tiistai 12. kesäkuuta 2012

Lauren Oliver: Delirium: Rakkaus on harhaa - Delirium 1

Delirium
Julkaistu 2011, suomennos 2011
350 sivua.

Amerikkalaiselta nuortenkirjailijalta Lauren Oliverilta on aiemmin suomennettu esikoisromaani Kuin viimeistä päivää, mutta minulle nimi tuli tutuksi vasta Delirium-trilogian myötä ja kirjablogeista tottakai. Delirium on vaihtoehtonykyisyyteen sijoittuva dystopia ja maailma muistuttaa jonkin verran Ally Condien Tarkoitettu-trilogian asetelmaa.

Päähenkilö Lena asuu tätinsä luona Portlandissa Mainessa ja sekä kaupunki että koko maa on suljettu ja rajat tarkkaan vartioituja. Yli 60 vuotta aiemmin rakkaus - amor deliria nervosa - on julistettu vaaralliseksi sairaudeksi ja siihen on myöhemmin keksitty parannuskeino, proseduuri, joka tehdään kaikille yli 18-vuotiaille. Lenalla tämä toimenpide on pian edessä ja hän haluisikin sen mahdollisimman pian, sillä hän pelkää sairastuvansa ja tietää proseduurin jälkeen olevansa turvassa ja ikuisesti tyytyväinen. Lenan äiti kuoli delirian seurauksena ja hänen oma siskonsakin sairastui siihen ennen proseduuriaan, joten Lenalla onkin syytä pelätä tätä tartuntaa.

Lenalla on edessä myös arviointi, jossa menestyksen mukaan hänen tulevaisuutensa määräytyy. Tulosten mukaan määritellään niin tarvittava koulutustaso, tuleva ammatti kuin puoliso ja lapsimääräkin. Tosin puolisovaihtoehtoja annetaan muutama, joista sitten itse pistetyttämällä parit määräytyvät. Lenan paras ystävä Hana on kapinallisempi ja houkuttelee Lenaa mukaan laittomiin juhliin, jossa on sekä poikia että tyttöjä paikalla. Lena kuitenkin uskoo vahvasti kaikkeen hänelle kerrottuun ja varsinkin delirian vaarallisuuteen, kunnes hän tapaa kiinnostavan pojan Alexin, joka kuuluu vastarintaliikkeeseen ja tulee tämän tiukasti säännellyn yhteiskunnan ulkopuolelta. Vähitellen Lenan silmät avautuvat näkemään, että ehkä kaikki ei olekaan avain niin kuin heille on kerrottu.

Dystopioissa kiinnostavinta on yhteiskuntarakenne ja se miten tilanteeseen on päädytty, mutta taas tässäkin nämä jäävät turhan vähälle. Deliriumissa asetelma on hyvin samantapainen kuin Tarkoitetussa, joten se harmitti ja latisti innostusta. Tarinassa kuitenkin keskitytään enemmän Lenaan, Hanaan ja Alexiin ja Lenan valmistautumiseen arviointiin ja proseduuriin. Itse proseduuria ei tarkkaan kuvata, mutta vaikutukset kyllä. Kun aivoja muokataan siten, että vahvat tunteet katoavat kokonaan ja elämästä tulee miellyttävän tasapaksua ilman iloa, rakkautta ja surua, ihmisen koko perusolemus muuttuu, eikä hän ole enää oma itsensä.

Lena on tarinassa pitkään niin myöntyväinen, kiltti ja ujo, että en hänestä oikein oppinut pitämään. Hana taas jää aika etäiseksi lenkkikaveriksi, joka yllättää houkuttelemalla laittomuuksiin. Alexin roolikin on aika pieni, eikä hänkään oikein mieleen jäänyt, joten jatkossa toivoisinkin Oliverilta lisää kerroksia ja muistettavuutta näihin hahmoihin. Lisäksi Lenan ja Alexin romanssi oli minusta aika tylsä ja yllätyksetön, joten siitäkään ei ollut kantamaan tätä tarinaa. Dystopian voisi odottaa nostavan esille ja korostavan jotain kehityssuuntaa, joka sitten saa pohtimaan nykyistä maailmanmenoa tarkemmin, mutta tämän kirjan kohdalla yhteiskuntakritiikki meni kyllä minulta aikalailla ohi.

Näidenkin valitusten jälkeen Delirium oli kuitenkin ihan kiva kirja, odotukset vaan olivat ilmeisesti vääränlaiset. Jatkoakin tälle aion kyllä lukea, Lenan kasvutarinaa voisi olla kiva seurata, kun hän jo alkoi tässä tulla ulos kuorestaan ja karistaa lapsellista naiviuttaan. Oliver myös jätti tarinan hyvään kohtaan, eli haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu :). Saa sitten nähdä jatkaako se Tarkoitetun osan 2, eli Rajalla-kirjan linjoilla...

Delirium-trilogia:
  1. Delirium (2011) - Delirium: Rakkaus on harhaa
  2. Pandemonium (2012) - Pandemonium: Rakkaus on kapinaa (09/12)
  3. Requiem (02/2013)
Lauren Oliver Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Deliriumista: Jos vaikka lukisi, Kirjavinkit, Oota, mä luen tän eka loppuun, Katinkan kirjasto, Lukukeskus ja Kellastuneita sivuja.

4 kommenttia:

  1. Ymmärrän odotukset ja vertailun Tarkoittu- sarjaan. Paljonhan näistä löytyy samaa. Idea on kuitenkin molemmissa varsin kutkuttava ja kiehtova, harmillista että toteutus jää aika pinnalliseksi. Mutta vetäviä tarinoita kaikessa ennalta-arvattavuudessaankin.

    VastaaPoista
  2. Voih... Minä olen heikkona sarjoihin, mutta niiden lukeminen vähän rajoittaa muuta lukemista. Ne kun haluaisi lukea mahdollisimman peräkkäin ilman taukoja ja häiriötekijöitä. Tämä kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ehkäpä jossain vaiheessa...

    VastaaPoista
  3. Olen itse lukenut myös Kuin viimeistä päivää -kirjan, joka oli minusta huomattavasti parempi. Tämän takia osotukset olivat korkealla, ja kirja jäi vähän mitäänsanomattomaksi. Loppua kohden parani kyllä huomattavasti. Inhoan avoimia lopetuksia, joten tarina jäi ehkä liiankin kesken. Mutta jatkoa tulossa! En ollutkaan tästä tietoinen...

    VastaaPoista
  4. anni.M: niinpä, ja nyt kun sarja on aloitettu niin pitää kyllä sitten lukea jatkoakin :)

    Villasukka kirjahyllyssä, mulla on yleensä sama fiilis, olisi kiva lukea sarjoja suht putkeen kun on vielä hyvässä muistissa edellinen osa. Toka kirja tästä tuleekin jo parin kuukauden jälkeen, mutta kolmosta pitänee odotella jonkin verran...

    Roosa, Kuin viimeistä päivää on lukulistalla, hyvältä kuulostaa sekin lähtökohta ja kiva kuulla, että se oli mielestäsi parempi!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...