Julkaistu 2009, suomennos 2011
365 sivua.
Kirjaston palautuspäivä lähestyy uhkaavasti, joten oli pakko ottaa Miéville luettavaksi, vaikka mieli olisikin tehnyt jotain muunlaista. Olen niin mielialalukija, että kirja kyllä hieman kärsii siitä, että fiilis ei ehkä juuri siihen ole parhaimmillaan. Toiset on paljon palkintoja kerännyt ja Hugo-voittajana avaa osaltani vuoden 2012 SciFi -haasteen.
Päähenkilö rikostarkastaja Tyador Borlú saa tutkittavakseen murhamysteerin, nuoren naisen kuoleman. Borlú asuu itse Besźelissä, josta ruumiskin löytyy, mutta näyttää siltä, että murha on tehty limittäin Besźelin kanssa sijaitsevassa Ul Qoma:n kaupungissa. Tämä asetelma ei ole mikään jaettu Berliini, vaan kadut ja talot voivat olla osittain Besźelissä ja osittain Ul Qomassa. Ihmiset ovat tottuneet olemaan näkemättä (näkemätöntämään) naapurikaupunkiin kuuluvat alueet, rakennukset, autot ja ihmiset ja väistelevät niitä automaattisesti, huomiota kiinnittämättä.
Virallinen rajanylityspaikka on on nimeltään Yhteyspalatsi. Kaikkialla muualla rajan ylitys tai minkäänlainen muunlainen teko rajan yli (kuten huomion kiinnittäminen tai juttelu) on rangaistava rikko, ja näitä valvoo erityinen, kaupunkilaisille pelottava ja salaperäinen Rikko, joka tuntuu kaikkivoivalta. Borlú haluaisikin siirtää murhatapauksensa Rikon selvitettäväksi, mutta ei pysty todistamaan rajaloukkausta tapahtuneeksi, joten hän joutuu itse selvittelemään asiaa jopa menemällä Ul Qoma:n puolelle. Murhattu opiskelijatyttö oli tutkinut arkeologisia kaivauksia ja jaetun kaupungin historiaa ja vaikuttaa, että hän on saanut selville jotain, mitä halutaan pitää salassa. Muutkin asiaa tutkivat voivat siten olla vaarassa.
Tarinan vetovoima on tässä hyvin erikoisessa kaupunkiasetelmassa ja murhamysteeriä selvitellään siinä sivussa. Alkuun kesti pitkään, että pääsin tähän juoneen mukaan ja teksti tuntui hieman pitkäveteiseltä. Henkilöitä ei myöskään sinänsä opi tuntemaan tai heistä välittämään. Mutta tosiaan tuo jaetun kaupungin selvittely piti kiinnostuksen yllä ja sai jatkamaan eteenpäin. Odotukset vaan sen suhteen kohosivat liiankin korkealle ja pettymyksekseni historiaa ei juuri käsitellä eikä sitäkään, että miten tähän tilanteeseen on päädytty.
Miéville on kuitenkin tehnyt hyvää työtä Toisten kanssa, erikoinen asetelma tuntuu kirjaa lukiessa hyvin luonnolliselta ja uskottavalta. Minulle tämä oli pettymys kun se tärkeä kysymys - miten tähän oli päädytty - jää selittämättä. Näköjään kiinnostukseni ohjautui kuolleen opiskelijan tutkimuksista väärille raiteille. Tarina antaa myös ajateltavaa lukijalle jokapäiväiseen elämään. Olemmeko me Besźelin ja Ul Qoman asukeiden tavoin oppineet olemaan näkemättä omasta ympäristöstämme ikäviä osia ja keskittymään meille mieleisiin asioihin?
China Miéville Wikipediassa ja Toiset Adlibriksessä.
Lisää kirjasta: Risingshadow, Kirjavinkit, Satun luetut, Taikakirjaimet ja Booksy.
Tämä oli minulle yksi viime vuoden parhaita lukukokemuksia. En ollut aiemmin lukenut Miévillen kirjoja, siksi tämä iski kuin leka päähän. Ja jäi mietityttämään vielä pitkäksi aikaa. Harmi, ettet nyt ollut tällä tuulella.
VastaaPoistaJostain syystä ei nyt ollut minun juttuni tämä. Jäi mietityttämään, että pitäisikö joskus myöhemmin kokeilla tätä uudelleen, että josko sitten ymmärtäisi, että miksi tämä on kerännyt palkintoja niin paljon :)
VastaaPoista