perjantai 27. huhtikuuta 2012

Cecelia Ahern: Ihmemaa

A Place Called Here
Julkaistu 2006, suomennos 2008
Pokkari 455 sivua.

Irlantilaiselta Cecelia Ahernilta luin ensimmäisen kirjan pari kuukautta sitten ja silloin en juuri innostunut kaksi pientä aikuisten satua sisältäneestä Tyttö peilissä -teoksesta. Kiinnostus kirjailijaan kuitenkin jäi ja halusinkin kokeilla häneltä jotain muuta ja tutustua paremmin Ahernin kirjoitustyyliin täyspitkissä romaaneissa. Kirjastossa sitten silmään sattui tämä Ihmemaa, joka kevyine fantasiajuonineen olikin hyvä ja piristävä valinta

Sandy Shorttilta on aina kadonnut paljon tavaroita. Varsinaisen pakkomielteen hävinneiden etsinnästä Sandy saa lapsena, kun hänen luokkakaverinsa ja naapurinsa Jenny-May katoaa. Sen jälkeen hän etsii hukkaamiaan tavaroita niin intensiivisesti, että hänen vanhempansa lähettävät hänet terapeutin Gregory Burtonin juttusille. Terapeuttikaan ei kuitenkaan osaa vastata Sandyä askarruttaviin kysymyksiin, mutta he ystävystyvät ja alkavat Sandyn aikuistuttua viettää aikaa enemmänkin yhdessä.

Aikuisena Sandy on kokeillut ensin poliisin ammattia, mutta siirtynyt sitten yksityisesti etsimään kadonneita ihmisiä. Saatuaan toimeksiannon etsiä Jack Ruttlen kadonnut veli Donal, Sandy itsekin eksyy ja katoaa, päätyen erikoiseen maailmaan, johon monet kahdonneet tavarat ja ihmiset päätyvät. Paikka on osittain Sandyn unelmien täyttymys - ratkaisu asiaan, joka on vaivannut häntä koko iän, mutta muiden tavoin Sandykin on jumissa tässä ihmemaassa. Takaisin todellisuuteen ja omaan elämäänsä ei Sandylle tunnu olevan paluuta. Lisäksi Sandyä huolettaa se, että mahdollisesti vain Jack voisi ymmärtää edes etsiä Sandyä, Gregorykin kun on tottunut Sandyn poissaoloihin.

Ihmemaa oli oikein mukavaa luettavaa ja positiivinen yllätys. Tarina on kevyttä fantasiaa ja mukana on hieman chicklittiä. Romantiikkaa olin odottanut tarinassa olevan myös, mutta se osa jäi hyvin vähälle. Tarina lähtee liikkeelle hieman hitaasti, mutta pääsee kunnolla vauhtiin kun Sandy eksyy satumaailmaansa. Ahernin luoma ihmeellinen kadonneiden maailma on kiinnostava kaikkine erityispiirteineen ja on hauska lukea siitä, kuinka sinne tupsahtelee kaikenlaista sitä mukaa kun ihmiset kadottavat tai unohtavat asioita. Tämä kuulostaa paikalta, jossa olisi mukava päästä piipahtamaan, kunhan vaan poispääsykin olisi taattu.

Pidin Ahernin kirjoitustyylistä paljon ja tähän juoneen oli helppo uppoutua mukaan. Ainoastaan Sandyn pakkomielle kadonneiden sukkien ja muiden tavaroiden etsimisestä koko perheen voimin kävi välillä hieman hermoille, kun samaa aihetta toisteltiin niin monta kertaa, tarkoituksena ilmeisesti kuvata kuinka voimakkaasti kaikki katoamiset Sandyyn vaikuttavat. Monesti tuli jo toivottua, että Sandy luovuttaisi kyseisen yksittäisen asian suhteen, mutta eipä hän niin voinut tehdä. Ahernilla on mukana taustalla ajatuksia itsensä löytämisestä ja siitä, mikä on elämässä oikeasti tärkeää, mutta kovin vakavaksi ei heittäydytä missään vaiheessa, vaan juttu pysyy mukavan kevyenä ja viihteellisenä vaikka vakaviakin asioita käsitellään.

Cecelia Ahern:
  1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
  2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
  3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
  4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
  5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
  6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
  7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
  8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
  9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)
Cecelia Ahern Wikipediassa ja Ihmemaa Gummeruksen sivuilla.

Ihmemaassa ovat vierailleet myös Vinttikamarissa, Kirjahyllyn kätköistä, Kuutar ja Luetut.

2 kommenttia:

  1. Minä bongasin tämän kirjan joskus lukulistalleni ihan sen takia, että kadottelen itsekin kovasti tavaroita ja olen unohtamisen mestari. Olen lukenut Cecilia Ahernilta vain tuon "Mitä huominen tuo tullessaan" ja se oli pettymys, sillä se lupaili hyvää mysteeriä sekä taikaa, mutta olikin lopuksi aika pliisu. Tämän olen lykännyt pettymyksen pelossa ja osittain siksi, että pelkään sen olevan liikaa chick-littia ja liian vähän todellisuudesta poikkeavaa seikkailua. Ehkäpä kesälukemiseksi tämän voisi kuitenkin napata! :)

    VastaaPoista
  2. Luulisin, että Ihmemaa olisi juuri hyvä loma- tai kesäkirja, mutta kovin paljon noita mysteeri- tai taikaelementtejä ei tässäkään kyllä ole mukana. Kiinnostavuus on enemmän itse Sandyn tarinassa eikä mitään hurjaa fantasiaseikkailua ole tämän kirjan kanssa tiedossa.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...