Julkaistu 2011, suomennos 2012
671 sivua.
Viime kuussa tuli luettua pokkarina mukaan tarttunut John Verdonin esikoinen Numeropeli, joka avasi eläkkeellä olevan etsivän Dave Gurneyn tutkimuksista kertovan sarjan. Nyt Gummerukselta on vasta ilmestynyt sarjan kakkososa Sokkoleikki.
On taas syksy ja Dave Gurney viettää vaimonsa Madeleinen kanssa rauhallisia eläkepäiviä, kun tuttu poliisi Jack Hardwick pyytää hänen apuaan 4 kuukautta vanhan murhan selvittelyssä. Nuori morsian murhattiin raa'asti omissa häissään, mutta edistystä tutkimuksissa ei ole juuri tapahtunut, vaikka paikalla oli runsaasti häävieraita ja useita kameroita. Kamerat kuvasivat morsiamen menevän puutarhurin mökkiin hakemaan tämän mukaan juhlintaan ja hetken kuluttua sulhanen tohtori Scott Ashton löysi vaimonsa Jillianin päättömän ruumiin mökistä.
Pian selvisi, että sekä puutarhuri että naapurin rouva ovat kadonneet ilman johtolankoja ja puutarhurin mökistä johtavat jalanjäljet vievät veriselle viidakkoveitselle ja loppuvat sitten yhtäkkiä. Mökki on kuurattu läpikotaisin, joten sieltäkään johtolankoja ei löydy. Pääasiallinen epäilty on puutarhuri Hector Flores, jota kukaan ei kuitenkaan ole nähnyt kunnolla, eikä hänestä ole paperijälkiäkään. Gurney aloittaa omat selvittelynsä perehtymällä uhriin ja käykin ilmi, että Jillian oli hyvin häiriintynyt nuori ja psykiatri-aviomies hänen erityislukionsa johtaja.
Sekä Numeropelissä että tässä Sokkoleikissä Verdonin lähtöasetelma ja murhatapaus on todella hieno ja tarkkaan mietitty. Kutkuttavia ja mahdottomalta vaikuttavia seikkoja on useita, joten alkuinnostus on taattu. Verdon kuitenkin kirjoittaa tapahtumista hyvin verkkaiseen tahtiin ja mukana on paljon murhaselvittelyihin liittymätöntä, kuten Gurneyn ja tämän vaimon kotielämään ja harrastuksiin liittyviä asioita. Perhe-elämä varsinkin teki mieli hyppiä yli, Numeropelin kanssa vaimo Madeleine antoi jotain hyviä vinkkejä ja ohjasi miestään oikeaan suuntaan, mutta nyt ei tällä tuntunut olevan niin isoa roolia tapauksen selvittelyssä. Taaskin ärsytti vastakkainasettelu, jossa Madeleine haluaa pyöräilemään, kävelylle tai muuta vastaavaa, samalla kun Gurneyn pitäisi tutkia raakaa murhaa, jonka vaan hän voi selvittää ja siten estää lisäuhrit. Onneksi nyt vaikutti siltä, että jatkokirjoissa suhde voisi olla paremmalla tolalla :)
Sokkoleikin kanssa yritin hieman seurailla tuota sivumäärän käyttöä ja mielestäni selkeästi alle puolet keskittyi kunnolla itse rikoksen selvittelyyn. Jos tästä lähes 700 sivusta olisi karsinut parisataa sivua pois, niin sitten rakenne toimisi jo paremmin perusjännäreiden ystäville, kun toiminta ja fiilis pysyisivät paremmin yllä. Loppuratkaisun arvasin taas osittain hyvin aikaisessa vaiheessa - muistelisin murhatavan olevan tuttu jostain Agatha Christien kirjasta. Hector Flores -nimeen sisältyneen alkupään vinkinkin Gurney tai poliisit olisivat voineet itse tutkia heti samantien, sen kanssa ei olisi tarvinnut odottaa jonkun toisen ideaa. Kuitenkin sen verran kimurantti oli tämä tapaus, että muuta pohdittavaa ja selviteltävää riitti pidemmälle juonessa. Mutta minusta edetessään juoni meni epäuskottavampaan suuntaan, taide-sivujuonne oli aika turha enkä ihan ymmärtänyt lopussa Hector Floresin suhteen kaikkea.
Tämäkin siten lupaili hyvää ja murha-asetelma on hyvin kiinnostava, mutta Verdonilla on vielä tekemistä lopputarinan kanssa. Jos hän oppisi tiivistämään tekstejään ja keskittymään intensiivisemmin oleelliseen, näistä voisi tulla oikein hienoja dekkareita. Sopii hitaamman tarinanrakentamisen ystäville :)
John Verdon:
- Think of a Number (2010) - Numeropeli (2011)
- Shut Your Eyes Thight (2011) - Sokkoleikki (2012)
Lisää tästä kirjasta: Rakkaudesta kirjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti