sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla - Paljaan taivaan alla 1

Under the Never Sky
Julkaistu  2012, suomennos 2012
362 sivua.

Veronica Rossi on uusi tuttavuus ja esikoiskirjailija (onpas muuten tullut luettua harvinaisen paljon näitä viime aikoina). Blogger-sivuillaan Rossi kertoo olevansa alunperin Brasiliassa syntynyt, mutta asuvansa Kaliforniassa. Paljaan taivaan alla on trilogian avausosa ja kakkonen, alkuperäiseltä nimeltään Through the Ever Night, julkaistaan tammikuussa, joten suomennoksenkin voisi veikata ilmestyvän kevään aikana.

Aria asuu maan päällä umpinaisessa kapselissa nimeltä Haave, jossa kaikki tarvittava tuotetaan itse ja ulkopuolelle ei ole menemistä. Rajoitetun tilan vuoksi aikaa vietetään paljon virtuaalimaailmoissa, joista on tehty mahdollisimman erilaisia ja vanhan maan kaltaisia. Kun olosuhteet ovat näin rajoittavat, niin lasten tekokin suunnitellaan tarkkaan, genetiikkaa myöten. Arialla ei ole isää ja hänen äitinsä on tutkija, joka on lähtenyt toiseen kapseliin Autuuteen, mutta yhteys sinne on katkennut. Saadakseen tietoja Autuudesta tai äidistään Aria koittaa ystävystyä turvallisuuspäällikön pojan Sorenin kanssa. Kaikki menee kuitenkin pahasti pieleen ja Aria päätyy hengenvaaraan ja kapselin ulkopuolelle.

Ulkopuolellakin asuu ihmisyhteisöjä, mutta elämä on hyvin rankkaa ja ruuan hankinta vaikeaa. Eetterimyrskyt ovat jatkuva vaara, ne tuhoavat satoja ja tappavat ihmisiä, mutta sairaudetkin vievät oman osansa väestä. Perry on vuorovetisten yhdyskunnan veriherran Valen veli ja pohtii voisiko haastaa veljensä johtajan paikan. Tilanne muuttuu kun Valen pieni ja sairas poika Talon kaapataan kapselin asukkien toimesta ja Perry syyttää tästä itseään. Hän tapaa Arian ulkopuolella ja he toteavat voivansa auttaa toisiaan tekemällä yhteistyötä, vaikka eivät juuri alkuun toisistaan pidäkään.

Paljaan taivaan alla on dystopia hieman Ally Condien ja Lauren Oliverin tyyliin, mutta parempi sellainen. Nyt kuitenkin avausosassa vain pieni osa ajasta vietetään yhteiskunnassa ja suurin osa tapahtumista on ulkopuolella. Tämä on yllättävän toimiva ratkaisu ja pidin Rossin tarinankerronnasta paljon. Juoni on hyvä ja asetelma aukenee vähitellen ja juttu ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Kuten aiempienkin vastaavien teosten kanssa, niin nytkin jäin hieman kaipailemaan syvempää katsausta itse yhteiskuntaan ja siihen, että miten tähän tilanteeseen on päädytty. Mutta pitää toivoa, että Rossi sivuaisi näitäkin aiheita jonkun verran jatkossa.

Aria on alkuun perinteisen naivi tyttö, joka on hyvin pihalla kaikesta. Ulkopuolella hän kuitenkin alun kommellusten jälkeen alkaa Perryn opastuksella pärjätä paremmin. Hieman oli varsinkin alkuun siinä rajoilla, että alkaako Aria ärsyttämään, mutta kun pitää mielessä, että hän on ensimmäistä kertaa yleensä ulkona, niin hämmennys ja hölmöilyt ovat ymmärrettäviä. Arian kasvaessa ja oppiessa selviytymistaitoja hahmon kiinnostavuus paranee koko ajan. Muutenkin pidin paljon Rossin henkilöistä, nämä ovat värikkäitä ja moniulotteisia ja pahiksillakin on hyvät syyt teoilleen ja käyttäytymiselleen.

Pidin tästä paljon ja luinkin kirjan kerralla läpi, tätä tapausta en olisi malttanut jättää kesken. Juoni jäi sen verran hyvään kohtaan, että innolla odotan jatkoa.

Paljaan taivaan alla:
  1. Under the Never Sky (01/2012) - Paljaan taivaan alla
  2. Through the Ever Night (01/2013)
  3. Into the Still Blue (2014)
Paljaan taivaan alla Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjavinkit, Yöpöydän kirjat, Booklovin', Katinkan kirjasto, Kirja ja kuppi kaakaota, Mustemaailmani ja Lukunurkka.

4 kommenttia:

  1. Pidin kyllä suuresti tästä kirjasta enkä malta odottaa seuraavaa osaa :) Kolmannen kirjan nimi tulee muuten olemaan "Into the Still Blue".

    VastaaPoista
  2. Kiitos tiedosta! Tuo nimi kertookin jonkin verran kolmosen juonesta, tosin oli se odotettavissa muutenkin, että sinne Yhä-sinistä kohti tässä mennään.

    VastaaPoista
  3. Kun kuvailet tätä Condieta ja Oliveria paremmaksi, niin kiinnostus herää! Deliriumista ihan pidin, mutta Condien trilogia on jättänyt vähän kylmäksi jo. Siinä on hienoa kieli ja ideakin, mutta toteutus jotenkin kökkö.

    VastaaPoista
  4. Mulla järjestys näissä on nyt Rossi ykkönen, sitten Oliver ja vikana Condie. Idea on kaikilla hyvä, mutta juuri toteutukseltaan ainakin toistaiseksi Rossi on paras, hän saa parhaiten tarinansa elämään ja saa sen pidettyä kiinnostavana koko ajan. Mutta kaikkia kolmea pitää kyllä vielä lukea eteenpäin :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...