James Joyce: Dublinilaisia

Dubliners
Julkaistu 1914, suomennos 2012 (Heikki Salojärvi/ Basam Books). Aiempi suomennos 1965 (Pentti Saarikoski/ Tammi).
240 sivua.

Irlantilainen James Joyce kuoli vuonna 1941, joten hänen teostensa tekijänoikeudet vanhenivat vuodenvaihteessa ja siksi uusia painoksia onkin näistä nyt tullut. Basam Books on julkaissut aiemmin tänä vuonna uuden käännöksen Dublinilaisista ja tämän kansikuva on mielestäni todella kaunis. Melkein voisi Dublinissa asuneena hankkia kirjan omaan hyllyyn ihan vaan kannen takia!

Marjis Kirjamielellä-blogista on houkutellut kimppalukijoita Joycen pääteoksen Ulyssesin pariin, mutta minulle miehen ensimmäisessä julkaistussa proosateoksessakin oli ihan tarpeeksi tekemistä. Novellikokoelma Dublinilaisia oli valmistunut jo 1907, mutta teoksen julkaiseminen olikin hyvin vaikeaa ja vei useita vuosia. Ulysseksenkin piti alunperin olla yksi tarina tässä kokoelmassa, mutta se sitten paisui yli novellin mitan.

Sisältö:
Esipuhe/ Jyrki Vainonen: Mielen ja kielen karttoja - James Joycen Dublin (s.7)
Novellit: Sisaret (s.15), Kohtaaminen (s.25), Arabia (s.35), Eveline (s.42), Kilpa-ajojen jälkeen (s.48), Kaksi liehakkoa (s.56), Täysihoitola (s.69), Pieni pilvi (s.78), Vastineet (s.95), Savea (s.108), Surullinen tapaus (s.116), Murattipäivä komitean istuntohuoneessa (s.128), Äiti (s.147), Armo (s.162) ja Kuolleet (s.189).

Novellit kaikki kuvaavat tavallisten ihmisten arkista elämää 1900-luvun alussa. Ensimmäisen tekstin Sisaret luettuani olin ihmeissäni, kun jutussa ei tuntunut olevan mitään kunnollista juonta tai koukkua. Paikallinen pappi on kuollut ja eräässä perheessä vaan keskustellaan siitä - ja mitään ei tapahdu. Tämä oli sen verran hämmentävää, että teki jopa mieli palata alkuun ja lukea novelli uudestaan, että jos minulta meni jotain oleellista ohi juonesta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi eteenpäin ja sama juttu toistui jokaisen tarinan kohdalla tässä kirjassa. Teksteistä puuttuu kaikki oleellinen, mukana ei ole mitään yllättäviä loppuja tai hienoja juonenkäänteitä, nämä ovat vaan yksittäisiä pätkiä tavallisten ihmisten elämästä.

Joyce sai kyllä tuntemaan olon todella tyhmäksi, kun en tajunnut hänen juoniaan ollenkaan. Dublinilaisiinkin olisi siis hyvä saada mukaan jonkunlaisia tulkintaohjeita :) Asiaa kuitenkin auttavat hieman nämä otteet Joycen kommentit Dublinilaisista kustantaja Grant Richardsille:

"Ei ole minun vikani, että kertomuksissani leijuu tuhkapesien ja vanhojen jätteiden löyhkä. Uskon vakavissani, että viivytätte Irlannin sivistymistä, jos estätte irlantilaisia näkemästä itseään kunnolla hienosti kiillottamastani peilistä."

"Tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkielma maani moraalisesta historiasta, ja valitsin tapahtumapaikaksi Dublinin, koska se tuntui olevan lamaantuneisuuden keskus. Olen yrittänyt esitellä ynseälle yleisölle kaupungista neljä näkökulmaa: lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja julkisen elämän. Tämä on tarinoiden järjestys. Olen kirjoittanut teoksen suurimmaksi osaksi tunnollisen ilkeästi..."

Nykyään luettuna on aika uskomatonta, että alunprin tarinoita pidettiin liian rohkeina tai epäsiveellisinä julkaistavaksi. Uskonto on kyllä tarinoissa läsnä ja parisuhteitakin käsitellään, mutta tyyli on hyvin hienovarainen ja Joyce aina tarinan alustuksen jälkeen keskittyy lähinnä tavallisten ihmisten keskusteluihin. Kovin mukavia monetkaan päähenkilöistä eivät ole, mutta Joycen kommentit huomioon ottaen se lienee ollut tarkoituskin. Ymmärrän hyvin nyt mistä Joycen maine vaikeana luettavana tulee, vaikka tämä esimerkki ei olekaan sieltä herran tuotannon pahimmasta päästä. Muutaman kerran kävi niin, että aloin juuri päästä sisälle tarinaan kun se jo loppuikin yllättäen. Parasta Dublinilaisissa oli tuttujen tapahtumapaikkojen bongailu teksteistä :)

Dublinilaisia ei siis ollut ollenkaan minulle sopivaa kirjallisuutta, mutta sainpahan sentään tämän luettua läpi. Aikaa se tosin vei kuukauden verran... Useampaan kertaan nimittäin teki mieli jättää juttu kesken vaikka sivuja on vaan vähän yli 200 ja novellit ovat suhteellisen lyhyitä.

James Joyce ja Dublinilaisia Wikipediassa ja Dublinilaisia Adlibriksessä.

Charlaine Harris: The Sookie Stackhouse Companion

Julkaistu 2011, 461 sivua.

Moneen suosittuun sarjaan on nykyään tehty faneille ylimääräisiä opaskirjoja ja Charlaine Harrisin The Sookie Stackhouse Companion on minun ensimmäinen kokeiluni tällä alueella. En tiennyt yhtään alkuun, että mitä tämän tyyppiseltä teokselta voi odottaa, joten siksi oli kiva kokeilla jotain erilaista. Harrisin lisäksi kirjan tekemisessä ovat vahvasti olleet mukana Beverly Battillo, faniklubin vetäjä, sekä Victoria Koski, Harrisin kirjojen jatkuvuusvastaava.

Sisältö:

The World of Sookie Stackhouse
- Avaussanat Charlaine Harrisilta liittyen sarjan syntyyn

Bon Temps and Its Environs
- Kiva aukeaman kokoinen kartta, mutta melko yksityiskohtainen ja sain jonkin aikaa tutkia tekstejä, että löysin esim Sookien talon ja työpaikan

Small-Town Wedding
- Noin 80-sivuinen Sookie-novelli Charlaine Harrisilta, ajallisesti sijoittuen kirjojen Dead in the Family (10.) ja Dead Reckoning (11.) väliin.

Life in Bon Temps
- Victoria Koskin juonitiivistelmät 11 ensimmäisestä Sookie-romaanista aikajanalla (130 sivua)

The Sookie Short Stories and Related Material
- Harris kertoo 5 sivun verran Sookien maailmaan sijoittuvista novelleistaan ja mm pyytää anteeksi One Word Answer -tarinan sisältämää oleellista palaa kokonaisjuonesta kirjojen 5 ja 6 välissä.

Vampires, Two-Natured, and Fairies, Oh My!: Sookie Discusses the Creatures She's Met
- Sookie kertoo lyhyesti tapaamistaan erilaisista olennoista ja näiden lajien erityispiirteistä

Sookie's Family Tree
- Pieni yhden sivun sukupuu, sisältää myös keijusukulaiset

Sookie Stackhouse Trivia: How Much of a Sookie Fan Are You?
- Fanitesti, 5 helppoa ja 15 vaikeaa kysymystä oikeine vastauksineen per kirja. Minä en tiennyt vastauksia edes noihin "helppoihin" kysymyksiin, joten näiden suhteen luovutin aika nopeasti :)

What's Cookin' in Bon Temps: A Selection of Down-Home Southern Recipes
- Ruokaohjeita etelävaltioiden tapaan, yhteensä noin 30 kappaletta, mutta mukana on myös pikkuvälipaloja ja jälkiruokia, kuten Caroline Holliday Bellefleurin kuuluisa suklaakakku.

Inside True Blood: Alan Ball Answers Questions from the Fans
- Parikymmentä kysymystä Alan Ballille, lähinnä tv-sarjan tekemisestä ja juonieroista kirjojen kanssa

From Mystery to Mayhem: The Works of Charlaine Harris
- Beverly Battillo esittelee Harrisin uraa, teokset ja sarjat, eli myös Auroran, Lilyn ja Harperin seikkailut, mutta vain lyhyesti sarjatasolla.

Recollections Around the Duckpond: The Fans of Charlaine Harris
- Beverly Battillo kertoo faniklubin perustamisesta ja toiminnasta

Charlaine Harris Answers Questions from Her Fans
- Noin 30 kysymystä Harrisille vastauksineen, lähinnä juonikäänteistä ja Harrisin vampyyrimytologiasta

A Guide to the World of Sookie Stackhouse
- Victoria Koskin aakkosellinen hakemisto kaikista Sookie-kirjojen henkilöistä, mukana myös muutamia muita erisnimiä (noin 150 sivua)

The Sookie Stackhouse Companionin luettuani/ selailtuani olen iloinen, että lainasin tämän kirjastosta enkä ostanut omaksi. Paras osa oli ehdottomasti tuo pitkä novelli Small-Town Wedding, se olisi itseasiassa ollut hyvä lukea omalla paikallaan jo aiemmin. Siinä Sookie ja Sam lähtevät Samin veljen häihin tämän kotipaikkakunnalle, ja kaikki ei mene aivan putkeen paikallisten ahdasmielisimpien kanssa, kun tässä perheessä kerran on muodonmuuttajia. Aiheeseen viitattiin useampaan kertaan romaanejen puolella, joten oli hyvä lukea tämä puuttunut pätkä välistä. Mukana oli myös merkittävänä sivuhenkilönä oma suosikkini Quinn, jonka elämän myöhemmät käänteet saavat myös selityksiä tästä novellista.

Novellin lisäksi pisimmät jutut olivat Victoria Koskin juonitiivistelmät ja aakkoshakemisto. Juonitiivistelmät luin kaikki läpi, koska vanhojen kirjojen tapahtumat ovat hieman päässeet unohtumaan ja muutenkin oli kiva kertailla että mitä missäkin kirjassa oikein olikaan, tapahtumien päivämäärien kera. Hurrikaani Katrinan sisällyttäminen juoneen aiheutti muuten tämän aikajanan kanssa hieman ongelmia tekijöille. Aakkoshakemistosta vilkaisin vain muutaman tärkeimmän henkilön kuvauksen, se toimisi lähinnä hakuteoksena jos Sookie-kirjaa lukiessa on joku nimi hukassa, muuten lista on aika pitkäveteistä tutkittavaa.

Muut pikkujutut olivat ihan ok, mutta aika nopeasti lukaistu. Esimerkiksi noita haastatteluja ja FAQ-tyyppisiä listoja on netti täynnä, joten niiden takia ei tätä kirjaa tarvitse lukea. Kokkailu ei nyt houkutellut, joten ruokareseptit hyppäsin suoraan yli :)

Suosittelen tosifaneille, muille sarjasta pitäville riittänee tästä tuo alun novelli.

Tämä kirja Adlibriksessä.

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka - Noituri 2

Miecz przeznaczenia
Julkaistu 1992, suomennos 2011
404 sivua.

Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri-saagan toinen osa piti saada luettua vihdoin, kun sarjan kolmannen osan suomennos on juuri nyt ilmestynyt. Kohtalon miekka on samalla lailla lyhyiden tarinoiden kokoelma kuin aiempi Viimeinen toivomuskin, tällä kertaa vaan ei ole mukana väleissä yhdistävää tarinaa.

Geralt Rivialainen on ammatiltaan noituri ja tienaa elantonsa kiertäämällä keskiaikaisessa maailmassa paikkakunnalta toiselle kaikenlaisia hirviöitä ja outoja olentoja jahtaamassa. Kaikki nämä erikoiset ilmestykset eivät kuitenkaan ole pahoja ja Geraltkin on palkkioista huolimatta tarkka siitä, että kuka todella ansaitsee tulla tapetuksi. Mukana ovat myös edellisestä osasta tutut Geraltin ystävät trubaduuri Valvatti ja ihastus, velho nimeltä Yennefer.

Erilliset tarinat sopivat hyvin yhteen, vaikka hieman jätetään lukijallekin pohdittavaa. Jokaisessa Geraltilla on uusi juttu selvitettävänä tai haaste edessä, mutta taustatarina Geraltin elämästä kulkee yhtenäisenä läpi näiden kaikkien. On-off suhteessa Yenneferin kanssa on taas omat vaikeutensa, kun kumpikaan ei ole ihan niitä helpoimpia kumppaneita, mutta kyllä Geraltilla naisia riittää muutenkin. Trubaduuri Valvatista en ensimmäisessä kirjassa niin pitänyt, hän tuntui sellaiselta hölmötä sivuhenkilöltä, joka aina hankkiutuu vaikeuksiin sankarin pelastettavaksi. Mutta nyt Valvatti vaikutti jo fiksummalta ja hyvältä ystävältä, joten sekin pieni ärsytyksen aihe oli poistunut. Viimeisen toivomuksen erästä juonta jatkaen mukaan liittyy uusikin vakihahmo-ehdokas ja tässä kirjassa tarinat hänen osaltaan toimivat hyvin, saa nähdä sitten miten jatkossa käy.

Pidän paljon Sapkowskin yllätyksellisestä tyylistä. Uuden tekstin alkaessa ei tiedä yhtään, että mitä on tulossa ja minkälainen haaste Geraltilla on tällä kertaa vastassa. Hirviögalleria on taas hyvin monipuolinen ja tarinoiden juoniinkin on saatu hienosti vaihtelua, eivätkä ne ole pelkästään mitään etsi & tapa -jahteja. Fiilis on hieno läpi näiden seikkailutarinoiden,  hieman sarkastinen ja synkkä, mutta huumoriakin on mukana.

Kohtalon miekka on oikein hieno kirja ja pidin todella paljon, enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Viimeinen toivomus meni hieman Sapkowskin maailmaan ja haastavampaan tyyliin totutellessa, mutta nyt olen kyllä jäänyt koukkuun ja tästä voi hyvin tulla eräs lempisarjoistani! Suosittelen myös niille lukijoille, jotka eivät fantasian ystäviä ole vielä.

Tarinat: Mahdollisuuksien raja (s.5->), Jäänsiru (s.93), Ikuinen tuli (s.140), Pieni uhraus (s.198), Kohtalon miekka (s.267) ja Jotain enemmän (s.341)

Noituri-saaga:

1. Ostatnie życzenie (1993) - Viimeinen toivomus (2010)
2. Miecz przeznaczenia (1992) - Kohtalon miekka (2011)
3. Krew elfów (1994) - Haltiain verta (2012)
4. Czas pogardy (1995) "Ylenkatseen aika"
5. Chrzest ognia (1996) "Tulikaste"
6. Wieża Jaskółki (1997) "Pääskysten torni"
7. Pani Jeziora (1999) "Järven valtiatar"

Kohtalon miekka Adlibriksessä ja suomentaja Tapani Kärkkäisen Sapkowski-sivu, josta vielä suomentamattomien jatko-osien nimien käännökset ovat peräisin

Lisää tästä kirjasta: Kirjamielellä, Helsingin Sanomat, Morren maailma, Puolisilmä, Tuntemattomiin maailmoihin, Taikakirjaimet, Booking it some more, Kadonneet kirjanmerkit ja Risingshadow (osat 1 & 2 samassa).

Charlaine Harris: The Aurora Teagarden Omnibus 2

Julkaistu 2011, 712 sivua.

Aurora Teagarden -sarjan neljä viimeistä tarinaa luettuani Charlaine Harrisin kirjoista on jäljellä enää hänen 2 ensimmäistä, yksittäistä romaaniaan 1980-luvulta ja sitten novelleja ja kokoelmia. Aurora (Roe) on nyt kolmekymppinen, varakas osa-aikainen kirjastonhoitaja pienellä kotipaikkakunnallaan Lawrencetonissa Georgiassa, lähellä Atlantaa. Roe on utelias luonteeltaan ja tutkii paikkakunnan murhamysteereitä poliisia paremmalla menestyksellä.

Dead Over Heels lähtee liikkeelle siitä, kun miehen ruumis tiputetaan pienestä lentokoneesta suoraan Aurora Teagardenin takapihalle. Roe sattuu olemaan pihallaan ottamassa aurinkoa ja hänen vuokralaisensa ja henkivartijansa Angel Youngblood ajaa nurmikkoa kun ruumis melkein tippuu tämän päälle. Kuollut mies tunnistetaan paikallisen poliisin etsiväksi Jack Burnsiksi. Jack ei ole ikinä tullut Roen kanssa toimeen ja joku syy pitää olla siihen, että hänet tiputettiin tarkoituksella juuri Roen suurelle pihalle kaupungin rajojen ulkopuolella. Muitakin outoja juttuja tapahtuu, pienempiä ja isompia, isompia ollen ne, kun parin muunkin Roen ja Angelin tutun kimppuun hyökätään.

A Fool and His Honeyn alussa paikallinen polttopuiden toimittaja saa hulluuskohtauksen Roen pihalla ja käy ilmi, että hänet on myrkytetty. Varsinainen pääjuoni kuitenkin käynnistyy siitä, kun Roen miehen Martinin sisarentytär Regina ilmaantuu heidän ovelleen pienen vauvan kanssa. Kukaan ei ole tiennyt Reginan olleen raskaana, mutta Roe ja Martin antavat hänen jäädä luokseen Youngbloodien entiseen asuntoon autotallin yläpuolella. Kauaa ei Regina kivasta asunnosta saa nauttia, koska hän katoaa ja jättää jälkeensä vauvansa, vieraan miehen nukkumassa Roen talossa sekä Reginan aviomiehen Craigin kirveellä murhattuna. Roe ja Martin lähtevät Craigin parhaaksi kaveriksi Roryksi osoittautuneen miehen kanssa tämän kotipaikkakunnalle Corithiin Ohioon selvittämään mitä siellä on oikein tapahtunut.

Last Scene Alive -kirjassa palataan osittain sarjan alkuun ja Real Murders -kirjan juonen pariin, sillä Roen ex, kirjailija Robin Crusoe palaa kaupunkiin. Hänen Real Murdersin tapahtumista kirjoittama tosielämän rikostarinansa on osoittautunut menestykseksi ja nyt siitä tehdään Hollywood-elokuvaa oikealla tapahtumapaikalla Lawrencetonissa. Robin on aiemmin tapaillut elokuvan päätähteä, eli Roeta esittävää Celia Shawta, mutta nyt hän vannoo, että se juttu on ohi ja osoittaa kiinnostusta Roeta kohtaan taas. Roe kun on taas sinkku, niin uusi suhde houkuttelee. Sitten Celia löytyy kuvauspaikalta vaunustaan murhattuna ja yrityksiä näyttää olleen useampia, joten murhaajia voi ollakin nyt liikkeellä useampia.

Poppy Done to Death -nimi viittaa Roen kälypuoleen Poppyyn, josta on tullut sukulainen vain muutamia vuosia aiemmin kun Roen äiti ja Poppyn miehen isä menivät naimisiin. Poppy on pitkän odotuksen jälkeen pääsemässä liittymään paikallisten naisten seuraan Uppity Womeniin ja tähän liittymistilaisuuteen hänen piti matkata yhdessä kälynsä Melindan ja Roen kanssa. Poppy kuitenkin perui tämän kimppakyydin ja jää lopulta ilmaantumatta koko tilaisuuteen, joten Roe ja Melinda menevät katsomaan onko kaikki kunnossa ja löytävät Poppyn murhattuna kotoaan. Poppyn avioliitto on ollut avoin, eli kummallakin puolisolla on ollut muitakin siinä sivussa, joten tutkintansa Roe aloittaa näistä suhteista.

Aurora-kirjat ovat tyyliltään kotoisia mysteereitä, joten sävy on kepeä ja Roen pikkukaupunkielämää seurataan tuttuun Harrisin tyyliin tarkkaan. Roen mukana ajellaan kaupungilla ja käydään mm kaupassa, töissä, asuntoja katselemassa, pestään hiuksia, kokkaillaan ja ollaan mukana kaikissa normaalin päivärytmin vaiheissa. Siinä sivussa Roe aina pohtii myös työn alla olevaa murhatapausta ja ratkoo sitä muiden ihmisten avulla. Roen elämää on kiva seurata ja tapaukset ovat myös ihan hyviä ja kiinnostavia, mutta muutaman ratkaisu jätti hieman toivomisen varaa.

Dead Over Heels oli muuten hyvä, mutta Roen olisi pitänyt keksiä motiivi paljon aiemmin, se oli lukijalle selvä jo pitkään. Syyllinen sitten tuli aikamoisena yllärinä ja ratkaisu ei oikein sopinut kuvioihin, se ei tuntunut uskottavalta. A Fool and His Honeyssä paikanvaihdos välillä Lawrencetonin ulkopuolelle oli kiva, mutta murhatun miehen kaveriin Roryyn tuskastuin monta kertaa ja se tietysti oli Harrisin tarkoituskin. Rory kun ei ollut ihan fiksuin henkilö ja ei vapaaehtoisesti kertonut juuri mitään tapahtumista. Koko juttu olisi voinut selvitä paljon nopeammin, jos Rory olisi ollut avoimempi ja rehellisempi, mutta toisaalta sitten ei ehkä koko sotkua ja hyvää kirjaa olisi syntynytkään :). Mutta tämä oli loppuratkaisultaankin hyvä kokonaisuus ja pidin tästä hieman enemmän kuin edellisestä.

Last Scene Aliven tarina Hollywood-leffan kuvauspaikoilla on myös mukavan erilainen. Harris tuntuu tuntevan nuokin kuviot hyvin ja lopputulos on realistisen oloinen. Mukava oli myös tavata Roen ex Robin taas uudelleen, Real Murderin jälkeen heidän juttunsa tuntuikin jääneen hieman kesken. Murhan ratkaisu oli tällä kertaa taas hieman heikompi, ainakin minun mielestäni. Motiivi oli sen verran erikoinen, että hieman jäin sitä ihmettelemään, mutta ehkä näiden Hollywood-tähtösten murhissa voi olla erilaisia tekijöitä takana. Poppy Done to Deathissa vanhojen muistelu jatkuu siten, että Roen nuori velipuoli tulee vierailulle ja häntä ei kirjoissa olekaan näkynyt sitten avausosan. Roen ja Melindan tutkiessa tapahtumia Poppyn elämästä paljastuu yllättäviä ja hyvin ikäviä puolia, mutta kirjan tyyli ja lähestymistapa pysyy silti kevyenä.

Charlaine Harris on antoi Roen tapailla muutamaa miestä sarjan aikana ennen kuin laittoi tämän menemään naimisiin jonkin verran vanhemman miehen Martinin kanssa. Martin pitäisi Roen mielellään kotona kokonaan, mutta Roe pitää kirjastonhoitajan työstään ja on siksi palannut takaisin osa-aikaiseksi vaikkei rahaa tarvitsekaan. Nyt Harris on joko halunnut viedä Roen elämää eri suuntaan tai muuten vaan kyllästynyt Martiniin, koska mustasukkaisuus ja muut asiat aiheuttavat parisuhteelle ongelmia ja Last Scene Alivessa Roe on taas sinkku. Minusta Martin oli miehenä ihan ok, se että hän oli Vietnamin sodan veteraani vaikutti hieman, koska se sai hänet tuntumaan tosi vanhalta (pitää ottaa huomioon kirjoitusvuosi). Roen existä kirjailija Robin ja poliisi Arthur ovat molemmat mukana myös näissä uudemmissa kirjoissa romanttisella mielellä, mutta minuun eivät kunnolla vedonneet ketkään näistä Roen miehistä. Eli oli aika sama, että kenen kanssa yhteen päädytään.

Aurora Teagarden -sarja

1. Real Murders (1990)
2. A Bone to Pick (1992)
3. Three Bedrooms, One Corpse (1994)
4. The Julius House (1995)
5. Dead Over Heels (1996)
6. A Fool And His Honey (1999)
7. Last Scene Alive (2002)
8. Poppy Done to Death (2003)

Dead Over Heels, A Fool and His Honey, Last Scene Alive and Poppy Done to Death sekä kokoelma Omnibus 2 Adlibriksessä.

Charlaine Harris: The Aurora Teagarden Mysteries Omnibus 1

Julkaistu 2010, 684 sivua.

Uutta Sookieta odotellessa olen tutustunut Charlaine Harrisin vanhempaan tuotantoon ja nyt vuorossa on hänen ensimmäinen sarjansa. Kirjastonhoitaja Aurora Teagardenin tähdittämiä teoksia on ilmestynyt kaikkiaan 8 ja näistä Harris on todennut, että on epätodennäköistä - mutta ei mahdotonta - että Auroran seikkailut jatkuisivat vielä.

Sarjan alussa Aurora, tai lyhyemmin Roe, on hieman alle kolmekymppinen, sinkku kirjastonhoitaja Lawrencetonissa Georgiassa. Roen vanhemmat ovat eronneet ja hänen äitinsä on varakas kiinteistönvälitystoimiston omistaja. Roen äiti Aida omistaa myös kiinteistön, jossa Roe asuu alkuun ja jonka isännöinnistä Roe saa hieman lisätuloja. Tällä kertaa mukana ei ole mitään yliluonnollisia elementtejä, vaan kyseessä on sarja mukavia jännäreitä, joissa ehkä enemmänkin selvitellään, että mitä oikein on tapahtunut kuin, että kuka on syyllinen.

Avaustarina Real Murders esittelee Roen, tämän lähipiirin ja Lawrencetonin kaupungin. Lawrencetonin tosielämän rikoksista kiinnostuneet - Roe mukaanlukien - ovat jokunen vuosi aiemmin perustaneet Real Murders -kerhon, jonka piirissä he kokoontuvat säännöllisesti keskustelmaan kuuluisista murhamysteereistä. Kerho joutuu huonoon valoon, kun eräs sen jäsenistä löytyy murhattuna kokouspaikalta, varsinkin kun murha on tehty kuuluisaa tapahtumaa matkien ja tämä myös saattaa kaikki jäsenet epäilyksenalaisiksi. Roe alkaa selvitellä tapahtumia, apunaan muita Real Murders -kerholaisia, kuten hänestä kiinnostuneet jännityskirjailija Robin ja poliisietsivä Arthur.

A Bone to Pick -kirjassa Aurora on taas alkuun sinkku ja hän saa tuttavaltaan hyvin yllättävän perinnön. Perintö voisi muuttaa Roen koko elämän ja tehdä hänet äidistään riippumattomaksi, mutta mukana tulevaan taloon liittyy iso mysteeri, joka Roen olisi selvitettävä jotenkin. Pian löytyykin murhan uhrin luuranko ja Roe haluaa selvittää vanhan rikoksen todistaaksen tuttavansa syyttömäksi. Lisäksi naapuriin muuttaa Roen ex uuden vaimonsa kanssa, joten asuinalue ei ole parhain mahdollinen. Roe saa myös uuden ihailijan paikallisesta papista, joka ei kannata seksiä ennen avioliittoa.

Three Bedrooms, One Corpse -tarinassa Roe kokeilee hieman kiinteistönvälittäjän ammattia tietääkseen voisiko jatkaa äitinsä yritystä tämän jälkeen. Roen tuuratessa ensimmäistä kertaa äitiään hienon talon esittelyssä eräästä makuuhuoneesta löytyy kilpailevan kiinteistövälittäjänaisen ruumis. Talon avain oli kuitenkin löytänyt tiensä murhan jälkeen paikoilleen Roen äidin firmaan, joten murhaajan pitää tuntea Lawrencetonin välitysbisnestä jonkin verran. Roe myös kiinnostuu oikein kunnolla näyttönsä asiakkaasta Martinista, joka on häntä 15 vuotta vanhempi ja salaperäisen taustan omaava yritysjohtaja.

The Julius House keskittyy kolmannesta kirjasta Three Bedrooms, One Corpse tuttuun Julius-perheen taloon, josta koko perhe katosi selittämättömästi 6 vuotta aiemmin. Aurora menee naimisiin ja muuttaa miehensä kanssa Juliuksien taloon. Miehen vanha ystävä vaimoineen tulee heidän vuokralaisekseen taloon kuuluvaan erillisiseen asuntoon. Roesta tuntuu, että hänelle ei kerrota ihan kaikkea ja uudet vuokralaiset ovat hieman erikoisia. Roella on myös paljon selviteltävää vähäpuheisen uuden miehensä taustoista, koska he ovat tunteneet niin vähän aikaa. Aikansa kuluksi alkaa tutkia paikkoja tarkkaan ja etsiä talosta piilopaikkoja kolmelle ruumille. Penkomalla näitä vanhoja tapahtumia Roe saattaa itsensä ja läheisensä hengenvaaraan.

Aurora Teagarden on hieman erilainen sankaritar Charlaine Harrisille, koska hänellä ei ole mitään varsinaista vikaa tai ongelmaa, vaan Aurora on hyvin tavallinen ja kiltti nuori nainen. Aurora-kirjat muistuttavat hyvin paljon Harrisin toista sarjaa Lily Bardista. Lily-kirjat ovat kuitenkin hieman synkempiä ja Lily on kovapintainen taistelija, kun taas Aurora tarvitsee apuvoimia pelastamaan hänet pulasta. Varsinkin ensimmäinen teos Real Murders oli asetelmaltaan hyvin lähellä Shakespeare's Counseloria.

Minä kun luin nämä väärässä järjestyksessä, eli ensin uudemmat Lilyt, niin pidin kyllä Lily Bardeista enemmän ja päähenkilönäkin Lily oli kiinnostavampi. Aurora-kirjoja oli kuitenkin oikein mukava lukea, koska tuntui melkein kuin olisi päässyt takaisin Lilyn tarinoiden pariin. Harrsin kirjoitustyyli on myös jo näissäkin ollut melko hyvin kohdillaan ja hän tutulla tavalla kertoo kiinnostavasti Auroran jokapäiväisestä elämästä tapahtumia siten, että Aurora tuntuu nopeasti jo läheiseltä ystävältä. 

Juonet näissä neljässä ensimmäisessä Aurora-tarinassa ovat ihan hyviä. Eniten pidin ensimmäisen osan viittauksista tosielämän rikoksiin ja niitä fanittaneista hahmoista, sekä Juliuksien talon salaisuuden selvittelystä, joka alkoi kiehtoa heti kolmososassa kun siihen ensimmäistä kertaa viitattiin. Ensimmäisten kolmen osan kanssa en juuri pohtinut murhaajaa etukäteen, keskityin vain tapahtumien selvittelyyn. Nelosen kanssa olikin sitten hieman erilainen fiilis, koska siinä arvasin syyllisen hyvissä ajoin, mutta en onneksi talon salaisuutta kuitenkaan.  Hyvää luettavaa ovat nämäkin ja varsinkin Harris-fanien kannattaa kyllä tutustua Auroraankin.

Aurora Teagarden -sarja

1. Real Murders (1990)
2. A Bone to Pick (1992)
3. Three Bedrooms, One Corpse (1994)
4. The Julius House (1995)
5. Dead Over Heels (1996)
6. A Fool And His Honey (1999)
7. Last Scene Alive (2002)
8. Poppy Done to Death (2003)

Real Murders, A Bone to Pick, Three Bedrooms, One Corpse, The Julius House ja kokoelma Omnibus 1 Adlibriksessä.

Charlaine Harris: The Lily Bard Mysteries Omnibus

Julkaistu 2010, 935 sivua.

Charlaine Harrisin Lily Bard Omnibus sisältää kaikki 5 tähän sarjaan kirjoitettua teosta. Harris on myös todennut, että hänellä ei ole Lilystä enempää kerrottavaa, joten lisää näitä ei ole myöskään tulossa. 5 kirjaa sisältävänä kokoelmana tämä on myös hyvin kookas ja painava teos, piti jopa ihan punnita kirja ja vaaka sai tulokseksi 1,3 kiloa. Harrisin tarinat ovat taas periaatteessa itsenäisiä, mutta ympäristö, sivuhenkilöt ja taustatarinat pysyvät ja kasvavat, joten siksi näitä olisi paras lukea ilmestymisjärjestyksessä.

Lily Bard on Harrisille tyypillinen sankari, tällä kertaa vaan ilman paranormaalia elementtiä. Hänellä on Sookien ja Harperin tapaan oma vammansa. Tällä kertaa se tosin on henkinen ja fyysinen, Lily on raiskattu hyvin julmasti vuosia aiemmin ja hänellä on tapauksesta muistutuksena pahat arvet vartalossaan. Hyökkäys ja sen saama julkisuus on muuttanut Lilyä paljon ja saanut hänet vaihtamaan asuinpaikkaa useampaan kertaan. Nyt Lily on piiloutunut pieneen Shakespearen kaupunkiin Arkansasiin. Lily treenaa säännöllisesti salilla ja on useamman vuoden opiskellut vakavissaan karatea itsepuolustukseksi. Hän tienaa elantonsa siivoamalla naapurustonsa koteja ja viihtyy hyvin yksin, läheisiä ihmiskontakteja vältellen. 

 Shakespeare's Landlord -kirjassa Lily näkee yökävelyllään jonkun kuskaavaan jotain isoa Lilyn omilla roskiskärryillä läheiseen puistoon. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että joku halusi eroon ruumiista, jonka Lily heti tunnistaa naapurissaan olevan vuokratalon omistajaksi Pardon Albeeksi. Lily hävittää kaikki häneen viittaavat jäljet ja rauhoittelee omaatuntoaan soittamalla nimettömän vihjeen Albeen talossa asuvalle poliisipäällikkö Claude Friedrichille vihjeen ruumiista. Lily ei kuitenkaan pääse jutusta niin helpolla eroon, koska hän sattuu siivoamaan monien juttuun liittyvien luona. Lisäksi sekä Lilyn kuntosalin omistaja Marshall Sedaka että Claude alkavat osoittaa kiinnostusta Lilyyn.

Shakespeare's Championissa Lily joutuu poikkeuksellisesti avaamaan kuntosali Body Timen ja löytää sieltä painojen alle rusentuneen Del Packardin ruumiin. Aluksi tapaus näyttää onnettomuudelta, mutta muutamat seikat, kuten sammutetut valot ja pyyhityt sormenjäljet viittaavat selkeästi murhaan. Shakespearessa on muitakin selvittämättömiä kuolemia ja myös rotujen väliset suhteet ovat kiristyneet selkeästi. Lily on aiemmin jopa pelastanut yhden tummaihoisen miehen hyökkäykseltä, mutta vähän myöhemmin tämä löytyi kuitenkin kuolleena. Kaikki tuntuu liittyvän jotenkin Shakespearen varakkaimpiin kuuluvan Winthropin perheen ja varsinkin heidän urheiluvälineliikkeeseensä, jossa kuollut Del oli töissä. Lily alkaa myös nähdä Delin seuraajaksi palkattua miestä joka paikassa ja hänessä ei ole kaikki ihan kohdallaan.

Shakespeare's Christmas -tarinassa Lily on menossa kotiin Bartleyhin siskonsa häihin. Hän ei ole juuri viettänyt aikaa perheensä parissa muutettuaan pois pian raiskauksensa jälkeen. Bartley ei kuitenkaan ole sen rauhallisempi kuin Shakespearekaan ja Lily siskonsa kanssa löytää pian paikallisen yksityislääkärin ja tämän hoitajan klinikaltaan murhattuina. Lisäksi Lilyn uusi miesystävä, yksityisetsivä Jack Leeds päätyy myös Bartleyhin, mutta hän on kidnapatun lapsen perässä. Jack on saanut vinkkinä kuvan, jossa on kolme sopivan ikäistä tyttöä ja yksi heistä voisi olla vauvana kidnapattu. Yksi tytöistä on Lilyn siskon sulhasen tytär ja kaksi muutakin ovat tuttuja, joten Lily päättää siivoojana päästä hieman penkomaan paikkoja.

Shakespeare's Trollop -kirjassa Lily löytää siivousreissullaan yhden asiakkaistaan Deedra Deanin metsän keskeltä autostaan alasti ja kuolleena. Deedra on ollut hyvin vapaamielinen seksin suhteen ja miehiä hänellä on ollut paljon, tosin ei ikinä naimisissa olleita. Lily kuitenkin epäilee, että murha on vain lavastettu näyttämään siltä, että yksi Deedran rakastajista olisi ollut asialla ja taustalla olisikin jotain aivan muuta. Deedran tavaroista ei kuitenkaan puutu muuta kuin TV Guide -lehti, käsilaukku ja vara-avain ja Lily siivoojana tuntee hyvin Deedran tavat. Sitten juttu saa uuden käänteen kun joku yrittää polttaa Deedran vanhan sukulaisen taloineen ja selviää, että tämä palaneen talon tontti on hyvin arvokas ja monet hyötyisivät kuolemasta rahallisesti.

Shakespeare's Counselorissa Lily kärsii vieläkin henkisesti raiskauksestaan ja Jack kehottaa menemään raiskauksen uhrien tukiryhmän tapaamisiin. Ryhmän vetäjä Tamsin Lynd vaikuttaa kuitenkin olevan jonkunlainen uhri itsekin. Tamsin saa outoja puheluita ja sitten Lily ja Jack sattuvat paikalle kun Tamsin miehensä kanssa löytää kuolleen oravan oveltaan. Paljon vakavammaksi kaikki muuttuu kun yksi tukiryhmäläisistä löydetään murhattuna heidän kokouspaikaltaan. Jackin ja Lilyn suhde myös muuttuu vakavammaksi vaikka he molemmat paljon kärsineinä arastelevat kumpikin vielä hieman sitoutumista. Tamsin on kuitenkin vetänyt perässään Shakespeareen kuuluisan tosielämän rikoksista kirjoittavan kirjailijan, joka voisi paljastuksillaan pilata myös Lilyn ja Jackin rauhaisan yhteiselämän.

Huh, olipas tässä luettavaa. Mutta oli kyllä ihana taas uppoutua Harrisin kerrontaan ja hänen luomaansa maailmaan. Pidin Lilystä paljon, hän on alussa melko arka varsinkin ihmisten suhteen ja välttelee huomiota ja läheisyytä, mutta fyysisesti taas Lily on erinomaisessa kunnossa ja päihittää miehiä tappeluissa, joihin hän tuntuu aika usein joutuvan. Ulkoisesti Lily vaikuttaa välillä hieman kovapintaiselta ja välinpitämättömältä, mutta se on kuori, jolla Lily suojelee itseään. Vähitellen Lily avautuu enemmän ja saa myös muutaman ystävän paikallisesta lääkäristä ja treenauskaveristaan.

Siivoojana Lilyllä on hyvä pääsy tutkimaan rikospaikkoja ja ihmisten tavaroita ja sitä kautta hän usein sotkeutuukin mukaan juttujen selvittelyihin. Hyvin usein uhrit vaan ovat Lilyn asiakkaita, joten sarjan loppuosassa Lily onkin hieman pulassa rahallisesti, kun hän on menettänyt asiakkaitaan niin paljon, erinäisten syiden takia. Harmi, että näitä ei ole enempää. Pidin Lilyn sarjasta jopa hieman enemmän kuin Harperista aiemmin, joten pitää seuraavaksi tutustua sitten Auroraan.

Sookie-fanit tunnistavat kyllä Harrisin vetävän kirjoitustyylin näistäkin hieman vanhemmista teoksista ja Yhdysvaltojen kuuma etelä pikkukaupunkeineen on tuttu ympäristö. Muutamia hauskoja yhteensattumiakin on mukana, esimerkiksi erästä ruumista kuvataan sanoin "dead as a doornail".

Lily Bard/ Shakespeare sarja:

1. Shakespeare's Landlord (1996)
2. Shakespeare's Champion (1997)
3. Shakespeare's Christmas (1998)
4. Shakespeare's Trollop (2000)
5. Shakespeare's Counselor (2001)

Shakespeare-kirjat Landlord, Champion, Christmas, Trollop ja Counselor sekä jättimäinen Omnibus Adlibriksessä.

Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia

Dracula's Guest and Other Weird Stories
Julkaistu 1914, suomennos 2012
201 sivua.

Irlantilaisen Bram (Abraham) Stokerin kuolemasta tulee huhtikuussa kuluneeksi 100 vuotta ja Tammi muistaa Draculan luojaa kokoelmalla, jonka Stokerin vaimo julkaisi englanniksi pari vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Tarinoista Draculan vieras lienee poistettu osio Dracula-romaanin varhaisversiosta ja muut jutut on julkaistu alunperin aikakauslehdissä Stokerin uran alkupuolella. Dracula julkaistiin vuonna 1897, joten nämä muutkin lienevät 1800-luvun puolelta.

Kirja alkaa suomentaja Inkeri Koskisen esipuheella ja vaikka se kiinnostavaa taustatietoa sisältääkin, niin mielestäni analyysit novelleista olisivat sopineet paremmin loppusanoiksi. Jo kokoelman englanninkielinen nimi kertoo, että tiedossa on outoja tarinoita, mutta mukana oli paljon muutakin, hieman yliluonnollisia elementtejä, kauhua, ripaus romantiikkaa ja goottilaista tyyliä.

Nimikkojuttu Draculan vieras oli romaanin katkelmana erilainen valinta, eikä oikein toiminut omillaan yhtä hyvin kuin kirjan muut tekstit. Minulle se toimi lähinnä Draculan mainoksena ja kävinkin sitten samantien lomalta palattuani hakemassa tuon Stokerin pääteoksen itselleni, sopivasti pokkarialesta.

Eniten pidin ehkä Tuomarin talosta.  Siinä nuori matematiikan opiskelija etsii rauhaisaa paikkaa opiskeluilleen ja muuttaa taloon, jota on vuosia aiemmin asuttanut julma tuomari. Alkuun hän keskittyy taloa valtaavien rottien jahtaamiseen, mutta lopulta hänkin huomaa, että talossa on jotain hyvin outoa tapahtumassa. Fiilis on tässä kuiten muissakin tarinoissa kohdallaan ja Stoker pienillä eleillään nostaa jännitystä ja odotuksia. Squaw oli myös hieno, mutta aika raaka. Tarina oli rakennettu niin, että koko ajan alusta asti mielessä pyöri, että ei kai vaan tässä nyt käy niin huonosti kuin vihjaillaan...

Kasvavan kullan salaisuus ja Abel Behannan paluu ovat omanlaisiaan rakkaustarinoita, kumpikin kolmiodraaman merkeissä, joten onnellista loppua ei ole kaikille tiedossa. Mustalaisennustus on jännäri, jossa kuljetaan vääjäämättä kohti kohtalokasta ennustusta, mutta tarina yllättää omaperäisellä lopullaan, joka saa lukijan virnistelemään. Rottien hautajaiset sijoittuu vuoden 1885 Pariisin syrjäiselle lumpunkerääjien alueelle, jossa turisti joutuu huimaavan takaa-ajon kohteeksi.

Stokerin novelleja oli mukava lukea ja yllätin itseni pitämällä suurimmasta osasta tarinoista. Lueskelin näitä aina muutaman jutun kerrallaan muiden kirjojen väleissä, sillä nämä tarinat vaativat hieman sulattelemista, joten koko kirja ei minulla olisi millään kerralla mennytkään. Stoker osaa hienosti luoda sopivan tunnelman lyhyissäkin jutuissa ja hienot lopetukset huipentavat nämä pienet juonet ja varsinaisesti tekevät nämä tarinat siksi mitä ne ovat. Pidän paljon yllättävistä lopuista ja näissä Stoker on mestarillinen, joten siinä yksi hyvä syy lukea tämä kokoelma. Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia on hyvä ja monipuolinen kokoelma, jossa tarinat ovat luonteeltaan tarpeeksi erilaisia, eli Stoker pääsee aina uudestaan yllättämään seuraavan tarinansa kanssa.

Tarinat: Draculan vieras, Tuomarin talo, Squaw, Kasvavan kullan salaisuus, Mustalaisenennustus, Abel Behannan paluu, Rottien hautajaiset, Uni punaisista käsistä, Crookenin hiekkasärkät.

Bram Stoker Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Morren maailma ja Järjellä ja tunteella ja juttua löytyy myös Hesarista.

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus - Noituri 1

Ostatnie życzenie - Saga o Wiedźminie
Julkaistu 1993, suomennos 2010
333 sivua.

Morren hehkutus alkuvuodesta tästä Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjasta kesäkuun tulevan kolmannen osan julkaisun yhteydessä sai minutkin vihdoin tutustumaan Geraltin seikkailuihin. Olin jättänyt nämä väliin aiemmin, koska ensimmäinen ja toinen osa ovat lyhyitä tarinoita sisältäviä kokoelmia ja novellit eivät koskaan ole olleet suosikkejani. Kesäkuussa julkaistavan kolmannen osan Haltiain verta pitäisi kuitenkin olla jo romaanimuotoinen, joten sekin innosti nyt perehtymään Noiturin maailmaan etukäteen. Sarjaan perustuvaan The Witcher -peliin en ollut törmännyt aikaisemmin.

Geralt Rivialainen on noituri, eli palkkiota vastaan hän hankkiutuu eroon ihmisiä vaivaavista erikoisista olennoista ja hirviöistä. Noiturin maailma muistuttaa keskiaikaista Eurooppaa ja Geralt muiden koulutettujen noiturien tavoin kiertelee paikkakunnalta toiselle etsien työtilaisuuksia ja maksavia asiakkaita. Geraltin maailma on kuitenkin muuttumassa. Myyttiset olennot ovat käymässä yhä harvinaisemmiksi ja sitä myötä myös noiturin ammatti jäänee jossain vaiheessa tarpeettomaksi.

Erikoisia olentoja Sapkowski onkin sitten kehitellyt oikein urakalla ja minulla meni aina jonkun verran aikaa tarinasta näitä opetellessa. Toisaalta kyllä nuo ovat myös Noiturin suuri rikkaus ja Viimeisessä toivomuksessa uutta tarinaa aloittaessa ei voi ikinä tietää mitä edessä oikein on. Hienoa on myös se, että kaikki hirviöt eivät ole pelkästään pahoja ja heitä ei ole tarkoitus vaan tappaa suoraan. Geralt pohtii aina keinot ja tavoitellun lopputuloksen tapauksen mukaan ja yllätyksiäkin on mukana.

Omaksi yllätyksekseni pidin Viimeisestä toivomuksesta erittäin paljon. Geraltin maailma on hyvin kiehtova, täynnä kaikkea odottamatonta ja paljon siitä on vielä hämärän peitossa. Geraltin lisäksi pysyvämpiä hahmoja lienevät hänen hieman hölmö ystävä, trubaduuri Valvatti sekä kiinnostuksen kohde, kaunis ja voimakas velho Yennefer. Sapkowskin henkilöt ovat mukavan rosoisia ja hieman ennalta-arvaamattomia. Kaikki mokailevat hieman omalla tavallaan, mutta heillä on myös omat tähtihetkensä.

Tarinoissa ei kerrota suorin sanoin ihan kaikkea, joten lukijallekin jää hieman pohdittavaa ja tämä saa Geraltin seikkailut jäämään mieleen monia muita kirjoja paremmin. Sapkowskin niukkaan ja lukijalle tilaa jättävään tyyliin pitää alkuun hieman totutella. Minulla ainakin oli alkuun hieman vaikea päästä sisälle Noiturin maailmaan, kun kaikki tuli uutena vastaan, hyvin niukoin tiedoin ja ilman sen kummempia taustaselityksiä. Tekisikin mieli lukea tämä pian uudestaan, mutta taidan silti ottaa seuraavaksi tuon kakkososan Kohtalon miekan. Enemmän kuitenkin odotan tuota kesäkuun kolmososaa, sillä näistä pienistä jutuista ei kovin yhtenäistä kokonaisuutta syntynyt, vaikka Järjen ääni -tarina niitä väleissä yrittikin hieman sitoa yhteen.

Teoksen tarinat: Järjen ääni (tarinoiden väleissä), Noituri (s.7->), Totuuden siemen (s.50), Pienempi paha (s.90), Kysymys hinnasta (s.144), Maailman ääri (s.198) ja Viimeinen toivomus (s.256)

 Noituri-saaga:

• Ostatnie życzenie (1993) - Viimeinen toivomus (2010)
• Miecz przeznaczenia (1992) - Kohtalon miekka (2011)
• Krew elfów (1994) - Haltiain verta (2012)
• Czas pogardy (1995) "Ylenkatseen aika"
• Chrzest ognia (1996) "Tulikaste"
• Wieża Jaskółki (1997) "Pääskysten torni"
• Pani Jeziora (1999) "Järven valtiatar"

Kääntäjä Tapani Kärkkäisen Sapkowski-sivu, josta vielä suomentamattomien jatko-osien nimien käännökset ovat peräisin ja tämä kirja Adlibriksessä.

Viimeistä toivomusta on luettu blogeissa paljon, tässä niistä jotain: Morren maailma, Kirjamielellä, Taikakirjaimet, Katinkan kirjasto, Tuntemattomiin maailmoihin ja Monttu.

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä

Girl in the Mirror
Julkaistu 2011, suomennos 2012
109 sivua.

Cecelia Ahern on kirjailija, josta olen pitkään ollut tietoinen, mutta hänen teoksiaan ei vaan ikinä ole tullut luettua. Nyt tämän pienen, kahden lyhyen tarinan kokoelman myötä tuli hyvä ja nopeasti luettava tilaisuus tutustua Ahernin kirjoitustyyliin.

Ensimmäinen tarina Tyttö peilissä kertoo Lilasta, jonka isoäidin talossa on kaikki peilit peitettynä mustilla kankailla. Lila ei koskaan tule selvittäneeksi syytä tähän omituisuuteen vaan oppii lapsesta sen luonnollisena osana isoäidin luonnetta. Sitten hääpäivänään Lila haluaa katsella itseään peilistä ja uskaltautuu vihdoin poistamaan yhden mustista kankaista.

Tämä juttu oli ihan kohtalainen ja luin sitä mielelläni. Olisin kuitenkin pitänyt enemmän hieman pidemmästä versiosta, nyt noin 50 pikkusivulla kerrottu juoni eteni alkuun sopivasti kun tarinaa pohjustettiin ja mutta sitten loppu meni liiankin vauhdilla. Loppu oli myös aika outo ja en oikein pitänyt siitä. Muutamia kysymyksiä jäi tarinasta myös pyörimään mieleen. Miksi isoäiti halusi pitää peilit salaisuutena? Mikä sai hänen tekemään valintansa siten kuten ne menivät? Juonta en viitsi kommentoida sen enempää (vaikka mieli tekisi), että en spoilaa tarinaa tätä vielä lukemattomille.

Toinen tarina Muistojentekijä kertoo miehestä, joka on tehnyt laitteen, jolla hän voi luoda uusia muistoja ihmisille. Mies palkkaa uuden avustajan Judithin valikoimaan tarkkaan sopivat asiakkaat hänelle ja Judithin tuoman toivon myötä mies antaa itsellekin uuden mahdollisuuden.

Tähän tarinaan en päässyt mukaan ollenkaan ja en oikein tajunnut sen koko ideaa. Koneella kun voi luoda uusia, keksittyjä muistoja, mutta se ei poista vanhoja muistoja eikä tietenkään oikeita tapahtumia. Kiinnostaisi kuulla jonkun muun Muistojentekijän lukeneen ajatuksia tämän jutun suhteen, koska minusta se oli vain hyvin outo.

Pitänee ehkä lukea Ahernilta jotain muutakin vielä kun nämä taitavat olla hieman hänen normaalista tyylistään poikkeavia satuja.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

Cecelia Ahern Wikipediassa ja tämä mini-kirja Adlibriksessä.

Tytöstä peilissä ovat kirjoittaneet myös Lukunurkka, Mari A ja Kirjojen keskellä.