keksitään :)

Valitsin tämän Kingin teoksen luettavaksi pitkästä aikaa sen takia, että idea oli mielestäni todella kiinnostava ja kirja vaikutti erilaiselta. Näiden suhteen Kuvun alla ei pettänyt ja pidin tästä paljon. Herkempien tosiaan kannattaa kuitenkin huomioida tuo varoitus kielen suhteen, mutta minua eivät väkivaltaa sisältäneet kohtaukset juuri häirinneet. Loppuratkaisut jäivät mietityttämään, hieman eri tavalla olin toivonut asioiden menevän ja tietynlainen helppo ratkaisu toisaalta mielestäni oli kyseessä, mutta ei enempää siitä, että ei spoilata kenenkän lukukokemusta.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos kyseessä, jos vaan pikkukaupunkielämä ja eristyksiin jääminen kiinnostaa. Tykkäsin!

Stephen King Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös marjis, Maija ja Nirppu.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Becca Fitzpatrick: Silence - Hush, Hush 3

Julkaistu 2011, 438 sivua.
Tulossa 06/2012 suomeksi nimellä Hiljaisuus.

No niin, nyt on luettu tämä kolmas osa ja kyseessä ei olekaan trilogia, sillä tarina jää vielä tämän jälkeen kesken. Tutkin sitten hieman asiaa ja Fitzpatrick on ilmoittanut sarjan neljännen (ja tällä tietoa viimeisen) osan ilmestyvän englanniksi syksyllä 2012.

En halua spoilata juonta niille, jotka eivät Crescendoa ole vielä lukeneet, joten yritän olla varovainen yhteenvedossani. Silence jatkuu hieman erilaisissa tunnelmissa kuin mihin Crescendossa päädyttiin. Nora on kidnapattu ja Patch joutuu tekeemään sieppaajan kanssa huonon sopimuksen, joka vaikuttaa vahvasti koko kirjan tapahtumiin.

On syyskuun alku kun Nora vapautetaan ja hänen muistinsa on pyyhitty kokonaan lähes puolen vuoden ajalta. Eli Nora on unohtanut kaikki Langenneen enkelin ja Riitasoinnun tapahtumat ja myös Patchin. Tarina etenee pitkään Noran selvitellessä omaa lähihistoriaansa ja mitä huhtikuun jälkeen on oikein tapahtunut. Eli lukijankaan ei tarvitse kovin tarkaan muistaa näitä sarjan edellisiä osia, koska tapahtumia kerrataan hieman tarpeellisilta osin. Patch tekee taas kaikkensa suojellakseen Noraa, mutta tälläkään kertaa Nora ei suostu jäämään turvalliseen unhodukseen ja jatkamaan elämäänsä normaalimpaan suuntaan vaan haluaa valita oman tiensä.

Silence on ehkä paras Hush, Hush -sarjan osista tähän asti, tarina on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava. Tämän osan lukemista en olisi halunnut jättää kesken edes yöunien ajaksi. Nora alkaa olla vahvempi hahmo ja pidän hänestä nykyään paljon enemmän. Muistinmenetys oli hyvä juonenkäänne, mutta hieman turhauttava siltä kannalta, että vanhoja tapahtumia kertaillaan yli kirjan puolenväliin asti. Cheshvan-kuukausi lähestyy ja täysi sota Nefilien ja langenneiden enkelien kesken näyttää väistämättömältä. Paljon enempää ei juonesta voikaan kertoa :)

Englanninkielisen takakannen teksti muuten antaa ihan väärän käsityksen tästä kirjasta, joten siihen ei paljoa kannata luottaa.

Hush, Hush:
  1. Hush, Hush (2009) - Langennut enkeli
  2. Crescendo (2010) - Riitasointu
  3. Silence (10/2011) - Hiljaisuus
  4. Book 4 (2H/2012)
Tämä kirja Adlibriksessä.

torstai 3. marraskuuta 2011

Julie Kagawa: Rautakuningas - Rauta-saaga 1

The Iron King - Iron Fey 1
Julkaistu 2010, suomennos 2011
398 sivua.

Julie Kagawan Rautakuningas aloittaa uuden ja hieman erilaisen Nocturne-sarjan. Alunperin nämä teokset ovat ilmestyneet Harlequin Teen-sarjassa ja päähenkilönä on teini-ikäinen tyttö. Tällä kertaa vietetään aikaa Shakespearen Kesäyön unelmasta tutusta satumaailmassa.

Meghan Chase on lähes 16-vuotias, köyhän uusperheen kasvatti. Hänen pienellä pikkuveljellään Ethanilla tuntuu olevan hyvin vilkas mielikuvitus, koska tämä puhuu paljon mielikuvitusolennoista.  Kun Ethan siepataan Meghan tajuaa, että nämä olennot ovatkin todellisia ja hän joutuu matkustamaan haltijoiden Mikämikä -maahan pelastaakseen veljensä. Oppaakseen hän saa vanhan ystävänsä ja mielenkiintoinen poikakin löytyy pian matkanvarrelta.

Meghanin matkassa tavataan mörköjä, satyyreja, virvatulia, hiisiä, seireeni ja paljon muita satuolentoja. Mikämikä ei kuitenkaan ole lähelläkään satumaata, vaan paikka on uudelle tulokkaalle hyvin vaarallinen ja Meghanin henki onkin useaan kertaan vaarassa. Osittain tämä johtuu siitä, että Meghan on ihan pihalla kaikesta eikä saa kunnollista perehdytystä uuteen maailmaan. Vastaantulevista vaaroista ja olennoista kerrotaan hyvin lyhyesti, yleensä jälkikäteen kun on jo mokailtu tai ongelmasta on selvitty.

En oikein vielä osaa sanoa, että mitä mieltä Rautakuninkaasta olin. Kuitenkin tämä on selkeä esittelykirja, joten pitää kokeilla vielä ainakin sarjan seuraava teos, että näkee paremmin millainen kokonaisuus näistä muodostuu. Seuraava osa ilmestyy jo kuukauden päästä, joten ei ainakaan ole pitkä odotus edessä. Henkilöhahmoihin en vielä päässyt sisälle kovin hyvin, enkä oppinut myötäelämään heidän seikkailuissaan.

En ihastunut tähän sarjaan suoraan, pitää vielä hieman totutella satujen maailmaan. Hieman vierastan ainakin alkuun Kagawan perusajatusta, että ihmisten haaveista ja peloista syntyy oma maailmansa, joka muokkautuu ihmisten unelmien mukaan ja jossa olennot ovat olemassa niin kauan kun heidät ihmisten puolella muistetaan. Hieman samanlainen fiilis tästä jäi kun Cassandra Claren kirjoistakin, eli toivottavasti aikuistuu hieman päähenkilö seuraavaan kirjaan mennessä :)

Rauta-Saaga:
Kesäyön unelma Wikipediassa ja tämä kirja Harlequinin sivuilla ja englanniksi Adlibriksessä.

Tämän kirjan on lukenut myös Anu.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Bernard Cornwell: Kalpea ratsastaja - The Saxon Stories 2

The Pale Horseman - The Saxon Stories 2
Julkaistu 2005, suomennos 2008
Pokkari 2009, 416 sivua.

Lukulistalla riittää niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että onkin vierähtänyt yllättävän pitkä aika nyt, että pääsin taas palaamaan Bernard Cornwellin saksilaistarinoiden pariin.

Kalpean ratsastajan ja kuvitteellisen päähenkilön Uthredin tarina jatkuu melko hyvin siitä, mihin se ensimmäisessä osassa Viimeinen kuningaskunta jäi. Takasivun tiivistelmässä mainitaan, että näitä kirjoja voi lukea myös itsenäisinä tarinoina ja minä olen kyllä pienen pohdinnan jälkeen samaa mieltä. Cornwell perehdyttää uudet lukijansa alussa tarpeellisilta osin ja ainakin nämä kaksi ensimmäistä osaa loppuvat mukavasti niin, että kokonaisuus tulee kerrottua siististi yksien kansien välissä. Tosin enemmän näistä saa ehdottomasti irti järjestyksessä.

Viimeisen kuningaskunnan tapahtumien jälkeen englantilaisilla on jäljellä enää yksi alue, Wessex, jota hallitse kuningas Alfred. Tämä kirja keskittyy Wessexin ongelmiin puolustautua ainoana viikinkejä vastaan ja kertoo ajasta, kun Wessex kävi hyvin lähellä hävitä myös, joka olisi tarkoittanut koko Englannin siirtymistä tanskalaisten hallintaan. Mukana tapahtumissa on taas sekä todellisia historian henkilöitä että kuvitteellisia hahmoja, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Cornwell myös lopussa kertoo hienosti hieman, että miten kaikki todellisuudessa meni ja mitä hän on muuttanut kirjallisista syistä.

Uthred on sympaattinen ja inhimillinen sankari, joka mokailee hieman välillä ja potee tunnonvaivoja jaetusta lojaaliteetistaan englantilaisten ja viikinkien välillä. Uusi tuttavuus on kelttiläinen Iseult, joka pystyy näkemään tulevaisuuteen ja jonka Uthred ryöstää mieheltään. Iseult on tarinan vahvin naishahmo ja hän kulkee Uthredin mukana lähes kaikessa, jopa taisteluretkillä. Ensimmäisessä osassa jo vihjailtiin, että kuningas Alfredin pienestä tyttärestä tulee myöhemmin tärkeä Uthredille ja tässä jatketaan samalla linjalla Iseultin näkyjen muodossa.

Nautin tästä kirjasta nyt jo paljon enemmän kuin ensimmäisestä lukemastani Cornwellista. Ensimmäinen osa toimi perehdytyksenä hänen kirjoitustyyliinsä, ja nyt oli tiedossa millaista tekstiä odotettavissa on. Cornwell on tehnyt taustatukimuksensa hyvin huolella ja kuvaus 800-luvun lopun ihmisten elämästä on hyvin uskottavaa. Tavallisen elämän vilahdusten lisäksi keskitytään taisteluihin, uskontoon ja politiikkaan.

Saxon Stories:
  1. The Last Kingdom (2004) - Viimeinen kuningaskunta
  2. The Pale Horseman (2005) - Kalpea ratsastaja
  3. The Lords of the North (2006) - Pohjoisen valtiaat
  4. Sword Song (2007) - Miekkojen laulu
  5. The Burning Land (2009) - Palava maa
  6. Death of Kings (2011)
Tämän ovat lukeneet myös Morre ja Nipvet.

Tämä kirja Adlibriksessä.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Scott Phillips: Jäätävää satoa

Ice Harvest
Julkaistu 2000, suomennos 2009
221 sivua.

Tästä Scott Phillipsin palkitusta esikoisromaanista on tehty myös samanniminen elokuvaversio, mutta minulle kumpikaan ei ollut tuttu ennen kuin ihan vahingossa törmäsin tähän pokkariin.

On kylmä ja luminen jouluaatto vuonna 1979. Kansasilainen alamaailman asianajaja Charlie Arglist on ryöstänyt työnantajansa ja hänellä on noin 9 tuntia kulutettavan viimeisenä yönään kotikaupungissa. Sen jälkeen hän rikoskumppaninsa kanssa on häipymässä muihin maisemiin, ennen kuin heidän varkautensa huomataan. Charlie tapaa ystäviään muun muassa strippibaareissa ja juopottelee ja kuten arvata saattaa, kaikki ei todellakaan mene putkeen.

Kirja on melko lyhyt, mutta silti henkilöt ovat mukavan rosoisia ja kiinnostavia. Charlien maailma on rähjäinen ja ystävät ovat hieman onnettomia tapauksia, mutta Phillips kirjoittaa ne hyvin ja koukuttavasti. Tosin lukiessa auttaa, jos pitää tämän tyyppisistä amerikkalaisista kovaksikeitetyistä dekkareista. Minulle nämä eivät mikään ykköslaji ole, mutta satunnaisesti on kiva lukea erityyppisiä kirjoja ja tämä oli ihan positiivinen yllätys ja nopeasti luettu.

Scott Phillipsin myöhemmät teokset sijoittuvat eri aikakausille, mutta kummassakin on linkki tähän Jäätävää satoa -esikoiseen.

Scott Phillips:
  • Ice Harvest (2000) - Jäätävää satoa
  • The Walkaway (2002)
  • Cottonwood (2003)

Scott Phillipsin sivut ja tämä kirja Adlibriksessä.

Arvio tästä löytyy myös Kirjavinkkien sivuilta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...