Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummalisille lapsille

Miss Peregrine's Home for Peculiar Children
Julkaistu 2011, suomennos 2012
350 sivua.

Tässä Ransom Riggsin kirjassa erikoiset vanhat valokuvat ovat isossa roolissa ja niitä onkin kirjan sivujen lomassa lähes 50 kappaletta. Wikipedia tietää kertoa, että Riggs alunperin ehdotti kustantajalleen kuvakirjaa, mutta kustantajan toiveesta kuvat ovat saaneet tekstin ympärilleen ja kokonaisuus on sovitettu ehjäksi romaaniksi.

15-vuotias Jacob Portman asuu perheineen Englewoodissa Floridassa. Hän on elänyt lapsuutensa isoisänsä Aben tarinoita kuunnellen. Abe varttui Puolassa, mutta joutui 12-vuotiaana orpokotiin saarelle Walesiin. Hänen tarinansa sisältävät kaikenlaisia hirviöitä, paitsi orpokodin osuudessa, sen hän aina kuvaa paratiisimaiseksi, aurinkoiseksi turvapaikaksi, jossa ei edes ole sairautta.

Eräänä päivänä Jacob saa isoisältään oudon puhelun töihinsä. Isoisä haluaa tietää mihin hänen asekaappinsa avain on piilotettu, hirviöt ovat kuulemma löytäneet hänet taas. Jacob tietää dementoituneen isoisänsä sekoilleen samantyyppisesti aiemmin, joten hän ei huolestu, mutta lupaa käydä tämän luona pian. Päästyään isoisänsä luokse Jacob löytää tämän kuolemaisillaan. Viimeisillä voimillaan isoisä jättää oudon viestin, joka sisältää päivämäärän 3.9.1940 ja pyytää Jacobia menemään saarelle. Pitkän houkuttelun jälkeen Jacob saa isänsä lähtemään kanssaan Cairnholmin saarelle Walesiin tutustumaan entiseen orpokotiin, jota Alma LeFay Peregrine 1940-luvulla johti ja jossa oli asukkeina eriskummallisia lapsia.

Tiesin etukäteen, että kuvat ovat iso osa tätä tarinaa, mutta niiden runsaus ja hienous yllätti kyllä. Kuvat on myös hienosti sovitettu mukaan tarinaan, joten ne tuovat hienon visuaalisen elementin mukaan tekstiin. Aina kaikki eivät tunnu ihan samasta paikasta tai samassa ajassa otetuilta, mutta se nyt on pientä. Muutenkin painotyö on laadukasta, paperi on paksua, luvut on eroteltu hienoilla värisivuilla ja eräs kirje on skannattu sellaisenaan mukaan sivuksi.

Tarinan alku isoisän kanssa lähtee hyvin liikkeelle, mutta sitten juttu hieman hidastuu ja käy melkein tylsäksi, kunnes Jacob pääsee Cairnholmiin ja löytää raunioituneen orpokodin. Sen jälkeen seuraakin kirjan parhaat pätkät kun Jacob pääsee selville sitä 1940-luvulla asuttaneista lapsista. Lapsissa tulee esille se, että kirjailija on enemmän luonut heidät kuvien mukaan, eikä suunnittellut lapsia itse etukäteen. Taidot ja erikoisuudet ovat niin moninaisia ja kummallisia, tässä ei oikein ole mitään logiikkaa mukana. Tarina on kiva, enemmän satumainen kuin goottisävyjä omaava ja sopii nuoremmillekin lukijoille. Hieman jäin joitain teknisiä yksityiskohtia pohtimaan, mutta muuten toteutus on hyvä ja suosittelen tätä kyllä.

Pieni miinus tulee siitä, että Riggs jättää loppuratkaisun osittain aika avoimeksi, minä kun en näistä ratkaisuista niin pidä. Mutta, ehkä tulossa oleva jatko-osa sitten jatkaa suoraan siitä, mihin tässä jäätiin.

Ransom Riggs Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Helsingin Sanomat, Risingshadow, Yöpöydän kirjat, Lukuisa ja Taikakirjaimet.