Julkaistu 2010, suomennos 2012
448 sivua.
Kate Furnivall on brittiläinen kirjailija, joka äitinsä kuoltua kirjoitti esikoisteoksensa The Russian Concubine löyhästi perustuen tämän elämään. Kirja oli menestys ja sai jatkoa ensin nimellä The Concubine's Secret ja sarjan kolmas osa on suomennettu nimellä Pietarin jalokivi. Vaikka Pietarin jalokivi on kirjoitusjärjestyksessä kolmas, niin tapahtumiltaan se on kuitenkin ensimmäinen, eli kyseessä on sarjan esiosa. Kirja kertoo fiktiivisesti Furnivallin isoäidin ja isoisän elämästä 1910-luvulla Pietarissa.
Vuoden 1910 Pietarissa Valentina Ivanova on kaunis ja nuori varakkaan perheen vanhempi tytär. Hänen isänsä kenraali Nikolai Ivanov on ministeri, joka lähinnä toivoo Valentinalle hyvää avioliittoa, mutta Valentina itse haluaa elämältään muutakin. Hän on ihastunut jo aiemmin tanskalaiseen insinööriin Jens Friisiin, joka rakentaa viemäröintiä Pietariin. Valentina on mestarillinen pianisti ja kun hän vihdoin soitollaan saa herätettyä Jensin huomion ja he alkavat tapailla, Valentinan isällä on jo vävyehdokas valittuna. Isän valinta on rikkaan perheen poika ja armeijan kapteeni Stepan Tšernov ja Valentina on vaikean valinnan edessä, hyvien perheiden tyttäriltä kun odotetaan tottelevaisuutta.
1910-luku on Venäjällä kuitenkin hyvin rauhatonta aikaa ja bolševikit (tulevat kommunistit) ja mensevikit kapinoivat monarkiaa vastaan. Tsaaria ja ministerereitä kohtaan tehdään useita murhayrityksiä ja muutenkin kaupungilla on välillä rauhatonta, kun työläiset protestoivat karmeita olosuhteitaan vastaan. Valentinan monarkistiperhettäkin nämä tapahtumat koskettavat hyvin läheisestija traagisesti useampaan kertaan. Mutta maan mullistukset ja poikkeukselliset olot antavat Valentilalle myös vapautta, johon hänellä tuskin muuten olisi ollut mahdollisuuksia.
Yleensä pidän historiallisesta romantiikasta paljon ja Furnivallin teoksen pitäisikin olla juuri minulle sopiva. Jostain syystä kuitenkaan tällä kertaa en kunnolla päässyt mukaan tarinaan enkä siten juuri Valentinan seikkailuista innostunut. Furnivall on hyvin punonut historiallisia faktoja tarinaansa mukaan ja näitä nähdään monen eri henkilön silmin. Tositapahtumiin pohjautuvasta taustatarinasta huolimatta Furnivallin kirjoitustyyli ei uponnut, vaan monet kohtaukset vaikuttivat aika epäuskottavilta. Ote tarinaan ei ollut tuore, vaan Pietarin jalokivi tuntui tuttujen juonenkäänteiden kierrätykseltä.
Seurattavia henkilöitä on useita Valentinan ja Jensin lisäksi, en edes laskenut kuinka monta, ja tämä oli ehkä yksi ongelma. Nämä eri äänet eivät erottuneet kovin kovin hyvin ja aina välillä piti varmistella uudelleen, että kenen mukana tällä hetkellä mennään. Henkilöt tuntuivat välillä hieman liioitelluilta ja varsinkin pahisten suhteen motiivit jäivät vähän huonolle selitykselle. Bolševikkien ideologia kyllä mainittiin, kuten myös työläisten huonot olot, mutta ei siinä laajuudessa, että väkivaltaa olisi voinut ymmärtää. En tiedä onko sillä vaikutusta, että luin tämän yksittäisenä teoksena enkä sarjan kolmantena osana. On hyvin mahdollista, että tästä olisi saanut enemmän irti lukemalla ensin nuo kaksi muuta kirjaa, varsinkin jos niistä olisi pitänyt paljon. Ja moni muu on kuitenkin tähän (kuten Furnivallin kirjoihin yleensäkin) ihastunut.
The Russian Concubine:
- The Russian Concubine (2007)
- The Concubine's Secret, aka The Girl from Junchow (2009)
- The Jewel of St. Petersburg (2010) - Pietarin jalokivi (2012)
Lisää tästä kirjasta: Booklovin' ja Länsiväylä
Oi voi minä taas ihastuin tähän kirjaan kovasti, harmi ettei se sinuun iskenyt yhtä voimakkaasti.
VastaaPoistaOn kyllä totta että välillä henkilöiden tarinat meni sekaisin ja joutui tarkistamaan kenestäs olikaan kyse, mutta toisaalta minusta tuntuu että minulle käy useiden kiirjojen kanssa näin, joten en laittanut sitä kummemmin merkille :DD
Minusta Furnivalliun kerronta oli erityisen elävää ja todentuntuista, ihanalla sokerilla kuorrutettuna ;)