Ruusuja

Sain marjikselta Kirjamielellä-blogista nämä kauniit ruusut syksyn piristykseksi, kiitos! Ja nyt pitäisi sitten lisäksi vastailla muutamiin kysymyksiin...

Lempiruoka: Hmm, pysyvä suosikki on hyvä pihvi. Joitain muita sitten tulee ja menee fiiliksen mukaan. Minulla monesti on kausia, jolloin innostun jostain tietystä ruokalajista ja syön sitä kyllästymiseen asti ja sitten löydän jonkun uuden... Nyt on menossa kinkku-juustopastan aikakausi :D

Lempimakeinen: Suklaa yleisesti ottaen, tarkemmin sanoen Geisha, Pätkis & pähkinäsuklaat.

Lempilukeminen: Tämäkin vähän vaihtelee mutta Tess Gerritseniä olen lukenut jo pitkään ja Sookie Stackhouse -kirjat ovat uudempi suosikki.

Lempipaikka käsitöille: Tämä onkin helppo, kun en tee käsitöitä ollenkaan :) Sen verran kyllä pitäisi, että yhden pöydällä pyörivän napin saisi takaisin paikalleen...

Lempielokuva: Huh, näitä on kyllä monia... Tykkäsin paljon ainakin näistä: Underworldit, X-Menit & uudet Batmanit. Ja sitten Hercule Poirot -sarja on myös pitkäaikainen suosikki vaikkeivät nyt ihan elokuvia olekaan. :)

Ruusut lähtevät eteenpäin Ahmulle Vinttikamarissa-blogiin.

Anne Rice: Veren vangit - Vampyyrikronikat 1

Interview with the Vampire - The Vampire Chronicles 1
Julkaistu 1976, suomennos 1992
Pokkari 414 sivua.

Inspiraatio lukea tämä kirja uudelleen tuli TV:ssä näytetyn leffaversion jälkeen Feissarimokiin ilmestyneestä keskustelunpätkästä (itse leffa kun meni minulta ohi tuolloin). Aiemmalla lukukerralla muistan pitäneeni tarinasta paljonkin mutta jatko-osat jäivät silti kokeilematta. Sevenin parin viime vuoden aikana julkaisemien pokkariversioiden ansiosta nämä suomennokset oli myös helppo saada käsiin.

Kirjassa vampyyri Louis kertoo haastattelijalle elämästään 1700-luvun Ranskan Louisianan plantaaseilta nykyaikaan. Tarina alkaa Louisin veljen kuolemalla ja Louisin muuttumisella vampyyriksi Lestatin toimesta. Lestat on hyvin raaka ja kostonhimoinen, hän leikittelee mielellään uhreillaan ja nauttii tappamisesta. Louis taas on hyvin toisenlainen ja hänen omatuntonsa kolkuttelee paljon enemmän. Tosin ei Louis kyllä paljoa Lestatia estele tai muutenkaan uhreja yritä pelastaa, hän vain kärsii sisäisesti.

Louisia myös vaivaavat elämän suuret kysymykset Jumalan ja paholaisen olemassaolosta ja vampyyrien elämän tarkoituksesta. Hän uskoo, että Lestatilla voisi vanhempana vampyyrinä olla vastauksia tai ainakin Lestat voisi perehdyttää häntä vampyyrien maailmaan, joten hän jää Lestatin luokse, vaikka tunteekin vastenmielisyyttä tätä kohtaan. Lestat myös muuttaa 5-vuotiaan pikkutytön Claudian vampyyriksi pitääkseen Louisin luonaan.

Ricen teksti on hyvin kuvailevaa ja siksi hieman raskastakin. Muistelen pitäneeni tästä kirjasta paljon aiemmin, mutta nyt uudestaan luettuna monien muiden, modernien vampyyrikirjojen jälkeen mielipide on kyllä muuttunut hieman. Nyt tuntui siltä, että alku oli ihan hyvä, mutta sen jälkeen juttu jämähti hieman paikoilleen Louisin jahkailuihin. Lopussa taas vauhti kiihtyi ja se olikin oikein mukavaa luettavaa. 1970-luvulla Veren vangit oli varmasti hyvin poikkeuksellinen teos, mutta nykyään tämä genre on jo hyvin yleinen, eikä tämä teos enää erotu edukseen ja se on harmi.

Tarkoitus olisi kyllä lukea tämän 2 suomennettua jatko-osaakin, mutta saa nyt nähdä missä välissä tuo tapahtuu. Muille nostalgisille suosittelenkin enemmän leffa-versiota ja sen pitäisi kyllä olla edelleen hyvä, vaikka ehkä pitää tarkistaa sekin :)

The Vampire Chronicles:

• Interview with the Vampire (1976) - Veren vangit
• The Vampire Lestat (1985) - Vampyyri Lestat
• The Queen of the Damned (1988) - Kadotettujen kuningatar
• + useita muita, ei suomennettu.

Sarja Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös ainakin marjis & Helinä ja LukeVille blogistakin löytyy juttua.

Philippa Gregory: The Red Queen - The Cousins' War 2

Julkaistu 2010, 400 sivua.
Suomeksi tulossa 2012 nimellä Punainen kuningatar.

Philippa Gregory kirjoittaa hyvin lukijaystävällisesti siinä mielessä, että hänen teoksensa toimivat mainiosti yksittäinkin ja näitä ei ole pakko lukea ilmestymisjärjestyksessä. Itseasiassa Tudor-kirjojen osalta hän itse kommentoikin, että ei kirjoita tapahtumajärjestyksessä, joten myöhemmän lukijan kannattaisi lukea ne sen mukaan eikä ilmestymisjärjestyksessä. Ja näissä Plantagenet-kirjoissa taitaa olla sama meininki.

The Red Queen kattaa suurinpiirtein samaa ajanjaksoa kuin aiempi The White Queen, mutta nyt ollaan ensimmäisen kirjan sivuhenkilön Margaret Beaufortin kengissä. Monen Elizabethin tarinan lukeneen on hänen kokemustensa myötäelämisen jälkeen varmasti hieman vaikea tuntea samanlaisia sympatioita nyt Margaretia kohtaan, eri puolilla Ruusujen sodassa kun nämä vahvat naiset ovat. Tosin ei Margaretin elämä sen helpompaa ole, naisena hänen mielipiteillään ja toiveillaan ei juuri ole merkitystä tällä aikakaudella.

Margaret on syvästi uskonnollinen ja ihailee suuresti Jeanne D'Arcia. Hän haluaisi mennä luostariin neitsyenä, mutta ei voi itse valita kohtaloaan, koska hän on Lancasterin kuninkaan lähisukulainen, ja hänen tärkein arvonsa on vaimona ja poikalasten äitinä. 12-vuotiaana hänet naitetaan Edmund Tudorille ja pian heille syntyy lapsi Henry, josta on tuleva Tudor-suvun ensimmäinen kuningas. Aviomiehensä kuoltua Margaret naitetaan taas uudestaan sopivimmaksi katsotulle ehdokkaalle ja hän joutuu elämään erillään pojastaan. Kuitenkin Henryn etu on aina Margaretilla mielessä ja hänen myöhemmät valintansa ohjautuvat sen mukaan, että mikä on Henrylle sillä hetkellä parhaaksi. Margaretista kasvaa kirjan myötä päättäväinen ja voimakastahtoinen nainen, joka on valmis tekemään mitä tahansa poikansa menestyksen eteen.

Tämänkin kirjan voi siis lukea hyvin lukematta ensin tuota Valkoista kuningatarta, mutta sen lukeneet saavat tästä enemmän irti. Joitain ensimmäisen osan tapahtumia kun kerrotaan nyt uudelleen Margaretin näkökulmasta, tuoden lisävaloa ja selvennystä asioihin.

Seuraavassa kirjassa mennäänkin sitten ajassa taaksepäin ja uppoudutaan Elizabethin äidin Jacquettan elämään, mutta toivottavasti minun suuresti odottamani White Princess on nyt vihdoin jo työn alla :)

(Lisäys 10/2011: Kirjojen 4 ja 5 järjestys vaihdettu, White Princess taas lykätty eteenpäin... Vaikuttaa, että Gregory halunnee päättää Plantagenet-sarjansa siihen teokseen ja kaikki muut ideat kiilaavat sen eteen työjonossa.)

The Cousins' War:

1. The White Queen (2009) - Valkoinen kuningatar
2. The Red Queen (2010)
3. The Lady of the Rivers (2011)
4. The Kingmaker's Daughters (TBA)
5. The White Princess (TBA)

Todellinen Margaret Beaufort Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän kirjan on lukenut myös Booksy (ja Norkkukin kyllä mutta sieltä ei arviota löytynyt, joten linkki vie hänen muihin Gregory-mainintoihinsa).

Rosalind Laker: Garlands of Gold

Julkaistu 2008, 215 sivua.

Rosalind Lakerin aiemmasta tuotannosta on suomennettu muutamia suosittuja teoksia, kuten Kuningattaren perintö ja Kuningas kutsuu tanssiin. Laker yleensä kertoo oman tarinansa historiallisessa asetelmassa siten, että päähenkilöt ovat hänen omiaan mutta sivuhenkilöinä vilahtaa myös todellisia historian hahmoja. Kuningattaren perinnössä vahva hahmo on sir Christopher Wren ja hän on mukana tässäkin kirjassa.

Tämä kirja sijoittuu 1600-luvun lopun Hollantiin ja Englantiin. Rotterdamissa päähenkilö Saskia pääsee äitinsä avulla töihin Gibbonsin perheeseen rouvan henkilökohtaiseksi palvelijaksi ja hän tutustuu sitä kautta perheen poikaan Grinling Gibbonsiin ja tämän ystävään Robertiin. Grinling on todellinen historian henkilö ja kuuluisa puunveistäjä ja Laker keskittyy tässä teoksessaan paljon häneen henkilönä ja hänen veistotyöhönsä, joka on kyllä kiinnostava aihe.

Laker usein kertoo tavallisista henkilöistä, jotka ovat harviaisen taitavia jollain käsityö- tai taidealalla ja toinen käsiteltävä aihe onkin Saskian innostus kauneusvoiteisiin ja hajusteisiin, joiden myynnin kautta hän saa lisätuloja ja mainetta. Saskia myös ihastuu päätäpahkaa Grinlingiin eikä huomaa ollenkaan Robertia, joka taas olisi hänestä kiinnostunut, joten romantiikkakin on tarjolla.

Pidän paljon Lakerin kirjoitustyylistä, hänen tarinansa ovat todentuntuisia ja hän osaa kertoa melko tavallisten ihmisten elämästä hyvin elävästi. Muutamia ajan tärkeitä ihmisiä, kuten kuningas Kaarle II ja Christopher Wren, tavataan myös lyhyesti, mutta pääpaino on muualla. Lontoon jälleenrakennus suuren palon jälkeen on mielenkiintoista aikaa kaikkine ongelmineen, asuntopula ja huono rakennuslaatu taitavat olla ikuisia huolenaiheita.

Grinling Gibbons ja sir Christopher Wren wikipediassa ja tämä teos Adlibriksessä.

Becca Fitzpatrick: Hush, Hush - Hush, Hush 1

Suom: Langennut enkeli
Julkaistu 2009, suomennos 2011
400 sivua.

No niin, sain minäkin vihdoin luettua tämän Becca Fitzpatrickin bestsellerin. Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, mutta tämä vaikuttaisi sellaiselta sarjalta, joista itse pidän eniten, eli kirja on oma kokonaisuutensa ja sen pääjuoni kerrotaan loppuun asti. Joitain taustatarinan asioita jää kyllä auki, mutta se nyt vaan houkuttelee palaamaan sarjan pariin pian uudelleen.

Itseasiassa olenkin lykännyt tämän aloitusosan lukemista kun ajattelin, että nämä kaikki osat olisi kiva lukea melkein putkeen ja kolmonen ilmestyy englanniksi nyt lokakuun alussa niin enää ei ole niin pitkä odotus jälkellä.

Tarinan päähenkilö Nora saa koulussa uuden parin biologian tunneille ja tämä uusi tulokas Patch on hyvin salaperäinen ja hieman pelottavakin mutta myös kiinnostava. Pian Patch tuntuu ilmaantuvan kaikkialle mihin Nora meneekin ja outoja asioita alkaa tapahtua. Joku tuntuu seuraavan häntä ja jopa haluavan tappaa hänet. Nora ei tiedä kehen luottaa ja todisteita ei juuri jää muille näytettäväksi.

Minun suosikkihenkilöni tässä oli Patch :). Alku tuntui siten hyvin hitaalta, kun Patch on satunnaisesti ilmaantuva mysteeri, eikä hänestä tiedetä juuri mitään. Nora olisi voinut kiinnostua hänestä nopeamminkin mutta pitäähän sitä tytön olla alkuun hieman vastahakoinen. Kirja parani koko ajan loppua kohden kun Fitzpatrick pääsi asetelman esittelystä kertomaan tarinaansa ja jäin kyllä koukkuun tähän. Olisi kiinnostavaa lukea lisää näistä enkeleistä ja heidän maailmastaan mutta seuraavassa kirjassa selvinnee enemmän Noran verenperinnöstä ja isästä, joka ei ehkä olekaan kuollut... Eli hyvältä kuulostaa sekin.

Hush, Hush:

• Hush, Hush (2009) - Langennut enkeli
• Crescendo (2010) - Riitasointu
• Silence (10/2011) - Hiljaisuus
• Book 4 (2H/2012)

Becca Fitzpatrick Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän kirjan ovat lukeneet ainakin marjis, Saraseeeni, Emilie, sinidean, Katri ja Marika.

Harlequin: Chick lit pokkareita

Harlequin on julkaissut nyt kesän ja alkusyksyn aikana muutamia Chick lit -pokkareita merkillä Bestseller Special ja pitihän niitä sitten tietysti kokeilla, kun esimerkiksi Lauren Weisbergerin ja Sophie Kinsellan kirjoista pidän.

Jane Sigaloff: Nimimerkki "Tuntematon", 381 sivua.

Name & Address Witheld (2002)

Suomeksi 2004 ja 2011

Kirjan päähenkilö Lizzie on lehtipalstan ja radio-ohjelman ihmissuhdeneuvoja. Työpaikan juhlissa hän sitten tapaa kiinnostavan miehen Mattin ja he alkavat viettää aikaa yhdessä. Lukijalle selviää heti alkuun, että Matt on jo naimisissa, mutta Lizzie ei tätä saa tietää vähään aikaan ja itseasiassa hän alkaa palstansa kautta neuvoa Mattin vaimoa parin suhdeongelmissa.

Eli tässä tapauksessa ei ole kyseessä ihan genren perinteinen rento ja hauska lähtökohta. Minua itseasiassa lukiessa hieman häiritsi se, että tämä ei ollut ihan sitä kevyttä tyyliä mitä olin odottanut. Lisäksi kirjoittaja monesti keskusteluissa vuorosanojen jälkeen kommentoi molempien osapuolten ajatuksista ja epävarmuudesta ja se oli minusta hieman outoa. Matt oli myös jokseenkin ärsyttävä hahmo, kun hän ei tuntunut osaavan tehdä päätöksiä ja jo kirjan puoleenväliin mennessä toivoinkin, että Lizzie löytää jonkun paremman miehen :). Mutta ihan kiva välipala tämä oli kaikenkaikkiaan, mukavaa vaihtelua lukemiseen.

Lynda Curnyn: Sormusleikkiä, 445 sivua.
Engaging Men (2003)
Suomeksi 2004 ja 2011.

Lynda Curnynin kirjassa tutustutaan Angieen, joka joutuu hieman paniikkiin kun tajutessaan, että hänen exänsä ovat aina menossa naimisiin heti seuraavan tytön kanssa hänestä erottuaan. Angie siiitä sitten keksii haluavansa myös naimisiin ja alkaa vaivihkaa houkutella miesystäväänsä Kirkiä kosimaan.

Tämä kirja oli enemmän minun makuuni sopiva. Angiella oli erikoinen työ lasten tv-aamujumpan vetäjänä, josta oli kiva lukea ja sivuhenkilöissä oli hauskoja tyyppejä omine ongelmineen. Päähenkilön kohellukset eivät ole sieltä pahimmasta päästä, joten myötähäpeää ei tarvitse tuntea, mutta kasvutarina aikuisemmaksi on kiinnostava ja Angie pääsee pohtimaan mitä oikeasti haluaa sekä työ- että suhderintamalla. New York on myös tapahtumapaikkana aina hyvä valinta :)

Kumpikaan kirja ei ihan alansa parhaimmistoa ole mutta näistä kahdesta minun osaltani siis Sormusleikkiä veti pidemmän korren ja saa suositukset.

Nimimerkki "Tuntematon" ja Sormusleikkiä Harlequinin sivuilla.