Charlaine Harris: The Aurora Teagarden Omnibus 2

Julkaistu 2011, 712 sivua.

Aurora Teagarden -sarjan neljä viimeistä tarinaa luettuani Charlaine Harrisin kirjoista on jäljellä enää hänen 2 ensimmäistä, yksittäistä romaaniaan 1980-luvulta ja sitten novelleja ja kokoelmia. Aurora (Roe) on nyt kolmekymppinen, varakas osa-aikainen kirjastonhoitaja pienellä kotipaikkakunnallaan Lawrencetonissa Georgiassa, lähellä Atlantaa. Roe on utelias luonteeltaan ja tutkii paikkakunnan murhamysteereitä poliisia paremmalla menestyksellä.

Dead Over Heels lähtee liikkeelle siitä, kun miehen ruumis tiputetaan pienestä lentokoneesta suoraan Aurora Teagardenin takapihalle. Roe sattuu olemaan pihallaan ottamassa aurinkoa ja hänen vuokralaisensa ja henkivartijansa Angel Youngblood ajaa nurmikkoa kun ruumis melkein tippuu tämän päälle. Kuollut mies tunnistetaan paikallisen poliisin etsiväksi Jack Burnsiksi. Jack ei ole ikinä tullut Roen kanssa toimeen ja joku syy pitää olla siihen, että hänet tiputettiin tarkoituksella juuri Roen suurelle pihalle kaupungin rajojen ulkopuolella. Muitakin outoja juttuja tapahtuu, pienempiä ja isompia, isompia ollen ne, kun parin muunkin Roen ja Angelin tutun kimppuun hyökätään.

A Fool and His Honeyn alussa paikallinen polttopuiden toimittaja saa hulluuskohtauksen Roen pihalla ja käy ilmi, että hänet on myrkytetty. Varsinainen pääjuoni kuitenkin käynnistyy siitä, kun Roen miehen Martinin sisarentytär Regina ilmaantuu heidän ovelleen pienen vauvan kanssa. Kukaan ei ole tiennyt Reginan olleen raskaana, mutta Roe ja Martin antavat hänen jäädä luokseen Youngbloodien entiseen asuntoon autotallin yläpuolella. Kauaa ei Regina kivasta asunnosta saa nauttia, koska hän katoaa ja jättää jälkeensä vauvansa, vieraan miehen nukkumassa Roen talossa sekä Reginan aviomiehen Craigin kirveellä murhattuna. Roe ja Martin lähtevät Craigin parhaaksi kaveriksi Roryksi osoittautuneen miehen kanssa tämän kotipaikkakunnalle Corithiin Ohioon selvittämään mitä siellä on oikein tapahtunut.

Last Scene Alive -kirjassa palataan osittain sarjan alkuun ja Real Murders -kirjan juonen pariin, sillä Roen ex, kirjailija Robin Crusoe palaa kaupunkiin. Hänen Real Murdersin tapahtumista kirjoittama tosielämän rikostarinansa on osoittautunut menestykseksi ja nyt siitä tehdään Hollywood-elokuvaa oikealla tapahtumapaikalla Lawrencetonissa. Robin on aiemmin tapaillut elokuvan päätähteä, eli Roeta esittävää Celia Shawta, mutta nyt hän vannoo, että se juttu on ohi ja osoittaa kiinnostusta Roeta kohtaan taas. Roe kun on taas sinkku, niin uusi suhde houkuttelee. Sitten Celia löytyy kuvauspaikalta vaunustaan murhattuna ja yrityksiä näyttää olleen useampia, joten murhaajia voi ollakin nyt liikkeellä useampia.

Poppy Done to Death -nimi viittaa Roen kälypuoleen Poppyyn, josta on tullut sukulainen vain muutamia vuosia aiemmin kun Roen äiti ja Poppyn miehen isä menivät naimisiin. Poppy on pitkän odotuksen jälkeen pääsemässä liittymään paikallisten naisten seuraan Uppity Womeniin ja tähän liittymistilaisuuteen hänen piti matkata yhdessä kälynsä Melindan ja Roen kanssa. Poppy kuitenkin perui tämän kimppakyydin ja jää lopulta ilmaantumatta koko tilaisuuteen, joten Roe ja Melinda menevät katsomaan onko kaikki kunnossa ja löytävät Poppyn murhattuna kotoaan. Poppyn avioliitto on ollut avoin, eli kummallakin puolisolla on ollut muitakin siinä sivussa, joten tutkintansa Roe aloittaa näistä suhteista.

Aurora-kirjat ovat tyyliltään kotoisia mysteereitä, joten sävy on kepeä ja Roen pikkukaupunkielämää seurataan tuttuun Harrisin tyyliin tarkkaan. Roen mukana ajellaan kaupungilla ja käydään mm kaupassa, töissä, asuntoja katselemassa, pestään hiuksia, kokkaillaan ja ollaan mukana kaikissa normaalin päivärytmin vaiheissa. Siinä sivussa Roe aina pohtii myös työn alla olevaa murhatapausta ja ratkoo sitä muiden ihmisten avulla. Roen elämää on kiva seurata ja tapaukset ovat myös ihan hyviä ja kiinnostavia, mutta muutaman ratkaisu jätti hieman toivomisen varaa.

Dead Over Heels oli muuten hyvä, mutta Roen olisi pitänyt keksiä motiivi paljon aiemmin, se oli lukijalle selvä jo pitkään. Syyllinen sitten tuli aikamoisena yllärinä ja ratkaisu ei oikein sopinut kuvioihin, se ei tuntunut uskottavalta. A Fool and His Honeyssä paikanvaihdos välillä Lawrencetonin ulkopuolelle oli kiva, mutta murhatun miehen kaveriin Roryyn tuskastuin monta kertaa ja se tietysti oli Harrisin tarkoituskin. Rory kun ei ollut ihan fiksuin henkilö ja ei vapaaehtoisesti kertonut juuri mitään tapahtumista. Koko juttu olisi voinut selvitä paljon nopeammin, jos Rory olisi ollut avoimempi ja rehellisempi, mutta toisaalta sitten ei ehkä koko sotkua ja hyvää kirjaa olisi syntynytkään :). Mutta tämä oli loppuratkaisultaankin hyvä kokonaisuus ja pidin tästä hieman enemmän kuin edellisestä.

Last Scene Aliven tarina Hollywood-leffan kuvauspaikoilla on myös mukavan erilainen. Harris tuntuu tuntevan nuokin kuviot hyvin ja lopputulos on realistisen oloinen. Mukava oli myös tavata Roen ex Robin taas uudelleen, Real Murderin jälkeen heidän juttunsa tuntuikin jääneen hieman kesken. Murhan ratkaisu oli tällä kertaa taas hieman heikompi, ainakin minun mielestäni. Motiivi oli sen verran erikoinen, että hieman jäin sitä ihmettelemään, mutta ehkä näiden Hollywood-tähtösten murhissa voi olla erilaisia tekijöitä takana. Poppy Done to Deathissa vanhojen muistelu jatkuu siten, että Roen nuori velipuoli tulee vierailulle ja häntä ei kirjoissa olekaan näkynyt sitten avausosan. Roen ja Melindan tutkiessa tapahtumia Poppyn elämästä paljastuu yllättäviä ja hyvin ikäviä puolia, mutta kirjan tyyli ja lähestymistapa pysyy silti kevyenä.

Charlaine Harris on antoi Roen tapailla muutamaa miestä sarjan aikana ennen kuin laittoi tämän menemään naimisiin jonkin verran vanhemman miehen Martinin kanssa. Martin pitäisi Roen mielellään kotona kokonaan, mutta Roe pitää kirjastonhoitajan työstään ja on siksi palannut takaisin osa-aikaiseksi vaikkei rahaa tarvitsekaan. Nyt Harris on joko halunnut viedä Roen elämää eri suuntaan tai muuten vaan kyllästynyt Martiniin, koska mustasukkaisuus ja muut asiat aiheuttavat parisuhteelle ongelmia ja Last Scene Alivessa Roe on taas sinkku. Minusta Martin oli miehenä ihan ok, se että hän oli Vietnamin sodan veteraani vaikutti hieman, koska se sai hänet tuntumaan tosi vanhalta (pitää ottaa huomioon kirjoitusvuosi). Roen existä kirjailija Robin ja poliisi Arthur ovat molemmat mukana myös näissä uudemmissa kirjoissa romanttisella mielellä, mutta minuun eivät kunnolla vedonneet ketkään näistä Roen miehistä. Eli oli aika sama, että kenen kanssa yhteen päädytään.

Aurora Teagarden -sarja

1. Real Murders (1990)
2. A Bone to Pick (1992)
3. Three Bedrooms, One Corpse (1994)
4. The Julius House (1995)
5. Dead Over Heels (1996)
6. A Fool And His Honey (1999)
7. Last Scene Alive (2002)
8. Poppy Done to Death (2003)

Dead Over Heels, A Fool and His Honey, Last Scene Alive and Poppy Done to Death sekä kokoelma Omnibus 2 Adlibriksessä.

Paolo Bacigalupi: The Windup Girl

Julkaistu 2009, 359 sivua.

Scifi-haasteeseen pitää lukea joku robotteja, kyborgeja tai androideja sisältävä teos ja hetken pohtimisen jälkeen löysin kiinnostavan teoksen Paolo Bacigalupilta. Hänen esikoisensa pitkien romaanien puolella, The Windup Girl on myös muun muassa Hugo- ja Nebula-voittaja, joten nekin lupailevat hyvää.

The Windup Girl sijoittuu tulevaisuuden Thaimaaseen, jonnekin 2200-luvulle. Öljy on loppunut ja energiantuotanto on yksi avainaloista. Toinen, vielä tärkeämpi on ruokahuolto. Niin kutsutut kalorifirmat pyörittävät ruokateollisuutta, kehittelevät tauteja sietäviä versioita kasveista ja hedelmistä ja patentoivat keksintönä omaksi omaisuudekseen. Anderson Lake on kalorifirma AgriGenin edustaja Bangkokissa ja peitetyönään hän pyörittää tehdasta, jossa kehitellään teknologiaa, jossa eräänlaisiin jousiin saataisiin talletettua mahdollisimman paljon energia, uuden ajan akkuja siis. Oikeasti Lake kuitenkin on maassa etsiäkseen Thaimaan siemenpankin ja vallatakseen sen firmalleen, koska tauteja vastaan taistelevat firmat tarvitsevat aina lisää uutta materiaalia ja nämä puhtaat siemenet taitavat olla maailman viimeisten joukossa.

Emiko on japanilainen keksintö, windup-tyttö, Uusi Ihminen. Japanissa näitä kehiteltyjä malleja tarvitaan väestön vanhenemisen vuoksi, mutta Emiko on huonoksi onnekseen dumpattu Bangkokiin, jossa hän on jatkuvassa vaarassa. Thaimaalaiset näkevät hänet leluna, joka syö ihmisten tarvitsemaa ruokaa ja häntä käytetäänkin hyväksi seksiklubin erikoisuutena. Lakelta Emiko kuulee, että pohjoisemmassa on alue, jossa windupit elävät vapaina keskenään ja pakoon pääsystä tuleekin Emikoa eteenpäin ajava voima. Laken tehtaan pomo on kiinalainen pakolainen, keltaisen kortin varassa elävä Hock Seng, joka on menettänyt omaisuutensa kiinalaisten kansanmurhaa paetessaan ja juonittelee saadakseen taas arvostusta ja varoja. Lisäksi mukana on Ympäristö- ja Kauppaministeriöiden välinen kiista siitä, että mikä on oikeasti tärkeää ja paljon muuta.

The Windup Girl on monipuolinen teos ja sisältää paljon henkilöitä ja sivujuonteita. Alussa hahmot ovat aika lailla erillään, mutta loppua kohden nämä tarinat nivoutuvat enemmän yhteen. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen pääsin melko kärryille tähän tarinaan, mutta henkilöistä en onnistunut kauheasti kiinnostumaan tai heidän kohtaloistaan välittämään. Tuo ehkä johtuu siitä, että hahmoja on niin paljon, että välillä nimet unohtuivat ja he kaikki jäivät hieman etäisiksi. Henkilöt ovat kaikki rosoisia ja ajavat pääasiassa omaa etuaan, poikkeuksena Emiko, joka on tehty palvelemaan ja miellyttämään ja ei voi siten mennä suunnitteluaan vasten.

Bacigalupin tyyli on hyvä ja suhteellisen helppoa ymmärrettävää, vaikka maailma onkin niin erilainen. Monet uudet jutut, kuten geenimuokatut norsut eli megadontit ja kink-spring -jouset jäivät mietityttämään ja näistä olisi ollut kiva tietää enemmänkin, selkokielellä :) Kokonaisuus on kuitenkin mietitty ja maailmankuva niin hyvin tehty, että tätä oli kiva lukea. Varsinkin tuo tulevaisuudenkuva, missä meren pinta on noussut, ruoka ja energia ovat kriittisimmät hyödykkeet ja amerikkalaiset kalorifirmat päättävät mitä missäkin kasvatetaan ja syödään, on kiinnostava ja pelottava. Ja itseasiassa tuo ei monelta osalta ole edes niin kaukainen ajatus, kannattaa vaikka googlailla juttuja firmasta nimeltä Monsanto, tässä yksi esimerkki.

Bacigalupin tulevaisuuden visio ei siis todellakaan ole sellainen, jossa haluisi asua, mutta hyvän taustan kirjaan siitä saa aikaiseksi. Mieli tekisi lukea jotain muutakin häneltä jossain vaiheessa. En ihastunut, mutta olen silti iloinen, että tuli tämäkin luettua.

Paolo Bacigalupi Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Taikakirjaimet, Sivukirjasto, Kisun kirjablogi ja Kalaksikukko.

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

The Book of Tomorrow
Julkaistu 2009
415 sivua.

Ihmemaan myötä ihastuin Cecelia Ahernin kirjoitustyyliin, joka on hieman romanttinen ja hauska ja sisältää joitain fantasian elementtejä. Chicklittiäkin mukana voisi sanoa olevan ja tällä kertaa jopa hiven goottilaista mysteeriä rauniolinnan myötä.

Mitä huominen tuo tullessaan kertoo 16-vuotiaan Tamara Goowinin tarinan. Tamara on ollut hemmoteltu, varakkaan perheen tytär, joka on perheineen asunut rikkaiden alueella Killineyssä, Dublinin lähistöllä. Perhe on kuitenkin menettänyt rahansa ja Tamara isänsä ja Tamara äiteineen on joutunut muuttamaan enonsa Arthurin ja tämän vaimon Rosaleenin luokse maaseudulle Meathin kreivikunnan alueelle. Arhur ja Rosaleen asuvat ränsistyneen Kilsaneyn linnan portinvartijan talossa ja kuin muita naapureita ei lähistöllä paljoa ole, niin Tamara tylsistyttyään kiinnostuu tutkimaan linnaa.

Kilsaneyn linna vaikuttaa vahvasti Tamaraan ja hän sen myötä kiinnostuu myös Kilsaneyn perheestä, jotka ovat muuttaneet lopullisesti linnasta pois vasta parikymmentä vuotta aiemmin. Lisää viihdykettä tylsyyteen Tamara saa, kun kirjastoauto poikkeaa hänen luonaan, mukana söpö kuski Marcus. Kirjastoautosta Tamara löytää oudon, lukitun kirjan, joka paljastuu tyhjäksi. Kirjan sivuille alkaa kuitenkin ilmestyä Tamaran oma päiväkirjan tekstiä, mutta seuraavalta päivältä aina, joten Tamara saa lukea etukäten päivänsä tapahtumista ja saa mahdollisuuden muuttaa niitä. Samalla paljastuu, että Tamaran omassa perheessä on jotain outoa tekeillä, äidin apaattisuus ja pelkkä sängyssä makaaminen ei ole normaalia ja kaikki liittyy jotenkin Kilsaneyn linnan lopulliseen tuhoon.

Mitä huominen tuo tullessaan oli taas oikein hieno teos Cecelia Ahernilta ja tämän parissa oli kiva viettää aikaa. Minä-muotoinen kertojaääni Tamara on hauska ja itseironinen hahmo, vaikka hän on hemmoteltu, niin pudotus rankkaan todellisuuteen on ollut kova ja se on saanut Tamaran pohtimaan itseään perusteelisesti. Tamara kaipaa huomiota ja rakkautta perheeltään, mutta kun se ei onnistu, niin hän käyttäytyy välillä aika stereotyyppisen teinin tavoin, mutta se sopii hyvin tarinaan ja opin pitämään Tamarasta nopeasti.

Kilsaneyn linnan mysteeri avautuu aika hitaasti, mutta juoni on hyvä kiehtoo alusta asti. Selvää on pitkään, että Tamaraa pidetään vielä lapsena eikä hänelle haluta kertoa juuri mitään, vaikka kaikki muut tietävät asioista ainakin jonkun verran enemmän. Joten Tamara lähinnä itse haluaa selvittää, että mitä häneltä salaillaan, vaikka loppupaljastus onkin sitten kuitenkin isompi juttu. Alun hyvin hitaan editystymisen jälkeen tarina saa vauhtia huomattavasti päiväkirjan löytymisen myötä ja loppu oli jo melkein liiankin vauhdikas.

Kirjan parasta antia oli tuo tulevaisuudesta kertova päiväkirja, joka kuitenkin ensiintyy nimestä huolimatta mukana turhan vähän, kun se tulee kunnolla mukaankin vasta noin sivun 150 paikkeilla. Minulle kun juoni on tärkeämpi kuin vahvat henkilöt, niin tämä kirja sopi hyvin, mutta kovin ikimuistoisia eivät Ahernin hahmot ole.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

Mitä huominen tuo tullessaan Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Humisevalla harjulla, Yöpöydän kirjat, Kirjakammari, Le Masque Rouge, Sivujen viemää ja Vinttikamarissa.

Karin Slaughter: Riistetyt - Grant County 2

Kisscut
Julkaistu 2002, suomennos 2004
375 sivua.

Karin Slaughterin Grant County -sarjan toisessa osassa palataan Heartsdalen pikkukaupunkiin muutama kuukausi Sokaistun tapahtumien jälkeen.

Patologi ja lastenlääkäri Sara Linton on rullaluistinradalla treffeillä exänsä, poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverin kanssa. Sara löytää vessasta runsaasti verta ja vauvan ruumiin 13-vuotiaan Jennyn ja jonkun muun jäljiltä. Pihalla Jenny vetää aseen esiin ja uhkaa ampua koulukaverinsa Markin. Jeffrey on lopulta pakotettu ampumaan Jenny. Jennyn ruumiinavauksessa näkyy jälkiä vaikeasta elämästä ja väkivaltaisesta raiskauksesta, mutta lasta Jenny ei ole synnyttänyt.

Jeffrey potee tunnontuskia jouduttuaan tappamaan lapsen ja Sara taas ihmettelee, että näiden lasten lääkärinä ei ole huomannut mitään outoa. Lena taas toipuu vielä Sokaistun kokemuksistaan, eikä tälläinen juttu tee hänelle hyvää, joten Lena pohtii uraansa poliisina ja mielessä käy jopa itsetuhoisia ajatuksia. He yhdessä yrittävät selvittää mitä Jennyn ja Markin välillä oikein on tapahtunut ja kuka kuolleen vauvan äiti on, mutta tapaus onkin hyvin mutkikas. Tutkimusta ei helpota se, että kaupungissa näyttää tapahtuneen kauheita jo pidemmän aikaa ja useammat ihmiset yrittävät peitellä ja salata asioita. Kun toinen teinityttö siepataan, saa tutkinta lisää kiireellisyyttä.

Riistetyt etenee perinteisen jännärin tyyliin, mutta tällä kertaa aihe paljastuu erityisen rankaksi, tosin siitä ei juuri tarvitse tietää etukäteen. Hahmot ja palikat ovat paikalla melko hyvin jo alkuun, mutta kaikki peittelevät tapahtumia omalta osaltaan, joten Jeffereyllä ja Saralla kestää pitkään päästä kunnolla liikkeelle tutkimuksissaan. Juoni oli jo jossain vaiheessa lähellä kyllästyttää, kun kukaan ei puhu asioista suoraan, mutta Slaughter osaa kyllä pitää tarinan kuosissa ja lopulta sitten tämä saikin vaan lukemaan vauhdilla eteenpäin. Tätä kirjaa en sitten malttanut jättää kesken vaan lukaisin tämän yhdessä illassa.

Slaughterilla on mukana taas sivujuonena Saran ja Jeffreyn suhde ja sen eteneminen ja sitä on ihan mukava seurata. Mutta sitten Lena ei henkilönä ole niin mukava ja vaikka hän onkin mukava piristys porukkaan, niin Lenan hahmoon keskittyvistä pätkistä ja hänen kotioloistaan en juuri välitä ja niitä ei oikein jaksa lukea. Erityismaininta pitää antaa siitä, että Slaughter jakaa tekstinsä viikonpäiviin, tarina alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjataihin, plus lopun epilogi on sitten vielä viikon päästä sunnuntaina. Minulle nämä tapahtumien ajat ja paikat kun ovat aina tärkeitä, niin tämä jaksotus helpottaa kokonaisuuden hahmottamista.

Hyvä jännäri, ei heikkohermoisille :) Karmaiseva juoni jäi pyörimään mieleen joksikin aikaa, varsinkin tosielämän vastineet mietityttävät.

Grant County:

1. Blindsighted (2001) - Sokaistu
2. Kisscut (2002) - Riistetyt
3. A Faint Cold Fear (2003) - Piinattu
4. Indelible (2004) - Merkitty
5. Faithless (2005) - Kadotettu
6. Skin Privilege, aka Beyond Reach (2007) - Häpäisty

Riistetyt Adlibriksessä.

Douglas Preston & Lincoln Child: Relic - Pendergast 1

Julkaistu 1995, 473 sivua.

Kun kerran pidän paljon Douglas Prestonin ja Lincoln Childin kirjoista ja tyylistä, niin pitää sitten tutustua myös heidän tunnetuimpaan sankariinsa, FBI:n agentti Pendergastiin. Gummerus on aloittanut sarjan suomentamisen kolmannesta osasta, jossa Pendergast nousee päähenkilöksi ensimmäistä kertaa, kahdessa edeltävässä hän on merkittävä sivuhenkilö.

Relicin tarina alkaa Amazonin alueelta Brasiliasta vuodesta 1987, jossa New Yorkin Luonnontieteellisen museon tutkimusretki on vaikeuksissa. Osa retkeläisistä on jo lähtenyt, mutta Whittlesey etsii vielä itsepintaisesti merkkejä Kothoga-heimosta ja heidän palvomastaan Mbwun-olennosta. Tutkijat saavat lähetettyä useita laatikollisia löydoksiään matkalle New Yorkiin, mutta kukaan ryhmästä ei itse pääse palaamaan kotiinsa.

Useita vuosia myöhemmin Manhattanilla Luonnontieteellisessä museossa on valmisteilla uusi suurnäyttely Taikausko, jonka tähtenä on Whittleseyn löytämä pieni Mbwunia kuvaava veistos, joka on ainoa laatuaan. Kun sitten kaksi poikaa löydetään raa-asti murhattuina museon kellarista, museon johdon ehdoton vaatimus on turvata lähestyvät suurnäyttelyn juhlalliset avajaiset. Museon tutkija Margo Green epäilee, että jutussa on takana enemmänkin ja alkaa itse selvitellä tapahtumia. Omia tutkintalinjojaan vetävät myös New Yorkin poliisikomisario Vincent D'Agosta, sekä paikalle pian saapuva agentti Pendergast FBI:n New Orleansin toimistosta. Pendergast on nähnyt vastaavia murhia aiemminkin ja kun ruumiita alkaa nytkin kertyä enemmän hänkin alkaa Margon tavoin uskoa, että murhilla on yhteys Whittleseyn tutkimusretkeen.

Relic on taas oikein hyvin rakennettua laatujännitystä Prestonilta ja Childilta. Ajan kulumisen huomaa lähinnä siinä, että museon IT järjestelmät ovat hyvin vanhanaikaisia ja melko yksinkertaisia, vihreää tekstiä mustalla ruudulla ja niin edelleen. Luottokaan järjestelmiin ei ole kovin kova, eikä juonen mukaan kuulukaan olla. Muuten tarina voisi hyvin olla nykypäivää, niin hyvin se on tehty. New Yorkin Luonnonhistoriallinen museo on tapahtumapaikkana hieno ja kiinnostava. Suurmuseon päivittäinen toiminta tulee tässä tutuksi ja on kuvattu niin tarkasti sisäpiiriläisen silmin, mutta selitys onkin se, että Preston on itse ollut töissä American Museum of Natural Historyssä, jonka nimeä on hieman muutettu kirjoihin.

Pendergast on hieman erikoinen, fiksu ja hauska hahmo ja ymmärrän hyvin miksi hän on myöhemmin päässyt oman sarjansa päähenkilöksi. Relicissä varsinkin alkuun hänen esiintymisensä ovat aika vähissä ja enemmän tilaa saavat museon työntekijät, jotka myös tutkivat tapahtumia. Pendergast sitten pääsee loistamaan enemmän loppupuolella. Prestonin ja Childin kirjoitustyyli tässä on sellainen, että lukija tietää koko ajan hieman enemmän kuin tutkijat, mutta ei läheskään kaikkea kuitenkaan. Monia asioita myös alustetaan niin huolella, että on helppo arvata, että miten jutun kanssa tulee myöhemmin käymään. Pieni ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan haittaa, kun juoni on tarpeeksi monipuolinen ja osaa silti yllättää.

Reliciä on kirjana verrattu Jurassic Parkiin, mutta leffaversiona tämä ei ollut yhtä vakuuttava, joten kannattaa mielummin lukea kirja.

Pendergast:

1. Relic (1995)
2. Reliquary (1997)
3. The Cabinet of Curiosities (2002) - Ihmeiden kabinetti
4. Still Life with Crows (2003) - Kuoleman asetelma
5. Brimstone - Diogenes 1 (2004) - Tulikivi
6. Dance of Death - Diogenes 2 (2005) - Veljensä vartija (09/2012)
7. The Book of the Dead - Diogenes 3 (2006)
8. The Wheel of Darkness (2007)
9. Cemetery Dance (2009)
10. Fever Dream - Helen 1(2010)
11. Cold Vengeance - Helen 2 (2011)
12. Two Graves - Helen 3 (2012)

Relic Adlibriksessä.

MaryJanice Davidson: Undead and Uneasy & Undead and Unworthy

Undead and Uneasy - Undead 6

Julkaistu 2007, 272 sivua.

Undead and Unworthy - Undead 7

Julkaistu 2008, 240 sivua.

MaryJanice Davidsonin vastahakoinen vampyyrikuningatar Betsy on vihdoin menossa naimisiin kuninkaansa Sinclairin kanssa pitkien suunnittelujen jälkeen Undead-sarjan kuudennessa osassa. Davidsonin mukaan kuudes osa päättää ensimmäisen tarinakokonaisuuden ja osat 7-9 ovat oman trilogiansa Undead-sarjan sisällä. Minä en kuitenkaan juuri huomannut eroja tarinoissa näissä kahdessa, mutta ehkä se trilogian juoni erottuu sieltä sitten seuraavissa osissa.

Uneasy-kirjassa hääsuunnitelmat ovat loppusuoralla ja tyypilliseen morsiamen tapaan Betsy ei ota asioita kovin rennosti. Kiistaa tulee pienemmistä ja isommista asioista, varsinkin kun Sinclairin vampyyrimaailmassa he ovat jo olleet pitkään naimisissa, joten ylimääräinen maallinen siunaus ei hänelle kauheasti merkitse ja uskonto ja vampyyrit nyt eivät muutenkaan sovi yhteen. Normaalisti Betsyn talo on täynnä väkeä, siellä asustelee ihmis- ja vampyyriystävien lisäksi aave, riiviövampyyri ja ihmissusi. Yhtäkkiä kaikki kuitenkin tuntuvat keksivän muuta ajanvietettä tai muuten vaan katovat, joten pian Betsy on yksin suuressa talossaan. Aivan yksin Betsy ei kuitenkaan ole, koska ikävän ja hyvin omituisen onnettomuuden takia Betsy saa vauvan hoidettavakseen. Omaan erilaiseen tapaansa Betsyn pitää selvitella mihin Sinclair ja muut ovat oikein kadonneet, koska eihän häitä voi pitää ilman sulhasta.

Unworthyssa Betsy on onnellinen avioliitossaan kunnes hänen äitipuolensa Antonia alkaa aaveena ilmaantua Betsyn talolle ja aina mahdollisimman huonoilla hetkillä. Aaveet ovat ennenkin hakeneet Betsyltä apuja asioidensa viimeistelyyn, mutta Antonia ei ole yhtä helppo eikä ole lähdössä minnekään. Lisäksi entisen kuninkaan eläimelliselle tasolle kiduttamat riiviövampyyrit havahtuvat tietoisuuteen ja ottavat kostonhimonsa kohteekseen nykyisen hallitsijansa Betsyn, joka on jättänyt heidät koiratarhan tyyppisiin oloihin. Betsy taas on löytänyt uusia voimia itsestään ja yrittää opetella hallitsemaan niitä ja tämä hermostuttaa muita.

Sarjan viides osa Unpopular oli mielestäni tähänastisista huonoin, joten odotukset eivät oleet kovin korkealla jatkon suhteen ja pidinkin hieman enemmän taukoa ennen kuin teki mieli jatkaa taas Betsyn matkassa. Onneksi kuitenkin Davidson parantaa nyt juonen vetovoimaa ja kutonen ja seiska ovat taas hyviä kirjoja. Uneasyn kanssa oli kyllä hieman siinä ja siinä välillä, että käykö juttu tylsäksi, kun Betsy on aika paljon yksin (tai vauvan kanssa), mutta kirjan lyhyys ja tiivis tahti hoitivat kyllä tuon ongelman. Uneasyn loppu oli Betsyn kannalta hyvä ja jäi kiinnostavaan kohtaan, mutta syyllisen selviäminen ja motiivit olivat hieman hassuja eivätkä aivan uskottavia. Uneasy on hieman vakavampi kirja kuin aiemmat ja Betsylle annetaan tilaa kasvaa ja pohtia itseään.

Undead-sarjan parhaita puolia ei alun jälkeen ole ollut yksittäisten kirjojen juoni. Osittain se johtuu tarinoiden lyhyydestä, mutta kokonaisuus, henkilöt ja hauska sanailu ovat pitäneet kiinnostusta yllä. Davidsonin maininta siitä, että Unworthy aloittaa uuden tarinakokonaisuuden, trilogian, herättää mielenkiinnon, mutta Unworthyn jälkeen trilogian suunta on kyllä vielä avoin. Unworthy pyörii pitkälti riiviövampyyrien hyökkäysten ympärillä ja huumoria tuodaan mukaan äitipuolen aaveen ilmestymisillä milloin minnekin. Tällä kertaa tarinan loppu kuitenkin osaa yllättää oikein kunnolla ja pitkästä aikaa nyt kaikki ei menekään hyvin. Ihan hyvä kirja ja vielä parempi lopetus saavat taas innolla odottamaan jatkoa ja seuraavat 2 kirjaa ovatkin jo lukupinossa sivupöydällä.

Undead / Queen Betsy -sarja:

1. Undead and Unwed (2004)
2. Undead and Unemployed (2004)
3. Undead and Unappreciated (2005)
4. Undead and Unreturnable (2005)
5. Undead and Unpopular (2006)
6. Undead and Uneasy (2007)
7. Undead and Unworthy (2008)
8. Undead and Unwelcome (2009)
9. Undead and Unfinished (2010)
10. Undead and Undermined (2011)
11. Undead and Unstable (06/2012)

Undead and Uneasy ja Undead and Unworthy Adlibriksessä.