Ryszard Kapuściński: Keisari

Cesarz
Englanniksi: The Emperor: Downfall of an Autocrat
Julkaistu 1978, suomennettu 2006.
Pokkari 2009, 205 sivua.

Maailmanvalloitus jatkuu ja tällä kertaa aiheena on Etiopia ja Haile Selassien hovi. Edellä lukemastani Nälkäpelin kuvitteellisesta totalitaarisesta järjestelmästä siirrytään nyt todelliseen vastineeseen, Etiopian yksinvallan kuvaukseen silminnäkijoiden kertomana. Teksti koostuu haastattelunomaisista pätkistä, joissa nimikirjamilla esiintyvät hallinnon ja palatsin virkailijat kertovat omia kokemuksiaan arkielämästään, byrokratiasta ja valtion toiminnasta Mr Richardille (eli kirjailijalle). Kapuściński itsekin kommentoi tapahtumia väleissä, kursiivilla erotettuna.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Alussa perehdytään hovielämään ja päiväjärjestykseen. Tunnelma on melko naivi ja kommentoijat kertovat kuinka tärkeää on, että keisari henkilökohtaisesti päättää ja tietää kaikesta, eikä kukaan riko lojaalisuuden periaatteita vastaan yrittämällä hoitaa jotain itse. Päivä alkaa aina ilmiantotunnilla, jolloin käydään henkilökohtaisesti kertomassa keisarille muiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Kaikki tapahtuu suullisesti, sillä keisari ei kirjoita tai lue, vaikka onkin lukutaitoinen. Hänellä on oma kynäasioidenministeriö, jonka virkailijat kirjaavat ylös puheet ja päätökset. Tätä seuraa nimitystunti, jolloin keisari palkitsee ja ylentää, mutta myös rankaisee, alentaa ja erottaa oman mielensä mukaan, yrittäen pitää tasapainoa eri ryhmittymien välillä.

Nimitystunnin jälkeen vuorossa on rahavaraintunti, jolloin hierarkian yläpäässä olevat pääsevät esittämään raha-anomuksensa keisarille. Keisari tekee päätöksensä, mutta maksaminen on varainhoitajan vastuulla ja hänen tehtävänsä on pitää kukkaron nyörit tiukoilla, joten anojat saavat monesti yllättyä ikävästi avatessaan saamansa kuorensa. Samalla lailla päätöksissään keisari on monesti moniselitteinen ja vaikeaselkoinen ja on kynäasioidenministerin vastuulla kirjata päätös ymmärrettävästi. Virkanimikkeitä ja rooleja on joka lähtöön, kuten koiranpissan pyyhkijä, (jalka-)tyynypalvelija ja seremoniavirkamies, jonka ainoa tehtävä on kumartaa keisarille merkiksi kun suunniteltu aikavaraus on käytetty ja on aika siirtyä eteenpäin.

Toinen osa kirjasta selventää hovin keskenäistä kilpailua ja Etiopiassa koetaan myös vallankaappausyritys. Ongelmia nousee esimerkiksi siitä, että keisari on hyvää hyvyyttään lähettänyt merkkihenkilöiden jälkikasvua ulkomaille opiskelemaan ja palattuaan nämä nuoret alkavat ajatella. Hallinnolle tämä on petos, vain keisari ajattelee itse ja muut toteuttavat näitä käskyjä. Kolmas osa kertoo siitä, miten kaikki lopulta luhistuu, nälänhätä tulee julkiseksi ja hallitsijoiden haalimat mittavat omaisuudet paljastuvat.

Tämä oli yllättävän hieno kirja. Kapuścińskin hovin virkailijoille antama ääni on kiehtovaa luettavaa. He kaikki suhtautuvat keisariinsa kuin jumalaan, joka on aina oikeassa ja kaiken arvostelun yläpuolella. Tuntuukin uskomattomalta, että nämä tapahtumat kuvaavat 1900-lukua, enemmän hovin elämä sopisi keskiajalle. Hovi itsessään on kaiken keskus ja kaikkein tärkein. Ulkopuolisilla tapahtumilla ei juuri ole merkitystä niin kauan kun ne eivät vaikuta hoviin. Hovista ei myöskään voi lähteä, koska silloin helposti menettää vaivalla saavutetun asemansa. Hieman kirjassa pohditaan myös sitä, että tiesiko Haile Selassie itse maansa tilaa ja nälänhädän laajuutta ja tämän luettuani on kyllä helppo ymmärtää miksi, jos ei tiennyt.

Haile Selassie Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän on lukenut myös Nipvet ja Hesarilta ja Kiiltomadostakin löytyy arvio.
Suomentaja Tapani Kärkkäinen kirjoittaa Ryszard Kapuścińskista.