2011, suomennos 2011
442 sivua.
Maggie Stiefvaterin ihmissusi-trilogian toisesta osasta Häivähdyksestä jäi sen verran hyvä fiilis, että teki mieli lukea tarina loppuun Ikuisuuden muodossa nyt samantien.
Grace on nyt susi, eikä hallitse muodonmuutoksiaan vielä kovin hyvin. Hän myös normaalin suden tavoin unohtaa ihmisyytensä suden muodossa, ja ihmiseksi palatessaan hän saattaakin olla missä vaan. Samista ei Mercy Fallsissa juuri pidetä, koska Gracenkin on kateissa ja Sam tuttuineen on hyvä epäilty. Sam ja Cole kämppiksinä ovat antaneet kaiken mennä hieman rempalleen, mutta Cole on kuitenkin jatkanut tutkimuksiaan muodonmuutoksen aiheuttajasta.
Colen suhde Isabeliin ei etene ihan sujuvasti, vaan kahnauksia riittää. Isabelin isä kuitenkin aiheuttaa pahimmat ongelmat, kun taas löytyy suden tappama nuori. Hän haluaa tapattaa kaikki alueen sudet lisäkuolemien estämiseksi ja saakin kannatusta hankkeelle. Susien ystävät arvaavat kyllä kuka uudenkin surman takana on, mutta siitä ei juuri apua ole vaan Samin joukkoineen pitääkin nyt keksiä joku keino pelastaa laumansa massamurhalta.
Tällä kertaa kerronta tuntui sujuvalta ja aiempien osien ongelma lyhyiden kappaleiden ja jatkuvien kertojanvaihdoksien kanssa ei nyt vaivannut. Siirtymät olivat loogisia ja tarina eteni hyvin neljän päähenkilön välillä. Ikuisuudessa päästään myös vihdoin paremmin susien matkaan Gracen mukana ja tämä monipuolisti tarinaa mukavasti. Samin ja Gracen suhde ei nyt enää oikein jaksanut kiinnostaa, ehkä kirjailijallakaan ei ollut enää tähän uutta annettavaa tai syvennettävää. Colen ja Isabelin tapaus taas on hauskalla tavalla hankala, joten siinä riittää edelleen seurattavaa.
Kirja alkaa pätkällä Shelbyn näkökulmasta, joten odotin hänestäkin nousevan yksi merkittävä hahmo. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Shelby ei tainnut uudelleen päästäkään ääneen. Shelby kun on alusta asti ollut susilauman pahis, niin mielestäni juoni olisi vaatinut hieman Shelbyn hahmon syventämistä. Nyt hänen tekemisensä eivät olleet mitenkään ymmärrettävissä. Toinen alkuun vahvemassa osassa ollut oli Olivia, joka on Shelbyn tavoin lähes kokonaan jätetty pois jatko-osista. Olinkin jo melkein unohtanut koko tytön.
Ikuisuus on aika pitkä ja juoni kulkee eteenpäin melko hitaasti, kunnes päästään loppuun. Sitten tapahtuukin ja kunnolla ja tarina loppuu aika yllättäen siten, että osa loppuratkaisusta jää avoimeksi. Stiefvater on ilmeisesti halunnut jättää lukijalle pohdittavaa, mutta muuten hitaaseen, runolliseen ja pikkutarkkaan etenemiseen tuo vauhdikas ja osittain avonainen loppu ei oikein sopinut. Ihan kiva sarja, mutta ei nouse suosikiksi minulla.
Wolves of Mercy Falls - Väristys:
- Shiver (2009)- Väristys (2010)
- Linger (2010) - Häivähdys (2011)
- Forever (2011) - Ikuisuus (2011)
Lisää Ikuisuutta: Kirjamielellä, Le Masque Rouge, Kirjavinkit, Booklovin', Le petite lectrice, Yöpöydän kirjat, Vinttikamarissa, Sky's the limit, Remember When ja Jossun lukupäiväkirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti