tiistai 1. toukokuuta 2012

John Verdon: Numeropeli - Dave Gurney 1

Think of a Number
Julkaistu 2010, suomennos 2011
Pokkari 573 sivua (+ lukunäyte Sokkoleikki-kirjasta)

Numeropeli on John Verdonin esikoisromaani ja esittelee entisen poliisin Dave Gurneyn, joka tähdittää Verdonin seuraavaakin teosta. Gurney on hieman alle viisikymppisenä jo jäänyt eläkkeelle New Yorkin poliisin murharyhmän rikostutkijan työstään ja muuttanut Delawareen vaimonsa Madeleinen kanssa. Madeleine on hyvin fiksu, taiteellinen ja rakastaa luontoa. Madeleine on odottanut miehensä mukautuvan paremmin heidän uuteen, rauhallisempaan elämäntyyliinsä, mutta tämä ei tunnu voivan päästää irti tottumuksistaan.

Mark Mellery, Dave Gurneyn opiskelija-aikainen tuttava, ottaa Gurneyyn yhteyttä ja kertoo saamistaan uhkaavista viesteistä. Kirjoittaja tuntuu tuntevan Melleryn todella läpikotaisin ja on jopa tiennyt minkä luvun Mellery valitsee pyydettäessä. Gurneyn avustuksella Mellery koittaa pohtia mahdollisia vihollisiaan, sekä valitsemansa numeron 658 merkitystä itselleen ja jollekulle toiselle. Tapaus muuttuu vakavaksi kun Mellery löytyy murhattuna kotoaan ja poliisit tulevat johtamaan tutkimuksia. Guerneytä kuitenkin pyydetään konsultiksi mukaan ja pian löytyykin enemmän uhreja.

Verdonin tarina on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on juonen pohjustusta ja juttu lähtee liikkeelle hyvin hitaasti. Alkuun tutustutaan Daven ja Madeleinen suhteeseen ja heidän ongelmiinsa. Madeleine on kuvattu aika vaativana ja ärsyttävänä vaimona, joka haluaisi miehensä olevan toisenlainen ja muuttaa tämän luonnetta. Yleensä on ihan mukavaa, jos suhde ei ole aivan täydellinen, mutta tässä Verdon menee hieman turhan pitkälle ja saa välillä jopa pohtimaan, että miksi tälläinen pari oikein on yhdessä. Aikaa vietetään myös Melleryn kanssa ja tämän saamien viestejen analysoinnissa.

Ensimmäinen uhri ilmaantuu pitkälle päälle 100 sivun jälkeen, mutta siitä vauhti sitten kiihtyykin. Jäin miettimään, että pitäisiköhän Melleryn murhan olla yllätys (vaikka suomenkielisessä versiossa se ainakin kerrotaan jo takakannessa), kun sitä ja tarinan varsinaista alkamista saa odotella niin pitkään. Kirja paranee tässä vaiheessa huomattavasti, kun alun pohdiskeleva ja psykologinen asenne vaihtuu toimintaan ja poliisitutkimuksiin. Gurney hoitaa tutkimuksiaan yllättävän itsenäisesti vaikka on vain ulkopuolisena konsulttina avustamassa. Hänen tyylinsä on kuitenkin hyvä ja tehokas ja Gurneysta saa fiksun vaikutelman.

Numeropeli on esikoiseksi hyvä jännäri. Verdonin psykologiset pohdiskelut ovat mukavaa luettavaa ja juoni on muutenkin kiinnostava. Pettymykseksi osoittautui se kuinka pienessä osassa numeroleikit kirjassa olivat, kannesta ja esittelytekstistä sai ihan väärän kuvan tältä alueelta. Lisäksi arvasin osittain loppuratkaisun ihan turhan aikaisessa vaiheessa, joten sekin hieman vei tästä hohtoa.

John Verdon:
  1. Think of a Number (2010) - Numeropeli (2011)
  2. Shut Your Eyes Thight (2011) - Sokkoleikki (06/2012)
Numeropeli Adlibriksessä.

Lisää Numeropelistä: Nenä kirjassa, P. S. Rakastan kirjoja, Valikoiva kirjatoukka, Helsingin sanomat ja Humisevalla harjulla.

2 kommenttia:

  1. Luen mielelläni dekkareita, mutta tämä ei uponnut minuun. Luin muistaakseni kirjaa hieman alle 200 sivua, eli aika pitkälle, mutta en jaksanut sitä junnaavuutta ja hitautta, vaan jätin kirjan kesken.

    VastaaPoista
  2. Joo ymmärrän hyvin, alkua olisi voinut tiivistää aika reippaasti. Loppuosa olikin sitten paljon parempi ja vauhdikkaampi, jos ei se juonen ennalta-arvattavuus haittaa.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...