Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Yö ikuinen - Vitsaus 3

Night Eternal
Julkaistu 2011, suomennos 2012
440 sivua.

Yö ikuinen päättää Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin zombi-vampyyritrilogia Vitsauksen. Tämä on jatkuvajuonisia trilogioita, joten viimeisestä osasta ei taas oikein voi kirjoittaa spoilaamatta aiempia osia. Lukeminenkin siten kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikka kirjailijat aika hyvin alkuun kertaavatkin vanhoja tapahtumia.

Lankeemuksen tapahtumista on kulunut 2 vuotta ja tilanne New Yorkissa ja muualla maailmassa tuntuu täysin hävityltä. Vampyyrit ja heidän kannattajajoukkonsa ovat vallassa ja hallitukset ja armeijat ovat kukistuneet. Ilmastoa on muutettu siten, että vampyyreille tappavaa päivänvaloa näkyy vain parin tunnin ajan. Hengissä selvinneet ihmiset joko työskentelevät vampyyreille tai heidät on suljettu keskitysleirejä muistuttaviin verileireihin, joissa heistä pumpataan ravintoa uudelle valtarodulle.

Eph Goodweather ystäviensä Fetin ja Noran kanssa jatkaa omaa vastarintaansa ja taistelua vampyyrien johtajaa Mestaria vastaan. Heillä on hallussaan Occido Lumen, ikivanha teos, jonka pitäisi paljastaa vampyyrien salaisuudet, mutta ei taitoa lukea sitä. Mestarilla taas on hallussaan Ephin poika Zack, joten Ephillä on vaikea paikka pohtia, että kuinka pitkälle hän on valmis menemään saadakseen poikansa takaisin. Kapinallisten, apunaan herra Quinlan, pitääkin keksiä kunnollinen suunnitelma Mestarin tuhoamiseksi, muuten ihmiskunnalla ei ole enää mitään toivoa.

Trilogian avauksesta Vitsauksesta pidin paljon, koska se oli vielä melko lähellä teknotrillerigenreä, mutta tarinan edetessä tunnelma on muuttunut koko ajan synkemmäksi ja tiede ja tutkimukset ovat jääneet lähes kokonaan pois. Kapinalliset ovat joutuneet kirjaimellisesti maan alle asumaan ja Eph on henkisesti lopussa. Kiinnostavimmiksi hahmoiksi nousevatkin nyt Fet ja Nora, jotka ovat löytäneet toisensa ja heillä täysi taistelutahto on vielä tallella. Del Toro ja Hogan avaavat myös herra Quinlanin historiaa sekä Muinaisten ja Mestarin syntyä, joten tässä päätösosassa monet avoimet kysymykset saavat vastauksensa.

Del Toron ja Hoganin maailmanlopun zombisota muistuttaa paljon Toista maailmansotaa ja natseja. Samankaltaisuudet eivät kuitenkaan ole liian suorasukaisia ja ajatus toimii hyvin. Piipahdus verileirillä oli yksi kirjan kiinnostavimpia kohtia minulle ja vampyyrejä avustavista ihmisistä oli saatu todentuntuisia kuvauksia. Toinen kohokohta oli välinäytöksenä nähty Quinlanin tarina Rooman valtakunnan ajalta. Kaikenkaikkian Yö ikuinen on hyvä teos, parempi kuin edeltäjänsä Lankeemus ja se päättää trilogian ihan ansiokkaasti. Hyvin olivat kirjailijat hoitaneet vaikean jatkon Lankeemuksen supernäyttävän lopun jälkeen. Pientä miinusta tulee siitä, että Yö ikuisen mukanaan tuomat paljastukset olivat osittain pettymyksiä ja uskonnon ja Jumalan olisi voinut hyvin jättää pois.

The Strain Trilogy - Vitsaus-trilogia

1. The Strain (2009) - Vitsaus (2010)
2. The Fall (2010) - Lankeemus (2011)
3. The Night Eternal (2011) - Yö ikuinen (04/2012)

Yö ikuinen Adlibriksessä ja Risingshadowssa.