Ken Follett: Maailma vailla loppua - Taivaan pilarit 2

World Without End
Julkaistu 2007, suomennos 2008
1077 sivua.

Ken Follettin 1989 julkaistusta Taivaan pilareista tuli kirjailijan myydyin teos ja 18 vuotta myöhemmin, vuonna 2007 Follett julkaisi jatkoa tarinalleen kirjan Maailma vailla loppua muodossa. Maailma vailla loppua sijoittuu samaan kuvitteelliseen Kingsbridgen katedraalikaupunkiin kuin Taivaan pilaritkin, mutta 1300-luvulle, eli aikaa on välissä kulunut 200 vuotta. Kirjassa seurataan Taivaan pilareiden hahmojen jälkeläisten elämää, joka kulkee aika lailla samoja polkua kuin esi-isien kohdallakin.

Loppuvuodesta 1327 kuningas Edvard II on vasta syrjäytetty vaimonsa Isabellan toimesta ja kuollut onnettomuudessa. Kingsbridgessä neljä lasta leikkii salaa metsikössä, kun he tapaavat henkensä edestä pakenevan ritarin Thomas Langleyn, joka on saanut vaarallisen kirjeen kuljetettavakseen. Lasten avulla Langley päihittää hänen perässään olevat kuningatar Isabellan miehet ja päättää siirtyä munkiksi Kingsbridgen luostariin turvaan. Neljä lasta Merthin, tämän veli Ralph, Caris ja Gwenda kasvavat tarinan päähenkilöiksi.

Käsistään taitava Merthin päätyy puusepän oppiin, väkivaltaisempi Ralph taas sotilasuralle, Caris haluaisi lääkäriksi, mutta se ura ei naiselle ole mitenkään mahdollinen, joten hän keskittyy kangaskauppaan. Gwendan perhe on varaton ja saa tienestejä ryöstelemällä, joten hänen Gwendan tavoitteet eivät ole kovin korkealla. Hänelle riittäisi oma maapalsta ja Wulfric, mies, jota hän rakastaa ilman vastakaikua. Merthin osoittautuu Kingsbridgen katedraalin luoneen Jack Rakentajan veroiseksi lahjakkuudeksi ja haaveilee jostain yhtä näyttävästä työstä. Katedraalin tornia on muutettu aiemmin ja työ näyttää aiheuttaneen rakenteellisia ongelmia kirkkoon. Kingsbridgessä toimii nyt sekä nunna- että munkkiluostarit ja näiden välit eivät aina ole ihan parhaat, varsinkin kun munkit tuhlaavat aina rahansa ja ovat nunnilta pyytämässä avustusta. Kirkon suojissa ja aatelisten kesken kilvoitellaan vallasta ja taustatarinana on satavuotisen sodan alku sekä musta surma.

Maailma vailla loppua on hyvin samankaltainen kuin edeltäjänsä Taivaan pilarit. Tarina oli kyllä hieno, Kingsbridgeen oli ihana palata ja Follettin ajankuvauskin on hyvin elävää, mutta tuntui kuin olisin lukenut Taivaan pilareita uudestaan. Lähes kaikille päähenkiöille löytyy suorat vastineet tuosta aiemmasta teoksesta ja monet tapahtumatkin olivat hyvin samankaltaisia, hieman uudesta näkökulmasta vaan. Merthin on Jack Rakentaja, Caris taas lady Aliena, pahis Ralph on kuin William Hamleigh ja niin edelleen. Osa ongelmaa on ehkä se, että en pitänyt 18 vuoden taukoa näiden kirjojen välissä vain vaan muutaman kuukauden, joten ensimmäinen tarina on vielä suhteellisen hyvin mielessä. Edellisessä kirjassa Langleyn kirjeen tilalla ollut vastaava juoni toimi erittäin hyvin, mutta tällä kertaa tuo ei kanna ollenkaan yhtä hyvin ja tuotti sekin pettymyksen.

Pidin kuitenkin Taivaan pilareista erittäin paljon, joten samankaltaisuudesta huolimatta tämäkin oli hyvin nautinnollista luettavaa. Lähinnä tuo hieman pilaa tarinan yllätyksellisyyttä, kun monesti on helppo arvata mihin suuntaan Follett on tarinaansa viemässä, mutta muuten se ei niin haittaa. Ensimmäisen kirjan henkilöistäkin pidin, joten tällä tavalla pääsi jatkamaan heidän elämäntarinoidensa parissa uudelleen. Merthinin rakennusprojektit ovat taas hyvin kerrottuja ja isona osana on pohdinta siitä, että miksi rakennelmat käyttäytyvät tietyllä lailla ja mikä ongelmat aiheuttaa. Tämä suhtautuminen teki katedraalin rakentamisesta niin kiehtovaa edellisessä tarinassa ja sama koukku toimii Merthinin projekteissakin, kuten sillan rakenteen pohdinnassa.

Follett keskittyy pääasiassa Carisin ja nunnaluostarin kautta kuvaamaan myös naisten asemaa 1300-luvun maailmassa. Caris muun muassa taistelee munkkien kanssa näiden lääketieteen uskomusten kanssa, jotka kaikki nykyään tietävät täysin tehottomiksi ja vaarallisiksikin. Välillä kuitenkin tuntuu, että Carisin ajattelutapa on turhankin moderni ja tekstissä kärjistetään eroja liikaa. Toisaalta ruton iskiessä toivoisi, että munkeilla olisi ollut edes jotain modernin lääketieteen tietämyksestä, kun ihmisiä kuolee joukoittain.

Kokonaisuutena tämä on hyvä kirja, jolla ei ole kauheasti mitään uutta tai omaperäistä annettavaa, mutta jatkaa mukavasti edeltäjänsä tarinaa.

Juttuni Taivaan pilareista.

Maailma vailla loppua Adlibriksessä (tilapäisesti loppu).

Lisää tästä kirjasta: Insinöörin kirjahylly, Lukupäiväkirja ja Musta naakka.