Julkaistu 2011, suomennos 2012
385 sivua.
Bazar on yksi suosikkikustantamoistani, mutta silti aioin alkuun jättää tämän uutuuden väliin - kaikkeen kun ei aika vaan riitä ja tiivistelmä vaikutti hieman pitkäveteiseltä. Lisäksi muistissa ovat hyvin useampia aihetta sivuavia leffoja, kuten Memento ja Päiväni murmelina, joten epäilytti hieman, että mitä uutta aiheesta on tuotavissa esiin. Mutta muutaman hyvin positiivisen blogiarvion jälkeen totesin, että pitää sittenkin tutustua tähän S. J. Watsonin esikoiseen. Jonkun aikaa Kun suljen silmäni -kirjaa saikin odotella, varauksia HelMetissä on tällä hetkellä päälle 200:n, joten monet muutkin ovat tästä tapauksesta innostuneet.
Kun suljen silmäni kertoo muistinsa menettäneen Christinen tutustumisesta itseensä ja elämäänsä. Onnettomuuden seurauksena nelikymppinen Christine unohtaa aina syvän yöunen aikana edelliset tapahtumat ja herää parikymppisen muistoineen. Joka aamu vieras mies vieressä kertoo olevansa hänen aviomiehensä Ben ja perehdyttää Christineä tarpeellisilta osin tämän elämästä. Christinen elämä muuttuu ja saa enemmän sisältöä kun tohtori Nash kiinnostuu hänen tapauksestaan. Nashin pyynnöstä Christine alkaa pitää päiväkirjaa, johon hän kirjaa oppimiaan ja hänelle kerrottuja asioita. Päiväkirjan avulla Christine alkaa itse päästä paremmin kärryille siitä, mitä hänen elämässään on tapahtunut ja osaa myös kyseenalaistaa hänelle kerrottuja totuuksia. Varsinkin Christine haluaa selvittää, että mikä olikaan se onnettomuus, jossa hän menetti muistinsa - ja oliko se onnettomuus lainkaan.
S. J. Watsonia esikoiskirjailijaksi uskoisi, niin hienosti ja huolella tämä kirja on tehty. Pelkäsin hieman tekstin käyvän tylsäksi, koska Christine tavallaan elää aina yhtä ja samaa päivää uudelleen ja uudelleen, mutta päiväkirjan avulla tekstissä keskitytään enemmän niihin uusiin asioihin, joita Christine sinä päivänä oppii ja kirjaa ylös, eikä niinkään samaan joka-aamuiseen ihmettelyyn. Watson osaa myös kuvata hyvin Christinen hämmennystä tilastaan ja kasvavaa omanarvontuntoa, kun tämä haluaa ottaa elämäänsä paremmin hallintaan. Juoni pysyy koko ajan kiinnostavana, vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei mukana juuri olekaan. Juttu pysyy tiiviinä ja henkilögalleria pienenä ja sen ansiosta tämä on kirja, joka tekee mieli lukea yhdeltä istumalta - niin hyvin Christinen tarina vie mukanaan.
Christinen sairaus on todella erikoinen, mutta hienosti ja uskottavasti kuvattu. Iloitsin yhdessä tohtori Nashin kanssa aina kun tuntui siltä, että Christine onnistui itse muistamaan jotain ja muutenkin Watsonin päähenkilö saa kyllä lukijan sympatiat puolelleen. Muista henkilöistä ei sitten niin tiedäkään, Christine joutuu pohtimaan, että kehen hän oikein voi luottaa ja kuka voisi kertoa hänelle totuuden. Juoni etenee päiväkirjan tekstin ja Christinelle tulevien muistojen varassa, mutta aina ei voi olla varma, että mikä on todellinen muisto ja mikä kuvitelmaa tai hänelle kerrottua siloteltua versioita todellisuudesta.
Kun suljen silmäni on huolella mietittyä, hitaasti etenevää psykologista jännitystä, jossa tahti tiivistyy vähitellen kohti hienoa loppuhuipennusta. Tykkäsin ja paljon, tätä kirjaa voi suositella lähes kaikille lukijoille! Ja leffaversiokin on tästä hienosta teoksesta tulossa. Toivottavasti osaavat saada yleisön viihtymään Christinen tarinan parissa näin hyvin valkokankaallakin...
Steven J. Watson Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.
Lisää tästä kirjasta: Helsingin Sanomat, Nenä kirjassa, Kirjavinkit, Kirjava kammari, Järjellä ja tunteella, Rakkaudesta kirjoihin, Annelin lukuvinkit, Luettua ja Sivusta sanoen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti