Julkaistu 1914, suomennos 2012
201 sivua.
Irlantilaisen Bram (Abraham) Stokerin kuolemasta tulee huhtikuussa kuluneeksi 100 vuotta ja Tammi muistaa Draculan luojaa kokoelmalla, jonka Stokerin vaimo julkaisi englanniksi pari vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Tarinoista Draculan vieras lienee poistettu osio Dracula-romaanin varhaisversiosta ja muut jutut on julkaistu alunperin aikakauslehdissä Stokerin uran alkupuolella. Dracula julkaistiin vuonna 1897, joten nämä muutkin lienevät 1800-luvun puolelta.
Kirja alkaa suomentaja Inkeri Koskisen esipuheella ja vaikka se kiinnostavaa taustatietoa sisältääkin, niin mielestäni analyysit novelleista olisivat sopineet paremmin loppusanoiksi. Jo kokoelman englanninkielinen nimi kertoo, että tiedossa on outoja tarinoita, mutta mukana oli paljon muutakin, hieman yliluonnollisia elementtejä, kauhua, ripaus romantiikkaa ja goottilaista tyyliä.
Nimikkojuttu Draculan vieras oli romaanin katkelmana erilainen valinta, eikä oikein toiminut omillaan yhtä hyvin kuin kirjan muut tekstit. Minulle se toimi lähinnä Draculan mainoksena ja kävinkin sitten samantien lomalta palattuani hakemassa tuon Stokerin pääteoksen itselleni, sopivasti pokkarialesta.
Eniten pidin ehkä Tuomarin talosta. Siinä nuori matematiikan opiskelija etsii rauhaisaa paikkaa opiskeluilleen ja muuttaa taloon, jota on vuosia aiemmin asuttanut julma tuomari. Alkuun hän keskittyy taloa valtaavien rottien jahtaamiseen, mutta lopulta hänkin huomaa, että talossa on jotain hyvin outoa tapahtumassa. Fiilis on tässä kuiten muissakin tarinoissa kohdallaan ja Stoker pienillä eleillään nostaa jännitystä ja odotuksia. Squaw oli myös hieno, mutta aika raaka. Tarina oli rakennettu niin, että koko ajan alusta asti mielessä pyöri, että ei kai vaan tässä nyt käy niin huonosti kuin vihjaillaan...
Kasvavan kullan salaisuus ja Abel Behannan paluu ovat omanlaisiaan rakkaustarinoita, kumpikin kolmiodraaman merkeissä, joten onnellista loppua ei ole kaikille tiedossa. Mustalaisennustus on jännäri, jossa kuljetaan vääjäämättä kohti kohtalokasta ennustusta, mutta tarina yllättää omaperäisellä lopullaan, joka saa lukijan virnistelemään. Rottien hautajaiset sijoittuu vuoden 1885 Pariisin syrjäiselle lumpunkerääjien alueelle, jossa turisti joutuu huimaavan takaa-ajon kohteeksi.
Stokerin novelleja oli mukava lukea ja yllätin itseni pitämällä suurimmasta osasta tarinoista. Lueskelin näitä aina muutaman jutun kerrallaan muiden kirjojen väleissä, sillä nämä tarinat vaativat hieman sulattelemista, joten koko kirja ei minulla olisi millään kerralla mennytkään. Stoker osaa hienosti luoda sopivan tunnelman lyhyissäkin jutuissa ja hienot lopetukset huipentavat nämä pienet juonet ja varsinaisesti tekevät nämä tarinat siksi mitä ne ovat. Pidän paljon yllättävistä lopuista ja näissä Stoker on mestarillinen, joten siinä yksi hyvä syy lukea tämä kokoelma. Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia on hyvä ja monipuolinen kokoelma, jossa tarinat ovat luonteeltaan tarpeeksi erilaisia, eli Stoker pääsee aina uudestaan yllättämään seuraavan tarinansa kanssa.
Tarinat: Draculan vieras, Tuomarin talo, Squaw, Kasvavan kullan salaisuus, Mustalaisenennustus, Abel Behannan paluu, Rottien hautajaiset, Uni punaisista käsistä, Crookenin hiekkasärkät.
Bram Stoker Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.
Tämän ovat lukeneet myös Morren maailma ja Järjellä ja tunteella ja juttua löytyy myös Hesarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti