Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla - Paljaan taivaan alla 1

Under the Never Sky
Julkaistu  2012, suomennos 2012
362 sivua.

Veronica Rossi on uusi tuttavuus ja esikoiskirjailija (onpas muuten tullut luettua harvinaisen paljon näitä viime aikoina). Blogger-sivuillaan Rossi kertoo olevansa alunperin Brasiliassa syntynyt, mutta asuvansa Kaliforniassa. Paljaan taivaan alla on trilogian avausosa ja kakkonen, alkuperäiseltä nimeltään Through the Ever Night, julkaistaan tammikuussa, joten suomennoksenkin voisi veikata ilmestyvän kevään aikana.

Aria asuu maan päällä umpinaisessa kapselissa nimeltä Haave, jossa kaikki tarvittava tuotetaan itse ja ulkopuolelle ei ole menemistä. Rajoitetun tilan vuoksi aikaa vietetään paljon virtuaalimaailmoissa, joista on tehty mahdollisimman erilaisia ja vanhan maan kaltaisia. Kun olosuhteet ovat näin rajoittavat, niin lasten tekokin suunnitellaan tarkkaan, genetiikkaa myöten. Arialla ei ole isää ja hänen äitinsä on tutkija, joka on lähtenyt toiseen kapseliin Autuuteen, mutta yhteys sinne on katkennut. Saadakseen tietoja Autuudesta tai äidistään Aria koittaa ystävystyä turvallisuuspäällikön pojan Sorenin kanssa. Kaikki menee kuitenkin pahasti pieleen ja Aria päätyy hengenvaaraan ja kapselin ulkopuolelle.

Ulkopuolellakin asuu ihmisyhteisöjä, mutta elämä on hyvin rankkaa ja ruuan hankinta vaikeaa. Eetterimyrskyt ovat jatkuva vaara, ne tuhoavat satoja ja tappavat ihmisiä, mutta sairaudetkin vievät oman osansa väestä. Perry on vuorovetisten yhdyskunnan veriherran Valen veli ja pohtii voisiko haastaa veljensä johtajan paikan. Tilanne muuttuu kun Valen pieni ja sairas poika Talon kaapataan kapselin asukkien toimesta ja Perry syyttää tästä itseään. Hän tapaa Arian ulkopuolella ja he toteavat voivansa auttaa toisiaan tekemällä yhteistyötä, vaikka eivät juuri alkuun toisistaan pidäkään.

Paljaan taivaan alla on dystopia hieman Ally Condien ja Lauren Oliverin tyyliin, mutta parempi sellainen. Nyt kuitenkin avausosassa vain pieni osa ajasta vietetään yhteiskunnassa ja suurin osa tapahtumista on ulkopuolella. Tämä on yllättävän toimiva ratkaisu ja pidin Rossin tarinankerronnasta paljon. Juoni on hyvä ja asetelma aukenee vähitellen ja juttu ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Kuten aiempienkin vastaavien teosten kanssa, niin nytkin jäin hieman kaipailemaan syvempää katsausta itse yhteiskuntaan ja siihen, että miten tähän tilanteeseen on päädytty. Mutta pitää toivoa, että Rossi sivuaisi näitäkin aiheita jonkun verran jatkossa.

Aria on alkuun perinteisen naivi tyttö, joka on hyvin pihalla kaikesta. Ulkopuolella hän kuitenkin alun kommellusten jälkeen alkaa Perryn opastuksella pärjätä paremmin. Hieman oli varsinkin alkuun siinä rajoilla, että alkaako Aria ärsyttämään, mutta kun pitää mielessä, että hän on ensimmäistä kertaa yleensä ulkona, niin hämmennys ja hölmöilyt ovat ymmärrettäviä. Arian kasvaessa ja oppiessa selviytymistaitoja hahmon kiinnostavuus paranee koko ajan. Muutenkin pidin paljon Rossin henkilöistä, nämä ovat värikkäitä ja moniulotteisia ja pahiksillakin on hyvät syyt teoilleen ja käyttäytymiselleen.

Pidin tästä paljon ja luinkin kirjan kerralla läpi, tätä tapausta en olisi malttanut jättää kesken. Juoni jäi sen verran hyvään kohtaan, että innolla odotan jatkoa.

Paljaan taivaan alla:

1. Under the Never Sky (01/2012) - Paljaan taivaan alla
2. Through the Ever Night (01/2013)
3. Into the Still Blue (2014)

Paljaan taivaan alla Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjavinkit, Yöpöydän kirjat, Booklovin', Katinkan kirjasto, Kirja ja kuppi kaakaota, Mustemaailmani ja Lukunurkka.

Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

The Sherlockian (USA)/ The Holmes Affair (UK)

Julkaistu 2010, suomennos 2012

477 sivua.

Alle kolmekymppinen Graham Moore on amerikkalainen elokuvakäsikirjoittaja ja Kuolema Sherlock-seurassa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja kulkee kahdella aikajanalla, nykyajassa New Yorkissa ja Lontoossa nuoren Sherlock-harrastajan Haroldin matkassa, sekä Viktorian aikaisessa Lontoossa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kirjailija Arthur Conan Doylen maailmassa. Moore on innoituksensa tähän teokseen saanut tositapahtumista, vaikka tarina onkin fiktiivinen.

New Yorkissa Harold White on juuri toteuttanut suuren unelmansa ja päässyt liittymään Baker Streetin apujoukkoihin, tunnetuimpaan Sherlock Holmes -seuraan. Alex Cale on ilmoittanut kolleegoilleen ratkaisseensa pahimman sherlokistejä vaivanneen mysteerin, kadonneen Arthur Conan Doylen päiväkirjan tapauksen. Baker Streetin apujoukot ovat kokoontuneet juhlimaan Holmesin syntymäpäivää ja Cale on luvannut esitellä löytöään kaikille, mutta Cale löytyykin huoneestaan kuolleena ja päiväkirja on taas kateissa. Fiksu Harold alkaa tutkia tätä mysteeriä Holmesin tapaan ja saa avukseen toimittajatyttö Sarahin.

Lontoossa 1800-luvun lopulla kirjailija Arthur Conan Doyle on lopullisen kyllästynyt sankariinsa Sherlock Holmesiin ja päättää tappaa tämän. Conan Doyle kuitenkin itse kiinnostuu jonkun ajan kuluttua todellisesta mysteeristä, nuoren morsiamen murhasta, joka on poliisilta jäänyt selvittämättä. Avukseen hän saa hyvän ystävänsä Bram Stokerin, jonka kanssa yhdessä he selvittävät tapausta Holmes-tyyliin. Nämä tapahtumat ovat juuri tuon yhden kadonneen päiväkirjan ajalta, selittäen mitä Conan Doylelle tapahtui tuntemattomana ajanjaksona ja miksi hän herätti Holmesin henkiin erilaisena.

Graham Mooren kirja on jännitystä, mutta Sherlock Holmesin hitaaseen ja pohdiskelevaan tyyliin. Moore on saanut mukaan upotettua paljon fiksua päättelyä, joten tätä on oikein nautinnollista lukea ja kirja sopii varmasti kaikille Holmesin ystäville. Arthur Conan Doyle on kuvattu hienosti ja uskottavasti, hänen tuskailunsa Holmesin kuuluisuuden kanssa selittävät hyvin miksi tämä suuri sankari piti tappaa. Pidin Conan Doylestä paljon kuten myös tämän ystävästä Bram Stokerista, jonka teatteriurasta on heille tutkimuksissa yllättävää hyötyä. Myös molempien ystävä Oscar Wilde mainitaan teoksessa pariin kertaan.

Nykyajan juoni, joka vie Haroldin ja Sarahin Lontooseen on ihan hyvä. Haroldista minulle tuli mieleen Criminal Minds -sarjan Spencer Reid, koska Haroldkin on porukan nuorin, hyvin kekseliäs ja huippunopea lukija ja on siten lukenut lähes kaiken mahdollisen. Sherlock-seurat ja fanien intohimoinen kiinnostus vieläkin nykypäivänä on aivan uskomatonta. Tulee mieleen vaan, että mitäköhän kirjailija tästä kaikesta itse tästä ajattelisi. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin Conan Doylen ympärille rakennettu juoni, joka alkoi hitaammin kirjailijan elämästä ja eteni vähitelleen murhien selvittelyyn, mutta tämän kanssa olin kyllä koukussa heti alusta. 1800-luvulta alkanut tarina vei mukanaan niin hyvin, että usein harmitti jopa, kun Harold tunki väliin omine juttuineen katkaisten hyvän tarinan kulun, vaikka hyvä sekin kokonaisuus oli.

Hieno kirja, kannattaa kyllä lukea! Ja sopii hyvin juuri tähän hetkeen, kun YLE:ltä tulee huippuhyvä Uusi Sherlock -sarja, joten voi vertailla näitä uudempia muunnoksia Conan Doylen tarinoista.

Kuolema Sherlock-seurassa Adlibriksessä ja kustantaja Atenan sivuilla.

Tämä kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkassa ja Amman lukuhetkessä.

Paul McEuen: Spiraali

Spiral
Julkaistu 2011, suomennos 2012
380 sivua.

Paul McEuen on tiedemaailmassa tunnettu fysiikan professori Ivy League -yliopistossa Cornellissa ja Spiraali on hänen ensimmäinen romaaninsa. Teknotrillerissään McEuen pysyttelee pitkälti omilla alueillaan ja yksi tärkeä tapahtumapaikka onkin Cornell.

Tarina alkaa Tyyneltä valtamereltä vuonna 1946, jossa nuori Liam Connor kohtaa Japanin tappavan biologisen aseen uzumakin uhan. Amerikkalainen sota-alus on karanteenissa ja sotilaat ovat yksi kerrallaan sairastuneet pahasti. Tauti alkaa kutinana ja johtaa hulluuteen ja kuolemaan, parannuskeinoa kun ei ole. Liam on sieniasiantuntija kemiallisten ja biologisten aseiden alueelta, mutta on nyt ensimmäistä kertaa omakohtaisesti vastakkain kymmenien kuolevien sotilaiden kanssa. Tartunnan saaneet ja kaikki jäljet tuhotaan, mutta Liam ottaa salaa talteen uzumaki-näytteen.

Nykyajassa 86-vuotias Liam Connor on Cornellin yliopiston professori ja hänen lapsenlapsensa Maggie pitää huolta Liamin sienikokoelmista. Liam on perehdyttänyt hieman osaamistaan myös Maggien pojalle Dylanille. Tappaja nimeltä Orkidea sieppaa Liamin ja yrittää kiduttamalla saada tältä tietoja uzumakista ja seuraavana päivänä Liam löytyykin kuolleena yliopiston alueelta. Liamin kolleega Jake alkaa Maggien kanssa selvitelä kuolemaan johtaneita syitä ja Liam onkin jättänyt jälkeensä jotain salaperäisiä vihjeitä. He saavat kuitenkin peräänsä Orkidean ja jos uzumaki-epidemia pääsee liikkeelle se uhkaa koko maata ja maailmaa.

Pidän yleensäkin teknotrillereistä ja Spiraali on jopa yllättävän hyvä. Kirjailijan oma innostus aiheesta kuuluu tekstistä läpi ja tekee tiede-osioista tavallistakin kiinnostavampia. McEuenia on vaikea uskoa esikoiskirjailijaksi, niin hyvin hän saa heti hienosta alusta lähtien lukijan mukaan tarinaan. Juonessa pysyy hyvin sopiva vauhti päällä koko ajan ja tapahtumat on kuvattu hyvin uskottavasti ja tieteelliseltä kannalta tarkasti.

Pidin myös kirjan alkupuolella olevista pienistä katsauksista Cornellin yliopistoon ja Jaken luennolle. Tuli jo melkein ikävä omia opiskeluaikoja, monilla proffilla vaan olisi kyllä oppimista Jaken opetustyylistä, hän kun osaa tehdä luennoista kiinnostavia. Henkilöt jäävät hieman etäisiksi tässä teoksessa, mutta se on lajille tyypillistä. Liam itse on hahmoista kiinnostavin, mutta sivumäärässä lyhytikäisin. Maggien 9-vuotias poika Dylan tuntuu lähinnä yritykseltä kalastella lukijoiden sympatioita. Tappajalle Orkidealle ei McEuen ole edes yrittänyt antaa minkäänlaista persoonallisuutta, vaan hän on täysin stereotyyppinen, kylmäverinen aasialaismurhaaja.

Spiraali on oikein hieno kirja ja loppukin on ihan kohtalainen, suosittelen ehdottomasti kaikille lajityypin ystäville. Sienistäkin voi siis saada mielenkiintoisen tarinan aikaan :) Kaikki tekniset vempeleet, kuten mikromönkijät, ovat oikein kivoja tuttavuuksia. Toivottavasti McEuen jatkaa fiktion parissa päätyönsä ohella.

Paul McEuen Wikipediassa ja Spiraali Adlibriksessä.

Lisää Spiraalista: Risingshadow, Kirjavinkit ja Kalaksikukko.

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä

Thanks for the Memories
Julkaistu 2008, suomennos 2009
491 sivua.

Muutamasta aiemmin lukemastani Cecelia Ahernin kirjasta olen pitänyt paljon ja siksi tämä Suoraan sydämestä tarttui mukaan kirjastoreissulta. Ahernin tyyli on mukavan kevyt ja omaperäinen, romanttista kerrontaa pienillä yliluonnollisilla mausteilla, ja siten mitä parhainta kesälukemista.

Joyce Conway on menettänyt vauvansa ja tämän yhteydessä saanut sairaalassa verensiirron. Joycen avioliittokin rakoilee pahasti, mies jopa asuu pääasiassa muualla töidensä takia. Joyce tukeutuukin surussaan isäänsä, joka on jo vanhuudenhöperö ja muutenkin hieman erikoinen tapaus. Amerikkalainen professori Justin Hitchcock on vierailevana luennoitsijana Trinity Collegessa, kun kaunis nainen saa hänet suostuteltua luovuttamaan verta. Justin on eronnut ja hänen entinen vaimonsa ja tyttärensä asuvat Lontoossa, joten hänkin on hieman yksinäinen.

Joyce alkaa käyttäytyä oudosti verensiirron saatuaan. Hän tietää yhtäkkiä paljon taiteesta ja arkkitehtuurista, osaa monia kieliä ja uskoo matkustelleensa paljon. Justinkin haluaa selvittää kenelle hänen verensä meni, mutta niitä tietoja ei suostuta luovuttamaan. Joyce ja Justin tapaavatkin lyhyesti muutamaan kertaan, mutta vetovoimasta huolimatta pikatapaamiset eivät johda mihinkään, vaan he jahtaavat toisiaan ympäri Dublinia ja Lontoota, tietämättä tarkkaan mitä ovat hakemassa.

Aiemmin Ahernin kirjat ovat olleet nokkelia ja hauskaa luettavaa, mutta Suoraan sydämestä ei kyllä uponnut ja piti yrittää kunnolla keskittyä tarinaan, että yleensä jaksoin tämän lukea loppuun asti. Tunnelma on surullinen ja päähenkilöt ovat jokseenkin alakuloisia ja eksyksissä elämissään. Kommelluksia ja yhteensattumia on Joycen ja Justinin matkalla paljon ja niiden on tarkoitus hauskuuttaa, mutta tämäkään puoli ei nyt kohdallani toiminut, vaan nämä hidasteet ja esteet lähinnä ärsyttivät ja kyllästyttivät. En osaa sanoa onko Ahernin tyyli muuttunut vai mikä tässä oikein oli vikana, voi olla tietysti, että Suoraan sydämestä ei nyt vaan sopinut omaan lukufiilikseen.

Henkilöistä Justin ja Joyce ovat kumpikin ihan ok, mutta eivät sen enempää innostaneet. Joycen höperöstä isästä taas en pitänyt ollenkaan, hahmo tuntui liian karikatyyriltä, vaikka tälläisiä vanhuksia varmaan onkin. Ympäristöt kuitenkin ovat hienoja ja sekä Dublinissa että Lontoossa onkin helppo viihtyä Ahernin seurassa. Mukaan on myös saatu paljon hyvää nippelitietoa Justinin ja Joycen innostuessa kertomaan arkkitehtuurista tai taiteesta, mutta se ei missään vaiheessa mene liiallisuuksiin, vaan pysyy mukavana sivujuonteena.

Suosittelen Ahernin ystäville ja Dublinin ja Lontoon faneille. Tarina itsessään ei ole uskottavimmasta päästä, mutta tuon muun hyvän takia voi kannattaa kokeilla.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

 Suoraan sydämestä Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Humisevalla harjulla, Sananen kirjasta ja Kulttuuri kukoistaa

E. L. James: Fifty Shades Darker - Fifty Shades 2

Julkaistu 2011/2012, 532 sivua.
Tulossa suomeksi lokakuussa nimellä Fifty Shades - Satutettu.

Pidin paljon E. L. Jamesin hyvin myyneen Fifty Shades -erotiikkatrilogian ensimmäisestä osasta, joten piti sitten samantien lukea myös kakkososa. Pääosassa sarjassa ovat parikymppiset Anastasia Steele, joka on vasta yliopistosta valmistunut ja miljardööri-liikemies Christian Grey, sekä heidän suhteensa.

Anastasian ja Christianin suhde on vaikeuksissa. Christian ei halua menettää Anaa, joten hän ehdottaakin, että he kokeilisivat perinteistä parisuhdetta BDSM-piirteitä omaavan seksisuhteen sijaan. Kummallekin tämä on ensimmäinen vakava suhde, joten opeteltavaa riittää. Christianilla myös lapsuuden traumat vaikuttavat vielä pahasti ja läheisyys on hänelle hankalaa. Christian on myös edelleen äärimmäisen kontrolloiva, mustasukkainen ja määräilevä kaikilla elämän alueilla.

 Ana on vasta valmistunut ja ensimmäisessä kunnollisessa työssään kustantamossa, mutta hänen esimiehensä Jack Hyde osoittautuu hyvin hankalaksi. Anan paras ystävä Kate on lomareissussa ja Christian ei pidä koko töissäkäymisestä, mutta Ana muutenkin haluaa selvittää omat ongelmansa itse. Hankaluuksia aiheuttaa myös Leila, Christianin entinen sub, joka on kokenut lähiaikoina kovia ja nyt henkisesti poissa tasapainosta. Mukana on myös "Mrs Robinson", eli vanhempi rouva, joka aikoinaan perehdytti teini-ikäisen Christianin BDSM-maailmaan.

Fifty Shades of Grey oli mielestäni hyvä, mutta nyt tässä tarinan jatko-osassa tuntuu juttu olevan liian samantyyppinen ja kirja oli itseasiassa melko tylsä. Ymmärtääkseni tämä Jamesin trilogia on yksi tarina jaettuna kolmiin kansiin, joten siksikin juoni kulkee hyvin yhtenäisenä läpi kaikkien näiden kirjojen, mutta silti tämä olisi kaivannut lisää sisältöä. James on yrittänyt tuoda jännitystä mukaan tarinaan muutaman epäilyttävän henkilön kautta, mutta ne osiot jäävät kuitenkin aika pieniksi sivujuonteiksi. Ensimmäisessä osassa Anan hauska sisäinen jumalatar -ääni ajatuksissa oli mukava humoristinen lisä, mutta nyt sekin jää aika pienelle.

Eniten kuitenkin nyt alkoi ottaa päähän se, kuinka BDSM tässä kuvataan. Anan suuri tavoite on "parantaa" Christian lapsuuden traumoistaan ja muovata tästä "normaalimpi" ja helpommin avautuva mies. Mukana on kolme BDSM:stä kiinnostunutta hahmoa - Christian, Leila ja Mrs Robinson - ja he kaikki ovat pahasti avun tarpeessa. Christian on kehittänyt kovan pinnan, mutta kärsii lapsuuden julmuuksien vuoksi, Leila on henkisesti rikki (ja Christian syyttää itseään ja heidän vanhaa suhdettaan siitä) ja Mrs Robinson on julma lapsiinsekaantuja. Christian on jopa käynyt lapsesta asti terapiassa, mutta siitä ei ole juuri apua ollut, mutta kun Ana tulee kunnolla kuvioihin mukaan, niin hän parissa viikossa auttaa paljon enemmän kuin parinkymmenen vuoden terapia. En pitänyt ollenkaan tästä suhtautumistavasta ja yleistämisestä, tästä jää pakollakin se mielikuva, että BDSM-mieltymyksissä on jotain väärää tai että ne johtuvat vanhoista traumoista. Paljon rennompi ote olisi tarvittu Jamesilta aiheen käsittelyyn.

James käyttää teksteissään paljon sivistyssanoja (kuten obtuse, avuncular, reticence ja antediluvian) Anan ja Christianin dialogissa. Tarkoituksena ehkä on korostaa kummankin älykkyytä ja koulutusta - kuten ehkä omaansakin. Muuten ei kyllä kirjailija tekstillään tässä sitten oikein pääsekään häikäisemään, vaan tuntuu, että aika paljon jankataan samoja asioita. Mutta suomentajalle tässä on kyllä hieman haastetta, vaikutus kun ei ole ollenkaan sama, jos käännökseen valitsee sivistyssanan tilalle jonkun selkokielisen vastineen. Ana ja Christian vitsailevatkin, että toinen on käynyt lukemassa sanakirjaa, joten toivottavasti idea säilyy käännöksessäkin.

Fifty Shades -trilogia:*

1. Fifty Shades of Grey – 50 Shades - Sidottu (08/2012)
2. Fifty Shades Darker – 50 Shades - Satutettu (09/2012)
3. Fifty Shades Freed – 50 Shades - Vapautettu  (11/2012)

* julkaisuaikataulu korjattu Otavan muutosten mukaiseksi
Fifty Shades Darker ja Satutettu Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Valikoiva kirjatoukka, Aakkosellinen hakemisto ja Puhkiluettu.

J. R. Ward: Minun rakastajani - Mustan tikarin veljeskunta 8

Lover Mine - Black Dagger Brotherhood 8
Julkaistu 2010, suomennos 2012
704 sivua.

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan suomentaja Basam on hassusti koko ajan kiihdyttänyt sarjan kirjojen julkaisutahtia ja tänä vuonna osia ilmestyykin 4. Sen jälkeen tahti hidastuu paljon pakosti, koska kaikki kirjat on sitten suomennettu ja pitää hieman odotella kirjailija J. R. Wardin seuraavia. Basamin julkaisutahdissa on kuitenkin vaikea pysyä mukana, kun nämä ovat melko pitkiä kirjoja ja väleissä pitäisi lukea Wardin toista sarjaa Langenneita enkeleitä. Uusin Veljeskunta-kirja Minun rakastajani ilmestyi kuukausi sitten.

Minun rakastajani kertoo John Matthewin ja Xhexin tarinan. Romanssia on tuttuun Wardin tyyliin alustettu jo pitkään aiemmissa kirjoissa ja tässäkin mukana on myös runsaasti muita tarinoita. Lesserien pomo on kaapannut Xhexin ja John Matthew on jo pitkään yrittänyt löytää naaraan, mutta hänet on piilotettu taidokkaasti jonkunlaista magiaa käyttäen. Pääpahis Omega tunnetusti vaihtaa mielellään lessereiden johtajaa ja edes hänen oma poikansa ei ole turvassa näiltä mielenmuutoksilta. Tämä poika käy muutenkin läpi rankkaa muutosta vampyyristä joksikin muuksi.

John Matthewin parhaat kaverit Qhuinn ja Blay eivät ole enää ihan niin hyvissä väleissä kuin aiemmin. Blay on huomannut olevansa homo ja rakastuneensa Qhuinniin, mutta Qhuinn viehättyy naisista. Kun Blay löytää itselleen uuden treffikumppanin alkaa Qhuinnkin tuntea jotain normaalia ystävyyttä vahvempaa kaveriaan kohtaan. Tarinan väleissä kursiivilla kerrotaan Dariuksen ja Tohrmentin tutustumisesta ja seikkailuista 1600-luvulta. Kolmas erillinen juoni kertoo tv-kuvausporukan tutustumisesta kummituskartanoon Charlestonin lähistöllä. Lopussa juonet yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka taas pohjustaa seuraavia seikkailuita.

John Matthew ei ole aiemmin ollut suosikkihahmojani, kuten ei Xhexkään, mutta heidän tarinansa oli kuitenkin yllättävän mukavaa luettavaa. Muutenkin näissä BDB-kirjoissa on nykyään niin paljon muita juonenpätkiä mukana pääparin tarinan lisäksi, että juttu pysyy kyllä mielenkiintoisena. Nyt alkoi kiinnostamaan, että saavatkohan Blay ja Qhuinn oman kirjansa vai kerrotaanko heidän tarinaansa aina muiden kirjojen sivujuonteena. Homopari päähenkilöinä olisi hyvin erilainen tapaus näiden kirjojen joukkoon ja tuoda mukavaa vaihtelua näihin hieman saman kaavan mukaan meneviin romansseihin.

Xhex on siis siepattu ja näitä sieppaustarinoita on sarjassa ollut aiemminkin. Tällä kertaa erilaista on piilotustapa ja syy, lessereiden vetäjä kun on halunnut oman seksiorjan. Xhexin vapautumisen jälkeen suhde John Matthewiin menee peruskaavan mukaan, eteen tulee kaikenlaisia pieniä hankaluuksia, kunnes pari tajuaa kuuluvansa yhteen. John Matthew kun on mykkä niin kommunikointi hänen kanssaan hoituu pääasiassa viittomakielellä, mutta Xhex kyllä oppi sen uskomattoman nopeasti. John Matthewin vasta päästyä alkuun aakkosten opettamisessa Xhex tuntuu jo osaavan kielen ihan sujuvasti. Mutta ehkä nopea oppiminen on luontevaa Wardin vampyyreille tai sympatheille.

En odottanut kovin innolla tätä BDB-sarjan kahdeksatta osaa, mutta Minun rakastajani olikin oikein hyvä kirja, ehkä jopa parempi kuin kaksi edellistä. Seuraavan kirjan päähenkilö Payne, jumalatar Kirjurineitsyen tytär, on ollut alusta asti kiinnostava hahmo, joten Vapautettu rakastaja pitänee lukea pian julkaisun jälkeen syyskuussa.

Black Dagger Brotherhood - Mustan tikarin veljeskunta:

1. Dark Lover (2005) - Pimeyden rakastaja (2009)  - Wrath & Beth
2. Lover Eternal (2006) - Ikuinen rakastaja (2010) - Rhage & Mary
3. Lover Awakened (2006) - Herätetty rakastaja (2010) - Zsadist & Bella
4. Lover Revealed (2007) - Paljastettu rakastaja (2011) - Butch & Marissa
5. Lover Unbound (2007) - Sitomaton rakastaja (2011) - Vishous & Jane
6. Lover Enshrined (2008) - Varjeltu rakastaja (2011) - Phury & Cormia
7. Lover Avenged (2009) - Koston rakastaja (2012) - Rehvenge & Ehlena
8. Lover Mine (2010) - Minun rakastajani (2012) - John Matthew & Xhex
9. Lover Unleashed (2011) - Vapautettu rakastaja (09/2012) - Payne & Manuel
10. Lover Reborn (2012) - Uudestisyntynyt rakastaja (12/2012) - Tohrment 
11. Lover at Last (03/2013) - Blay & Qhuinn

Minun rakastajani Adlibriksessä.

Minun rakastajani on luettu myös Lukunurkassa.