Julkaistu 2002, suomennos 2008
Pokkari 2011, 370 sivua
Kirjaflirttiä-kertoja ja päähenkilö Cathy on opiskeluaikoina saanut tiiviin ystäväporukan ja he ovat läheisiä vielä kolmekymppisinäkin. Yksi porukasta, itsevarma ja kaunis Portia, on tiputettu matkan varrella pois luottamuspulan vuoksi. Cathy on edelleen sinkku, kuten on myös Si, joka on homo. Josh taas on mennyt naimisiin Lucyn kanssa ja siten Lucysta on tullut osa porukkaa. Nämä neljä viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat tiivis ystäväporukka.
Lucy houkutelee Cathyn jättämään työnsä ja toteuttamaan unelmansa ja perustamaan heidän yhteisen kahvila-kirjakaupan. Oma yritys vaatii paljon aikaa ja tuntuu vaikuttavan Lucyn ja Joshin avioliittoon. Sitten paluun tekee myös vanha tuttu Portia, joka alkaa taas osoittaa kiinnostusta Joshia kohtaan. Kuvioita sotkee myös Lucyn ja Joshin kaunis au-pair -tyttö ja Cathy ja Si ovat varmoja, että Josh pettää Lucyä jommankumman kanssa. Cathy itse on ihastunut kiinteistönvälittäjään, jonka kanssa yrityksen tila-asiat hoidettiin, mutta muita kiireitä tuntuu olevan niin paljon, että miehelle ei tunnu jäävän aikaa. Kaiken lisäksi hyvä ystävä sairastuu vakavasti.
Jane Green on yksi chick litin suurista nimistä, mutta ainakaan tämän esimerkin pohjalta hänen tekstinsä eivät ole yhtä kevyitä ja hauskoja kuin joidenkin muiden. Kirjaflirttiä ei saa nauramaan ääneen vaan ote on hieman vakavampi. Green käsittelee suhteita ja ystävyyttä, varsinkin kasvutarinan näkökulmasta, siitä kuinka asiat muuttuvat opiskeluajoista kolmekymppisten elämään. Kirjan loppupuolen iso teema on ystävän vakava sairastuminen ja siihen suhtautuminen. Cathyn suhde kiinteistönvälittäjä/taiteilija Jamesin kanssa on selkeässä sivuosassa tässä tarinassa ja ei kovin paljoa aikaa saa.
Kirjaflittiä on erilainen, mutta vetävä ja mukaansa vievä romaani. Päähenkilönä ovat kertojan lisäksi vahvasti tämän lähimmät ystävät ja romantiikka on aika pienessä osassa, joten odotukset on hyvä olla kohdillaan. Takakannen kuvaus antaa hieman turhan perus-chick lit käsityksen sisällöstä, kun mitään hauskaa kohellusta ei tämä teos sisällä. Pidin paljon esimerkiksi Greenin kuvauksesta kirjakaupan perustamisesta, yrittäjäksi ryhtyminen näytettiin kovana työnä ja oman vapauden vastineeksi vaatimukset vapaa-ajan puolelle rasittavat molempia uusia yrittäjiä.
Jane Green:
- Jemima J: A Novel About Ugly Ducklings and Swans (2000) - Netti@deitti (2000)
- Mr. Maybe (2001) - Avioliittoallergia (2001)
- Bookends (2002) - Kirjaflirttiä (2008)
- Babyville (2003) - Vauvakuume (2003)
- Straight Talking (2003)
- Spellbound (aka To Have and To Hold) (2004) - Vieraissa vuoteissa (2004)
- The Other Woman (2005) - Anoppiahdistus (2005)
- This Christmas (2005)
- Life Swap (aka Swapping Lives) (2006) - Roolit vaihtoon (2006)
- Second Chance (2007)
- The Beach House (2008) - Hiekkalinnoja (2009)
- Girl Friday (aka Dune Road) (2009) - Kuviot uusiksi (2011)
- The Love Verb (aka Promises to Keep) (2010) - Vuosi maalla (2012)
- The Patchwork Marriage (aka Another Piece of my Heart) (2012)
Jane Green Wikipediassa ja Kirjaflirttiä Adlibriksessä.
Lisää Kirjaflirttiä: Narseskan kirjanurkkaus, Rivien välistä, Kiikin kirjablogi, Humisevalla harjulla ja Lumikin luetut.
Jopa minunlaiseni scifin ja fantasian suurkuluttaja on Greenen teoksia lukenut. Avioliittoallergian luin 2009 kesällä ja hyllyssä löytyy omana myös Netti@deitti, jota en viime kesän Euroopan reissulla ehtinyt lukemaan. Tämän postauksen teos kuuluu "kirjoja kirjoista"-lukulistalleni.
VastaaPoistaMinäkin muistelen ainakin tuon Netti@deitin lukeneeni joskus, hassu nimi taisi ainoana siitä jäädä mieleen :) Tässä teoksessa ei kauheasti kirjoja lueta, mutta ehkä aihetta juuri sen verran sivutaan, että sopii tuon kirjoja kirjoista -otsikon alle.
VastaaPoistaOlen lukenut Greenen Hiekkalinnoja, ja ainakin sen perusteella ihmettelen kovasti, miksi Green on niin suosittu; minusta se oli puuduttava teos. Voisikohan olla, että alkupään teokset ovat parempia, kuka tietää...
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut pari Greenin teosta (mm. netti@deitti ja avioliittoallergia)ja mietin myös miksi ne ovat niin puuduttavia, vaikka chick lit on yleensä viihdyttävää ja hauskaa. Muistan tätäkin joskus aloitelleeni, mutta jäi auttamattomasti kesken. Green ei vain tunnu iskevän minuun... :)
VastaaPoistaGreenin kirjoitustyyli on tosiaan aika erilainen ja sanoisin jopa aika epä-chick lit-mäinen. Jos odotuksena on jotain Sophie Kinsellan, Helen Fieldingin tai Lauren Weisbergerin tyylistä, niin hyvin voi olla pettymys edessä. Minulla taisi olla sopiva lukufiilis tälläistä vakavampaa viihdekirjaa varten nyt :)
VastaaPoista