Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo - Unohdettujen kirjojen hautausmaa 1

La sombra del viento - El Cementerio de los Libros Olvidados 1
Julkaistu 2002, suomennos 2004
Pokkari 647 sivua.

Innostuin tutustumaan Carlos Ruiz Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjaan kun huomasin, että Otava julkaisee kolmannen osan suomeksi nyt kesäkuussa. Kirjoja pitäisi tulla kaikkiaan neljä, mutta se viimeinen taitaa olla vielä työn alla jonkun aikaa kun ei ole espanjaksikaan ilmestynyt vielä. Kirjojen lukujärjestyksellä ei pitäisi ymmärtääkseni tässä sarjassa olla niin väliä, mutta vasta yhden luettua ei tuohon juuri osaa ottaa kantaa.

Tuulen varjo sijoittuu Barcelonaan 1940- ja 1950-luvuilla. Päähenkilön Daniel Semperen ollessa 10-vuotias hänen isänsä tutustuttaa tämän Unohdettujen kirjojen hautausmaahan, valtavaan salaiseen kirja-arkistoon ja vannottaa pitämään tietonsa salaisuutena. Daniel saa valita arkistosta yhden teoksen itselleen ja valinta osuu Julián Caraxin Tuulen varjoon. Daniel kiinnostuu kirjailija Caraxista suunnattomasti, varsinkin kun kukaan ei tunnu tietävän tästä juuri mitään. Caraxin kirjat on ostettu ja varastettu keräilijöiltä ja tuhottu lähes kaikki, joten Danielin löytämä kappale saattaa olla viimeinen.

Tuulen varjo, Caraxin viimeinen kirja, on painettu vuonna 1935 ja Daniel selvittää Caraxin olleen barcelonalainen, mutta kirjoittaneen Pariisissa. Noihin aikoihin Carax näyttää kadonneen lopullisesti ja ilmaantuneen myöhemmin ruumiina Barcelonaan. Daniel selvittelee Julián Caraxin elämää 10 vuoden ajan tämän tuttavien ja ystävien avulla ja hänen omakin elämänsä alkaa muistuttaa läheisesti Caraxin kokemuksia. Samat ongelmat rakkaudessa, petokset ja vaarat näyttävät tulevan nyt Danielin kohtaloksi, jopa siinä määrin, että eräs nimensä Caraxin kirjan sivuilta saanut hahmo alkaa seurata Danielia.

Tuulen varjo oli hieman erilainen kirja verrattuna siihen mistä yleensä pidän. Tarina on aika pitkä - pokkarina noin 650 sivua - ja etenee melko hitaasti. Ruiz Zafónin kieli on kuitenkin mukavan rikasta ja kuvailevaa, joten juonen kanssa ei ole kiire minnekään eikä juttu käy tylsäksi. Tämän kirjan seurassa on mukava viettää päivä tai pari 1940- ja 1950-lukujen elävässä Barcelonassa. Jäin vain toivomaan, että kunpa itse tietäisin enemmän Espanjan lähihistoriasta, sisällissodasta ja Francon ajasta, niin olisivat olleet tämän tarinan asetelmat paremmin selvillä.

Termi maaginen realismi sopii hyvin Tuulen varjoon. Kuvaus on hyvin realistista, mutta taustaväre on hieman maaginen, ilman mitään varsinaisia fantasian elementtejä. Henkilöt ovat hyviä ja moniulotteisia, tosin varsinkin Caraxin tuttavat ovat kärsineet aika lailla ja hieman turhan takia. Kirjan loppu oli pettymys, hyvin pitkä kirje paljastaa ensin kaiken oleellisen ja sen jälkeen Ruiz Zafón vitkuttelee lopetuksen kanssa vielä turhan pitkään. Olin myös odottanut lopetukselta jotain enemmän, magiaa, yllättävää käännettä tai muuta sellaista ja vähäeleinen hahmojen seuraaminen näiden elämässä eteenpäin ei ollut sitä mitä minä olisin halunnut lukea. Alkufiilis kannen suljettuani oli siis pettymys, mutta hieman asiaa sulateltuani tarinan vahvuus nousi paremmin mieleen ja mielipide paranee varmasti vielä ajan kanssa.

Tämä on hyvä tarina kirjoista, kirjojen ystävistä ja kirjailijasta, joten sopii etenkin näistä aiheista pitäville. Trillerien ja jännärien ystäville tämä lienee juoneltaan liian hidastempoinen ja ennalta-arvattava.

El Cementerio de los Libros Olvidados - Unohdettujen kirjojen hautausmaa

1. La sombra del viento (2002) - Tuulen varjo
2. El juego del ángel (2008) - Enkelipeli
3. El prisionero del cielo (2011) - Taivasten vanki (06/2012)
4. TBA

Carlos Ruiz Zafón Wikipediassa ja Tuulen varjo Adlibriksessä.

Tuulen varjoa on luettu paljon, juttuja mm seuraavilta: Kuutar, Mimmu, Aura Illumina, Anki ja Lukija

Bernard Cornwell: Palava maa - The Saxon Stories 5

The Burning Land
Julkaistu 2009, suomennos 2011
402 sivua (+ 14 sivua taustatietoja)

Bernard Cornwellin Uthred-sarja on edennyt jo viidenteen osaan ja vuoteen 892. Kuudes osa Kuninkaiden kuolema on julkaistaan suomeksi syksyllä, mutta Cornwell on veikkaillut sarjan kasvavan yhteensä 7 tai 8 kirjan mittaiseksi, joten jokunen on hänellä vielä kirjoittamatta.

Uthred on edelleen kuningas Alfredin juoksupoika ja taistelija. Wessexiä uhkaa nyt kaksi eri tanskalaista, Harald ja Uthredin vanha tuttu Hæsten. Alfred lähettää Uthredin lahjomaan Hæstenin jättämään Wessexin rauhaan, jotta voisi keskittyä taisteluihin Haraldin joukkoja vastaan. Uthred saa yhdessä kahnauksessa vangikseen Haraldin naisen Skaden, joka on sekä hyvin kaunis että julma ja jolla tulee olemaan iso rooli tulevissa tapahtumissa.

Uthred kohtaa Haraldin joukot suuressa taistelussa Fearnhammessa ja sen jälkeen pääsee pitkästä aikaa palaamaan takaisin kotiin pohjoiseen. Uthred suunnittelee vihdoin isänsä linnoituksen Bebbanburgin takaisinvalloitusta sedältään ja tämä on hänellä ollut mielessä sarjan alusta asti. Uthred viettää myös aikaa kasvattiveljensä Ragnarin ja muiden tanskalaisten kanssa ja on vahvasti kallistumassa tanskalaisten puolelle. Sitten Uthredia muistutetaan aiemmasta lupauksesta ja sen pitäminen sotkee taas Uthredin omat suunnitelmat täysin ja edessä on uusia taisteluita.

Uthredin seikkailuista on aina yhtä nautinnollista lukea. Juoni Palavassa maassa menee hyvin samaan tapaan kuin sarjan aiemmissakin osissa. Cornwellilla tuntuu olevan oma luottokaavansa, jonka mukaan hän kirjoittaa ja kyllähän se toimii. Mukana on kauniita naisia Uthredin kiinnostuksen kohteina, petoksia, muutama yllätys ja hienoja taisteluita, joista varsinkin loppuhuipennus vaatii Uthredilta kekseliäisyyttä. Cornwellin kirjoitustyyli vanhan Uthredin näkökulmasta on hyvä, koska siten Uthred pääsee itse  kritisoimaan nuoruuden hölmöilyjään ja jälkiviisaasti kommentoimaan valintojaan.

Cornwell kritisoi nyt vahvasti ja useaan otteeseen tapaa lahjoja uhkaajia jättämään alueita rauhaan tai poistumaan kokonaan paikkakunnalta, koska tarinat lahjuksista vaan houkuttelevat muitakin rahasaaliiden perässä paikalle. Tätä viestiä toisteltiin turhankin paljon, olisi se jo vähemmälläkin tullut selväksi, että kyseessä ei ollut pidemmällä tähtäimellä viisas taktiikka. Lieköhän Cornwell saanut palautetta siitä, että Alfredin suuruus ei oikein tule selväksi näistä tarinoista, kun hän on nyt liittänyt kirjan loppuun tällä kertaa kaksi lisätieto-osiota, yhteensä 14 sivua, Historiallisia tietoja ja Englannin synty: tapahtumat tähän saakka, joissa ajatusta Alfredista yhtenäisen Englannin isänä vahvistetaan.

Uthred-sarja on edelleen yksi suosikkejani, mutta seuraavaa suomennosta joutuukin nyt odottelemaan noin puoli vuotta :(

The Saxon Stories:

1. The Last Kingdom (2004) - Viimeinen kuningaskunta
2. The Pale Horseman (2005) - Kalpea ratsastaja
3. The Lords of the North (2006) - Pohjoisen valtiaat
4. Sword Song (2007) - Miekkojen laulu
5. The Burning Land (2009) - Palava maa
6. Death of Kings (2011) - Kuninkaiden kuolema (10/2012)

Palava maa Adlibriksessä.

Palavasta maasta ovat kirjoittaneet myös Jossu ja Xerxes.

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Yö ikuinen - Vitsaus 3

Night Eternal
Julkaistu 2011, suomennos 2012
440 sivua.

Yö ikuinen päättää Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin zombi-vampyyritrilogia Vitsauksen. Tämä on jatkuvajuonisia trilogioita, joten viimeisestä osasta ei taas oikein voi kirjoittaa spoilaamatta aiempia osia. Lukeminenkin siten kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikka kirjailijat aika hyvin alkuun kertaavatkin vanhoja tapahtumia.

Lankeemuksen tapahtumista on kulunut 2 vuotta ja tilanne New Yorkissa ja muualla maailmassa tuntuu täysin hävityltä. Vampyyrit ja heidän kannattajajoukkonsa ovat vallassa ja hallitukset ja armeijat ovat kukistuneet. Ilmastoa on muutettu siten, että vampyyreille tappavaa päivänvaloa näkyy vain parin tunnin ajan. Hengissä selvinneet ihmiset joko työskentelevät vampyyreille tai heidät on suljettu keskitysleirejä muistuttaviin verileireihin, joissa heistä pumpataan ravintoa uudelle valtarodulle.

Eph Goodweather ystäviensä Fetin ja Noran kanssa jatkaa omaa vastarintaansa ja taistelua vampyyrien johtajaa Mestaria vastaan. Heillä on hallussaan Occido Lumen, ikivanha teos, jonka pitäisi paljastaa vampyyrien salaisuudet, mutta ei taitoa lukea sitä. Mestarilla taas on hallussaan Ephin poika Zack, joten Ephillä on vaikea paikka pohtia, että kuinka pitkälle hän on valmis menemään saadakseen poikansa takaisin. Kapinallisten, apunaan herra Quinlan, pitääkin keksiä kunnollinen suunnitelma Mestarin tuhoamiseksi, muuten ihmiskunnalla ei ole enää mitään toivoa.

Trilogian avauksesta Vitsauksesta pidin paljon, koska se oli vielä melko lähellä teknotrillerigenreä, mutta tarinan edetessä tunnelma on muuttunut koko ajan synkemmäksi ja tiede ja tutkimukset ovat jääneet lähes kokonaan pois. Kapinalliset ovat joutuneet kirjaimellisesti maan alle asumaan ja Eph on henkisesti lopussa. Kiinnostavimmiksi hahmoiksi nousevatkin nyt Fet ja Nora, jotka ovat löytäneet toisensa ja heillä täysi taistelutahto on vielä tallella. Del Toro ja Hogan avaavat myös herra Quinlanin historiaa sekä Muinaisten ja Mestarin syntyä, joten tässä päätösosassa monet avoimet kysymykset saavat vastauksensa.

Del Toron ja Hoganin maailmanlopun zombisota muistuttaa paljon Toista maailmansotaa ja natseja. Samankaltaisuudet eivät kuitenkaan ole liian suorasukaisia ja ajatus toimii hyvin. Piipahdus verileirillä oli yksi kirjan kiinnostavimpia kohtia minulle ja vampyyrejä avustavista ihmisistä oli saatu todentuntuisia kuvauksia. Toinen kohokohta oli välinäytöksenä nähty Quinlanin tarina Rooman valtakunnan ajalta. Kaikenkaikkian Yö ikuinen on hyvä teos, parempi kuin edeltäjänsä Lankeemus ja se päättää trilogian ihan ansiokkaasti. Hyvin olivat kirjailijat hoitaneet vaikean jatkon Lankeemuksen supernäyttävän lopun jälkeen. Pientä miinusta tulee siitä, että Yö ikuisen mukanaan tuomat paljastukset olivat osittain pettymyksiä ja uskonnon ja Jumalan olisi voinut hyvin jättää pois.

The Strain Trilogy - Vitsaus-trilogia

1. The Strain (2009) - Vitsaus (2010)
2. The Fall (2010) - Lankeemus (2011)
3. The Night Eternal (2011) - Yö ikuinen (04/2012)

Yö ikuinen Adlibriksessä ja Risingshadowssa.

Cecelia Ahern: Ihmemaa

A Place Called Here

Julkaistu 2006, suomennos 2008

Pokkari 455 sivua.

Irlantilaiselta Cecelia Ahernilta luin ensimmäisen kirjan pari kuukautta sitten ja silloin en juuri innostunut kaksi pientä aikuisten satua sisältäneestä Tyttö peilissä -teoksesta. Kiinnostus kirjailijaan kuitenkin jäi ja halusinkin kokeilla häneltä jotain muuta ja tutustua paremmin Ahernin kirjoitustyyliin täyspitkissä romaaneissa. Kirjastossa sitten silmään sattui tämä Ihmemaa, joka kevyine fantasiajuonineen olikin hyvä ja piristävä valinta

Sandy Shorttilta on aina kadonnut paljon tavaroita. Varsinaisen pakkomielteen hävinneiden etsinnästä Sandy saa lapsena, kun hänen luokkakaverinsa ja naapurinsa Jenny-May katoaa. Sen jälkeen hän etsii hukkaamiaan tavaroita niin intensiivisesti, että hänen vanhempansa lähettävät hänet terapeutin Gregory Burtonin juttusille. Terapeuttikaan ei kuitenkaan osaa vastata Sandyä askarruttaviin kysymyksiin, mutta he ystävystyvät ja alkavat Sandyn aikuistuttua viettää aikaa enemmänkin yhdessä.

Aikuisena Sandy on kokeillut ensin poliisin ammattia, mutta siirtynyt sitten yksityisesti etsimään kadonneita ihmisiä. Saatuaan toimeksiannon etsiä Jack Ruttlen kadonnut veli Donal, Sandy itsekin eksyy ja katoaa, päätyen erikoiseen maailmaan, johon monet kahdonneet tavarat ja ihmiset päätyvät. Paikka on osittain Sandyn unelmien täyttymys - ratkaisu asiaan, joka on vaivannut häntä koko iän, mutta muiden tavoin Sandykin on jumissa tässä ihmemaassa. Takaisin todellisuuteen ja omaan elämäänsä ei Sandylle tunnu olevan paluuta. Lisäksi Sandyä huolettaa se, että mahdollisesti vain Jack voisi ymmärtää edes etsiä Sandyä, Gregorykin kun on tottunut Sandyn poissaoloihin.

Ihmemaa oli oikein mukavaa luettavaa ja positiivinen yllätys. Tarina on kevyttä fantasiaa ja mukana on hieman chicklittiä. Romantiikkaa olin odottanut tarinassa olevan myös, mutta se osa jäi hyvin vähälle. Tarina lähtee liikkeelle hieman hitaasti, mutta pääsee kunnolla vauhtiin kun Sandy eksyy satumaailmaansa. Ahernin luoma ihmeellinen kadonneiden maailma on kiinnostava kaikkine erityispiirteineen ja on hauska lukea siitä, kuinka sinne tupsahtelee kaikenlaista sitä mukaa kun ihmiset kadottavat tai unohtavat asioita. Tämä kuulostaa paikalta, jossa olisi mukava päästä piipahtamaan, kunhan vaan poispääsykin olisi taattu.

Pidin Ahernin kirjoitustyylistä paljon ja tähän juoneen oli helppo uppoutua mukaan. Ainoastaan Sandyn pakkomielle kadonneiden sukkien ja muiden tavaroiden etsimisestä koko perheen voimin kävi välillä hieman hermoille, kun samaa aihetta toisteltiin niin monta kertaa, tarkoituksena ilmeisesti kuvata kuinka voimakkaasti kaikki katoamiset Sandyyn vaikuttavat. Monesti tuli jo toivottua, että Sandy luovuttaisi kyseisen yksittäisen asian suhteen, mutta eipä hän niin voinut tehdä. Ahernilla on mukana taustalla ajatuksia itsensä löytämisestä ja siitä, mikä on elämässä oikeasti tärkeää, mutta kovin vakavaksi ei heittäydytä missään vaiheessa, vaan juttu pysyy mukavan kevyenä ja viihteellisenä vaikka vakaviakin asioita käsitellään.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

Cecelia Ahern Wikipediassa ja Ihmemaa Gummeruksen sivuilla.

Ihmemaassa ovat vierailleet myös Vinttikamarissa, Kirjahyllyn kätköistä, Kuutar ja Luetut.

Antoine B. Daniel: Vuoren valo - Inkat 3

La lumière de Machu Pichu
Julkaistu 2001, suomennos 2004
478 sivua.

Inkat-trilogian päätösosassa Vuoren valossa Antoine B. Daniel -kirjailijakolmikko kattaa päätapahtumat melko pitkältä ajanjaksolta, eli vuosilta 1536-1542. Koko Peru on pääasiassa espanjalaisten konkistadorien vallassa Inkojen pääkaupungin Cuscon valloituksen jälkeen, mutta syrjäisissä  kylissä paikalliset saattavat vielä elellä suhteellisen rauhakseen. Francisco Pizarro on vuotta aiemmin eli 1535 perustanut Kuninkaiden kaupungin, Ciudad de los Reyesin eli Liman uudeksi eurooppalaiseen tyyliin rakennettavaksi pääkaupungiksi.

Gabriel on aina ollut vahvasti espanjalaisten maanmiestensä puolella vaikka hän onkin tuntenut sympatiaa paikallisväestöä kohtaan. Nyt Gabriel on kuitenkin nähnyt liikaa raakuutta ja turhia murhia ja hän kääntyy pahimpia tappajia vastaan ja joutuu tovereidensa vangitsemaksi. Inkavaltias Manco on kerännyt joukkojaan vastarintaan ja taistelut Mancon sotureita vastaan tarjoavat Gabrielille mahdollisuuden vapauteen. Gabriel yhdessä ystävänsä munkki Bartolomén kanssa ottaakin tehtäväkseen saattaa intiaanien julma kohtelu Espanjan hallinnon tietoon ja sitä kautta lopettaa julmuudet.

Tässä viimeisessä osassa Daniel keskittyy hyvin vahvasti ennaltamäärättyyn tapahtumaketjuun, joka Anamayalle on osittain paljastettu jo sarjan alussa. Tapahtumat, päätökset ja ihmisten kohtalot menevät hyvin sen mukaan mitä on ennustettu - ilman, että henkilöillä juuri on omia vaikutusmahdollisuuksia. Tästä osasta juonta en oikein pitänyt enää nyt päätösosassa. Ennustukset ja inkamytologia on kyllä sinänsä kiinnostava aihe, mutta nyt kuollut valtias Huayna Capac saa hieman liian suuren rooliin mahtavana näkijänä ja tämän pojat ja seuraajat, mukaan lukien Atahualpa ja Manco ovat vain isänsä sätkynukkeja. Hieman erilaisella juonella näinkin kiinnostavasta ja traagisesta aiheesta olisi saanut enemmän irti.

Daniel myös käsittelee trilogiassaan melko pitkää ajanjaksoa yleensä edeten hyvin hitaasti, mutta välillä rankasti hyppien, ja myös näissä valinnoissa olisin välillä toivonut painotusten menevän hieman eri lailla. Välillä piti hieman kertailla, että mitäs nyt onkaan oikein tapahtunut ja lueskella Wikipediasta kiinnostavista kohdista lisää, kun kirjailijat olivat päättäneet jättää jonkin asian vain pieneksi maininnaksi. Mutta Daniel kertookin nyt tarinaansa pääasiassa espanjalaisnäkökulmasta ja minun kiinnostukseni kohdistui enemmän inkaelämään, joten siksikin tuli hieman erimielisyyksiä siitä, että mikä on tärkeää.

Inkat-trilogia on hyvä sarja ja aihe on mahtava, mutta hieman tämä oli kyllä pettymys juonen suhteen ja sen, että miten aihetta käsiteltiin. Varsinkin olisin enemmän odottanut tältä päätösosalta, toiveissa oli hieno huipennus, joka kruunaisi koko sarjan, mutta hieman takkuista oli lukeminen. Juonen eteneminen on välillä hyvinkin hidasta ja tämä ei missään nimessä ole vauhdikas seikkailu- tai jännitystarina, vaikka niinkin voisi luulla. Tarinan vahvuus ei olekaan Danielin hahmoissa tai juonessa, joiden osalta ei liikoja kannata odottaa, vaan historiallisissa faktoissa ja paikoissa ja jo näiden takia Inkat-trilogia on lukemisen arvoinen.

Inkat:

1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
2. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
3. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)

Vuoren valo Gummeruksen sivuilla.

Muistutus: Kirjan ja ruusun päivä tänään!

Muistakaahan kaikki käydä tänään Kirjan ja ruusun päivänä kirjaostoksilla! Teemapäivän kunniaksi osallistuvista kirjakaupoista saa kaupanpäällikseksi Tuomas Kyrön uutuuden Miniä, joka ei tule ollenkaan normaalisti myyntiin. Lisätietoja mm täältä: http://www.kirjanjaruusunpaiva.fi/

Kirjan ja ruusun päivä Wikipediassa.