Julkaistu 2010, suomennos 2011
365 sivua.
Vitsauksessa alkanut Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin kehittelemä zombie-vampyyrien New Yorkin valloitus on levinnyt maailmanlaajuiseksi ongelmaksi kun vampyyrivirusta levittäviä lentokoneita on laskeutunut muidenkin maailman metropolien kentille.
New Yorkissa tilanne on todella huono. Karanteenia tai vastaavia toimia rajoittamassa viruksen leviämistä ei ole voimassa vieläkään jostain syystä ja moderni yhteiskuntarakenne alkaa rapistua. Tapahtumat on myös aika pitkälle salattu julkisuudelta, joten todellinen taistelu vampyyreja vastaan on vain pienen joukon tiedossa. Eph Goodweather ja Abraham Setrakian liittolaisineen ovat selkeästi altavastaajina, mutta apua voisi olla juuri sopivaan aikaa huutokauppaan tulevasta ikivanhasta ja Abrahamille tutusta kirjasta, jonka pitäisi paljastaa vampyyrien salaisuudet. Vampyyrit taistelevat myös keskenään, sillä muut Muinaiset eivät hyväksy kaaosta ja lisääntymistä johtavan Mestarin suunnitelmia, mutta ihmisrodun pelastaminen ei kummallakaan puolella ole tavoitteissa sinänsä, koska molemmille ihmiset ovat vain ruokaa.
Lankeemus jatkaa aika lailla samalla linjalla kuin ykkösosa Vitsaus. Tässä osassa tosin vampyyrejä lahdataan oikein urakalla, mutta vielä parempaa tahtia ne tartuttavat ihmisiä, joten vauhdikasta menoa ja paljon ruumiita on tiedossa. Itse en tätä kauhuksi luokittelisi, asetelma on enemmän hieman raa'an toimintajännärin eikä mukana ole tunteisiin vetoavia psykologisia kauhuelementtejä. Vampyyrit ja del Toron ja Hoganin maailmankuva on tuttu jo ykkösosasta eikä sen suhteen tule enää isoja yllätyksiä. Sävy on vielä synkempi kuin Vitsauksessa ja loppua kohden tilanne vain pahenee ja ollaan melkein maailmanlopun fiiliksissä.
Ykkösosassa isossa osassa ollut Ephin perhe-elämä on nytkin mukana, mutta erilaisen tilanteen vuoksi pienemmässä sivuroolissa. Myös Ephin rooli tutkijana jää myös tällä kertaa lähes kokonaan pois, mikä on kyllä harmi, koska se pieni lääketieteellisten trillereiden puolelle poikkeaminen oli sopivan piristävää vaihelua aiemmin ja teki tarinasta monipuolisemman. Muuten seurattavat päähenkilöt ovat samoja kuin edelliselläkin kerralla. Alussa hieman kertaillaan Vitsauksen tapahtumia, mutta lukukokemuksen kannalta on hyvä, jos ne ovat silti suht hyvin muistissa. Abrahamin menneisyydestä on taas mukana muutama pieni pätkä ja ne tuovat kaipaamaani vaihtelua kerrontaan.
Hieman enemmän olin kyllä odottanut del Torolta ja Hoganilta tähän jatko-osaan. Nyt tämä tuntui hieman välikirjalta, jossa jatkettiin ykkösen tarinaa ja valmisteltiin finaalia, mutta kovin paljon omaa sisältöä ei tämä tuonut mukaan. Kyllä Lankeemus on silti hyvä kirja ja mukavaa luettavaa, mutta ensi kuussa ilmestyvän vikan osan Yö ikuinen suhteen odotukset ovat paljon korkeammalla, kuten lienee asia aina trilogian lopetuksien kanssa.
The Strain Trilogy - Vitsaus-trilogia
- The Strain (2009) - Vitsaus (2010)
- The Fall (2010) - Lankeemus (2011)
- The Night Eternal (2011) - Yö ikuinen (04/2012)
Lankeemuksesta lisää: Kirjamielellä, Lukuisa ja Kirjojen keskellä.
Itsekin näkisin tämän ennemmin toimintana, kuin kauhuna. Minuun puree kauhumielessä parhaiten ennemminkin psykologinen painostavuus (jota tässä ei juurikaan ollut),ei niinkään graafinen ja raaka mäiskintä.
VastaaPoistaEnsimmäinen osa oli minusta parempi, kuin tämä. Silloin kaikki oli vielä uutta ja hieman mystistä. Tämä tuntui ajoittain sellaiselta loputtomalta vampyyrinlahtausoperaatiolta (vrt. televisiosarja the Walking Dead). Minulle parasta tässä olivat myytit ja itsekin mainitsemasi käynnit menneisyydessä.
Luen tällä hetkellä kolmososaa (olen sivun sata paikkeilla), ja tällä hetkellä se vaikuttaa tätä kakkososaa paremmalta. Asetelma on uusi, ja siksi mielenkiintoinen. Tästä viimeisestä osasta voi vielä tulla henkilökohtainen suosikkini koko trilogiassa.