Antoine B. Daniel: Puuman varjo - Inkat 1

Princesse du soleil

Julkaistu 2001, suomennos 2003

527 sivua.

Antoine B. Danielin Inkat-trilogia pääsi heti suomeksi ilmestyttyään lukulistalleni, mutta jostain syystä sarja sitten unohtui ja aikaa meni melkein 10 vuotta ennen kuin löysin nämä kirjat uudelleen. Antoine B. Daniel on itseasiassa nimimerkki, jolla kirjoittavat Antoine Audouard ja Jean-Daniel Baltassat, apunaan Inka-asiantuntija Bertrand Houette. Kerron tässä juonesta hieman normaalia enemmän, koska tositapahtumiin perustuva tarina on kaikille jo valmiiksi tuttu.

Puuman varjo lähtee liikkeelle vuodesta 1526 kun inkat hyökkäävät pienen Anamaya-tytön chiriguano-kylään. He tappavat Anamayan äidin ja suuren osan muista kyläläisistä ja vievät tytön mukanaan Quitoon inkavaltiaan katsastettavaksi. Anamaya on hyvin erilainen kuin muut, hänen tukkansa kihartuu hieman, hänen nenänsä ei ole leveä ja hänen silmänsä ovat huomiota herättävän siniset. Inkavaltiaan Huayna Capacin odotetaan mestauttavan Anamaya, mutta Anamaya saakin yllättäen hyvin merkittävän roolin inkojen parissa.

Vanhalla Huayna Capacilla on poikia paljon ja pääasiassa kahdessa paikassa, pohjoisessa Quitossa ja etelässä Cuscossa. Vanha valtias on kuolemaisillaan eikä hän ole nimennyt seuraajaa. Parhaat ehdokkaat ovat Atahualpa Quitosta, joka on kyllä kieltäytynyt kunniasta äitinsä alempiarvoisuuteen vedoten, ja Huascar Cuscosta. Kiista seuraajasta johtaa lopulta suureen sisällissotaan, jossa veljekset taistelevat toisiaan vastaan.

Samaan aikaan Espanjassa Francisco Pizarro valmistelee kunnollista retkikuntaa Peruun, jossa he ovat piipahtaneet pikaisesti jo aiemmin ja nähneet mahtavia kulta-aarteita, joita alueella on. Aatelismies Gabriel Montelucar y Flores haluaa vaihtaa maisemaa päästyään inkvisition vankilasta ja hoitaa itsensä mukaan Pizarron matkalle. Inkamaille retkikunta saapuu lopulta oivalliseen aikaan, sisällissodan jälkeen. Gabriel ja Anamaya rakastuvat heti ensinäkemältä, mutta heidän tiensä tulee olemaan hyvin kivikkoinen.

Ensimmäinen osa Inkat-trilogiasta kertoo siis tarinaa siihen asti kun Pizarron joukot pääsevät Atahualpaa tapaamaan loppuvuodesta 1532. Puuman varjossa siten vasta pohjustetaan myöhempää, mutta tämä kaikki on tehty hyvin huolella. Kumpikaan osapuolista ei ole puhtoinen tai täysin hyvä, vaan julmuuksia tapahtuu kaiken aikaa. Nyt vielä ainakin inkojen elämä on paljon suuremmassa määrin kiinnostuksen kohteena ja hyvä niin. Inkojen rituaalit, tavat, hallinto ja uskomukset ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa. Mukana on myös nuorten välisiä ihastuksia, kilvoittelua ja ystävyyssuhteita. Inkanimissä ja terminologiassa oli välillä hieman muistelemista, mutta tässä auttaa kirjan lopun sanasto, ainakin jos sen löytää jo lukemisen aikana :)

Puuman varjo on todella hyvää historiallista viihdettä, jos nyt tositapahtumiin perustuvia massamurhia voi viihteeksi kutsua. Daniel kirjoittaa hyvin uskottavasti ja mukaansatempaavasti ja tekisikin mieli jatkaa heti suoraan seuraavaan osaan. Tarina on tehty helppotajuiseksi ja vaikka selityksiä ei mitenkään alleviivata, niin tätä lukiessa monien henkilöiden ratkaisut on helppo ymmärtää, vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan. Eli nyt jo ensimmäisen Inkat-osan myötä monet mietityttäneet miksi-kysymykset ovat saaneet vastauksia, mutta se, että miksi uskonnon nimissä tapetaan ihmisiä miljoonittain taitaa jäädä minulle ikuiseksi arvoitukseksi.

Inkat:

1. Princesse du soleil (2001) - Puuman varjo (2003)
2. L'Or de Cuzco (2001) - Soturin voima (2003)
3. La lumière de Machu Pichu (2001) - Vuoren valo (2004)

Puuman varjo Gummeruksen sivuilla.

Lisää Puuman varjosta Kirjahullun mietteissä.

Anna Godbersen: Juoruja - Huumaa 2

Rumors - A Luxe Novel
Julkaistu 2008, suomennos 2010
Pokkari 463 sivua.

Anna Godbersen jätti tarinansa aikalailla kesken Huumaa-sarjan ykkösosassa lokakuulle 1899. Juoruja jatkaa juttua joulukuulta uuteenvuoteen, joten tästä on aika vaikea kirjoittaa ilman juonipaljastuksia ensimmäisestä osasta.

Penelope Hayes on tehnyt parhaansa vallatakseen Elizabeth Hollandin seurapiireihin jättämän aukon. Hän esittää kilttiä ja kuuliaista ja paljastaa todellisen juonittelevan luontonsa vain lähimmälle ystävälleen. Penelopen tähtäimessä on edelleen saada vallattua Henry Schoonmaker omakseen keinolla millä hyvänsä. Diana Holland on myös rakastunut Henryyn ja tässä tapauksessa tunteet ovat molemminpuolisia. Hollandien tukala rahatilanne alkaa vähitellen olla tiedossa yleisesti ja Diana saa pieniä tilaisuuksia tienata hieman.

Henryyn Elizabethin kohtalo on vaikuttanut rankasti ja hän haluaa pysytellä Dianasta erossa Elizabethiin vedoten ja Dianan parasta ajatellen. Tämä avaa tilaisuutta Penelopelle, vaikkei hän Henryn ja Dianan tunteista tiedäkään. Entinen Hollandien palvelijatar Lina on saanut sen verran rahaa, että hän asuu hienossa hotellissa ja opettelee seurapiirineitokaiseksi. Edessä on kova työ, kalliisiin vaatteisiin, tarvikkeisiin, asumiseen ja niin edelleen tuhlaamalla rahat on pian kulutettu, joten Linan pitää keksiä jokin uusi tienauskeino. Hienoston sisäpiireihin ei myöskään noin vain ulkopuolinen pääse, joten sekin vaatii suunnittelua.

Juoruja jatkaa sarjan ykkösosan viitoittamalla tiellä ja samanlaisissa juonittelujen ja suhdekiemuroiden sopassa New Yorkissa kulta-ajan (Gilded Age) lopulla. Piristävä sarja on siksi, että yleensä tämäntyyppiset sijoittuvat Lontoon tai Pariisin seurapiireihin, joten 1800-luvun lopun New Yorkista on mukavampi lukea vaihteeksi. Mukana on vanhoja hollantilaisia sukuja ja todellisia historiallisia nimiä, kuten Vanderbilt ja Astor. New Yorkin historia olisikin mielenkiintoista luettavaa, kaupunki kulki New Amsterdamin nimellä vain 50 vuotta 1600-luvulla, mutta hollantilaisten vaikutus ainakin ylimmissä piireissä on ilmeisesti kestänyt paljon pidempään. Harmi kyllä Godbersen keskittyy ihmissuhteisiin niin vahvasti, että tapahtumapaikka jää melkein unohduksiin.

Godbersen aloittaa hienosti kappaleensa aina katkelmilla aiheenseen sopivista 1899-vuoden lehdistä tai kirjoista ja nämä tuovat tarvittavaa ajankuvausta mukaan tarinaan. Jutuissa ei sinänsä ole mitään mullistavaa ja jotkut ovat jopa otteita juorupalstoilta sarjan päähenkilöistä, mutta pikkutekstit saavat hyvin kirjan fiiliksen kohdilleen ja tuovat lisäväriä tarinaan. Juoni keskittyy vahvasti huhuihin, juoruihin, salaisuuksiin ja romantiikkaan. Käänteitä on taas tälläkin kertaa yllinkyllin - hieman vähempikin riittäisi - ja Godbersen lopettaa tarinansa hyvin dramaattiseen kohtaan, joka saa innolla odottamaan jatkoa. Juoruja on hieno viihdekirja kunhan sitä ei ota liian vakavasti, vaan asennoituu nauttimaan 5. avenuen hienostokartanoista, upeista puvuista ja seurapiirijuhlista.

The Luxe - Huumaa-sarja:

1. The Luxe (2007) - Huumaa (2009)
2. Rumors (2008) - Juoruja (2010)
3. Envy (2009) - Erheitä (2010)
4. Splendor (2009) - Hehkua (2011)

Juoruja Adlibriksessä.

Lisää Juoruista: Lukuisa, Humisevalla harjulla, Le Masque Rouge ja Sananen kirjasta.

Anna Godbersen: Huumaa - Huumaa 1

The Luxe
Julkaistu 2007, suomennos 2009
Pokkari 472 sivua.

Anna Godbersenin esikoinen Huumaa aloittaa samaa nimä kantavan sarjan, joka kertoo New Yorkin vaikutusvaltaisista seurapiireistä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Päähenkilöinä seurattavia nuoria neitokaisia on 4 kuten kirjojakin, vanhan ja arvostetun suvun tytär Elizabeth Holland ja tämän pikkusisko Diana, varakkaan nousukasperheen Penelope Hayes sekä Hollandin perheen palvelustyttö Lina Broud, jolla on suuria haaveita.

Vuonna 1899 18-vuotias, vasta Ranskasta palannut Elizabeth on seurapiirien suosikki. Paljon on kuitenkin tapahtunut hänen poissaollessaan ja Elizabeth ei ole heti alkuun ollenkaan kärryillä tilanteesta. Hänen paras ystävänsä Penelope on rakastunut ja Elizabethin oma perhe on köyhtynyt huomattavasti isän kuoltua. Hollandit ja Schoonmakerit sopivat lapsiltaan sen enempää kyselemättä Elizabethin ja Henry Schoonmakerin naimakaupasta. Kumpikaan tulevista puolisoista ei ole asiasta kovinkaan innostunut, Elizabeth siksi, että hän on ihastunut ja viettää yönsä perheensä ajurin Willin kanssa ja Henry siksi, että hän ei ole vielä valmis vakiintumaan. Kun Penelope saa julmalla tavalla kuulla tulevista häistä hän lähtee kostoretkelle, koska Henry on hänen rakastajansa. Apuja hän saa Linalta, joka taas on rakastunut Williin.

Henkilöt kehittyvät hieman juonen edetessä eivätkä ole ihan mustavalkoisia. Elizabeth on kiltti, puhtoinen ja tottelevainen seurapiirityttö, mutta hänelläkin on salaisuutensa. Nuorempi Diana taas yrittää avoimemmin kapinoida aikakauden rooleja vastaan. Penelopesta kehittyy tarinan juonitteleva pääpahis ja hänen tekemisiään onkin oikein hauska seurata. Mutta on Penelopella ne kiltteyden hetkensä. Lina ahnehtii työnantajiensa elämää eikä suostu alistumaan siskonsa tavoin palvelijan rooliin vaan tavoittelee paljon enempää. Miehistä Henry on alkuun aika perinteinen villi ja välinpitämätön poikamies, mutta rakkaus muuttaa häntäkin hieman. Will ei paljoa omaa aikaa tarinasta saa, mutta hänet kuvataan kilttinä, mukavana ja luotettavana apulaisena.

Kantavana voimana sarjassa tuntuvat olevan äärimmäisen hankalat ja solmussa olevat rakkaussuhteet. Kaikki ovat rakastuneita johonkin ja yleensä aivan väärään henkilöön, joka aiheuttaa paljon ongelmia. Esikoisteokselle voi hieman antaa anteeksi juonen suhteen, mutta minun mieleeni näitä suhdesolmuja on jo hieman liikaakin. Aikakausi olisi niin herkullinen, että siitä pitäisi riittää tarinaan enemmänkin sisältöä, ilman näitä kaikkia turhia rakkaussotkuja. Godbersen kirjoittaa kuitenkin hyvin mukaansatempaavasti, mutta myös hieman saippuaoopperamaisesti. Upposin tähän niin täydellisesti, että ensimmäisellä lukukerralla loppuun päästyäni olin hyvin pettynyt kun tarina jäikin hyvin aikalailla kesken ja jännään kohtaan. Silloin päätin, että näitä en enempää lue ennen kuin kaikki osat ovat saatavilla. Nyt sitten olisi vihdoin hyvä aika saattaa tämä luku-urakka päätökseen :)

The Luxe - Huumaa-sarja:

1. The Luxe (2007) - Huumaa (2009)
2. Rumors (2008) - Juoruja (2010)
3. Envy (2009) - Erheitä (2010)
4. Splendor (2009) - Hehkua (2011)

Anna Godbersen Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Huumaa: Upotus, Lukuisa, Le Masque Rouge, Kadonneet kirjanmerkit ja Kirjahyllyn kätköistä.

Lincoln Child: Kuoleman algoritmi

Death Match

Julkaistu 2004, suomennos 2011

482 sivua.

Kuoleman algoritmi on ensimmäinen Lincoln Childilta lukemani teos, vaikka hyllyssä on kyllä makaillut jo jonkin aikaa pari muutakin. Tämä tarttui mukaan kirjaston Bestseller-hyllystä ja 7 päivän laina-aika tiesi sitä, että tämä pitää lukea nopeasti.

 

Christopher Lash on psykologian tohtori ja entinen FBI:n erikoisagentti käyttäytymistieteen yksiköstä. Huippuluokan deittipalvelufirma Eden Inc pyytää tohtori Lashiä tutkimaan erään yhteensaattamansa parin kaksoisitsemurhaa. Kuollut Thorpen pariskunta oli täydellinen osuma, 100% toisilleen yhteensopiva ja kaikin tavoin onnellinen perhe pienen vauvansa kanssa, joten heidän yllättävät itsemurhansa ovat suuri arvoitus. Onko Edeniltä jäänyt huomaamatta näistä ihmisistä joku psykologinen taipumus, joka näissä yhdistelmissä voisi johtaa tälläiseen katastrofiin?

Edenin algoritmipohjainen ohjelma on löytänyt vuosien varrella 6 tälläistä 100% superparia ja firman sisällä he ovat julkkiksia vaikka eivät tiedäkään sitä itse. Lashin selvitellessä tapahtumia hän pääsee tutustumaan Edenin johtoportaaseen ja päällisin puolin parinmuodostukseen, mutta varsinaisia arkistoja ja Eden keräämiä valtavia määriä tietoja ei hänelle noin vaan avatakaan, edes salassapitosopimusten allekirjoittamisen jälkeen. Välähdyksinä Lashiä vaivaa vielä hänen FBI:stä lähtönsä aiheuttanut murhasarja, joka lukijalle aukeaa hitaasti tarinan mukana. Sitten kun toinen superpari löytyy kuolleena siirtyy fokus oudon tapahtuman selvittelystä aktiivisen murhaajan etsintään ja loppujen parien suojeluun

Tämä kirja oli kuin minulle tehty, juuri sellaista vauhdikasta jännitystä ja murhan selvittelyä mistä paljon pidän, lisämausteena hieman tiedettä. Henkilöt ovat mukavia, mutta heihin ei sen enempää tarvitse kiintyä tai heistä välittää, itse juoni on pääosassa. Lähtökohta tarinalle oli myös todella hyvä ja kiinnostava ja psykologinen aspekti oli hyvä. Hieman vaan muodostui ongelmaksi loppuosasta se mihin suuntaan Child tarinaansa lopulta vei. Tämä sen takia, että luin vasta asetelmaltaan täysin erilaisen, mutta lopultaan aivan samanlaisen teoksen ihan vasta, joten tästä nyt tuli sen vuoksi pettymys. Kyseessä on tietysti oma vikani ja se toinen tapaus on paljon uudempi, joten tämä Kuoleman algoritmi olisi pitänyt lukea ensin...

Edenin toimintatapa ja parinmuodostus avatarien avulla oli hieno idea ja tästä puolesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Nyt juonenkäänteitä ja tapahtumia oli niin paljon, että kovin syvällistä katsausta ei mukaan mahtunut mihinkään suuntaan. Juonesta en oikein muuta osaa sanoa, kun arvasin ratkaisun aika aikaisin, joten se hieman pilasi tätä lukukokemusta. Muuten tämä oli tosi hyvä tekno-jännäri ja aion ehdottomasti lukea Childia jatkossakin.

Lincoln Child (sooloteokset, ilman  Douglas Prestonia):

1. Utopia (2002) - Utopia (2010)
2. Death Match (2004) - Kuoleman algoritmi (2011)
3. Deep Storm (2007) - Uusi Atlantis (2008)
4. Terminal Freeze (2009) - Sulamispiste (2009)
5. The Third Gate (2012)

Lincoln Child Wikipediassa ja Kuoleman algoritmi Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta Kirjavinkeissä.

Kiersten White: Yliluonnollisesti - Paranormaali 2

Supernaturally - Paranormalcy 2
Julkaistu 2011, suomennos 2012
331 sivua.

Paranormaali-sarjan kakkososa Kiersten Whiteltä on ollut minulle yksi tämän kevään odotetuimpia tapauksia (ykkönen on selkeästi kuitenkin uusin Sookie). Pidin paljon avauksessa Whiten hienosta ja monipuolisesta maailmasta kuten myös päähenkilöstä Eviestä ystävineen. Kakkososat ovat yleensä hieman hankalia kun asetelma on jo esitelty, jotain uutta pitäisi tuoda mukaan ja tehdä tarinasta taas koukuttava, mutta jättää vielä tilaa jatkolle ja loppuhuipennukselle.

Yliluonnollisesti alkaa muutaman kuukauden Paranormaalin tapahtumien jälkeen. Evie on saanut mitä halusikin, hän on nyt jokseenkin normaali koululainen, asuu omillaan ja tapailee Lendiä. Tosin Evie on huomannut, että oikea koulunkäynti ei ole ollenkaan samanlaista kuin hänen suosikkisarjassaan ja työskentely ravintolassa - vaikkakin paranormaalien olentojen kantapaikassa - ei vedä vertoja Evien entisen työnantajan KPHV:n (Kansainvälinen paranormaalien hallintavirasto) menolle.

Kun Evien entinen äitihahmo ja työnantaja Raquel tulee pyytämään häntä takaisin auttamaan KPHV:ssä, tarjous on Evielle liian houkutteleva muiden vastustuksesta huolimatta. KPHV on ollut aivan pulassa ilman Evien erikoistaitoja, joten Evie saa sanella paluuehtonsa. Sitten kuitenkin Evie joutuu kerta toisensa jälkeen eri olentojen hyökkäysten kohteeksi. Oman historiansa ja vanhojen tapahtumien perusteella epäilykset kääntyvät keijujen suuntaan ja exänsä Rethin avulla Evie saakin selville lisää itsestään.

Yliluonnollisesti on hyvä kirja, mutta ei yllä aivan Paranormaalin tasolle. Paranormaalista olin aivan innoissani, mutta tällä kertaa tarina ei ole aivan yhtä vetävä. Silti kuitenkin luin tämän yhteen menoon ja Evien matkassa kyllä viihtyy hyvin tälläkin kertaa. Kaikenmoisia olentoja on taas monenlaisia mukana, on poltergeist, sylfi, keijuja, peikkoja, vampyyrejä ja paljon muutakin ja tällä kertaa kirjan parhaat hetket olivatkin näiden hahmojen seurassa. Kuten tarkoituskin tietysti oli, niin Evien peruselämä on hieman tylsää ja aika normaalia teini-ikäiselle. Tosin Evien kämppis on vampyyri, mutta muuten.

Aiemmin Evie oli hauska, reilu, herttainen ja hänestä oli helppo pitää. Nyt Evie on hieman muuttunut ja hän ei olekaan niin rehellinen ja suorapuheinen enää ja tämä muutos on huono. Tuntuu, että White tarvitsi Evien puolelta salailua juonen kehityksen kannalta, vaikkei se olisi ollenkaan luonteenomaista tälle hahmolle. Uusi hahmo Jack saa tällä kertaa niin paljon tilaa sivuilla, että Lend jää aikalailla sivuosaan mikä on harmi. Rethkin vain piipahtaa tarinassa sopivissa kohdissa kääntymässä. Tarinan loppu oli hyvin ennalta-arvattava, joten se latisti hieman tunnelmaa, mutta pidän Whitesta siinä, että hän sentään yrittää kertoa yhden jokseenkin kokonaisen tarinan kansien välissä, vaikkakin taustajuonen osia jää paljon vielä odottamaan jatkoa.

Pidin kuitenkin tästä kirjasta paljon, odotukset olivat vaan korkeammalla ihanan ykkösosan jälkeen, joten siinä mielessä tämä oli pieni pettymys. Mutta edelleen innolla odotan jatkoa ja enpä tiedä jaksanko odottaa kolmosen suomennosta, kun englanninkielinen versio olisi tulossa kesällä...

Paranormaali -trilogia:

1. Paranormalcy (2010) - Paranormaali
2. Supernaturally (2011) - Yliluonnollisesti (03/2012)
3. Endlessly (07/2012)

Tämä kirja Adlibriksessä.

Alyson Noël: Varjojen maa - Kuolemattomat 3

Shadowland - Immortals 3

Julkaistu 2009, suomennos 2012

332 sivua.

Sain tämän kirjan luettua jo sunnuntaina, mutta jostain syystä juttua on ollut todella vaikea saada Varjojen maasta aikaiseksi. Alyson Noël jatkaa tarinaansa suoraan siitä, mihin Sinisessä kuussa jäätiin ja aikaakin on välissä kulunut vain muutama päivä.

Ever ja Damen eivät voi nyt koskettaa toisiaan ollenkaan, koska heidän DNA:nsa ovat tappava yhdistelmä. Tämä asettaa hieman lisähaastetta seurustelusuhteelle. Pahispoika Roman on edelleen mukana kuvioissa ja hän osaisi auttaa Everiä ja Damenia, mutta ei tietysti halua. Everin täti Sabine painostaa Everiä töihin ja tämä päätyy metafyysiseen kirjakauppaan, Avan entiseen työpaikkaan, tarkoituksenaan etsiä vastalääkettä DNA ongelmaan. Kirjakaupalla onkin uusi vastuuhenkilö Jude, ja tällä ja Everillä tuntuu olevan jonkunlainen yhteys. Mukana ovat myös Valonmaan nuoret kaksoset Romy ja Rayne, jotka ovat jumissa maan päällä. Ja Varjojen maa on edessä kuolemattomilla, jos heille sattuu käymään huonosti.

Tämän Kuolemattomien kolmannen osan lukeminen oli kyllä aika takkuista puuhaa. Minua ärsytti suunnattomasti tuo lähtöasetelma, että Ever ja Damen eivät voi koskettaa toisiaan, se tuntui niin väkisinkeksityltä tavalta pitää pariskunta erossa. Ajattelin jo jonkun aikaa, että tämä jää varmaan viimeiseksi lukemakseni Kuolemattomiksi, mutta sitten Judeen liittyvä uusi juoni oli kuitenkin hyvä ja sen kehittelystä pidin paljon. Eli jos jatkan näiden parissa, niin se johtuu sitten kiinnostuksesta Judea kohtaan. Tässä kirjassa ei itseasiassa tapahdu juuri mitään ja juoni keskittyy pohdintoihin, keskusteluihin ja jahkailuihin.

Päähenkilö Ever ei ole parhaasta päästä. Hän on hieman rasittava, ei oikein ota muita huomioon ja salailee asioita ystäviltään niin, että nämä ovat taas vaarassa. Tosin tällä kertaa Ever ei kauheasti aikaa ystäviensä kanssa vietä, vaan nyt keskitytään muihin. Romyssa ja Raynessa olisi paljon potentiaalia hyviksi ja hauskoiksi sivuhenkilöiksi, mutta aika ohuiksi jäävät hekin. Jude voisi olla hyvä hahmo, mutta häneen ei niin paljoa tutustuta vielä, että osaisi sanoa. Potentiaalia siis on sielläkin, mutta toistaiseksi henkilöistä puutuu syvyyttä ja tarina on hieman pettymys. Kirjan loppu muuten oli sitten suuri pettymys. Ever tekee aivan  uskomattoman tyhmän ratkaisun ja tällä kertaa ei edes pakotettuna vaan täysin tietoisesti. Juoni jää tietysti kesken jatkuakseen suoraan seuraavassa osassa.

Immortals - Kuolemattomat:

1. Evermore (2009) - Punaiset tulppaanit (2011)
2. Blue Moon (2009) - Sininen kuu (2011)
3. Shadowland (2009) - Varjojen maa (2012)
4. Dark Flame (2010) - Musta liekki (06/2012)
5. Night Star (2010)
6. Everlasting (2011)

Varjojen maa Adlibriksessä.

Juttua Varjojen maasta löytyy myös Lukunurkasta ja Booklovin'ista.