L. J. Smith: Verivala - Vampyyripäiväkirjat 3

The Fury - The Vampire Diaries 3

Julkaistu 1991, suomennos 2011

208 sivua.

Verivala on Lisa Jane Smithin alkuperäisen Vampyyripäiväkirjat -trilogian lopetusosa ja tässä suoraan Korpinmustan ja Sielunkumppanin läpi jatkunut tarina saa vihdoin päätöksensä. Matkaan hypätään taas suoraan Sielunkumppanin dramaattisen lopun kuvioihin, joten edellinen osa on hyvä olla tuoreessa muistissa tätä aloittaessa.

Fell's Churchissa tapahtuu jotain erikoista, koirat hyökkäävät ihmisten kimppuun ja eläimet käyttäytyvät muutenkin oudosti. Elena tuntee, että kaupunkiin on asettunut jonkin tuntematon, mutta voimakas ja paha olento, joka tuntuu haluavan aiheuttaa tuhoa ja kaaosta ympärilleen. Elena ystävineen - ja tällä kertaa jopa Damonin avustamana - aikoo selvittää tämän heidän Toiseksi Voimaksi kutsumansa arvoituksen pelastaakseen kaupunkinsa.

Tuo Sielunkumppanin loppu olikin aikamoinen ylläri ja sen takia nyt Verivalassa ollaankin aika erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin. Elena saa kasvaa paljon koko tarinan alkuun verrattuna ja pääasiassa huolehtii jo enemmän muista kuin itsestään. Tällä kertaa hän saakin jo koko kaupungin huolenaiheekseen ja joutuu luopumaan siitä mitä itse haluaisi suojellakseen läheisiään.

Tämänkin kirjan loppu yllättää ja jättää kyllä sellaiseen paikkaan, että ei ole ihan helppo keksiä, että miten tuosta jatko tarinalle oikein lähtee liikkeelle. Tosin sen verran tiedän, että Pimeän piirissä päiväkirjaa pitää vuorostaan Bonnie, joten hieman erilainen osa lienee tiedossa seuraavana. Lopussa korjaillaan ja selitellään myös edellisten osien avoimia asioita ja tarkoituksellisia väärinymmärryksiä, mutta ihan kaikkea ei Smith kuitenkaan vielä selitä. Eli jotain pientä on vielä pitämässä mielenkiintoa yllä jatkaa seuraavaan kirjaan, vaikka tähänkin osaan sarjan lukemisen voisi hyvin lopettaa.

Vampyyripäiväkirjat on kiva ja vauhdikas sarja, jossa tapahtuu paljon suht lyhyissä kirjoissa, joten kai sitä tulee vielä jatkettua näiden parissa, sen verran mukavaa luettavaa nämä kuitenkin ovat. Toistaiseksi kirjat ovat myös parantuneet koko ajan, joten hieman heikomman alun jälkeen tuo on hyvin positiivista.

The Vampire Diaries - Vampyyripäiväkirjat:

1. The Awakening (1991) - Korpinmusta (2010)
2. The Struggle (1991) - Sielunkumppani (2011)
3. The Fury (1991) -  Verivala (2011)
4. Dark Reunion (1992) - Pimeän piiri (2011)
5. The Return: Nightfall (2009) - Uusi aika: Suden hetki (2011)
6. The Return: Shadow Souls (2010) - Uusi aika 2: Varjosielut (02/2012)
7. The Return: Midnight (2011) - Uusi aika 3: Sydänyö (05/2012)
8. The Hunters: Phantom (2011)
9. The Hunters: Moonsong (03/2012)
10. The Hunters: Destiny Rising (10/2012)

(kursiivin The Hunters haamukirjoittajan työtä)

Tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjamielellä, Kirjaretket, Kirjapinot ja Saraseenin maailma.

Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia

Dracula's Guest and Other Weird Stories
Julkaistu 1914, suomennos 2012
201 sivua.

Irlantilaisen Bram (Abraham) Stokerin kuolemasta tulee huhtikuussa kuluneeksi 100 vuotta ja Tammi muistaa Draculan luojaa kokoelmalla, jonka Stokerin vaimo julkaisi englanniksi pari vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Tarinoista Draculan vieras lienee poistettu osio Dracula-romaanin varhaisversiosta ja muut jutut on julkaistu alunperin aikakauslehdissä Stokerin uran alkupuolella. Dracula julkaistiin vuonna 1897, joten nämä muutkin lienevät 1800-luvun puolelta.

Kirja alkaa suomentaja Inkeri Koskisen esipuheella ja vaikka se kiinnostavaa taustatietoa sisältääkin, niin mielestäni analyysit novelleista olisivat sopineet paremmin loppusanoiksi. Jo kokoelman englanninkielinen nimi kertoo, että tiedossa on outoja tarinoita, mutta mukana oli paljon muutakin, hieman yliluonnollisia elementtejä, kauhua, ripaus romantiikkaa ja goottilaista tyyliä.

Nimikkojuttu Draculan vieras oli romaanin katkelmana erilainen valinta, eikä oikein toiminut omillaan yhtä hyvin kuin kirjan muut tekstit. Minulle se toimi lähinnä Draculan mainoksena ja kävinkin sitten samantien lomalta palattuani hakemassa tuon Stokerin pääteoksen itselleni, sopivasti pokkarialesta.

Eniten pidin ehkä Tuomarin talosta.  Siinä nuori matematiikan opiskelija etsii rauhaisaa paikkaa opiskeluilleen ja muuttaa taloon, jota on vuosia aiemmin asuttanut julma tuomari. Alkuun hän keskittyy taloa valtaavien rottien jahtaamiseen, mutta lopulta hänkin huomaa, että talossa on jotain hyvin outoa tapahtumassa. Fiilis on tässä kuiten muissakin tarinoissa kohdallaan ja Stoker pienillä eleillään nostaa jännitystä ja odotuksia. Squaw oli myös hieno, mutta aika raaka. Tarina oli rakennettu niin, että koko ajan alusta asti mielessä pyöri, että ei kai vaan tässä nyt käy niin huonosti kuin vihjaillaan...

Kasvavan kullan salaisuus ja Abel Behannan paluu ovat omanlaisiaan rakkaustarinoita, kumpikin kolmiodraaman merkeissä, joten onnellista loppua ei ole kaikille tiedossa. Mustalaisennustus on jännäri, jossa kuljetaan vääjäämättä kohti kohtalokasta ennustusta, mutta tarina yllättää omaperäisellä lopullaan, joka saa lukijan virnistelemään. Rottien hautajaiset sijoittuu vuoden 1885 Pariisin syrjäiselle lumpunkerääjien alueelle, jossa turisti joutuu huimaavan takaa-ajon kohteeksi.

Stokerin novelleja oli mukava lukea ja yllätin itseni pitämällä suurimmasta osasta tarinoista. Lueskelin näitä aina muutaman jutun kerrallaan muiden kirjojen väleissä, sillä nämä tarinat vaativat hieman sulattelemista, joten koko kirja ei minulla olisi millään kerralla mennytkään. Stoker osaa hienosti luoda sopivan tunnelman lyhyissäkin jutuissa ja hienot lopetukset huipentavat nämä pienet juonet ja varsinaisesti tekevät nämä tarinat siksi mitä ne ovat. Pidän paljon yllättävistä lopuista ja näissä Stoker on mestarillinen, joten siinä yksi hyvä syy lukea tämä kokoelma. Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia on hyvä ja monipuolinen kokoelma, jossa tarinat ovat luonteeltaan tarpeeksi erilaisia, eli Stoker pääsee aina uudestaan yllättämään seuraavan tarinansa kanssa.

Tarinat: Draculan vieras, Tuomarin talo, Squaw, Kasvavan kullan salaisuus, Mustalaisenennustus, Abel Behannan paluu, Rottien hautajaiset, Uni punaisista käsistä, Crookenin hiekkasärkät.

Bram Stoker Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Morren maailma ja Järjellä ja tunteella ja juttua löytyy myös Hesarista.

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus - Noituri 1

Ostatnie życzenie - Saga o Wiedźminie
Julkaistu 1993, suomennos 2010
333 sivua.

Morren hehkutus alkuvuodesta tästä Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjasta kesäkuun tulevan kolmannen osan julkaisun yhteydessä sai minutkin vihdoin tutustumaan Geraltin seikkailuihin. Olin jättänyt nämä väliin aiemmin, koska ensimmäinen ja toinen osa ovat lyhyitä tarinoita sisältäviä kokoelmia ja novellit eivät koskaan ole olleet suosikkejani. Kesäkuussa julkaistavan kolmannen osan Haltiain verta pitäisi kuitenkin olla jo romaanimuotoinen, joten sekin innosti nyt perehtymään Noiturin maailmaan etukäteen. Sarjaan perustuvaan The Witcher -peliin en ollut törmännyt aikaisemmin.

Geralt Rivialainen on noituri, eli palkkiota vastaan hän hankkiutuu eroon ihmisiä vaivaavista erikoisista olennoista ja hirviöistä. Noiturin maailma muistuttaa keskiaikaista Eurooppaa ja Geralt muiden koulutettujen noiturien tavoin kiertelee paikkakunnalta toiselle etsien työtilaisuuksia ja maksavia asiakkaita. Geraltin maailma on kuitenkin muuttumassa. Myyttiset olennot ovat käymässä yhä harvinaisemmiksi ja sitä myötä myös noiturin ammatti jäänee jossain vaiheessa tarpeettomaksi.

Erikoisia olentoja Sapkowski onkin sitten kehitellyt oikein urakalla ja minulla meni aina jonkun verran aikaa tarinasta näitä opetellessa. Toisaalta kyllä nuo ovat myös Noiturin suuri rikkaus ja Viimeisessä toivomuksessa uutta tarinaa aloittaessa ei voi ikinä tietää mitä edessä oikein on. Hienoa on myös se, että kaikki hirviöt eivät ole pelkästään pahoja ja heitä ei ole tarkoitus vaan tappaa suoraan. Geralt pohtii aina keinot ja tavoitellun lopputuloksen tapauksen mukaan ja yllätyksiäkin on mukana.

Omaksi yllätyksekseni pidin Viimeisestä toivomuksesta erittäin paljon. Geraltin maailma on hyvin kiehtova, täynnä kaikkea odottamatonta ja paljon siitä on vielä hämärän peitossa. Geraltin lisäksi pysyvämpiä hahmoja lienevät hänen hieman hölmö ystävä, trubaduuri Valvatti sekä kiinnostuksen kohde, kaunis ja voimakas velho Yennefer. Sapkowskin henkilöt ovat mukavan rosoisia ja hieman ennalta-arvaamattomia. Kaikki mokailevat hieman omalla tavallaan, mutta heillä on myös omat tähtihetkensä.

Tarinoissa ei kerrota suorin sanoin ihan kaikkea, joten lukijallekin jää hieman pohdittavaa ja tämä saa Geraltin seikkailut jäämään mieleen monia muita kirjoja paremmin. Sapkowskin niukkaan ja lukijalle tilaa jättävään tyyliin pitää alkuun hieman totutella. Minulla ainakin oli alkuun hieman vaikea päästä sisälle Noiturin maailmaan, kun kaikki tuli uutena vastaan, hyvin niukoin tiedoin ja ilman sen kummempia taustaselityksiä. Tekisikin mieli lukea tämä pian uudestaan, mutta taidan silti ottaa seuraavaksi tuon kakkososan Kohtalon miekan. Enemmän kuitenkin odotan tuota kesäkuun kolmososaa, sillä näistä pienistä jutuista ei kovin yhtenäistä kokonaisuutta syntynyt, vaikka Järjen ääni -tarina niitä väleissä yrittikin hieman sitoa yhteen.

Teoksen tarinat: Järjen ääni (tarinoiden väleissä), Noituri (s.7->), Totuuden siemen (s.50), Pienempi paha (s.90), Kysymys hinnasta (s.144), Maailman ääri (s.198) ja Viimeinen toivomus (s.256)

 Noituri-saaga:

• Ostatnie życzenie (1993) - Viimeinen toivomus (2010)
• Miecz przeznaczenia (1992) - Kohtalon miekka (2011)
• Krew elfów (1994) - Haltiain verta (2012)
• Czas pogardy (1995) "Ylenkatseen aika"
• Chrzest ognia (1996) "Tulikaste"
• Wieża Jaskółki (1997) "Pääskysten torni"
• Pani Jeziora (1999) "Järven valtiatar"

Kääntäjä Tapani Kärkkäisen Sapkowski-sivu, josta vielä suomentamattomien jatko-osien nimien käännökset ovat peräisin ja tämä kirja Adlibriksessä.

Viimeistä toivomusta on luettu blogeissa paljon, tässä niistä jotain: Morren maailma, Kirjamielellä, Taikakirjaimet, Katinkan kirjasto, Tuntemattomiin maailmoihin ja Monttu.

Mario Vargas Llosa: Keltin uni

El sueño del celta

Julkaistu 2010, suomennos 2011
518 sivua.

Nobel-palkittu Mario Vargas Llosa kertoo uusimmassa romaanissaan irlantilaisen historiallisen henkilön Roger Casementin värikkään elämäntarinan. Casement syntyi 1860-luvulla lähellä Dublinia perheeseen, jossa samanniminen isä oli vahvasti brittimielinen protestantti ja äiti salaa katolinen. Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla. Vanha Casement on Irlannin Pääsiäiskapinan jälkeen vuonna 1916 kuolemaantuomittuna vankina brittiläisessä vankilassa odottamassa tietoa armonanomuksestaan ja odottelun lomassa kerrotaan hänen elämästään Britannian konsulina ja kuinka hän löysi kutsumuksena Irlannin itsenäisyyden puolustajana

Kaksikymppisenä idealistina Casement lähti Afrikkaan ja 1900-luvun alussa hän sai tehtäväkseen selvittää Ison-Britannian konsulina mitä Belgian kuninkaan Leopold II:n omistamassa Kongossa oikein tapahtuu. Casementin idealismi oli vähitellen karissut hänen Afrikan-vuosiensa aikana ja varsinkin matka kuuluisan löytöretkeilijän ja sankarin Henry Morton Stanleyn seurassa sai hänet huomaamaan kuinka julmasti länsimaiset ryöstivät ja valtasivat maata omiin tarkoituksiinsa oikean uskonnon ja sivistyksen nimissä.

"... Tänne tulee yhtöitä, jotka antavat heille työtä. Kouluja, joissa he oppivat sivistyneitä kieliä ja joissa heidät opetetaan pukeutumaan, rukoilemaan oikeaa Jumalaa ja puhumaan kristillisesti eikä noita apinamurteita, joita he nyt mongertavat. Vähitellen he muuttavat barbaariset tapansa nykyaikaisten ja sivistyneiden ihmisten tavoiksi. Jos he tietäisivät, mitä me heille teemme, he suutelisivat jalkojamme. Mutta heidän henkinen tasonsa on lähempänä krokotiilin ja virtahevon tasoa kuin teidän tai minun tasoani. Siksi me päätämme heidän puolestaan , mikä on heille hyväksi, ja siksi me panemme heidät allekirjoittamaan näitä sopimuksia. Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat vielä kiittämään meitä, eikä olisi lainkaan ihme, vaikka he jonkin ajan kuluttua alkaisivat jumaloida Leopold II:ta samalla tavalla kuin he nyt jumaloivat taikakalujaan ja mörköjään." (Stanley Casementille, s 45-46)

Casement kiertää Kongoa kuuntelemassa ihmisten kertomuksia väärinkäytöksistä, riistosta, kidutuksesta ja murhista. Lontoossa Casement kirjoittaa pitkän raporttinsa uloministeriölle ja hänestä tulee kuuluisa kun hallitus julkaisee sen. Kokemukset Afrikassa saivat Casementin ajattelemaan Irlannin tilannetta ja huomaamaan kuinka se on vastaavasti brittien vallan alla ja hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä tätä miehittäjävaltaa kohtaan, jonka palveluksessa hän itsekin työskentelee. Brasilian tylsemmän toimeksiannon jälkeen hänet lähetetään Peruun, josta Kongon tilannetta vastaavasti on alkanut kuulua huhuja vakavista väärinkäytöksistä brittiomisteisen kumiyhtiön alueilta. Jos mahdollista, Perun todellisuus on vieläkin raaempi kuin Kongon ja siellä edes paljastetuista julmuuksista ei niin vaan saakaan ketään vastuuseen, edes Iso-Britannian tuella.

Casementin tie johtaa sankaruudesta petturiksi kun hän "radikalisoituu" ja alkaa ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Hänen iso virheensä on hakea ensimmäisen maailmansodan aikaiselta Saksalta tukea, ajatuksena "viholliseni vihollinen on ystäväni ". Lisäksi tarinan edetessä hänen homoseksuaalisuutensa ja himo nuoria, hyvävartaloisia miehiä kohtaan saa yhä enemmän tilaa ja Casementin vangitsemisen jälkeen hänen päiväkirjoistaan julkistetut rivot kirjoitukset tuhoavat hänen maineensa vuosikymmeniksi ja saattavat itseasiassa koko henkilön unohduksiin pitkäksi ajaksi.

Vargas Llosan kirja on kyllä hieno. Keltin uni jakautuu kolmeen osaan (Kongo, Amazonia ja Irlanti) ja 15 kappaleeseen. Kirjoitustyyli on erikoinen siinä mielessä, että kappaleen alussa monesti kerrataan jotain edeltäviä tapahtumia tai vankila-aikana kerrotut lyhyet jutut tulevat uudestaan esille menneisyyden aika-jaksolla, joten tätä voi hyvin lukea pätkittäinkin. Suomenkielinen Wikipedia kutsuu tätä teosta moraliteetiksi ja englanninkielinen historiallisen romaanin ja journalistisen kronikan yhdistelmäksi. Mukana on myös maailmanpolitiikan kiemuroita, paljon todellisia historian hahmoja ja kiinnostavia katsauksia näiden muutamien maiden vaikeaan historiaan.

On karmaisevaa, kuinka eurooppalaiset suhteellisen hyvine tarkoitusperineen saavat aikaan massiivisia kansanmurhia ja tuhoavat heimoja sukupuuton partaalle huolimattomuuttaan ja rikkauksien sokaisemina. Vargas Llosa kuitenkin kuvailee näitä kauheuksia siinä määrin ulkopuolisen silmin, että nenäliinoja ei tarvitse varastoida tätä kirjaa varten. Alkuperäisväestön edustajiin, tapohin tai kulttuureihin ei juuri tutustuta, vaan näkökulma on tarkkailevan haastattelijan koko ajan.

Hieno kirja, tämä kannattaa kyllä lukea! Olen suhtautunut Nobel-voittajiin hieman ennakkoluuloisesti ja ajatellut, että heidän teoksensa tuskin sopivat minulle kun pidän yleensä vauhdikasta toimintaa sisältävistä tarinoista, mutta ehkä tämä tuo hieman muutosta tuohon ajattelutapaan.

Mario Vargas Llosa Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Keltin unen ovat lukeneet mm Kirjaton, Kirjahamsteri, Luettua ja juttua löytyy myös Helsingin Sanomista.

Johanne Hildebrandt: Freija - Valhallan tarinoita 1

Freja - Sagan om Valhalla
Julkaistu 2002, suomennos 2004
394 sivua.

Johanne Hildebrandt on trilogiansa julkaissut jo 2000-luvun alkupuolella, mutta minä löysin tämän vasta vuodenvaihteen kirja-aleista. Valhallan tarinat kertoo Skandinaavisesta mytologiasta tutuista hahmoista ja tapahtumista. Freijan lopussa Hildebrandt kertoo sijoittaneensa Vanaheimin tarinoissaan Ahvenanmaalle saaren keskeisen sijainnin vuoksi.

Freija sijoittuu pronssikaudelle, 700-luvulle eaa. Päähenkilö Freija on nuori papitar Vanaheimissa ja kuningatar Åsen tytär. Åse on kuitenkin antanut Freijan kasvatettavaksi sisarelleen Gullveigille. Freija on taikuudessa hyvin lahjakas, Kuunjumalattaren valittu ja näkee muun muassa enneunia. Freijan näyt viittaavat ennustettuun Vanaheimin loppuun ja kuningatar Åse haluaa taistella yhteiskuntansa olemassaolosta.

Läheisen Hallundaan on asettunut muukalaisheimo viljelemään maata ja he ovat tappaneet hallundalaisia runsaasti raivatessaan tilaa itselleen. Vanha ylipapitar Gullveig lähtee neuvottelemaan tämän heimon kanssa rauhasta ja ottaa suojattinsa Freijan mukaan matkalle. Idunvallissa aasojen luona vanaheimin väki on ihmeissään, koska he ovat jumalatarten naisjohtoinen kansa, mutta täällä johdossa onkin mies, Odin, ja miehet muutenkin pitävät valtaa. Neuvottelut Odinin ja tämän pojan Torin kanssa menevät niin huonosti, että Freija joutuu pakenemaan paikalta ja taisteluita on tulossa. Lyhyellä matkallaan Freija ja Tor ehtivät ihastua toisiinsa ja Freija näkee näkyjäkin heidän yhteydestään. Joten kumpikaan ei ole iloinen, kun Odin ja Åse täyden sodan estääkseen sopivat vaihtokaupoista, joiden myötä Freijasta pitäisi tulla Odinin vaimo.

En juuri tiennyt mitä odottaa kun tämän aloitin, mutta pidin Freijasta paljon. En tunne muinaisskandinaavista mytologiaa kovinkaan hyvin, joten muutamien päähenkilöiden nimet olivat vain etäisesti tuttuja, joten juoni oli minulle mukavan uutta ja yllättävää maailmaa. Kirjan lukemisen myötä nousikin innostus lukea aiheesta enemmänkin ja Wikipediassa kävinkin jo hieman seikkailemassa. Ensimmäinen kirja ei vielä kerro varsinaisesta Valhallasta vaan sinne ollaan vasta matkalla.

Hildebrantin kuvaus ajanjaksosta 2700 vuoden takaa on elävä ja hyvä ja taikuus on yllättävän vahvasti mukana tarinassa. Jumalat ja jumalattaret ovat todellisia eivätkä pelkkiä uskomuksia ja taikuus on realistinen ja päivittäinen osa tätä maailmaa. Åsen naisjohtoiseen yhteisöön on kiinnostava tutustua ja Freijan ihmettely päinvastaisessa - normaalimmassa - asetelmassa Odinin luona on ihan hauskaa. Freija hämmästelee muun muassa sitä, kuinka joku mies uskaltaa keskeyttää naisen ja kuinka miehiä voi olla paikalla kun naiset keskustelevat tärkeistä asioista.

Seksuaalisuus tuntuu olevan vaanien (Vanaheimin väen) keskuudessa hyvin vapaata ja sukulaisuussuhteillakaan ei ole tässä asiassa juuri merkitystä. Varsinkin palvontamenoissaan valitut papittaret ja papit parittelevat keskenään taatakseen hyvän lopputuloksen, esimerkiksi hyvän sadon. He antavat ruumiinsa jumalattarien ja jumalten käyttöön, joten tuloksena syntyvä lapsi on siunattu. Toisaalta taas erään Freijan raskaana olevan ystävättären suhteen pohditaan, että kun tämän lapsi ei ole saanut alkuaan rituaalin aikana, niin hänen ei välttämättä anneta pitää sitä.

Valhallan tarinoita:

1. Freja - Sagan om Valhalla (2002) - Freija (2004)
2. Idun - Sagan om Valhalla (2003) - Idun (2005)
3. Saga från Valhalla (2004) - Saaga (2006)

Jumalatar Freija ja Skandinaavinen mytologia Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Freijan on lukenut myös Kirjahullu.

L. J. Smith: Sielunkumppani - Vampyyripäiväkirjat 2

The Struggle - The Vampire Diaries 2
Julkaistu 1991, suomennos 2011
191 sivua.

Vaikka luin ensimmäisen osan Lisa Jane Smithin Vampyyripäiväkirjoista vasta viime kuussa, olin silti hieman ihmeissäni aluksi kun Sielunkumppanissa hypätään suoraan mukaan tarinaan siihen, mihin edellisessä jäätiin. En kovin hyvin muistanut enää tuota edellisen loppua, joten pieni kertaus tai esittely olisi ollut hyvä. Sielunkumppani jää muuten myös aikalailla kesken, eli ehkä näitä kolmea ensimmäistä teosta pitäisikin ajatella vaan yhtenä tarinana, joka on jaettu kolmiin kansiin.

Elena tietää nyt, että Salvatoren veljekset ovat vampyyrejä ja osaa varoa Damonin ilmestymisiä korpin muodossa. Stefania epäillään yleisesti Korpinmustan kuolemista, jotka Elena nyt tietää olleen Damonin käsialaa. Se, että poikaystävä on murhaepäiltynä vaikuttaa vahvasti Elenan suosioon koulussa, mutta nyt Elena ei olekaan valmis luopumaan Stefanista saadakseen ihailijansa takaisin. Damon myös pyörii Elenan ympärillä kiinnostuneena ja saa apuja yllättävältä taholta. Korpinmustassa Elenan kadottama päiväkirja nousee nyt isoon rooliin ja sen paljastuksia aiotaan käyttää Elenaa ja Stefania vastaan.

Sielunkumppani olisi tosiaan hyvä lukea aika pian Korpinmustan jälkeen, kun on vielä tapahtumat tuoreessa muistissa. Elena on nyt mukavampi ihminen siinä, kuinka vahvasti hän puolustaa Stefania, vaikka joutuu itse siitä kärsimään. Toisaalta taas hän salailee tärkeitä asioita turhankin paljon, varsinkin Stefanilta, mutta maksaa kyllä näistä virheistään apuja tarvitessaan. Tv-sarjassa suosikkihahmoni oli ehdottomasti Damon, mutta näissä kirjoissa Damonia ei ole vielä juuri oppinut tuntemaan, joten ei hänestä osaa vielä niin välittääkään. Ja lisäksi Damon on vielä aikalailla vaan se tarinan pahis, hänestä ei juuri sen monipuolisempaa kuvausta ole ollut.

Tarina oli mukavan vauhdikas ja koko ajan tapahtui jossain eikä tylsiä suvantoja juuri ollut. Tähän kyllä vaikuttaa myös kirjan tiivis rakenne, 190 sivun aikana ei ole paljoa aikaa pysähtyä kuvailemaan maisemia. Kirjana tämä oli parempaa luettavaa kuin ykkösosa ja jatkan mielelläni piakkoin Verivalaan. Ja täytyy tosiaan pitää kiinni siitä, että tuo tapahtuu pian, sillä Korpinmustasta ei ainakaan jäänyt mieleen juuri mitään :)

The Vampire Diaries - Vampyyripäiväkirjat:

1. The Awakening (1991) - Korpinmusta (2010)
2. The Struggle (1991) - Sielunkumppani (2011)
3. The Fury (1991) -  Verivala (2011)
4. Dark Reunion (1992) - Pimeän piiri (2011)
5. The Return: Nightfall (2009) - Uusi aika: Suden hetki (2011)
6. The Return: Shadow Souls (2010) - Uusi aika 2: Varjosielut (02/2012)
7. The Return: Midnight (2011) - Uusi aika 3: Sydänyö (05/2012)
8. The Hunters: Phantom (2011)
9. The Hunters: Moonsong (03/2012)
10. The Hunters: TBA

(kursiivin The Hunters haamukirjoittajan työtä)

Tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Sielunkumppanista: Kirjamielellä, Kirjapinot, Saraseeni ja Kirjaretket