Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

I've Got Your Number

Julkaistu 2012, suomennos 2012

372 sivua.

Soitellaan, soitellaan! on aivan tuore julkaisu sekä englanniksi että suomeksi Sophie Kinsellalta. Pidän enemmän alkuperäisestä nimestä, se sopii kirjan juoneen paremmin, varsinkin kun viestit välitetään siinä pääasiassa tekstarein.

Poppy Wyattilla ei ole hyvä päivä. Ensin hän kadottaa shamppanjakutsuilla kihlasormuksensa, joka sattuu vielä olemaan sulhasen suvun perintökalleus, uniikki smaragdisormus. Poppy on juuri saanut jaettua numeroaan kaikille sormuksen etsintään osallistuville, kun hänen puhelimensa varastetaan. Onneksi roskiksesta pilkottaa jonkun pois heittämä kiva nokialainen, jossa on tosin takakannessa firman White Global Consulting Groupin nimi ja puhelimen numero. Poppy päättää, että roskat ovat vapaata riistaa, joten hän suuressa hädässään voi pitää löytämänsä, ainakin toistaiseksi.

Löytökänny kuuluu konsulttifirman pomon Sam Roxtonin assistentille ja kun uusin tyttö on saanut parin viikon työn jälkeen paremman tarjouksen, niin puhelin on lentänyt roskiin. Poppy joutuu hieman auttelemaan Samia alkuun ja kiinnostuu sitten tämän asioista ja työposteista niin paljon, että hän haluaa muuttaa tämän tavan viestiä muiden kanssa. Sulhasen Magnus Tavishin perhe on täynnä pelottavia akateemisia älykköjä, jotka eivät tunnu olevan kovin innoissaan miniäehdokkaasta, joten Poppyllä on kädet täynnä työtä silläkin saralla, varsinkin kun hän ei halua paljastaa sormussähläystään, eli kädet pitää pitää peitettynä jotenkuten.

Oli kyllä kiva lukea taas Kinsellaa. Hän osaa kirjoittaa niin menevän hauskasti nykyajan naisten maailmasta, että odotan näitä uutuuksia aina innolla. Juonesta hieman häiritsi tuo, että monella firmalla on kyllä nykyään puhelimet aika suojattuja ja varsinkaan sammutettua vierasta puhelinta ei Poppyn olisi pitänyt saada noin helposti käyttöönsä. Ottaen huomioon kuinka tarkkaan tietoturvasta nykyään pidetään huolta niin yllättävän helposti Sam myös suostui siihen, että Poppy pitää tämän firman puhelinta ja lukee heidän sisäisiä postejaan. Kovin pieni ja näistä asioista välinpitämätön ei tämä konsulttifirma kuitenkaan ole kun vierailijoillekin printataan heidän kuvillaan varustetut kulkukortit ovella.

Mutta, jos ei välitä noista juonen pienistä tietoturvaongelmista niin muuten kirja on hyvä ja mielenkiintoinen. Juoni oli hyvin ennalta-arvattava Poppyn suhdesotkujen osalta, mutta silläkin saralla mukana oli omat yllätyksensä, kuten myös Samin työongelmissa. Kinsella kirjoittaa hyvälle tuulelle saavia teoksia ja pidän enemmän näistä itsenäisistä tapauksista kun Shopaholic-sarjasta. Poppykin kaikkine ongelmineen on kiinnostavampi, itsenäisempi ja hieman aikuismaisempi kuin himoshoppaaja Becky.

Poppyn tarinaa värittävät lukuisat alaviitteet - tapa, jonka Poppy on poiminut Magnusin akateemisista teksteistä. Idea on ihan hauska, mutta minun lukemistani ne hieman häiritsivät, välillä meni numeroita ohi huomaamatta ja piti palata takaisin etsiskelemään, että mihin tämä viite nyt olikaan. Kinsella osaa hyvin myös sisällyttää nämä välihuomiot hauskasti perustekstiinsä ja minulle se tapa on sopinut paremmin.

Tämä kirja Adlibriksessä.