sunnuntai 9. syyskuuta 2012

I ♥ Your Blog & kuulumisia

Mustemaailmani-blogin VJ herätteli syyshorroksesta mukavalla I ♥ your blog -tunnustuksella, kiitos! Tämä pitäisi laittaa eteenpäin viidelle suosikkiblogille, mutta valinta on liian vaikea kun seuraamiani blogeja on yli 100 ja kaikkihan tämän ansaitsisivat!

Syksyn tullen on pitänyt totutella taas normaalimpaan päivärytmiin ja olen myös aloittanut uuden harrastuksen. Liityin kuntosalin jäseneksi muutama viikko sitten ja olenkin käynyt siellä sen jälkeen lähes joka päivä - tosin ihan ryhmäliikuntatunneilla vaan, salin puolelle ei minua kovin helpolla saa. Joskus aiemminkin olen vastaavaa kokeillut, mutta tämä uusi paikka tuntuu hyvin osaavan aloittelijan motivoimisen, joten tällä kertaa toivottavasti kyseessä on pitkäkestoisempi juttu.

Kesäaikaan kirjoja tuli luettua normaalia enemmän ja se aiheutti blogipäivityksiin pientä backlogia. Tauostakin johtuen jonoa on vieläkin aika paljon ja olen jo harkinnut jonkinlaista koostepostausta varsinkin elokuun puolen luetuista. Mutta katsotaan nyt miten käy...

Nyt syyskuussa blogini täyttää vuoden, joten jonkinlaista arvontaa on myös tiedossa piakkoin.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

E. L. James: Fifty Shades Freed - Fifty Shades 3

Julkaistu 2011/2012
Tulossa marraskuussa suomeksi nimellä Fifty Shades - Vapautettu.
579 sivua.

Fifty Shades Freed on brittiläisen E. L. Jamesin eroottisen menestystrilogian päätösosa. Otava on aikaistanut sarjan suomennosten julkaisua ennakkotiedoistaan ja Sidottua onkin jo näkynyt kauppojen hyllyillä. Satutettu ilmestyy jo ensi kuussa ja päätösosa Vapautettu marraskuussa. Vapautetun alkuperäinen aikataulu oli vasta ensi vuoden puolella helmikuussa, joten on hyvä, että sinne asti ei tarvitse fanien odotella. Tämä kuitenkin on yksi tarina jaettuna kolmiin kansiin, niin kirjat on hyvä lukea suhteellisen lähekkäin.

Jopa täällä Luettuja maailmoja -blogissa Fifty Shades on ollut hurjan suosittu. Juttuni avausosasta Fifty Shades of Grey on noussut kuukaudessa kaikkein luetuimmaksi tekstiksi yli 650 klikkauksella ja on jo ohittanut reilusti aiemman pitkäaikaisen ykkösen Becca Fitzpatrickin Silencen.

Ana ja Christian viettävät häämatkaansa Monacon ja Etelä-Ranskan rannikolla ja Ana muistelee heidän kihlaustaan ja häitään. Christianin isä Carrick olisi halunnut heille avioehdon, mutta Christian ei suostunut edes keskustelemaan aiheesta ja Ana opettelee nyt rikkaiden elämäntapaa. Tuhopoltto Christianin serverihuoneessa häiritsee heidän yhteistä aikaansa ja pian pariskunta palaakin takaisin kotiin. Kotona vaarallisia tilanteita tulee eteen lisää, joten Greyitä jahtaava henkilö ei ole luovuttamassa ja yhteenotto on tulossa.

Luin tämän kirjan jo muutama viikko sitten, joten muistikuvat eivät ihan tuoreena ole enää mielessä. Kuitenkin tämä oli ensimmäinen Fifty Shades -kirjoista, jonka jätin hetkeksi kesken ja luin pari muuta kirjaa välissä ennen tämän jatkamista. Avausosan Fifty Shades of Greyn kanssa olin koukussa heti alkulauseista ja valvoin puoli yötä, että sain sen kerralla luettua loppuun asti. Jatkoin myös samantien kakkososaan, mutta Fifty Shades Darker ei enää niin vakuuttanut ja ärsytyskynnys ylittyi muutamissa kohdissa. Usein viimeinen osa on trilogian paras, mutta tällä kertaa niin ei todellakaan ole. Freedin lukeminen oli aikamoista taistelua, kun jo alkuun kyllästyin pariskunnan noin 80-sivuisella häämatkalla.


Juonenkäänteet tuovat mieleen Twilight-sarjan, tosin tämän ei pitäisi olla yllätys, mutta Edwardin ja Bellan tarinan tuntevien on monta kertaa helppo arvata, että mitä on tulossa. Tosin ei James kovin paljon tulevia käänteitään peittele muutenkaan. Kate ja Elliott saavat taas hyvin vähän tilaa tarinassa ja Christianin sisko Miakin löytää kiinnostuksenkohteen, perhepiiristä tottakai, kuten tässä tapana on. Jännitys-juonenpätkää vahvistamalla tarinasta olisi voinut tulla mielenkiintoisempi, mutta sitten olisi Jamesilla pitänyt olla jotain oleellista lisättävää, koska nyt nämä erilliset pienet satunnaishyökkäykset tarinan lomassa olivat hieman outoja.

Anan ja Christianin suhde oli alkuun hyvin kiinnostava, mutta sittemmin kummankin epävarmuus on tehnyt tästäkin tylsäksi käyvää toistoa. Ana ja Christian toistelevat jatkuvasti kuinka upea toinen on, kuinka paljon he tätä rakastavat, kuinka onnekas hän on (ja niin edelleen) ja toinen ei oikein halua uskoa. Christianin mustasukkaisuus, jatkuva Anan vahtiminen ja satunnainen hyvin lapsellinen käytös eivät myöskään auta. Muutaman kerran Ana kyllä näistä suuttuukin, mutta ei ehkä ihan tarpeeksi. Ana kuitenkin on hyvä hahmo siinä, että hän vahvistuu ja haluaa pitää oman päänsä, tosin välillä tämä osoittautuu huonoksi ajatukseksi, kun Christian salailee asioita ja Ana ei yleensä tiedä kaikkea.

Kirjan lopussa on 15-sivuinen epilogi vuodesta 2014, 5-sivuinen Fifty's First Christmas ja 22-sivuinen Meet Fifty Shades, eli ensimmäisen kirjan alku uudelleenkirjoitettuna Christianin näkökulmasta (eli Jamesin versio Stephenie Meyerin Midnight Sunista). Nämä lisät olivat hieman liikaa, ihan kaikkea ei aina tarvitse kirjoittaa auki. Sen verran siirappinen tarina oli jo muutenkin, että tuo onnellisen yhteiselon katsaus muutaman vuoden päähän olisi ollut parempi jättää pois.

Fiilikset sarjasta kokonaisuutena ovat hieman ristiriitaiset. Alkuun pidin tästä paljon, mutta sitten kadotin lukuinnon vähitellen, joten minulle ehkä olisi sopinut paremmin tiivistetympi versio, jossa toistoa olisi karsittu reilusti. Tai sitten pitäisi lukea vain sarjan ykkösosa, Jamesilla ei ihan juttua tunnu riittävän tarinastaan venytetyn trilogian täyttämiseksi. Mutta on tämä silti ehdottomasti lukemisen arvoinen sarja ja sopii ainakin erotiikan ja romantiikan ystäville, muillekin jos aihe kiinnostaa tai haluaa perehtyä tarinaan sen aiheuttaman kohun vuoksi :)

Fifty Shades -trilogia:
  1. Fifty Shades of Grey – 50 Shades - Sidottu (08/2012)
  2. Fifty Shades Darker – 50 Shades - Satutettu (9/2012)
  3. Fifty Shades Freed – 50 Shades - Vapautettu  (11/2012)
Fifty Shades Freed ja Vapautettu Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Aakkosellinen hakemisto.

Anna Godbersen: Ihania päiviä - Jazztyttö peilaa 2

Beautiful Days - Bright Young Things 2
Julkaistu 2011, suomennos 2012
384 sivua.

Anna Godbersenin trilogia 1920-luvun viimeisestä kesästä New Yorkissa ennen suurta romahdusta on edennyt toiseen osaan. Jazztyttö peilaa -kirjassa esitelty kolmikko Cordelia, Letty ja Astrid viettää makeaa juhlien ja salakapakoiden täyttämää elämää, mutta pinnan alla tapahtuu paljon muutakin.

Cordelia on noin kuukauden New Yorkissa oleskeltuaan vakiinnuttanut paikkansa isänsä perheessä, Jazztytön traagisista tapahtumista huolimatta. Cordelia on eristäytynyt perheen kartanoon toipumaan, mutta hänen veljensä Charlie keksiikin uudelle siskolleen sopivaa tekemistä. Cordelia on muiden varakkaiden seurapiirityttöjen tavoin julkisuuden kiinnostava henkilö ja hänen halutaan johtavan Greyn perheen uutta salakapakkaa. Tämä avaus auttaisi myös Greyn perheen viinatrokaribisnestä tiukassa ja raa'assa kisassa kilpailijaa vastaan. Cordelia löytää myös uuden kiinnostuksen kohteen lentäjä Max Darbystä, mutta tämäkään suhde ei ole helppo.

Cordelia haluaisi Lettyn uuden kapakan päätähdeksi, mutta muut ovat sitä mieltä, että laulajan pitäisi olla tunnettu tähti, eikä nimeton Letty. Letty joutuu siis taas itse rakentamaan uraansa alusta asti ja aluillaan oleva suhde Gradyn kanssa jää helposti kakkoseksi. Charlien tyttöystävä Astrid kapinoi ja pohtii heidän suhdettaan. Charlie kun ei ole läheskään täydellinen ja tämän viinatrokarin ura on vaarallisessa vaiheessa kilpailijan riitojen vuoksi. Astrid ei sulata Charlien suojelevaa ja salailevaa asennetta, mutta joutuukin lopulta pahaan pulaan uhkarohkeutensa vuoksi.

Pidin sarjan avauksesta Jazztyttö peilaa paljon. Se oli hieno ja vauhdikas tarina 1920-luvun seurapiireistä ja mukana oli hieman jännitystä ja murhakin. Nyt tämä kakkososa ei ihan täytä avauksen asettamia toiveita, vaan tarina muuttuu tylsemmäksi. Maailma, asetelma ja hahmot ovat jo pääasiassa tuttuja, vaikka monista uusia puolia paljastuukin. Tarina on hidastempoisempi eikä tapahtumia ole mukana niin paljoa. Charlien viinatrokaribisneksen ongelmat tuovat mukaan jonkunlaista jännitystä, mutta tuo osa tarinaa tuntui koko ajan sivujuonteelta enkä siihen juuri päässyt kunnolla mukaan.

Max Darby on hyvä uusi hahmo, vaikka hän vilahtikin jo ensimmäisessä osassa. Max suhtautuu kriittisesti tyttöjen elämäntapaan ja hänen taustansa kanssa Godbersen yllättää hienosti. Toinen kiinnostava hahmo on Lettyn ihastuksen kohde Grady. Hänestäkään ei paljoa tiedetä aluksi ja Godbersen tällä kertaa paljastaa miehen perhesuhteita ja menneisyyttä, mutta kovin syvällisesti hahmoon ei paneuduta. Charliesta en ole jostain syystä oppinut pitämään ja toivoinkin koko ajan Astridin päätyvän jättämään tämän. Olin myös odottanut Cordeliasta enemmän, sillä hän on kirjan kiinnostavin henkilö ja Jazztytön perhetragedia jätti Cordelian hyvin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Tätä puolta ei kuitenkaan kovin paljoa käsitelty enää Ihanissa päivissä ja se oli hieman outoa.

Ykköskirja oli hyvä ja kakkonen on ihan kohtalainen, mutta kolmoselle ja tarinan päätökselle on kyllä nyt suuret odotukset. Pitää vaan toivoa, että Godbersen mahduttaa siihen kunnolla suuren pörssiromahduksen ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan.

Bright Young Things - Jazztyttö peilaa:
  1. Bright Young Things (2010) - Jazztyttö peilaa
  2. Beautiful Days (2011)  - Ihania päiviä (08/2012)
  3. The Lucky Ones (2H/2012)
Ihania päiviä Adlibriksessä.

Ihanista päivistä on kirjoittanut myös Kirjakammarin Jenni.

Douglas Preston & Lincoln Child: Reliquary - Pendergast 2

Julkaistu 1997, 464 sivua.

Douglas Prestonin ja Lincoln Childin FBI agentti Pendergastin ensiesiintyminen tapahtui 1990-luvun puolessavälissä julkaistussa museon peto -kirjassa Relic. Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Reliquary jatkaa tätä tarinaa suoraan ja edellisen osan tutut hahmot museon kuraattori Margo Green, poliisi Vincent D'Agosta ja tietysti agentti Pendergast saavat tutkittavakseen uusia murhia, jotka muistuttavat heitä suuresti puolentoista vuoden takaisista museomurhista. Tämän kirjan jälkeen Preston ja Child nostivatkin agentti Pendergastin sarjan päähenkilöksi ja suomentaminenkin on aloitettu tuosta kolmannesta osasta.

Etsiessään veteen heitettyjä huumeita sukeltajat löytävät 2 päätöntä ja huonossa kunnossa olevaa ruumista. Toinen osoittautuu kadonneeksi seurapiiritytöksi aiheuttaen mediamylläkän ja toinen luuranko on hyvin epämuodostunut eikä sitä pystytä tunnistamaan. Tämä kokoaa yhteen taas aiempaa museon petoa selvittäneen tutkijaryhmän. Ruumiit ovat todennäköisesti huuhtoutuneet löytöpaikkaansa New Yorkin maanalaisista tunneleista, joissa asuu useita ihmisyhteiskuntia. Näistä yhteisöistä on viime aikoina kadonnut paljon ihmisiä ja joitain ruumiita on löytynyt, syötyinä ja päättöminä.

Margo Green kumppaneineen tunnistaa kyllä yhteydet museon petoon, mutta se on tapettu aiemmin ja eroavaisuuksiakin on. Vähitellen he huomaavat, että heiltä jäikin osa museon pedon tarinasta selvittämättä ja ratkaisut löytyvät tälläkin kertaa hyvin läheltä. Loppua kohden jännitys tiivistyy sekä maan pinnalla, jossa taas suuri joukko ihmisiä on yllättäen vaarassa, sekä maan alla tunneleissa, jotka täytyy puhdistaa tavalla tai toisella.

Reliquary on vahva jatko-osa Relicille ja yhteneväisyydet ovat niin isossa osassa, että yksinään tämä ei varmasti toimi yhtä hyvin. Relic kuitenkin loppui siten, että tutkijat luulivat selvittäneensä museon pedon arvoituksen kokonaan, mutta lukija tiesi tapahtumista paljon enemmän ja todellisen laidan. Tämän takia Reliquaryn alku on hieman turhauttavaa luettavaa, päähenkilöiltä kestää aika kauan saada lukijat kiinni tietotasossaan ja itsestäänselvyyksiä jankataan hieman turhaan. Kuitenkin Preston ja Child osaavat hommansa ja tarina on hyvin kiinnostava koko ajan, alkuun vaan tekee mieli lukea nopeammin.

Ympäristö on vaihtunut nyt museosta maan alle hylättyihin tunneleihin ja nämä ovatkin yllättävän mielenkiintoinen tapahtumapaikka. Varsinkin kuvaus hylätyistä, rappeutuvista rikkaan eliitin omista "Astor-tunneleista" luksusluokan odotustiloineen on hieno ja kirjailijat loppusanoissaan kertovat tämän pohjautuvan todellisuuteen, liioitellusti tosin. Myös tunneli-ihmisten kohtaamiset ja elämäntapa oli kuvattu uskottavasti, vaikka surullistahan se on, että monet tippuvat näin täysin yhteiskunnan ulkopuolelle ja jopa kasvattavat lapsensa tunneli-elämään. Toinen suosikkikohtani oli sukeltaa maan alle Navy SEAL -joukkojen mukana, heidän ammattiosaamistaan ja tehtävien suoritusta olisin seurannut pidempäänkin.

Pientä miinusta tulee siitä, että jotkut johtavissa asemissa olevat henkilöt ovat Relicin lailla aivan turhan itsepäisiä ja tyhmiä ja vaikeuttavat asioita liikaa. Tämä piirre menee jo liiallisuuksiin eikä ole kovinkaan todentuntuista, mutta onneksi nämä hahmot yleensä tyhmyyttään tapattavat itsensä näyttävästi, joten heistä ei sen suurempaa huolta ole.

Tykkäsin, hieno ja vauhdikas kirja, jonka mukana oppii taas paljon uutta.

Pendergast:
  1. Relic (1995)
  2. Reliquary (1997)
  3. The Cabinet of Curiosities (2002) - Ihmeiden kabinetti
  4. Still Life with Crows (2003) - Kuoleman asetelma
  5. Brimstone - Diogenes 1 (2004) - Tulikivi
  6. Dance of Death - Diogenes 2 (2005) - Veljensä vartija (09/2012)
  7. The Book of the Dead - Diogenes 3 (2006)
  8. The Wheel of Darkness (2007)
  9. Cemetery Dance (2009)
  10. Fever Dream - Helen 1 (2010)
  11. Cold Vengeance - Helen 2 (2011)
  12. Two Graves - Helen 3 (2012)
Reliquary Adlibriksessä.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kesälomaa, osa 2


Kesäloman ensimmäinen pätkä meni melko huonojen kelien kotimaassa, joten lähdettiin sitten auringon perässä Espanjan Costa del Solille loman lopuksi. Paikka valikoitui lähinnä aikataulullisista syistä, mutta en ollutkaan ennen manner-Espanjassa käynyt ja nähtävää alueella riittäisi yllättävänkin paljon. Hieman epäilytti etukäteen Fuengirolan kaupunki sen takia, että pelättiin sen olevan hieman liian suomalainen, mutta onneksi huolet olivat turhia. Päästiin piipahtamaan myös Alhambrassa, Gibraltarilla ja Marokossa, joten tosi hyvin onnistui kohdevalinta.

Kirjoja luin reissussa lähes yhden per päivä ja ennen matkaa luetuista on muutamasta vielä juttu tulossa, joten hiljaisen viikon jälkeen tämä blogikin alkaa taas vilkastua. Huomenna takaisin töihin :(

lauantai 4. elokuuta 2012

Cassandra Clare: Clockwork Angel - The Infernal Devices 1

Julkaistu 2010
479 sivua.

Luin viime vuonna Cassandra Claren ensimmäisen trilogian Varjojen kaupungit. Clarella on työn alla nyt kaksi jatko-sarjaa Varjometsästäjien seikkailuista ja hän kirjoittaa näitä sarjojaan vuorotellen. Varjojen kaupunkien neljäs osa, Langenneiden enkelten kaupunki, ilmestyy suomeksi syyskuussa, mutta sitä ennen Clare on kirjoittanut Clockwork Angelin, steampunk-trilogian avausosan.

Clockwork Angel sijoittuu Varjojen kaupunkien maailmaan, mutta 1870-luvun Lontoossa. Tutuista hahmoista mukana on velho Magnus Bane. Clare itse suosittelee, että näitä kirjoja luettaisiin ilmestymisjärjestyksessä mielummin kuin sarja kerrallaan, joten niin minäkin aion tehdä. Clockwork Angel sopii mukaan myös Raijan scifi-haasteeseen, steampunk-kategoriaan.

Tessa Gray on amerikkalainen, mutta tullut Lontooseen veljensä kutsumana. Tessa on kuitenkin kaapattu heti maahan saavuttuaan ja siskokset, jotka häntä pitävät vankina, tuntuvat tietävän Tessasta enemmän kuin hän itse. He nimittäin opettavat ja pakottavat tämän muuttamaan muotoaan haluamakseen henkilöksi tuomalla Tessalle jotain kohdehenkilölle kuuluvaa. Siskokset kertovat, että myös Tessan veli Nate on heidän hallussaan, joten Tessa suostuu kaikkeen veljeään suojellakseen. Kun Tessalle kerrotaan, että häntä valmistellaan pakkoavioliittoon mahtavan Magisterin kanssa, hän vihdoin päättää paeta.

Varjometsästäjä Will Herondale kollegoineen sattuu paikalle juuri sopivasti pelastamaan Tessan ja Tessa päätyy asumaan heidän luokseen Lontoon instituuttiin. Varjometsästäjät ja Tessa alkavat selvitellä Tessan veljen katoamista, tuntemattoman Magisterin arvoitusta ja sitä, että mihin Tessan kaapanneet siskokset tarvitsevat paljon ihmisruumiita. Lisäksi normaalisti vain demonit voivat muuttaa muotoaan, mutta Tessalla ei muita demonien tuntomerkkejä ole, joten hänen taustansa ja perimänsä onkin suuri mysteeri.

Clockwork Angel sisältää Varjometsästäjiä, vampyyreitä ja velhoja 1800-luvun Lontoossa ja mukana on myös erilaisia kellomekanismiin perustuvia vempaimia, mutta ei niistä sen enempää tällä kertaa, koska en halua spoilata juonta. Kuten Claren aiemmassakin trilogiassa, päähenkilöt ovat teini-ikäisiä, mutta heidän osuutensa mysteerien selvittelyssä on suuri, aikuisiakin kuitenkin on auttamassa. Tässä ensimmäisessä osassa esitellään juonen maailmaa ja keskitytään Lontoon instituutin väkeen. Tällä kertaa ei  juurikaan jahdata demoneita tai muita olioita ympäriinsä, loppupuolen taisteluita lukuunottamatta ja juoni onkin mukavan erilainen. Tessan ja Willin oletettu romanssi ei vielä päässyt vauhtiin, mutta jatkossa romantiikkakin lienee luvassa.

Tessan tausta on alusta asti eräs kirjan kiinnostavimpia juonia, sillä tyttö itse on luullut olevansa täysin ihminen ja koska hän on orpo ja vieraassa maassa, niin apua ei ole edes helppo kysyä. Tämä juonikuvio ei vielä tässä trilogian avausosassa ratkea, Tessa pääsee vain hieman alkuun vanhempiensa tekemisien selvittelyssä, joten mieli tekisi lukea jatkoa pian. Alkuperäinen Varjojen kaupungitkin oli aika lailla yhtä juonta kaikkien kolmen kirjan läpi ja kunnollisia ratkaisuja tuli vasta viimeisessä kirjassa, joten nyt osasin odottaakin jutun jäävän aikalailla kesken. Nyt Clare ehkä hieman paremmin sai Clockwork Angeliin omaa tarinaa, vaikka jatkolle jääkin hyvin tilaa. Juoni sinänsä oli hieman ennalta-arvattava, mutta mukavasti Clare oli ainakin yrittänyt tuoda yllättäviä käänteitä mukaan.

Tykkäsin, Clockwork Angel oli minusta Claren aiempia kirjoja parempi, vaikka alkuasetelma onkin aika samantapainen. Ensimmäisen kokeilun perusteella steampunk vaikuttaa tosi kiinnostavalta genreltä, näitä pitää lukea lisää :)

The Shadowhunter Chronicles:

Clockwork Angel Adlibriksessä.

Tämän on lukenut myös Booklovin'.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Paul Torday: Ventovieras

The Girl on the Landing
Julkaistu 2009, suomennos 2012
315 sivua.

Paul Torday lienee tunnetuin myös elokuvaksi kääntyneestä esikoisestaan Salmon Fishing in the Yemen, leffa kulkee suomeksi nimellä Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Atena on vasta kääntänyt suomeksi Tordayn kolmannen romaanin Ventovieras. Kansikuvan ei muuten kuuluisi olla noin epätarkka, sattui hieman huonolaatuinen kuva jakoon kustantajalta.

Michael ja Elizabeth Gascoigne ovat olleet pariskunta kymmenkunta vuotta, mutta he eivät ikinä ole olleet erityisen rakastuneita. Heidän elämänsä on mukavaa ja he tulevat hyvin toimeen, mutta siinä se. Michael ei käy töissä, hänellä on omia varoja sen verran, vaan viettää aikaa Grouchers-herrainklubilla ja metsästysmajallaan Skotlannissa.

Vierailulla tuttavien luona Irlannissa Michael näkee taulussa vihreäpukuisen naisen, joka kiinnittää hänen huomionsa. Muiden mukaan tässä taulussa ei naista kuitenkaan ole, ja hahmo onkin kadonnut kun Michael tarkistaa asian. Michael alkaa tämän tapauksen jälkeen muuttua ja Elizabethilla onkin pian aivan erilainen aviomies. Michealista tulee paljon huomaavaisempi ja impulsiivisempi, joten heidän tylsä yhteiselonsa piristyy paljon ja pariskunta alkaa viihtyä paljon paremmin yhdessä. Michael kuitenkin alkaa nähdä irlantilaisen taulun tyttöä Lamiaa muuallakin, mutta kukaan muu ei naista tunnu pystyvän näkemään. Elizabethillä on vihdoin toiveidensa aviomies, mutta sitten vaikuttaakin siltä, että muutokset eivät välttämättä olekaan ihan vaan hyviä vaan Michael saattaa olla tasapainoton ja jopa vaarallinen.

En ole aiemmin lukenut Paul Tordaytä ja odotuksia ei juuri ollut tämän kirjan suhteen. Ventovieras on kerrottu vuorotellen Michaelin ja Elizabethin näkökulmista ja tarinassa keskitytään tämän pariskunnan elämään ja suhteeseen sekä Michaelin sielunelämään. Lukijalle ja Elizabethille selviää vähitellen lisää Michaelista ja tämän menneisyydestä ja kymmenen vuoden jälkeen Elizabeth vihdoin alkaa tutustua mieheensä. Vuorottelevan kertojan takia juoneen tulee hieman toistoa, kun asioita kerrotaan eri näkökulmista ja juttu etenee aika hitaasti. Keskivaiheilla tuskastuin hieman tämän hitaan tahdin kanssa, mutta loppua kohden juoneen tulee lisää vauhtia ja kiinnostavuus paranee.

Kirjan eräs teema on rasismi. Michaelin Grouchers-klubi on tiukasti vain valkoihoisille, varakkaille ja konservatiivisille herrasmiehille ja ongelmia syntyy, kun eräs jäsenehdokas ei näitä kriteereitä täytä. Jäsenet kiistelevät siitä, että saako heillä olla tälläinen yksityinen turvapaikka samantyylisille miehille vai pitäisikö seuran muuttua maailman mukana, ja Torday perustelee hyvin molemmat näkökannat. Tyylilaji maaginen realismi tämän kirjan kohdalla tarkoittaa sitä, että Ventovieraan kanssa joutuu pohtimaan, että ovatko Michaelin näyt sairaan mielen tuotoksia vai jotain muuta. Tämäkin osa on niin hyvin kirjoitettu, että valmiita ratkaisuja ei ole, vaan lukija saanee tehdä omat päätelmänsä. Torday jättää myös lopun hieman auki, joten ajateltavaa lukijalle jää.

Hieno kirja, tykkäsin. Suosittelen, mutta ei kannata odottaa vauhdikasta jännäriä, vaan tästä paremminkin saa ajattelemisen aihetta. Tässä muuten on sivuhenkilönä herra nimeltä Charlie Summers, joten Torday lienee innostunut tästä hahmosta sen verran, että Charlie on seuraavaksi saanut ihan oman kirjansa.

Paul Torday:
  • Salmon Fishing in the Yemen (2006)
  • The Irresistible Inheritance of Wilberforce (2008)
  • The Girl on the Landing (2009) - Ventovieras (2012)
  • The Hopeless Life Of Charlie Summers (2010)
  • More Than You Can Say (2011)
  • The Legacy of Hartlepool Hall (2012)

Ventovieras Adlibriksessä ja Atenan sivuilla, josta voi lukea kirjan alusta näytteen.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla - Paljaan taivaan alla 1

Under the Never Sky
Julkaistu  2012, suomennos 2012
362 sivua.

Veronica Rossi on uusi tuttavuus ja esikoiskirjailija (onpas muuten tullut luettua harvinaisen paljon näitä viime aikoina). Blogger-sivuillaan Rossi kertoo olevansa alunperin Brasiliassa syntynyt, mutta asuvansa Kaliforniassa. Paljaan taivaan alla on trilogian avausosa ja kakkonen, alkuperäiseltä nimeltään Through the Ever Night, julkaistaan tammikuussa, joten suomennoksenkin voisi veikata ilmestyvän kevään aikana.

Aria asuu maan päällä umpinaisessa kapselissa nimeltä Haave, jossa kaikki tarvittava tuotetaan itse ja ulkopuolelle ei ole menemistä. Rajoitetun tilan vuoksi aikaa vietetään paljon virtuaalimaailmoissa, joista on tehty mahdollisimman erilaisia ja vanhan maan kaltaisia. Kun olosuhteet ovat näin rajoittavat, niin lasten tekokin suunnitellaan tarkkaan, genetiikkaa myöten. Arialla ei ole isää ja hänen äitinsä on tutkija, joka on lähtenyt toiseen kapseliin Autuuteen, mutta yhteys sinne on katkennut. Saadakseen tietoja Autuudesta tai äidistään Aria koittaa ystävystyä turvallisuuspäällikön pojan Sorenin kanssa. Kaikki menee kuitenkin pahasti pieleen ja Aria päätyy hengenvaaraan ja kapselin ulkopuolelle.

Ulkopuolellakin asuu ihmisyhteisöjä, mutta elämä on hyvin rankkaa ja ruuan hankinta vaikeaa. Eetterimyrskyt ovat jatkuva vaara, ne tuhoavat satoja ja tappavat ihmisiä, mutta sairaudetkin vievät oman osansa väestä. Perry on vuorovetisten yhdyskunnan veriherran Valen veli ja pohtii voisiko haastaa veljensä johtajan paikan. Tilanne muuttuu kun Valen pieni ja sairas poika Talon kaapataan kapselin asukkien toimesta ja Perry syyttää tästä itseään. Hän tapaa Arian ulkopuolella ja he toteavat voivansa auttaa toisiaan tekemällä yhteistyötä, vaikka eivät juuri alkuun toisistaan pidäkään.

Paljaan taivaan alla on dystopia hieman Ally Condien ja Lauren Oliverin tyyliin, mutta parempi sellainen. Nyt kuitenkin avausosassa vain pieni osa ajasta vietetään yhteiskunnassa ja suurin osa tapahtumista on ulkopuolella. Tämä on yllättävän toimiva ratkaisu ja pidin Rossin tarinankerronnasta paljon. Juoni on hyvä ja asetelma aukenee vähitellen ja juttu ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Kuten aiempienkin vastaavien teosten kanssa, niin nytkin jäin hieman kaipailemaan syvempää katsausta itse yhteiskuntaan ja siihen, että miten tähän tilanteeseen on päädytty. Mutta pitää toivoa, että Rossi sivuaisi näitäkin aiheita jonkun verran jatkossa.

Aria on alkuun perinteisen naivi tyttö, joka on hyvin pihalla kaikesta. Ulkopuolella hän kuitenkin alun kommellusten jälkeen alkaa Perryn opastuksella pärjätä paremmin. Hieman oli varsinkin alkuun siinä rajoilla, että alkaako Aria ärsyttämään, mutta kun pitää mielessä, että hän on ensimmäistä kertaa yleensä ulkona, niin hämmennys ja hölmöilyt ovat ymmärrettäviä. Arian kasvaessa ja oppiessa selviytymistaitoja hahmon kiinnostavuus paranee koko ajan. Muutenkin pidin paljon Rossin henkilöistä, nämä ovat värikkäitä ja moniulotteisia ja pahiksillakin on hyvät syyt teoilleen ja käyttäytymiselleen.

Pidin tästä paljon ja luinkin kirjan kerralla läpi, tätä tapausta en olisi malttanut jättää kesken. Juoni jäi sen verran hyvään kohtaan, että innolla odotan jatkoa.

Paljaan taivaan alla:
  1. Under the Never Sky (01/2012) - Paljaan taivaan alla
  2. Through the Ever Night (01/2013)
  3. Into the Still Blue (2014)
Paljaan taivaan alla Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjavinkit, Yöpöydän kirjat, Booklovin', Katinkan kirjasto, Kirja ja kuppi kaakaota, Mustemaailmani ja Lukunurkka.

Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

The Sherlockian (USA)/ The Holmes Affair (UK)
Julkaistu 2010, suomennos 2012
477 sivua.

Alle kolmekymppinen Graham Moore on amerikkalainen elokuvakäsikirjoittaja ja Kuolema Sherlock-seurassa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja kulkee kahdella aikajanalla, nykyajassa New Yorkissa ja Lontoossa nuoren Sherlock-harrastajan Haroldin matkassa, sekä Viktorian aikaisessa Lontoossa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kirjailija Arthur Conan Doylen maailmassa. Moore on innoituksensa tähän teokseen saanut tositapahtumista, vaikka tarina onkin fiktiivinen.

New Yorkissa Harold White on juuri toteuttanut suuren unelmansa ja päässyt liittymään Baker Streetin apujoukkoihin, tunnetuimpaan Sherlock Holmes -seuraan. Alex Cale on ilmoittanut kolleegoilleen ratkaisseensa pahimman sherlokistejä vaivanneen mysteerin, kadonneen Arthur Conan Doylen päiväkirjan tapauksen. Baker Streetin apujoukot ovat kokoontuneet juhlimaan Holmesin syntymäpäivää ja Cale on luvannut esitellä löytöään kaikille, mutta Cale löytyykin huoneestaan kuolleena ja päiväkirja on taas kateissa. Fiksu Harold alkaa tutkia tätä mysteeriä Holmesin tapaan ja saa avukseen toimittajatyttö Sarahin.

Lontoossa 1800-luvun lopulla kirjailija Arthur Conan Doyle on lopullisen kyllästynyt sankariinsa Sherlock Holmesiin ja päättää tappaa tämän. Conan Doyle kuitenkin itse kiinnostuu jonkun ajan kuluttua todellisesta mysteeristä, nuoren morsiamen murhasta, joka on poliisilta jäänyt selvittämättä. Avukseen hän saa hyvän ystävänsä Bram Stokerin, jonka kanssa yhdessä he selvittävät tapausta Holmes-tyyliin. Nämä tapahtumat ovat juuri tuon yhden kadonneen päiväkirjan ajalta, selittäen mitä Conan Doylelle tapahtui tuntemattomana ajanjaksona ja miksi hän herätti Holmesin henkiin erilaisena.

Graham Mooren kirja on jännitystä, mutta Sherlock Holmesin hitaaseen ja pohdiskelevaan tyyliin. Moore on saanut mukaan upotettua paljon fiksua päättelyä, joten tätä on oikein nautinnollista lukea ja kirja sopii varmasti kaikille Holmesin ystäville. Arthur Conan Doyle on kuvattu hienosti ja uskottavasti, hänen tuskailunsa Holmesin kuuluisuuden kanssa selittävät hyvin miksi tämä suuri sankari piti tappaa. Pidin Conan Doylestä paljon kuten myös tämän ystävästä Bram Stokerista, jonka teatteriurasta on heille tutkimuksissa yllättävää hyötyä. Myös molempien ystävä Oscar Wilde mainitaan teoksessa pariin kertaan.

Nykyajan juoni, joka vie Haroldin ja Sarahin Lontooseen on ihan hyvä. Haroldista minulle tuli mieleen Criminal Minds -sarjan Spencer Reid, koska Haroldkin on porukan nuorin, hyvin kekseliäs ja huippunopea lukija ja on siten lukenut lähes kaiken mahdollisen. Sherlock-seurat ja fanien intohimoinen kiinnostus vieläkin nykypäivänä on aivan uskomatonta. Tulee mieleen vaan, että mitäköhän kirjailija tästä kaikesta itse tästä ajattelisi. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin Conan Doylen ympärille rakennettu juoni, joka alkoi hitaammin kirjailijan elämästä ja eteni vähitelleen murhien selvittelyyn, mutta tämän kanssa olin kyllä koukussa heti alusta. 1800-luvulta alkanut tarina vei mukanaan niin hyvin, että usein harmitti jopa, kun Harold tunki väliin omine juttuineen katkaisten hyvän tarinan kulun, vaikka hyvä sekin kokonaisuus oli.

Hieno kirja, kannattaa kyllä lukea! Ja sopii hyvin juuri tähän hetkeen, kun YLE:ltä tulee huippuhyvä Uusi Sherlock -sarja, joten voi vertailla näitä uudempia muunnoksia Conan Doylen tarinoista.

Kuolema Sherlock-seurassa Adlibriksessä ja kustantaja Atenan sivuilla.

Tämä kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkassa ja Amman lukuhetkessä.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Paul McEuen: Spiraali

Spiral
Julkaistu 2011, suomennos 2012
380 sivua.

Paul McEuen on tiedemaailmassa tunnettu fysiikan professori Ivy League -yliopistossa Cornellissa ja Spiraali on hänen ensimmäinen romaaninsa. Teknotrillerissään McEuen pysyttelee pitkälti omilla alueillaan ja yksi tärkeä tapahtumapaikka onkin Cornell.

Tarina alkaa Tyyneltä valtamereltä vuonna 1946, jossa nuori Liam Connor kohtaa Japanin tappavan biologisen aseen uzumakin uhan. Amerikkalainen sota-alus on karanteenissa ja sotilaat ovat yksi kerrallaan sairastuneet pahasti. Tauti alkaa kutinana ja johtaa hulluuteen ja kuolemaan, parannuskeinoa kun ei ole. Liam on sieniasiantuntija kemiallisten ja biologisten aseiden alueelta, mutta on nyt ensimmäistä kertaa omakohtaisesti vastakkain kymmenien kuolevien sotilaiden kanssa. Tartunnan saaneet ja kaikki jäljet tuhotaan, mutta Liam ottaa salaa talteen uzumaki-näytteen.

Nykyajassa 86-vuotias Liam Connor on Cornellin yliopiston professori ja hänen lapsenlapsensa Maggie pitää huolta Liamin sienikokoelmista. Liam on perehdyttänyt hieman osaamistaan myös Maggien pojalle Dylanille. Tappaja nimeltä Orkidea sieppaa Liamin ja yrittää kiduttamalla saada tältä tietoja uzumakista ja seuraavana päivänä Liam löytyykin kuolleena yliopiston alueelta. Liamin kolleega Jake alkaa Maggien kanssa selvitelä kuolemaan johtaneita syitä ja Liam onkin jättänyt jälkeensä jotain salaperäisiä vihjeitä. He saavat kuitenkin peräänsä Orkidean ja jos uzumaki-epidemia pääsee liikkeelle se uhkaa koko maata ja maailmaa.

Pidän yleensäkin teknotrillereistä ja Spiraali on jopa yllättävän hyvä. Kirjailijan oma innostus aiheesta kuuluu tekstistä läpi ja tekee tiede-osioista tavallistakin kiinnostavampia. McEuenia on vaikea uskoa esikoiskirjailijaksi, niin hyvin hän saa heti hienosta alusta lähtien lukijan mukaan tarinaan. Juonessa pysyy hyvin sopiva vauhti päällä koko ajan ja tapahtumat on kuvattu hyvin uskottavasti ja tieteelliseltä kannalta tarkasti.

Pidin myös kirjan alkupuolella olevista pienistä katsauksista Cornellin yliopistoon ja Jaken luennolle. Tuli jo melkein ikävä omia opiskeluaikoja, monilla proffilla vaan olisi kyllä oppimista Jaken opetustyylistä, hän kun osaa tehdä luennoista kiinnostavia. Henkilöt jäävät hieman etäisiksi tässä teoksessa, mutta se on lajille tyypillistä. Liam itse on hahmoista kiinnostavin, mutta sivumäärässä lyhytikäisin. Maggien 9-vuotias poika Dylan tuntuu lähinnä yritykseltä kalastella lukijoiden sympatioita. Tappajalle Orkidealle ei McEuen ole edes yrittänyt antaa minkäänlaista persoonallisuutta, vaan hän on täysin stereotyyppinen, kylmäverinen aasialaismurhaaja.

Spiraali on oikein hieno kirja ja loppukin on ihan kohtalainen, suosittelen ehdottomasti kaikille lajityypin ystäville. Sienistäkin voi siis saada mielenkiintoisen tarinan aikaan :) Kaikki tekniset vempeleet, kuten mikromönkijät, ovat oikein kivoja tuttavuuksia. Toivottavasti McEuen jatkaa fiktion parissa päätyönsä ohella.

Paul McEuen Wikipediassa ja Spiraali Adlibriksessä.

Lisää Spiraalista: Risingshadow, Kirjavinkit ja Kalaksikukko.

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä

Thanks for the Memories
Julkaistu 2008, suomennos 2009
491 sivua.

Muutamasta aiemmin lukemastani Cecelia Ahernin kirjasta olen pitänyt paljon ja siksi tämä Suoraan sydämestä tarttui mukaan kirjastoreissulta. Ahernin tyyli on mukavan kevyt ja omaperäinen, romanttista kerrontaa pienillä yliluonnollisilla mausteilla, ja siten mitä parhainta kesälukemista.

Joyce Conway on menettänyt vauvansa ja tämän yhteydessä saanut sairaalassa verensiirron. Joycen avioliittokin rakoilee pahasti, mies jopa asuu pääasiassa muualla töidensä takia. Joyce tukeutuukin surussaan isäänsä, joka on jo vanhuudenhöperö ja muutenkin hieman erikoinen tapaus. Amerikkalainen professori Justin Hitchcock on vierailevana luennoitsijana Trinity Collegessa, kun kaunis nainen saa hänet suostuteltua luovuttamaan verta. Justin on eronnut ja hänen entinen vaimonsa ja tyttärensä asuvat Lontoossa, joten hänkin on hieman yksinäinen.

Joyce alkaa käyttäytyä oudosti verensiirron saatuaan. Hän tietää yhtäkkiä paljon taiteesta ja arkkitehtuurista, osaa monia kieliä ja uskoo matkustelleensa paljon. Justinkin haluaa selvittää kenelle hänen verensä meni, mutta niitä tietoja ei suostuta luovuttamaan. Joyce ja Justin tapaavatkin lyhyesti muutamaan kertaan, mutta vetovoimasta huolimatta pikatapaamiset eivät johda mihinkään, vaan he jahtaavat toisiaan ympäri Dublinia ja Lontoota, tietämättä tarkkaan mitä ovat hakemassa.

Aiemmin Ahernin kirjat ovat olleet nokkelia ja hauskaa luettavaa, mutta Suoraan sydämestä ei kyllä uponnut ja piti yrittää kunnolla keskittyä tarinaan, että yleensä jaksoin tämän lukea loppuun asti. Tunnelma on surullinen ja päähenkilöt ovat jokseenkin alakuloisia ja eksyksissä elämissään. Kommelluksia ja yhteensattumia on Joycen ja Justinin matkalla paljon ja niiden on tarkoitus hauskuuttaa, mutta tämäkään puoli ei nyt kohdallani toiminut, vaan nämä hidasteet ja esteet lähinnä ärsyttivät ja kyllästyttivät. En osaa sanoa onko Ahernin tyyli muuttunut vai mikä tässä oikein oli vikana, voi olla tietysti, että Suoraan sydämestä ei nyt vaan sopinut omaan lukufiilikseen.

Henkilöistä Justin ja Joyce ovat kumpikin ihan ok, mutta eivät sen enempää innostaneet. Joycen höperöstä isästä taas en pitänyt ollenkaan, hahmo tuntui liian karikatyyriltä, vaikka tälläisiä vanhuksia varmaan onkin. Ympäristöt kuitenkin ovat hienoja ja sekä Dublinissa että Lontoossa onkin helppo viihtyä Ahernin seurassa. Mukaan on myös saatu paljon hyvää nippelitietoa Justinin ja Joycen innostuessa kertomaan arkkitehtuurista tai taiteesta, mutta se ei missään vaiheessa mene liiallisuuksiin, vaan pysyy mukavana sivujuonteena.

Suosittelen Ahernin ystäville ja Dublinin ja Lontoon faneille. Tarina itsessään ei ole uskottavimmasta päästä, mutta tuon muun hyvän takia voi kannattaa kokeilla.

Cecelia Ahern:
  1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
  2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
  3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
  4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
  5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
  6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
  7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
  8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
  9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

 Suoraan sydämestä Adlibriksessä.

torstai 26. heinäkuuta 2012

E. L. James: Fifty Shades Darker - Fifty Shades 2

Julkaistu 2011/2012, 532 sivua.
Tulossa suomeksi lokakuussa nimellä Fifty Shades - Satutettu.

Pidin paljon E. L. Jamesin hyvin myyneen Fifty Shades -erotiikkatrilogian ensimmäisestä osasta, joten piti sitten samantien lukea myös kakkososa. Pääosassa sarjassa ovat parikymppiset Anastasia Steele, joka on vasta yliopistosta valmistunut ja miljardööri-liikemies Christian Grey, sekä heidän suhteensa.

Anastasian ja Christianin suhde on vaikeuksissa. Christian ei halua menettää Anaa, joten hän ehdottaakin, että he kokeilisivat perinteistä parisuhdetta BDSM-piirteitä omaavan seksisuhteen sijaan. Kummallekin tämä on ensimmäinen vakava suhde, joten opeteltavaa riittää. Christianilla myös lapsuuden traumat vaikuttavat vielä pahasti ja läheisyys on hänelle hankalaa. Christian on myös edelleen äärimmäisen kontrolloiva, mustasukkainen ja määräilevä kaikilla elämän alueilla.

 Ana on vasta valmistunut ja ensimmäisessä kunnollisessa työssään kustantamossa, mutta hänen esimiehensä Jack Hyde osoittautuu hyvin hankalaksi. Anan paras ystävä Kate on lomareissussa ja Christian ei pidä koko töissäkäymisestä, mutta Ana muutenkin haluaa selvittää omat ongelmansa itse. Hankaluuksia aiheuttaa myös Leila, Christianin entinen sub, joka on kokenut lähiaikoina kovia ja nyt henkisesti poissa tasapainosta. Mukana on myös "Mrs Robinson", eli vanhempi rouva, joka aikoinaan perehdytti teini-ikäisen Christianin BDSM-maailmaan.

Fifty Shades of Grey oli mielestäni hyvä, mutta nyt tässä tarinan jatko-osassa tuntuu juttu olevan liian samantyyppinen ja kirja oli itseasiassa melko tylsä. Ymmärtääkseni tämä Jamesin trilogia on yksi tarina jaettuna kolmiin kansiin, joten siksikin juoni kulkee hyvin yhtenäisenä läpi kaikkien näiden kirjojen, mutta silti tämä olisi kaivannut lisää sisältöä. James on yrittänyt tuoda jännitystä mukaan tarinaan muutaman epäilyttävän henkilön kautta, mutta ne osiot jäävät kuitenkin aika pieniksi sivujuonteiksi. Ensimmäisessä osassa Anan hauska sisäinen jumalatar -ääni ajatuksissa oli mukava humoristinen lisä, mutta nyt sekin jää aika pienelle.

Eniten kuitenkin nyt alkoi ottaa päähän se, kuinka BDSM tässä kuvataan. Anan suuri tavoite on "parantaa" Christian lapsuuden traumoistaan ja muovata tästä "normaalimpi" ja helpommin avautuva mies. Mukana on kolme BDSM:stä kiinnostunutta hahmoa - Christian, Leila ja Mrs Robinson - ja he kaikki ovat pahasti avun tarpeessa. Christian on kehittänyt kovan pinnan, mutta kärsii lapsuuden julmuuksien vuoksi, Leila on henkisesti rikki (ja Christian syyttää itseään ja heidän vanhaa suhdettaan siitä) ja Mrs Robinson on julma lapsiinsekaantuja. Christian on jopa käynyt lapsesta asti terapiassa, mutta siitä ei ole juuri apua ollut, mutta kun Ana tulee kunnolla kuvioihin mukaan, niin hän parissa viikossa auttaa paljon enemmän kuin parinkymmenen vuoden terapia. En pitänyt ollenkaan tästä suhtautumistavasta ja yleistämisestä, tästä jää pakollakin se mielikuva, että BDSM-mieltymyksissä on jotain väärää tai että ne johtuvat vanhoista traumoista. Paljon rennompi ote olisi tarvittu Jamesilta aiheen käsittelyyn.

James käyttää teksteissään paljon sivistyssanoja (kuten obtuse, avuncular, reticence ja antediluvian) Anan ja Christianin dialogissa. Tarkoituksena ehkä on korostaa kummankin älykkyytä ja koulutusta - kuten ehkä omaansakin. Muuten ei kyllä kirjailija tekstillään tässä sitten oikein pääsekään häikäisemään, vaan tuntuu, että aika paljon jankataan samoja asioita. Mutta suomentajalle tässä on kyllä hieman haastetta, vaikutus kun ei ole ollenkaan sama, jos käännökseen valitsee sivistyssanan tilalle jonkun selkokielisen vastineen. Ana ja Christian vitsailevatkin, että toinen on käynyt lukemassa sanakirjaa, joten toivottavasti idea säilyy käännöksessäkin.

Fifty Shades -trilogia:*
  1. Fifty Shades of Grey – 50 Shades - Sidottu (08/2012)
  2. Fifty Shades Darker – 50 Shades - Satutettu (09/2012)
  3. Fifty Shades Freed – 50 Shades - Vapautettu  (11/2012)
* julkaisuaikataulu korjattu Otavan muutosten mukaiseksi
Fifty Shades Darker ja Satutettu Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Valikoiva kirjatoukka, Aakkosellinen hakemisto ja Puhkiluettu.

J. R. Ward: Minun rakastajani - Mustan tikarin veljeskunta 8

Lover Mine - Black Dagger Brotherhood 8
Julkaistu 2010, suomennos 2012
704 sivua.

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan suomentaja Basam on hassusti koko ajan kiihdyttänyt sarjan kirjojen julkaisutahtia ja tänä vuonna osia ilmestyykin 4. Sen jälkeen tahti hidastuu paljon pakosti, koska kaikki kirjat on sitten suomennettu ja pitää hieman odotella kirjailija J. R. Wardin seuraavia. Basamin julkaisutahdissa on kuitenkin vaikea pysyä mukana, kun nämä ovat melko pitkiä kirjoja ja väleissä pitäisi lukea Wardin toista sarjaa Langenneita enkeleitä. Uusin Veljeskunta-kirja Minun rakastajani ilmestyi kuukausi sitten.

Minun rakastajani kertoo John Matthewin ja Xhexin tarinan. Romanssia on tuttuun Wardin tyyliin alustettu jo pitkään aiemmissa kirjoissa ja tässäkin mukana on myös runsaasti muita tarinoita. Lesserien pomo on kaapannut Xhexin ja John Matthew on jo pitkään yrittänyt löytää naaraan, mutta hänet on piilotettu taidokkaasti jonkunlaista magiaa käyttäen. Pääpahis Omega tunnetusti vaihtaa mielellään lessereiden johtajaa ja edes hänen oma poikansa ei ole turvassa näiltä mielenmuutoksilta. Tämä poika käy muutenkin läpi rankkaa muutosta vampyyristä joksikin muuksi.

John Matthewin parhaat kaverit Qhuinn ja Blay eivät ole enää ihan niin hyvissä väleissä kuin aiemmin. Blay on huomannut olevansa homo ja rakastuneensa Qhuinniin, mutta Qhuinn viehättyy naisista. Kun Blay löytää itselleen uuden treffikumppanin alkaa Qhuinnkin tuntea jotain normaalia ystävyyttä vahvempaa kaveriaan kohtaan. Tarinan väleissä kursiivilla kerrotaan Dariuksen ja Tohrmentin tutustumisesta ja seikkailuista 1600-luvulta. Kolmas erillinen juoni kertoo tv-kuvausporukan tutustumisesta kummituskartanoon Charlestonin lähistöllä. Lopussa juonet yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka taas pohjustaa seuraavia seikkailuita.

John Matthew ei ole aiemmin ollut suosikkihahmojani, kuten ei Xhexkään, mutta heidän tarinansa oli kuitenkin yllättävän mukavaa luettavaa. Muutenkin näissä BDB-kirjoissa on nykyään niin paljon muita juonenpätkiä mukana pääparin tarinan lisäksi, että juttu pysyy kyllä mielenkiintoisena. Nyt alkoi kiinnostamaan, että saavatkohan Blay ja Qhuinn oman kirjansa vai kerrotaanko heidän tarinaansa aina muiden kirjojen sivujuonteena. Homopari päähenkilöinä olisi hyvin erilainen tapaus näiden kirjojen joukkoon ja tuoda mukavaa vaihtelua näihin hieman saman kaavan mukaan meneviin romansseihin.

Xhex on siis siepattu ja näitä sieppaustarinoita on sarjassa ollut aiemminkin. Tällä kertaa erilaista on piilotustapa ja syy, lessereiden vetäjä kun on halunnut oman seksiorjan. Xhexin vapautumisen jälkeen suhde John Matthewiin menee peruskaavan mukaan, eteen tulee kaikenlaisia pieniä hankaluuksia, kunnes pari tajuaa kuuluvansa yhteen. John Matthew kun on mykkä niin kommunikointi hänen kanssaan hoituu pääasiassa viittomakielellä, mutta Xhex kyllä oppi sen uskomattoman nopeasti. John Matthewin vasta päästyä alkuun aakkosten opettamisessa Xhex tuntuu jo osaavan kielen ihan sujuvasti. Mutta ehkä nopea oppiminen on luontevaa Wardin vampyyreille tai sympatheille.

En odottanut kovin innolla tätä BDB-sarjan kahdeksatta osaa, mutta Minun rakastajani olikin oikein hyvä kirja, ehkä jopa parempi kuin kaksi edellistä. Seuraavan kirjan päähenkilö Payne, jumalatar Kirjurineitsyen tytär, on ollut alusta asti kiinnostava hahmo, joten Vapautettu rakastaja pitänee lukea pian julkaisun jälkeen syyskuussa.

Black Dagger Brotherhood - Mustan tikarin veljeskunta:
  1. Dark Lover (2005) - Pimeyden rakastaja (2009)  - Wrath & Beth
  2. Lover Eternal (2006) - Ikuinen rakastaja (2010) - Rhage & Mary
  3. Lover Awakened (2006) - Herätetty rakastaja (2010) - Zsadist & Bella
  4. Lover Revealed (2007) - Paljastettu rakastaja (2011) - Butch & Marissa
  5. Lover Unbound (2007) - Sitomaton rakastaja (2011) - Vishous & Jane
  6. Lover Enshrined (2008) - Varjeltu rakastaja (2011) - Phury & Cormia
  7. Lover Avenged (2009) - Koston rakastaja (2012) - Rehvenge & Ehlena
  8. Lover Mine (2010) - Minun rakastajani (2012) - John Matthew & Xhex
  9. Lover Unleashed (2011) - Vapautettu rakastaja (09/2012) - Payne & Manuel
  10. Lover Reborn (2012) - Uudestisyntynyt rakastaja (12/2012) - Tohrment 
  11. Lover at Last (03/2013) - Blay & Qhuinn
Minun rakastajani Adlibriksessä.

Minun rakastajani on luettu myös Lukunurkassa.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

James Joyce: Dublinilaisia

Dubliners
Julkaistu 1914, suomennos 2012 (Heikki Salojärvi/ Basam Books). Aiempi suomennos 1965 (Pentti Saarikoski/ Tammi).
240 sivua.

Irlantilainen James Joyce kuoli vuonna 1941, joten hänen teostensa tekijänoikeudet vanhenivat vuodenvaihteessa ja siksi uusia painoksia onkin näistä nyt tullut. Basam Books on julkaissut aiemmin tänä vuonna uuden käännöksen Dublinilaisista ja tämän kansikuva on mielestäni todella kaunis. Melkein voisi Dublinissa asuneena hankkia kirjan omaan hyllyyn ihan vaan kannen takia!

Marjis Kirjamielellä-blogista on houkutellut kimppalukijoita Joycen pääteoksen Ulyssesin pariin, mutta minulle miehen ensimmäisessä julkaistussa proosateoksessakin oli ihan tarpeeksi tekemistä. Novellikokoelma Dublinilaisia oli valmistunut jo 1907, mutta teoksen julkaiseminen olikin hyvin vaikeaa ja vei useita vuosia. Ulysseksenkin piti alunperin olla yksi tarina tässä kokoelmassa, mutta se sitten paisui yli novellin mitan.

Sisältö:
Esipuhe/ Jyrki Vainonen: Mielen ja kielen karttoja - James Joycen Dublin (s.7)
Novellit: Sisaret (s.15), Kohtaaminen (s.25), Arabia (s.35), Eveline (s.42), Kilpa-ajojen jälkeen (s.48), Kaksi liehakkoa (s.56), Täysihoitola (s.69), Pieni pilvi (s.78), Vastineet (s.95), Savea (s.108), Surullinen tapaus (s.116), Murattipäivä komitean istuntohuoneessa (s.128), Äiti (s.147), Armo (s.162) ja Kuolleet (s.189).

Novellit kaikki kuvaavat tavallisten ihmisten arkista elämää 1900-luvun alussa. Ensimmäisen tekstin Sisaret luettuani olin ihmeissäni, kun jutussa ei tuntunut olevan mitään kunnollista juonta tai koukkua. Paikallinen pappi on kuollut ja eräässä perheessä vaan keskustellaan siitä - ja mitään ei tapahdu. Tämä oli sen verran hämmentävää, että teki jopa mieli palata alkuun ja lukea novelli uudestaan, että jos minulta meni jotain oleellista ohi juonesta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi eteenpäin ja sama juttu toistui jokaisen tarinan kohdalla tässä kirjassa. Teksteistä puuttuu kaikki oleellinen, mukana ei ole mitään yllättäviä loppuja tai hienoja juonenkäänteitä, nämä ovat vaan yksittäisiä pätkiä tavallisten ihmisten elämästä.

Joyce sai kyllä tuntemaan olon todella tyhmäksi, kun en tajunnut hänen juoniaan ollenkaan. Dublinilaisiinkin olisi siis hyvä saada mukaan jonkunlaisia tulkintaohjeita :) Asiaa kuitenkin auttavat hieman nämä otteet Joycen kommentit Dublinilaisista kustantaja Grant Richardsille:

"Ei ole minun vikani, että kertomuksissani leijuu tuhkapesien ja vanhojen jätteiden löyhkä. Uskon vakavissani, että viivytätte Irlannin sivistymistä, jos estätte irlantilaisia näkemästä itseään kunnolla hienosti kiillottamastani peilistä."

"Tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkielma maani moraalisesta historiasta, ja valitsin tapahtumapaikaksi Dublinin, koska se tuntui olevan lamaantuneisuuden keskus. Olen yrittänyt esitellä ynseälle yleisölle kaupungista neljä näkökulmaa: lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja julkisen elämän. Tämä on tarinoiden järjestys. Olen kirjoittanut teoksen suurimmaksi osaksi tunnollisen ilkeästi..."

Nykyään luettuna on aika uskomatonta, että alunprin tarinoita pidettiin liian rohkeina tai epäsiveellisinä julkaistavaksi. Uskonto on kyllä tarinoissa läsnä ja parisuhteitakin käsitellään, mutta tyyli on hyvin hienovarainen ja Joyce aina tarinan alustuksen jälkeen keskittyy lähinnä tavallisten ihmisten keskusteluihin. Kovin mukavia monetkaan päähenkilöistä eivät ole, mutta Joycen kommentit huomioon ottaen se lienee ollut tarkoituskin. Ymmärrän hyvin nyt mistä Joycen maine vaikeana luettavana tulee, vaikka tämä esimerkki ei olekaan sieltä herran tuotannon pahimmasta päästä. Muutaman kerran kävi niin, että aloin juuri päästä sisälle tarinaan kun se jo loppuikin yllättäen. Parasta Dublinilaisissa oli tuttujen tapahtumapaikkojen bongailu teksteistä :)

Dublinilaisia ei siis ollut ollenkaan minulle sopivaa kirjallisuutta, mutta sainpahan sentään tämän luettua läpi. Aikaa se tosin vei kuukauden verran... Useampaan kertaan nimittäin teki mieli jättää juttu kesken vaikka sivuja on vaan vähän yli 200 ja novellit ovat suhteellisen lyhyitä.

James Joyce ja Dublinilaisia Wikipediassa ja Dublinilaisia Adlibriksessä.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Karin Slaughter: Piinattu - Grant County 3

A Faint Cold Fear
Julkaistu 2003, suomennos 2005
411 sivua.

Olen edennyt Karin Slaughterin Grant County -sarjassa jo kolmanteen osaan. Edellisen kirjan Riistetyiden tapahtumista on kulunut tässä välissä aika paljon aikaa, koska Lena Adams on joutunut jättämään poliisityönsä 7 kuukautta aiemmin ja on nyt yliopiston vartijana.

Sara Linton on autossa viimeisillään raskaana olevan siskonsa Tessan seurassa, kun poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver soittaa löytyneestä ruumiista. Siten hän tulee ottaneeksi siskonsa mukaan mennessään tutkimaan tapausta. Opiskelijapoika näyttää hypänneen sillalta, mutta tarkempi tutkimus saa Saran epäilemään itsemurhateoriaa. Ruumiin tutkittuaan Sara huomaa siskonsa Tessan olevan kateissa ja kiireisen etsinnän tuloksena hän löytyy metsästä pahasti puukotettuna.

Tutkimukset keskittyvät yliopistoon ja pian sieltä löytyy taas uusi uhri. Itsetuhoisasti käyttätyvä Lena Adams, nykyinen yliopiston vartija, yrittää omatoimisesti selvitellä näitä rikoksia myös, mutta poliisin suuntaan hänestä tulee yksi pääepäillyistä. Rikossarjan selvittelyn lomassa Sara tapaa sairaalassa exänsä, joka vaikuttaa kiinnostuneelta jatkamaan heidän suhdettaan, joten Sara saa vaihtoehdon pohdittavakseen.

Tämän sarjan kolmesta päähenkilöstä parhaiten esiin nousee nyt Lena, jonka ongelmat ovat jo pakottaneet tämän luopumaan urastaan. Alkoholisimikaan ei ole Lenalla enää kaukana ja se, että entinen pomo Jeffreykin epäilee Lenaa murhista ei ainakaan auta. Uusi suhde rikosrekisterin omaavaan opiskelijapoikaan ei vaikuta kovin terveeltä, vaikka Ethan Lenasta tuntuu välittävänkin. Heidän keskenäinen kemiansa ei oikein välity tekstistä, enkä siten ihan ymmärtänyt tätä ihastusta. Poliisitaustasta huolimatta Lena ei ole kovin innokas auttamaan entisiä työkavereitaan murhasarjan selvittelyssä, vaan haluaa hoitaa sitä itsenäisesti.

Slaughter käsittelee rankalla tavalla ja suoraan vaikeita aiheita, joten tyyli on hyvin erilainen kuin monilla muilla kirjailijoilla. Tekstit eivät siten ole helpoimmasta päästä eivätkä mitään kevyttä viihdettä, mutta hyvin mukaansatempaavia kyllä. Slaughterin kaikki henkilöt ovat rosoisia ja epätäydellisiä, varsinkin miehet ja Lena. Sara perheineen on paljon kiltimpiä ja sarjan hyviksiä, vaikka tässä kirjassa Tessan puukotus nostaakin esiin perheen sisäistä skismaa. Sara itse ja muut järkyttyneinä kun syyttävät Saraa Tessan loukkaantumisesta. Itse murhajuoni on tällä kertaa ihan vaan ok, loppuratkaisu ei ole niin uskottava kuin aiemmissa kirjoissa. Muuten tekisi mieli jatkaa suoraan seuraavaan Grant County -osaan, mutta Lenan suhteen pitää pitää ainakin pieni tauko.

Grant County:
  1. Blindsighted (2001) - Sokaistu
  2. Kisscut (2002) - Riistetyt
  3. A Faint Cold Fear (2003) - Piinattu
  4. Indelible (2004) - Merkitty
  5. Faithless (2005) - Kadotettu
  6. Skin Privilege, aka Beyond Reach (2007) - Häpäisty
Piinattu englanniksi Adlibriksessä.

Lisää Piinatusta: Luetut, Löhösohva, Kuuttaren lukupäiväkirja ja Helsingin Sanomat.

Danielle Trussoni: Enkelioppi - Angelology 1

Angelology
Julkaistu 2010, suomennos 2011
500 sivua.

Danielle Trussonin toinen romaani Enkelioppi on jo pitkään ollut lukulistallani, mutta kiirettä tämän kanssa ei vieläkään ole. Vaikka Trussoni onkin tekemässä Enkeliopista sarjaa, niin jatko-osa Angelopolis ilmestyy englanniksi vasta ensi vuonna.

Enkeliopin päähenkilö, parikymppinen sisar Evangeline, on asunut New Yorkin Pyhän Rosan luostarissa 12-vuotiaasta. Evangeline työskentelee luostarin kirjastossa, joten taidehistorioitsija Verlainen pyyntö päästä tutustumaan luostarin abbedissan kirjeenvaihtoon 1940-luvulta tulee Evangelinelle. Kieltävästä vastauksesta huolimatta Verlaine saapuu paikalle ja saa Evengelinenkin kiinnostumaan entisen abbedissan ja Abigail Rockefellerin yhteydenpidosta. Verlainen toimeksiantaja on kuitenkin Percival Grigori ja tämän ei pitäisi antaa päästä selville Pyhän Rosan luostarin salaisuuksista.

Vanhan sisaren Celestinen kautta Evangeline saa kuulla tämän ja Evangelinen isoäidin Gabriellan menneisyydestä toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa, enkelitieteestä ja enkeleistä maan päällä, nefileistä. Käy ilmi, että Evangelinen perhe on ollut enkelitutkijoita ja tämän takia hänen äitinsä on murhattu. Evangelinea tarvittaisiin perheensä perinteiden mukaan nyt vuorostaan mukaan taisteluun nefileitä vastaan ja enkelitutkijoiden salaisuuksien vartijaksi.

Trussonin teksti on hyvin kiinnostavaa, mutta tahti hyvin rauhallinen ja tieteellinen, keskittyen paljon enkelimytologiaan ja tutkimuksiin. Enkelioppi onkin kirjana pitkään siinä rajoilla, että käykö tämä kaikki tylsäksi, mutta sen verran mukana on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että pidin kuitenkin teoksesta paljon. Lukija oppii hitaasti Evangelinen mukana lisää enkelitieteen mysteereistä ja tämä piti juonen niin kiehtovana, että tätä kirjaa ei tee mieli jättää kesken. Evangeline on varsinkin alkun hieman tylsä henkilö, kun hän on niin pihalla kaikesta vaikka ei tarvitsisi olla. Lisäksi kiinnostus Verlainea kohtaan tuntuu hieman liian heppoiselta, joten sekään suhde ei täysiä pisteitä saisi. Minusta kirja parani selvästi, kun siirryttiin 1940-luvun Pariisiin ja Celestinen ja Gabriellan matkaan. Nefilit olivat myös hyvin kiinnostavia ja heidän parissaan olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, syvemmällä otteella.

Alkuun päästyään juoni ei ole kovin yllätyksellinen kunnes vasta ihan lopussa. Ja tuo loppu olikin sitten oikein hieno, mutta jättää tarinan osittain auki ja tilaa sarjan seuraavalle osalle. Salaseuran taistelu ikiaikaista pahuutta vastaan ei sinänsä ole mitään uutta, kuten eivät langenneet enkelit hahmoinakaan, mutta toteutus ja tyyli on omaperäinen ja sen takia tämäkin kannattaa lukea. Minusta kuitenkaan kyseessä ei ole trilleri, siihen tämä on aivan liian hidastempoinen.

Angelology:
  1. Angelology (2010) - Enkelioppi
  2. Angelopolis (2013)

Danielle Trussoni Wikipediassa ja Enkelioppi Adlibriksessä.

Lisää Enkelioppia: Kirjavinkit, Saran kirjat, Kirjamielellä, Helsingin Sanomat, Humisevalla harjulla, Aamunkajon lukukokemukset, Sananen kirjasta, Katinkan kirjasto,

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Maggie Stiefvater: Ikuisuus - Väristys 3

Forever
2011, suomennos 2011
442 sivua.

Maggie Stiefvaterin ihmissusi-trilogian toisesta osasta Häivähdyksestä jäi sen verran hyvä fiilis, että teki mieli lukea tarina loppuun Ikuisuuden muodossa nyt samantien.

Grace on nyt susi, eikä hallitse muodonmuutoksiaan vielä kovin hyvin. Hän myös normaalin suden tavoin unohtaa ihmisyytensä suden muodossa, ja ihmiseksi palatessaan hän saattaakin olla missä vaan. Samista ei Mercy Fallsissa juuri pidetä, koska Gracenkin on kateissa ja Sam tuttuineen on hyvä epäilty. Sam ja Cole kämppiksinä ovat antaneet kaiken mennä hieman rempalleen, mutta Cole on kuitenkin jatkanut tutkimuksiaan muodonmuutoksen aiheuttajasta.

Colen suhde Isabeliin ei etene ihan sujuvasti, vaan kahnauksia riittää. Isabelin isä kuitenkin aiheuttaa pahimmat ongelmat, kun taas löytyy suden tappama nuori. Hän haluaa tapattaa kaikki alueen sudet lisäkuolemien estämiseksi ja saakin kannatusta hankkeelle. Susien ystävät arvaavat kyllä kuka uudenkin surman takana on, mutta siitä ei juuri apua ole vaan Samin joukkoineen pitääkin nyt keksiä joku keino pelastaa laumansa massamurhalta.

Tällä kertaa kerronta tuntui sujuvalta ja aiempien osien ongelma lyhyiden kappaleiden ja jatkuvien kertojanvaihdoksien kanssa ei nyt vaivannut. Siirtymät olivat loogisia ja tarina eteni hyvin neljän päähenkilön välillä. Ikuisuudessa päästään myös vihdoin paremmin susien matkaan Gracen mukana ja tämä monipuolisti tarinaa mukavasti. Samin ja Gracen suhde ei nyt enää oikein jaksanut kiinnostaa, ehkä kirjailijallakaan ei ollut enää tähän uutta annettavaa tai syvennettävää. Colen ja Isabelin tapaus taas on hauskalla tavalla hankala, joten siinä riittää edelleen seurattavaa.

Kirja alkaa pätkällä Shelbyn näkökulmasta, joten odotin hänestäkin nousevan yksi merkittävä hahmo. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Shelby ei tainnut uudelleen päästäkään ääneen. Shelby kun on alusta asti ollut susilauman pahis, niin mielestäni juoni olisi vaatinut hieman Shelbyn hahmon syventämistä. Nyt hänen tekemisensä eivät olleet mitenkään ymmärrettävissä. Toinen alkuun vahvemassa osassa ollut oli Olivia, joka on Shelbyn tavoin lähes kokonaan jätetty pois jatko-osista. Olinkin jo melkein unohtanut koko tytön.

 Ikuisuus on aika pitkä ja juoni kulkee eteenpäin melko hitaasti, kunnes päästään loppuun. Sitten tapahtuukin ja kunnolla ja tarina loppuu aika yllättäen siten, että osa loppuratkaisusta jää avoimeksi. Stiefvater on ilmeisesti halunnut jättää lukijalle pohdittavaa, mutta muuten hitaaseen, runolliseen ja pikkutarkkaan etenemiseen tuo vauhdikas ja osittain avonainen loppu ei oikein sopinut. Ihan kiva sarja, mutta ei nouse suosikiksi minulla.

Wolves of Mercy Falls - Väristys:
  1. Shiver (2009)- Väristys (2010)
  2. Linger (2010) - Häivähdys (2011)
  3. Forever (2011) - Ikuisuus (2011)
Ikuisuus Adlibriksessä

Lisää Ikuisuutta: Kirjamielellä, Le Masque Rouge, Kirjavinkit, Booklovin', Le petite lectrice, Yöpöydän kirjat, Vinttikamarissa, Sky's the limit, Remember When ja Jossun lukupäiväkirja.

E. L. James: Fifty Shades of Grey - Fifty Shades 1

Julkaistu 2011/2012, 514 sivua.
Suomennos tulossa syyskuussa nimellä Fifty Shades - Sidottu.

Brittiläisen E. L. Jamesin Fifty Shades -trilogia on ollut kymmeniä miljoonia myynyt menestystarina ja sarjaan perustuva Hollywood-tähtien elokuvakin on tekeillä. Ottaen huomion sarjan lähtökohdat tämä kaikki on hyvin poikkeuksellista, Fifty Shades kun on vahvasti eroottinen tarina ja alunperin fanifiktiota. Ensimmäisessä muodossaan tarinan pääparin nimet olivat Edward Cullen ja Bella Swan, ei siis kovin hyvät lähtökohdat edes kustannettavaksi kirjaksi.

James kuitenkin kirjoitti tarinansa uusiksi ja sai pienen australialaisen uuden ajan kustantamon julkaisemaan kirjansa. Sarja osoittautui suosituksi naisten keskuudessa ja varsinainen maailmanlaajuinen menestystarina tästä tuli kun Random Housen osa Vintage Books nappasi julkaisuoikeudet. Suomeksi Fifty Shadesin tarinaan pääsee tutustumaan piakkoin, koska Otava julkaisee tämän sarjan Seven-pokkareina.

Anastasia Steele on viimeistä vuottaan opiskelijana Washington State Universityssä, kun hän joutuu yliopiston lehden juttukeikalla tuuraamaan kämppäkaveriaan Katea. Anastasia pääsee haastattelemaan Christian Greytä, erästä Seattelen varakkaimista miehistä ja oman firmansa toimitusjohtajaa. Anan ja Christianin välillä on heti sähköä ja Ana ihastuu tähän komeaan mieheen. Loppuviikosta Christian ilmestyy Anan työpaikalle rautakauppaan ostamaan tarvikkeita, kuten nippusiteitä ja hitaasti he alkavat tapailla. Ana on hyvin kokematon ja viaton miesten suhteen, mutta hän huomaa, että Christianin puheilla tuntuu monesti olevan joku toinenkin merkitys, jota hän ei ymmärrä.

Christian kertoo, että häntä ei kiinnosta perinteinen suhde ja hän ei tyttöystävää halua, mutta tarkemmat selitykset ovat luvassa vasta Anan allekirjoitettua NDA:n eli salassapitosopimuksen. Christian on BDSM:stä kiinnostunut master, joka haluaa Anasta suhteen alistuvan osapuolen, subin itselleen. Christian toimittaa Analle paperilla pitkän sopimusluonnoksen, jossa määritellään kummankin rooli ja mikä on sallittua heidän leikeissään. Ana on ihmeissään, kun Christian haluaa kontrolloida kaikkea hänen nukkumisistaan ja syömisistään lähtien ja joutuukin pohtimaan tarkkaan, että voiko tämä kaikki olla hyväksi hänelle, vahvoista tunteista huolimatta.

Tämä tarina todella vei mukanaan heti alusta lähtien ja pitkästä aikaa kävi niin, että puolet yöstä meni tätä lukiessa, kun en malttanut jättää kirjaa kesken. Anan ja Christianin tutustuminen oli hauskaa luettavaa, Ana on nokkela, sanavalmis ja hyvä vastus Christianille, kokemattomuudestaan huolimatta. Kirjan parhaita kohtia olivatkin nämä pääpariskunnan sanailut ja sähköpostinvaihdot, jotka monesti saivat naureskelemaan. Ana ei myöskään suoraan suostu Christianin kontrolloitavaksi ja dominoitavaksi, vaan pistää vastaan ja haluaa pitää oman päänsä. Ihastus ja vetovoima parin välillä on niin vahva, että Ana yrittää löytää jonkunlaisen kompromissiratkaisun heidän hyvin erilaisiin toiveisiinsa. Kumpikin haluaa nähdä vaivaa tämän suhteen eteen, mutta helppoa tämä ei ole, pahimmillaan kontrollifriikki Christian vaikuttaa stalkkerilta.

Erotiikka ja seksi on isossa osassa Fifty Shadesia, joten sitäkin puolta on pakko kommentoida. Anan kokemattomuuden ja tietämättömyyden varjolla James ja Christian perehdyttävät lukijankin hitaasti ja varovasti BDSM:n maailmaan, aloittaen ihan seksin perusteista. Ensimmäinen seksikohtaus tulee kirjassa noin 110 sivun paikkeilla, mutta se onkin sitten pitkä, Anan yö ja aamu Christianin luona. Kirjoja on kutsuttu termillä Mommy Porn, eli rouvasporno, ja tämä on kyllä helppo ymmärtää. James kuvaa yksityiskohtaisesti kaiken Anan ja Christianin yhdessä viettämän ajan ja seksileikit ovat osa sitä. Monesti kyllä piti pyöritellä silmiä Christianin tekemisille ja haluille, mutta tässäkin mittakaavassa erotiikka sopi hyvin osaksi tarinaa, eikä se minulle ainakaan nouse tarinassa pääosaan. Vähempikin kyllä riittäisi, eikä minusta tämän myötä vielä tule eroottisen kirjallisuuden fania.

Anan ja Christianin tarina vetosi. Ana haluaa kunnollisen, täyden suhteen ja tutustua perinpohjin Christianiin. Tällä kuitenkin on hyvin rankka varhaislapsuus ja mieltymysten taustalla olevien syiden selvittely, kuten hauraan suhteen rakentaminenkin, jatkuu suoraan seuraaviin kirjoihin, joten ei kun jatkoa lukemaan.

Fifty Shades -trilogia:*
  1. Fifty Shades of Grey – 50 Shades - Sidottu (08/2012)
  2. Fifty Shades Darker – 50 Shades - Satutettu (9/2012)
  3. Fifty Shades Freed – 50 Shades - Vapautettu  (11/2012)
* julkaisuaikataulu korjattu Otavan muutosten mukaiseksi

Fifty Shades of Grey ja Sidottu Adlibriksessä.

Fifty Shades of Greystä ovat kirjoittaneet myös Valikoiva kirjatoukka, Sylvi ja Aakkosellinen hakemisto.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Julkaistu 2012
556 sivua (+ romaanin maailma, lainaukset ja sanastoa yht 11 sivua)

Joku aika sitten päätin alkaa ottamaan lukulistalleni myös kotimaisia kirjoja aina välillä. Kristiina Vuoren esikoisromaanin Näkijän tytär olin jo varannut kirjastosta, mutta sitten onnekkaasti voitin tämän kirjailijan blogin arvonnasta, joten luovutin jonotuspaikkani seuraavalle.

Näkijän tytär sijoittuu Varsinais-Suomeen ja Hämeeseen 1200-luvun alkupuolella, huipentuen Hämeen kapinaan ja Ruotsin Hämeeseen suuntautuneeseen ristiretkeen. Päähenkilö Eira syntyy raiskauksen tuloksena ja Eiran äidin aviomies ei halua tunnustaa toisen lasta omakseen. Perhe on kuitenkin varakas ja äidinisä, Teinperin herra Ulf Stark pitää Eirastakin huolta, onhan tämä Starkien perillinen. Ulf menee kuitenkin uudestaan naimisiin ja Eira saa velipuolen Rikhardin ja heistä tulee hyvinkin läheisiä.

Eira on oikealta isältään perinyt punaisen tukan lisäksi näkijän, hämäläisen shamaanin kyvyt. Poikkeava ulkonäkö ja kyvyt, kuten parantavat kädet, tekevät Eiran elämästä hankalaa. Lisäksi äitipuoli haluaa raivata tytön oman poikansa perimyksen tieltä. Hämäläisen suurkartanon rouvan Talvikki Ilveksen suhtautuminen Eiraan taas on päinvastainen ja hän haluaisi tytön perheeseensä kasvatettavaksi. Hänkin tunnistaa Eiran perimän heti ja tietää tämän kykyjen tarvitsevan vahvaa ohjausta. Lisäksi Eira on pienestä pitäen unissaan seurannut unipojaksi nimittämäänsä nuorta miestä, jonka tapaaminen saa Eiran pohtimaan suhdettaan Rikhardiin. Hämäläisten pakanojen ja katolilaisten yhteenotot kuitenkin tekevät ajasta vaarallisen ja ovat johtamassa ristiretkeen, jossa pakanat joko luopuvat vanhoista tavoistaan tai hengestään.

Kirja lähtee liikkeelle Varsinais-Suomesta, mutta minulle hämäläisenä Eiran tarina kunnolla heräsi henkiin kun päästiin Hämeeseen. Oli oikein mukava lukea koulusta tutuista tapahtumista ja 1200-luvun elämänmenosta Eiran silminnäkijäkertomuksen muodossa. Tapahtumapaikkoja on melko vaikea tunnistaa, koska maamerkit (kuten Hämeen linna) puuttuvat vielä maisemasta. Lähinnä tuttuja olivat vain vesistöjen nimet, kuten Aurajoki, Hauhonselkä ja Vanaja. Kirjan loppupuolen tapahtumapaikan Vanain kaupungin sijaintia ei tiedetä, mutta vaihtoehtoja on useampia ja näistä Vuori oli valinnut Janakkalan Hakoisten linnavuoren. Ihan loogista sinänsä, mutta hämeenlinnalaisena pitää puolustaa oman kotikaupungin vaihtoehtoja :) Lopussa Vuori selittää tarinansa taustoja ja paikkoja hyvin Romaanin maailma -osassa ja tämä oli kyllä tavislukijalle tarpeellinen ja valaisi asioita hyvin.

Historiallinen taustarina siis vetosi ja oli oikein kiinnostavaa luettavaa, mutta se kuitenkin on vain tausta ja pääosassa on Eira perheineen, tuttavineen ja kiinnostuksenkohteineen. Eiran kasvutarina on ihan hyvä, mutta ei kovin yllätyksellinen. Eiran lapsuuden perheongelmat ilkeän äitipuolen kanssa ovat tuttuja monesta muustakin teoksesta. Uutta on Eiran seksuaalinen kiinnostus velipuoleensa Rikhardiin, mutta kuvioissa on toinenkin mies, unipoika, ja alusta asti on selvää kuinka tässä tulee käymään. Eiran opiskelut näkijän voimista ja kasvien käyttötavoista tuovat mieleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan.

Näkijän tytär on romanttista juonittelua historiallisessa asetelmassa, eli teos on ihan vain naisille suunnattu, kuten kansikuvakin jo kertoo. Tarina itsessään etenee välillä hieman hitaasti kuvailevasta tyylistä johtuen ja selkeästi ajankuvaa korostetaan juonen ohi monesti. Esikoiseksi tämä on kuitenkin hyvä tapaus ja aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tämä lukea. Jos saisin toivoa niin sanoisin, että jatkossa hieman seksiä vähemmälle, lisää vetoa pääjuoneen ja lisää yllätyksellisyyttä mukaan, niin sitten on oikein hyvä paketti kasassa :)

Kristiina Vuori kertoo itsestään blogissaan ja Näkijän tytär Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Vinttikamarissa, Helsingin Sanomat, Nenä kirjassa, Kirsin kirjanurkka ja Booking it some more.

Michelle Gagnon: Lunastus - Kelly Jones 4

Kidnap & Ransom
Julkaistu 2010, suomennos 2012
363 sivua.

FBI:n erikoisagentti Kelly Jonesista kertova sarja on Yhdysvaltalaisen Michelle Gagnonin ensimmäinen ja heti menestys. Toinen vakituinen päähenkilö näissä kirjoissa on Jake Riley, joka vaihtuvissa ammateissa tutkii rikoksia Kellyn rinnalla.

Lunastuksessa Jake Rileyllä on oma sieppauksien lunnasneuvotteluita hoitava firma ja he saavat töitä kun kilpailevan yrityksen johtaja Cesar Calderon siepataan Meksikossa ja tämän pelastuyrityskin menee pieleen. Jakella on henkilökohtaiset syyt lähteä selvittämään tätä tapausta, vaikka kilpailija ei heitä avuksi haluakaan ja kahnauksia saattaa olla luvassa. Pahasti Portinvartijassa loukkaantunut Kelly haluaa välttämättä mukaan matkaan, vaikka hänen kuntoutuksensa on vielä kesken.

Meksikossa sieppaukset ovat hyvin ammattimaista ja tuottoisaa hommaa isoine vankileireineen, joita puolisotilaalliset rikollisjärjestöt vartioivat tiukasti. Tämä tapaus on kuitenkin hyvin erikoinen, sieppaajat tuntuvat koko ajan olevan askeleen edellä, joten Jake ei tiedä kehen voi luottaa. Lisäksi alkuperäinen Calderonin sieppaus ei sovi normaaliin kaavaan, koska lunnasvaatimusta ei ole tullut, joten takana vaikuttaa olevan jotain muuta kuin rahastusmahdollisuus.

Kelly Jones -sarja on perinteinen, mutta hyvä jännärisarja, jossa FBI:n matkassa päästään selvittelemään erilasia sarjamurhaaja- ja terrorismi-juonia. Lunastuksessa kuvio on taas uudenlainen, koska nyt ollaan pääasiassa Jaken firman matkassa ja tutustutaan ammattimaiseen kidnappausten ratkomiseen hyvin läheisesti. Saadakseen lisää tilaa kirjasta Kellylle Gagnon laittaa tämän törmäämään vanhaan, osittain auki jääneeseen rikostapaukseensa, kun pääjuoni menee tällä kertaa Jaken johdolla. Alkuun ärsyttikin hieman, kun vasta kuntoutuva Kelly välttämättä tunkee mukaan kidnappausjuttuun, joten tämä erillinen juoni hänelle oli ihan hyvä ratkaisu. Toisaalta ehkä näissä molemmissa olisi ollut aineksia omiksi kirjoikseen ja se jako kahteen olisi selkeyttänyt tätä teosta. Kiva oli kuitenkin palata vanhaan juttuun, jossa syyllinen pääsi karkuun ja jatkaa sitäkin juonta eteenpäin.

Gagnon kirjoittaa vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita juonia ja näistähän minä pidän paljon. Henkilöhahmojen kehittäminen jää kuitenkin sitten toissijaiseksi, vaikka Kellyyn yritetään nyt hieman paneutua tuon loukkaantumisen kautta. Jaken hahmossa hieman häiritsee se, että ammatit vaihtuvat kirjoissa tiuhaan siten, että hän on aina sattumalta mukana kaikissa näissä Kellyn isoissa tapauksissa. Tuota juonta ei Gagnon ole oikein uskottavasti saanut tehtyä, mutta muuten tämä kaveri on ihan ok. Kolmas päähahmo on Jaken ystävä ja firman toinen perustaja Syd, joka sarjan toinen nainen, eli toinen mahdollinen kiinnostuksen kohde Jakelle. Syd on myös hieman villimpi ja hyppää helpommin sänkyyn kiinnostavien miesten kanssa. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa tällä puolella, mutta hyvä ja suositeltava sarja vauhdikkaitten jännärien ystäville.

Kelly Jones -sarja:
  1. The Tunnels (2007) - Maan alla (2009)
  2. Boneyard (2008) - Joita kukaan ei näe (2009)
  3. The Gatekeeper (2009) - Portinvartija (2010)
  4. Kidnap & Ransom (2010) - Lunastus (2012)
Michelle Gagnonin kotisivut ja Lunastus Harlequinin sivuilla.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

J. R. Ward: Covet - Fallen Angels 1

Julkaistu suomeksi nimellä Halu - Langenneet enkelit 1
Julkaistu 2009, suomennos 2012
Pokkari 474 sivua (+ näyte kirjasta Lover Mine)

J. R. Wardin aiemmasta sarjasta Mustan tikarin veljeskunta (Black Dagger Brotherhood, BDB) olen pitänyt paljon, varsinkin sen alkupään teoksista. Uudempi sarja Langenneet enkelit sijoittuu samaan maailmaan ja kaupunkiin, eli New Yorkin Caldwelliin, kuin BDB. Lisäksi jonkinlaisia crossovereita on ilmeisesti luvassa, joten lienee parempi lukea näitä kirjoitusjärjestyksessä BDB-kirjojen väleissä.

Jim Heron on kompromissivalinta erikoiseen tehtävään. Hän saa yrittää pelastaa 7 sielua kuolemansynneiltä pelissä, jossa vastakkain ovat enkelit ja demonit ja palkintona koko ihmiskunnan kohtalo. Jim saa uuteen hommaansa hyvin lyhyen johdatuksen ja on itsekin hieman hämillään koko työstä, mutta ensimmäinen kohde on kuitenkin selvä, paikallinen varakas rakennuttaja Vin diPietro. Onneksi Jim on ollut töissä Vinin rakennustyömaalla, joten sitä kautta hän tuntee tapaustaan hieman, mutta silti alkuun on aika selvittäminen siinä, että mikä Vinin elämässä on niin pahasti pielessä, että hänen sielunsa on vaarassa.

Vinin suhde malli-tyttöystäväänsä Devinaan on hieman huonossa jamassa ja asioita hankaloittaa vielä kuvioihin mukaan tuleva uusi ihastus. Juttu kuitenkin mutkistuu koko ajan ja kumpikin osapuoli, sekä enkelit että demonit, tuppautuvat salakavalasti mukaan operaatioon. Myös Jimin oma menneisyys nousee vaikuttamaan asioihin, mutta eipä ihan puhtoinen kaveri kummallekin osapuolelle olisikaan kelvannut riidan ratkaisijaksi.

Tässä Langenneiden enkelien avauksessa ei viittauksia BDB:n hahmoihin tai tapahtumiin juuri ole, paitsi pieni maininta Rehvengen klubista ja joku Koston rakastajassa vilahtanut hahmo. Eli tämän ensimmäisen osan voi hyvin lukea tietämättä mitään BDB-maailmasta. Nyt ollaan pääasiassa Caldwellin ihmisten parissa ja he nyt eivät vampyyreista niin tiedäkään. Asetelma on siis se, että Jim saa 7 tilaisuutta pelastaa ihmisen ja tämän sielun, joten tasapeli ei ole mahdollinen, mutta tappioitakin lienee tulossa, muutenhan homma olisi neljällä kirjalla selvä. Nyt kyllä hieman mietityttää se, että miten Ward oikein lopettaa tämän sarjan, varsinkin kun kyseessä on myös BDB:n maailma. Tuloksena kun pitäisi olla joko enkelten puolen voitto ja taivas maan päällä, tai demonien helvetillinen maailma.

BDB-sarjaa suomeksi luettuani halusin kokeilla Wardia englanniksi, joten siitä tämä kielivalinta. Aiemmissa Wardin suomennoksissa varsinkin joskus kirosanasanavalinnat ja muu tälläinen rankempi teksti on kuulostanut vähän oudolta välillä, mutta nyt en kuitenkaan Covetin kanssa juuri kiinnittänyt kieleen huomiota vaikka tarkoitus oli. Mutta ehkä se on hyvä piirre. Juoni taas oli ihan ok, ei ollenkaan niin vetävä kuin BDB-sarja heti alusta, mutta kyllä tätäkin lukee. Romantiikkaa oli mukana aika vähän ja seksiäkään ei liikaa - loppupuolella meni ehkä hieman eräs parisuhde imeläksi - eli aika tyypillistä Wardia.

Ainakaan vielä en siis innostunut ihmiskunnan kohtalonpelistä yhtä paljon kuin vampyyriveljeskunnan taisteluista, mutta Jim vaikutti kuitenkin ihan hyvältä ja mukavan epätäydelliseltä sankarilta, joten aion kyllä jatkaa hänen seikkailujensa parissa. Kotimaisesta kannesta en muuten sitten tykkää yhtään, joten siinäkin hyvä syy lukea näitä englanniksi :)

Fallen Angels - Langenneet enkelit:
  1. Covet (9/2009) - Halu (2012)
  2. Crave (10/2010)
  3. Envy (9/2011)
  4. Rapture (9/2012)
Halu ja Covet Adlibriksessä.

Lisää Halusta: Risingshadow, Mustemaailmani ja Jos vaikka lukisi.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...