Paolo Bacigalupi: The Windup Girl

Julkaistu 2009, 359 sivua.

Scifi-haasteeseen pitää lukea joku robotteja, kyborgeja tai androideja sisältävä teos ja hetken pohtimisen jälkeen löysin kiinnostavan teoksen Paolo Bacigalupilta. Hänen esikoisensa pitkien romaanien puolella, The Windup Girl on myös muun muassa Hugo- ja Nebula-voittaja, joten nekin lupailevat hyvää.

The Windup Girl sijoittuu tulevaisuuden Thaimaaseen, jonnekin 2200-luvulle. Öljy on loppunut ja energiantuotanto on yksi avainaloista. Toinen, vielä tärkeämpi on ruokahuolto. Niin kutsutut kalorifirmat pyörittävät ruokateollisuutta, kehittelevät tauteja sietäviä versioita kasveista ja hedelmistä ja patentoivat keksintönä omaksi omaisuudekseen. Anderson Lake on kalorifirma AgriGenin edustaja Bangkokissa ja peitetyönään hän pyörittää tehdasta, jossa kehitellään teknologiaa, jossa eräänlaisiin jousiin saataisiin talletettua mahdollisimman paljon energia, uuden ajan akkuja siis. Oikeasti Lake kuitenkin on maassa etsiäkseen Thaimaan siemenpankin ja vallatakseen sen firmalleen, koska tauteja vastaan taistelevat firmat tarvitsevat aina lisää uutta materiaalia ja nämä puhtaat siemenet taitavat olla maailman viimeisten joukossa.

Emiko on japanilainen keksintö, windup-tyttö, Uusi Ihminen. Japanissa näitä kehiteltyjä malleja tarvitaan väestön vanhenemisen vuoksi, mutta Emiko on huonoksi onnekseen dumpattu Bangkokiin, jossa hän on jatkuvassa vaarassa. Thaimaalaiset näkevät hänet leluna, joka syö ihmisten tarvitsemaa ruokaa ja häntä käytetäänkin hyväksi seksiklubin erikoisuutena. Lakelta Emiko kuulee, että pohjoisemmassa on alue, jossa windupit elävät vapaina keskenään ja pakoon pääsystä tuleekin Emikoa eteenpäin ajava voima. Laken tehtaan pomo on kiinalainen pakolainen, keltaisen kortin varassa elävä Hock Seng, joka on menettänyt omaisuutensa kiinalaisten kansanmurhaa paetessaan ja juonittelee saadakseen taas arvostusta ja varoja. Lisäksi mukana on Ympäristö- ja Kauppaministeriöiden välinen kiista siitä, että mikä on oikeasti tärkeää ja paljon muuta.

The Windup Girl on monipuolinen teos ja sisältää paljon henkilöitä ja sivujuonteita. Alussa hahmot ovat aika lailla erillään, mutta loppua kohden nämä tarinat nivoutuvat enemmän yhteen. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen pääsin melko kärryille tähän tarinaan, mutta henkilöistä en onnistunut kauheasti kiinnostumaan tai heidän kohtaloistaan välittämään. Tuo ehkä johtuu siitä, että hahmoja on niin paljon, että välillä nimet unohtuivat ja he kaikki jäivät hieman etäisiksi. Henkilöt ovat kaikki rosoisia ja ajavat pääasiassa omaa etuaan, poikkeuksena Emiko, joka on tehty palvelemaan ja miellyttämään ja ei voi siten mennä suunnitteluaan vasten.

Bacigalupin tyyli on hyvä ja suhteellisen helppoa ymmärrettävää, vaikka maailma onkin niin erilainen. Monet uudet jutut, kuten geenimuokatut norsut eli megadontit ja kink-spring -jouset jäivät mietityttämään ja näistä olisi ollut kiva tietää enemmänkin, selkokielellä :) Kokonaisuus on kuitenkin mietitty ja maailmankuva niin hyvin tehty, että tätä oli kiva lukea. Varsinkin tuo tulevaisuudenkuva, missä meren pinta on noussut, ruoka ja energia ovat kriittisimmät hyödykkeet ja amerikkalaiset kalorifirmat päättävät mitä missäkin kasvatetaan ja syödään, on kiinnostava ja pelottava. Ja itseasiassa tuo ei monelta osalta ole edes niin kaukainen ajatus, kannattaa vaikka googlailla juttuja firmasta nimeltä Monsanto, tässä yksi esimerkki.

Bacigalupin tulevaisuuden visio ei siis todellakaan ole sellainen, jossa haluisi asua, mutta hyvän taustan kirjaan siitä saa aikaiseksi. Mieli tekisi lukea jotain muutakin häneltä jossain vaiheessa. En ihastunut, mutta olen silti iloinen, että tuli tämäkin luettua.

Paolo Bacigalupi Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Taikakirjaimet, Sivukirjasto, Kisun kirjablogi ja Kalaksikukko.