John Verdon: Sokkoleikki - Dave Gurney 2

Shut Your Eyes Tight
Julkaistu 2011, suomennos 2012
671 sivua.

Viime kuussa tuli luettua pokkarina mukaan tarttunut John Verdonin esikoinen Numeropeli, joka avasi eläkkeellä olevan etsivän Dave Gurneyn tutkimuksista kertovan sarjan. Nyt Gummerukselta on vasta ilmestynyt sarjan kakkososa Sokkoleikki.

On taas syksy ja Dave Gurney viettää vaimonsa Madeleinen kanssa rauhallisia eläkepäiviä, kun tuttu poliisi Jack Hardwick pyytää hänen apuaan 4 kuukautta vanhan murhan selvittelyssä. Nuori morsian murhattiin raa'asti omissa häissään, mutta edistystä tutkimuksissa ei ole juuri tapahtunut, vaikka paikalla oli runsaasti häävieraita ja useita kameroita. Kamerat kuvasivat morsiamen menevän puutarhurin mökkiin hakemaan tämän mukaan juhlintaan ja hetken kuluttua sulhanen tohtori Scott Ashton löysi vaimonsa Jillianin päättömän ruumiin mökistä.

Pian selvisi, että sekä puutarhuri että naapurin rouva ovat kadonneet ilman johtolankoja ja puutarhurin mökistä johtavat jalanjäljet vievät veriselle viidakkoveitselle ja loppuvat sitten yhtäkkiä. Mökki on kuurattu läpikotaisin, joten sieltäkään johtolankoja ei löydy. Pääasiallinen epäilty on puutarhuri Hector Flores, jota kukaan ei kuitenkaan ole nähnyt kunnolla, eikä hänestä ole paperijälkiäkään. Gurney aloittaa omat selvittelynsä perehtymällä uhriin ja käykin ilmi, että Jillian oli hyvin häiriintynyt nuori ja psykiatri-aviomies hänen erityislukionsa johtaja.

Sekä Numeropelissä että tässä Sokkoleikissä Verdonin lähtöasetelma ja murhatapaus on todella hieno ja tarkkaan mietitty. Kutkuttavia ja mahdottomalta vaikuttavia seikkoja on useita, joten alkuinnostus on taattu. Verdon kuitenkin kirjoittaa tapahtumista hyvin verkkaiseen tahtiin ja mukana on paljon murhaselvittelyihin liittymätöntä, kuten Gurneyn ja tämän vaimon kotielämään ja harrastuksiin liittyviä asioita. Perhe-elämä varsinkin teki mieli hyppiä yli, Numeropelin kanssa vaimo Madeleine antoi jotain hyviä vinkkejä ja ohjasi miestään oikeaan suuntaan, mutta nyt ei tällä tuntunut olevan niin isoa roolia tapauksen selvittelyssä. Taaskin ärsytti vastakkainasettelu, jossa Madeleine haluaa pyöräilemään, kävelylle tai muuta vastaavaa, samalla kun Gurneyn pitäisi tutkia raakaa murhaa, jonka vaan hän voi selvittää ja siten estää lisäuhrit. Onneksi nyt vaikutti siltä, että jatkokirjoissa suhde voisi olla paremmalla tolalla :)

Sokkoleikin kanssa yritin hieman seurailla tuota sivumäärän käyttöä ja mielestäni selkeästi alle puolet keskittyi kunnolla itse rikoksen selvittelyyn. Jos tästä lähes 700 sivusta olisi karsinut parisataa sivua pois, niin sitten rakenne toimisi jo paremmin perusjännäreiden ystäville, kun toiminta ja fiilis pysyisivät paremmin yllä. Loppuratkaisun arvasin taas osittain hyvin aikaisessa vaiheessa - muistelisin murhatavan olevan tuttu jostain Agatha Christien kirjasta. Hector Flores -nimeen sisältyneen alkupään vinkinkin Gurney tai poliisit olisivat voineet itse tutkia heti samantien, sen kanssa ei olisi tarvinnut odottaa jonkun toisen ideaa. Kuitenkin sen verran kimurantti oli tämä tapaus, että muuta pohdittavaa ja selviteltävää riitti pidemmälle juonessa. Mutta minusta edetessään juoni meni epäuskottavampaan suuntaan, taide-sivujuonne oli aika turha enkä ihan ymmärtänyt lopussa Hector Floresin suhteen kaikkea.

Tämäkin siten lupaili hyvää ja murha-asetelma on hyvin kiinnostava, mutta Verdonilla on vielä tekemistä lopputarinan kanssa. Jos hän oppisi tiivistämään tekstejään ja keskittymään intensiivisemmin oleelliseen, näistä voisi tulla oikein hienoja dekkareita. Sopii hitaamman tarinanrakentamisen ystäville :)

John Verdon:

1. Think of a Number (2010) - Numeropeli (2011)
2. Shut Your Eyes Thight (2011) - Sokkoleikki (2012)

Sokkoleikki Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Rakkaudesta kirjoihin.

John Verdon: Numeropeli - Dave Gurney 1

Think of a Number
Julkaistu 2010, suomennos 2011
Pokkari 573 sivua (+ lukunäyte Sokkoleikki-kirjasta)

Numeropeli on John Verdonin esikoisromaani ja esittelee entisen poliisin Dave Gurneyn, joka tähdittää Verdonin seuraavaakin teosta. Gurney on hieman alle viisikymppisenä jo jäänyt eläkkeelle New Yorkin poliisin murharyhmän rikostutkijan työstään ja muuttanut Delawareen vaimonsa Madeleinen kanssa. Madeleine on hyvin fiksu, taiteellinen ja rakastaa luontoa. Madeleine on odottanut miehensä mukautuvan paremmin heidän uuteen, rauhallisempaan elämäntyyliinsä, mutta tämä ei tunnu voivan päästää irti tottumuksistaan.

Mark Mellery, Dave Gurneyn opiskelija-aikainen tuttava, ottaa Gurneyyn yhteyttä ja kertoo saamistaan uhkaavista viesteistä. Kirjoittaja tuntuu tuntevan Melleryn todella läpikotaisin ja on jopa tiennyt minkä luvun Mellery valitsee pyydettäessä. Gurneyn avustuksella Mellery koittaa pohtia mahdollisia vihollisiaan, sekä valitsemansa numeron 658 merkitystä itselleen ja jollekulle toiselle. Tapaus muuttuu vakavaksi kun Mellery löytyy murhattuna kotoaan ja poliisit tulevat johtamaan tutkimuksia. Guerneytä kuitenkin pyydetään konsultiksi mukaan ja pian löytyykin enemmän uhreja.

Verdonin tarina on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on juonen pohjustusta ja juttu lähtee liikkeelle hyvin hitaasti. Alkuun tutustutaan Daven ja Madeleinen suhteeseen ja heidän ongelmiinsa. Madeleine on kuvattu aika vaativana ja ärsyttävänä vaimona, joka haluaisi miehensä olevan toisenlainen ja muuttaa tämän luonnetta. Yleensä on ihan mukavaa, jos suhde ei ole aivan täydellinen, mutta tässä Verdon menee hieman turhan pitkälle ja saa välillä jopa pohtimaan, että miksi tälläinen pari oikein on yhdessä. Aikaa vietetään myös Melleryn kanssa ja tämän saamien viestejen analysoinnissa.

Ensimmäinen uhri ilmaantuu pitkälle päälle 100 sivun jälkeen, mutta siitä vauhti sitten kiihtyykin. Jäin miettimään, että pitäisiköhän Melleryn murhan olla yllätys (vaikka suomenkielisessä versiossa se ainakin kerrotaan jo takakannessa), kun sitä ja tarinan varsinaista alkamista saa odotella niin pitkään. Kirja paranee tässä vaiheessa huomattavasti, kun alun pohdiskeleva ja psykologinen asenne vaihtuu toimintaan ja poliisitutkimuksiin. Gurney hoitaa tutkimuksiaan yllättävän itsenäisesti vaikka on vain ulkopuolisena konsulttina avustamassa. Hänen tyylinsä on kuitenkin hyvä ja tehokas ja Gurneysta saa fiksun vaikutelman.

Numeropeli on esikoiseksi hyvä jännäri. Verdonin psykologiset pohdiskelut ovat mukavaa luettavaa ja juoni on muutenkin kiinnostava. Pettymykseksi osoittautui se kuinka pienessä osassa numeroleikit kirjassa olivat, kannesta ja esittelytekstistä sai ihan väärän kuvan tältä alueelta. Lisäksi arvasin osittain loppuratkaisun ihan turhan aikaisessa vaiheessa, joten sekin hieman vei tästä hohtoa.

John Verdon:

1. Think of a Number (2010) - Numeropeli (2011)
2. Shut Your Eyes Thight (2011) - Sokkoleikki (06/2012)

Numeropeli Adlibriksessä.

Lisää Numeropelistä: Nenä kirjassa, P. S. Rakastan kirjoja, Valikoiva kirjatoukka, Helsingin sanomat ja Humisevalla harjulla.

China Miéville: Toiset

The City and the City
Julkaistu 2009, suomennos 2011
365 sivua.

Kirjaston palautuspäivä lähestyy uhkaavasti, joten oli pakko ottaa Miéville luettavaksi, vaikka mieli olisikin tehnyt jotain muunlaista. Olen niin mielialalukija, että kirja kyllä hieman kärsii siitä, että fiilis ei ehkä juuri siihen ole parhaimmillaan. Toiset on paljon palkintoja kerännyt ja Hugo-voittajana avaa osaltani vuoden 2012 SciFi -haasteen.

Päähenkilö rikostarkastaja Tyador Borlú saa tutkittavakseen murhamysteerin, nuoren naisen kuoleman. Borlú asuu itse Besźelissä, josta ruumiskin löytyy, mutta näyttää siltä, että murha on tehty limittäin Besźelin kanssa sijaitsevassa Ul Qoma:n kaupungissa. Tämä asetelma ei ole mikään jaettu Berliini, vaan kadut ja talot voivat olla osittain Besźelissä ja osittain Ul Qomassa. Ihmiset ovat tottuneet olemaan näkemättä (näkemätöntämään) naapurikaupunkiin kuuluvat alueet, rakennukset, autot ja ihmiset ja väistelevät niitä automaattisesti, huomiota kiinnittämättä.

Virallinen rajanylityspaikka on on nimeltään Yhteyspalatsi. Kaikkialla muualla rajan ylitys tai minkäänlainen muunlainen teko rajan yli (kuten huomion kiinnittäminen tai juttelu) on rangaistava rikko, ja näitä valvoo erityinen, kaupunkilaisille pelottava ja salaperäinen Rikko, joka tuntuu kaikkivoivalta. Borlú haluaisikin siirtää murhatapauksensa Rikon selvitettäväksi, mutta ei pysty todistamaan rajaloukkausta tapahtuneeksi, joten hän joutuu itse selvittelemään asiaa jopa menemällä Ul Qoma:n puolelle. Murhattu opiskelijatyttö oli tutkinut arkeologisia kaivauksia ja jaetun kaupungin historiaa ja vaikuttaa, että hän on saanut selville jotain, mitä halutaan pitää salassa. Muutkin asiaa tutkivat voivat siten olla vaarassa.

Tarinan vetovoima on tässä hyvin erikoisessa kaupunkiasetelmassa ja murhamysteeriä selvitellään siinä sivussa. Alkuun kesti pitkään, että pääsin tähän juoneen mukaan ja teksti tuntui hieman pitkäveteiseltä. Henkilöitä ei myöskään sinänsä opi tuntemaan tai heistä välittämään. Mutta tosiaan tuo jaetun kaupungin selvittely piti kiinnostuksen yllä ja sai jatkamaan eteenpäin. Odotukset vaan sen suhteen kohosivat liiankin korkealle ja pettymyksekseni historiaa ei juuri käsitellä eikä sitäkään, että miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Miéville on kuitenkin tehnyt hyvää työtä Toisten kanssa, erikoinen asetelma tuntuu kirjaa lukiessa hyvin luonnolliselta ja uskottavalta. Minulle tämä oli pettymys kun se tärkeä kysymys - miten tähän oli päädytty - jää selittämättä. Näköjään kiinnostukseni ohjautui kuolleen opiskelijan tutkimuksista väärille raiteille. Tarina antaa myös ajateltavaa lukijalle jokapäiväiseen elämään. Olemmeko me Besźelin ja Ul Qoman asukeiden tavoin oppineet olemaan näkemättä omasta ympäristöstämme ikäviä osia ja keskittymään meille mieleisiin asioihin?

China Miéville Wikipediassa ja Toiset Adlibriksessä.

Lisää kirjasta: Risingshadow, Kirjavinkit, Satun luetut, Taikakirjaimet ja Booksy.

Scott Phillips: Jäätävää satoa

Ice Harvest
Julkaistu 2000, suomennos 2009
221 sivua.

Tästä Scott Phillipsin palkitusta esikoisromaanista on tehty myös samanniminen elokuvaversio, mutta minulle kumpikaan ei ollut tuttu ennen kuin ihan vahingossa törmäsin tähän pokkariin.

On kylmä ja luminen jouluaatto vuonna 1979. Kansasilainen alamaailman asianajaja Charlie Arglist on ryöstänyt työnantajansa ja hänellä on noin 9 tuntia kulutettavan viimeisenä yönään kotikaupungissa. Sen jälkeen hän rikoskumppaninsa kanssa on häipymässä muihin maisemiin, ennen kuin heidän varkautensa huomataan. Charlie tapaa ystäviään muun muassa strippibaareissa ja juopottelee ja kuten arvata saattaa, kaikki ei todellakaan mene putkeen.

Kirja on melko lyhyt, mutta silti henkilöt ovat mukavan rosoisia ja kiinnostavia. Charlien maailma on rähjäinen ja ystävät ovat hieman onnettomia tapauksia, mutta Phillips kirjoittaa ne hyvin ja koukuttavasti. Tosin lukiessa auttaa, jos pitää tämän tyyppisistä amerikkalaisista kovaksikeitetyistä dekkareista. Minulle nämä eivät mikään ykköslaji ole, mutta satunnaisesti on kiva lukea erityyppisiä kirjoja ja tämä oli ihan positiivinen yllätys ja nopeasti luettu.

Scott Phillipsin myöhemmät teokset sijoittuvat eri aikakausille, mutta kummassakin on linkki tähän Jäätävää satoa -esikoiseen.

Scott Phillips:

• Ice Harvest (2000) - Jäätävää satoa
• The Walkaway (2002)
• Cottonwood (2003)

Scott Phillipsin sivut ja tämä kirja Adlibriksessä.

Arvio tästä löytyy myös Kirjavinkkien sivuilta.

Paul Johnston: Kultainen hiljaisuus - Alex Mavros 3

The Golden Silence - The Greek Novels 3
Julkaistu 2004, suomennos 2008.
444 sivua.

Kultainen hiljaisuus on viimeinen skottilais-kreikkalaisesta yksityisetsivästä Alex Mavrosista kirjoitettu teos, ainakin toistaiseksi. Sivuillaan Paul Johnston vihjailee, että saattaa joskus palata jatkamaan Alexin tarinaa ja ehkä tämä voisi jopa selvittää, mitä kauan sitten kadonneelle veljelle on tapahtunut.

Alex on ollut ilman töitä jonkun aikaa, ja hänen edellisistä sarjan osista tuttu tyttöystävänsä Niki pyytää häntä etsimään kadonneen 18-vuotiaan venäjänkreikkalaisen tytön Katian. Katoamiseen liittyy jollain lailla rikollisjärjestön johto, heidän kiduttajinaan toimivat Isä ja Poika ja kuuluisa näyttelijä Jenny Ikonomou. Päähenkilöiden menneisyys nivoutuu taas tälläkin kertaa yhteen kommunistisen liikkeen menneisyydessä ja sotilasdiktatuurin aikana.

Alexin tutkiessa menneitä hän saa taas vinkkejä veljestään Andoniksesta, joka tuntuu olleen kaiken keskipisteessä, mutta tämän kohtalo jää taas auki. Siitä olin iloinen, että suhde tyttöystävän Nikin kanssa syvenee nyt hieman ja saa enemmän sisältöä. Johnston kirjoittaa hyvin minulle sopivasti. Henkilöiden välillä hypitään kohtauksesta toiseen hyvässä tahdissa - niin, että mielenkiinto pysyy yllä. Tarinat ovat hyvin koottuja ja väkivaltaisuus ei ole häiritsevää. Lisäbonuksena tulevat nuo Kreikan synkkä lähimenneisyys ja kova nykyaika, jotka ovat hyvin vahvasti mukana kaikissa tarinoissa.

Olen tässä matkan varrella oppinut pitämään Alexin seikkailuista paljon, joten mielelläni näitä lukisin lisääkin. Tarina 2010-luvun Kreikasta talouskriisin keskelta olisikin oikein mukava, joten täytyy toivoa Johnstonin jatkavan sarjaa vielä. Seuraavaksi sitten Paul Johnstonin tuotannosta on vuorossa hänen uudempi sankarinsa Matt Wells.

Alex Mavros -kirjat:

• Crying Blue Murder (A Deeper Shade of Blue) (2002) - Siniset varjot
• The Last Red Death (2003) - Punainen kuolema
• The Golden Silence (2004) - Kultainen hiljaisuus

Paul Johnstonin kirjat ja tämä kirja englanniksi Adlibriksessä.

Liza Marklund & James Patterson: Postikorttimurhat

Postcard Killers
Julkaistu & suomennettu 2010.
Pokkari 2011, 319 sivua.

James Patterson on hyvin tuottelias kirjailija ja häntä onkin kritisoitu yhteistyöstään monien muiden kirjoittajien kanssa. Patterson on kertonut, että yhteistyössä yleensä tämä kumppani kirjoittaa ensin ensimmäisen version, jota hän sitten lähtee työstämään. James Pattersonin kirjat ovat hyvin viihdyttäviä, joskin melko samantapaisia, joten odotinkin nyt innolla, että mitä uutta Liza Marklund tuo tähän tarinaan. Ja englanniksi kirjailijoiden nimet ovat tietysti toisinpäin, mutta mennään nyt tässä suomi-painoksen mukaan.

Sarjamurhaajapariskunta tappaa yhteisen illanvieton jälkeen toisia pariskuntia ympäri Euroopan kaupunkeja ja he lähettävät aina paikalliselle toimittajalle postikortteja vinkeiksi tapahtumista. Tukholmassa kortin saa rikostoimittaja Dessie, joka alkaa tutkia tapahtumia yhdessä rähjäisen amerikkalaisen poliisin Jacobin kanssa, jonka tytär oli yksi aiemmista uhreista. Lukija saa seurata niin murhaajia kuin tutkijoitakin, mutta ihan kaikkea ei kuitenkaan paljasteta suoraan.

Täytyy myöntää, että hieman pettynyt olin tähän tuotokseen. Pattersonia enemmän lukeneille tarinassa ei ole juuri mitään yllättävää, saman kaavan mukaan mennään nyt kuin monesti ennenkin hänen kanssaan. Marlundin ääni kuuluu ehkä eniten Pohjoismaiden kuvauksessa. Alkuun ajattelin, että Dessie olisi Marklundin hahmo, mutta ei hänkään juuri eronnut lopulta monista muista Pattersonin henkilöistä. Pidin hänestä kyllä muuten, mutta Dessien ja Jacobin suhde ei minua oikein vakuuttanut, se jäi jotenkin ontoksi. Hyvää teoksessa olivat ainakin loppuosan Suomi-maininnat :)

Lopputeksteissä Patterson kiittelee Marklundia, että tämä oli aina valmis joustamaan. Tästä jäin sitten miettimään, että olisiko kirja ollut parempi, jos Marklund ei olisi antanut niin paljon periksi... Mutta, Pattersonin teoksien lukemista aion kyllä ehdottomasti jatkaa. Hän tuottaa mukavaa, nopealukuista viihdettä, joka sopii tiettyyn mielialaan, eli silloin kun tekee mieli heittää aivot narikkaan.

James Patterson ja Liza Marklund Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Leena Lumi, Maarit, Jonna ja Cathy. 

Agatha Christie: Syyttömyyden taakka

Ordeal by Innocence
Julkaistu 1958, suomennos 1976
Pokkari 2010, 238 sivua

Innostuin Agatha Christien teoksista ensimmäisen kerran peruskouluaikoina. Hänen hyvin kirjoitetut "kuka sen teki" -tyyppiset dekkarit yllättävine juonenkääteineen 1900-luvun alkupuolen maailmassa ovat kestäneet aikaa erinomaisesti ja toimivat edelleenkin hyvin. Nykyään kun Christieltä on julkaistu useita tarinoita uusina pokkariversioina luen näitä aina satunnaisesti muiden kirjojen lomassa.

Syyttömyyden taakan tarina on esiintynyt myös uudemmassa Marple-sarjassa hyvin paljon muokattuna, alkuperäisessä kun ei ole edes Jane Marplea. Tämä kirja kertoo Argylen perheestä. Perheen äiti on murhattu ja poika Jack tuomittu murhasta ja tämä on sittemmin kuollut vankilassa. Perheen kannalta parin vuoden takainen murhenäytelmä on siis käsitelty ja takanapäin. Sitten tohtori Calgary saapuu heidän ovelleen ja todistaa, että Jack oli syytön ja koko kipeä tapahtuma pitää avata uudelleen.

Tohtori Calgary on herkullinen hahmo kun hän menee innoissaan kertomaan ilouutista Argyleille, mutta joutuukin ihmettelemään suuresti kun perhe ei otakaan hänen uutisiaan vastaan kovin hyvin. Kaikki syyttömätkin joutuvat nyt epäilyksen alle ja heidän tulevaisuutensa vaarantuu, koska ei voi olla varma, että kuka heistä on syyllinen. Tästä tohtori Calgary saa sitten virikkeen selvittää alkuperäinen murha perinpohjin.

Syyttömyyden taakka on ihan hyvä kirja mutta ei erinomainen. Tosin minun mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa tuo aiemmin nähty leffaversio, joka muunneltunakin paljasti pääjuonen. Tämä kirja koostui lähinnä keskusteluista päähenkilöiden välillä, mutta en päässyt sisälle näihin henkilöihin kovin hyvin. Näiden keskusteluiden perusteella pitäisi pohtia psykologiselta kannalta, että kuka voisi tehdä tämän tyyppisen murhan ja mikä vaikuttimena olisi. Minulta tämä jäi väliin, koska valmiiksi oli niin vahva epäilys syyllisestä (vain epäilys siksi, että uudessa Marple-sarjassa on myös vaihdettu murhaajia välillä).

Ei siis parasta Christietä tällä kertaa, mutta loppuyllätys on taas hyvin tehty ja jättää hyvän fiiliksen kirjasta. Suosittelen Christien ystäville ja välipalaksi muillekin.

Agatha Christie Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Ken Follett: Valkeuden vangit

Whiteout
Julkaistu 2004, suomennos 2006.
365 sivua.

Ken Follettilta olen lukenut satunnaisesti muutamia teoksia vuosien saatossa. Vaikka hänestä ei minulle mikään suuri suosikki ole tullut, yleensä nämä kirjat ovat olleet ihan viihdyttäviä ja vauhdikkaita seikkailuja ja tuovat mukavaa vaihtelua lukulistalle.

Valkeuden vangit kuvaa tapahtumia tunti tunnilta muutamana joulun päivänä, lumimyrskyn keskellä. Skotlantilaisesta huipputurvallisesta laboratoriosta varastetaan ensin salaista, kehityksen alla olevaa viruslääkettä ja sitten vielä itse äärimmäisen vaarallinen viruskin. Turvallisuuspäällikkö Toni Gallon pitää selvittää tapaukset ja pelastaa yrityksen maine, ongelmat kun vuotavat heti lehdistölle ja koko yrityksen tulevaisuus on vaakalaudalla. Toni on vielä lisäksi itse ihastunut suuresti firman omistajaan Stanleyhin.

Valkeuden vangit ei ole juonestaan huolimatta lääketieteellinen trilleri, eikä myöskään perinteinen dekkari, koska tarinaa kerrotaan myös varkaiden näkökulmasta, joten suunnitelmat ovat lukijalle selvillä koko ajan. Asetelma oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen, mutta jouduin kyllä pettymään tämän kanssa. Jo se, että jännäri ei tarjoa mitään yllätyksiä juonessaan on yleensä huono piirre ja tällä kertaa monet käänteet tuntuivat helpoimman kautta tehdyiltä. Myöskään Tonin ja Stanleyn suhde ei minusta ollut kovin uskottavasti esitetty ja se tuntui hieman päälleliimatulta pakolliselta rakkauskuviolta. Parasta antia olivat ehkä Tonin tutkimukset, hän oli fiksun oloinen tutkija ja välillä hänellä välähti hyvin.

Nyt tämän kirjan loppuun saatuani jäin hieman pohtimaan lääkevarkauksia ja niiden motiiveja. Mielestäni tätä puolta ei käsitelty tarpeeksi ja tarina jäi näiden osalta hieman ohueksi. Osuus talossa lumen vankina olemisesta toi mieleen Agatha Christien Hiirenloukun, mutta toteutus jäi kauaksi siitä. Eli, en juuri suosittele tätä teosta kuin Follettin faneille :)

Ken Follett Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Paul Johnston: Punainen kuolema - Alex Mavros 2

The Last Red Death - The Greek Novels 2
Julkaistu 2003, suomennos 2008.
473 sivua.

Skottilais-kreikkalaisen yksityisetsivän Alex Mavrosin seikkailut jatkuvat Ateenassa ja muualla Kreikassa tässä Paul Johnstonin toisessa hänestä kertovassa kirjassa. Taaskaan suomenkielisen version kansikuvaa ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, mutta englanninkielisistä versioista tämä käyttämäni on fiilikseltään lähinnä vastaava.

Edellisestä tarinasta tuttuja ovat Alexin (huonosti kohtelema) tyttöystävä, sisko ja äiti, jotka piipahtavat mukana vain lyhyesti ja juoni on hyvin itsenäinen, edellisen osan tietoja ei tämän lukemiseen tarvita. Alex myös etsii tietoja 70-luvulla kadonneesta vanhemmasta veljestään joka osassa, mutta nämäkin etsinnät taidetaan hoitaa yhdestä suunnasta aina suht siististi yhden kirjan sisällä.

Amerikkalainen Grace näki lapsena isänsä murhattavan terroristiryhmän toimesta ja hän palkkaa Alexin etsimään tappajan käsiinsä. Uusia näyttäviä murhia tapahtuu myös samaan aikaan ja vaikuttaa, että tappaja Iraklis (Herkules) on aktivoitunut uudestaan. Alexin selvittelyihin punoutuvat niin Toisen maailmansodan tapahtumat, kommunistinen puolue, 70-luvun terrorismi ja kuohunta maassa kuin nykypäivän CIA:kin. Juoni on monitahoinen ja eri aikakaudet ja hahmot nivoutuvat vähitellen yhteen tarinan edetessä.

Tappaja Iraklis kuvataan hyvin inhimillisenä, tunnontuskiaan myöten ja terrorismiin johtavia syitä valoitetaan kuitenkaan liikaa selittelemättä. Tästä kirjasta jäikin päällimmäisenä mieleen ajatus, että väkivalta vain synnyttää lisää väkivaltaa ja koston kierrettä on vaikea pysäyttää. Kaikilla osapuolilla on omat vahvat syynsä ja motivaationsa toimilleen ja he ovat omasta mielestään oikeutettuja jopa murhiin asiaansa edistääkseen.

Henkilöitä on taas ilmeisesti Johnstonille tyypillisesti paljon kuten myös viittauksia historiaan ja politiikkaan. Tämä kirja on kuitenkin nopealukuinen, ehkä hieman liikaakin - ehkä pitäisikin pureskella tekstiä rauhassa. Johnston kuvaa Kreikkaa ja sen yhteiskuntaa aivan eri näkökulmasta kuin mitä normaali turisti tulee näkemään, joten hyvin suositeltavia ovat nämä Mavros-teokset kaikille maasta kiinnostuneille. Johnston osaa yksityiskohdat ja niiden kautta herättää hienosti tapahtumapaikan henkiin.

Alex Mavros -kirjat:

• Crying Blue Murder (A Deeper Shade of Blue) (2002) - Siniset varjot
• The Last Red Death (2003) - Punainen kuolema
• The Golden Silence (2004) - Kultainen hiljaisuus

Paul Johnstonin kirjat ja tämä kirja englanniksi Adlibriksessä.

Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö - Rizzoli & Isles 9

The Silent Girl - Rizzoli & Isles 9

Julkaistu 2011, suomennos 2011

320 sivua

Tess Gerritsenin uusin Rizzoli & Isles -teos sijoittuu Bostonin Chinatowniin ja kiinalaisten tarujen ja taistelulajien maailmaan. Periaatteessa tarina on itsenäinen, mutta tämä kirja sisältää paljon viittauksia Jääkylmän tapahtumiin ja kummankin päähenkilön elämä jatkaa kulkuaan siitä, mihin aiemmissa teoksissa on päädytty, joten näitä kannattaa lukea järjestyksessä.

Jane Rizzoli on kovapintainen etsivä Bostonin poliisissa ja Maura Isles taas faktoihin luottava kuolinsyyntutkija. Alkuun tällä kertaa mennään Maura-voittoisesti, mutta jossain vaiheessa hän putoaa tarinasta pois melkein kokonaan ja loppu menee Janen mukana rikoksia selvitellessä. Maura on ollut minun suosikkini näistä kahdesta päähenkilöstä ja olinkin hieman pettynyt, että hänellä ei ollut tässä isompaa osaa. Edellinen kirja tosin oli pääasiassa Mauran seikkailuja, joten ehkä nyt olikin sitten Janen vuoro.

Bostonin Chinatownista löytyy irtonainen käsi ja pian käden omistaja, naisen ruumis, jolta on melkein pää leikattu irti. Löytöä läheisessä ravintolassa tapahtui massamurha 19 vuotta aiemmin, kokki ampui ravintolassa olleet ja itsensä. Nyt vaikuttaa siltä, että uudet tapahtumat liittyvät jotenkin 19 vuotta vanhoihin murhiin ja Jane Rizzoli kollegoineen saa lisää tutkittavaa. Lisäksi kahdelta ravintolatragedian uhrilta on kadonnut teini-ikäinen tytär, joten selviteltävää riitää.

Tess Gerritsen on yksi suosikkikirjailijoistani ja hänen kirjansa luen aina heti, kun ne käsiini saan. Tällä kertaa kuitenkin täytyy todeta, että tuo Kiina-juoni ei jaksanut kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin nämä Rizzoli & Isles -kirjat yleensä. Juoni toi minulle mieleen aiemmin tänä vuonna lukemani P.D. Martinin Tappavat kädet, vaikka ei näillä kirjoilla lopulta liikaa yhteistä ollut. Jane Rizzolin aviomiehellä, FBI-agentti Gabriel Deanilla on harmillisen pieni rooli näissä kirjoissa nykyään, tässäkin hän vain käväisi kertomassa, että Janen pitäisi jättää vaarallinen juttu muiden hoidettavaksi. Eli, ei parasta Gerritseniä mielestäni, mutta silti ihan hyvä kirja, jonka parissa viihtyy taatusti.

Pitäisi varmaan aloittaa uusi kierros Gerritsenin teoksista ja muistutella mieleen tarkemmin niitä vanhoja suosikkejani... Sen verran suosittuja nämä ovat olleet, että TV-sarjakin on olemassa. Saa nähdä löytääkö se tiensä Suomeen jossain vaiheessa.

Rizzoli & Isles -kirjat:

• The Surgeon (2001) - Kirurgi
• The Apprentice (2002) - Taidonnäyte
• The Sinner (2003) - Synnintekijä
• Body Double (2004) - Kaksoisolento
• Vanish (2005) - Katoaminen
• The Mephisto Club (2006) - Mefisto-klubi
• The Keepsake (Keeping the Dead) (2008) - Voitonmerkki
• Ice Cold (The Killing Place) (2010) - Jääkylmä
• The Silent Girl (2011) - Hiljainen tyttö

Tess Gerritsen Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Paul Johnston: Siniset varjot - Alex Mavros 1

A Deeper Shade of Blue/ Crying Blue Murder  - The Greek Novels 1
Julkaistu 2002, suomennos 2007
448 sivua.

Löysin Paul Johnstonin 3 Alex Mavros -dekkaria divarista, suomeksi näitä on aika vaikea saada käsiin, kun ovat Harlequinin julkaisemia ja heidän vanhemmat julkaisunsa tuntuvat aina katoavan kuin tuhka tuuleen. Tuo alkuperäinen kuva on kuitenkin aika lähellä suomennoksen kuvaa, tosin englanninkielinen nimi on sittemmin vaihdettu.

Alex Mavros on skottilais-kreikkalainen yksityisetsivä, joka asuu Ateenassa. Hän saa asiakkaakseen amerikanturkkilaisen Denis Ozalin, jonka sisko Rosa on kadonnut oleskeltuaan Kreikassa Trigonon saarella. Alex lähtee sitten Trigonoon, jossa nuori pariskunta on juuri löydetty hukkuneena, ja kaikilla asukkailla tuntuu olevan jotain salattavaa. Kaikkeen liittyy myös jollain lailla Toisen maailmansodan tapahtumat, kun alue oli Italian miehittämä.

Tarinaa kerrotaan pääasiassa Alexin näkökulmasta mutta välillä tutustutaan muistinsa menettäneeseen naiseen, jota pidetään vangittuna ja raiskataan väkivaltaisesti. Muutaman kerran luetaan myös brittisotilaan päiväkirjaa sodan ajalta. Pidän Johnstonin kirjoitustyylistä, vaikka väkivaltaa ja kuolemia juttu sisältääkin. Teksti on nopealukuista ja sujuvaa, mutta henkilöitä on paljon ja näissä kaikissa kreikkalaisissa nimissä menin kyllä välillä hieman sekaisin. Juttu myös loppuu hyvin äkisti ja jäinkin sitten miettimään, että tuliko kaikki tosiaan selvitettyä ennen loppua. Totesin, että melkein kyllä, pari kohtaa vain jäi kaihertamaan mieltä.

Alex on mielenkiintoinen sankari ja juttu kokonaisuutena hyvin kirjoitettu, joten suosittelen tätä kyllä, varsinkin dekkarien ja Kreikan ystäville. Esimerkiksi lomalukemiseksi mukaan jonnekin idylliselle paikkakunnalle Kreikan saaristoon tämä olisi oikein loistava. Minun ainakin alkoi tehdä tätä lukiessa mieli etelän lomamatkalle, tosin ei kyllä tämän kirjan Trigonoon, se on aivan liian vaarallinen paikka :).

Alex Mavros -kirjat:

• Crying Blue Murder (A Deeper Shade of Blue) (2002) - Siniset varjot
• The Last Red Death (2003) - Punainen kuolema
• The Golden Silence (2004) - Kultainen hiljaisuus

Paul Johnstonin kirjat ja tämä kirja englanniksi Adlibriksessä.