L. J. Smith: Verivala - Vampyyripäiväkirjat 3

The Fury - The Vampire Diaries 3

Julkaistu 1991, suomennos 2011

208 sivua.

Verivala on Lisa Jane Smithin alkuperäisen Vampyyripäiväkirjat -trilogian lopetusosa ja tässä suoraan Korpinmustan ja Sielunkumppanin läpi jatkunut tarina saa vihdoin päätöksensä. Matkaan hypätään taas suoraan Sielunkumppanin dramaattisen lopun kuvioihin, joten edellinen osa on hyvä olla tuoreessa muistissa tätä aloittaessa.

Fell's Churchissa tapahtuu jotain erikoista, koirat hyökkäävät ihmisten kimppuun ja eläimet käyttäytyvät muutenkin oudosti. Elena tuntee, että kaupunkiin on asettunut jonkin tuntematon, mutta voimakas ja paha olento, joka tuntuu haluavan aiheuttaa tuhoa ja kaaosta ympärilleen. Elena ystävineen - ja tällä kertaa jopa Damonin avustamana - aikoo selvittää tämän heidän Toiseksi Voimaksi kutsumansa arvoituksen pelastaakseen kaupunkinsa.

Tuo Sielunkumppanin loppu olikin aikamoinen ylläri ja sen takia nyt Verivalassa ollaankin aika erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin. Elena saa kasvaa paljon koko tarinan alkuun verrattuna ja pääasiassa huolehtii jo enemmän muista kuin itsestään. Tällä kertaa hän saakin jo koko kaupungin huolenaiheekseen ja joutuu luopumaan siitä mitä itse haluaisi suojellakseen läheisiään.

Tämänkin kirjan loppu yllättää ja jättää kyllä sellaiseen paikkaan, että ei ole ihan helppo keksiä, että miten tuosta jatko tarinalle oikein lähtee liikkeelle. Tosin sen verran tiedän, että Pimeän piirissä päiväkirjaa pitää vuorostaan Bonnie, joten hieman erilainen osa lienee tiedossa seuraavana. Lopussa korjaillaan ja selitellään myös edellisten osien avoimia asioita ja tarkoituksellisia väärinymmärryksiä, mutta ihan kaikkea ei Smith kuitenkaan vielä selitä. Eli jotain pientä on vielä pitämässä mielenkiintoa yllä jatkaa seuraavaan kirjaan, vaikka tähänkin osaan sarjan lukemisen voisi hyvin lopettaa.

Vampyyripäiväkirjat on kiva ja vauhdikas sarja, jossa tapahtuu paljon suht lyhyissä kirjoissa, joten kai sitä tulee vielä jatkettua näiden parissa, sen verran mukavaa luettavaa nämä kuitenkin ovat. Toistaiseksi kirjat ovat myös parantuneet koko ajan, joten hieman heikomman alun jälkeen tuo on hyvin positiivista.

The Vampire Diaries - Vampyyripäiväkirjat:

1. The Awakening (1991) - Korpinmusta (2010)
2. The Struggle (1991) - Sielunkumppani (2011)
3. The Fury (1991) -  Verivala (2011)
4. Dark Reunion (1992) - Pimeän piiri (2011)
5. The Return: Nightfall (2009) - Uusi aika: Suden hetki (2011)
6. The Return: Shadow Souls (2010) - Uusi aika 2: Varjosielut (02/2012)
7. The Return: Midnight (2011) - Uusi aika 3: Sydänyö (05/2012)
8. The Hunters: Phantom (2011)
9. The Hunters: Moonsong (03/2012)
10. The Hunters: Destiny Rising (10/2012)

(kursiivin The Hunters haamukirjoittajan työtä)

Tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää tästä kirjasta: Kirjamielellä, Kirjaretket, Kirjapinot ja Saraseenin maailma.

Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia

Dracula's Guest and Other Weird Stories
Julkaistu 1914, suomennos 2012
201 sivua.

Irlantilaisen Bram (Abraham) Stokerin kuolemasta tulee huhtikuussa kuluneeksi 100 vuotta ja Tammi muistaa Draculan luojaa kokoelmalla, jonka Stokerin vaimo julkaisi englanniksi pari vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Tarinoista Draculan vieras lienee poistettu osio Dracula-romaanin varhaisversiosta ja muut jutut on julkaistu alunperin aikakauslehdissä Stokerin uran alkupuolella. Dracula julkaistiin vuonna 1897, joten nämä muutkin lienevät 1800-luvun puolelta.

Kirja alkaa suomentaja Inkeri Koskisen esipuheella ja vaikka se kiinnostavaa taustatietoa sisältääkin, niin mielestäni analyysit novelleista olisivat sopineet paremmin loppusanoiksi. Jo kokoelman englanninkielinen nimi kertoo, että tiedossa on outoja tarinoita, mutta mukana oli paljon muutakin, hieman yliluonnollisia elementtejä, kauhua, ripaus romantiikkaa ja goottilaista tyyliä.

Nimikkojuttu Draculan vieras oli romaanin katkelmana erilainen valinta, eikä oikein toiminut omillaan yhtä hyvin kuin kirjan muut tekstit. Minulle se toimi lähinnä Draculan mainoksena ja kävinkin sitten samantien lomalta palattuani hakemassa tuon Stokerin pääteoksen itselleni, sopivasti pokkarialesta.

Eniten pidin ehkä Tuomarin talosta.  Siinä nuori matematiikan opiskelija etsii rauhaisaa paikkaa opiskeluilleen ja muuttaa taloon, jota on vuosia aiemmin asuttanut julma tuomari. Alkuun hän keskittyy taloa valtaavien rottien jahtaamiseen, mutta lopulta hänkin huomaa, että talossa on jotain hyvin outoa tapahtumassa. Fiilis on tässä kuiten muissakin tarinoissa kohdallaan ja Stoker pienillä eleillään nostaa jännitystä ja odotuksia. Squaw oli myös hieno, mutta aika raaka. Tarina oli rakennettu niin, että koko ajan alusta asti mielessä pyöri, että ei kai vaan tässä nyt käy niin huonosti kuin vihjaillaan...

Kasvavan kullan salaisuus ja Abel Behannan paluu ovat omanlaisiaan rakkaustarinoita, kumpikin kolmiodraaman merkeissä, joten onnellista loppua ei ole kaikille tiedossa. Mustalaisennustus on jännäri, jossa kuljetaan vääjäämättä kohti kohtalokasta ennustusta, mutta tarina yllättää omaperäisellä lopullaan, joka saa lukijan virnistelemään. Rottien hautajaiset sijoittuu vuoden 1885 Pariisin syrjäiselle lumpunkerääjien alueelle, jossa turisti joutuu huimaavan takaa-ajon kohteeksi.

Stokerin novelleja oli mukava lukea ja yllätin itseni pitämällä suurimmasta osasta tarinoista. Lueskelin näitä aina muutaman jutun kerrallaan muiden kirjojen väleissä, sillä nämä tarinat vaativat hieman sulattelemista, joten koko kirja ei minulla olisi millään kerralla mennytkään. Stoker osaa hienosti luoda sopivan tunnelman lyhyissäkin jutuissa ja hienot lopetukset huipentavat nämä pienet juonet ja varsinaisesti tekevät nämä tarinat siksi mitä ne ovat. Pidän paljon yllättävistä lopuista ja näissä Stoker on mestarillinen, joten siinä yksi hyvä syy lukea tämä kokoelma. Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia on hyvä ja monipuolinen kokoelma, jossa tarinat ovat luonteeltaan tarpeeksi erilaisia, eli Stoker pääsee aina uudestaan yllättämään seuraavan tarinansa kanssa.

Tarinat: Draculan vieras, Tuomarin talo, Squaw, Kasvavan kullan salaisuus, Mustalaisenennustus, Abel Behannan paluu, Rottien hautajaiset, Uni punaisista käsistä, Crookenin hiekkasärkät.

Bram Stoker Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Tämän ovat lukeneet myös Morren maailma ja Järjellä ja tunteella ja juttua löytyy myös Hesarista.

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus - Noituri 1

Ostatnie życzenie - Saga o Wiedźminie
Julkaistu 1993, suomennos 2010
333 sivua.

Morren hehkutus alkuvuodesta tästä Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjasta kesäkuun tulevan kolmannen osan julkaisun yhteydessä sai minutkin vihdoin tutustumaan Geraltin seikkailuihin. Olin jättänyt nämä väliin aiemmin, koska ensimmäinen ja toinen osa ovat lyhyitä tarinoita sisältäviä kokoelmia ja novellit eivät koskaan ole olleet suosikkejani. Kesäkuussa julkaistavan kolmannen osan Haltiain verta pitäisi kuitenkin olla jo romaanimuotoinen, joten sekin innosti nyt perehtymään Noiturin maailmaan etukäteen. Sarjaan perustuvaan The Witcher -peliin en ollut törmännyt aikaisemmin.

Geralt Rivialainen on noituri, eli palkkiota vastaan hän hankkiutuu eroon ihmisiä vaivaavista erikoisista olennoista ja hirviöistä. Noiturin maailma muistuttaa keskiaikaista Eurooppaa ja Geralt muiden koulutettujen noiturien tavoin kiertelee paikkakunnalta toiselle etsien työtilaisuuksia ja maksavia asiakkaita. Geraltin maailma on kuitenkin muuttumassa. Myyttiset olennot ovat käymässä yhä harvinaisemmiksi ja sitä myötä myös noiturin ammatti jäänee jossain vaiheessa tarpeettomaksi.

Erikoisia olentoja Sapkowski onkin sitten kehitellyt oikein urakalla ja minulla meni aina jonkun verran aikaa tarinasta näitä opetellessa. Toisaalta kyllä nuo ovat myös Noiturin suuri rikkaus ja Viimeisessä toivomuksessa uutta tarinaa aloittaessa ei voi ikinä tietää mitä edessä oikein on. Hienoa on myös se, että kaikki hirviöt eivät ole pelkästään pahoja ja heitä ei ole tarkoitus vaan tappaa suoraan. Geralt pohtii aina keinot ja tavoitellun lopputuloksen tapauksen mukaan ja yllätyksiäkin on mukana.

Omaksi yllätyksekseni pidin Viimeisestä toivomuksesta erittäin paljon. Geraltin maailma on hyvin kiehtova, täynnä kaikkea odottamatonta ja paljon siitä on vielä hämärän peitossa. Geraltin lisäksi pysyvämpiä hahmoja lienevät hänen hieman hölmö ystävä, trubaduuri Valvatti sekä kiinnostuksen kohde, kaunis ja voimakas velho Yennefer. Sapkowskin henkilöt ovat mukavan rosoisia ja hieman ennalta-arvaamattomia. Kaikki mokailevat hieman omalla tavallaan, mutta heillä on myös omat tähtihetkensä.

Tarinoissa ei kerrota suorin sanoin ihan kaikkea, joten lukijallekin jää hieman pohdittavaa ja tämä saa Geraltin seikkailut jäämään mieleen monia muita kirjoja paremmin. Sapkowskin niukkaan ja lukijalle tilaa jättävään tyyliin pitää alkuun hieman totutella. Minulla ainakin oli alkuun hieman vaikea päästä sisälle Noiturin maailmaan, kun kaikki tuli uutena vastaan, hyvin niukoin tiedoin ja ilman sen kummempia taustaselityksiä. Tekisikin mieli lukea tämä pian uudestaan, mutta taidan silti ottaa seuraavaksi tuon kakkososan Kohtalon miekan. Enemmän kuitenkin odotan tuota kesäkuun kolmososaa, sillä näistä pienistä jutuista ei kovin yhtenäistä kokonaisuutta syntynyt, vaikka Järjen ääni -tarina niitä väleissä yrittikin hieman sitoa yhteen.

Teoksen tarinat: Järjen ääni (tarinoiden väleissä), Noituri (s.7->), Totuuden siemen (s.50), Pienempi paha (s.90), Kysymys hinnasta (s.144), Maailman ääri (s.198) ja Viimeinen toivomus (s.256)

 Noituri-saaga:

• Ostatnie życzenie (1993) - Viimeinen toivomus (2010)
• Miecz przeznaczenia (1992) - Kohtalon miekka (2011)
• Krew elfów (1994) - Haltiain verta (2012)
• Czas pogardy (1995) "Ylenkatseen aika"
• Chrzest ognia (1996) "Tulikaste"
• Wieża Jaskółki (1997) "Pääskysten torni"
• Pani Jeziora (1999) "Järven valtiatar"

Kääntäjä Tapani Kärkkäisen Sapkowski-sivu, josta vielä suomentamattomien jatko-osien nimien käännökset ovat peräisin ja tämä kirja Adlibriksessä.

Viimeistä toivomusta on luettu blogeissa paljon, tässä niistä jotain: Morren maailma, Kirjamielellä, Taikakirjaimet, Katinkan kirjasto, Tuntemattomiin maailmoihin ja Monttu.

Mario Vargas Llosa: Keltin uni

El sueño del celta

Julkaistu 2010, suomennos 2011
518 sivua.

Nobel-palkittu Mario Vargas Llosa kertoo uusimmassa romaanissaan irlantilaisen historiallisen henkilön Roger Casementin värikkään elämäntarinan. Casement syntyi 1860-luvulla lähellä Dublinia perheeseen, jossa samanniminen isä oli vahvasti brittimielinen protestantti ja äiti salaa katolinen. Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla. Vanha Casement on Irlannin Pääsiäiskapinan jälkeen vuonna 1916 kuolemaantuomittuna vankina brittiläisessä vankilassa odottamassa tietoa armonanomuksestaan ja odottelun lomassa kerrotaan hänen elämästään Britannian konsulina ja kuinka hän löysi kutsumuksena Irlannin itsenäisyyden puolustajana

Kaksikymppisenä idealistina Casement lähti Afrikkaan ja 1900-luvun alussa hän sai tehtäväkseen selvittää Ison-Britannian konsulina mitä Belgian kuninkaan Leopold II:n omistamassa Kongossa oikein tapahtuu. Casementin idealismi oli vähitellen karissut hänen Afrikan-vuosiensa aikana ja varsinkin matka kuuluisan löytöretkeilijän ja sankarin Henry Morton Stanleyn seurassa sai hänet huomaamaan kuinka julmasti länsimaiset ryöstivät ja valtasivat maata omiin tarkoituksiinsa oikean uskonnon ja sivistyksen nimissä.

"... Tänne tulee yhtöitä, jotka antavat heille työtä. Kouluja, joissa he oppivat sivistyneitä kieliä ja joissa heidät opetetaan pukeutumaan, rukoilemaan oikeaa Jumalaa ja puhumaan kristillisesti eikä noita apinamurteita, joita he nyt mongertavat. Vähitellen he muuttavat barbaariset tapansa nykyaikaisten ja sivistyneiden ihmisten tavoiksi. Jos he tietäisivät, mitä me heille teemme, he suutelisivat jalkojamme. Mutta heidän henkinen tasonsa on lähempänä krokotiilin ja virtahevon tasoa kuin teidän tai minun tasoani. Siksi me päätämme heidän puolestaan , mikä on heille hyväksi, ja siksi me panemme heidät allekirjoittamaan näitä sopimuksia. Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat vielä kiittämään meitä, eikä olisi lainkaan ihme, vaikka he jonkin ajan kuluttua alkaisivat jumaloida Leopold II:ta samalla tavalla kuin he nyt jumaloivat taikakalujaan ja mörköjään." (Stanley Casementille, s 45-46)

Casement kiertää Kongoa kuuntelemassa ihmisten kertomuksia väärinkäytöksistä, riistosta, kidutuksesta ja murhista. Lontoossa Casement kirjoittaa pitkän raporttinsa uloministeriölle ja hänestä tulee kuuluisa kun hallitus julkaisee sen. Kokemukset Afrikassa saivat Casementin ajattelemaan Irlannin tilannetta ja huomaamaan kuinka se on vastaavasti brittien vallan alla ja hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä tätä miehittäjävaltaa kohtaan, jonka palveluksessa hän itsekin työskentelee. Brasilian tylsemmän toimeksiannon jälkeen hänet lähetetään Peruun, josta Kongon tilannetta vastaavasti on alkanut kuulua huhuja vakavista väärinkäytöksistä brittiomisteisen kumiyhtiön alueilta. Jos mahdollista, Perun todellisuus on vieläkin raaempi kuin Kongon ja siellä edes paljastetuista julmuuksista ei niin vaan saakaan ketään vastuuseen, edes Iso-Britannian tuella.

Casementin tie johtaa sankaruudesta petturiksi kun hän "radikalisoituu" ja alkaa ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Hänen iso virheensä on hakea ensimmäisen maailmansodan aikaiselta Saksalta tukea, ajatuksena "viholliseni vihollinen on ystäväni ". Lisäksi tarinan edetessä hänen homoseksuaalisuutensa ja himo nuoria, hyvävartaloisia miehiä kohtaan saa yhä enemmän tilaa ja Casementin vangitsemisen jälkeen hänen päiväkirjoistaan julkistetut rivot kirjoitukset tuhoavat hänen maineensa vuosikymmeniksi ja saattavat itseasiassa koko henkilön unohduksiin pitkäksi ajaksi.

Vargas Llosan kirja on kyllä hieno. Keltin uni jakautuu kolmeen osaan (Kongo, Amazonia ja Irlanti) ja 15 kappaleeseen. Kirjoitustyyli on erikoinen siinä mielessä, että kappaleen alussa monesti kerrataan jotain edeltäviä tapahtumia tai vankila-aikana kerrotut lyhyet jutut tulevat uudestaan esille menneisyyden aika-jaksolla, joten tätä voi hyvin lukea pätkittäinkin. Suomenkielinen Wikipedia kutsuu tätä teosta moraliteetiksi ja englanninkielinen historiallisen romaanin ja journalistisen kronikan yhdistelmäksi. Mukana on myös maailmanpolitiikan kiemuroita, paljon todellisia historian hahmoja ja kiinnostavia katsauksia näiden muutamien maiden vaikeaan historiaan.

On karmaisevaa, kuinka eurooppalaiset suhteellisen hyvine tarkoitusperineen saavat aikaan massiivisia kansanmurhia ja tuhoavat heimoja sukupuuton partaalle huolimattomuuttaan ja rikkauksien sokaisemina. Vargas Llosa kuitenkin kuvailee näitä kauheuksia siinä määrin ulkopuolisen silmin, että nenäliinoja ei tarvitse varastoida tätä kirjaa varten. Alkuperäisväestön edustajiin, tapohin tai kulttuureihin ei juuri tutustuta, vaan näkökulma on tarkkailevan haastattelijan koko ajan.

Hieno kirja, tämä kannattaa kyllä lukea! Olen suhtautunut Nobel-voittajiin hieman ennakkoluuloisesti ja ajatellut, että heidän teoksensa tuskin sopivat minulle kun pidän yleensä vauhdikasta toimintaa sisältävistä tarinoista, mutta ehkä tämä tuo hieman muutosta tuohon ajattelutapaan.

Mario Vargas Llosa Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Keltin unen ovat lukeneet mm Kirjaton, Kirjahamsteri, Luettua ja juttua löytyy myös Helsingin Sanomista.

Johanne Hildebrandt: Freija - Valhallan tarinoita 1

Freja - Sagan om Valhalla
Julkaistu 2002, suomennos 2004
394 sivua.

Johanne Hildebrandt on trilogiansa julkaissut jo 2000-luvun alkupuolella, mutta minä löysin tämän vasta vuodenvaihteen kirja-aleista. Valhallan tarinat kertoo Skandinaavisesta mytologiasta tutuista hahmoista ja tapahtumista. Freijan lopussa Hildebrandt kertoo sijoittaneensa Vanaheimin tarinoissaan Ahvenanmaalle saaren keskeisen sijainnin vuoksi.

Freija sijoittuu pronssikaudelle, 700-luvulle eaa. Päähenkilö Freija on nuori papitar Vanaheimissa ja kuningatar Åsen tytär. Åse on kuitenkin antanut Freijan kasvatettavaksi sisarelleen Gullveigille. Freija on taikuudessa hyvin lahjakas, Kuunjumalattaren valittu ja näkee muun muassa enneunia. Freijan näyt viittaavat ennustettuun Vanaheimin loppuun ja kuningatar Åse haluaa taistella yhteiskuntansa olemassaolosta.

Läheisen Hallundaan on asettunut muukalaisheimo viljelemään maata ja he ovat tappaneet hallundalaisia runsaasti raivatessaan tilaa itselleen. Vanha ylipapitar Gullveig lähtee neuvottelemaan tämän heimon kanssa rauhasta ja ottaa suojattinsa Freijan mukaan matkalle. Idunvallissa aasojen luona vanaheimin väki on ihmeissään, koska he ovat jumalatarten naisjohtoinen kansa, mutta täällä johdossa onkin mies, Odin, ja miehet muutenkin pitävät valtaa. Neuvottelut Odinin ja tämän pojan Torin kanssa menevät niin huonosti, että Freija joutuu pakenemaan paikalta ja taisteluita on tulossa. Lyhyellä matkallaan Freija ja Tor ehtivät ihastua toisiinsa ja Freija näkee näkyjäkin heidän yhteydestään. Joten kumpikaan ei ole iloinen, kun Odin ja Åse täyden sodan estääkseen sopivat vaihtokaupoista, joiden myötä Freijasta pitäisi tulla Odinin vaimo.

En juuri tiennyt mitä odottaa kun tämän aloitin, mutta pidin Freijasta paljon. En tunne muinaisskandinaavista mytologiaa kovinkaan hyvin, joten muutamien päähenkilöiden nimet olivat vain etäisesti tuttuja, joten juoni oli minulle mukavan uutta ja yllättävää maailmaa. Kirjan lukemisen myötä nousikin innostus lukea aiheesta enemmänkin ja Wikipediassa kävinkin jo hieman seikkailemassa. Ensimmäinen kirja ei vielä kerro varsinaisesta Valhallasta vaan sinne ollaan vasta matkalla.

Hildebrantin kuvaus ajanjaksosta 2700 vuoden takaa on elävä ja hyvä ja taikuus on yllättävän vahvasti mukana tarinassa. Jumalat ja jumalattaret ovat todellisia eivätkä pelkkiä uskomuksia ja taikuus on realistinen ja päivittäinen osa tätä maailmaa. Åsen naisjohtoiseen yhteisöön on kiinnostava tutustua ja Freijan ihmettely päinvastaisessa - normaalimmassa - asetelmassa Odinin luona on ihan hauskaa. Freija hämmästelee muun muassa sitä, kuinka joku mies uskaltaa keskeyttää naisen ja kuinka miehiä voi olla paikalla kun naiset keskustelevat tärkeistä asioista.

Seksuaalisuus tuntuu olevan vaanien (Vanaheimin väen) keskuudessa hyvin vapaata ja sukulaisuussuhteillakaan ei ole tässä asiassa juuri merkitystä. Varsinkin palvontamenoissaan valitut papittaret ja papit parittelevat keskenään taatakseen hyvän lopputuloksen, esimerkiksi hyvän sadon. He antavat ruumiinsa jumalattarien ja jumalten käyttöön, joten tuloksena syntyvä lapsi on siunattu. Toisaalta taas erään Freijan raskaana olevan ystävättären suhteen pohditaan, että kun tämän lapsi ei ole saanut alkuaan rituaalin aikana, niin hänen ei välttämättä anneta pitää sitä.

Valhallan tarinoita:

1. Freja - Sagan om Valhalla (2002) - Freija (2004)
2. Idun - Sagan om Valhalla (2003) - Idun (2005)
3. Saga från Valhalla (2004) - Saaga (2006)

Jumalatar Freija ja Skandinaavinen mytologia Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Freijan on lukenut myös Kirjahullu.

L. J. Smith: Sielunkumppani - Vampyyripäiväkirjat 2

The Struggle - The Vampire Diaries 2
Julkaistu 1991, suomennos 2011
191 sivua.

Vaikka luin ensimmäisen osan Lisa Jane Smithin Vampyyripäiväkirjoista vasta viime kuussa, olin silti hieman ihmeissäni aluksi kun Sielunkumppanissa hypätään suoraan mukaan tarinaan siihen, mihin edellisessä jäätiin. En kovin hyvin muistanut enää tuota edellisen loppua, joten pieni kertaus tai esittely olisi ollut hyvä. Sielunkumppani jää muuten myös aikalailla kesken, eli ehkä näitä kolmea ensimmäistä teosta pitäisikin ajatella vaan yhtenä tarinana, joka on jaettu kolmiin kansiin.

Elena tietää nyt, että Salvatoren veljekset ovat vampyyrejä ja osaa varoa Damonin ilmestymisiä korpin muodossa. Stefania epäillään yleisesti Korpinmustan kuolemista, jotka Elena nyt tietää olleen Damonin käsialaa. Se, että poikaystävä on murhaepäiltynä vaikuttaa vahvasti Elenan suosioon koulussa, mutta nyt Elena ei olekaan valmis luopumaan Stefanista saadakseen ihailijansa takaisin. Damon myös pyörii Elenan ympärillä kiinnostuneena ja saa apuja yllättävältä taholta. Korpinmustassa Elenan kadottama päiväkirja nousee nyt isoon rooliin ja sen paljastuksia aiotaan käyttää Elenaa ja Stefania vastaan.

Sielunkumppani olisi tosiaan hyvä lukea aika pian Korpinmustan jälkeen, kun on vielä tapahtumat tuoreessa muistissa. Elena on nyt mukavampi ihminen siinä, kuinka vahvasti hän puolustaa Stefania, vaikka joutuu itse siitä kärsimään. Toisaalta taas hän salailee tärkeitä asioita turhankin paljon, varsinkin Stefanilta, mutta maksaa kyllä näistä virheistään apuja tarvitessaan. Tv-sarjassa suosikkihahmoni oli ehdottomasti Damon, mutta näissä kirjoissa Damonia ei ole vielä juuri oppinut tuntemaan, joten ei hänestä osaa vielä niin välittääkään. Ja lisäksi Damon on vielä aikalailla vaan se tarinan pahis, hänestä ei juuri sen monipuolisempaa kuvausta ole ollut.

Tarina oli mukavan vauhdikas ja koko ajan tapahtui jossain eikä tylsiä suvantoja juuri ollut. Tähän kyllä vaikuttaa myös kirjan tiivis rakenne, 190 sivun aikana ei ole paljoa aikaa pysähtyä kuvailemaan maisemia. Kirjana tämä oli parempaa luettavaa kuin ykkösosa ja jatkan mielelläni piakkoin Verivalaan. Ja täytyy tosiaan pitää kiinni siitä, että tuo tapahtuu pian, sillä Korpinmustasta ei ainakaan jäänyt mieleen juuri mitään :)

The Vampire Diaries - Vampyyripäiväkirjat:

1. The Awakening (1991) - Korpinmusta (2010)
2. The Struggle (1991) - Sielunkumppani (2011)
3. The Fury (1991) -  Verivala (2011)
4. Dark Reunion (1992) - Pimeän piiri (2011)
5. The Return: Nightfall (2009) - Uusi aika: Suden hetki (2011)
6. The Return: Shadow Souls (2010) - Uusi aika 2: Varjosielut (02/2012)
7. The Return: Midnight (2011) - Uusi aika 3: Sydänyö (05/2012)
8. The Hunters: Phantom (2011)
9. The Hunters: Moonsong (03/2012)
10. The Hunters: TBA

(kursiivin The Hunters haamukirjoittajan työtä)

Tämä kirja Adlibriksessä.

Lisää Sielunkumppanista: Kirjamielellä, Kirjapinot, Saraseeni ja Kirjaretket

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma - Hainilainen sarja 1

Rocannon's World - Hainish Cycle 1
Julkaistu 1966, suomennos 2010
180 sivua.

Taikakirjaimet-blogin suomentaman scifi-haasteen myötä lupauduin tutustumaan hieman minulle melko vieraaksi jääneeseen scifi-genreen. Sitä myötä valitsin myös Ursula K. Le Guinin lukulistalleni ja tästä esikoisesta on hyvä aloittaa, vaikka jotkut muut ovat eniten palkintoja keränneet.

Rocannon on Liiton tutkimusryhmän vetäjänä vain päällisin puolin tunnetulla Fomalhaut II -planeetalla. Kun puolet planeetan pitkästä vuodesta on kulunut, retkikunnan on tarkoitus kerääntyä yhteen vertailemaan tietojaan. Heidän aluksensa kuitenkin tuhotaan ennen kuin Rocannon ehtii sinne asti ja kaikki muut ryhmästä kuolevat.

Rocannon haluaisi lähettää viestin Liitolle tapahtumista, mutta pitkien etäisyyksien vuoksi tavallisilta viesteiltä menee matkaan vuosia ja heidän erikoislaitteensa tuohoutuivat iskussa. Rocannon uskoo vihollisen kapinoivan Liittoa vastaan, joten hän tuntee olevansa osittain vastuussa Fomalhaut II:n ongelmista ja haluaa mahdollisuuksiensa mukaan selvittää asiat. Paikallisten tuttaviensa avustamana Rocannon lähtee matkalle etsimään alusta käyttöönsä ja samalla hän tutustuu planeetan ihmisenkaltaisiin lajeihin paremmin.

Kirja keskittyy varsinaisesti näihin eri lajeihin, jotka Fomalhaut II:ta asuttavat ja heidän olomuotonsa, tapansa ja kulttuurinsa kuvataan tarkkaan. Lajit ovat kehittymättömämpiä kuin Liiton väki, mutta Le Guinin ja Rocannon lähestymistapa on kiinnostuneen, puolueettoman tutkijan. Rocannon on jopa vuosikymmeniä aiemmin saanut asetettua planeetan karanteeniin sen kansojen suojelemiseksi, odottamaan tarkempaa selvitystä lajistosta.

Esikoiskirja harvoin on tekijänsä paras ja pitäneekin jatkaa näidän Le Guinien parissa, jotta osaan paremmin sanoa mitä mieltä näistä olen. Tässä Rocannonin maailmassa häiritsi se, että olen yleensä hieman huolimaton lukija ja tämä kirja olisi vaatinut tarkkaa keskittymistä. Huomasin useaan otteeseen, että nyt on mennyt jotain ohi, mutta en vaan ikinä jaksa palata takaisin lukemaan kohtia uudestaan. Nyt sitten tätä juttua kirjoittaessa selailin kirjaa uudestaan ja pari ohi ekalla kerralla mennyttä asiaa selvisivät minullekin vihdoin :) Minua nuo planeetan eri lajit eivät niin kiinnostaneet, joten hieman tapahtumaköyhä tarina kyllä oli. Onneksi 180 sivussa ei juuri ehdi kyllästyä.

Hainish Cycle - Hainilainen sarja:

1. Rocannon's World (1966) - Rocannonin maailma (2010)
2. Planet of Exile (1966) - Maanpakolaisten planeetta (2011)
3. City of Illusions (1967) - Harhakaupunki (2012)
4. The Left Hand of Darkness (1969) - Pimeyden vasen käsi (1976)
5. The Dispossessed: An Ambiguous Utopia (1974) - Osattomien planeetta (1979)
6. The Word for World is Forest (1976) - Maailma, vihreä metsä (1984)
7. Four Ways to Forgiveness (1995)
8. The Telling (2000) - Kahdesti haarautuva puu (2009)

Ursula K. Le Guin Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Rocannonin maailmasta ovat kirjoittaneet myös Taikakirjaimet,  Kirjamielellä, Kirjaretket ja Nipvet.

Ally Condie: Crossed - Matched 2

Julkaistu 2011, 367 sivua.
Suomennos Rajalla - Tarkoitettu 2 tulossa 06/2012

En ihastunut suoraan Ally Condien Tarkoitettuun, teksti oli hieman liian verkkaista ja runollista minun makuuni. Mutta sen verran kiinnostuin tarinasta kuitenkin, että en malttanut odottaa kakkososan suomennosta kesään saakka, vaan halusin sen lukea englanniksi jo etukäteen. Kertojina Crossedissa toimivat Cassia ja Ky vuorotellen ja Condie kutsuukin tätä osaa myös Kyn kirjaksi.

Ky elää Ulkoprovinsseissa asuttamassa aikaa sitten autioituneita kyliä muiden poikkeavien kanssa. He eivät tiedä ketä varten he yrittävät esittää Ulkoprovinssien olevan vielä asutettuja, ja sekä huonoissa oloissa että alituisissa hyökkäyksissä heitä kuolee jatkuvasti. Cassia taas on hoitanut itselleen työn, jossa hän pääsee kiertämään eri paikoissa ja siten etsimään Kytä, mutta hän ei silti ole päässyt Ulkoprovinsseihin asti ja pian hänen pitäisi jo siirtyä pääkaupunkiin.

Tilaisuuden tullen Cassia karkaakin Ulkoprovinsseihin vievän kuljetuksen mukaan ja tähän kukaan muu ei vapaaehtoisesti lähtisikään mukaan. Ky on kuitenkin jo karannut myös Ulkoprovinssien Utahia muistuttaviin kanjoneihin. Hän on lähellä vanhoja kotiseutujaan ja tietää, että alueella on aiemmin asunut Yhteiskunnan ulkopuolista väkeä. Toinenkin mahdollisuus nousee esille ja sekä Cassian että Kyn pitää valita omalta osaltaan, että mitä he tulevaisuudeltaan haluavat.

Ensimmäisestä kirjasta pitäneet varmasti pitävät tästä kakkososastakin. Nyt ympäristö on aika erilainen, melkein koko kirja tapahtuu karussa Ulkoprovinsseissa ja suuri osa sen kanjoneissa ja tasangolla. Elämä kyläläisenä on hyvin raakaa, lähes vankileirimäistä ja tuttavien kuolemat ovat siellä jokapäiväisiä tapahtumia. Minä kuitenkin pidin enemmän Tarkoitetun kaupunkiasetelmasta vaikka oli tämä luonnon armoilla eläminenkin ihan mukavaa luettavaa, mutta toivon, että viimeiseen osaan palataan taas ns sivistyksen pariin.

Tämä sarja ei vieläkään yllä suosikiksi eikä lähellekään Nälkäpelin koukuttavaa vauhtia, mutta nyt kun tiesin paremmin mitä Condielta voisi olla odotettavissa, niin hyvä lukukokemus tämä oli. Hänen kirjoitustyylinsä on entisellään ja runoilla on edelleen iso osa tekstissä. Ky kertojana oli piristävää vaihtelua, pelkkään Cassiaan voisi jo kyllästyä :) Xanderkin piipahtaa mukana, mutta vain käymässä.

Avoimia asioita on edelleen paljon. Tämänkään kirjan myötä ei Yhteiskunnan synty juuri selviä, joten se mysteeri jää odottamaan jatkoa. Myös vihollisen olemus, feikki-kyläläisten tarkoitus ja monet muutkin juonteet jäävät vielä selittämättä. Pitää vaan toivoa, että kolmas osa on huolella tehty ja selittää tarpeeksi näitä avoimia kysymyksiä. Jotain kuitenkin Crossedin mukanakin jo selviää ja mukana on jokunen pieni yllärikin.

Matched - Tarkoitettu-trilogia:

1. Matched - Tarkoitettu
2. Crossed - Rajalla (06/2012)
3. Reached (11/2012)

Tämä kirja Wikipediassa ja Adlibriksessä.

Crossedin on lukenut myös Katinka.

Arvonnan tulokset

No niin, loma-aikana voimassa ollut arvonta on nyt suoritettu ja tein sen niin, että jaoin osallistuille numerot ilmoittautumisjärjestyksessä. Eli siis Millimolli ensimmäisenä sai numerot 1-3 ja tiiti66 viimeisenä numeron 23. Sitten random.org valitsi voittajanumerot tältä listalta.

Ja näin ne voittajat sitten menivät:

1. 18: Nafisan, kirjavalinta Susan Krinard
2. 13: ebbuebbu, Linda Howard
3. 22: ensu, chick lit paketti
4. 11: Katinka, Philippa Gregory

Arvoin siis innostuksissani pari enemmän kuin alunperin aion, mutta tähän piti lopettaa kun sitten valittiin jo Nafisan uudestaan. Laittakaahan voittajat osoitteita tulemaan, maili on luettuja at gmail.com.

Kiitos kaikille hyvän loman toivotuksista ja avusta kirjahyllyn tyhjentämisessä!

PS. Jos mukana on laskuvirheitä niin voittajat pätevät silti, virheestä kärsinyt voi tosin saada lohdutuspalkinnon :)

Allison Pearson: Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää: Uraäidin päiväkirja

I Don't Know How She Does It: The Life of Kate Reddy, Working Mother
Julkaistu 2002, suomennos 2002
Pokkari 432 sivua. 

Kirjasta tehdyn leffan myötä löysin uuden pokkarijulkaisun jo alunperin vuonna 2002 suomennetusta Kate Reddy -kirjasta. Leffaa en kyllä ole nähnyt enkä tämän luettuani aikokaan sitä katsoa. Idea kuulosti hyvältä, varsinkin kun näitä Allison Pearsonin tekstejä on alunperin ilmestynyt lehtikolumneina.

Kate Reddy on töissäkäyvä kahden pienen lapsen perheenäiti. Hänen miehensä Rich on arkkitehti, mutta Kate on perheen pääelättäjä ja tekee pidempää päivää Lontoon Cityssä. Kate myös työnsä vuoksi joutuu matkustamaan säännöllisesti ulkomailla, joten haastetta perhe-elämälle riittää. Apuna Reddyillä on lastenhoitaja Paula, joka on hyvin tarkka roolistaan ja siitä mitä hänen vastuisiinsa kuuluu, sekä siivooja Juanita, joka ei pysty kumartelemaan.

Töistä Kate myöhästelee perheen takia säännöllisesti ja kotona hän tuntee suurta syyllisyyttä poissaoloistaan ja yrittää jotenkuten osallistua lasten koulujen vanhempaintoimintaan, jopa yömyöhään. Lisää haastetta tulee kehiin kun Kate saa uuden asiakkaan Wall Streetiltä ja sen myötä tapaa kiinnostavan miehen Jack Abelhammerin. Kotona Lontoon toimistolla naisia ei kohdella ihan reilusti ja eräs suurempi tapaus menee yli Katen kestokyvyn ja hän kerää muutkin naiset suunnittelemaan sopivan koston pääkiusanhengelle.

Minusta tämä kirja oli aika kamala. En meinannut jaksaa lukea tätä loppuun asti, kun aikamoista taistelua oli jaksaa tekstin kanssa eteenpäin. Kate stressaa ihan kaikesta, on aivan toivoton kotiapulaistensa kanssa - he vedättävät häntä aivan täysillä ja Kate miettii vaan palkankorotuksia ja lahjoja heille ja Kate hoitaa huonosti sekä työnsä, suhteensa miehensä kanssa, että lapset. Monet asiat Katen tekemättömien listoilla ovat aivan pikkujuttuja, mutta hän ei vaan tunnu saavan mitään aikaiseksi ja tilanne menee katastrofaaliseksi kun näitä tekemättömiä hommia kertyy kasoittain. En oikein oppinut pitämään Katesta henkilönä, hän kun tuntuu olevan niin hukassa työnsä ja kaiken muunkin kanssa.

Pearsonin teksti ei siis sopinut minulle ollenkaan ja minusta tämä ei ollut hauskasti kirjoitettua, vaikka monet muut ilmeisesti ovatkin olleet sitä mieltä - kirja kun on myynyt miljoonia. Ehkä joku toinen, joka on on samanlaisessa tilanteessa kuin Kate osaa arvostaa tätä enemmän. Mutta minusta koko asetelma ja ajatusmaailma on vanhanaikainen, eli se, että vain naisilla on ongelmia perheen ja työn yhteensovittamisessa ja päävastuu kotiasioista kuuluu naiselle - tosin Rich auttelee Katea aika paljon, mutta yleensä Kate ei ole tyytyväinen jälkeen vaan tekee asiat uudelleen itse. Pearson tosin yrittää kuvata sitä, että Lontoon Cityssä tilanne on vielä 2000-luvun alussa ollut näin huono, mutta olisin toivonut jotain piristävämpää ja erilaisempaa otetta hyvään aiheeseen, näin kirjoitettuna tulos oli suuri pettymys.

*Ja nyt tulee spoileri!*
Kirjan lopetuskin tuotti pettymyksen, jotain muuta olisi kirjailija voinut keksiä... Ja siis melkein mikä vaan muu olisi kelvannut paitsi tuo töiden lopetus ja maallemuutto!

Allison Pearson Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Kate Reddystä ovat kirjoittaneet myös Kirjakko, Kirja-ajatuksin ja Isla de Höyhen.

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus - Vitsaus 1

The Strain
Julkaistu 2009, suomennos 2010
Pokkari 486 sivua.

Nyt kun Vitsaus-trilogian kolmannen osan suomennos on tulossa piakkoin, niin uskaltauduin vihdoin aloittamaan tämän sarjan. Guillermo del Toro ja Chuck Hogan kuvaavat vampyyrit virkistävän erilaisella tavalla kaikesta romantiikasta riisuttuina, zombimaisina hirviöinä, joten odotukset olivat korkealla tätä ensimmäistä osaa varten.

New Yorkiin vasta laskeutunut lentokone pimenee täysin ja siihen ei saada minkäänlaista yhteyttä. Tohtorit Eph Goodweather ja Nora Martinez tulevat mukaan tutkimaan asiaa kun näyttää siltä, että koneessa ei ole kukaan hengissä ja syy joukkokuolemaan pitää selvittää. Avukseen he saavat vanhan professorin Abraham Setrakianin, joka on kohdannut samantapaista aiemminkin ja osaisi auttaa, jos häntä vain kuunneltaisiin. Byrokratia kuitenkin toimii omalla laillaan ja vasta kun ruumiit ovat kadonneet ruumishuoneita aletaan edes osittain ymmärtää kuinka iso uhka oikein on kyseessä.

Minä pidin Vitsauksesta paljon. Kirja yhdistelee vauhdikasta elokuvamaista jännäriä, kauhua, biologisen uhan selvittelyä ja vampyyrejä ja yhdistelmä toimii hienosti. Pidän yleensäkin paljon trillereistä, joten tämä sekoitus suosikkigenreistäni sopi minulle hyvin. Henkilöitä on paljon, mutta tällä kertaa heidät on kaikki suhteellisen helppo muistaa ja pitää erillään. Sivujuonteina mukana ovat Ephin perhesotkut entisen vaimon ja pojan huoltajuuden kanssa, salaperäinen rikas liikemies Eldritch Palmer ja juutalaisen Abraham Setrakianin menneisyys keskitysleirillä.

Del Toron ja Hoganin vampyyrit tosiaan poikkeavat nykymuodista aika paljon ja ovat virustartuntoineen hyvin kaukana moderneista romanttisista sankareista. Oli oikein mukava lukea hyvin erilaista tarinaa siitä, miten vampyyrejä syntyy ja millainen tausta ja ominaisuudet näillä olennoilla on. Tässä ensimmäisessä osassa saatiin vain pieniä vilauksia vampyyrien historiasta ja Vanhimmista, joten toivon, että tuohon aiheeseen palataan vielä tarkemmin myöhemmin.

Sarjan avausosassa juoni jää tyypillisesti kesken ja niin käy nytkin, juttu jätetään sopivaan taukopaikkaan, joten pitää lukea seuraava osa ihan pian. Itseasiassa Lankeemus onkin jo valmiina hyllyssä odottamassa vuoroaan. Nyt olen iloinen, että jaksoin odottaa lähelle viimeisen osan ilmestymistä ennen kuin aloitin tämän sarjan, koska muuten odotus olisi ollut tuskallista :)

The Strain Trilogy - Vitsaus-trilogia

1. The Strain (2009) - Vitsaus (2010)
2. The Fall (2010) - Lankeemus (2011)
3. The Night Eternal (2011) - Yö ikuinen (04/2012)

The Strain Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessä.

Vitsauksesta ovat kirjoittaneet ainakin myös Lukuisa, Kolmas linja, Kirjamielellä, Yöpöydän kirjat, Jossun lukupäiväkirja, Artsi ja Nulla dies sine legendo

Mario Reading: Maya-ennustus - Antichrist Trilogy 2

The Mayan Codex
Julkaistu 2010, suomennos 2011
527 sivua.

Toinen osa Mario Readingin Antikristus-trilogiasta jatkaa siitä mihin ensimmäisen kanssa jäätiin, eli näitä on hyvä lukea järjestyksessä.

Ensimmäisen osan lopuksi Adam Sabir sai lukea Nostradamuksen kadonneet säkeet ja nyt niiden selvittely johdattaa Sabirin ystävineen Meksikoon. Apulaisina tällä kertaa on nyt entinen poliisi Calque sekä Balen perheestä karannut tytär Lamia. Vastaan on nyt valjastettu koko Corpus Maleficus, Balen perhe. Kreivitär de Bale on koonnut kaikki suurperheensä erikoiset adoptiolapset yhteen tätä tehtävää varten.

Sabir on palannut kotiinsa Massachusettsiin Nostradamuksen aikakirjojen tapahtumien jälkeen ja tarina varsinaisesti käynnistyy siitä, kun kreivitär lähettää vanhimmat poikansa hankkimaan kadonneet ennustukset ja tappamaan Sabirin. Sabir pakenee Calquen ja Lamian kanssa Meksikoon, koska ennustusten ajankohta sitä vaatii. Samaan paikkaan kokoontuu muitakin tarvittavia ihmisiä ennustusten mukaisesti ja Balet seuraavat perässä saadakseen tarvittavat tiedot tulevan kolmannen antikristuksen suojelemiseksi.

Maya-ennustus on kirjana hyvä, mutta pettynyt olin siihen kuinka hitaasti osan oma tarina ja varsinkin Meksikoon liittyvä osuus pääsee liikkeelle. Sabir tavataan vasta reilusti yli 100 sivun jälkeen ja Meksikoon päästään kirjan puolivälissä. Siitä lähtien juoni on kyllä hyvä, eli loppupuolisko kirjasta oli ainakin minulle paljon parempi ja juuri sitä mitä Readingilta odotinkin. Alkupuolisko oli hyvin samaa jahtia kuin edellinenkin osa, eli ei tuonut paljoa uutta tarinaan.

Balen perhe on tällä kertaa isommassa osassa ja jokaiseen adoptiolapseen saadaan jonkunlainen katsaus, muutamaan hieman syvempikin. Edellisestä osasta tutut mustalaiset elävät omaa elämäänsä Euroopassa, eli eivät juuri ole mukana tällä kertaa. Intiaanien kärsimyksistä espanjalaisten käsissä kerrotaan hyvin koskettavasti ja heidän kulttuurin ja kirjallisuuden tuhoaminen uskonnon nimissä on uskomattoman julmaa. Tämä olikin mielestäni Maya-ennustuksen parasta antia ja enemmänkin olisin aiheesta mielelläni lukenut, vaikka se järkyttävästi olikin kerrottu.

Hieman häiritsevää oli sinä-muodossa väleissä kerrottu tarina erään hahmon matkasta Meksikon tapahtumapaikalle. Reading on halunnut ilmeisesti erottaa tämän selkeästi muusta kerronnasta, mutta ainakaan suomeksi sinä-kerronta ei kuulosta luonnolliselta. Tälläkin kertaa Reading kertoo tarinansa vain sopivaan pysähdyspaikkaan asti, eli trilogian viimeinenkin osa pitää lukea, sen verran paljon avonaisia asioita vielä on.

Antichrist Trilogy:

1. The Nostradamus Prophecies - Nostradamuksen aikakirjat
2. The Mayan Codex - Maya-ennustus
3. The Third Antichrist - Kolmas Antikristus

Maya-ennustus Kariston sivuilla ja Adlibriksessä.

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä

Girl in the Mirror
Julkaistu 2011, suomennos 2012
109 sivua.

Cecelia Ahern on kirjailija, josta olen pitkään ollut tietoinen, mutta hänen teoksiaan ei vaan ikinä ole tullut luettua. Nyt tämän pienen, kahden lyhyen tarinan kokoelman myötä tuli hyvä ja nopeasti luettava tilaisuus tutustua Ahernin kirjoitustyyliin.

Ensimmäinen tarina Tyttö peilissä kertoo Lilasta, jonka isoäidin talossa on kaikki peilit peitettynä mustilla kankailla. Lila ei koskaan tule selvittäneeksi syytä tähän omituisuuteen vaan oppii lapsesta sen luonnollisena osana isoäidin luonnetta. Sitten hääpäivänään Lila haluaa katsella itseään peilistä ja uskaltautuu vihdoin poistamaan yhden mustista kankaista.

Tämä juttu oli ihan kohtalainen ja luin sitä mielelläni. Olisin kuitenkin pitänyt enemmän hieman pidemmästä versiosta, nyt noin 50 pikkusivulla kerrottu juoni eteni alkuun sopivasti kun tarinaa pohjustettiin ja mutta sitten loppu meni liiankin vauhdilla. Loppu oli myös aika outo ja en oikein pitänyt siitä. Muutamia kysymyksiä jäi tarinasta myös pyörimään mieleen. Miksi isoäiti halusi pitää peilit salaisuutena? Mikä sai hänen tekemään valintansa siten kuten ne menivät? Juonta en viitsi kommentoida sen enempää (vaikka mieli tekisi), että en spoilaa tarinaa tätä vielä lukemattomille.

Toinen tarina Muistojentekijä kertoo miehestä, joka on tehnyt laitteen, jolla hän voi luoda uusia muistoja ihmisille. Mies palkkaa uuden avustajan Judithin valikoimaan tarkkaan sopivat asiakkaat hänelle ja Judithin tuoman toivon myötä mies antaa itsellekin uuden mahdollisuuden.

Tähän tarinaan en päässyt mukaan ollenkaan ja en oikein tajunnut sen koko ideaa. Koneella kun voi luoda uusia, keksittyjä muistoja, mutta se ei poista vanhoja muistoja eikä tietenkään oikeita tapahtumia. Kiinnostaisi kuulla jonkun muun Muistojentekijän lukeneen ajatuksia tämän jutun suhteen, koska minusta se oli vain hyvin outo.

Pitänee ehkä lukea Ahernilta jotain muutakin vielä kun nämä taitavat olla hieman hänen normaalista tyylistään poikkeavia satuja.

Cecelia Ahern:

1. PS, I Love You (2004) - P.S. Rakastan sinua (2005)
2. Where Rainbows End (2004) (aka Rosie Dunne & Love, Rosie) - Sateenkaaren tuolla puolen (2006)
3. If You Could See Me Now (2005) (aka A Silver Lining) - Yllätysvieras (2007)
4. A Place Called Here (2006) (aka There's No Place Like Here) - Ihmemaa (2008)
5. Thanks for the Memories (2008) - Suoraan sydämestä (2009)
6. The Gift (2008) - Lahja (2009)
7. The Book of Tomorrow (2009) - Mitä huominen tuo tullessaan (2010)
8. Girl in the Mirror (2010) - Tyttö peilissä (2012)
9. The Time of My Life (2011)  - Tapaaminen Elämän kanssa (09/2012)

Cecelia Ahern Wikipediassa ja tämä mini-kirja Adlibriksessä.

Tytöstä peilissä ovat kirjoittaneet myös Lukunurkka, Mari A ja Kirjojen keskellä.

Ally O'Brien: Agentti

The Agency
Julkaistu 2008, suomennos 2010
Pokkari 383 sivua.

Emilie Le Masque Rouge -blogissa kirjoitti Agentista joku aika sitten ja silloin ajattelin, että pitääpä pistää tuo muistiin ja ottaa luettavaksi jos tulee vastaan jossain. Nyt sitten vuodenvaihteen kirja-aleista tarttui pokkari mukaan ja lomalla tuli lukaistua tämäkin läpi. Ally O'Brien on salanimi, jolla kirjoittavat yhdessä Brian Freeman ja Ali Gunn.

Tess Drake on sinkku kirjallisuusagentti Lontoossa. Hänen pomonsa Lowellin äkillinen kuolema aiheuttaa paljon ongelmia Tessille. Firman johtoon nousee Cosima Tate, jonka kanssa Tess ei ole väleissä ollenkaan, joten Tess joutuu pohtimaan uransa jatkoa. Lisäksi hän joutuu Lowellin kuolemaa tutkivien poliisien epäiltyjen listalle kun vaikuttaa siltä, että joku tarkoituksella haluaa lavastaa Tessiä syylliseksi. Omat sotkunsa kuvioihin tuo myös Tessin salarakas, naimisissa oleva Mr. Darcy.

Tarina Agentissa on hyvä ja kiinnostava, mutta ihan perinteistä chick littiä tämä ei kuitenkaan ole. En juuri naureskellut tätä lukiessa, joten esimerkiksi Sophie Kinsellalle ja Lauren Weisbergille Ally O'Brien -duo kyllä häviää, mutta on tällä omat hyvätkin puolensa vaikka tuo tekstin hauskuus jää vähemmälle. Useassa kohtaa huomasin, että tekstin oli tarkoitus olla hauskaa, mutta minulle se ei vaan toiminut kuten oli ajateltu. Liekö sitten mieskirjoittajan vaikutusta tuo, että ei ihan naisten jutut toimi niin kuin pitäisi. Juoni on hieman dekkarinomainen murhaselvittelyineen, joten minulle sopi kyllä sekin puoli.

Yleensä chick lit -kirjat on kirjoitettu kevyesti ja hyvällä sydämellä, mutta tämä oli hieman vakavampi tapaus murhineen ja kostoineen. Kieli oli myös yllättävän värikästä. Päähenkilöstä ei saanut kovin sympaattista kuvaa, hän oli miesten maailmaan sopiva kovapintainen ja hieman huonolla moraalilla varustettu alkoholisti.  Luin tämän kuitenkin kerralla nopeasti läpi ja hyvin uppouduin altaalla tarinaan mukaan, joten kyllä Ali ja Brian osaavat kirjoittaa hyvin. Kunhan vaan ne odotukset ovat kohdallaan :)

Tämä kirja Otavan sivuilla ja Adlibriksessä.

Agentin ovat Emilien lisäksi lukeneet myös Humisevalla harjulla, Aamuvirkku yksisarvinen ja Mari A.

Juan Gómez-Jurado: Petturin merkki

El emblema del traidor
Julkaistu 2008, suomennos 2010
Pokkari 349 sivua.

Loma on nyt ohi ja pitää heti aloittaa luettujen kirjojen suman purkaminen, koska niitä on nyt parin viikon aikana sitten kertynytkin paljon. Juan Gómez-Jurado on uusi tuttavuus, josta kiinnostuin, koska haluan lukea enemmän myös muilla kielillä kuin englanniksi ilmestyneitä teoksia ja tämä vaikutti juuri minulle sopivalta teokselta, vauhdikas jännäri natsi-Saksan aikaan sijoittuen.

Kirja alkaa prologilla vuodesta 1940, jolloin hyvin erikoinen ja arvokas kultainen mitali päätyi saksalaisilta haaksikossa palkkiona espanjalaisen perheen haltuun. Perheen isän kuoltua poika Juan Carlos saa mitalin haltuunsa ja saa 2002 kuulla sen tarinan ja kirjan varsinainen juoni pääsee liikkeelle.

Päähenkilönä on Paul Reiner, joka on äitinsä kanssa joutunut vaikeuksiin perheen isän kuoltua. He asuvat Münchenissä äidin siskon perheen, von Schroederien luona, palvelijoiden asemassa. Paulin serkku Jürgen on hyvin julma ja hän kiusaa ja hakkaa Paulia kavereidensa kanssa mielellään. Eduard, von Schroederien vanhin poika ja perijä kuolee siten, että Paulia syytetään kuolemasta ja hän joutuu äitinsä kanssa lähtemään linnasta. Ennen kuolemaansa Eduard on kertonut Paulille viimeiset muistonsa tämän isästä ja Paul tajuaa, että hänelle on valehdeltu tapahtumista ja von Schroederit ovat jotenkin sotkeentuneet juttuun.

Omillaan Paul pärjää ruumiillisella työllä ja alkaa menestyä älykkyytensä ansiosta. Hän myös liittyy vapaamuurareihin, koska he ovat tunteneet hänen isänsä ja Paul haluaa selvittää nuo vanhat tapahtumat perinpohjin. Paul seurustelee juutalaisen Alysin kanssa, joka on karannut kotoa kun hänen isänsä olisi muuten pakottanut tämän Jürgenin puolisoksi kauppasuhteiden takia. Natsit alkavat nousta ja Jürgen on täysillä liikkeessä mukana, tosin hänen väkivaltainen luonteensa uhkaa aiheuttaa ongelmia sielläkin. Jürgen saa selville von Schroederien perheen salaisuuden ja yhteenotto Paulin kanssa on väistämätön.

Tämä kirja oli ihan mukavaa luettavaa, mutta pieni pettymys kuitenkin. Olin odottanut jotain enemmän sekä juonelta, ajankuvaukselta että henkilöistä. Hahmot ovat aika yksiulotteisia kaikki, Paul on hyvä, Jürgen paha ja Alys käytökseltään välillä hyvin käsittämätön. Jäikin hieman fiilis, että Gómez-Jurado ei oikein itse taida ymmärtää naisia ja siksi hän on tehnyt Alysistä hyvin äkkipikaisen ja arvaamattoman, mutta Alys ei ainakaan minulle tuntunut ikinä kunnolliselta hahmolta, niin epäloogista oli käytös.

Natsi-Saksa ja juutalaisten ja vapaamuurareiden vainot olisivat olleet kaikki hyviä aiheita, mutta nyt niitä sivuttiin aika pinnallisesti ja olisin toivonut syvempää paneutumista näihin kipeisiin aiheisiin. Todellisia henkilöitä, kuten Adolf Hitler ja Richard Heydrich vilahtaa myös tarinassa ja on Gómez-Jurado tutkimusta aiheestaan tehnyt, mutta silti minulle juonesta jäi syvällisyyttä puuttumaan eikä tämä imaissut kunnolla mukaansa missään vaiheessa. Pitänee kokeilla vielä joku toinenkin teos tältä kirjailijalta, että josko osuisi parempi kohdalle.

Juan Gómez-Jurado Wikipediassa ja tämä kirja Adlibriksessa.

Juttua Petturin merkistä myös Kirjavinkeissä.

Loma-ajan arvonta

Luettuja maailmoja lomailee nyt pari viikkoa, joten laitetaan sen kunniaksi tämän blogin ensimmäinen arvonta pystyyn. Osallistumisaikaa on hieman yli 2 viikkoa, lauantaihin 18.2 asti. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta, toisen arvan saa olemalla lukijani ja kolmannen linkittämällä tämän arvonnan omaan blogiin. Ilmoita myös, että mitä haluat palkinnoksi voiton osuessa kohdalle. Arvon 2 voittajaa, joten voi ilmoittaa myös ykkös- ja kakkosvaihtoehdot.

Palkinnot:

• Ken Follet: Valkeuden vangit
• Brad Meltzer: Nollapeli
• Linda Howard: Vapaata riistaa
• 3 x Susan Krinard: Pimellä puolella, Pimeä kuu ja Yön kutsu (pokkarit)
• 2 x chicklit: Karen Templeton: Pilvilinnoja ja pettymyksiä & Jane Sigaloff: Nimimerkki "Tuntematon" (pokkarit)
• Scott Phillips: Jäätävää satoa (pokkari)
• Philippa Gregory: The White Queen (pokkari)

Toivottavasti siinä tuli kaikki tarpeellinen eikä unohtunut mitään... Muutaman tunnin päästä lentokentälle ja pakkaaminenkin on vielä kesken :)