sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Paul Johnston: Kuolemanleikki - Matt Wells 2

The Soul Collector
Julkaistu 2009, suomennos 2009
443 sivua.

Suomenkielistä kantta ei taas löytynyt, joten pitää käyttää kuvana tätä englanninkielistä versiota, joka ei tällä kertaa muistuta ollenkaan kotimaista vihreää kantta. Kuolemanleikki jatkaa tarinaa siitä, mihin Tappolistassa päädyttiin, joten tuo sarjan ensimmäinen teos on hyvä lukea ensin.

Tappolistan tapahtumista on kulunut 2 vuotta ja Matt Wells on saanut menestystä tositapahtumiin perustuvalla teoksellaan, nimeltään Tappolista. Hän myös seurustelee etsivä Karen Oatenin kanssa, joka auttoi selvittämään edellisen tarinan rikokset. Itse pääpahis Valkoinen paholainen jäi kiinni, mutta hänen apulaisensa pakeni Tappolistan lopuksi, joten Matt on käyttänyt kuluneet 2 vuotta valmistautuakseen mahdollisimman hyvin tämän apulaisen uuteen kohtaamiseen. Matt on varma vanhojen tapahtumien pohjalta, että uusi kohtaaminen on tulossa ja apulainen haluaa edelleen kostaa ja epäilykset osoittautuvat nyt todeksi.

Taattuun Johnstonin tyyliin raakoja kuolemia alkaa kertyä taas paljon. Uhrien joukossa on kirjailija, turkkilais- ja kurdirikollisliigojen jäseniä ja Mattin läheinen ystävä ja poliiseillakin on täysi tekeminen pohtiessa, että liittyvätkö nämä erilliset tapahtumat jotenkin yhteen. Matt saa taas Tappolistan hengessä selvitettäväkseen arvoituksia, jotka ratkaisemalla hän voi estää seuraavan kuoleman. Välillä piipahdetaan myös salaseuran palvontamenoissa, joten vauhtia riittää. Tätä kirjaa pitäisikin lukea kunnolla ajatuksella, että pysyvät kaikki henkilöt ja tapahtumat järjestyksessä päässä. Muutaman kerran tuli tunne, että nyt ei oikein muista enää, että kenestä on kyse ja pitäisi palata jotain sivuja taaksepäin - hieman huolimaton lukija kun olen.

En edelleenkään innostunut Matt Wellsistä yhtä paljon kuin Johnstonin aiemmasta sankarista Alex Mavrosista, mutta tämän sarjan kolmas osa Paholaisen pergamentit odottaa jo lukuvuoroaan hyllyssä (yli 50 lukemattoman kirjan joukossa - sitä pidemmälle en halunnut laskea!). Jotenkin Matt (vaikka ihan menestyvä nyt tässä osassa onkin) ei herätä sympatioitani vieläkään. Aiempi teoriani siitä, että tämä kylmäksi jättävä suhtautuminen johtui osittain siitä, että päähenkilö oli hieman surkea tapaus ei nyt taidakaan pitää paikkaansa. Hyvin Johnston kuitenkin kirjoittaa ja tuntuu tekevän taustatutkimuksensa huolella asiasta kuin asiasta, joten ei liene syy sielläkään.

Ihan hyviä kirjoja nämä kyllä ovat, tuntuvat vaan vaativan lukijalta hieman enemmän tarkkaavaisuutta kuin mitä minusta nyt tässä mielentilassa saa irti. Suosittelen, jos miehinen rikostarina kiinnostaa, tässä ainakin riittää toimintaa, murhia ja henkilöhahmoja. Romantiikkaa tai ihmissuhteita ei näissä juuri käsitellä vaikka Harlequinin kirjoja ovatkin :)

Matt Wells -kirjat:
Kuolemanleikki englanniksi Adlibriksessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...