James Joyce: Dublinilaisia

Dubliners
Julkaistu 1914, suomennos 2012 (Heikki Salojärvi/ Basam Books). Aiempi suomennos 1965 (Pentti Saarikoski/ Tammi).
240 sivua.

Irlantilainen James Joyce kuoli vuonna 1941, joten hänen teostensa tekijänoikeudet vanhenivat vuodenvaihteessa ja siksi uusia painoksia onkin näistä nyt tullut. Basam Books on julkaissut aiemmin tänä vuonna uuden käännöksen Dublinilaisista ja tämän kansikuva on mielestäni todella kaunis. Melkein voisi Dublinissa asuneena hankkia kirjan omaan hyllyyn ihan vaan kannen takia!

Marjis Kirjamielellä-blogista on houkutellut kimppalukijoita Joycen pääteoksen Ulyssesin pariin, mutta minulle miehen ensimmäisessä julkaistussa proosateoksessakin oli ihan tarpeeksi tekemistä. Novellikokoelma Dublinilaisia oli valmistunut jo 1907, mutta teoksen julkaiseminen olikin hyvin vaikeaa ja vei useita vuosia. Ulysseksenkin piti alunperin olla yksi tarina tässä kokoelmassa, mutta se sitten paisui yli novellin mitan.

Sisältö:
Esipuhe/ Jyrki Vainonen: Mielen ja kielen karttoja - James Joycen Dublin (s.7)
Novellit: Sisaret (s.15), Kohtaaminen (s.25), Arabia (s.35), Eveline (s.42), Kilpa-ajojen jälkeen (s.48), Kaksi liehakkoa (s.56), Täysihoitola (s.69), Pieni pilvi (s.78), Vastineet (s.95), Savea (s.108), Surullinen tapaus (s.116), Murattipäivä komitean istuntohuoneessa (s.128), Äiti (s.147), Armo (s.162) ja Kuolleet (s.189).

Novellit kaikki kuvaavat tavallisten ihmisten arkista elämää 1900-luvun alussa. Ensimmäisen tekstin Sisaret luettuani olin ihmeissäni, kun jutussa ei tuntunut olevan mitään kunnollista juonta tai koukkua. Paikallinen pappi on kuollut ja eräässä perheessä vaan keskustellaan siitä - ja mitään ei tapahdu. Tämä oli sen verran hämmentävää, että teki jopa mieli palata alkuun ja lukea novelli uudestaan, että jos minulta meni jotain oleellista ohi juonesta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi eteenpäin ja sama juttu toistui jokaisen tarinan kohdalla tässä kirjassa. Teksteistä puuttuu kaikki oleellinen, mukana ei ole mitään yllättäviä loppuja tai hienoja juonenkäänteitä, nämä ovat vaan yksittäisiä pätkiä tavallisten ihmisten elämästä.

Joyce sai kyllä tuntemaan olon todella tyhmäksi, kun en tajunnut hänen juoniaan ollenkaan. Dublinilaisiinkin olisi siis hyvä saada mukaan jonkunlaisia tulkintaohjeita :) Asiaa kuitenkin auttavat hieman nämä otteet Joycen kommentit Dublinilaisista kustantaja Grant Richardsille:

"Ei ole minun vikani, että kertomuksissani leijuu tuhkapesien ja vanhojen jätteiden löyhkä. Uskon vakavissani, että viivytätte Irlannin sivistymistä, jos estätte irlantilaisia näkemästä itseään kunnolla hienosti kiillottamastani peilistä."

"Tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkielma maani moraalisesta historiasta, ja valitsin tapahtumapaikaksi Dublinin, koska se tuntui olevan lamaantuneisuuden keskus. Olen yrittänyt esitellä ynseälle yleisölle kaupungista neljä näkökulmaa: lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja julkisen elämän. Tämä on tarinoiden järjestys. Olen kirjoittanut teoksen suurimmaksi osaksi tunnollisen ilkeästi..."

Nykyään luettuna on aika uskomatonta, että alunprin tarinoita pidettiin liian rohkeina tai epäsiveellisinä julkaistavaksi. Uskonto on kyllä tarinoissa läsnä ja parisuhteitakin käsitellään, mutta tyyli on hyvin hienovarainen ja Joyce aina tarinan alustuksen jälkeen keskittyy lähinnä tavallisten ihmisten keskusteluihin. Kovin mukavia monetkaan päähenkilöistä eivät ole, mutta Joycen kommentit huomioon ottaen se lienee ollut tarkoituskin. Ymmärrän hyvin nyt mistä Joycen maine vaikeana luettavana tulee, vaikka tämä esimerkki ei olekaan sieltä herran tuotannon pahimmasta päästä. Muutaman kerran kävi niin, että aloin juuri päästä sisälle tarinaan kun se jo loppuikin yllättäen. Parasta Dublinilaisissa oli tuttujen tapahtumapaikkojen bongailu teksteistä :)

Dublinilaisia ei siis ollut ollenkaan minulle sopivaa kirjallisuutta, mutta sainpahan sentään tämän luettua läpi. Aikaa se tosin vei kuukauden verran... Useampaan kertaan nimittäin teki mieli jättää juttu kesken vaikka sivuja on vaan vähän yli 200 ja novellit ovat suhteellisen lyhyitä.

James Joyce ja Dublinilaisia Wikipediassa ja Dublinilaisia Adlibriksessä.