Pokkari 2007, 198 sivua (+ näyte kirjasta An Ice Cold Grave)
Charlaine Harrisin tuotannon lukeminen läpi on minulla loppusuoralla ja tällä kertaa vuorossa oli Harrisin uran toinen romaani, A Secret Rage vuodelta 1984.
A Secret rage lähtee liikkeelle New Yorkista, jossa 27-vuotias päähenkilö Nickie Callahan on tehnyt menestyksekkäästi töitä mallina. Nyt kuitenkin mallimaailman kiinnostus on suuntautunut muualle ja Nickiestä ei olla enää kiinnostuneita. Hän päättääkin palata kotimaisemiin ja muuttaa asumaan ystävänsä Mimin luokse tämän perimään isoon taloon Knollsiin Tennesseehen. Nickie haluaa myös saattaa keskeytyneet opintonsa loppuun paikallisessa korkeakoulussa, joka on alunperin Mimin perheen perustama.
Knolls ei kuitenkaan ole aivan sellainen rauhallinen ja kotoisa pikkukaupunki kuin Nickie muistelee. Nickien koulun eräs opiskelijatyttö on vasta raiskattu raa'asti ja pian tapahtuu toinenkin vastaava hyökkäys. Alkuun Nickie on muiden kaupunkilaisten tavoin kiinnostunut ja utelias näistä väkivaltarikoksista, mutta kun uhrit ovat Nickien lähipiiristä, niin hän haluaa itse selvittää kuka kaiken takana on. Romantiikkaa kuvioihin tuo Mimin veli Cully, johon Nickie oli nuorempana hyvin ihastunut ja joka on myös palannut kotikaupunkiinsa.
Hieman etukäteen mietitytti, että minkälaisia nämä Harrisin varhaiset teokset oikein ovat ja varsinkin se, että ovatko tekstit hyvinkin 80-lukulaisia. Olin kuitenkin Aurora-kirjatkin jo lukenut ja niissä ei juuri huomannut ajan kulumista muuta kuin joistain teknisistä asioista, kuten matkapuhelinten ja tietokoneiden puuttumisesta. A Secret Rage oli taas oikein hyvä kirja Harrisilta, ei parhaimmistoa, mutta ihan hyvin omaankin hyllyyni voisin tämän ottaa. Harrisin kirjoitustyyli on jo tässä kohdallaan, cozy mystery -tyyliin pikkukaupunkielämää ja Nickien vaiheita seurataan tarkkaan, lisänä tuo raiskaussarjan selvittely. Huumoria ei tekstissä kuitenkaan vielä ole mukana ollenkaan Sookie-sarjan malliin.
Harris itsekin on ollut raiskauksen uhri, joten se näkökulma sai lukemaan tätä kirjaa hieman erilaisella fiiliksellä. Mukana on yksi hyvin tarkka kuvaus raiskauksesta, rikoksen jälkeistä trauman käsittelyä ja uhrin selviämistarinaa. Näiden suhteen tietysti mietitytti aina, että kuinka paljon mukana on Harrisin omia kokemuksia ja asian käsittelyä. Harris myös jatkaa tätä teemaa Lily Bard -kirjoissa, mutta hieman erilaisella otteella. Omista kokemuksistaan johtuen A Secret Rage on paljon muuta Harrisin tuotantoa vakavampi ja keskittyy tärkeään aiheeseen. Vaikka kirja on hyvin lyhyt ja juoni hyvä niin silti minulta meni tämän parissa useampi päivä. Tuntui, että tätä oli parempi lukea pieni pätkä kerrallaan, vakava ote teki kerronnasta hieman raskasta ja tavanomaista tylsempää. A Secret Rage kuitenkin auttoi Harrisia itseään ja varmaan muitakin selviämään kokemuksistaan, joten hieno kirja kaikenkaikkiaan.
Charlaine Harris
- Sweet and Deadly (1981)
- A Secret Rage (1984)
- Aurora Teagarden -sarja (8 kirjaa, 1990-2003)
- Lily Bard/ Shakespeare -sarja (5 kirjaa, 1996-2001)
- Sookie Stackhouse -sarja (13 kirjaa, 2001-2013)
- Harper Connelly -sarja (4 kirjaa, 2005-2009)
Tämä kirja Adlibriksessä.
Hienoa, että sinun blogistasi saa lukea näistä itselleni vähän tuntemattomiksi jääneistä Harrisin kirjoista! Mikä olisi mielestäsi paremmuusjärjestys Harrisin sarjoille? Tai minkälaista lukujärjestystä suosittelisit nyt omien lukukokemustesi perusteella?
VastaaPoistaItse olen vasta Sookie-sarjaa lukemassa, mutta kovasti kiinnostaisi tutustua näihin muihinkin. :)
Hmm, lukujärjestyksellä en usko olevan niin väliä näissä. Itse aloitin myös Sookien parissa ja siitä sitten etenin muissa sarjoissa uusimmasta vanhempaan päin.
VastaaPoistaHarper-kirjoissa Harrisin idea on hyvä, mutta hän ei sitä juttua saa ihan parhaalla tavalla toimimaan ja kirjat menevät hyvin saman kaavan mukaan ja käyvät hieman tylsiksi.
Lilystä taas pidin tosi paljon, muuten setup on tyypillinen cozy mystery, mutta Lily kuntoilee ja tappelee vastaan ja on siten hyvin piristävä sankaritar. Aurora-sarja on hyvin samantapainen kuin Lily, mutta ilman väkivaltaista menneisyyttä ja Aurora on paljon passiivisempi. Tässä ehkä jos olisi lukenut Aurorat ennen Lilyjä, niistä olisi voinut pitää enemmän.
Minun suosikkijärjestykseni taitaa siis mennä näin: Sookie, Lily, Harper, Aurora. (Yksityisetsivä Lily miehensä kanssa piipahtaa myös Sookie-kirjoissa)
Aina varma valinta on kirjoitusjärjestys, siinä ehkä huomaa kirjailijan kehityksen, ja kuinka hän vähitellen tuo tietynlaisia teemoja enemmän mukaan.
Olen unohtanut vastata tähän, että suuri kiitos vastauksestasi! Jään miettimään lukujärjestystä vinkkiesi pohjalta! :)
VastaaPoista