Julkaistu 1992, suomennos 2011
404 sivua.
Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri-saagan toinen osa piti saada luettua vihdoin, kun sarjan kolmannen osan suomennos on juuri nyt ilmestynyt. Kohtalon miekka on samalla lailla lyhyiden tarinoiden kokoelma kuin aiempi Viimeinen toivomuskin, tällä kertaa vaan ei ole mukana väleissä yhdistävää tarinaa.
Geralt Rivialainen on ammatiltaan noituri ja tienaa elantonsa kiertäämällä keskiaikaisessa maailmassa paikkakunnalta toiselle kaikenlaisia hirviöitä ja outoja olentoja jahtaamassa. Kaikki nämä erikoiset ilmestykset eivät kuitenkaan ole pahoja ja Geraltkin on palkkioista huolimatta tarkka siitä, että kuka todella ansaitsee tulla tapetuksi. Mukana ovat myös edellisestä osasta tutut Geraltin ystävät trubaduuri Valvatti ja ihastus, velho nimeltä Yennefer.
Erilliset tarinat sopivat hyvin yhteen, vaikka hieman jätetään lukijallekin pohdittavaa. Jokaisessa Geraltilla on uusi juttu selvitettävänä tai haaste edessä, mutta taustatarina Geraltin elämästä kulkee yhtenäisenä läpi näiden kaikkien. On-off suhteessa Yenneferin kanssa on taas omat vaikeutensa, kun kumpikaan ei ole ihan niitä helpoimpia kumppaneita, mutta kyllä Geraltilla naisia riittää muutenkin. Trubaduuri Valvatista en ensimmäisessä kirjassa niin pitänyt, hän tuntui sellaiselta hölmötä sivuhenkilöltä, joka aina hankkiutuu vaikeuksiin sankarin pelastettavaksi. Mutta nyt Valvatti vaikutti jo fiksummalta ja hyvältä ystävältä, joten sekin pieni ärsytyksen aihe oli poistunut. Viimeisen toivomuksen erästä juonta jatkaen mukaan liittyy uusikin vakihahmo-ehdokas ja tässä kirjassa tarinat hänen osaltaan toimivat hyvin, saa nähdä sitten miten jatkossa käy.
Pidän paljon Sapkowskin yllätyksellisestä tyylistä. Uuden tekstin alkaessa ei tiedä yhtään, että mitä on tulossa ja minkälainen haaste Geraltilla on tällä kertaa vastassa. Hirviögalleria on taas hyvin monipuolinen ja tarinoiden juoniinkin on saatu hienosti vaihtelua, eivätkä ne ole pelkästään mitään etsi & tapa -jahteja. Fiilis on hieno läpi näiden seikkailutarinoiden, hieman sarkastinen ja synkkä, mutta huumoriakin on mukana.
Kohtalon miekka on oikein hieno kirja ja pidin todella paljon, enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Viimeinen toivomus meni hieman Sapkowskin maailmaan ja haastavampaan tyyliin totutellessa, mutta nyt olen kyllä jäänyt koukkuun ja tästä voi hyvin tulla eräs lempisarjoistani! Suosittelen myös niille lukijoille, jotka eivät fantasian ystäviä ole vielä.
Tarinat: Mahdollisuuksien raja (s.5->), Jäänsiru (s.93), Ikuinen tuli (s.140), Pieni uhraus (s.198), Kohtalon miekka (s.267) ja Jotain enemmän (s.341)
Noituri-saaga:
- Ostatnie życzenie (1993) - Viimeinen toivomus (2010)
- Miecz przeznaczenia (1992) - Kohtalon miekka (2011)
- Krew elfów (1994) - Haltiain verta (2012)
- Czas pogardy (1995) "Ylenkatseen aika"
- Chrzest ognia (1996) "Tulikaste"
- Wieża Jaskółki (1997) "Pääskysten torni"
- Pani Jeziora (1999) "Järven valtiatar"
Lisää tästä kirjasta: Kirjamielellä, Helsingin Sanomat, Morren maailma, Puolisilmä, Tuntemattomiin maailmoihin, Taikakirjaimet, Booking it some more, Kadonneet kirjanmerkit ja Risingshadow (osat 1 & 2 samassa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti